Psykoterapeutin koulutus

Jos ajattelet psykologian opiskelua yliopistossa, kyseessä on yksi vaikeapääsyisimmistä aineista.

Psykoterapeutiksi on muitakin teitä. Kaikissa vaihtoehdoissa koulutus on pitkä.

Myös soveltuvuus punnitaan. Mutta onnea hankkeellesi!

Lukiessa näitä viestejä, minulle syntyy sellainen kuva, että et oikeasti ollenkaan tiedä, mitä psykoterapeutit tekevät. Psykoterapiaa ei yleensäkään anneta päivystyksellisesti. Puheterapialla ja psykoterapialla ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään, jos ei lasketa sitä että molemmat ovat tietynlaista terapiaa. Psykoterapia pyrkii hoitamaan mielenterveyden häiriöitä, kun taas puheterapia puheen, kielen ja äänen häiriöitä. Jos haluat puheterapeutiksi, tulee sinun hakeutua yliopistoon opiskelemaan maisterin tutkinto logopediasta. Psykoterapiassa on myös erilaisia suuntauksia kuten kognitiivinen terapia ja behavioristinen terapia, mutta niitä nyt ei ihan heti kannata alkaa miettimään.

Tosiaan psykoterapeutiksi on erilaisia opiskelupolkuja, mutta kannattaa vähän miettiä, mikä olisi itselle realistinen. Lääkäriksi hakeminen vaatii käytännössä pitkän fysiikan ja kemian ja sisään pääseminen on vaikeaa. Psykologiaan pääseminen on myös vaikeaa, mutta pääsyvaatimukset voivat olla sinulle helpommat. Yksi vaihtoehto on myös harkita sairaanhoitajaopintoja ja mielenterveystyöhön suuntautumista. Käytännössä sinun kannattaisi nyt ihan ensiksi avata itsellesi, mitä varsinaisesti mielikuvissasi haluat työltä ja sitten miettiä, mikä ammattiryhmä on alunalkaenkin sitä lähimpänä.

Eräs läheinen aloitti psykoterapeuttiopinnot. Hänellä on pohjalla toimintaterapeutin tutkinto eli amk-tason tutkinto ( useammalta vuodelta erilaisia täydennyskoulutuksia usean vuoden työkokemus aivovammapotilaiden kuntouttamisesta). Hän suoritti viime vuoden aikana jonkinlaisen vuoden kestävän aloituksen psykoterapeutin opintoihin ja miettii, suorittaisiko varsinaiset opinnot, jotka kai kestävät 3 - 5 vuotta (työn ohessa siis). Ilmeisesti tuo vuoden juttu pitää siis ensin tehdä.

Tuttava oli tuon vuoden jälkeen hieman sillä mielellä, että psykoterapeutiksi opiskelu taitaakin olla melkoista diipadapaa mutta harkitsee nyt kuitenkin vielä. Toinen juttu on se, että psykoterapeutiksi opiskelu maksaa - taitavat olla useampia tuhansia euroja nuo maksut, vai oliko peräti kymmeniätuhansia.

Ilmeisesti psykoterapeuttien koulutus siirtyi tässä äskettäin jotenkin yliopistojen alaisuuteen, kun on aiemmin ollut jotenkin muuten järjestettty, mutta ilmeisesti psykoterapeuttikoulutusta ei voi suorittaa ikään kuin osana esim. psykologian maisterin opintoja vaan vasta tutkinnon jälkeen. Eli kovasti on koulutusta ja kokemusta oltava pohjalla homma maksaa.

Kannattaisi ihan ensimmäiseksi vaikka Wikipediasta lukea, että mitä psykoterapeutista sanotaan.

Psykiatri = lääkäri, joka erikoistunut hoitamaan mielenterveyden sairauksia. Oikeutettu myös kirjoittamaan potilaalle lääkehoitoa. Psykiatrian erikoislääkäriksi kouluttautuminen kestää 12-13 vuotta keskimäärin.

Psykologi = ihmisen käyttäytymisen, ajattelun ja tunne-elämän asiantuntija. Ei ole oikeutettu kirjoittamaan psyykelääkkeitä, koska ei siis ole lääkäri. Ohjevalmistusmisaika 6-v.

Löydät Wikipediasta myös yllämainituilla ammattinimikkeillä laajalti tietoa siitä, missä niitä voi opiskella ja mille aloille työllistyvät.

Työllistymisskaala on laaja (terveyskeskukset, yksityiset lääkäriklinikat, hoitolaitokset, koulut, yritysvalmennukset, työhönsoveltuvuustestaukset, yksityiset vastaanotot jne) ja työllisyystilanne erittäin hyvä.

Lukion reaalin oppimäärillä ei ole merkitystä tulevaisuuden kannalta juurikaan. Toki jos haluat opiskella psykologiaa, niin tietenkin kirjoitat reaalissa mahdollisimman laajalti psykologiaa. Jos haluat hakea lääketieteelliseen ja sitä kautta erikoistua psykiatriaan, niin joudut panostamaan ensisijassa matemaattisiin aineisiin, koska ENSIKSI opiskellaan lääkäriksi ja SEN JÄLKEEN erikoistutaan psykiatriaan.

Tämän lisäksi on mahdollisuus esim. sairaanhoitajan erikoistua psykiatriaan ja myöhemmin suorittaa psykoterapeutin tutkinto. Kyse on tietenkin ihan eri tason tutkinnoista (vrt. psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja). Ero näkyy myös palkkauksessa.

Ja jos suoritat kyseisen tutkinnon, saat kyllä hyvää palkkaa, mutta tulet huomaamaan ettei homma toimi.

Kun viet auton korjaamolle, voit ajaa autosi ulos sieltä, koska auton korjaaminen toimii. Jos menet murtuneen jalan kanssa tavalliselle lääkärille, niin jalkasi kipsataan ja pian voit taas kävellä, eli kehon korjaaminen toimii. Mutta jos viet henkilösi psykiatrille/psykologille, koska mielessä on häiriötila, saat sen takaisin selitysten tai pahimmassa tapauksessa lääkkeiden kera, eikä se tule korjatuksi (yleensä henkilösi menee huonompaan kuntoon). Silloin voi sanoa että hoito toimisi.

Kannattaa siis harkita ammatinvalintaa kunnolla, koska ei pelkkä raha millään korvaa sitä pettymystä, jonka tulet kokemaan kun tuon huomaat. Mutta ei tuo ole ainoa ala, jossa maksetaan tyhjästä.