Huono matematiikassa ja kielissä sekä huono muisti

Minun on niin vaikea sopeutua yhteiskuntaan. Minun oletetaan olevan mukava ja empaattinen ihminen, kun en ole koskaan ollut hyvä matematiikassa tai kielissä. Äitini on samanlainen ja hän on ammatiltaan lähihoitaja. Poikaystäväni on puolestaan matemaattisesti todella lahjakas ja pärjää todella hyvin kielissä. Ei meillä poikaystävän kanssa ole ongelmia siinä, ettei oltaisi samalla aallonpituudella ja tykätään molemmat keskustella kehittävistä asioista.

Ongelmani on kuitenkin työllistyminen. Tiedostan puutteellisen kieli- ja matematiikkapääni, mutta haluaisin silti tehdä henkisesti jotain haastaavaa työtä. Olen siunattu sellaisilla taidoilla, joilla ei ole mitään hyötyä työelämässä. Osaan olla ymmärtävä ja tukeva ihminen. Minulla on hyvä väri- ja muotosilmä sekä osaan kuulema liikkua kauniisti. Olen aina ollut hyvä liikunnassa. Entinen graduohjaajanikin kehui olemustani, mikä ei hirveästi lämmitä, kun ei pahemmin kiinnosta miten ihmiset kokevat minun ulkoisen olemukseni. Oikeasti ärsyttää se, että osaan monia asioita, joilla ei ole mitään arvoa tässä yhteiskunnassa. Lisäksi muistini on todella heikko. Muistan asiat visuaalisesti, minkä takia minun on aivan mahdoton muistaa yksityiskohtia.

Olen jopa harkinnut itsemurhaa sen takia, koska inhoan sitä tunnetta olla lahjaton niissä tärkeissä asioissa. Esimerkiksi työkaverini selitti minulle jotain työtehtävästään ja totesi hetken päästä, että en kuitenkaan ymmärrä asiaa joten antaa olla. Oli todella musertavaa kuulla tämä, mutta ehkä hän on oikeassa. En siis ole virallisesti töissä, vaan työkokeilussa.

Onko muilla samanlaisia ajatuksia? En kaipaa mitään sääliä, vaan jotain mahdollisia ratkaisukeinoja. En kyllä ole varma, voiko asialleni tehdä muuta kuin oppia hyväksymään asiat.

Olen tähän mennessä tehnyt seuraavat ratkaisut elämäni suhteen: En korosta ulkonäköäni (ei tule sitten siitä kommenttia, vaan keskitytään asiaan), pistin välit poikki isääni (ihmettelee aina sitä kuinka en pärjää kielissä ja matematiikassa, ihan kuin itse nauttisin tilanteesta), välttelen sanomasta mielipiteitä rationaalisista asioista työpaikalla, koska pelkään, että kiinnitän vääriin asioihin huomiota, vietän aikaani yksin (eipähän tarvitse selitellä sitä, että huolimatta idiootin ajattelusta ei ole kiinnostunut puhumaan idioottimaisista aiheista), analysoin ja etsin keinoja miten voin paikata lahjattomuuteni puutteita (olen äärimmäisen järjestelmällinen käytännöntöissä ja puhun hyvin jäsennellysti), koitan hyväksyä itseäni (aivan mahdotonta, kun toinen siskoistani on ekonomi ja toinen insinööri)...