Onko nämä mieheni piirteet asperger-piirteitä?

Masennusta minäkin mietin ja osittain voi olla sitäkin. Mies ei vaan suostu lähtemään puhumaan mihinkään, mutta kohta on pakko mennä. Itseltä on jo hävinnyt käsitys siitä, mikä on normaalia ja mikä ei enkä olisi kai tajunnut vieläkään, ellei ystäväni olisi ryhtynyt tivaamaan syitä kuormittumiselleni. Ulospäin kun arkemme näytää ihan tavalliselta :)

Mietin, että pystytkö rajoittamaan miehesi hoputtamista, käskyttämistä ja ohjeistamista? Jos lapselle ei miehen toimesta ole menossa pipo päähän, katsot rauhassa onko hän viemässä lasta ulos ilman pipoa. Luulen että ei, vaan pipo menee päähän sitten, kun hän "ehtii" sen laittaa.

Yritä myös uudelleen löytää miehesi hyvät piirteet, osoita empatiaa ja kehu häntä. Kun miehesi hoitaa lastanne, niin anna hänen tehdä se omalla tavallaan.

Joillakin naisilla äidiksi tultuaan tulee tavaksi alkaa kohdella myös miestänsä kuin pientä lasta. Lopputulema onkin, että perheessä ei ole kohta enää toista vastuullista vanhempaa, vaan yksi "lapsi" lisää.

Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.

Mirvakki kirjoitti:

Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.

Lue lisää

"Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni."

Ettäkö erityinen nainen ja erityinen mies? Tarvitsette molemmat asiantuntevaa apua tilanteeseenne ja olisi parempi mennä perheneuvojalle - jo pelkästään lapsen vuoksi.
Muuten, aspergerit eivät ymmärrä sarkasmia ja se on yksi seikka mikä tekee sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteelliseksi.

Miten asia on edennyt? Oletko saanut apua tilanteesi? 🤔 Vähän smantyylisiänongelmia meilläkin, ei ihan samanlaisia, mutta suurinpiirtein. Veikkaan että juuri tuo lapsen syntymä on kuormittanut miestäsi ns.liikaa ja oireet on puhjenneet. Itse mietin myös miten tässä asiassa voi ja pitäisi edetä.

Mirvakki kirjoitti:

Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.

Lue lisää

Hyvä sentään, että aspergerin tai muun omaperäisen ihmisen kanssa asumista saa hiljalleen harjoitella, lapsetkin tulevat yksi kerrallaan. Ei näitä asioita seurusteluaikana huomaa, ja niin kauan kuin on vain aviopari, toinen saa olla keskipisteessä. Kun syntyy lapsi, se herättää poikkeavan ihmisen hylätyksi tulemisen tunteet ja aggressiot ja hänestä saattaa tulla aika pottumainen. Onneksi se jonkin verran laantuu lapsen kasvaessa, vaikka moni erityisaikuinen saattaakin olla sitä mieltä, että ainakin tunnetasolla hän on ainoa lapsi, muiden on mukauduttava ja myönnyttävä. Tasapainotila on niin reilusti vaa'assa poikkeavan puolella, että toiselta tosiaan tahtoo välillä mennä voimat myötäilyssä ja suu supussa olemisessa, ennen kuin toinen on taas päässyt oman sisäisen myllerryksensä ohi. Itsellä se olisi jo menneellä viikolla laitettu käsiteltyjen roskakoriin. Puhuttu, pyydetty anteeksi ja unohdettu. Vaan kun ei.... Toisaalta joissakin asioissa sitten taas saattaa tällä yliherkkiksellä olla norsun hermot, vääntää vain vaikeaa asiaa kuukaudesta toiseen eteenpäin eikä anna periksi. Passaa, kun sille päälle sattuu. Ihmeellinen on elämän lotteri, kun tällaisiakin voittopalkintoja sattuu kohdalle... Tsemppiä!

Mirvakki kirjoitti:

Masennusta minäkin mietin ja osittain voi olla sitäkin. Mies ei vaan suostu lähtemään puhumaan mihinkään, mutta kohta on pakko mennä. Itseltä on jo hävinnyt käsitys siitä, mikä on normaalia ja mikä ei enkä olisi kai tajunnut vieläkään, ellei ystäväni olisi ryhtynyt tivaamaan syitä kuormittumiselleni. Ulospäin kun arkemme näytää ihan tavalliselta :)

Lue lisää

Kyllä kuvaus sopii oikein hyvin aspergeriin.

Minulla on samantapaisesti käyttäytyvä sukulainen. Olen joutunut ottamaan etäisyyttä ja asettamaan rajoja kanssakäymiselle, sillä itse hän on mielestään aina oikeassa.

Yritä puhua mahdollisimman lyhyesti ja yksiselitteisesti, vihjailuja hän ei tule ymmärtämään.
Mieti myös miten paljon itse jaksat, ja vedä rajat jos menee yli.

Kiitos, tämäkin auttoi jo ymmärtämään :) Voi olla, että asperger on ollut piilossa aiemmin kun mies on saanut elää omassa rytmissään, mutta nyt on sitten ylikuormittunut ja piirteet tulee esille. Miehelle olen antanut omaa aikaa ja tilaa sekä lepoa, mutta se ei ole kai riittävää.

Tuosta uskollisuudesta en olisi niin varma, mies kun ei arvosta normeja ja sääntöjä eikä ymmärrä etenkään kirjoittamattomia sääntöjä. Hän kehuu ja ylistää muita naisia ja se tuntuu pahalta. Ja toki hän huolehtii, mutta hänen omat tarpeet tuntuu aina olevan perheen edellä.

Sama osui omaankin silmääni. Voisin jopa väittää, että kyllä aspergermieskin pettää ja ehkä normi tapausta helpomminkin, mutta tekee sen maksullisten kanssa.

Psykopatia diagnoosi annetaan hyvin harvoille eikä sitä pitäisi viljellä yleisellä tasolla. Miehesi käytös ei viittaa psykopatiaan eikä myöskään puhtaasti narsismiin vaan selkeästi autismiin. Toivon voimia elämäänne koska se ei tule olemaan helppoa. Apua tulisi hakea oikeilta tahoilta kuten asperger ja autismiliitto tai koittaa löytää asiaan hyvin perehtynyt psykologi tai psykiatri. Näistä keskustelusivujen "psykopaatti" diagnoosin antajien neuvoista pysyisin hyvin kaukana😊

Siksi kirjoitnkin tänne, koska halusin saada tietoa. Ei voi olettaa, että jokaisella ihmisellä on tietoa kaikista eri syndroomista.

Tuonne toiselle jo kommentoinkin, että en kuvittele, että voin muuttaa miestä. m Haluan saada arkeemme voimavaroja ja hyviä toimintatapoja. Olen nyt aiheesta lukenut ja saanut erään tuttavani kanssa puhuttuakin. Edelleen on vaan epäselvää, että onko mieheni asperger vai ei. Jos olisi, niin hänen käytöstään olisi jopa helpompi ymmärtää, mutta jos ei ole, niin sitten en tiedä, miksi hän toimii niin kuin toimii.

Sinullakin on syyllistävä asenne, minua kohtaan. Olisipa joskus edes yksi keskustelu, jossa käytettäisiin energiaa muuhun kuin syyllisyys-aspektiin. Kuvasin aloituksessani vain millaista arkemme on. Jos joku näkee sen syyllistämisenä niin sille minä en voi mitään.

Aloitin tuon oman ketjuni aiheesta lukematta ensin tätä sinun ketjuasi... Ajattelin vain mainita, että minäkin siis epäilen mieheni olevan asperger-ihminen, ja lähes KAIKKI keskustelut aiheesta riippumatta meillä menee siihen, että mies etsii syyllistä / luulee, että minä etsin syyllistä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mikään syyllisten osoittelu, enkä tajua, mistä tuo kumpuaa... "Hauska" lukea, että toisilla on "sama vika".

Minäkin kaipaisin tietoa siitä, mitä tässä tilanteessa voisin tehdä, jotta elämä sujuisi paremmin eikä olisi pakko välttämättä erota. Googlailin äsken tietoa ja päädyin tällaiselle sivulle: http://www.goodtherapy.org/blog/married-with-undiagnosed-autism-why-women-who-leave-lose-twice-0420164 ... oli pelottavan tuttua. Itse en tietenkään vielä ole kuin vasta tuossa pikkulapsiperhevaiheessa, mutta silmät kyllä aukesivat ja joku pakokeino tähän on keksittävä. Myös kommenteissa oli hyviä pointteja. Seuraavaksi alankin lukea Cassandra-syndroomasta ja Ongoing Relationship Trauma -syndroomasta (ORTS), joista aloin epäillä itse kärsiväni.

Mirvakki kirjoitti:

Siksi kirjoitnkin tänne, koska halusin saada tietoa. Ei voi olettaa, että jokaisella ihmisellä on tietoa kaikista eri syndroomista.

Tuonne toiselle jo kommentoinkin, että en kuvittele, että voin muuttaa miestä. m Haluan saada arkeemme voimavaroja ja hyviä toimintatapoja. Olen nyt aiheesta lukenut ja saanut erään tuttavani kanssa puhuttuakin. Edelleen on vaan epäselvää, että onko mieheni asperger vai ei. Jos olisi, niin hänen käytöstään olisi jopa helpompi ymmärtää, mutta jos ei ole, niin sitten en tiedä, miksi hän toimii niin kuin toimii.

Sinullakin on syyllistävä asenne, minua kohtaan. Olisipa joskus edes yksi keskustelu, jossa käytettäisiin energiaa muuhun kuin syyllisyys-aspektiin. Kuvasin aloituksessani vain millaista arkemme on. Jos joku näkee sen syyllistämisenä niin sille minä en voi mitään.

Lue lisää

Onko silläkään väliä, onko oikeasti Asperger, jos kuten vaikuttaa, käyttäytyy kuin ko.
diagnoosin ihminen( kuten myös minun mieheni). Pikkulapsiarkemme oli todella vaikeaa,
sittemmin lasten kasvettua miehestäni tuli kelpo isä. Vertaistukea voi saada Autismi-liitosta.
On todella tärkeää, että joku uskoo ja ymmärtää kokemuksiasi. Voimia Sinulle!

Minulla ei ole pakkomielteistä odotusta saada normaali mies vaan halu saada arkemme ja parisuhteemme toimimaan. Kyse ei ole itserakkaista odotuksistani vaan siitä, että miehen toiminta vaikuttaa lapseen. Eikä kyse ole syyttämisestä vaan siitä, että kerroin, miten mieheni toimii. Jos otetaan syyllisyyskortti esiin, niin nythän tässä syytetään minua ymmärtämättömyydestä 😀

Siksi kirjoitin tänne, että saisin vähän lisätietoa ja oppisin ymmärtämään, minulla kun ei aspergereista kokemusta ole. Tiedän kyllä sen, että asperger on synnynnäinen, ja siksi ihmetyttääkin, että miten mies oli niin erilainen seurustelunme alkuaikoina. Seurusteluaikana en voinut tunnistaa miehestä noita piirteitä, koska niitä ei silloin ollut vaan kuten aloituksessani kirjoitin, niin tilanne muuttui raskaaksi tultuani. Tämän takia mietin, että onko kyseessä edes asperger.

Äitini on sanonut, että jos hän vain olisi rohjennut minun ollessani pieni lapsi ottaa minut mukaansa ja lähteä, olisi hänen elämänsä ollut aivan toisenlainen. On aivan turha yrittää muuttaa aspergeria ja kuten kirjoitit, pahemmaksi vaan menee iän myötä. Mikään ei ole normaalia ja tämä vaikuttaa todella paljon lasten ja puolison elämään.

Syvällistä ymmärrystä tosiaan lisää myös ammattihenkilöille. Monelta traumalta ja traagiselta kohtalolta vältyttäisiin. Ei hylkäämällä nämä ihmiset vaan auttamalla heitä ajoissa Heitä on paljon mutta ongelmille on annettu paljon vääriä diagnooseja.

Antaisin oikeita vastauksia mutta kysytte vääriä kysymyksiä, sanoisi aspie nainen.

Jos meitä olisi enemmistö, te muut olisitte diagnoosin tarpeessa. Kaikella ilolla ja ystävyydellä. Meillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään myös. Ei pidä arvioida ulkoisen perusteella. Tunneköyhiä emme ole vaikka ilmaisu olisi toisenlaista kuin NT tyypeillä.

Kaikissa avioliitoissa itsensä enemmän normaaliksi kokeva alkaa muuttamaan toista normaaliksi. Se on ihan normaalia ilman aspergereitakin. Samoin yhteiskunnassa muutenkin. Meillähän on kokonaisia poliittisia suuntauksia samasta asiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikissa avioliitoissa itsensä enemmän normaaliksi kokeva alkaa muuttamaan toista normaaliksi. Se on ihan normaalia ilman aspergereitakin. Samoin yhteiskunnassa muutenkin. Meillähän on kokonaisia poliittisia suuntauksia samasta asiasta.

Lue lisää

JOS avioliitoissa aina toinen yrittää muuttaa toista joksikin muuksi niin enpä ihmettele avioerojen suurta prosenttia! Enkä ymmärrä, miksi sellaisiin avioliittoihin tuppaudutaan.
Se toisen muuttaja on aina se, joka rikkoo avioliiton.

Erityisesti normaalin ja assin välisissä avioliitoissa se normaali rikkoo avioliiton, jos yrittää muuttaa assia normaaliksi. Assin kanssa ei voi elää onnellisessa liitossa, jos ei hyväksy assiuden pysyvyyttä.

Kuinka joku voi olla niin tietämätön, että kuvittelee, että assin voi muuttaa normaaliksi!

Niin, mistä "tiedät"...?

Sitä paitsi mistä "berdasta" oikein puhut!

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mistä "tiedät"...?

Sitä paitsi mistä "berdasta" oikein puhut!

Minuakin kiinnostaa kuulla, mitkä "berdan" ajatukset eivät pidä paikkaansa.
Anonyymi 17:10, epämääräinen heittosi ei ole arvokas, ellet yhtään tarkenna sitä.

Tuossa kirjoittaa nentti, joka kokee assit samalla lailla kuin omat
painajaisensa. Ableistinen asenne paistaa kilometrien päähän.
Tuolta nentiltä puuttuu totaalisesti kyky tuntea empatiaa asseja
kohtaan.

Juuri tuo ns. normaalin enemmistön vimma yrittää tehdä kaikista
ihmisistä normaaleja tuhoaa ne suhteet, joissa asperger-ihminen
on toisena osapuolena.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa kirjoittaa nentti, joka kokee assit samalla lailla kuin omat
painajaisensa. Ableistinen asenne paistaa kilometrien päähän.
Tuolta nentiltä puuttuu totaalisesti kyky tuntea empatiaa asseja
kohtaan.

Juuri tuo ns. normaalin enemmistön vimma yrittää tehdä kaikista
ihmisistä normaaleja tuhoaa ne suhteet, joissa asperger-ihminen
on toisena osapuolena.

Lue lisää

Stereotypioita vastaten vastasit tähän. As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle. Se ei toimi ihmissuhteissa, raaka totuus, mikä on hyvä oppia.

Anonyymi kirjoitti:

Stereotypioita vastaten vastasit tähän. As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle. Se ei toimi ihmissuhteissa, raaka totuus, mikä on hyvä oppia.

Lue lisää

Ableistinen stereotypia päässäsi estää sinua tulemasta
toimeen autismikirjoisten kanssa.

Ableismi on kuin alkoholismi.
Ableisti pystyy elämään ongelmitta vain
niin että pysyttelee absoluuttisen erossa autismikirjoisista,
koska autismikirjon erilaisuus on sellaista aivodataa,
mikä ei ollenkaan avaudu hänen aivojensa telaketjumaisen
neurotyypillisessä käyttöjärjestelmässä.

Anonyymi kirjoitti:

Stereotypioita vastaten vastasit tähän. As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle. Se ei toimi ihmissuhteissa, raaka totuus, mikä on hyvä oppia.

Lue lisää

"As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle."

Tuo väite ei yhtään vastaa minun elämänkokemuksiani. Itselläni on Asperger-diagnoosi, mutta olen hyvinkin joustava ihmissuhteissani. Toisinaan joustan jopa asioissa, joissa ei olisi mitään syytä joustaa. Olen viime aikoina joutunut opettelemaan rajojen laittamista tietyille ihmisille.

Eikä tämä koske pelkästään minua henkilökohtaisesti, vaan tämän voi laajentaa yleisemmällekin tasolle. Kyllä usein ihmissuhteissa joustamattomia ovat nimenomaan neurotyypilliset. Jos esimerkiksi työpaikalla on tulossa pikkujoulut tai muut vastaavat bileet ja joku autisminkirjoinen ei ole kiinnostunut niihin osallistumaan, niin neurotyypilliset yleensä alkavat hokea hänelle tällaisia lauseita, kuin "Tulisit nyt sinäkin,, "Olisi kiva, jos sinäkin osallistuisit", "Totta kai sinäkin osallistut" jne. Sis käytännössä painostavat häntä osallistumaan, sen sijaan, että suhtautuisivat asiaan niin, että "Okei, bileet eivät ole hänen juttu, siis hänen oikeutensa on jättää ne väliin". Tässä on käytännön esimerkki nenttien joustamattomuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

"As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle."

Tuo väite ei yhtään vastaa minun elämänkokemuksiani. Itselläni on Asperger-diagnoosi, mutta olen hyvinkin joustava ihmissuhteissani. Toisinaan joustan jopa asioissa, joissa ei olisi mitään syytä joustaa. Olen viime aikoina joutunut opettelemaan rajojen laittamista tietyille ihmisille.

Eikä tämä koske pelkästään minua henkilökohtaisesti, vaan tämän voi laajentaa yleisemmällekin tasolle. Kyllä usein ihmissuhteissa joustamattomia ovat nimenomaan neurotyypilliset. Jos esimerkiksi työpaikalla on tulossa pikkujoulut tai muut vastaavat bileet ja joku autisminkirjoinen ei ole kiinnostunut niihin osallistumaan, niin neurotyypilliset yleensä alkavat hokea hänelle tällaisia lauseita, kuin "Tulisit nyt sinäkin,, "Olisi kiva, jos sinäkin osallistuisit", "Totta kai sinäkin osallistut" jne. Sis käytännössä painostavat häntä osallistumaan, sen sijaan, että suhtautuisivat asiaan niin, että "Okei, bileet eivät ole hänen juttu, siis hänen oikeutensa on jättää ne väliin". Tässä on käytännön esimerkki nenttien joustamattomuudesta.

Lue lisää

Niin tää ketju ei nyt koske itsee suoraan, en tiedä muuten, mutta eräs hyvin ja lisäksi muutama muu, sopii lähes kaikkiin pirrteisiin, joita "Anonyymi 2024-12-09 21:26:53" kertoo. Se kehen parhaiten sopii, täyttää hyvin muuten paitsi "räjähdykset". Kyllä se vaan niin menee, että tuo alun sitaattisi monesti tuntuu toteutuvan, kirjoituksissakin täällä.
Oikein hyvä käytännön esimerkki kenties autistisesta täysin sopimattomasta ja typerästä teosta: Joku petty pizzaan, ja meni pizzeriaan aseen kanssa!!! Pahimmillaan pilas työntekijän mt:n ja tollasen työn ikiajaksi🤮😡

On hyvä ymmärtää, paitsi että töissä tehdään töitä, niin se on myös ihmisten yhteisö. Tämän vuoksi olisi hyvä kaikkien osallistua yhteisiin juttuihin, vaikka kaikista ja kaikesta ei tykkää. Eihän näin voi ollakaan kellään missän työpaikalla. Tämä on elämää.

Mun piti vaihtaa tänään ruokapaikkaa, kun jonkulle oli vähän epämieluisaa, ja piti taas päästä tuttuun vanhaan. Vaihtu vaan ruoka ihan täysin. Ei eka kerta ku noin käy. Ärsyttää mut ei siinä mitään muuta kun se kun kumminki kaikki täytyy suunnitella niin hemmetin tarkkaan niin miks ei prkle voi selvästi etukäteen sanoo, jos ei haluu johkii ja varsinkin ellei se ole oma idea! Yksin mäkin mieluummin meen kun ei täällä kotiseudulla ole kuin sekopäitä, itseni lisäksi toki. Mitä muualla oo ihmisten kanssa puhunut, se ollut paljon helpompaa, ja ilman ihmiste ivailu ym. reaktioita. No huomenna meen syömään vastaavaa, mut eri paikkaa, kun tänään oli ainutkertainen ja huomiseen halvempi kyyti. Meen kyllä tänpäiväseenkin aina välillä kun sattuu sopiva ruoka kyytipäivälle. Että sitä vaan ettei elämässä voi kaikkea suunnitella eikä kaikki mene niinku tykkää. Joku kun opettaisi teitä neuroepätyypillisiä ymmärtään elämän perusasioita

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Niin tää ketju ei nyt koske itsee suoraan, en tiedä muuten, mutta eräs hyvin ja lisäksi muutama muu, sopii lähes kaikkiin pirrteisiin, joita "Anonyymi 2024-12-09 21:26:53" kertoo. Se kehen parhaiten sopii, täyttää hyvin muuten paitsi "räjähdykset". Kyllä se vaan niin menee, että tuo alun sitaattisi monesti tuntuu toteutuvan, kirjoituksissakin täällä.
Oikein hyvä käytännön esimerkki kenties autistisesta täysin sopimattomasta ja typerästä teosta: Joku petty pizzaan, ja meni pizzeriaan aseen kanssa!!! Pahimmillaan pilas työntekijän mt:n ja tollasen työn ikiajaksi🤮😡

On hyvä ymmärtää, paitsi että töissä tehdään töitä, niin se on myös ihmisten yhteisö. Tämän vuoksi olisi hyvä kaikkien osallistua yhteisiin juttuihin, vaikka kaikista ja kaikesta ei tykkää. Eihän näin voi ollakaan kellään missän työpaikalla. Tämä on elämää.

Mun piti vaihtaa tänään ruokapaikkaa, kun jonkulle oli vähän epämieluisaa, ja piti taas päästä tuttuun vanhaan. Vaihtu vaan ruoka ihan täysin. Ei eka kerta ku noin käy. Ärsyttää mut ei siinä mitään muuta kun se kun kumminki kaikki täytyy suunnitella niin hemmetin tarkkaan niin miks ei prkle voi selvästi etukäteen sanoo, jos ei haluu johkii ja varsinkin ellei se ole oma idea! Yksin mäkin mieluummin meen kun ei täällä kotiseudulla ole kuin sekopäitä, itseni lisäksi toki. Mitä muualla oo ihmisten kanssa puhunut, se ollut paljon helpompaa, ja ilman ihmiste ivailu ym. reaktioita. No huomenna meen syömään vastaavaa, mut eri paikkaa, kun tänään oli ainutkertainen ja huomiseen halvempi kyyti. Meen kyllä tänpäiväseenkin aina välillä kun sattuu sopiva ruoka kyytipäivälle. Että sitä vaan ettei elämässä voi kaikkea suunnitella eikä kaikki mene niinku tykkää. Joku kun opettaisi teitä neuroepätyypillisiä ymmärtään elämän perusasioita

Monisairas

Lue lisää

"Oikein hyvä käytännön esimerkki kenties autistisesta täysin sopimattomasta ja typerästä teosta: Joku petty pizzaan, ja meni pizzeriaan aseen kanssa!!! Pahimmillaan pilas työntekijän mt:n ja tollasen työn ikiajaksi"

Tuo nyt ei ole mikään "oikein hyvä käytännön esimerkki" autistisesta käyttäytymisestä. Ei tuollaisella kuvaamallasi teolla ole mitään tekemistä autismin kanssa.

En tiedä, montako kertaa olen tämän kirjoittanut, mutta autisminkirjon henkilöt eivät syyllisty rikoksiin muita useammin. Tämä tieto on tarkistettavissa esimerkiksi Wikipedian Aspergerin oireyhtymä -artikkelista. Niin ja kyllä, tämä koskee myös vakavaa rikollisuutta. Tony Attwoodin Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen -kirjassa kerrotaan sivulla 326, että "Tutkimukset ovat kuitenkin selvästi osoittaneet, että Asperger-aikuisten tuomioiden määrä on itse asiassa sama kuin yleisväestössäkin ja että väkivaltarikoksia tehdään hämmästyttävän vähän". Samaisessa kirjassa kerrotaan sivulla 330, että "Lukijan on kuitenkin syytä ymmärtää, että Asperger-henkilöiden tekemät murhat ovat äärimmäisen harvinaisia, eikä ole olemassa tutkimusaineistoa, joka osoittaisi, että murhia tehtäisiin yhtään sen enempää kuin yleisväestössäkään tai että Aspergerin oireyhtymä olisi asiaan vaikuttava tekijä". Eli ei Asperger aiheuta myöskään vakavaa rikollisuutta. Sinänsä alkaa tuntua jokseenkin turhauttavalta jankuttaa näitä. Minä olen kertonut sinulle nämä samat asiat moneen kertaan, mutta ilmeisesti sillä ei ole mitään vaikutusta sinun käsityksiisi autisminkirjosta, kun sinä edelleen kerta toisensa jälkeen yhdistät täällä autisminkirjon ja väkivallan toisiinsa. Suosittelisin sinua joskus pysähtymään miettimään, että "Olenko aivan varma siitä, että kaikki käsitykseni autisminkirjosta ovat totta? Entä jos olenkin joissakin käsityksissäni väärässä?".

Voi olla, että joku yksittäinen autisminkirjoinen henkilö on todella toiminut kuvailemallasi tavalla, mutta jos näin on, niin ei se johdu hänen autisminkirjoisuudestaan. Samaten kuin ei kaikki jonkun yksittäisen somalin tekemät asiat johdu somaliudesta. Tai ei kaikki jonkun yksittäisen homoseksuaalin tekemiset johdu homoseksuaalisuudesta. Tai ei kaikki yksittäisen monisairaan ihmisen tekemiset johdu monisairaudesta. Vai voiko sinun kaiken tekemisen selittää sairauksillasi? Ihmiset ovat niin monimuotoisia, että kenenkään kaikkea tekemistä ei voi selittää jollakin hänen yhdellä ominaisuudellaan. Sinänsä minua kiinnostaisi kuulla, että onko sinulla varma tieto siitä, että kuvailemallasi pizzeriassa riehuneella ihmisellä olisi ollut autisminkirjon diagnoosi, vai onko se oma päätelmäsi? Käytit ilmaisua "kenties autistisesta", mikä viittaa omaan päätelmään.

"On hyvä ymmärtää, paitsi että töissä tehdään töitä, niin se on myös ihmisten yhteisö. Tämän vuoksi olisi hyvä kaikkien osallistua yhteisiin juttuihin, vaikka kaikista ja kaikesta ei tykkää. Eihän näin voi ollakaan kellään missän työpaikalla. Tämä on elämää."

En ymmärrä, miksi se, että työpaikat ovat ihmisten yhteisöjä, olisi syy sille, että kaikkien pitäisi osallistua pikkujouluihin. Jos työpaikalla kohtelee työtovereitaan asiallisesti ja ystävällisesti, niin ei työilmapiirin silloin luulisi olevan siitä kiinni, että osallistuuko KAIKKI työntekijät KAIKKIIN yhteisiin juttuihin. Pikkujoulut voivat olla ihmiselle sopimattomia monista syistä. Sen lisäksi, että autistinen sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus on autisminkirjoisilla selkeä syy siihen, niin jollekin pikkujoulut esimerkiksi voivat olla sopimattomia siksi, että itse on absolutisti ja pikkujouluissa porukka tuppaa olemaan ympäripäissään. Minuun muuten pätee nuo molemmat asiat: sekä sosiaalinen kuormitus että absolutismi.

Niihin kohtiin viestiäsi, joissa puhut omista kokemuksistasi ja tuntemistasi ihmisistä en ota kantaa, koska en tunne sinua tai näitä ihmisiä. Sen kuitenkin sanon, että et sinä voi omia kokemuksia yleistää miksikään yleisiksi totuuksiksi.

Siis, ennenku me kaikki lapset oltiin jo isoja ja kateltu ja kuunneltu draamaa ja riitelyä koko lapsuus.