Kypsyysasteesi

No vaikka 50%. On ollut aikoja, jolloin olisi pitänyt tsempata enemmän, mutten viitsinyt. Nytkin vissiin pitäisi tsempata enemmän, mutten viitsi. Tulevaisuudessakin vissiin pitäisi tsempata enemmän, mutta luulen, etten viitsi silloinkaan.

Sitten on asioita, joille ei itse kerta kaikkiaan voi mitään, kuten vaikkapa kasvonpiirteet. Nekin voisivat olla täydellisemmät. Kroppaani olen viime vuosien salilla käynnin seurauksena todella tyytyväinen. En ikinä olisi uskonut jaksavani käydä punttiksella niin paljon, että saavuttaisin nykyisen kondikseni tässä iässä.

Pari v. sit oisi todennu 99 %. Ny, ku o harjotellu muksunhoitoo yli 1/2, duunas suuremma muutokse meiä elämää ku oletettii, arvo ol 45 %. Ny, ku alkaa sujuu & himast etäduunii, arvo o 89 %.

57 %.

Olisin toivonut, että olisin saanut työelämää paremmin kiinni lasten saamisen jälkeen, mutta elämä meni kuten meni. Tietyt tapahtuneet asiat saivat minut valitsemaan aina kodin vakityön tai oman työajan ottamisen kustannuksella. Toisaalta en tiedä, olisinko se edes minä, jos olisin valinnut toisin. No, onhan mulla vielä aikaa toteuttaa haaveita työmielessä, kunhan tietyt asiat kodin piirissä asettautuvat omiin uomiinsa. Toivon.

Muut asiat ovat juuri nyt elämässäni ns. täydellisesti. Mutta tuota tiettyä vahvuutta ja itsekkyyttä kaipaisin itseeni lisää. Ja rahaakin sitten mahdollisesti sen työn myötä. Sitäkin tarvitaan.

Minun pitäisi päästä eroon uhrautuvaisuudestani. Ja parhaiten se onnistuu, jos lakkaan tekemästä näitä vertailuja itseni ja ihannekuvien välillä, millainen minun tulisi olla.

Okei, olen janalla jossain 50-80 välillä. Siis huonona päivänä. Mutta kun miettii, niin mitä tavoittelen, niin pitää myös aina kysyä itseltään se toinen sana - miksi? Onko se niin tarpeellista?

En ole täydellinen. Miksi minun siihen pitäisi edes pyrkiä? Miellyttäisinkö sillä itseäni vai onko se vain kuorrutetta pinnassa, joka loistaa paremmin ulkopuolisten silmissä? Onko muilla väliä? Miksi?

Elämä itsessään on täydellistä. Pienten yksilöiden janaheilahdukset eivät sitä muuta mihinkään, vaan tekevät sen itselleen entistä rikkaammaksi.

Sanotaanko näin että, jos asettuisin johonkin Dalai Laman ja Budhan väliin, joiden jana olisi väännetty mutkalle. Mutkalle, mikä muodostaisi 360ﹾ:n kehän, ikään kuin kello. Tästä olisi helposti havaittavissa se, kuinka huonoja muut ovat, kun minä olen parhaimmillani.

http://bit.ly/1IMivyb

70% loppu on opiskelua, työn saanti ja ihana huoleton elämä lapsien kanssa. 8)

siinä 60-70% varmaan, noin niinku suunnilleen..
-ulkonäkö ja -muoto täsmää aika lähelle ihannettani, nyt kun raskas työ on puottanut vielä nelisen kiloa varreltani ja lihakset hieman voimistuneet. (ne tatskat tosin puuttuu edelleenkin, mut oon sentään jo löytänyt kaksi erittäin varteenotettavaa vaihtoehtoa tatskojen tekijäksi.. rahaa taas on kun päättää että sitä on, aina sitä on kaikenlaiseen muuhunkin "turhuuteen" riittänyt..)
-työssä taas tykkään eniten siitä kun saan tehdä käsilläni ja kropallani, fyysisyydestä siis.. jos joutuisin istumaan aloillani jossain toimistokopperossa koko päivän, tulisin vain turhautuneeksi.. ja erityisesti olen aina viihtynyt teollisuus- ja rakennustyömaa-ympäristöissä, et aika lähelle unelmajobi siis (työn jatkuvuus vois olla kyl hieman varmemmalla pohjalla kui nykyisellään, eli ei siis 100% tyytyväisyys päde tässäkään,)
-status.. mjaa, mää olen pätkätyötä tekevä duunari, eikä se oo mikään ongelma mulle, et siinä mieleessä yks flatuksen töräys mulle koko status,
-sosiaalinen elämä.. haluaisin olla yhtä puhelias ja iskemätön jutunkertoja myös vieraampien ihmisten keskuudessa, kuin mitä olen tuttujen ihmisten kanssa, kosk monesti jää harmittamaan ku keksin hyvää sanottavaa vasta paljon myöhemmin..
tää pätee myös siihen etten ole kovin hyvä pitämään puoliani ja sitten mietin yön pimeinä tunteina et mitä olisin voinut sanoa siinä minulle epäreilussa tilanteessa..
lisäks yhteydenpito kotipuoleen, eli vanhemmille ja sisaruksille, tahtoo jäädä liian vähiin ja omatunto kolkuttaa.

"Pitäisikö saada pari kiloa pois vyötäröltä tai uusi parempi kumppani? Tai pitäisikö sinun olla parempi vanhempi tai lapsi tai ystävällisempi tai kiltimpi tai pitää enemmän puoliasi tai ihan mitä vaan. "

-olen suurimman osan aikuisiästäni ollut "laihdutuskuurilla" ja ainakin sen verran olen siitä oppinut et ne kilot ei koskaan lähde ensimmäisenä siitä kohtaa kui niiden haluaisi lähtevän..
-sitä taas en ymmärrä et miten uusi "parempi" kumppani lisäisi tyytyväisyyttäni itseeni..? tottahan sitä ihastumisvaiheessa voi tuntea itsenä kauniimmaksi ja haluttavammaksi, mut se ihastumisvaihe menee ohitse (ainakin jos noin niinku pidempää suhdetta on ajatellut..)
-en ole vanhempi et en tiedä miten olla siinä parempi, mut jos olisin, olisin siinä luultavasti yhtä epätäydellinen ku kaikki muutkin..
omasta vähiin jäänestä yhteydenpidosta vanhempiini mainitsinki jo tuos aiemmin,
kuten myös puolieni pitämisestä.

"Täydellisyys odottaa tuolla jossain."
-kuten myös totuus on tuolla jossain, mut mitä sitä sit tekis jos oikeasti olis täydellinen..? mitä jää täydellisyyden jälkeen?

mur

Koko elämän päähänpotkittuna, menee miinuspuolelle.


https://www.youtube.com/watch?v=G-P811omqNc

Siinä 90%, jos ollaan mukavan pragmaattisia ja realistisia.
Ainoat todelliset itseä kyrsivät ongelmakohdat ovat toisinaan esiintyvät järjestelmällisyyden ja pitkäjänteisyyden puutteet. Ongelmina ne ovat kohtalaisen pieniä, etenkin kun tapauskohtaisesti ilmetessään ovat jo ennalta tiedossa, mutta kuitennii...
Muilta osin olen mielestäni saanut sitä mitä olen tilannutkin, enemmänkin, joten omiin edesottamuksiin nähden suksi luistaa varsin mallikkaasti eikä valittamisen aihetta löydy kuin peilistä.
Kurantti kypsyysasteeni lienee jossain medium rare liepeillä, valitettavasti se rare tippunee lähivuosina pois...