just another lonely soul......

Voi kuule, sulle on pitkä jono miehiä odottamassa. Laitat vaan netin seuranhakupaikoille ilmoitusta, niin kyllä löytyy. Mutta ole varovainen! Moni mies haluaa sulta vain sitä yhtä asiaa. Älä anna heti, koska sillä tavalla valitettavasti menettää helposti miehen kunnioituksen. Suomi on täynnä hyviä kundeja, mutta tuossa iässä ne on vielä aika ujoja. Netin kauttta voisit ehkä saada niihin yhteyden. Onnea poikaystävän etsintään!

Miksi tressaat tuon poikaystävän saannista? todennäköisesti se on vaan silleen että pojat koulussa jopa kattelee sun perään eikä viellä tuossa iässä se ole ajankohtaista

Tuosta ihmisten vihaamisesta vaan sellaista että ei kaikki tykkää että on paljon ihmisiä ympärillä

Mutta älä huoli kyllä tulet jossain vaiheessa saamaan poikaystävän;)

Olipa suoraan kuin minun omasta elämästäni. Olen siis miespuolinen ja ollut jollain tavalla erillainen kuin muut jo syntymästäni asti. Minua myös nimiteltiin ja joskus kiusattiinkin mutta yläasteen jälkeen se loppui kokonaan. Minulla on ollut elämäni aikana kaksi ystävää joita olen siis nähnyt koulun ulkopuolella. Tosin en ole kumpaakaan nähnyt enään vuosiin.

Itse olen opiskelemassa tällä hetkellä työtilanteen takia ja se on juuri tätä: herään, menen kouluun, tulen kotiin, käyn kenties kaupassa tai hoitamassa harvoin henkilökohtaisia asioitani ja olen kotona tietokoneella ja näiden jälkeen menen nukkumaan. Lomapäivinä täysin samat asiat paitsi en tietenkään mene kouluun.

En ole koskaan edes seurustellut tai minkäänlaista kanssakäymistä ollut naisen kanssa. Olen siis elänyt näin suoraansanoen koko elämäni ajan, enkä ole oikeastaan koskaan ajatellut tarvitsevani muutosta elämääni. Hyvinhän minulla nykyään menee, on ollut töitä ja koulunkäyntiä, talous on todella hyvässä kunnossa, en ole koskaan polttanut tupakkaa enkä juonnut alkoholia päihin asti, täysin terve olen ollut aina ja mielialani ollut usein positiivinen.

Tietysti tässä jonkin verran ajattelee nykyään aikooko näin jatkaa koko loppuelämän mutta jos tämä sama elämänmeno jatkuu, yksinelämäninen omassa kodissa siis, asia on lähes täysin varma. En ole koskaan edes baareissa käynnyt enkä edelleenkään aio vain "yhden illan" jutun takia siellä käydä.

Olen siis yksinäinen ollut koko elämäni ajan mutta en ole oikeastaan koskaan siitä mitään paineita ottanut. Kuten sanoin, hyvinhän minulla loppujen lopuksi menee ja on aina mennyt ja kun on kuullut joidenkin muitten elämäntilanteista, kuulostaa usein aika pahalta. Itse olen kai vain luonteeltani yksinäistä sorttia mutta kestän sitä ilmeisesti paljon paremmin kuin monet muut ihmiset.

Se ettei tyttöystävää ole koskaan ollut mietityttää kyllä mutta se on milteinpä ainoa asia mihin mahdollisesti haluaisi muutosta, muuten olen oikein tyytyväinen elämääni. Sen saamiseksi pitäisi kylläkin tehdä suuria muutoksia elämään ja sosiaalisuutta pitäisi mitä todennäköisemmin lisätä paljon. Tietysti kun on koko elämän elänyt näin kuin on, se tuntuu kyllä vähän oudolta. Vielä ei taatusti olisi liian myöhäistä tehdä muutoksia elämään mutta se onko niihin kaikkiin valmis ja tekisikö ne minut onnellisemmaksi kuin mitä nyt olen, en tiedä.

Mutta tässä vähän omaa elämäntarinaani näin tässä kirjoitettuna.

Vielä lisäyksenä tuohon äsken kirjoittamaani viestiin, kyllä meitä erilaisia ihmisiä kyllä on ja ei se tarvitse tarkoittaa sitä, että meillä menisi huonosti, kuten esimerkiksi itseni tässä varmaan voin mainita. Hyvinhän minulla loppujen lopuksi on tässä mennyt. Kaikki riippuu hyvin paljon meistä itsestämme.

Sinä teet kuitenkin omat päätökset omassa elämässä, myöhemmin tulet viimeistään huomaamaan tuliko tehtyä oikein.

Olet vähän samanlainen, kuin minä. Usko pois, sinulla on mahdollisuuksia. Minun mahdollisuuteni meni jo ennenkuin sain edes tilaisuutta. Jos olisit toista sukupuolta olisi hyvin suuri todennäköisyys, että olisit vielä minun iässäni tuossa samassa tilanteessa, kuten kävikin omalle kohdalleni.

"kyllä miehessä pitää sen verran rohkeutta olla että hän tulee juttelemaan sinulle;)"

Sori, että lainasin tekstiä, mutta itse olen aivan kyllästynyt juuri tähän tilanteeseen.
Vilkuilua, vahtaamista, pään kääntämistä, kääntyy katsomaan, mutta kun se juttelemaan tulo on niin vaikeaa hänelle.Ei tapahdu mitään edistystä ja itse olen surkea keskustelun aloittaja.Siinä se sitten aika kuluu ja lopulta kaikki on myöhäistä.
Toisaalta olen alkanut miettimään sitä, että hän ei varmasti kehtaa tulla minulle juttelemaan, koska en kuulu niihin suosittuihin. On niin tiukat "luokkajaot", eikä ns.suositut joihin minä myös hänet luen oikein epäsuosituista, kuten minä, piittaa. Siltä hän minusta ilmaisee kiinnostusta ( tai sitten kaikki on pelkkää väärinkäsitystä)
Luulisin hänen nyt uskaltavan jotain sanoa. Hyviä tilaisuuksiakin on ollut.

Tämä on antanut silti iloa : ) Jos joku jaksaa mun naamaa katsella ; ) En olisi uskonut, että saan näinkin paljon katseita : ) No joo, nämä on näitä mun pieniä ilon aiheita. Muuten onkin aika rankkaa ollut.
Olisi kiva jos hän vielä tulisi juttelemaan, mutta pahoin pelkään ; )

Kerroin nyt oman tilanteeni. Itselle kelpaisi monenlainen poika : )

No, jos poikaystävää halajat, niin ilmoitus jollekin treffipalstalle ratkaissee sen ongelman, ehkäpä hyvinkin nopeasti. Kirjoita sinne, millainen koet olevasi, ja millaista miestä(poikaa) etsit, niin yhteydenottajissa lienee myös muutama helmi niiden tavanomaisten sikojen joukossa.

Niin, ja onhan tuossa se ikäkysymyskin, että miesten/poikien kestää kasvaa aikuiseksi kauemmin kuin naisten/tyttöjen. Noin karkeasti arvioiden olet kaksi vuotta ikäistäsi poikaa "edellä". Näin arvioiden voisit tähdätä 18-20 -vuotiaisiin poikiin.Vanhempiin miehiin ei kannata vaivautua, ei paljon yli kakskymppisen miehen ole soveliasta, tai tervettäkään, hakea ikäistäsi seuraa.