Israel naamiot riisuttuna

Koraanin ajattelua lainatakseni, ovat varmaan tehneet syntiä, ne äidit ja Iranit.

Vai voisiko ajatella niin, että Seimen poika uhriutti ja Seemin poika vapauttaa uhriutumisen alta.

Helsinki 8.5. klo 18 Kino K 13
Kanavakatu 12
Turku 9.5. klo 14 Keskustakirjaston auditorio
Osoite: Linnankatu 12

Dokumenttielokuva The Stones Cry Out (2013) kertoo Palestiinan kristittyjen elämästä, joka muuttui merkittävästi Israelin valtion perustamisen (1948) sekä vuodesta 1967 jatkuneen palestiinalaisalueiden miehityksen myötä. Elokuva muistuttaa, että muslimien ja juutalaisten rinnalla myös Palestiinan kristityillä on ollut merkittävä rooli alueen vuosituhantisessa historiassa sekä palestiinalaisen identiteetin säilyttämisessä. Se tuo vahvasti esiin vuosikymmeniä jatkuneen palestiinalaisalueiden miehityksen vaikutuksen palestiinalaisten arkeen heidän uskonnostaan riippumatta.

Elokuva esitetään Helsingissä 8.5. ja Turussa 9.5. Ohjaaja Yasmine Perni osallistuu näytöksiin ja vastaa elokuvan jälkeen yleisön kysymyksiin. Helsingissä toisena keskustelijana on seemiläisten kielten ja kulttuurin professori Hannu Juusola.

Tilaisuuden järjestävät Kirkon Ulkomaanavun EAPPI-ohjelman vapaaehtoiset. Palanneet ihmisoikeustarkkailijat Tuulia Kokkonen ja Juha Hyrsky vetävät yleisökeskustelua.

Elokuvan esitykset:

Helsinki 8.5. klo 18 Kino K 13
Kanavakatu 12
Yleisökeskustelua vetää pastori Tuulia Kokkonen, kommentaattorina professori Hannu Juusola

Turku 9.5. klo 14 Keskustakirjaston auditorio
Osoite: Linnankatu 12
Yleisökeskustelua vetää kieltenopettaja Juha Hyrsky

Elokuvan kesto 55 min
Kielet: arabia ja englanti, englanninkielinen tekstitys
Elokuvan kotisivu: http://www.thestonescryoutmovie.com/

Palestiinalaisten avulla kristityt nyt pyrkivät estämään juutalaisten pääsyn Temppelivuorelle. Eikö vain ?

Jos nyt esim. nimien Jerusalem, Israel ym. maine onkin levinnyt ja säilynyt historiansaatossa myös kristinuskon levityksen ansiosta, on muistettava, että samalla on levitetty antisemitismi, demonisoimalla juutalaiset ja sehän on suuri ja surkea synti , koska noiden nimien Luojia ovat juutalaiset.

uskoa ihan kaikkea mitä Turkin pääministeri väittää. Lue mitä mm. Israelin vasemmistolaisimman puolueen Merezin puheenjohtaja on sanonut tästä.

Muisti on politiikan jatke

Voitonpäivään päättynyt toinen maailmansota muistetaan hyvin monella tavalla. Muistia ohjaa voittajien versio tapahtumista – Voitonpäivän keskeistä sanastoa ovat vapautus, pelastus ja uhraaminen.

Mutta erityisesti sodasta muistetaan natsien toimeenpanema juutalaisten joukkotuho – holokausti.

– Holokausti muistetaan myös siksi, että siitä on muistutettu. Sen merkitystä ei ole päästetty unohtumaan. Siitä ilmestyy jatkuvasti kirjallisuutta, tutkimusta ja elokuvia, sanoo muistin poliittisuutta tutkinut valtio-opin dosentti Tuija Parvikko.

Tuija Parvikko sanoo, että holokaustin muistamisen historia on hyvä esimerkki siitä, että millä tahansa menneisyyteen kuuluvalla tapahtumalla voidaan politikoida riippumatta sen äärimmäisyydestä, traagisuudesta tai traumaattisuudesta.

– Tunnetuin esimerkki tästä on tietysti Israelin valtio, joka on käyttänyt holokaustia Israelin valtion olemassaolon legitimoimisessa, muistuttaa Tuija Parvikko.

– Holokaustista virinnyt historiapoliittinen keskustelu Euroopassa on laatuaan yksi laajimpia. Näistä keskusteluista tavallaan syntyivät käsitteet muistin politiikka, menneisyyspolitiikkaa ja historiapolitiikka.

Usein käytetty sanonta on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Se pitää monesti paikkansa, koska sota-aikana ilma on sakeanaan propagandaa. Värittyneestä totuudesta kärsii tietysti historiankirjoitus, eikä historioitsijoiden eloa helpota se, että myös muisti joutuu politiikan välikappaleeksi.

Valtioiden mittakaavassa muistin rajaaminen ja ohjailu poliittisten tarkoitusperien mukaan - siis historiapolitiikka - on ollut erittäin käytettyä. Kansalliset historiat luovat kansallisen kertomuksen ja siitä pyritään kovin usein karsimaan riitasoinnut. Muistoista valikoidaan sopivat, ja unohduksen musta aukko nielee sen, mikä ei kuvaan mahdu.

– Ei tarvitse valehdella, vaan valikoidaan, mitä menneisyydestä kerrotaan ja mitä ei kerrota. Tietenkin valitaan myös se, missä sävyssä kerrotaan - mitkä asiat olivat huonoja ja mitkä olivat hyviä, sanoo valtio-opin dosentti Parvikko.