Pisin ajanjakso, jonka aikana et ole nähnyt toista ihmistä?

Toinen persoonallisuus on myös hauska juttukaveri, vaikka riiteleekin usein.

Niin tavalliset yksinäiset miehethän voi avata sen ulko-oven ja mennä tapaamaan ihmisiä. Vangit ei voi tehdä niin.

sikskun kirjoitti:

Niin tavalliset yksinäiset miehethän voi avata sen ulko-oven ja mennä tapaamaan ihmisiä. Vangit ei voi tehdä niin.

Teoriassa kyllä, käytännössä kukaan ei vain halua tavata yksinäistä miestä.

Eristysselli ei tarkoita vaan sitä ettei näe muita ihmisiä. Se voi tarkoittaa jopa vuosikymmeniä pienessä kopissa josta ei näe aurinkoa eikä pääse ulkoilmaan kuin vain hetkeksi viikossa, jos silloinkaan. Eristysselleissä ei myöskään ole mitään viihdykettä mihin tämän päivän yksinäiset ovat tottuneet.

Aika monet menettää järkensä oleiltuaan pitkään eristyssellissä. Joissakin tapauksissa vanki on yrittänyt esimerkiksi tappaa itsensä hakkaamalla päätään seinään...

Että sellaista. Joten on se vähän eri juttu kun suomalaisten yksinäisyys mihin kuuluu ulkona käymistä, hyvää ruokaa, telkkaria ja netissä surffaillua.

ihan eri juttu kirjoitti:

Eristysselli ei tarkoita vaan sitä ettei näe muita ihmisiä. Se voi tarkoittaa jopa vuosikymmeniä pienessä kopissa josta ei näe aurinkoa eikä pääse ulkoilmaan kuin vain hetkeksi viikossa, jos silloinkaan. Eristysselleissä ei myöskään ole mitään viihdykettä mihin tämän päivän yksinäiset ovat tottuneet.

Aika monet menettää järkensä oleiltuaan pitkään eristyssellissä. Joissakin tapauksissa vanki on yrittänyt esimerkiksi tappaa itsensä hakkaamalla päätään seinään...

Että sellaista. Joten on se vähän eri juttu kun suomalaisten yksinäisyys mihin kuuluu ulkona käymistä, hyvää ruokaa, telkkaria ja netissä surffaillua.

Eipä kuulosta vieläkään eristysselli kovinkaan rankalta rangaistukselta, kun miettii omaa elettyä elämää. Saa vankilakirjastosta kirjoja luettavaksi, ruoka tuodaan eteen, on telkkari ja voi kirjoitella omiaan paperille. Kun ajattelee, että meitä yksinäisiä lähinnä ahdistaa muiden ihmisten näkeminen, kun näemme heillä olevan jotain, mitä meillä ei koskaan ole, ei sekään, ettei koskaan näkisi ketään (edes sitä kaupan kassaneitiä) tunnu hirveältä.

Tuolla kokkausketjussahan todettiin, että aika moni yksinäinen elää mikroruualla, taitaa vankilassa olla paremmat sapuskatkin. Netissä aika kulunee pornon, tämän palstan, YouTube-videoiden ja iltapäivälehtien uutisia lueskellen, joten eipä netinkään menetys tuntuisi loppujen lopuksi kovin pahalta.

Plussana olisi vielä, että ainakin jos on tehnyt väkivaltarikoksen, saa naisilta ihailijapostia. Ei loppujen lopuksi ollenkaan huono diili, jos sitä ajattelee ...

08.jpg kirjoitti:

Eipä kuulosta vieläkään eristysselli kovinkaan rankalta rangaistukselta, kun miettii omaa elettyä elämää. Saa vankilakirjastosta kirjoja luettavaksi, ruoka tuodaan eteen, on telkkari ja voi kirjoitella omiaan paperille. Kun ajattelee, että meitä yksinäisiä lähinnä ahdistaa muiden ihmisten näkeminen, kun näemme heillä olevan jotain, mitä meillä ei koskaan ole, ei sekään, ettei koskaan näkisi ketään (edes sitä kaupan kassaneitiä) tunnu hirveältä.

Tuolla kokkausketjussahan todettiin, että aika moni yksinäinen elää mikroruualla, taitaa vankilassa olla paremmat sapuskatkin. Netissä aika kulunee pornon, tämän palstan, YouTube-videoiden ja iltapäivälehtien uutisia lueskellen, joten eipä netinkään menetys tuntuisi loppujen lopuksi kovin pahalta.

Plussana olisi vielä, että ainakin jos on tehnyt väkivaltarikoksen, saa naisilta ihailijapostia. Ei loppujen lopuksi ollenkaan huono diili, jos sitä ajattelee ...

Se minua vähän häiritsee teidän monien yksinäisten kirjoituksissa, että niistä huokuu niin pessimistinen asenne. Tyyliin turha yrittääkään mitään, kun ei siitä kuitenkaan tuu mitään...
Ja monesti myös syyllisten etsiminen itsensä ulkopuolelta eli vastuun siirtäminen muille omalta itseltä.
Myöskään itsesääli ei kovin suurena annoksena ole kovin viehättävä piirre.
Koen minäkin yksinäisyyttä, koska minulla ei tällä hetkellä ole omaa kultaa vierellä ja sukulaiset on kaukana yms. Silti jos haluan juttuseuraa niin lähden ulos, en jää odottamaan ketään minun luokseni. Ihmisten ilmoille kun lähtee niin siellä niitä juttukavereita on, samoin naapurustossa.
On myös vaikka minkälaista toimintaa johon voi osallistua oman mielenkiinnon mukaan.
Ja jos se eristysselli kiinnostaa niin sinnekin on mahdollista hommata itsensä (en suosittele).
Eli ei muuta kuin positiivisempi asenne kehiin ja matka kohti sitä mitä haluaa elämältään.

broken-angel kirjoitti:

Se minua vähän häiritsee teidän monien yksinäisten kirjoituksissa, että niistä huokuu niin pessimistinen asenne. Tyyliin turha yrittääkään mitään, kun ei siitä kuitenkaan tuu mitään...
Ja monesti myös syyllisten etsiminen itsensä ulkopuolelta eli vastuun siirtäminen muille omalta itseltä.
Myöskään itsesääli ei kovin suurena annoksena ole kovin viehättävä piirre.
Koen minäkin yksinäisyyttä, koska minulla ei tällä hetkellä ole omaa kultaa vierellä ja sukulaiset on kaukana yms. Silti jos haluan juttuseuraa niin lähden ulos, en jää odottamaan ketään minun luokseni. Ihmisten ilmoille kun lähtee niin siellä niitä juttukavereita on, samoin naapurustossa.
On myös vaikka minkälaista toimintaa johon voi osallistua oman mielenkiinnon mukaan.
Ja jos se eristysselli kiinnostaa niin sinnekin on mahdollista hommata itsensä (en suosittele).
Eli ei muuta kuin positiivisempi asenne kehiin ja matka kohti sitä mitä haluaa elämältään.

Olisikohan niin, että se pessimismi on tässä vuosien varrella vain varttunut ja karttunut, kun tuntuu, että mitä tahansa sitten tekeekin, on aina yksin? Treffeillä tulee jatkuvasti seinä vastaan, töistä tai harrastuksista ei löydy kaveria, ei ei ei, ei sitten millään. Kuten sinäkin niin vienosti toteat, sinulla "ei tällä hetkellä" ole omaa kultaa. Mietippä hetki meitä, joilla EI OLE KOSKAAN ollut omaa kultaa. Mieti hetki sitä, miltä tuntuu, kun käyt KYMMENILLÄ treffeillä eri ihmisten kanssa ja AINA ryskäytät päin betoniseinää.

Että ehkä sillä pessimismillä, syyllisten etsimisellä ja itsesäälilläkin on paikkansa auringossa, vaikka te, joiden yksinäisyys ei ilmeisesti ole yhtä syvää kuin joidenkin meistä, jatkuvasti kiistätte oikeutemme tuntea syystäkin olomme kurjaksi. Joten, ole hyvä, ota se positiivinen asenteesi, ja tunge se sinne, mihin aurinko ei koskaan paista.

Eristyssellistä, vaikkei se minusta tunnu rangaistukselta, en minä itseäni sinne kuitenkaan saa, sen siitä saa kun syntyy liian rehelliseksi, eikä halua muita satuttaa. Muut kyllä satuttavat senkin edestä, ja saavat bonuksena vielä naisilta kasan ihailijakirjeitä.

Tulipa muuten mieleen, muistaako joku pari päivää sitten Hesarissa ollutta juttua siitä, miten naisten vaihdevuodet ovat miesten syytä? Ilomielin otan noin pienen syytteen niskaani, kun ajattelee että kaikki väkivalta, niin murhat, tapot, raiskaukset, sodat, pahoinpitelyt et cetera et cetera ovat samalla logiikalla naisten syytä :) Siinä naisilla onkin sitten sielua puhtaaksi pestäväksi vuosituhansiksi.

08.jpg kirjoitti:

Olisikohan niin, että se pessimismi on tässä vuosien varrella vain varttunut ja karttunut, kun tuntuu, että mitä tahansa sitten tekeekin, on aina yksin? Treffeillä tulee jatkuvasti seinä vastaan, töistä tai harrastuksista ei löydy kaveria, ei ei ei, ei sitten millään. Kuten sinäkin niin vienosti toteat, sinulla "ei tällä hetkellä" ole omaa kultaa. Mietippä hetki meitä, joilla EI OLE KOSKAAN ollut omaa kultaa. Mieti hetki sitä, miltä tuntuu, kun käyt KYMMENILLÄ treffeillä eri ihmisten kanssa ja AINA ryskäytät päin betoniseinää.

Että ehkä sillä pessimismillä, syyllisten etsimisellä ja itsesäälilläkin on paikkansa auringossa, vaikka te, joiden yksinäisyys ei ilmeisesti ole yhtä syvää kuin joidenkin meistä, jatkuvasti kiistätte oikeutemme tuntea syystäkin olomme kurjaksi. Joten, ole hyvä, ota se positiivinen asenteesi, ja tunge se sinne, mihin aurinko ei koskaan paista.

Eristyssellistä, vaikkei se minusta tunnu rangaistukselta, en minä itseäni sinne kuitenkaan saa, sen siitä saa kun syntyy liian rehelliseksi, eikä halua muita satuttaa. Muut kyllä satuttavat senkin edestä, ja saavat bonuksena vielä naisilta kasan ihailijakirjeitä.

Tulipa muuten mieleen, muistaako joku pari päivää sitten Hesarissa ollutta juttua siitä, miten naisten vaihdevuodet ovat miesten syytä? Ilomielin otan noin pienen syytteen niskaani, kun ajattelee että kaikki väkivalta, niin murhat, tapot, raiskaukset, sodat, pahoinpitelyt et cetera et cetera ovat samalla logiikalla naisten syytä :) Siinä naisilla onkin sitten sielua puhtaaksi pestäväksi vuosituhansiksi.

Miksi vastaat nuin ilkeästi?
Oletko ilkeä kokemustesi takia myös niille ihmisille, jotka ovat sulle ystävällisiä?
Oletko antanut huonojen kokemustesi vaikuttaa itseesi niin ettet itse enää anna mahdollisuutta kellekään? Torjutko jo ennen kuin sinua torjutaan?
Kyllä minäkin voisin vajota itsesääliin ja pessimismiin, on sen verran tapahtunut tuskallisia ja ikäviä asioita elämässä.
Olen valinnut kuitenkin olla positiivinen ja avoin, koska se auttaa itseäni jaksamaan ja olen onnellisempi, kun en jää yksin mököttämään elämän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Toki jokainen saa valita oman asenteensa, mutta kannattaa miettiä kumpiko tyyli tekee onnellisemmaksi.
Niin ja vaikka laitoin kepeästi, että tällä hetkellä ei ole omaa kultaa, niin totuus on se, että olen sairastunut vakavasti, ja olisi helppo ajatella että en varmaan enää saa ketään, edes lyhyehköön suhteeseen. Mutta niin kauan kun on elämää niin kauan on toivoa!
Ja tuo miehet vastaan naiset asettelu on niin turhaa.
Molemmista sukupuolista löytyy niin monenlaista tallaajaa,
kannattaa ottaa jokainen yksilönä, omana persoonanaan, eikä jonkun sukupuolen edustajana.

broken-angel kirjoitti:

Miksi vastaat nuin ilkeästi?
Oletko ilkeä kokemustesi takia myös niille ihmisille, jotka ovat sulle ystävällisiä?
Oletko antanut huonojen kokemustesi vaikuttaa itseesi niin ettet itse enää anna mahdollisuutta kellekään? Torjutko jo ennen kuin sinua torjutaan?
Kyllä minäkin voisin vajota itsesääliin ja pessimismiin, on sen verran tapahtunut tuskallisia ja ikäviä asioita elämässä.
Olen valinnut kuitenkin olla positiivinen ja avoin, koska se auttaa itseäni jaksamaan ja olen onnellisempi, kun en jää yksin mököttämään elämän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Toki jokainen saa valita oman asenteensa, mutta kannattaa miettiä kumpiko tyyli tekee onnellisemmaksi.
Niin ja vaikka laitoin kepeästi, että tällä hetkellä ei ole omaa kultaa, niin totuus on se, että olen sairastunut vakavasti, ja olisi helppo ajatella että en varmaan enää saa ketään, edes lyhyehköön suhteeseen. Mutta niin kauan kun on elämää niin kauan on toivoa!
Ja tuo miehet vastaan naiset asettelu on niin turhaa.
Molemmista sukupuolista löytyy niin monenlaista tallaajaa,
kannattaa ottaa jokainen yksilönä, omana persoonanaan, eikä jonkun sukupuolen edustajana.

Koska olen ilkeä ihminen, daa? Luulitko, että sellaisesta myllystä, mistä minä (ja monet muut miehet) olen kävellyt läpi, tulee kilttejä ja ymmärtäväisiä ihmisiä? Tervetuloa todellisuuteen, älä lyö päätäsi overripaan.

Pitäisi ensiksi löytää sellainen ihminen, joka on minulle ystävällinen, jotta voisin vastata retoriseen kysymykseesi.

Et sinä ole "valinnut" olevasi positiivinen. Ihminen ei voi valita omia tunteitaan! Olet positiivinen todenäköisesti siksi, että sinua on elämässäsi kohdeltu hyvin, ja voit sen takia jakaa kokemuksesi "hyvien" ja "pahojen" ihmisten aiheuttamiin. Toisten ihmisten hyvyys on pessyt sielustasi toisten ihmisten pahuuden pois. Onneksi olkoon, mutta älä tule sillä paremmalla tuurillasi pätemään, kthx.

Niin, et saa "enää". Edelleen, on meitä, jotka eivät OLE KOSKAAN löytäneet ketään, joka rakastaisi meitä. Rakkaus on kuin suklaata, palanenkin siitä auttaa kirkastamaan päivän. Jos sitä palaakaan ei koskaan saa, niin no, sitten tulee tällaiseksi kuin minä.

Niin kauan kuin on elämää jäljellä, niin kauan elämä keksii uusia tapoja kiusatakseen.

Hehe, heti, kun juttu käännetään naisten syyksi, niin sitten sukupuolten välinen vastakkainasettelu onkin "turhaa" :)

Sukupuoli nyt vain vaikuttaa yksilön elämään hyvin merkittävästi, ei se ole sattumaa, että katkerimmat tämän(kin) palstan edustajat ovat miehiä, kun taas "posivitistit" ovat naisia. Ei sekään ole sattumaa, että suurin osa asunnottomista on miehiä. Huono tuuri kasautuu, miehille. Elämämme on kuin all-or-nothing; on niitä, jotka saavat kaiken, ja sitten on meitä, jotka emme saa YHTÄÄN MITÄÄN.

broken-angel kirjoitti:

Miksi vastaat nuin ilkeästi?
Oletko ilkeä kokemustesi takia myös niille ihmisille, jotka ovat sulle ystävällisiä?
Oletko antanut huonojen kokemustesi vaikuttaa itseesi niin ettet itse enää anna mahdollisuutta kellekään? Torjutko jo ennen kuin sinua torjutaan?
Kyllä minäkin voisin vajota itsesääliin ja pessimismiin, on sen verran tapahtunut tuskallisia ja ikäviä asioita elämässä.
Olen valinnut kuitenkin olla positiivinen ja avoin, koska se auttaa itseäni jaksamaan ja olen onnellisempi, kun en jää yksin mököttämään elämän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Toki jokainen saa valita oman asenteensa, mutta kannattaa miettiä kumpiko tyyli tekee onnellisemmaksi.
Niin ja vaikka laitoin kepeästi, että tällä hetkellä ei ole omaa kultaa, niin totuus on se, että olen sairastunut vakavasti, ja olisi helppo ajatella että en varmaan enää saa ketään, edes lyhyehköön suhteeseen. Mutta niin kauan kun on elämää niin kauan on toivoa!
Ja tuo miehet vastaan naiset asettelu on niin turhaa.
Molemmista sukupuolista löytyy niin monenlaista tallaajaa,
kannattaa ottaa jokainen yksilönä, omana persoonanaan, eikä jonkun sukupuolen edustajana.

Kuka vastas ilkeästi?

kysyjä kirjoitti:

Kuka vastas ilkeästi?

Kelle vastas

broken-angel kirjoitti:

Se minua vähän häiritsee teidän monien yksinäisten kirjoituksissa, että niistä huokuu niin pessimistinen asenne. Tyyliin turha yrittääkään mitään, kun ei siitä kuitenkaan tuu mitään...
Ja monesti myös syyllisten etsiminen itsensä ulkopuolelta eli vastuun siirtäminen muille omalta itseltä.
Myöskään itsesääli ei kovin suurena annoksena ole kovin viehättävä piirre.
Koen minäkin yksinäisyyttä, koska minulla ei tällä hetkellä ole omaa kultaa vierellä ja sukulaiset on kaukana yms. Silti jos haluan juttuseuraa niin lähden ulos, en jää odottamaan ketään minun luokseni. Ihmisten ilmoille kun lähtee niin siellä niitä juttukavereita on, samoin naapurustossa.
On myös vaikka minkälaista toimintaa johon voi osallistua oman mielenkiinnon mukaan.
Ja jos se eristysselli kiinnostaa niin sinnekin on mahdollista hommata itsensä (en suosittele).
Eli ei muuta kuin positiivisempi asenne kehiin ja matka kohti sitä mitä haluaa elämältään.

perunoilla varmaan leivotaan ?

broken-angel kirjoitti:

Se minua vähän häiritsee teidän monien yksinäisten kirjoituksissa, että niistä huokuu niin pessimistinen asenne. Tyyliin turha yrittääkään mitään, kun ei siitä kuitenkaan tuu mitään...
Ja monesti myös syyllisten etsiminen itsensä ulkopuolelta eli vastuun siirtäminen muille omalta itseltä.
Myöskään itsesääli ei kovin suurena annoksena ole kovin viehättävä piirre.
Koen minäkin yksinäisyyttä, koska minulla ei tällä hetkellä ole omaa kultaa vierellä ja sukulaiset on kaukana yms. Silti jos haluan juttuseuraa niin lähden ulos, en jää odottamaan ketään minun luokseni. Ihmisten ilmoille kun lähtee niin siellä niitä juttukavereita on, samoin naapurustossa.
On myös vaikka minkälaista toimintaa johon voi osallistua oman mielenkiinnon mukaan.
Ja jos se eristysselli kiinnostaa niin sinnekin on mahdollista hommata itsensä (en suosittele).
Eli ei muuta kuin positiivisempi asenne kehiin ja matka kohti sitä mitä haluaa elämältään.

Tuo kaikki edellyttää että on fyysisesti/psyykkisesti terve; siis pystyy liikkumaan omatoimisesti. Pelkkä positiivinen asenne ei riitä, jos terveys on syystä tai toisesta brakannut eikä liikkeelle pääse.

broken-angel kirjoitti:

Miksi vastaat nuin ilkeästi?
Oletko ilkeä kokemustesi takia myös niille ihmisille, jotka ovat sulle ystävällisiä?
Oletko antanut huonojen kokemustesi vaikuttaa itseesi niin ettet itse enää anna mahdollisuutta kellekään? Torjutko jo ennen kuin sinua torjutaan?
Kyllä minäkin voisin vajota itsesääliin ja pessimismiin, on sen verran tapahtunut tuskallisia ja ikäviä asioita elämässä.
Olen valinnut kuitenkin olla positiivinen ja avoin, koska se auttaa itseäni jaksamaan ja olen onnellisempi, kun en jää yksin mököttämään elämän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.
Toki jokainen saa valita oman asenteensa, mutta kannattaa miettiä kumpiko tyyli tekee onnellisemmaksi.
Niin ja vaikka laitoin kepeästi, että tällä hetkellä ei ole omaa kultaa, niin totuus on se, että olen sairastunut vakavasti, ja olisi helppo ajatella että en varmaan enää saa ketään, edes lyhyehköön suhteeseen. Mutta niin kauan kun on elämää niin kauan on toivoa!
Ja tuo miehet vastaan naiset asettelu on niin turhaa.
Molemmista sukupuolista löytyy niin monenlaista tallaajaa,
kannattaa ottaa jokainen yksilönä, omana persoonanaan, eikä jonkun sukupuolen edustajana.

Kun käy yksinäisyyden läpi oppii kyllä arvostamaan ihmisiä yksilöinä kunhan vaan haluaa, mutta ihmisiä jotka ymmärtävät mistä yksinäisyys ja vähäpuheisuus johtuu tuntuu olevan aika vähän