Taulukkokirjan käytön kieltäminen yo-kirjoituksissa

Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi. Itse käyn juuri lukiota, ja opiskelen myös pitkää matematiikkaa. Vaikka MAOLia saa käyttää kurssikokeissakin, en ole juuri ikinä joutunut sitä aukaisemaan kokeen aikana. Tietenkin on niitäkin joilla ei kaavat tms. muistu päähän, ja juuri niille kirjasta on hyvä apu. Jos joku on matemaattisesti lahjakas, mutta muisti ei pelaa, niin kai hänelle ny yksi kirja suodaan avuksi. Eihän sieltä sentään suoraan vastauksia saa.

Ja tuosta laskimesta vielä. Omassa lukiossani ainakin saa symbolisen laskimen koko kolmeksi vuodeksi 50 euron panttia vastaan, ja pantin saa takaisin lukion jälkeen kun on palauttanut laskimen. Laskimen voi myös pitää itsellään jolloin koulu jättää pantin itselleen. Siinä säästyy muutaman jakson kirjojen hinta.

"Symboliset laskimet ovat kuitenkin kalliita, eikä kaikilla oppilailla ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia käyttöönsä yhtä laadukkaita laskimia."

Olen kuullut huhuja, että tulevaisuudessa kokeissa saattaa olla mahdollista käyttää tietokonetta. Tämä tekisi symboliset laskimet tarpeettomiksi.

"Perusteluksi esitetään se, että näin parannettaisiin ylioppilaiden osaamistasoa vaatimalla syvällisempää osaamista"

Kyllähän siinä joutuisi muistamaan enemmän kaavoja. Voisi olla monet keskitason köyhät opiskelijat pulassa, jos ei ole varaa symboliseen laskimeen ja pitäisi laskea normaalijakauman kertymäfunktion arvo jossain pisteessä.

Lukiossa olin sitä mieltä, että matikkaa tulisi tehdä kynällä ja paperilla. Tosin tutkimusongelmissa olen huomannut, että myös tietokoneesta on paljon hyötyä.

Itse vastustan MAOLin käyttöä kirjoituksissa, koska monet nappaavat sieltä suoraan kaavoja, jotka jokaisen lukiosta valmistuvan tulisi osata muuten. Vastustan tosin myös sekä symbolisia että graafisia laskimia. Tavallinen funktio laskin kehiin!

Tänä keväänä pitkän matematiikan kokeessa oli aika hyvä tehtävä vektoreista. Valitettavasti lähes kaikki tehtävän osanneet ottivat tason lausekkeen suoraan MAOLista. Kelpo tehtävä oli näin ollen pilalla... -__-

Erilaisten kaavojen opetteleminen ulkoa ei ole matemaattista osaamista. Näin ollen siihen ei pitäisi lukiossa keskittyä. Muistia harjoitetaan aivan riittävästi mm.
vieraissa kielissä ja muissa oppiaineissa.

Toisaalta perusasiat täytyy osata ilman taulukkokirjaa, jotta niitä voi ylipäätään tehokkaasti hyödyntää!

Pääpaino ei kuitenkaan saisi olla kaavaopin harjoittamisessa, koska tällöin
keskityttäisiin aivan vääriin asioihin.

Itse olen kirjoittanut ylioppilaaksi aikana, jolloin kaavakirjasta ei olllut. Oli vain logaritmitaulut, joissa ei muistaakseni ollut enemmälti kaavoja. Silloin oli kyllä olennaista kaavojen ulkoa muistaminen, varsinkin fysiikassa. Jos ei muista vaikkapa Coulombin kaava, ei sen johtaminen noin vain onnistu.

Kompromissina voisi olla, että kokeen liitteenä annettaisiin tarpeelliseksi katsotut kaavat. Siten esim. kaavaa, jolla saadaan pisteen etäisyys suorasta, ei annettaisi, jos se on tehtävän ydinosa, ja annettaisiin, jos se ei ole sitä. Hankaluutena tietysti on, että oppilas ei voi tietää, mitkä kaavat annetaan ja mitkä ei.

Oikeastihan pitäisi sallia tietokoneiden käyttö, mukaan lukien esimerkiksi http://www.wolframalpha.com jolla aika iso osa nykyisistä tehtävistä ratkeaisi suoraan. Tämä pakottaisi tekemään tehtävistä sellaisia, että ne mittaavat ymmärrystä ja käytännön osaamista. Eihän todellisessa elämässäkään kaavoja kaiveta muistista, vaan kirjasta tai ohjelmasta.

Jos MAOL-taulukoiden käyttö kielletään, pitäisi samalla logiikalla kieltää myös laskimet. Pitäähän oppilaiden itsensä osata laskea! Nykyisin moni ei osaisi edes neliöjuuria laskea kynällä ja paperilla, saati päässään.

Ja toisaalta tietysti ylioppilastutkinto pitäisi lakkauttaa, samoin koulujen pakkomatematiikka. Kuinkahan moni lukion käynyt esimerkiksi koskaan elämässään derivoi tai integroi yhtään mitään, ellei mene opiskelemaan tekniikkaa, fysikaalisia tieteitä tai matematiikkaa? Suurin osa ei mene.

Tuo kirjelmä on päivätty ”π:n päivänä 2011”, siis noin kaksi vuotta sitten. Mikähän on syynä asian esiin nostamiselle tällä arvovaltaisella foorumilla näin jälkijättöisesti?

(Kun joku käyttää suomen kielessä ilmausta ”π:n päivä”, arvatenkin tarkoittaen heinäkuun 22. päivää, koska brittienglannin mukainen päiväys 22/7 voidaan tulkita murtoluvuksi, joka on π:n likiarvo, niin hän tulee kertaheitolla kertoneeksi yhtä ja toista kielitajustaan, huumorintajustaan, tyylitajustaan ja muustakin.)

ei se pelkästään ole tarpeellista, että lukiolaiset oppisivat ohjelmistoilla laskemaan, vaan ilman ohjelmistoja laskeminen saattaa ehkä paremmin näyttää hänen matemaattisen osaamisensa.

Ohjelmistoilla laskeminen saattaa nostaa matematiikan harjoittamista liian korkeaksi, kun ottaa huomioon, että se tapahtuu lukiolaisille, jotka eivät ole saaneet nykyisen matemaattisen mallin koulutuksen kivijlkaa.

jos maolia ei saa käyttää, se vie aikaa siinä olevien juttujen ulkoaopettelun takia muusta harjoittelusta ja myös muiden aineiden harjoittelusta.

En osaa sanoa nyt symbolisista laskimista, kuin, että ne varmaan ovat kalliita ja varkaudet saattaisivat silloin lisääntyä niiden sallimisen jälkeen ehkä paljonkin ja niiden hinta varmaan nousisi kysynnän mukana.

miest.

jos matikka laitetaan valinnaiseksi ei pakolliseksi, niin se surkastuttaa suomalaisten matemaattista geeniperimää, koska he, jotka tekevät lapsia, ovat lukeneet matikkaa ehkä vähemmän kuin nyt. Eli lyhyestä matikasta on myös geneettisesti hyötyä.

Ja tuo saattaa johtaa siihen kierteeseen, että joka vuosi yhä harvemmat osaavat matematiikkaa hienosti ja siksi myöskin ihmiset ovat yhä vähemmän kiinnostuneempia matikasta, koska eivät osaa sitä ja yhä vähemmän ihmiset kannattavat matikkaa, koska ihminen monasti kannattaa sitä aihetta, missä hän on taitava ja/tai harjoittaa ja myöskin siksi, koska he, jotka eivät osaa matikkaa, niin he myös eivät osaa ehkä puhua matikasta.

Kaavasto pitää ehdottomasti sallia. Jos lukion tarkoitus on vain ainoastaan takoa oppilaan päähän parikymmentä kaavaa ollaan kyllä pahasti hakoteillä. Tärkeämpää on opettaa soveltamaan ja johtamaan/yhdistelemään kaavoja ja ratkeisemaan ongelmia. Itselläkin on kaavakokoelma aina käden ulottuvilla nykyisessä työssäni, vaikka tietenkin ne eniten käytetyt tulee automaattisesti muistista, miksi opiskelijalle ei voi antaa tätä samaa mahdollisuutta?

Pelkkä kaavaston ulkoa opettelu ei tee opiskelijasta lahjakasta matemaatikkoa, vaan kyky soveltaa ja nähdä asioiden yhteyksiä sekä syy/seuraussuhteita on paljon tärkeämpää, kaavat voi näes katsoa suoraan kirjasta.

Jos esimerkiksi tehtävänanto on seuraava: Määritä suoran yhtälö joka kulkee pisteiden 0,2 ja 3,-6 kautta on se toki helppoa etsiä sopiva kaava kaavastosta ja antaa paukkua. Tässä voisi tehtävien tekijät tehdä hieman jatkoa jossa pääsee sitten soveltamaan ja erottuu jyvät akanoista.

Mielenkiintoinen aihe. Ihmettelen miten on mahdollista että jopa symbolista laskinta saa käyttää yo-kokeessa, mutta viaton taulukkokirja on kielletty!

Minun mielestäni tietokoneiden ja symbolisten laskinten käyttö kokeessa pitäisi kieltää. Tietenkään työtä ei oikeassa työelämässä tehdä tyhjiössä, vaan esim. netti luultavasti on käytettävissä. Ylioppilastutkinto ei kuitenkaan ole mikään ammattitutkinto. Sen pitäisi mitata perusosaamista. Ei se voi olla mikään näppäinten-painelu-tutkinto tai tietyn-ohjelman-käyttö-tutkinto.

Taulukkokirja sallittava ilman muuta!

Kirjan tarkistaminen ja sallittavan käytön valvominen voi olla vaikeaa. Kirjan sisällä voi olla luntteja ja yksityiskohtaisia ratkaisumalleja, jopa isolla rahalla ostetut valmiit ratkaisut. Jos henkilöiden on sallittua plarata kirjaa tutkinnon aikana niin miten ihmeessä pystyy valvomaan mitä kaikkea muuta he tekevät!

Ettei nyt jäisi kellekään väärää käsitystä, niin tilanne on nykyään tämä: taulukkokirja ja laskin ovat molemmat sallittuja ylioppilaskirjoituksissa. Molemmat jätetään koululle tarkistettavaksi ennen koepäivää, joten mahdolliset luntit eivät pääse koesaliin. Laskinten muisti tyhjennetään.