UusieN ihmisten kanssa olen ujo, vähän tutumpien kanssa en kauhean puhelias, riippuu jostain syystä päivästä. Ihmisten kanssa jotka olen tuntenut pitkään olen ehkä liiankin puhelias.
Olen hyväksynyt ujouteni ja niin poispäin. Mutta en jaksa ditä, että sellaiset tutut aina huomauttelevat, että olen hiljainen. Pitäisikö sitten alkaa puhua jotain ihan outoja, vain sen takia että puhuisi jotain?
Ja eiköhän sen huomaa ihan itsekkin että on hiljaa, ilman että muut siitä sanovat.
Olen hyväksynyt ujouteni ja niin poispäin. Mutta en jaksa ditä, että sellaiset tutut aina huomauttelevat, että olen hiljainen. Pitäisikö sitten alkaa puhua jotain ihan outoja, vain sen takia että puhuisi jotain?
Ja eiköhän sen huomaa ihan itsekkin että on hiljaa, ilman että muut siitä sanovat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama juttu, voi olla, että olen puhelias jonkun yhden tietyn tutun kanssa ja tämä tietty kerran sanoi mulle, että "voi muidenkin kanssa jutella" Jotenkin sitä ei vaan osaa olla rennosti muiden kanssa ja on ihan tuppisuuna.
Joitakin ihmisiä tuntuu häiritsevän hiljaisuus niin paljon, että siitä pitää oikein mainita toiselle. En itse hiljaisena ihmisenä ymmärrä miten se hiljaisuus olisi yhtään paha asia kun en yksinkertaisesti vaan tiedä mitä sanoisi.
Hyvä että olet hyväksynyt itsesi sellaisena kun olet:). Kaikkia ihmisiä ei vaan ole luotu puhumaan, välillä se harmittaa mutta kyllä se menee ajan kanssa ohi