Mutta kaikki menee päin mäntyä..mulla on ollu tosi stressaava kevät ja kesä...Musta tuntuu että oon masentunut, tai sitten uupunut...Tänäänki piti töissä mennä vessaan itkemään, kun se itku vaan halus tulla enkä pystyny pitämään sisällä. Kävin lääkärissä ja nyt olen sairaslomalla koska käteni on paskana. Raha-asiat stressaa ja kaikki muukin.
Ja voisinpa sanoa etten enää tunne itseäni pätkän vertaa naiseksi....Ainakaan kauniiksi sellaiseksi. Kaikki itsetunnon rippeetkin ovat karisseet pois..Tunnen itseni todella vastemieliseksi ja rumaksi, mieheni yrittää väittää toisin ja turhautuu kun en tajua häntä. Rintani ovat kamalat, ne ovat aivan liian pienet että voisin näyttää naiselliselta...rumat hiukset muttei varaa parturiin, no varasin jo parturiajan mutta auto hajos ja sinne meni sitte ne rahat. Mieheni kyllä ostelee itselleen vaatteita yms. mutta minä en vaan voi, koska pelkään että taloutemme menee ihan kuralle.
Olen todella, todella, todella väsynyt...en ole ollut onnellinen enää aikoihin..eilenkin kyllä yritin olla pirteä jne. mutta tänään taas romahdin...meinasin kertoa lääkärille tästä kaikesta, kuinka väsynyt olen jne. mutta sitten en vain....kehdannut. tai jotain. enkä enää edes tiedä mitä häpeän. Kuinka elämä voi mennä puolessa vuodessa näin huonoksi....Rakastan miestäni ja ilman häntä olisin jo luultavasti tappanut itseni. Ilman häntä en jaksaisi. Mutta mistä löydän onnen? Haluaisin niin kovin vain olla onnellinen.
Kamala vuodatus...
Ja voisinpa sanoa etten enää tunne itseäni pätkän vertaa naiseksi....Ainakaan kauniiksi sellaiseksi. Kaikki itsetunnon rippeetkin ovat karisseet pois..Tunnen itseni todella vastemieliseksi ja rumaksi, mieheni yrittää väittää toisin ja turhautuu kun en tajua häntä. Rintani ovat kamalat, ne ovat aivan liian pienet että voisin näyttää naiselliselta...rumat hiukset muttei varaa parturiin, no varasin jo parturiajan mutta auto hajos ja sinne meni sitte ne rahat. Mieheni kyllä ostelee itselleen vaatteita yms. mutta minä en vaan voi, koska pelkään että taloutemme menee ihan kuralle.
Olen todella, todella, todella väsynyt...en ole ollut onnellinen enää aikoihin..eilenkin kyllä yritin olla pirteä jne. mutta tänään taas romahdin...meinasin kertoa lääkärille tästä kaikesta, kuinka väsynyt olen jne. mutta sitten en vain....kehdannut. tai jotain. enkä enää edes tiedä mitä häpeän. Kuinka elämä voi mennä puolessa vuodessa näin huonoksi....Rakastan miestäni ja ilman häntä olisin jo luultavasti tappanut itseni. Ilman häntä en jaksaisi. Mutta mistä löydän onnen? Haluaisin niin kovin vain olla onnellinen.
Kamala vuodatus...
Vastaukset 8
Vanhimmat
ehkä olet kamalan ruma! Rintasi on ihan hirveet ja kelvottomat! Mee leikkaukseen ruma lapsi. Jo helpottaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Harmi ettei aivoleikkauksia suoriteta. Sinne vois laittaa jonkun laitteen, joka huijaa aivosi onnellisiksi vaikka niin kauheen rumana pysytkin! Miehesikin varmaan salaa vilkuilee muita naisia tai ainakin runkkaa pornolle ennemmin kuin sinulle. Olet NIIN kamalan vastenmieleinen. Hyi, häpeä!!!!!!!!!!!!!
Älä anna näiden ihmisten lannistaa
Uskon että olet kaunis
Miks jonkun täytyy tulla haukkumaan tänne muita. Eikö oo muuta elämää kuin nauraa muiden kärsimyksille. Tänne kirjoittaminen saattaa auttaa jonkun oloa edes vähän helpommaksi. Olet luultavasti joku ylimielinen narsistipaska.
ahaa :DD
Kun on mieli maassa ja masenut mikään ei tunnu silloin miltään ja kaikki kaatuu päälle. Yritä ymmärtää järjellä että ulkomuotosi on ok, vaikka tunteet sanovat toisin. Nyt olisi todella hyvä, että olisi ympärillä ystäviä joille voisit purkaa pahaa oloa. Puhuessa saattaisit itsekkin alkaa oivaltaa että eihän nyt kaikki niin hullusti olekkaan ja ei kyllä olekkaan.
Kirjoittele murhesita tänne ja älä vlitä noista tahallaan tyrmäävistä kommenteista. Jotkut purkavat pahaa oloaan narsistisen julmasti. Ei hekään ole onnellisia.
joo en mä piittaa tollasista roskaviesteistä, ei ne mua haittaa, niitä saa joka tapauksessa aina keskustelu palstoilla joten ei haittaa. mutta joo, on mulla kavereita, 8 hyvää kaveria ja kaikki muuttaneet pois paikkakunnaltani..kyllä me soitellaan jne. mutta välimatka ahdistaa...ois niin ihanaa nähdä joka päivä ystäviä.
Nyt vaan on niin ,että tähän tilanteeseen ei mitkään ryhmähalit auta!!
Sinuna menisin psykiatrin vastaanotolle ja kertoisin ihan rehellisesti tuntemukseni. He eivät pidä sinua mitenkään omituisena ,vaan pystyvät kertomasi perusteella tekemään diaknoosin vaivoistasi. Minulla on ollut täysin samanlaisia tuntemuksia itsestäni. Sanoinkin niitä päiviä "itseinhon päiviksi". Hankkiuduin lääkäriin ja sain mielialalääkityksen jonka ansiosta elämä on taas ihan normaalia . Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja minun on hyvä olla.
Niin ja juttele miehesi kanssa avoimesti asioista ja omista tuntemuksistasi. Hän varmaan lähimpänä ihmisenäsi haluaa auttaa sinua ja olla tilanteen tasalla.
tuollaiset roskaviestit vain kertovat kirjoittajansa henkisestä pahasta olosta ja tasosta.Se on heidän tapa purkaa omaa pahaa oloaan kun ei ole vielä tarpeeksi nöyryyttä myöntää omaa heikkouttaan,yritä hakea apua pahaan oloosi nimimerkki"voi nyyh",me kaikki tuetaan sua yhdessä,et ole ongelmasi kanssa yksin,ISOhali