Huimaus/pyörtyminen oksentamisen jälkeen

Kerron aluksi vähän taustoja itsestäni ja omasta ruokahelvetistäni.

Olen 19-vuotias solussa asuva opiskeleva nuori nainen pääkaupunkiseudulta. Bulimiaa on takana vasta reilu vuosi, mutta kierre tuntuu jo ikuisuudelta. Pituutta on 176cm ja painoa tällä hetkellä noin about 67 kg. Syömishäiriötaustaa on ylä-asteajoilta lähtien: vaikeampia ja helpompia anoreksia-aikoja. Välillä olen luullut parantuneeni kokonaan, mutta stressitilanteet laukaisevat sairauden uudelleen.

Varsinaisesti bulimiaan johti kateus hyvän ystäväni nopeasta laihtumisesta vuosi sitten. Eräissä illanvietoissa hän sitten tunnusti tupakalla ollessamme sairastavansa bulimiaa. Tämän jälkeen hän ei koskaan hävennyt oksentamistaan seurassani - pitsalla käynnin jälkeen hän poistui ahdistuneen näköisenä vessaan, pikkuveljen synttäreillä suihkuhuoneeseen "laittamaan pyykkejä" ja niin edelleen. Itkin ja yritin tukea häntä moneen otteeseen, mutta pidemmän syömishäiriöhoitohistorian omanneena hän oli jo hoidossa/vanhemmatkin tiesivät tilanteesta enkä voinut auttaa häntä muuten kuin olemalla syyllistämättä ja perustelemalla, miksi hänen pitäisi lopettaa.

Loppujen lopuksi erinäisistä syistä stressitasoni kasvoivat vuosi sitten ylitsepääsemättömän korkeiksi ja kävin lähellä burn outia. Paastokauden sijasta ahmin itseni ensimmäistä kertaa täyteen ja oksensin. Helvetti pääsi irti siitä.

Laihduin puolessa vuodessa ~20 kiloa kauan tavoitellusta 75kg:n normaalipainosta 53-55kg:oon. Normaalipainossa pysyttiin siis edelleen, mutta ruumiinrakenteeni takia suorastaan huusin syömishäiriötä luut törröttäen ja kasvot turvonneena kaikille tutuille ja tuntemattomille.

Viime maaliskuussa pyörryin kauppareissulla, iskien takaraivoni katukiveyksen reunaan ja seuraavan kerran tulikin herättyä sekavana ambulanssista. Tätä ennen olin juuri oksentanut rajusti ja menossa lähimarkettiin hakemaan lisää mätettävää kaappien tyhjennyttyä. Tämä tapahtuma herätti, mutta varsinaisesti oksentelu alkoi vähentyä tutustuttuani poikaystävääni. Hän ei tiedä bulimiastani, ja muutti tänä syksynä opiskelemaan eri kaupunkiin (olemme kyllä onnistuneesti toimivassa kaukosuhteessa).

Kyseisen muutoksen puitteissa stressi on vaikuttanut siihen, että nykytilanteeni on bulimian ja anoreksian yhdistelmä. Viikolla tulee syötyä noin 500kcal/pv, mutta perjantain olen pyhittänyt bulimialle. Poikaystäväni ollessa paikalla syön normaalisti, normaalia aterioita, ilman ahdistusta ja oksentamista. Oksenneltua tulisi yksin ollessa varmasti enemmänkin, mutta pelkään kämppisteni huomaavan kyseenalaiset tapani. Perjantai on helppo päivä oksentelulle, sillä he ovat yleensä myöhään menossa ja ehdin ahmia sekä pestä vessan rauhassa ennen heidän kotiinpaluutaan. Jättäydyn mielelläni pois omien kavereideni illanvietoista, sillä ahmiminen on paljon ihanampaa - niin sairaalta kuin se kuulostaakin.

---------------------

Varsinainen kysymykseni liittyy kuitenkin huimaukseen/pyörrytykseen.

Onko teillä koskaan rytmihäiriöitä tai näkökentän heittämistä rajun oksentamisen jälkeen (ja onko se pahintaekalla, tokalla vai sillä viimeisellä kerralla kun oksennatte?) Oletteko ikinä pyörtyneet?

Haluaisin kovasti jakaa kokemuksia aiheesta. Omasta pyörtymisestäni jäi paha trauma ja kiinnostaisi tietää, onko joku muu kokenut saman.