Varoitus: Traumaattisen kivulias kuparikierukka

Tämä on vain minun tarinani, niitä on tuhansia lisää maailmalla. Olin aina varma, että kun saan lapsia, ne tulevat sektiolla. Luulin olevani satavarma jo. Nyt olen 110-varma, kun olen kokenut kuparikierukan laiton.

Ensiksi, älkää menkö kokemattomille sanomaan, että "älä pelkää, ei se satu ollenkaan, vähän nipistää vain". Tai höpöttämään, että "jos jännität, sitten sattuu". Minä en osannut jännittää, koska en ollut etsinyt mitään tietoa netistä ennen laittoa. Älä mene omaa kokemustasi kertomaan ohjeistuksena mahdollisesti hyvinkin erilaisille naisille.

Toiseksi, koska olen kokenut seksuaalisen hyväksikäytön 4-vuotiaana, olen äärimmäisen aistiherkkä. Sitä on mahdotonta sellaisen kuvitella joka ei sitä ole kokenut, mutta elämäni on sellaista, että tunnen jatkuvasti jokaisen kehoni ääriviivan, ja olen ylitietoinen jokaisesta liikkeestäni ja ajatuksestani. Tästä syystä olen myös äärimmäisen kipuherkkä, nimenomaan genitaaliseuduilla. Enkä silti koskaan osannut edes kuvitella sellaista kipua.

Kuulin vasta jälkeenpäin, että äitini laittoi toisen kierukkansa nukutuksessa. Voi, kun olisin tajunnut, että se on mahdollista!

Minua ei ole ikinä jännittänyt gynekäynti, ei edes hätägynetutkimus päivystävällä mieslääkärillä, jonka nyt jälkeenpäin tiedostan virheeksi historiani takia, en vain kehdannut kieltäytyä koska olin tosi kipeä ja tarvitsin pikaista lääkitystä, mutta se käynti jäi kummittelemaan mieltäni, ja saan edelleen vilunväristyksiä, vaikka tiedän ettei siinä ollut mitään seksuaalista. Mies oli asiallinen ja ripeäotteinen.

Tässä maassa on monia, paljon useampia kuin annetaan ymmärtää, joilla on kaltaiseni lapsuudentraumat. Olemme niin erilaisia, ja silti meidän on vaikea olla arvostelematta muita omien kokemustemme pohjalta, joten muistakaa että siellä toisella näytöllä voi olla joku sellainen, joka ei naureskele miehille, kun he ovat niin kipuherkkiä. Tai joku sellainen, joka tajuaa ettei synnytys ja siihen liittyvä kipu tee naista, vaan se mitä korvien välissä on. Jos et kokenut olevasi nainen ennen synnytystä, se on oma asiasi ja oma tuntemuksesi, monet muut tuntevat toisin.

Monet ovat myös traumatisoituneet synnytyksestä, koska "voimallistuneet" naiset joilla kivun tuntemus sattuu olemaan hyvin erilaista, eivät pitäneet heitä riittävinä naisina erilaisine valintoineen, ja jälleen kerrran ohjasivat muita sen perusteella mitä he itse ovat kokeneet. Pointti on se, että elämme maassa, jossa meillä on vapaus valita mm. synnytystapamme, ja aiheeseen liittyen, myös kierukan laittamistapa.

Olen 27-vuotias synnyttämätön nainen. Jos olet niin kipuherkkä kuin minä, kannattaa laittaa kierukka nukutuksessa. Se hetki, kun gyne otti kohdunsuustani kiinni pihdeillä, halusin kuolla. Rääkäisin kovaa ja korkealta, niin kovaa, että huone kaikui ja varmasti huutoni kaikui myös koko lääkärikeskuksessa. Kiljuin kivusta ja huusin: en kestä, en kestä! Potkin jalkatuista vastusta, ja yritin tiputtautua lattialle pää edellä, koska olin juuri pyörtymässä, silmissäni musteni, ja näin pelkkää mustaa pientä valkoista pistettä lukuunottamatta. Kipu vaan ei lähtenyt minnekään. Mieheni oli pitämässä kädestäni kiinni, eikä hän ikinä ole nähnyt mitään vastaavaa. Gyne pyyteli anteeksi, mutta säilyi asiallisena ja piti pihdit paikallaan, ja sai kuin saikin laitettua kierukan paikalleen vaikka hän sitä suuresti epäili. Ultralla tarkistettiin ja se oli ihanteellisesti paikallaan. Olin turta, olin kauhuissani, tärisin ja itkin. Mieheni sanoi, ettei enää ikinä halua minun kokevan tuollaista kipua, hän itsekin melkein itki ja sanoi toivoneensa voivansa ottaa kivut itselleen. Hän oli kauhusta valkea, ja kyseli jatkuvasti vointiani. En muista lainkaan ratikkamatkaa anoppilaan. Muistan vain olleeni sekava kaupungilla. Näin jatkuvasti painajaisia kokemastani kivusta, puristin reisiäni yhteen, ja kipu oli elävänä muistissa, koin jatkuvasti vilunväristyksiä ja minua oksetti. Olin kauhusta kankea ja tuijotin kattoon päiväkausia. Kului kuukausi ennen kuin uskalsin harrastaa seksiä. (Älkää käsittäkö väärin, mieheni ei joudu olemaan puutteessa sillä meidän seksimme ei läheskään aina ole yhdyntää. Harrastamme paljon suuseksiä ja muunlaista hyväilyä mieluummin.)

Edelleenkin tunnen fyysistä kipua kun muistan ja henkeni salpaantuu hetkeksi. Tuostakin päätellen, minä todennäköisesti synnnytyksessä menisin tajuttomaksi, koska en kestäisi kipua. Tietäisin myös että repeäisin, koska minulla on ohuet limakalvot ja repeän usein pelkässä yhdynnässä. Kohtuun liittyvä kipu on kyllä kamalinta kipua mitä voi kuvitella, ja tottakai sillä on yhteys lapsuudentraumaani. En ole tyytyväinen että se on ohi, minua oksettaa ja sattuu edelleen, hieman eri tavalla vain. Sellaisessa kivussa ei ole mitään voimaannuttavaa, ei ainakaan minulle.