Olen seurustellut vähän yli vuoden poikaystäväni kanssa. Olemme kummatkin 25 vuotiaita. Poikaystäväni asuu vielä vanhempien nurkissa kerrostalo asunnossa. Hänellä on oma makuuhuone ja työhuone. Itse olen asunut yksin jo 18 vuotiaasta asti.
Tällä hetkellä poikakaverini on viikot eri paikkakunnalla 200km päässä, ja tulee viikonloppuisin käymään kotona. Yleensä vietämme aikaa hänen kotonaan, kun vanhemmat ovat olleet mökillä.
Poikakaverini äiti on ns nalkuttaja tyyppiä, eli puuttuu kaikkeen häneen liittyvään, hiustyyli on kamala, parta pitäisi ajaa ym ym ym tiedätte varmaan.Pesee ja silittää jopa sukat. Poikakaverini itse on sanonut että rakastaa vanhempiaan ja kunnioittaa heitä niin paljon ettei häntä haittaa se jatkuva asioihin puuttuminen ja nalkutus. Itsella alkaa olla mitta täynnä. Monta kertaa olen hammasta purrut kun ruokapäöydässä anoppi kuorii pikkupojan perunat ja lepertelee että kun se on niin pikkuinen pikkuinen poika. Olen sanonut tästä poikakaverilleni, ja yleensä siitä kehkeytyy riita, kun en ymmärrä että ne vanhemmat vaan rakastaa niin paljon että sen takia huolehtii.
Lisäksi anoppi ja appi omistavat pienen kaupan, josta aina haemme ruuat. Olen yrittänyt välttää sitäkin, koska haluan olla itsenäisempi. Kuitenkin jos valitan poikakaverille anopin asioihin puuttumisesta, saan kuulla kuinka kiittämätön olen, koska hehän suorastaan elättävät minut ruualla! Olen sanonut tähän että tottakai olen kiitollinen, mutta ei heidän tarvitse.
Ärsyttää myös se, että anoppi siivoaa poikakaverin työhuonetta, ja järjestelee oman mielen mukaan kaikkia tärkeitä papereita ym. Poikakaverin mielestä se on ok, koska hän ei itse siivoa, ja hän on vain kiitollinen jälleen kun hänestä huolehditaan. Myös lakanat anoppi käy vaihtamassa, mikä on mun mielestä aika intiimi juttu..
Tuntuu että poikakaveri olisi liian riippuvainen äidistään. Anoppi soittelee myös minulle harva se päivä ja kyselee mitä olen tehnyt, ja nyt kun olemme hankkineet koiranpennun, niin kysymykset kuuluu lähinnä oletteko olleet ulkona, pissasiko se tuliko kakka..ei hirveesti huvita aina sellasiin kysymyksiin vastailla. Ja sitten ihmetellään miksi en vastaa puhelimeen. Tuntuu että olen jotenkin patti tilanteessa. en kehtaa valittaa kun saan ruokaa ilmaiseksi, ja pitää vaan kuunnella sitä jatkuvaa nalkutusta.
Esim. kun poikakaveri on pakkaamassa tavaroitaan viikoksi, äiti istuu vierellä ja arvostelee että eihän tota nyt voi laittaa päälle jne.
Ahdistaa niin perkeleesti kun tuntuu että mitään pahaa ei saa sanoa appivanhemmista kun heti olen kiittämätön paska.
Itse pidän vanhempiini yhteyttä n kerran viikossa, näen kerran kuussa.
Pelottaa, ettei poikakaverini pääse koskaan irtautumaan kotoaan vaan jää peräkammarin pojaksi asumaan, kun siellä on niin hyvä palvelu.
Olen itse sitä mieltä että suhteessa täytyy tasa-arvoisesti jakaa kotityöt, ja olen monesti siitä puhunutkin. Poikakaveri on samaa mieltä, ja väittää että kyllä hän sitten osaa kotitöitä tehdä, kun muuttaa pois kotoa. En kyllä oikein usko, eikä pois muutosta ole tietoakaan.
AAARGH!
Miten voisin toimia tässä tilanteessa, neuvokaa!
Vai olenko toisaan vain ylireagoinut?
peräkammarin poika
12
3311
Vastaukset
- Peräkammarinpoikia nähnyt
Mieti mikä sinulle on tärkeää.
- Oliivia
et kai ole mustasukkainen miehesi saamasta huomiosta? jos et ole itse niin paljoa vanhempiisi yhteyttä...?
Ymmärrän kyllä tunteesi, tuo menee ehkä hieman yli. Eikö poikaystäväsi ole edes suunnittelemassa muuttoa????
kun hän muuttaa niin pidä huoli ettei hän muuta suoraan sinun luoksesi vaan katso että poika saa asua hetken yksinään aikuistuakseen.
tsemppiä sulle, hirveeltä kuulostaa :/- huh huh
Olen samaa mieltä siitä,että kun miesystäväsi päättää itsenäistyä,anna sen tapahtua ilman suojelustasi.
Jos otat hänet luoksesi asumaan,voit olla varma,että passuuttaminen siirtyy sinulle!!!
Anna todellakin miehesi asua ensin yksin,ennen kuin harkitsette muuttoa yhteen.
Mun mielipide tuosta kotona asumisesta 25-vuotiaana on aika tiukka.Johan sen ikäisen "pojanklopin" pitäisi asua omillaan,eikä vanhempiensa passattavana...käsittääkseni myös töissä,kun kirjoitit hänen työhuoneestakin.
- ratkaisu tähän
Tyypin kannattaisi ilman muuta häipyä kotoaan ja hankkia oma asunto. Ellei kaverisi suostu lähtemään pois peräkamaristaan, on hän jo melko toivoton tapaus.
- Anna78
Onko mulla tosiaankin sielunsisar? Aivan kuin omaa tekstiäni olisin lukenut! Itse muutin pois lapsuudenkodistani 19-vuotiaana. Nykyinen avomieheni viihtyi omassaan 25-vuotiaaksi asti. Enkä toisaalta ihmettele. Palvelu pelasi kuin 5-tähden hotellissa. Äiti siivosi pojan huoneen, pesi pyykit, silitti ne ja palautti viikattuna takaisin kaappiin, teki ruuan, tiskasi, osti pojalle kaikki vaatteet ja mitä tämä nyt yleensäkin tarvitsi. Avomieheni ei ollut ikänä elämässään tehnyt mitään kotitöitä.
Ennen yhteenmuttoamme epäilin, mitenkähän pojan itsenäistymisen kanssa on? Avomieheni kuitenkin vakuutteli, että hän haluaa itsenäistyä ja on valmis osallistumaan kotitöihin yhteisessä kodissamme. Ja minä hölmö uskoin! Arki kuitenkin koitti pian yhteen muuton jälkeen ja nyt minä olen lähes kolme vuotta vastannut yksin taloudenpidosta ja voin kertoa, että mitta on siinä määrin täynnä, että olen vähin äänin hakenut omaa vuokra-asuntoa.
mitään.
Ohjeeni sinulle siis on, että häivy tilanteesta hyvän sään aikana. Jos kuitenkin päätät jatkaa poikaystäväsi kanssa, "vaadi" häntä asumaan jonkin aikaa yksinään ennen yhteenmuuttoa. Muuten sinusta tulee poikaystävällesi äiti, aivan kuten minullekin on käynyt.
Tsemppiä sinulle! Miehen koulutus on kovaa työtä!- yksi
Minä olen asunut mieheni kanssa nyt puoli vuotta yhdessä. Mieheni asui 21.vuotiaaksi kotona ja oli oikein äidin kultapoju. Äiti palveli ja hyysäsi kuin viisvuotiasta, laittoi jopa laastarin sormeen jos pikku poika satutti kätensä.
Ja tämä meinaa jatkua yhteisessä kodissamme: Mieheni ei ymmärrä, että naisen ei kuulu palvella häntä kuin orjan ja tehdä kaikkia kotitöitä vaan vaatii sumeilematta palvelua. Vetoaa yleensä siihen että "äitikin teki aina niin".
Että et ole ainut. Minun kohdallani vielä anoppi soittelee pojaleen ja varmistelee että minä varmasti teen kaiken. Monet riidat on siitä käyty kun olenkin laittanut hänen pienen poikansa tiskaamaan!
Älä alistu äidiksi miehellesi.
- kiittämätön
Hui olispas huolestuttavia kommentteja tullut..
Kerron hieman lisää.
Olemme puhuneet kyllä paljon tästä järjestelystä, ja poikakaverini on sanonut, että haluaa kyllä asua ensin yksin, ennenkuin muuttaisimme yhteen. Sopii kyllä minulle. Hän on kyllä asunut muutaman vuoden yksin nuorempana. Hän muutti 17 vuotiaana opiskelemaan eri paikkakunnalle. Tosin hän asui kaverin kanssa, ja taloudenhoito taisi olla vähn niin ja näin.
Pelkään että sitten kun hän vihdoinkin irrottautuu kotoaan, hän muuttaa samaan kaupunkiin kuin vanhemmat. Itse olen aikeissa muuttaa täältä pois opiskelemaan, ja on hänkin sanonut että ehkäpä hänkin muuttaisi juuri tuohon kaupunkiin.
Olisi kyllä kamalaa jos vielä hän koulun päättymisenkin jälkeen jää sinne nurkkiin.
Poikakaverini on monesti ihmetellyt että mitä vikaa hänen vanhemmissaan on, kun aina "haukun" heitä. Olen kyllä maininnut siitä hänen äitinsä jatkuvasta nalkuttamisesta, ja siitä ettei ole mitään yksityisyyttä.Olen myös sanonut että pidän heistä (ihan oikeastikin)mutta ei auta. Tulen kyllä hyvin toimeen heidän kanssa ja on kiva jutella silloin tällöin mutta liika on toisaan aina liikaa.
poikakaverini on sanonut että hän haluaa sitten omiakin lapsia paapoa ja lelliä, ja olla tosi läheisiä vielä vanhempanakin. Sanoin että ok, hieno homma että olette läheisiä, mutta kyllä pitää osasta itsenäistyä. Silloin hän vetoaa siihen että on asunut yksin nuorena ja että kyllä hän on itsenäinen..
Ihmettelen ettei hän häpeä esim kavereilleen sitä kotona asumistaan? Itse yritän aina välttää kertomasta jos joku kysyy missä asutaan, kun hävettää kertoa millaisen mammanpojan kanssa seurustelen..- Itsenäinen
elämään omaa elämääsi, sillä miehesi ei koskaan lähde äitinsä helmoista pois. Tämä miestyyppi elää vanhempiensa kuolemaan asti heidän nurkissaan.
Sinulle on varmasti paljon parempi ja itsenäisesmpi mies jossakin odottamassa. Usko pois. Saat silloin keskittyä omaan elämäänne ja nauttia vapaudesta. Usko pois, näin pystyt taas hangittämäänkin. - there2
tämmönen kuvio on muuten oikeesti yleinen italiassa(?) mamman poika :)
joo, on se selvä ettei se itsenäisty tolla tavalla.
pitäs asua oikeesti yksinkin, eikä mitään viikonlopuks kotiin juttui. paras kun muutatte molemmat opiskelukaunpunkiis, pois appien läheltä. jotta ois jotain vaikutusta niin pitäs asua erikseen. se on välttämätöntä minun mielestä - pitää osata asua yksinkin. eikä sitä opi jos ei tee. sitte näet vähän että millanen tyyppi se jätkäs todellisuudessa on :) - mut älä sit säikähä liikaa; useimmat miehet on pikkuporsaita.
mut se on jo toinen tarina... - Sissu
there2 kirjoitti:
tämmönen kuvio on muuten oikeesti yleinen italiassa(?) mamman poika :)
joo, on se selvä ettei se itsenäisty tolla tavalla.
pitäs asua oikeesti yksinkin, eikä mitään viikonlopuks kotiin juttui. paras kun muutatte molemmat opiskelukaunpunkiis, pois appien läheltä. jotta ois jotain vaikutusta niin pitäs asua erikseen. se on välttämätöntä minun mielestä - pitää osata asua yksinkin. eikä sitä opi jos ei tee. sitte näet vähän että millanen tyyppi se jätkäs todellisuudessa on :) - mut älä sit säikähä liikaa; useimmat miehet on pikkuporsaita.
mut se on jo toinen tarina...Tästä kun kaikki sanoo että ensin pitää asua yksin.. Niin olen kuullu monta tarinaa että mies osaa yksin asua, mutta sitten avoliitossa on taas passattavana. Ja toisin päin, oma mieheni muutti käytännössä suoraan kotoansa minun kanssani yhteen (ei pystytty olemaan erossa toisistamme:)), ja on osallistunu kotitöihin. Mutta minä olinkin "pikkuhitler" suhteen alussa, aiheutin melkein sydänkohtauksen poikaystäväni äidille joka ei uskonut että hänen pieni poikansa oikeasti pystyy esim. imuroimaan.
Mielestäni naiset tekevät suotta itsestänsä tässä asiassa uhrin. Kyllä miehetkin tekee kotitöitä, jos alusta asti ne vaan laittaa tekemään. Ei minunkaan mieheni näe sitä likaa, mutta ei minun enää tarvitse nalkuttaa siivoamisesta, yhdessä tehdään.
Mutta en minäkään valittaisi jos mies vapaaehtoisesti tekisi kaikki kotityöt ja passaisi minua. Se on ihan että mihin suostuu.
Muuten tohon teidän tilanteeseen: kärsivällisyyttä. Kyllä poikaystäväsi äiti tajuaa jossain vaiheessa olla hössöttämättä, viimeistään haudassa:) Noei, olinpa ilkeä. Yritä ottaa etäisyyttä, ei kaikkea tarvitse kestää! Voimia!
- .............
....aloin vaan tossa ajattelemaan, kun luin muiden vastauksia... Siis miten ne kotityöt tulisi teidän mielestänne hoitaa? Ite teen kaiken yksin, olen työtön ja poikaystäväni tekee kahta työtä. En koe olevani mitenkään alistettu, mutta...kun lapsuudenkodissa on aina ruoat ja silitetyt vaatteet hänellä valmiina niin miksi muuttaa pysyvästi mulle vai...
- Mies
On tässä jutussa varmaan nyt olemassa toinenkin versio mitä ei kuulla. Tekstisi luettuani tulee kuva aikamoisesta nipottajasta. Poikaystäväsihän asuu suurimmaksi osaksi toisella paikkakunnalla ja silti puhut kuin hän asuisi pelkästään vanhempiensa kotona.
Koita nyt nauttia lasi vettä ja anna ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Kyllä sinäkin vanhempana haluat osoittaa lapsillesi huolenpitoa. Muista että kaikista naisista tulee joskus se rasittava anoppi, myös sinusta ;-) Te naiset nyt vaan ootte joskus niin kapeakatseisia että ihan hirvittää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 921135
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa116968- 125906
- 83708
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten283699Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait74631Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54586Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64582Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist48559- 72483