Hei ja apua! Alan olla tosi väsynyt mieheni käytökseen ja tarvitsisin nyt näkökulmia, asiallisia kiitos :)
Mieheni on huolehtiva ja hyvä isä, on sosiaalinen, mukava, meillä on samanlainen huumorintaju jnejne. Tavatessamme ajattelin, että mies on oman tiensä kulkija kuten minäkin, koska hänellä on vahvat mielipiteet eikä hän ns. kumartele kuvia. Hän oli hellä, huomaavainen, ihana ja piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Kun tulin raskaaksi, niin kaikki muuttui. Hän ikään kuin katosi omaan kuplaansa. Ajattelin, että raskauteni laukaisi hänessä jotain tunnelukkoja ja ne menisi ohi, mutta eipä mennyt vaan tilanne on pahentunut. Eräs tuttuni, jolla on kokemusta autisteista, on sitä mieltä, että miehellä on ihan selviä asperger-piirteitä ja jostain syystä ne ovat "puhjenneet" nyt esille entistä paremmin. Osaisiko joku sanoa, että kuuluuko nämä mieheni piirteet aspergeriin:
-epäoleellisiin yksityiskohtiin takertuminen, asioiden ottaminen kirjaimellisesti, asioista jauhaminen, vaikka ne olisi jo päivänselviä, jää jankkamaan asioita
- kaikki vaatii suurta suunnittelua ja kaikki pitää tietää etukäteen, myös elämänkulku, ei voi ymmärtää, että tunteet voivat muuttua ja että elämää ei voi suunnitella
- asioiden pitää sujua rutiininomaisesti, poikkeuksista stressi, kuitenkin pystyy lähtemään spontaanisti johonkin (jos sopii hänen arkirytmiin)
- elämä pyörii syömisen ympärillä, tarkka rytmi ja paljon rajoitteita, mitä erilaisimmista syistä, ei voi käsittää, että samalla lautasella on lihaa, perunaa ja vieläpä lämpimiä kasviksia ja kastiketta, ei ymmärrä, että hänen ruokavalionsa ei ole se, mitä muut noudattaa. Olen joutunut selittämään, että ihmiset voivat todellakin syödä välipalana muroja eikä siihen tarvita muuta.
- ei ymmärrä vihjeitä vaan vain suoraa puhetta, mutta jos sanon suoraan, niin loukkaantuu, esim. jos sanon, että lapselle pitää laittaa pipo, niin hän ei tajua vaan mun pitää sanoa, että laita pipo
- saivartelu, myös asioista joista on sanottu ettei tarvitse saivarrella, kuten tietyt sanonnat tai jos joku sanoo jotain väärin, takertuu ja korjailee puhetta
- huomauttelu pikkuasioista, tekee pienistä asioista ison numeron, esim. hius ruoassa tai minulla näppy naamassa, olen sanonut, että tuollaisesta kuuluisi pitää suun kiinni. Minulla on tunne, että olen hänelle vastenmielinen, koska hän ei ikinä sano mitään hyvää, mutta huomauttelee kaikesta mahdollisesta. Hän ei ehkä vain tajua, että tietyistä asioista ei ole tapana sanoa jatkuvasti, tiedän kyllä itse, milloin hiukseni ovat likaiset ym.
- lapsen leikkiessä tahtoo ohjailla, että leikit menevät oikein, esim. pehmolelu ajamassa leikkirekkaa on vaikea sietää, tai se että brion junarataleikkiin otetaan legot mukaan
-riidellessä nostaa aina samat asiat esille, vaikka ne on käyty moneen kertaan läpi, hän ottaa ne aina uudelleen esille kuin uusina asioina
- jyrkkyys ja järkkymättömyys, kykenemättömyys muuttaa omaa näkökulmaa ja ymmärtää toista,
- empatian puute minua kohtaan, kykenemättömyys ymmärtää tilannettani, keskustelussa vetoaa ”niin minäkin…” jos sanon esim. olevani väsynyt
- ylihygieenisyys, ruokien päivämäärien kyttääminen, epäily aina siitä, että onkohan jokin mennyt jo vanhaksi
- arjen asiat tuntuvat vaativilta
- ei kestä stressiä, minun nopeat ja rivakat touhuni ovat hänen mielestään kireyttä ja stressiä
- tarvitsee omaa rauhaa paljon
- hidas elämänrytmi, ei tunnu olevan kiirettä mihinkään, kuitenkin ehtii töihin ajoissa
- kykenemätön ottamaan neuvoja vastaan
- riidellessä erittäin hyökkäävä ja lapsellinen
- ei ymmärrä, jos sanon, että joistain asioista on olemassa yleiset normit, kuten esim. että kylään mennessä viedään tuliaisia. Hänen mielestään se on turhaa ja siksi hän ei ymmärrä, miksi tuliaisia pitäisi viedä.
- sormien naputtelu, jalalla rummuttelu
Tänään yritin selittää, että lapsen kello on vielä kesäajassa ja kun lapsi on tottunut nukahtamaan kahdeksalta, niin lapsen kello on vasta seitsemän. Mies tuijotti kelloa ja sanoi, että kello on kahdeksan ja yritin selittää vielä yleiselläkin tasolla, esim. miksi ulkona on valoisaa illalla. Mies kysyi, että päteekö tuo kelloasia sitten töihin menoonkin. Aiemmin olen luullut, että tuollaiset kysymykset ovat vitsejä, mutta eivätpä ne olekaan. Alan olla todella väsynyt arjen haastavuuteen, omien sanojeni varomiseen, miehen ohjailuun, sen varomiseen, ettei lapsesta tule samanlaista kuin miehestäni ym. enkä tiedä mitä teen.
Onko nämä mieheni piirteet asperger-piirteitä?
66
15238
Vastaukset
- Eihyvältänäytänyt
Aika hurjalta nykyinen perhe-elämänne kuulostaa. En ole kuullut että asperger voisi tuollalailla piilevästä pulpahtaa esiin, mutta ehkä on mahdollista, että elämäntilanteen muutos vahvistaa olemassa olevaa oirehtimista.
Mielestani miehesi tarvitsisi esim. psykologin, neurologin tai jonkin muun tohtorin apua. Saattaako olla niin, että miehesi on vain syvästi masentunut?- Mirvakki
Masennusta minäkin mietin ja osittain voi olla sitäkin. Mies ei vaan suostu lähtemään puhumaan mihinkään, mutta kohta on pakko mennä. Itseltä on jo hävinnyt käsitys siitä, mikä on normaalia ja mikä ei enkä olisi kai tajunnut vieläkään, ellei ystäväni olisi ryhtynyt tivaamaan syitä kuormittumiselleni. Ulospäin kun arkemme näytää ihan tavalliselta :)
- Eihyvältänäytänyt
Mietin, että pystytkö rajoittamaan miehesi hoputtamista, käskyttämistä ja ohjeistamista? Jos lapselle ei miehen toimesta ole menossa pipo päähän, katsot rauhassa onko hän viemässä lasta ulos ilman pipoa. Luulen että ei, vaan pipo menee päähän sitten, kun hän "ehtii" sen laittaa.
Yritä myös uudelleen löytää miehesi hyvät piirteet, osoita empatiaa ja kehu häntä. Kun miehesi hoitaa lastanne, niin anna hänen tehdä se omalla tavallaan.
Joillakin naisilla äidiksi tultuaan tulee tavaksi alkaa kohdella myös miestänsä kuin pientä lasta. Lopputulema onkin, että perheessä ei ole kohta enää toista vastuullista vanhempaa, vaan yksi "lapsi" lisää. - Mirvakki
Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.
- vajakkis
Mirvakki kirjoitti:
Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.
"Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni."
Ettäkö erityinen nainen ja erityinen mies? Tarvitsette molemmat asiantuntevaa apua tilanteeseenne ja olisi parempi mennä perheneuvojalle - jo pelkästään lapsen vuoksi.
Muuten, aspergerit eivät ymmärrä sarkasmia ja se on yksi seikka mikä tekee sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteelliseksi. - peppiläinen123
Miten asia on edennyt? Oletko saanut apua tilanteesi? 🤔 Vähän smantyylisiänongelmia meilläkin, ei ihan samanlaisia, mutta suurinpiirtein. Veikkaan että juuri tuo lapsen syntymä on kuormittanut miestäsi ns.liikaa ja oireet on puhjenneet. Itse mietin myös miten tässä asiassa voi ja pitäisi edetä.
- Anonyymi
Mirvakki kirjoitti:
Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.
Hyvä sentään, että aspergerin tai muun omaperäisen ihmisen kanssa asumista saa hiljalleen harjoitella, lapsetkin tulevat yksi kerrallaan. Ei näitä asioita seurusteluaikana huomaa, ja niin kauan kuin on vain aviopari, toinen saa olla keskipisteessä. Kun syntyy lapsi, se herättää poikkeavan ihmisen hylätyksi tulemisen tunteet ja aggressiot ja hänestä saattaa tulla aika pottumainen. Onneksi se jonkin verran laantuu lapsen kasvaessa, vaikka moni erityisaikuinen saattaakin olla sitä mieltä, että ainakin tunnetasolla hän on ainoa lapsi, muiden on mukauduttava ja myönnyttävä. Tasapainotila on niin reilusti vaa'assa poikkeavan puolella, että toiselta tosiaan tahtoo välillä mennä voimat myötäilyssä ja suu supussa olemisessa, ennen kuin toinen on taas päässyt oman sisäisen myllerryksensä ohi. Itsellä se olisi jo menneellä viikolla laitettu käsiteltyjen roskakoriin. Puhuttu, pyydetty anteeksi ja unohdettu. Vaan kun ei.... Toisaalta joissakin asioissa sitten taas saattaa tällä yliherkkiksellä olla norsun hermot, vääntää vain vaikeaa asiaa kuukaudesta toiseen eteenpäin eikä anna periksi. Passaa, kun sille päälle sattuu. Ihmeellinen on elämän lotteri, kun tällaisiakin voittopalkintoja sattuu kohdalle... Tsemppiä!
- Anonyymi
Mirvakki kirjoitti:
Masennusta minäkin mietin ja osittain voi olla sitäkin. Mies ei vaan suostu lähtemään puhumaan mihinkään, mutta kohta on pakko mennä. Itseltä on jo hävinnyt käsitys siitä, mikä on normaalia ja mikä ei enkä olisi kai tajunnut vieläkään, ellei ystäväni olisi ryhtynyt tivaamaan syitä kuormittumiselleni. Ulospäin kun arkemme näytää ihan tavalliselta :)
Kyllä kuvaus sopii oikein hyvin aspergeriin.
Minulla on samantapaisesti käyttäytyvä sukulainen. Olen joutunut ottamaan etäisyyttä ja asettamaan rajoja kanssakäymiselle, sillä itse hän on mielestään aina oikeassa.
Yritä puhua mahdollisimman lyhyesti ja yksiselitteisesti, vihjailuja hän ei tule ymmärtämään.
Mieti myös miten paljon itse jaksat, ja vedä rajat jos menee yli. - Anonyymi
Masennusta minäkin ajattelin,silloin asiat kärjistyy kun ei enää jaksa .
Psykiatrin tulisi tehdä diagnoosi .
Haluaa kontrolloida kaikkea mitä tapahtuu hänen elämässään , se osoittaa jo että hän ei voi hyvin. - Anonyymi
Eihyvältänäytänyt kirjoitti:
Mietin, että pystytkö rajoittamaan miehesi hoputtamista, käskyttämistä ja ohjeistamista? Jos lapselle ei miehen toimesta ole menossa pipo päähän, katsot rauhassa onko hän viemässä lasta ulos ilman pipoa. Luulen että ei, vaan pipo menee päähän sitten, kun hän "ehtii" sen laittaa.
Yritä myös uudelleen löytää miehesi hyvät piirteet, osoita empatiaa ja kehu häntä. Kun miehesi hoitaa lastanne, niin anna hänen tehdä se omalla tavallaan.
Joillakin naisilla äidiksi tultuaan tulee tavaksi alkaa kohdella myös miestänsä kuin pientä lasta. Lopputulema onkin, että perheessä ei ole kohta enää toista vastuullista vanhempaa, vaan yksi "lapsi" lisää.No en ole koskaan tavannut naista joka äitiytensä myötä alkaisi kohtelemaan toista lapsena. Jos sellainen luonne on niin se on jo olemassa ennen kun edes odottaa lasta.
Joten luultavasti masennus tai voi olla rasite suvussa bopoläärisyydestäkin ja pelkää että hänellekin on se, siksi kontrolloi kaikkea. - Anonyymi
Mirvakki kirjoitti:
Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.
Tulikohan lapsesta kilpailija? Laukaisi jonkun trauman?
- Assi254
Kuulostaa Aspergerin ylikuormittumiselta. Perhe ja sen tuomat jatkuvat vaatimukset ja yliherkkyyksien rajojen ylittäminen on kova paikka. Lapset ovat todella vaativaa seuraa aspergerille vaikka kovasti haluaakin viettää aikaa omien lasten kanssa ja on hyvä vanhempi. Ilman riittävää palautumisaikaa yksin ja hiljaisuudessa omien harrastusten kanssa joihin ei liity ketään muita ihmisiä, eivät aivot saa levätä vaan kuormittuvat ja taantuvat pahimmillaan stressin keskellä aivan lapsen tasolle. Itselleni on iltaisin jopa vaikeaa puhua ymmärrettävästi jos on koko päivän ollut sosiaalinen. Asperger diagnoosi ja sitä kautta saatava tuki olisi varmasti tarpeeseen koko perheelle. Oppisitte välttämään karikot, stressin aiheuttaman ahdistuksen ja siitä johtuvan huonon käytöksen ja uupumisen. Aspergerin voi liittyä toiminnan ohjauksen ongelmia kuten ADD tai ADHD, mihin löytyy hyvät lääkkeet jotka voivat helpottaa arkea huomattavasti. Toisaalta on hyvä muistaa että olet asperger miehessä todennäköisesti voittanut puolison joka ei koskaan petä, rakastaa aina ja varmasti ja huolehtii sinusta ja lapsista viimeiseen asti :)
- Mirvakki
Kiitos, tämäkin auttoi jo ymmärtämään :) Voi olla, että asperger on ollut piilossa aiemmin kun mies on saanut elää omassa rytmissään, mutta nyt on sitten ylikuormittunut ja piirteet tulee esille. Miehelle olen antanut omaa aikaa ja tilaa sekä lepoa, mutta se ei ole kai riittävää.
Tuosta uskollisuudesta en olisi niin varma, mies kun ei arvosta normeja ja sääntöjä eikä ymmärrä etenkään kirjoittamattomia sääntöjä. Hän kehuu ja ylistää muita naisia ja se tuntuu pahalta. Ja toki hän huolehtii, mutta hänen omat tarpeet tuntuu aina olevan perheen edellä. - Eihyvältänäytänyt
Sama osui omaankin silmääni. Voisin jopa väittää, että kyllä aspergermieskin pettää ja ehkä normi tapausta helpomminkin, mutta tekee sen maksullisten kanssa.
- 874857348
"Mieheni on huolehtiva ja hyvä isä, on sosiaalinen, mukava, meillä on samanlainen huumorintaju jnejne."
"Hän oli hellä, huomaavainen, ihana ja piti minua kuin kukkaa kämmenellä."
"empatian puute minua kohtaan, kykenemättömyys ymmärtää tilannettani, "
"Tuosta uskollisuudesta en olisi niin varma, mies kun ei arvosta normeja ja sääntöjä eikä ymmärrä etenkään kirjoittamattomia sääntöjä."
Olet tainnut saada puolisoksesi aspergerin sijasta psykopaatin, sitäkin kun on monentasoista.- Vankilavirkailija1234
Psykopatia diagnoosi annetaan hyvin harvoille eikä sitä pitäisi viljellä yleisellä tasolla. Miehesi käytös ei viittaa psykopatiaan eikä myöskään puhtaasti narsismiin vaan selkeästi autismiin. Toivon voimia elämäänne koska se ei tule olemaan helppoa. Apua tulisi hakea oikeilta tahoilta kuten asperger ja autismiliitto tai koittaa löytää asiaan hyvin perehtynyt psykologi tai psykiatri. Näistä keskustelusivujen "psykopaatti" diagnoosin antajien neuvoista pysyisin hyvin kaukana😊
- Aspergermetalli
Jokainen asperger on erilainen ei ole olemassa mitään yhteistä"aspergerpiirrettä". Kyse on yksilöistä, jotka on käyttäytymisen perustella saaneet saman diagnoosin vaikka asperger kullakin ihmisellä esiintyy hyvin eri tavoin ja hyvin eri syistä.
Psykiatritkin diagnosoivat aspergereja hyvin eri tavoin oman koulutuksensa ja taustansa mukaan. Jonkun mielestä aspergeria ei ole olemassakaan. Toisen milestä kyseessä on psykopaatti ja kolmannen mielestä skitso.
Pitäisikin itseasiassa diagnosoida ensin diagnoosin antaja. Tämä selittää 99% kaikista näistä diagnooseista. - Breda
Mirvakki! Kuinka hyvin tiedät, millainen Aspergerin syndrooma on?
Nyt sinulla on syyllistävä asenne. Kuvitteletko, että pystyt jotenkin
muuttamaan asperger-ihmisen asperger-ominaisuuksia? Sinulle tekisi valtavan hyvää
muuttua ainakin sellaiseksi, että tietäisit AS:sta enemmän kuin nyt.
Sellainen muuttuminen on mahdollista!- Mirvakki
Siksi kirjoitnkin tänne, koska halusin saada tietoa. Ei voi olettaa, että jokaisella ihmisellä on tietoa kaikista eri syndroomista.
Tuonne toiselle jo kommentoinkin, että en kuvittele, että voin muuttaa miestä. m Haluan saada arkeemme voimavaroja ja hyviä toimintatapoja. Olen nyt aiheesta lukenut ja saanut erään tuttavani kanssa puhuttuakin. Edelleen on vaan epäselvää, että onko mieheni asperger vai ei. Jos olisi, niin hänen käytöstään olisi jopa helpompi ymmärtää, mutta jos ei ole, niin sitten en tiedä, miksi hän toimii niin kuin toimii.
Sinullakin on syyllistävä asenne, minua kohtaan. Olisipa joskus edes yksi keskustelu, jossa käytettäisiin energiaa muuhun kuin syyllisyys-aspektiin. Kuvasin aloituksessani vain millaista arkemme on. Jos joku näkee sen syyllistämisenä niin sille minä en voi mitään. - sielurikki
Aloitin tuon oman ketjuni aiheesta lukematta ensin tätä sinun ketjuasi... Ajattelin vain mainita, että minäkin siis epäilen mieheni olevan asperger-ihminen, ja lähes KAIKKI keskustelut aiheesta riippumatta meillä menee siihen, että mies etsii syyllistä / luulee, että minä etsin syyllistä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mikään syyllisten osoittelu, enkä tajua, mistä tuo kumpuaa... "Hauska" lukea, että toisilla on "sama vika".
Minäkin kaipaisin tietoa siitä, mitä tässä tilanteessa voisin tehdä, jotta elämä sujuisi paremmin eikä olisi pakko välttämättä erota. Googlailin äsken tietoa ja päädyin tällaiselle sivulle: http://www.goodtherapy.org/blog/married-with-undiagnosed-autism-why-women-who-leave-lose-twice-0420164 ... oli pelottavan tuttua. Itse en tietenkään vielä ole kuin vasta tuossa pikkulapsiperhevaiheessa, mutta silmät kyllä aukesivat ja joku pakokeino tähän on keksittävä. Myös kommenteissa oli hyviä pointteja. Seuraavaksi alankin lukea Cassandra-syndroomasta ja Ongoing Relationship Trauma -syndroomasta (ORTS), joista aloin epäillä itse kärsiväni. - Anonyymi
Mirvakki kirjoitti:
Siksi kirjoitnkin tänne, koska halusin saada tietoa. Ei voi olettaa, että jokaisella ihmisellä on tietoa kaikista eri syndroomista.
Tuonne toiselle jo kommentoinkin, että en kuvittele, että voin muuttaa miestä. m Haluan saada arkeemme voimavaroja ja hyviä toimintatapoja. Olen nyt aiheesta lukenut ja saanut erään tuttavani kanssa puhuttuakin. Edelleen on vaan epäselvää, että onko mieheni asperger vai ei. Jos olisi, niin hänen käytöstään olisi jopa helpompi ymmärtää, mutta jos ei ole, niin sitten en tiedä, miksi hän toimii niin kuin toimii.
Sinullakin on syyllistävä asenne, minua kohtaan. Olisipa joskus edes yksi keskustelu, jossa käytettäisiin energiaa muuhun kuin syyllisyys-aspektiin. Kuvasin aloituksessani vain millaista arkemme on. Jos joku näkee sen syyllistämisenä niin sille minä en voi mitään.Onko silläkään väliä, onko oikeasti Asperger, jos kuten vaikuttaa, käyttäytyy kuin ko.
diagnoosin ihminen( kuten myös minun mieheni). Pikkulapsiarkemme oli todella vaikeaa,
sittemmin lasten kasvettua miehestäni tuli kelpo isä. Vertaistukea voi saada Autismi-liitosta.
On todella tärkeää, että joku uskoo ja ymmärtää kokemuksiasi. Voimia Sinulle!
- pääsiäinen17lähestyy
Hei, aloittaja.
En tiedä vastausta kysymykseesi. Monet kuvailemistasi piirteistä kuulostavat hyvin tutuilta (eivät kaikki). Entinen poikaystäväni muuttui vaivihkaa juuri tuollaiseksi. Mikään puhe ja perustelu "ei mennyt jakeluun".
Tilanne oli lopulta aivan sietämätön. Käytin aivan liikaa voimavaroja hänen ymmärtämiseensä ja yritin kaikkeni, jotta hän olisi ymmärtänyt kuinka tiettyjä asioita ei saa/pidä tehdä jne. Jonkinlainen tunnetason ymmärrys puuttui.
Kun vihdoin mittani oli riittävän täynnä, sain erottua. Jälkikäteen ei kaduta mikään muu kuin se, että katselin häntä ja yritin niinkin kauan. Olisi pitänyt luovuttaa paljon aiemmin.
Valitettavasti minulla ei ole hyviä neuvoja sinulle, saati helppoja ratkaisuja.
Toivottavasti jaksat hakea itsellesi apua. - Breda
Asperger-miehen pahin vihollinen parisuhteessa on nainen, jolla on pakkomielteinen odotus saada itselleen normaali mies mutta eivät omaa sitä vertaa ihmistuntemusta, että kykenisivät seurusteluaikana tunnistamaan miehen aspergeriksi. Tällaiset naiset ajautuvat yrittämään aspergermiehen normaalistamista, siis yrittävät väkisin vääntää miehestä omien itserakkaiden odotustensa mukaista miestä. Tuloksena on epäonnistuminen. Se voitaisiin välttää, jos naiset
oppisivat tietämään paljon enemmän siitä, mitä aspergerin syndrooma on ja mitä se ei ole.
Aspergerin syndrooma on synnynnäinen ja pysyvä ominaisuuksien yhdistelmä. Siitä, kenellä se on , ei pidä ryhtyä ketään syyttämään. Eihän ketään pidä syyttää synnynnäisestä ihonväristäänkään.- Mirvakki
Minulla ei ole pakkomielteistä odotusta saada normaali mies vaan halu saada arkemme ja parisuhteemme toimimaan. Kyse ei ole itserakkaista odotuksistani vaan siitä, että miehen toiminta vaikuttaa lapseen. Eikä kyse ole syyttämisestä vaan siitä, että kerroin, miten mieheni toimii. Jos otetaan syyllisyyskortti esiin, niin nythän tässä syytetään minua ymmärtämättömyydestä 😀
Siksi kirjoitin tänne, että saisin vähän lisätietoa ja oppisin ymmärtämään, minulla kun ei aspergereista kokemusta ole. Tiedän kyllä sen, että asperger on synnynnäinen, ja siksi ihmetyttääkin, että miten mies oli niin erilainen seurustelunme alkuaikoina. Seurusteluaikana en voinut tunnistaa miehestä noita piirteitä, koska niitä ei silloin ollut vaan kuten aloituksessani kirjoitin, niin tilanne muuttui raskaaksi tultuani. Tämän takia mietin, että onko kyseessä edes asperger.
- Petetty
Olen ollut 35 vuotta naimisissa aberger-miehen kanssa ja meillä on kaksi asberger-lasta ja yksi adhd-lapsi, jotka ovat jo aikuisia. Mieti tarkasti haluatko elää lopun elämääsi näin. Voin suurella varmuudella sanoa, että mikään ei muutu, pahemmaksi tulee. Jos olisin sinä kääntyisin kantapäilläni, juoksisin lujaa enkä katsoisi taakseni! Jos jotain elämässäni kadun, niin sitä etten tehnyt niin heti ensimmäisinä avioliittovuosina. Tosin asbergeristä ei silloin tiedetty mitään, ja uskoin vielä ihmisten voivan muuttua. Katso realistisesti elämääsi ja mieti tarkkaan!
- Aspergerin_poika
Äitini on sanonut, että jos hän vain olisi rohjennut minun ollessani pieni lapsi ottaa minut mukaansa ja lähteä, olisi hänen elämänsä ollut aivan toisenlainen. On aivan turha yrittää muuttaa aspergeria ja kuten kirjoitit, pahemmaksi vaan menee iän myötä. Mikään ei ole normaalia ja tämä vaikuttaa todella paljon lasten ja puolison elämään.
- Amanda74
Olen eronnut vuosi sitten diagnosoimattomasta as-miehestä (joka kieltää oireensa). Esikoisemme sai nyt diagnoosin (toiselle tuloillaan) ja mitä enemmän olen tutustunut lapsen kautta näihin "ominaisuuksiin", olen alkanut tajuamaan että meidän liittomme suurimmat vaikeudet kumpusivat juuri näistä samoista ongelmista lasten isällä, mitä nyt lapsen kanssa käyn läpi. Tunneälyn puute, toisen tunteiden ja aseman ymmärtämisen puute, läheisyyden puute (seksiä halusi), omat harrastukset ja oma rauha (sitä PALJON) ja erityisesti lähes maaniseksi menevä omien kiinnostuksen kohteiden kanssa säätäminen.
Meillä oli alusta asti lasten osalta isoja ongelmia kun toinen ei tajunnut normaaleja lapsiperhearjen pelisääntöjä (rytmi, ruokailut jne.), ei halunnut osallistua perheen yhteisiin juttuihin ja käytiin vaikka missä perheneuvoloissa näitä setvimässä. MIKSI kukaan ei koskaan osannut sanoa, että tässä on jotain outoa taustalla? Kipuilin yli 10 vuotta tilanteessa asioita ymmärtämättömänä. Luojan kiitos tunneälyn puutteesta huolimatta tunteet hänellä toimi ja nelikymppisenä löysi uuden kohteen itselleen ja vaihtoi lennossa uuteen. Kivirekeni keveni hetkessä.
Aspergerin kanssa tottakai voi elää, jos ymmärtää sitä syvällisesti ja on oikeasti valmis siihen, ettei hän pysty koskaan esimerkiksi perhekeskeiseen elämään. Pääasiallisesti sinä koet, että sulla on yksi ylimääräinen lapsi siinä. Lähtisin pakoon - mahdollisimman pian.
Jos teet lapsia ja sitten tulee ero, niin voinpa kertoa ettei se helppoa ole senkään jälkeen. Meillä ainakaan "as"-exä ei suostu näkemään ollenkaan muiden näkemyksiä, ei suostu tunnustamaan lasten diagnooseja ja sählää ja säätää ihan koko ajan. Eli joudut siltikin jonkun verran toimimaan varaäitinä sille exälle.- wiewie
Syvällistä ymmärrystä tosiaan lisää myös ammattihenkilöille. Monelta traumalta ja traagiselta kohtalolta vältyttäisiin. Ei hylkäämällä nämä ihmiset vaan auttamalla heitä ajoissa Heitä on paljon mutta ongelmille on annettu paljon vääriä diagnooseja.
Antaisin oikeita vastauksia mutta kysytte vääriä kysymyksiä, sanoisi aspie nainen.
Jos meitä olisi enemmistö, te muut olisitte diagnoosin tarpeessa. Kaikella ilolla ja ystävyydellä. Meillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään myös. Ei pidä arvioida ulkoisen perusteella. Tunneköyhiä emme ole vaikka ilmaisu olisi toisenlaista kuin NT tyypeillä.
- einsteini
Koska yksi piirre on sanatarkkuus, anna myös syöttisi sanatarkasti:
1) tasaa osaamistasi
2) ihmisten parissa lopeta aivomyrsky
3) ole läsnä
4) puhu näkyvistä asioista - Jappe52
Mirvakki ja muut, tämän ominaisuuden synnynnäisyys tai periytyvyys on mielenkiintoinen kysymys - tai se, voidaanko elämää helpottaa joillakin hoidoilla. Raskasmetallit, erityisesti elohopea, vaikuttavat aivoihimme. Minulla asperger-piirteet voimistuivat ja lisääntyivät, kunnes poistin elohopeat suustani. Olin siis lapsena avoin ja sosiaalinen, vanhemmalla iällä esim. ääniyliherkkä, rauhaa ja hitautta tarvitseva. Amerikassa autismin kirjon piirteitä voidaan hoitaa raskasmetalleja poistamalla, hoitavat myös lapsia. Itsekin jatkan "kelaatiota", esim seleeni toimii (mutta vaatii magnesiumia ja C-vitamiinia tuekseen). Funktionaalinen lääkäri auttaa.
Mutta miten auttaa aikuista miestä, joka on aina oikeassa? - mausteilla
Parapähkinöissä on runsaasti biokemiallisesti aktiivista seleeniä, mutta niitä ei saa syödä kuin 3-4 päivässä. Mausteista korianteri on saanut eniten huomiota.
http://ruoka.ts.fi/jutut/yrtit-rauhoittavat-ja-puhdistavat-loman-jalkeen/ - Anonyymi
On hyvin yleistä, että avioliitoissa, joissa toinen on ns. normaali ja toinen assi, tulee aivan tyypillisen kaltaisia probleemia.
Yleisin probleema lienee se, että ns. normaali osapuoli yrittää muuttaa assi-osapuoltakin normaaliksi. Se ilmenee nalkuttamisena ja johtuu tietämättömyydestä eli siitä että tämä ns. normaali osapuoli ei tiedä aspergerin oireyhtymästä riittävästi.
Lukekaa Bredan luoma ketju "Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta".
Se antaa tärkeää perustietoa.
Tässä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta- Anonyymi
Kaikissa avioliitoissa itsensä enemmän normaaliksi kokeva alkaa muuttamaan toista normaaliksi. Se on ihan normaalia ilman aspergereitakin. Samoin yhteiskunnassa muutenkin. Meillähän on kokonaisia poliittisia suuntauksia samasta asiasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikissa avioliitoissa itsensä enemmän normaaliksi kokeva alkaa muuttamaan toista normaaliksi. Se on ihan normaalia ilman aspergereitakin. Samoin yhteiskunnassa muutenkin. Meillähän on kokonaisia poliittisia suuntauksia samasta asiasta.
JOS avioliitoissa aina toinen yrittää muuttaa toista joksikin muuksi niin enpä ihmettele avioerojen suurta prosenttia! Enkä ymmärrä, miksi sellaisiin avioliittoihin tuppaudutaan.
Se toisen muuttaja on aina se, joka rikkoo avioliiton.
Erityisesti normaalin ja assin välisissä avioliitoissa se normaali rikkoo avioliiton, jos yrittää muuttaa assia normaaliksi. Assin kanssa ei voi elää onnellisessa liitossa, jos ei hyväksy assiuden pysyvyyttä.
Kuinka joku voi olla niin tietämätön, että kuvittelee, että assin voi muuttaa normaaliksi!
- Anonyymi
... sitä paitsi nuo berdan ajatukset ei pidä paikkaansa. Ei kannata ottaa ihan niin vakavasti. Ai mistäkö tiedän?
- Anonyymi
Niin, mistä "tiedät"...?
Sitä paitsi mistä "berdasta" oikein puhut! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, mistä "tiedät"...?
Sitä paitsi mistä "berdasta" oikein puhut!Minuakin kiinnostaa kuulla, mitkä "berdan" ajatukset eivät pidä paikkaansa.
Anonyymi 17:10, epämääräinen heittosi ei ole arvokas, ellet yhtään tarkenna sitä.
- Anonyymi
Juoksisin pois, en tuhlaisi aikaa sellaiseen.🤦♀️
- Anonyymi
On hyvin selkeitä autisminkirjoon kuuluvia piirteitä. Ihminen voi pidätellä näitä tunteita vuosiakin tietyissä tilanteissa.
Masennus voi voimistaa näitä piirteitä, tai saada jopa pulpahtamaan pakkoneuroottisia piirteitä esiin.
Mun miehellä on aivan varmasti asperger/tourette. Mutta sen kanssa voi elää. Ei oo helppo. - Anonyymi
Täydellinen diagnoosi.Lääkäriin...
- Anonyymi
Väitän että kadut jos/kun jäät tuon tyyppisen ihmisen kanssa suhteeseen. Itsekeskeisyys, joustamattomuus, tunnetaidottomuus, heikko kyky osoittaa empatiaa, pikkumainen nillittäminen epäoleellisesta joka tilanteessa, klassista autismia, jankkaaminen, autistiset räjähdykset etc. Normaalina katkeroidut ko. kumppanin rinnalla. Juokse, lujaa. Kiität itseäsi.
- Anonyymi
Tuossa kirjoittaa nentti, joka kokee assit samalla lailla kuin omat
painajaisensa. Ableistinen asenne paistaa kilometrien päähän.
Tuolta nentiltä puuttuu totaalisesti kyky tuntea empatiaa asseja
kohtaan.
Juuri tuo ns. normaalin enemmistön vimma yrittää tehdä kaikista
ihmisistä normaaleja tuhoaa ne suhteet, joissa asperger-ihminen
on toisena osapuolena. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa kirjoittaa nentti, joka kokee assit samalla lailla kuin omat
painajaisensa. Ableistinen asenne paistaa kilometrien päähän.
Tuolta nentiltä puuttuu totaalisesti kyky tuntea empatiaa asseja
kohtaan.
Juuri tuo ns. normaalin enemmistön vimma yrittää tehdä kaikista
ihmisistä normaaleja tuhoaa ne suhteet, joissa asperger-ihminen
on toisena osapuolena.Stereotypioita vastaten vastasit tähän. As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle. Se ei toimi ihmissuhteissa, raaka totuus, mikä on hyvä oppia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Stereotypioita vastaten vastasit tähän. As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle. Se ei toimi ihmissuhteissa, raaka totuus, mikä on hyvä oppia.
Ableistinen stereotypia päässäsi estää sinua tulemasta
toimeen autismikirjoisten kanssa.
Ableismi on kuin alkoholismi.
Ableisti pystyy elämään ongelmitta vain
niin että pysyttelee absoluuttisen erossa autismikirjoisista,
koska autismikirjon erilaisuus on sellaista aivodataa,
mikä ei ollenkaan avaudu hänen aivojensa telaketjumaisen
neurotyypillisessä käyttöjärjestelmässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Stereotypioita vastaten vastasit tähän. As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle. Se ei toimi ihmissuhteissa, raaka totuus, mikä on hyvä oppia.
"As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle."
Tuo väite ei yhtään vastaa minun elämänkokemuksiani. Itselläni on Asperger-diagnoosi, mutta olen hyvinkin joustava ihmissuhteissani. Toisinaan joustan jopa asioissa, joissa ei olisi mitään syytä joustaa. Olen viime aikoina joutunut opettelemaan rajojen laittamista tietyille ihmisille.
Eikä tämä koske pelkästään minua henkilökohtaisesti, vaan tämän voi laajentaa yleisemmällekin tasolle. Kyllä usein ihmissuhteissa joustamattomia ovat nimenomaan neurotyypilliset. Jos esimerkiksi työpaikalla on tulossa pikkujoulut tai muut vastaavat bileet ja joku autisminkirjoinen ei ole kiinnostunut niihin osallistumaan, niin neurotyypilliset yleensä alkavat hokea hänelle tällaisia lauseita, kuin "Tulisit nyt sinäkin,, "Olisi kiva, jos sinäkin osallistuisit", "Totta kai sinäkin osallistut" jne. Sis käytännössä painostavat häntä osallistumaan, sen sijaan, että suhtautuisivat asiaan niin, että "Okei, bileet eivät ole hänen juttu, siis hänen oikeutensa on jättää ne väliin". Tässä on käytännön esimerkki nenttien joustamattomuudesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle."
Tuo väite ei yhtään vastaa minun elämänkokemuksiani. Itselläni on Asperger-diagnoosi, mutta olen hyvinkin joustava ihmissuhteissani. Toisinaan joustan jopa asioissa, joissa ei olisi mitään syytä joustaa. Olen viime aikoina joutunut opettelemaan rajojen laittamista tietyille ihmisille.
Eikä tämä koske pelkästään minua henkilökohtaisesti, vaan tämän voi laajentaa yleisemmällekin tasolle. Kyllä usein ihmissuhteissa joustamattomia ovat nimenomaan neurotyypilliset. Jos esimerkiksi työpaikalla on tulossa pikkujoulut tai muut vastaavat bileet ja joku autisminkirjoinen ei ole kiinnostunut niihin osallistumaan, niin neurotyypilliset yleensä alkavat hokea hänelle tällaisia lauseita, kuin "Tulisit nyt sinäkin,, "Olisi kiva, jos sinäkin osallistuisit", "Totta kai sinäkin osallistut" jne. Sis käytännössä painostavat häntä osallistumaan, sen sijaan, että suhtautuisivat asiaan niin, että "Okei, bileet eivät ole hänen juttu, siis hänen oikeutensa on jättää ne väliin". Tässä on käytännön esimerkki nenttien joustamattomuudesta.Niin tää ketju ei nyt koske itsee suoraan, en tiedä muuten, mutta eräs hyvin ja lisäksi muutama muu, sopii lähes kaikkiin pirrteisiin, joita "Anonyymi 2024-12-09 21:26:53" kertoo. Se kehen parhaiten sopii, täyttää hyvin muuten paitsi "räjähdykset". Kyllä se vaan niin menee, että tuo alun sitaattisi monesti tuntuu toteutuvan, kirjoituksissakin täällä.
Oikein hyvä käytännön esimerkki kenties autistisesta täysin sopimattomasta ja typerästä teosta: Joku petty pizzaan, ja meni pizzeriaan aseen kanssa!!! Pahimmillaan pilas työntekijän mt:n ja tollasen työn ikiajaksi🤮😡
On hyvä ymmärtää, paitsi että töissä tehdään töitä, niin se on myös ihmisten yhteisö. Tämän vuoksi olisi hyvä kaikkien osallistua yhteisiin juttuihin, vaikka kaikista ja kaikesta ei tykkää. Eihän näin voi ollakaan kellään missän työpaikalla. Tämä on elämää.
Mun piti vaihtaa tänään ruokapaikkaa, kun jonkulle oli vähän epämieluisaa, ja piti taas päästä tuttuun vanhaan. Vaihtu vaan ruoka ihan täysin. Ei eka kerta ku noin käy. Ärsyttää mut ei siinä mitään muuta kun se kun kumminki kaikki täytyy suunnitella niin hemmetin tarkkaan niin miks ei prkle voi selvästi etukäteen sanoo, jos ei haluu johkii ja varsinkin ellei se ole oma idea! Yksin mäkin mieluummin meen kun ei täällä kotiseudulla ole kuin sekopäitä, itseni lisäksi toki. Mitä muualla oo ihmisten kanssa puhunut, se ollut paljon helpompaa, ja ilman ihmiste ivailu ym. reaktioita. No huomenna meen syömään vastaavaa, mut eri paikkaa, kun tänään oli ainutkertainen ja huomiseen halvempi kyyti. Meen kyllä tänpäiväseenkin aina välillä kun sattuu sopiva ruoka kyytipäivälle. Että sitä vaan ettei elämässä voi kaikkea suunnitella eikä kaikki mene niinku tykkää. Joku kun opettaisi teitä neuroepätyypillisiä ymmärtään elämän perusasioita
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin tää ketju ei nyt koske itsee suoraan, en tiedä muuten, mutta eräs hyvin ja lisäksi muutama muu, sopii lähes kaikkiin pirrteisiin, joita "Anonyymi 2024-12-09 21:26:53" kertoo. Se kehen parhaiten sopii, täyttää hyvin muuten paitsi "räjähdykset". Kyllä se vaan niin menee, että tuo alun sitaattisi monesti tuntuu toteutuvan, kirjoituksissakin täällä.
Oikein hyvä käytännön esimerkki kenties autistisesta täysin sopimattomasta ja typerästä teosta: Joku petty pizzaan, ja meni pizzeriaan aseen kanssa!!! Pahimmillaan pilas työntekijän mt:n ja tollasen työn ikiajaksi🤮😡
On hyvä ymmärtää, paitsi että töissä tehdään töitä, niin se on myös ihmisten yhteisö. Tämän vuoksi olisi hyvä kaikkien osallistua yhteisiin juttuihin, vaikka kaikista ja kaikesta ei tykkää. Eihän näin voi ollakaan kellään missän työpaikalla. Tämä on elämää.
Mun piti vaihtaa tänään ruokapaikkaa, kun jonkulle oli vähän epämieluisaa, ja piti taas päästä tuttuun vanhaan. Vaihtu vaan ruoka ihan täysin. Ei eka kerta ku noin käy. Ärsyttää mut ei siinä mitään muuta kun se kun kumminki kaikki täytyy suunnitella niin hemmetin tarkkaan niin miks ei prkle voi selvästi etukäteen sanoo, jos ei haluu johkii ja varsinkin ellei se ole oma idea! Yksin mäkin mieluummin meen kun ei täällä kotiseudulla ole kuin sekopäitä, itseni lisäksi toki. Mitä muualla oo ihmisten kanssa puhunut, se ollut paljon helpompaa, ja ilman ihmiste ivailu ym. reaktioita. No huomenna meen syömään vastaavaa, mut eri paikkaa, kun tänään oli ainutkertainen ja huomiseen halvempi kyyti. Meen kyllä tänpäiväseenkin aina välillä kun sattuu sopiva ruoka kyytipäivälle. Että sitä vaan ettei elämässä voi kaikkea suunnitella eikä kaikki mene niinku tykkää. Joku kun opettaisi teitä neuroepätyypillisiä ymmärtään elämän perusasioita
Monisairas"Oikein hyvä käytännön esimerkki kenties autistisesta täysin sopimattomasta ja typerästä teosta: Joku petty pizzaan, ja meni pizzeriaan aseen kanssa!!! Pahimmillaan pilas työntekijän mt:n ja tollasen työn ikiajaksi"
Tuo nyt ei ole mikään "oikein hyvä käytännön esimerkki" autistisesta käyttäytymisestä. Ei tuollaisella kuvaamallasi teolla ole mitään tekemistä autismin kanssa.
En tiedä, montako kertaa olen tämän kirjoittanut, mutta autisminkirjon henkilöt eivät syyllisty rikoksiin muita useammin. Tämä tieto on tarkistettavissa esimerkiksi Wikipedian Aspergerin oireyhtymä -artikkelista. Niin ja kyllä, tämä koskee myös vakavaa rikollisuutta. Tony Attwoodin Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen -kirjassa kerrotaan sivulla 326, että "Tutkimukset ovat kuitenkin selvästi osoittaneet, että Asperger-aikuisten tuomioiden määrä on itse asiassa sama kuin yleisväestössäkin ja että väkivaltarikoksia tehdään hämmästyttävän vähän". Samaisessa kirjassa kerrotaan sivulla 330, että "Lukijan on kuitenkin syytä ymmärtää, että Asperger-henkilöiden tekemät murhat ovat äärimmäisen harvinaisia, eikä ole olemassa tutkimusaineistoa, joka osoittaisi, että murhia tehtäisiin yhtään sen enempää kuin yleisväestössäkään tai että Aspergerin oireyhtymä olisi asiaan vaikuttava tekijä". Eli ei Asperger aiheuta myöskään vakavaa rikollisuutta. Sinänsä alkaa tuntua jokseenkin turhauttavalta jankuttaa näitä. Minä olen kertonut sinulle nämä samat asiat moneen kertaan, mutta ilmeisesti sillä ei ole mitään vaikutusta sinun käsityksiisi autisminkirjosta, kun sinä edelleen kerta toisensa jälkeen yhdistät täällä autisminkirjon ja väkivallan toisiinsa. Suosittelisin sinua joskus pysähtymään miettimään, että "Olenko aivan varma siitä, että kaikki käsitykseni autisminkirjosta ovat totta? Entä jos olenkin joissakin käsityksissäni väärässä?".
Voi olla, että joku yksittäinen autisminkirjoinen henkilö on todella toiminut kuvailemallasi tavalla, mutta jos näin on, niin ei se johdu hänen autisminkirjoisuudestaan. Samaten kuin ei kaikki jonkun yksittäisen somalin tekemät asiat johdu somaliudesta. Tai ei kaikki jonkun yksittäisen homoseksuaalin tekemiset johdu homoseksuaalisuudesta. Tai ei kaikki yksittäisen monisairaan ihmisen tekemiset johdu monisairaudesta. Vai voiko sinun kaiken tekemisen selittää sairauksillasi? Ihmiset ovat niin monimuotoisia, että kenenkään kaikkea tekemistä ei voi selittää jollakin hänen yhdellä ominaisuudellaan. Sinänsä minua kiinnostaisi kuulla, että onko sinulla varma tieto siitä, että kuvailemallasi pizzeriassa riehuneella ihmisellä olisi ollut autisminkirjon diagnoosi, vai onko se oma päätelmäsi? Käytit ilmaisua "kenties autistisesta", mikä viittaa omaan päätelmään.
"On hyvä ymmärtää, paitsi että töissä tehdään töitä, niin se on myös ihmisten yhteisö. Tämän vuoksi olisi hyvä kaikkien osallistua yhteisiin juttuihin, vaikka kaikista ja kaikesta ei tykkää. Eihän näin voi ollakaan kellään missän työpaikalla. Tämä on elämää."
En ymmärrä, miksi se, että työpaikat ovat ihmisten yhteisöjä, olisi syy sille, että kaikkien pitäisi osallistua pikkujouluihin. Jos työpaikalla kohtelee työtovereitaan asiallisesti ja ystävällisesti, niin ei työilmapiirin silloin luulisi olevan siitä kiinni, että osallistuuko KAIKKI työntekijät KAIKKIIN yhteisiin juttuihin. Pikkujoulut voivat olla ihmiselle sopimattomia monista syistä. Sen lisäksi, että autistinen sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus on autisminkirjoisilla selkeä syy siihen, niin jollekin pikkujoulut esimerkiksi voivat olla sopimattomia siksi, että itse on absolutisti ja pikkujouluissa porukka tuppaa olemaan ympäripäissään. Minuun muuten pätee nuo molemmat asiat: sekä sosiaalinen kuormitus että absolutismi.
Niihin kohtiin viestiäsi, joissa puhut omista kokemuksistasi ja tuntemistasi ihmisistä en ota kantaa, koska en tunne sinua tai näitä ihmisiä. Sen kuitenkin sanon, että et sinä voi omia kokemuksia yleistää miksikään yleisiksi totuuksiksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"As-henkilö vaatii ymmärrystä ja joustoa itselleen, mutta ei osaa antaa sitä toiselle osapuolelle."
Tuo väite ei yhtään vastaa minun elämänkokemuksiani. Itselläni on Asperger-diagnoosi, mutta olen hyvinkin joustava ihmissuhteissani. Toisinaan joustan jopa asioissa, joissa ei olisi mitään syytä joustaa. Olen viime aikoina joutunut opettelemaan rajojen laittamista tietyille ihmisille.
Eikä tämä koske pelkästään minua henkilökohtaisesti, vaan tämän voi laajentaa yleisemmällekin tasolle. Kyllä usein ihmissuhteissa joustamattomia ovat nimenomaan neurotyypilliset. Jos esimerkiksi työpaikalla on tulossa pikkujoulut tai muut vastaavat bileet ja joku autisminkirjoinen ei ole kiinnostunut niihin osallistumaan, niin neurotyypilliset yleensä alkavat hokea hänelle tällaisia lauseita, kuin "Tulisit nyt sinäkin,, "Olisi kiva, jos sinäkin osallistuisit", "Totta kai sinäkin osallistut" jne. Sis käytännössä painostavat häntä osallistumaan, sen sijaan, että suhtautuisivat asiaan niin, että "Okei, bileet eivät ole hänen juttu, siis hänen oikeutensa on jättää ne väliin". Tässä on käytännön esimerkki nenttien joustamattomuudesta.Eikö niistä bileistä kieltäytyminen pyynnöistä huolimatta sitten ole joustamattomuutta? Taaskaan ei nähdä omaa osuutta kokonaisuudessa mikä lienee tyypillistä...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö niistä bileistä kieltäytyminen pyynnöistä huolimatta sitten ole joustamattomuutta? Taaskaan ei nähdä omaa osuutta kokonaisuudessa mikä lienee tyypillistä...
"Eikö niistä bileistä kieltäytyminen pyynnöistä huolimatta sitten ole joustamattomuutta?"
Minun mielestä bileistä kieltäytyminen ei ole joustamattomuutta. Eihän joutavuus tarkoita sitä, että kaikkeen pitää suostua. Työelämässä pitää ilman muuta olla joustava. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pitää tehdä myös sellaisia työtehtäviä, jotka eivät ole välttämättä kivoja ja ihmisten välisissä suhteissa pitää ottaa myös muiden tarpeet huomioon. Kuitenkaan bileet eivät liity mitenkään työtehtäviin ja bileiden hauskuuden ei luulisi olevan mitenkään kiinni yhden ihmisen osallistumisesta.
"Taaskaan ei nähdä omaa osuutta kokonaisuudessa mikä lienee tyypillistä..."
Missä kokonaisuudessa? Mitä konkreettista haittaa siitä on, jos henkilö, jolle bileet eivät kerta kaikkiaan ole sopivia tilaisuuksia, jättää osallistumatta bileisiin?
Olen edelleen sitä mieltä, että joustamattomuutta on se, jos asenne bileisiin on se, että kaikkien on pakko osallistua niihin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa kirjoittaa nentti, joka kokee assit samalla lailla kuin omat
painajaisensa. Ableistinen asenne paistaa kilometrien päähän.
Tuolta nentiltä puuttuu totaalisesti kyky tuntea empatiaa asseja
kohtaan.
Juuri tuo ns. normaalin enemmistön vimma yrittää tehdä kaikista
ihmisistä normaaleja tuhoaa ne suhteet, joissa asperger-ihminen
on toisena osapuolena.Voi oikein "ableistinen" asenne. On tullut silmät tihrussa tutkittua jenkkien woke-öyhötystä ja etsittyä millä voisi syyllistää kantiksia ja saada uhripisteistä. Lol. Jos täällä Suomessa jätettäisiin ne naurettavat jenkkihokemat väliin ja käytetään suomalaisia sanoja.
Iso osa varsinkin assimiehistä on aikuislapsia ja ilkeitä ja tuhoavat normaalinaisen mielenterveyden pidemmässä suhteessa. Siinä ei paljoa sinun uhriutumis-soopasi paina.
Monet aloittajan kertomat asiat, miten mies kohtelee naista sopivat yhteen exäni kanssa joka oli diagnosoitu narsisti. Että revi siitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi oikein "ableistinen" asenne. On tullut silmät tihrussa tutkittua jenkkien woke-öyhötystä ja etsittyä millä voisi syyllistää kantiksia ja saada uhripisteistä. Lol. Jos täällä Suomessa jätettäisiin ne naurettavat jenkkihokemat väliin ja käytetään suomalaisia sanoja.
Iso osa varsinkin assimiehistä on aikuislapsia ja ilkeitä ja tuhoavat normaalinaisen mielenterveyden pidemmässä suhteessa. Siinä ei paljoa sinun uhriutumis-soopasi paina.
Monet aloittajan kertomat asiat, miten mies kohtelee naista sopivat yhteen exäni kanssa joka oli diagnosoitu narsisti. Että revi siitä."Monet aloittajan kertomat asiat, miten mies kohtelee naista sopivat yhteen exäni kanssa joka oli diagnosoitu narsisti. Että revi siitä."
Sinulla on siis ollut huono suhde narsismi-diagnosoidun ihmisen kanssa ja sen takia sinä nyt kirjoitat Asperger-henkilöistä geatiivisesti.
Täytyy huomauttaa, että eri diagnoosit tarkoittavat eri asioita ja siksi eri diagnooseja ei pitäisi sekoittaa keskenään. Aspergerillä ja narsismilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaan ne ovat täysin eri asioita. Olen pahoilla siitä, että olet joutunut jonkin narsistimiehen kiusaamaksi, mutta pyydän, että älä leimaa Asperger-ihmisiä sen perusteella.
Lapsesta tulee samanlainen kuin mies, jos hän ON samanlainen kuin miehesi. Ensimmäisen kerran kun huomasin olevani samanlainen, kuin isäni, se oli kauhistus, mutta ei enää, vaikka emme olekaan iskän kanssa väleissä tällähetkellä ja hänellä on monissa asioissa aivan erilainen ajatusmaailma minun kanssa, vaikka monessa asiassa olemme samanlaisia ja arvostan häneltä perimässäni juuri eräitä asioita, jotka luultavasti ovat autismin piirteitä (täsmällisyys, tarkkuus, sääntöjen noudattaminen versus. neurotyypillisten tapa noudattaa sosiaalista hierarkiaa: he eivät tee kuten säännöt on vaan sen minkä uskovat miellyttävän pomoa = palkankorotus) siinä missä ne samat piirteet negatiivisina rasittavat minua ja esim. seurustelukumppaneitani: esim. ei voi vaan antaa olla, jos on virhe tai tehty väärin. Ei äitinkään kanssa helppoa ole saati toisen siskon kanssa, joka on erittäin epäautistinen...
Ehkä et vaan rakasta sun miestä tai et enää rakasta häntä. Autismista viis. Nyt sun mielessä vaan tähän tragediaan tuo lisätwistin se, että lapsikin voi olla autistinen(!), koska perinnöllisyys... Pohjimmiltaan oot pettyny omaan erehtyväisyyteesi.
Ota suosiolla ero, jos et jaksa, kaikille se on helpompaa. Nimim. kokemusta on, koska meidän äiti ei ottanu...Siis, ennenku me kaikki lapset oltiin jo isoja ja kateltu ja kuunneltu draamaa ja riitelyä koko lapsuus.
- Anonyymi
Nenttien on helppo kuvitella assin todellisuus
toisenlaiseksi kuin se oikeasti on!
"Kompromissien teosta" pyrkii eniten puhumaan
jäykkäasenteinen nentti, joka vaatii assilta
kompromisseja eikä huomaa olevansa itse
hyvin tietämätön ja asenteeltaan jäykkä,
sellainen aina assilta "nenttimäisyyttä" ruinaava
eksynyt orpo parka.
Kuulkaapas, assille ei kerta kaikkiaan
nenttimäisyys sovi! Tämän faktan pitäisi
olla kaikille nenteille selvää - mutta
valitettavasti näillekin autismi-palstoille
tulla tuppaa noita tietämättömyydestään
tietämättömiä, jotka eivät todellakaan
anna nenteistä fiksua kuvaa.- Anonyymi
Toisaalta miksi pitää välttämättä yrittää erotella nentit ja Aspergerit toisistaan? Eikös olisi helpompaa jos yritettäisiin tulla toimeen keskenään (tämä myös meidän Aspergerien osalta!), vaikka persoonallisuudessa eroja onkin? Ja onhan nenttien sisälläkin erilaisia persoonia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisaalta miksi pitää välttämättä yrittää erotella nentit ja Aspergerit toisistaan? Eikös olisi helpompaa jos yritettäisiin tulla toimeen keskenään (tämä myös meidän Aspergerien osalta!), vaikka persoonallisuudessa eroja onkin? Ja onhan nenttien sisälläkin erilaisia persoonia.
Tuossa heijastuu halu mitätöidä se suuri neurobiologinen ero, mikä
nenttien ja autismikirjoisten välillä pysyvästi vallitsee.
Yleisin ongelma liittyy juuri tuohon. Enemmistönä olevat
nentit (eli neurotyypilliset) niin mielellään toivoisivat, että
aspergerien neurobiologinen pysyvä erilaisuus pyyhittäisiin
pois ja jäljellä olisi vain persoonallisuuksien erot.
Niin ei kuitenkaan voi todellisuutta "puhdistaa".
On toistettava se mitä edellä sanoin:
"Kuulkaapas, assille ei kerta kaikkiaan
nenttimäisyys sovi!"
Tuossa on ongelman ydin, jota ei voi ohittaa.
Jos haluaa rakastaa asperger-ihmistä eli assia, ainoa mahdollisuuus
on hyväksyä se, millainen hän pysyvästi ja synnynnäisesti on.
Yritykset muuttaa assia neurotyypilliseen suuntaan eivät
koskaan ole rakkautta, vaan kyvyttömyyttä hyväksyä häntä
sellaisena kuin hän on.
Asperger-ihmistä voi rakastaa vain asperger-ihmisenä.
Jos inhoat meidät assien assimaisuutta, älä kuvittele, että
koskaan pystyisit rakastamaan meitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa heijastuu halu mitätöidä se suuri neurobiologinen ero, mikä
nenttien ja autismikirjoisten välillä pysyvästi vallitsee.
Yleisin ongelma liittyy juuri tuohon. Enemmistönä olevat
nentit (eli neurotyypilliset) niin mielellään toivoisivat, että
aspergerien neurobiologinen pysyvä erilaisuus pyyhittäisiin
pois ja jäljellä olisi vain persoonallisuuksien erot.
Niin ei kuitenkaan voi todellisuutta "puhdistaa".
On toistettava se mitä edellä sanoin:
"Kuulkaapas, assille ei kerta kaikkiaan
nenttimäisyys sovi!"
Tuossa on ongelman ydin, jota ei voi ohittaa.
Jos haluaa rakastaa asperger-ihmistä eli assia, ainoa mahdollisuuus
on hyväksyä se, millainen hän pysyvästi ja synnynnäisesti on.
Yritykset muuttaa assia neurotyypilliseen suuntaan eivät
koskaan ole rakkautta, vaan kyvyttömyyttä hyväksyä häntä
sellaisena kuin hän on.
Asperger-ihmistä voi rakastaa vain asperger-ihmisenä.
Jos inhoat meidät assien assimaisuutta, älä kuvittele, että
koskaan pystyisit rakastamaan meitä.Jatkan omaa kirjoitustani. Itse olen kanssa Asperger (ilmeisesti assi on yleinen termi, vaikka osa Aspergereista pitääkin kirjakielisistä ilmauksista :)) ja puhuin tarkoituksella meistä "Aspergereista". Luulen että meidän välillä kuitenkin suurin ero on kyvyssä asettua toisen asemaan (enkä tarkoita tätä mitenkään pahallla). Monet assit ajattelevat vain omaa näkökulmaa (MINÄ olen tällainen ja SINUN pitää hyväksyä minut tällaisena). Entäpä jos ajattelisit sillä tavalla, että myös sillä nentillä on jokin näkökulma asiaan, mutta nentti osaa asettua paremmin sinun asemaasi ja siksi hänellä ei ole yhtä vaikeaa tilannetta? Itse "assiudesta" huolimatta olen tykännyt olla nenttien kanssa tekemisissä (en toki kaikkien, mutta en kaikkien assienkaan), eli en voi jakaa kokemustasi asiasta. Salaisuus: nenttejä ei kiinnosta sinun diagnoosisi, vaan sinun käytöksesi. Jos et assina kykene ottamaan toisia huomioon, silloin ongelmasi on epäkunnioittava käytös, ei Asperger.
Ja mitä tarkoitat neurologisella pysyvällä erilaisuudella, joka *ei* olisi summa persoonallisuudenpiirteitä? Asperger on erilaisuutta, jossa persoonallisuudenpiirteinä ovat usein mm. sosiaalisen kiinnostuksen puute, haasteet empatiakyvyssä ja keskittyminen yhteen tiettyyn asiaan. Ja kun näitä piirteitä on riittävästi, termi on 'Asperger'/'Aspergerin oireyhtymä'. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jatkan omaa kirjoitustani. Itse olen kanssa Asperger (ilmeisesti assi on yleinen termi, vaikka osa Aspergereista pitääkin kirjakielisistä ilmauksista :)) ja puhuin tarkoituksella meistä "Aspergereista". Luulen että meidän välillä kuitenkin suurin ero on kyvyssä asettua toisen asemaan (enkä tarkoita tätä mitenkään pahallla). Monet assit ajattelevat vain omaa näkökulmaa (MINÄ olen tällainen ja SINUN pitää hyväksyä minut tällaisena). Entäpä jos ajattelisit sillä tavalla, että myös sillä nentillä on jokin näkökulma asiaan, mutta nentti osaa asettua paremmin sinun asemaasi ja siksi hänellä ei ole yhtä vaikeaa tilannetta? Itse "assiudesta" huolimatta olen tykännyt olla nenttien kanssa tekemisissä (en toki kaikkien, mutta en kaikkien assienkaan), eli en voi jakaa kokemustasi asiasta. Salaisuus: nenttejä ei kiinnosta sinun diagnoosisi, vaan sinun käytöksesi. Jos et assina kykene ottamaan toisia huomioon, silloin ongelmasi on epäkunnioittava käytös, ei Asperger.
Ja mitä tarkoitat neurologisella pysyvällä erilaisuudella, joka *ei* olisi summa persoonallisuudenpiirteitä? Asperger on erilaisuutta, jossa persoonallisuudenpiirteinä ovat usein mm. sosiaalisen kiinnostuksen puute, haasteet empatiakyvyssä ja keskittyminen yhteen tiettyyn asiaan. Ja kun näitä piirteitä on riittävästi, termi on 'Asperger'/'Aspergerin oireyhtymä'."Haasteet empatiakyvyssä" on todettu aspergereilla johtuvan
siitä, että enemmistö on neurobiologisesti neurotyypillistä,
mikä avautuu assin aivoissa yhtä huonosti kuin nenttien
aivoissa avautuu autismikirjoisuus.
Niinpä "haasteet empatiakyvyssä" ovat nenteillä ihan samaa
luokkaa suhteessa asseihin.
Persoonallisuuspiirteiden erot eivät ole ihmisten välillä
niin "muurimaisia" kuin mitä on synnynnäinen ero
kahden eri neurotyypin (autismikirjoisen ja neurotyypillisen)
välillä. Eri neurotyyppien välillä on suuri pysyvä ero
aivotoiminnassa, esim. sosiaalisissa tilanteissa aktivoituvat
eri aivoalueet.
Oletko mukana autismikulttuurissa?
Ymmärrätkö neurodiversiteetti -käsitteen?
Pitäisikö sinusta aspergerit opettaa elämään
neurotyypillisemmin?
Oletko perehtynyt nentismi -käsitteeseen? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Haasteet empatiakyvyssä" on todettu aspergereilla johtuvan
siitä, että enemmistö on neurobiologisesti neurotyypillistä,
mikä avautuu assin aivoissa yhtä huonosti kuin nenttien
aivoissa avautuu autismikirjoisuus.
Niinpä "haasteet empatiakyvyssä" ovat nenteillä ihan samaa
luokkaa suhteessa asseihin.
Persoonallisuuspiirteiden erot eivät ole ihmisten välillä
niin "muurimaisia" kuin mitä on synnynnäinen ero
kahden eri neurotyypin (autismikirjoisen ja neurotyypillisen)
välillä. Eri neurotyyppien välillä on suuri pysyvä ero
aivotoiminnassa, esim. sosiaalisissa tilanteissa aktivoituvat
eri aivoalueet.
Oletko mukana autismikulttuurissa?
Ymmärrätkö neurodiversiteetti -käsitteen?
Pitäisikö sinusta aspergerit opettaa elämään
neurotyypillisemmin?
Oletko perehtynyt nentismi -käsitteeseen?No, tuosta voi olla montaa mieltä, onko empatiakyky asseilla luontaisesti matalampi vai onko asseilla normaali empatia, jota on vain vaikea ilmaista. Itse hahmotan autismin kirjon äärimmäisenä versiona keskittymisestä sisäiseen kokemukseen ulkoisen maailman sijaan. Täten uskon että assit kokevat vähemmän emotionaalisia sidoksia ihmisiin; tästä syystä assit ovat harvoin petollisia mutta samaan aikaan (affektiivinen) empatia on matalampi kuin valtaväestöllä.
Tuosta olen eri mieltä, että neurotyyppien piirteet olisivat muurimaisia. Autismin kirjohan on ylipäätään jatkumo? Totta kai aivotoiminta saattaa kokea jyrkkiäkin muutoksia ääripäissä mutta kyseessä on silti jatkumo ja on ihmisiä, jotka eivät sovellu kummankaan ääripään neurotyyppiin (kuten minä).
Tiedän neurodiversiteetin asiana ja olen vähän kahta mieltä asiasta. Toisaalta on hyvä jos erilaisia vahvuuksia nostetaan esiin mutta samaan aikaan pitää varoa, ettei neurodivergenssiä käytetä turhaan tekosyynä esimerkiksi huonolle käytökselle.
Lisäksi, Aspergereja ei tarvitse opettaa elämään neurotyypillisesti. En ole missään vaiheessa väittänyt, että persoonallisuudenpiirteitä tulisi yrittää muuttaa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, tuosta voi olla montaa mieltä, onko empatiakyky asseilla luontaisesti matalampi vai onko asseilla normaali empatia, jota on vain vaikea ilmaista. Itse hahmotan autismin kirjon äärimmäisenä versiona keskittymisestä sisäiseen kokemukseen ulkoisen maailman sijaan. Täten uskon että assit kokevat vähemmän emotionaalisia sidoksia ihmisiin; tästä syystä assit ovat harvoin petollisia mutta samaan aikaan (affektiivinen) empatia on matalampi kuin valtaväestöllä.
Tuosta olen eri mieltä, että neurotyyppien piirteet olisivat muurimaisia. Autismin kirjohan on ylipäätään jatkumo? Totta kai aivotoiminta saattaa kokea jyrkkiäkin muutoksia ääripäissä mutta kyseessä on silti jatkumo ja on ihmisiä, jotka eivät sovellu kummankaan ääripään neurotyyppiin (kuten minä).
Tiedän neurodiversiteetin asiana ja olen vähän kahta mieltä asiasta. Toisaalta on hyvä jos erilaisia vahvuuksia nostetaan esiin mutta samaan aikaan pitää varoa, ettei neurodivergenssiä käytetä turhaan tekosyynä esimerkiksi huonolle käytökselle.
Lisäksi, Aspergereja ei tarvitse opettaa elämään neurotyypillisesti. En ole missään vaiheessa väittänyt, että persoonallisuudenpiirteitä tulisi yrittää muuttaa?"No, tuosta voi olla montaa mieltä, onko empatiakyky asseilla luontaisesti matalampi vai onko asseilla normaali empatia, jota on vain vaikea ilmaista. Itse hahmotan autismin kirjon äärimmäisenä versiona keskittymisestä sisäiseen kokemukseen ulkoisen maailman sijaan. Täten uskon että assit kokevat vähemmän emotionaalisia sidoksia ihmisiin; tästä syystä assit ovat harvoin petollisia mutta samaan aikaan (affektiivinen) empatia on matalampi kuin valtaväestöllä."
Se, että Asperger-henkilöillä olisi muita matalampi empatia, on kyllä ihan tieteellisesti todistettu virheelliseksi käsitykseksi.
Siteeraan nyt suoraan Heta Pukkia, sillä hän ilmaisee asian hyvin:
"Empatian puute on myytti, josta pitäisi päästä eroon. Sitä ei mainita diagnostisissa kriteereissä, eikä missään teoriassa. Ajatus puutteellisesta empatiakyvystä on johdettu ehkä pitkään vaikuttaneesta ajatuksesta mielen teorian puutteista. Mielen teoria on siis kyky hahmottaa toisen ihmisen näkökulma. Ajatus siitä, ettei hoksaa toisen ihmisen näkökulmaa on ehkä sekoitettu empatian puutteeseen. Olen toiminut todella monen autismin kirjon ihmisen kanssa nyt jo yli kymmenen vuotta ja olen huomannut, että meissä on ihan sama valikoima empaattisia, ei-empaattisia ja siltä välillä olevia ihmisiä kuin kaikissa muissakin. Jotkut kokevat olevansa jopa yliempaattisia. Meidän on kyllä ehkä vähän vaikeampi samaistua siihen normaalisti toimivaan ihmiseen, koska meillä on niin erilainen elämänkokemus."
Nämä Pukin ajatukset löytyvät Inhimillinen tekijä -ohjelman jaksosta, joka on katsottavissa täältä (kolmas noista videoista):
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/18/autismi-edelleen-arvoitus - Anonyymi
Kuulostat epämiellyttävältä tapaukselta, kunnon assbergeri assin sijaan. Onko se niin hiton vaikeaa teille kaikki tietäville jumalasta seuraavana oleville asseille edes joskus yrittää olla mukava muillekkin? Te ette nyt ota huomioon sitä miten MUUT joutuvat olemaan väkisin mukavia teille vaikka olette todella rasittavaa ja uuvuttavaa porukkaa, varsinkin te joilla on jumalkompleksi. Ennen vanhaan tuollaisia kutsuttiin ilkeiksi mulkeroiksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostat epämiellyttävältä tapaukselta, kunnon assbergeri assin sijaan. Onko se niin hiton vaikeaa teille kaikki tietäville jumalasta seuraavana oleville asseille edes joskus yrittää olla mukava muillekkin? Te ette nyt ota huomioon sitä miten MUUT joutuvat olemaan väkisin mukavia teille vaikka olette todella rasittavaa ja uuvuttavaa porukkaa, varsinkin te joilla on jumalkompleksi. Ennen vanhaan tuollaisia kutsuttiin ilkeiksi mulkeroiksi.
Tuo kyllä kertoo hyvin paljon SINUSTA eikä mitään todellista asseista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostat epämiellyttävältä tapaukselta, kunnon assbergeri assin sijaan. Onko se niin hiton vaikeaa teille kaikki tietäville jumalasta seuraavana oleville asseille edes joskus yrittää olla mukava muillekkin? Te ette nyt ota huomioon sitä miten MUUT joutuvat olemaan väkisin mukavia teille vaikka olette todella rasittavaa ja uuvuttavaa porukkaa, varsinkin te joilla on jumalkompleksi. Ennen vanhaan tuollaisia kutsuttiin ilkeiksi mulkeroiksi.
"Kuulostat epämiellyttävältä tapaukselta, kunnon assbergeri assin sijaan. Onko se niin hiton vaikeaa teille kaikki tietäville jumalasta seuraavana oleville asseille edes joskus yrittää olla mukava muillekkin? Te ette nyt ota huomioon sitä miten MUUT joutuvat olemaan väkisin mukavia teille vaikka olette todella rasittavaa ja uuvuttavaa porukkaa, varsinkin te joilla on jumalkompleksi. Ennen vanhaan tuollaisia kutsuttiin ilkeiksi mulkeroiksi."
Ilmeisesti tämä viesti oli osoitettu viestin anonyymi 2025-01-17 11:30:21 kirjoittajalle. Olen kyseisen viestin kirjoittaja, joten vastaan sinulle. Ei minulle ole yhtään vaikeaa olla mukava muille. Kyllä minä olen ystävällinen sekä työelämässäni että siviilissä muille ja olen saanut työtovereiltani kiitostakin siitä, että olen aina niin kohtelias.
En ymmärrä, miksi viestissäni minusta tulisi jotenkin epämiellyttävä kuva. Minähän vain huomautin viestin anonyymi 2025-01-17 03:47:05 kirjoittajalle, että käsitys Asperger-henkilöiden empatiakyvyn puutteesta on virheellinen ja siteerasin Heta Pukkia. Tämä lienee täysin asiallista. Olen siis myös eri henkilö, joka on aiemmin vastaillut samalle kirjoittajalle. Tosin myös sen aiemman vastailijan viestit on mielestäni olleet ihan asiallisia. Itse en tekisi kenenkään luonteesta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä jonkun nettiviestin perusteella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kuulostat epämiellyttävältä tapaukselta, kunnon assbergeri assin sijaan. Onko se niin hiton vaikeaa teille kaikki tietäville jumalasta seuraavana oleville asseille edes joskus yrittää olla mukava muillekkin? Te ette nyt ota huomioon sitä miten MUUT joutuvat olemaan väkisin mukavia teille vaikka olette todella rasittavaa ja uuvuttavaa porukkaa, varsinkin te joilla on jumalkompleksi. Ennen vanhaan tuollaisia kutsuttiin ilkeiksi mulkeroiksi."
Ilmeisesti tämä viesti oli osoitettu viestin anonyymi 2025-01-17 11:30:21 kirjoittajalle. Olen kyseisen viestin kirjoittaja, joten vastaan sinulle. Ei minulle ole yhtään vaikeaa olla mukava muille. Kyllä minä olen ystävällinen sekä työelämässäni että siviilissä muille ja olen saanut työtovereiltani kiitostakin siitä, että olen aina niin kohtelias.
En ymmärrä, miksi viestissäni minusta tulisi jotenkin epämiellyttävä kuva. Minähän vain huomautin viestin anonyymi 2025-01-17 03:47:05 kirjoittajalle, että käsitys Asperger-henkilöiden empatiakyvyn puutteesta on virheellinen ja siteerasin Heta Pukkia. Tämä lienee täysin asiallista. Olen siis myös eri henkilö, joka on aiemmin vastaillut samalle kirjoittajalle. Tosin myös sen aiemman vastailijan viestit on mielestäni olleet ihan asiallisia. Itse en tekisi kenenkään luonteesta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä jonkun nettiviestin perusteella.No mutta katsotaanpa vaikka Elon Muskin ulostuloja, ja hänhän on kertonut olevansa autismin kirjolaisia... Mä kompaan Anon. 2025-01-17 03:47:05 hyvää kirjoitusta.
lajijasuris - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta katsotaanpa vaikka Elon Muskin ulostuloja, ja hänhän on kertonut olevansa autismin kirjolaisia... Mä kompaan Anon. 2025-01-17 03:47:05 hyvää kirjoitusta.
lajijasuris"No mutta katsotaanpa vaikka Elon Muskin ulostuloja, ja hänhän on kertonut olevansa autismin kirjolaisia... Mä kompaan Anon. 2025-01-17 03:47:05 hyvää kirjoitusta."
Muistuttaisin (en tiedä kuinka monetta kertaa) taas vanhasta viisaudesta: "Kun on kohdannut yhden Asperger-henkilön, on kohdannut todellakin vain yhden Asperger-henkilön". Elon Musk on yksi Asperger-henkilö. Ei hänen perusteella pitäisi leimata koko autisminkirjoa.
Se, että Musk toimii nykyään Trumpin oikeana kätenä ja se, että hän pyrkii sosiaalisen median alustojensa avulla nostamaan eurooppalaisia äärioikeistopuolueita, ovat minunkin mielestä tuomittavia asioita. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole sinällään mitään tekemistä hänen autisminkirjoisuutensa kanssa. Autisminkirjoisuus ei nimittäin sinällään vaikuta ihmisen poliittisiin mielipiteisiin. Poliittiset vakaumukset muodostuvat ihmiselle elämän mittaan useiden asioiden summana. Minä uskon, että on aika paljon sattumastakin kiinni, millaisiin poliittisiin vakaumuksiin ihminen päätyy. Ratkaisevaa siinä lienee ihmiselle elämän aikana kertyneet kokemukset.
Jotta tämä keskustelu ei olisi liian mustavalkoista, niin todettakoon, että on Musk tehnyt elämässään hyviäkin asioita. On esimerkiksi hyvä asia, että hän on Teslan toimitusjohtajana ollut viemässä sähköautojen kehitystä eteenpäin. Sähköautoilla tulee olemaan ratkaiseva merkitys ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. Eli hänessäkin lienee hyvät puolensa ja huonot puolensa kuten ihmisissä yleensä. Niin ja en yritä tällä oikeuttaa hänen nykyistä toimintaansa, joka edelleenkin on mielestäni tuomittavaa. Minä itse kannatin Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Kamala Harrisia ja siis vastustin Donald Trumpia.
Autisminkirjoisissa on varmasti epäempaattisia yksilöitä (en ota kantaa sinällään Elon Muskin empatiakykyyn, koska en tietenkään tunne häntä henkilökohtaisesti, vaan tietoni hänestä perustuvat mediatietoihin), mutta niin on neurotyypillisissäkin. Kuten Heta Pukki sanoo, niin osa autisminkirjoisista on myös yliempaattisia. Laajassa kuvassa autisminkirjoisissa on tasan yhtä paljon empaattisia ja epäempaattisia yksilöitä kuin neurotyypillisissäkin. Siispä Elon Muskin ulostulot eivät todista anonyymin 2025-01-17 03:47:05 väitteitä assien matalammasta empatiakyvystä (tai mitään muitakaan hänen viestinsä väitteitä) sinällään oikeiksi. Kun arvioidaan Aspergerin vaikutusta ihmisen empatiakykyyn, niin isoa merkitystä ei ole Muskilla tai kenelläkään muulla yksittäisellä ihmisellä, vaan asioiden isolla kuvalla,
- Anonyymi
Ei nuo minusta aspergeenin oireita ole. En tosin ole lääkäri, minkään alan.
Lääkäriin, hopihopi, jos sen vaan saat menemään.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin578487Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh123329Hetken jo luulin, että en ikävöi sinua koko aikaa
Mutta nyt on sitten taas ihan hirveä ikävä jotenkin. Tiedätköhän sinä edes, kuinka peruuttamattomasti minä olen sinuun r262480Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1142000Kysely lieksan miehille
Olemme tässä pohtineet tällaista asiaa, että miten on. Tästä nyt on paljon ollut juttua julkisuudessakin aina sanomaleht801980Outoa että Trump ekana sanoutui irti ilmastosopimuksesta
kun Kaliforniaa riepottelee siitä johtuvat tuhoisat maastopalot. Hirmumyrskytkin ovat USA:ssa olleet tuhoisia.3501648Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä
Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa2411412FinFamin ryhmät
Älkää hyvät ihmiset luottako tähän tahoon. Ryhmiä on, mutta eivät ne toimi. Ihmisiä savustetaan ulos, vaikka näissä piir01191Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I101075Osmo Peltola voitti ansaitusti Kultaisen Venlan - Kirvoitti yleisöltä mahtavan reaktion!
JEE, onnea Osmo! Osmo Peltola voitti Vuoden esiintyjän Kultainen Venla -palkinnon. Isä-Peltsin ja Osmon luontoseikkailu661020