Syntyjään ihminen on neutraali

"Mutta mistä se johtuu että ihminen on aina kautta aikain etsinyt Jumalaa milloin mistäkin."

Ehkäpä ihminen on ollut tuolloin tietämätön, kaikki mitä ei ole käsitetty - on selitetty yliluonnollisella.."korkeammalla voimalla". Maanjäristys, ukkonen, kuivuus, tuhotulvat, taudit, auringon ja kuun pimennykset, komeetat... etc.

Esim. komeetat, niitä ei nykyään pidetä "merkkinä jumalalta", vaan niiden tiedetään olevan vain likaisia lumipalloja, joiden pinnalle voi halutessaan lähettää luotaimen. Ei sii mitään ihmeellistä.
http://www.esa.int/Our_Activities/Space_Science/Rosetta/Rosetta_arrives_at_comet_destination

Ihminen on etsinyt Jumalaa ennen kaikkea muuta, ihminen on aina tiennyt että Jumala on. Nykytiede tietää että kaikkilla ihmisillä on sama dna kuin ensimmäisillä ihmisparilla.

"Ei voi pitää paikkaansa, pelkkä maalaisjärki jo sanoo että ihminen on syntyessään neutraali, eli ei sen enempää ateisti kuin uskovainenkaan."

Mahdotonta. Mihinkään ei voi uskoa ja epäuskoa samanaikaisesti.

Ihminen on syntyessään ateisti, koska ei usko mihinkään jumalaan.

Se on merkityksetöntä, miksi ei usko.

Ateismi on neutraali tila.

Jos ihminen olisi alkujaan neutraali, ei tämä olisi olemassa. Olemassaolo edellyttää aktivointia tai aktiivista olemista.
Luotuisuuttamme emme ole neutraaleja, vaan aktiivisia olemassa olijoita.

Neutraalisuuden vaatimus on vaatimus pidättäytyä olemassa ololta. Olemassaolo on haaste, josta ei selviä neutraalisuuden avulla.

Väite että kaikki syntyvät ateisteina, on usein kuultu tälläkin palstalla.

Ymmärrän väitteen logiikan: jos teismi on uskoa persoonalliseen jumalaan ja ateismi sitä, että tällaista uskoa ei ole, on loogista sanoa, että kaiki syntyvät ateisteina. Usko persoonalliseen jumalaan puuttuu vauvalta, koska hänellä ei vielä ole henkistä kykyä uskoa mihinkään.

Väite on minusta silti loogisuudessaankin mieletön tai hyödytön. Se asettuu lähinnä tukemaan ateisteja väittelyssä uskovien kanssa, ilman että sillä on erityistä käyttöarvoa tuon debatin ulkopuolella.

Voi olla, että kehityspsykologian tietoni ovat vanhentuneita, mutta mun tiedon mukaan ihmisen kehityksessä on maagisen ajattelun vaihe niillä kohdin, kun hän tulee tietoiseksi itsestään ja ympäristöstään.
Pienen lapsen todellisuus kehiytyy hänen itsensä ympärille ja hän kokee, että maailman tapahtumat ovat hänen omaa aikaansaannostaan, tai ehkä niin, että lapsi ei kykenetekemään eroa omien ajatusten ja ulkoisen maailman tapahtuminén välillä. Siksi lapsi saattaa esim. ajatella että jos äiti on surullinen, se johtuu lapsen omista ajatuksista. tai hän voi ajatella, että hän voi ajatuksillaan vaikuttaa todellisuuteen.
Voidaan siis yhtä hyvin sanoa, että kaikki kasvavat maagikoiksi. Ja alkaa puolustaa näkemystä että kaikki ovat maagikoita ja uskovat yliluonnolliseen ajatuksen voimaan.

Mutta mitä hyötyä on tällaisesta yhden kehitysvaiheen nostamisesta teismi-ateismi-keskusteluun?
Minusta on mielekkäämpää puhua ateismista ja teismistä jonkunlaiseen ajatteluun kykenevän ihmisen tilanteena.

Minä olen ollut ateisti niin kauan kuin voin muistaa: en ole koskaan uskonut jumaliin. Moni uskova on ollut teisti niin kauan kuin voivat muistaa: ovat aina uskoneet jumaliin.
Mutta kummankaan muisti tuskin yltää tuohon maagisen ajattelun vaiheeseen, tai ainakaan sitä varhaisempaan lapsuuteen. Mitä me edes tiedämme siitä, miten kokemuksellinen maailma järjestyy puhekyvyttömän pikkulapsen mielessä?

Onko mielekästä yrittää soveltaa ontologisisia teismi-ateismi -käsitteitä ihmiseen, jonka ajatusmaailma ei ole kehitynyt käsittelemään tuollaisia asioita?
Minusta ei, mutta logiikka toki mahdollistaa sellaisenkin, nykyisen ateismin määritelmän pohjalta.

Jos ihminen ei heti synnyttyään usko johonkin teistiseen jumalaan, niin hän ei usko sellaiseen, vaikka olisi kuinka neutraali.

Käsitteeliisen ajattelun hiljalleen kehittyessä lapsille tulee kyky alkaa kuvitella persoonallisia tekijöitä asioille, joilla sellaisia ei ole. Siinä vaiheessa lapsen mieleen on helppo iskostaa uskontojen oppeja.

Kukaan ei syntyessään usko mihinkään, eikä uskomuksia kehity ennen kuin lapsi kykenee niitä muodostamaan. Vain uskontojen jännässä maailmassa joutuu ihminen määrittelemään itsensä suhteessa siihen, mihin ei usko.

Ateisti ei usko jumaliin. Vastasyntynyt ei usko jumaliin.
-> Vastasynyt on ateisti.

Ei taida uskoa ateismiinkaan. Vai luuletko että vastasyntyneen aivotoiminta mahdollistaa eri uskonnot ja ateismin tunnistamisen ym. Aika kehittyneitä vauvoja nykyään.

jos ei tiedä käsitystä jumalasta syntyjään ei voi uskoakaan sellaiseen. eli on syntyjään ateisti tietämättä ateismin käsitettä.

"Usein kuultu väittämä; "ihminen on syntyessään ateisti".
Ei voi pitää paikkaansa, pelkkä maalaisjärki jo sanoo että ihminen on syntyessään neutraali, eli ei sen enempää ateisti kuin uskovainenkaan."

Usein myös sanotaan että ateismi on pohjimmiltaan vain teistisen uskon puutetta.Ja nimenomaan tästä syystä ihminen on syntyessään ateisti koska ateismi edustaa neutraalia tilaa, aivan kuten ihminen on syntyessään esim. myös tupakoimaton.

"Ei vasta syntynyt ymmärrä olla ateisti, vaan hänen täytyy ymmärtävässä iässä ollessaan saada ateistisia vaikutteita, lukemalla tai kuulemalla. "

Väärin, se on teismi eli Jumalaan uskominen vaatii ymmärrystä, ihminen jonka ymmärrys ei riitä Jumalaan uskomiseen on aina ateisti.

"Mutta mistä se johtuu että ihminen on aina kautta aikain etsinyt Jumalaa milloin mistäkin. Ehkäpä juuri siksi että ihminen on luotu Jumalan yhteyteen, ja ihmisellä ja Jumalalla oli keskusteluyhteys alussa."

Tai sitten kyse on puhtaasti ihmismielen heikkoudesta, joka on paljon todennäköisempi ja uskottavampi selitys.