Kreationismin monet feilaukset

Kreationismilla on monta tapaa feilata. Viimeaikoina olen huomannut ilmiön, jossa kreationistit paitsi käy fanaattisesti tieteen kimppuun myös hyväksikäyttää tiedettä soveltamalla sitä uskomuksiin, jotta halveksimansa tiede saisi uskomukset näyttämään uskottavammalta. Vaikuttaa siltä, että näiden hupsujen keskuudessa on syntymässä uusi hybridiuskonto, joka on ihan sitä samaa epärealistisuutta kuin varsinainen muinainen taikauskon aikaan saama Luomistarina. Siis uskonnon luomisen tarina.

Kreationismiin kuuluu uskoa, että maailma luotiin sellaiseksi kuin me sen näemme ihmis-, eläin- ja kasvikunnan osalta. Feilaus, ehkä nro 1, onkin se, että muutama sata vuotta sitten alkoi maapallosta paljastua uusia ja tuntemattomia asioita. Esim. maapallon asukit ennen ihmistä. Luomistarina alkaa vesittymään sitä enemmän mitä kauemmas maapallon historiassa päästään. Ja missä ollaan nyt? Maan ikä voidaan mitata melko tarkasti ja jopa elämän syntyynkin on löytynyt loogiselta kuulostavia teorioita ja näyttöjä. Uskomusten luojilta, tottakai, puuttui tällainen tieto. Näin kreationismi on joutunut tukalaan tilanteeseen, jossa käytetään hyväksi kaikkea mitä irti saa. Suosittuja on mm. tieteelliset teoriat, oletukset, päätelmät yms. sekä virheet, ristiriidat ja vanhentuneet tiedot. Aina kun kreationisti äkkää sellaisen, tai kyhää sellaisen, siitä syntyykin nopeasti paitsi keino mustamaalata tiedettä, ateisteja, Darwinia yms. ja mikä kummallista myös "todiste" Luomisesta. Feilaus toisensa jälkeen.

Nyt kretut kun olette kunnostautuneet töpeksimisessä, niin millaisen palveluksen luulette tekevänne uskomuksillenne? Näyttää ihan itsemurhalta. Kun tämän päivän uskomista verrataan aikaan ennen tiedettä, niin uskovaisuuden luonne on ihan erilainen. Silloin joskus se oli täsmätiedon korvike, joka vastasi suuriin kysymyksiin ja heijasti ihmisen moraalisia ja kehityksellisiä luonteenpiirteitä ja tarpeita. Nyt uskomuksellisuus on jotain, jonka olemassaolosta ja hallitsevuudesta taistellaan monella tasolla. Somesta sotiin. Koska taikauskovaisuus käsittää suurimman osan ihmiskunnan olemassaolon ajasta, sen edelleen massiivisen lujan ja alistavan otteen psyykestämme ymmärtää hyvin.

Kun tiedämme uskontojen syntytavoista paljon, tieteestä, elämästä, avaruudesta yms., niin ymmärrämme, että ateismi ei ole sen kummoisempi kehityssuunta kuin teismikään. Molemmille on täysin järkiperäiset perustelut. Mutta on ongelmiakin. Esim. uskontojen kyky sekoittaa ihmismieli ja kreationismin hairahtuminen tieteen polulle rikollisin mielin.