Ikävä sinua.

Tuskin näitä palstoja luet, vaikka sinut minä täältä löysin aika tasan vuosi sitten.

Olen pahoillani että homma ei toiminut, olisin oikeasti halunut että oltaisiin saatu asiat vielä korjattua. Mitään vakavaa meidän suhteessa ei tapahtunut...ei mitään sellaista mitä ei olisi kuntoon saanut. Ei ollut pettämisiä eikä muitakaan kriisejä. Oli vain ristiriitaista tietoa.

Rakastin sinua. Joka aamu kun heräsin viereltäsi niin katsoin sinua ja hymyilin. Joka ikinen aamu. Vaikka oltaisiin edellisenä iltana riideltykin.

Jätit minut sen vuoksi etten muka osannut jutella? Miksi luovutit? Minun kanssani juttelit monta tuntia silloin kun tutustuttiin. Juteltiin 6h päivittäin puhelimessa kun tutustuttiin. Kyllä kanssani pystyi juttelemaan ihan niinkuin ennenkin.

Tuntuu että kaikki kaatui vaan väärinkäsityksiin ja typeriin turhiin riitoihin missä ei ollut mitään järkeä.

Kaipaan sinua. Kaipaan sitä että pystyin juttelemaan kanssasi. Kaipaan sitä että seurassasi sain olla oma itseni. Eniten kaipaan nauruasi. Ääntäsi. Niitä hassuja ilmeitä kun teit ja hassuttelua. Kaipaan niitä asioita mitä opin sinulta.

Ja miksi kun jätit minut lähettelet kuvia itsestäsi? Miksi kehut treffeilläsi tai baariseikkailuillasi? Miksi?

En tehnyt sinulle koskaan mitään pahaa. Ilkeästi saatoin sanoa mutta eiköhän kaikki joskus sano asioita joita ei tarkoita?