Hei ja apua! Alan olla tosi väsynyt mieheni käytökseen ja tarvitsisin nyt näkökulmia, asiallisia kiitos :)
Mieheni on huolehtiva ja hyvä isä, on sosiaalinen, mukava, meillä on samanlainen huumorintaju jnejne. Tavatessamme ajattelin, että mies on oman tiensä kulkija kuten minäkin, koska hänellä on vahvat mielipiteet eikä hän ns. kumartele kuvia. Hän oli hellä, huomaavainen, ihana ja piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Kun tulin raskaaksi, niin kaikki muuttui. Hän ikään kuin katosi omaan kuplaansa. Ajattelin, että raskauteni laukaisi hänessä jotain tunnelukkoja ja ne menisi ohi, mutta eipä mennyt vaan tilanne on pahentunut. Eräs tuttuni, jolla on kokemusta autisteista, on sitä mieltä, että miehellä on ihan selviä asperger-piirteitä ja jostain syystä ne ovat "puhjenneet" nyt esille entistä paremmin. Osaisiko joku sanoa, että kuuluuko nämä mieheni piirteet aspergeriin:
-epäoleellisiin yksityiskohtiin takertuminen, asioiden ottaminen kirjaimellisesti, asioista jauhaminen, vaikka ne olisi jo päivänselviä, jää jankkamaan asioita
- kaikki vaatii suurta suunnittelua ja kaikki pitää tietää etukäteen, myös elämänkulku, ei voi ymmärtää, että tunteet voivat muuttua ja että elämää ei voi suunnitella
- asioiden pitää sujua rutiininomaisesti, poikkeuksista stressi, kuitenkin pystyy lähtemään spontaanisti johonkin (jos sopii hänen arkirytmiin)
- elämä pyörii syömisen ympärillä, tarkka rytmi ja paljon rajoitteita, mitä erilaisimmista syistä, ei voi käsittää, että samalla lautasella on lihaa, perunaa ja vieläpä lämpimiä kasviksia ja kastiketta, ei ymmärrä, että hänen ruokavalionsa ei ole se, mitä muut noudattaa. Olen joutunut selittämään, että ihmiset voivat todellakin syödä välipalana muroja eikä siihen tarvita muuta.
- ei ymmärrä vihjeitä vaan vain suoraa puhetta, mutta jos sanon suoraan, niin loukkaantuu, esim. jos sanon, että lapselle pitää laittaa pipo, niin hän ei tajua vaan mun pitää sanoa, että laita pipo
- saivartelu, myös asioista joista on sanottu ettei tarvitse saivarrella, kuten tietyt sanonnat tai jos joku sanoo jotain väärin, takertuu ja korjailee puhetta
- huomauttelu pikkuasioista, tekee pienistä asioista ison numeron, esim. hius ruoassa tai minulla näppy naamassa, olen sanonut, että tuollaisesta kuuluisi pitää suun kiinni. Minulla on tunne, että olen hänelle vastenmielinen, koska hän ei ikinä sano mitään hyvää, mutta huomauttelee kaikesta mahdollisesta. Hän ei ehkä vain tajua, että tietyistä asioista ei ole tapana sanoa jatkuvasti, tiedän kyllä itse, milloin hiukseni ovat likaiset ym.
- lapsen leikkiessä tahtoo ohjailla, että leikit menevät oikein, esim. pehmolelu ajamassa leikkirekkaa on vaikea sietää, tai se että brion junarataleikkiin otetaan legot mukaan
-riidellessä nostaa aina samat asiat esille, vaikka ne on käyty moneen kertaan läpi, hän ottaa ne aina uudelleen esille kuin uusina asioina
- jyrkkyys ja järkkymättömyys, kykenemättömyys muuttaa omaa näkökulmaa ja ymmärtää toista,
- empatian puute minua kohtaan, kykenemättömyys ymmärtää tilannettani, keskustelussa vetoaa ”niin minäkin…” jos sanon esim. olevani väsynyt
- ylihygieenisyys, ruokien päivämäärien kyttääminen, epäily aina siitä, että onkohan jokin mennyt jo vanhaksi
- arjen asiat tuntuvat vaativilta
- ei kestä stressiä, minun nopeat ja rivakat touhuni ovat hänen mielestään kireyttä ja stressiä
- tarvitsee omaa rauhaa paljon
- hidas elämänrytmi, ei tunnu olevan kiirettä mihinkään, kuitenkin ehtii töihin ajoissa
- kykenemätön ottamaan neuvoja vastaan
- riidellessä erittäin hyökkäävä ja lapsellinen
- ei ymmärrä, jos sanon, että joistain asioista on olemassa yleiset normit, kuten esim. että kylään mennessä viedään tuliaisia. Hänen mielestään se on turhaa ja siksi hän ei ymmärrä, miksi tuliaisia pitäisi viedä.
- sormien naputtelu, jalalla rummuttelu
Tänään yritin selittää, että lapsen kello on vielä kesäajassa ja kun lapsi on tottunut nukahtamaan kahdeksalta, niin lapsen kello on vasta seitsemän. Mies tuijotti kelloa ja sanoi, että kello on kahdeksan ja yritin selittää vielä yleiselläkin tasolla, esim. miksi ulkona on valoisaa illalla. Mies kysyi, että päteekö tuo kelloasia sitten töihin menoonkin. Aiemmin olen luullut, että tuollaiset kysymykset ovat vitsejä, mutta eivätpä ne olekaan. Alan olla todella väsynyt arjen haastavuuteen, omien sanojeni varomiseen, miehen ohjailuun, sen varomiseen, ettei lapsesta tule samanlaista kuin miehestäni ym. enkä tiedä mitä teen.
Onko nämä mieheni piirteet asperger-piirteitä?
35
13888
Vastaukset
- Eihyvältänäytänyt
Aika hurjalta nykyinen perhe-elämänne kuulostaa. En ole kuullut että asperger voisi tuollalailla piilevästä pulpahtaa esiin, mutta ehkä on mahdollista, että elämäntilanteen muutos vahvistaa olemassa olevaa oirehtimista.
Mielestani miehesi tarvitsisi esim. psykologin, neurologin tai jonkin muun tohtorin apua. Saattaako olla niin, että miehesi on vain syvästi masentunut?- Mirvakki
Masennusta minäkin mietin ja osittain voi olla sitäkin. Mies ei vaan suostu lähtemään puhumaan mihinkään, mutta kohta on pakko mennä. Itseltä on jo hävinnyt käsitys siitä, mikä on normaalia ja mikä ei enkä olisi kai tajunnut vieläkään, ellei ystäväni olisi ryhtynyt tivaamaan syitä kuormittumiselleni. Ulospäin kun arkemme näytää ihan tavalliselta :)
- Eihyvältänäytänyt
Mietin, että pystytkö rajoittamaan miehesi hoputtamista, käskyttämistä ja ohjeistamista? Jos lapselle ei miehen toimesta ole menossa pipo päähän, katsot rauhassa onko hän viemässä lasta ulos ilman pipoa. Luulen että ei, vaan pipo menee päähän sitten, kun hän "ehtii" sen laittaa.
Yritä myös uudelleen löytää miehesi hyvät piirteet, osoita empatiaa ja kehu häntä. Kun miehesi hoitaa lastanne, niin anna hänen tehdä se omalla tavallaan.
Joillakin naisilla äidiksi tultuaan tulee tavaksi alkaa kohdella myös miestänsä kuin pientä lasta. Lopputulema onkin, että perheessä ei ole kohta enää toista vastuullista vanhempaa, vaan yksi "lapsi" lisää. - Mirvakki
Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.
- vajakkis
Mirvakki kirjoitti:
Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.
"Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni."
Ettäkö erityinen nainen ja erityinen mies? Tarvitsette molemmat asiantuntevaa apua tilanteeseenne ja olisi parempi mennä perheneuvojalle - jo pelkästään lapsen vuoksi.
Muuten, aspergerit eivät ymmärrä sarkasmia ja se on yksi seikka mikä tekee sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteelliseksi. - peppiläinen123
Miten asia on edennyt? Oletko saanut apua tilanteesi? 🤔 Vähän smantyylisiänongelmia meilläkin, ei ihan samanlaisia, mutta suurinpiirtein. Veikkaan että juuri tuo lapsen syntymä on kuormittanut miestäsi ns.liikaa ja oireet on puhjenneet. Itse mietin myös miten tässä asiassa voi ja pitäisi edetä.
- Anonyymi
Mirvakki kirjoitti:
Siinäpä se onkin kun olen siitä erityinen nainen, että en todellakaan ole alkanut kohdella miestä kuin lasta, tiedän kyllä hyvin tuon ilmiön lähipiiristäni. Olen rajoittanut hoputtamista, olen ollut hiljaa, ymmärtänyt loputtomasti, antanut tehdä omalla tavallaan, mutta on asioita, joita ei voi antaa tehdä omalla tavallaan. Lapsen ei voi antaa itkeä ruokaa odottamassa, että isä saa ensin syötyä tai isän ei voi antaa sanoa lapselle tiettyjä asioita. Jos isällä on käsitys, että lapselle ei tarvitse pakkasella välihousuja, koska hän ei itse niitä käytä, niin on kerrottava, että lapsi paleltuu. Ja kun pitää ehtiä ajoissa johonkin niin on hoputettava ja huomautettava siitä, että vaatekaappia ei aleta järjestää tai jotain puhelua soiteta juuri lähdön hetkellä Lapsen takia on ihan pakko huomauttaa monista asioista.
Hyvä sentään, että aspergerin tai muun omaperäisen ihmisen kanssa asumista saa hiljalleen harjoitella, lapsetkin tulevat yksi kerrallaan. Ei näitä asioita seurusteluaikana huomaa, ja niin kauan kuin on vain aviopari, toinen saa olla keskipisteessä. Kun syntyy lapsi, se herättää poikkeavan ihmisen hylätyksi tulemisen tunteet ja aggressiot ja hänestä saattaa tulla aika pottumainen. Onneksi se jonkin verran laantuu lapsen kasvaessa, vaikka moni erityisaikuinen saattaakin olla sitä mieltä, että ainakin tunnetasolla hän on ainoa lapsi, muiden on mukauduttava ja myönnyttävä. Tasapainotila on niin reilusti vaa'assa poikkeavan puolella, että toiselta tosiaan tahtoo välillä mennä voimat myötäilyssä ja suu supussa olemisessa, ennen kuin toinen on taas päässyt oman sisäisen myllerryksensä ohi. Itsellä se olisi jo menneellä viikolla laitettu käsiteltyjen roskakoriin. Puhuttu, pyydetty anteeksi ja unohdettu. Vaan kun ei.... Toisaalta joissakin asioissa sitten taas saattaa tällä yliherkkiksellä olla norsun hermot, vääntää vain vaikeaa asiaa kuukaudesta toiseen eteenpäin eikä anna periksi. Passaa, kun sille päälle sattuu. Ihmeellinen on elämän lotteri, kun tällaisiakin voittopalkintoja sattuu kohdalle... Tsemppiä!
- Assi254
Kuulostaa Aspergerin ylikuormittumiselta. Perhe ja sen tuomat jatkuvat vaatimukset ja yliherkkyyksien rajojen ylittäminen on kova paikka. Lapset ovat todella vaativaa seuraa aspergerille vaikka kovasti haluaakin viettää aikaa omien lasten kanssa ja on hyvä vanhempi. Ilman riittävää palautumisaikaa yksin ja hiljaisuudessa omien harrastusten kanssa joihin ei liity ketään muita ihmisiä, eivät aivot saa levätä vaan kuormittuvat ja taantuvat pahimmillaan stressin keskellä aivan lapsen tasolle. Itselleni on iltaisin jopa vaikeaa puhua ymmärrettävästi jos on koko päivän ollut sosiaalinen. Asperger diagnoosi ja sitä kautta saatava tuki olisi varmasti tarpeeseen koko perheelle. Oppisitte välttämään karikot, stressin aiheuttaman ahdistuksen ja siitä johtuvan huonon käytöksen ja uupumisen. Aspergerin voi liittyä toiminnan ohjauksen ongelmia kuten ADD tai ADHD, mihin löytyy hyvät lääkkeet jotka voivat helpottaa arkea huomattavasti. Toisaalta on hyvä muistaa että olet asperger miehessä todennäköisesti voittanut puolison joka ei koskaan petä, rakastaa aina ja varmasti ja huolehtii sinusta ja lapsista viimeiseen asti :)
- Mirvakki
Kiitos, tämäkin auttoi jo ymmärtämään :) Voi olla, että asperger on ollut piilossa aiemmin kun mies on saanut elää omassa rytmissään, mutta nyt on sitten ylikuormittunut ja piirteet tulee esille. Miehelle olen antanut omaa aikaa ja tilaa sekä lepoa, mutta se ei ole kai riittävää.
Tuosta uskollisuudesta en olisi niin varma, mies kun ei arvosta normeja ja sääntöjä eikä ymmärrä etenkään kirjoittamattomia sääntöjä. Hän kehuu ja ylistää muita naisia ja se tuntuu pahalta. Ja toki hän huolehtii, mutta hänen omat tarpeet tuntuu aina olevan perheen edellä. - Eihyvältänäytänyt
Sama osui omaankin silmääni. Voisin jopa väittää, että kyllä aspergermieskin pettää ja ehkä normi tapausta helpomminkin, mutta tekee sen maksullisten kanssa.
- 874857348
"Mieheni on huolehtiva ja hyvä isä, on sosiaalinen, mukava, meillä on samanlainen huumorintaju jnejne."
"Hän oli hellä, huomaavainen, ihana ja piti minua kuin kukkaa kämmenellä."
"empatian puute minua kohtaan, kykenemättömyys ymmärtää tilannettani, "
"Tuosta uskollisuudesta en olisi niin varma, mies kun ei arvosta normeja ja sääntöjä eikä ymmärrä etenkään kirjoittamattomia sääntöjä."
Olet tainnut saada puolisoksesi aspergerin sijasta psykopaatin, sitäkin kun on monentasoista.- Vankilavirkailija1234
Psykopatia diagnoosi annetaan hyvin harvoille eikä sitä pitäisi viljellä yleisellä tasolla. Miehesi käytös ei viittaa psykopatiaan eikä myöskään puhtaasti narsismiin vaan selkeästi autismiin. Toivon voimia elämäänne koska se ei tule olemaan helppoa. Apua tulisi hakea oikeilta tahoilta kuten asperger ja autismiliitto tai koittaa löytää asiaan hyvin perehtynyt psykologi tai psykiatri. Näistä keskustelusivujen "psykopaatti" diagnoosin antajien neuvoista pysyisin hyvin kaukana😊
- Aspergermetalli
Jokainen asperger on erilainen ei ole olemassa mitään yhteistä"aspergerpiirrettä". Kyse on yksilöistä, jotka on käyttäytymisen perustella saaneet saman diagnoosin vaikka asperger kullakin ihmisellä esiintyy hyvin eri tavoin ja hyvin eri syistä.
Psykiatritkin diagnosoivat aspergereja hyvin eri tavoin oman koulutuksensa ja taustansa mukaan. Jonkun mielestä aspergeria ei ole olemassakaan. Toisen milestä kyseessä on psykopaatti ja kolmannen mielestä skitso.
Pitäisikin itseasiassa diagnosoida ensin diagnoosin antaja. Tämä selittää 99% kaikista näistä diagnooseista. - Breda
Mirvakki! Kuinka hyvin tiedät, millainen Aspergerin syndrooma on?
Nyt sinulla on syyllistävä asenne. Kuvitteletko, että pystyt jotenkin
muuttamaan asperger-ihmisen asperger-ominaisuuksia? Sinulle tekisi valtavan hyvää
muuttua ainakin sellaiseksi, että tietäisit AS:sta enemmän kuin nyt.
Sellainen muuttuminen on mahdollista!- Mirvakki
Siksi kirjoitnkin tänne, koska halusin saada tietoa. Ei voi olettaa, että jokaisella ihmisellä on tietoa kaikista eri syndroomista.
Tuonne toiselle jo kommentoinkin, että en kuvittele, että voin muuttaa miestä. m Haluan saada arkeemme voimavaroja ja hyviä toimintatapoja. Olen nyt aiheesta lukenut ja saanut erään tuttavani kanssa puhuttuakin. Edelleen on vaan epäselvää, että onko mieheni asperger vai ei. Jos olisi, niin hänen käytöstään olisi jopa helpompi ymmärtää, mutta jos ei ole, niin sitten en tiedä, miksi hän toimii niin kuin toimii.
Sinullakin on syyllistävä asenne, minua kohtaan. Olisipa joskus edes yksi keskustelu, jossa käytettäisiin energiaa muuhun kuin syyllisyys-aspektiin. Kuvasin aloituksessani vain millaista arkemme on. Jos joku näkee sen syyllistämisenä niin sille minä en voi mitään. - sielurikki
Aloitin tuon oman ketjuni aiheesta lukematta ensin tätä sinun ketjuasi... Ajattelin vain mainita, että minäkin siis epäilen mieheni olevan asperger-ihminen, ja lähes KAIKKI keskustelut aiheesta riippumatta meillä menee siihen, että mies etsii syyllistä / luulee, että minä etsin syyllistä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mikään syyllisten osoittelu, enkä tajua, mistä tuo kumpuaa... "Hauska" lukea, että toisilla on "sama vika".
Minäkin kaipaisin tietoa siitä, mitä tässä tilanteessa voisin tehdä, jotta elämä sujuisi paremmin eikä olisi pakko välttämättä erota. Googlailin äsken tietoa ja päädyin tällaiselle sivulle: http://www.goodtherapy.org/blog/married-with-undiagnosed-autism-why-women-who-leave-lose-twice-0420164 ... oli pelottavan tuttua. Itse en tietenkään vielä ole kuin vasta tuossa pikkulapsiperhevaiheessa, mutta silmät kyllä aukesivat ja joku pakokeino tähän on keksittävä. Myös kommenteissa oli hyviä pointteja. Seuraavaksi alankin lukea Cassandra-syndroomasta ja Ongoing Relationship Trauma -syndroomasta (ORTS), joista aloin epäillä itse kärsiväni. - Anonyymi
Mirvakki kirjoitti:
Siksi kirjoitnkin tänne, koska halusin saada tietoa. Ei voi olettaa, että jokaisella ihmisellä on tietoa kaikista eri syndroomista.
Tuonne toiselle jo kommentoinkin, että en kuvittele, että voin muuttaa miestä. m Haluan saada arkeemme voimavaroja ja hyviä toimintatapoja. Olen nyt aiheesta lukenut ja saanut erään tuttavani kanssa puhuttuakin. Edelleen on vaan epäselvää, että onko mieheni asperger vai ei. Jos olisi, niin hänen käytöstään olisi jopa helpompi ymmärtää, mutta jos ei ole, niin sitten en tiedä, miksi hän toimii niin kuin toimii.
Sinullakin on syyllistävä asenne, minua kohtaan. Olisipa joskus edes yksi keskustelu, jossa käytettäisiin energiaa muuhun kuin syyllisyys-aspektiin. Kuvasin aloituksessani vain millaista arkemme on. Jos joku näkee sen syyllistämisenä niin sille minä en voi mitään.Onko silläkään väliä, onko oikeasti Asperger, jos kuten vaikuttaa, käyttäytyy kuin ko.
diagnoosin ihminen( kuten myös minun mieheni). Pikkulapsiarkemme oli todella vaikeaa,
sittemmin lasten kasvettua miehestäni tuli kelpo isä. Vertaistukea voi saada Autismi-liitosta.
On todella tärkeää, että joku uskoo ja ymmärtää kokemuksiasi. Voimia Sinulle!
- pääsiäinen17lähestyy
Hei, aloittaja.
En tiedä vastausta kysymykseesi. Monet kuvailemistasi piirteistä kuulostavat hyvin tutuilta (eivät kaikki). Entinen poikaystäväni muuttui vaivihkaa juuri tuollaiseksi. Mikään puhe ja perustelu "ei mennyt jakeluun".
Tilanne oli lopulta aivan sietämätön. Käytin aivan liikaa voimavaroja hänen ymmärtämiseensä ja yritin kaikkeni, jotta hän olisi ymmärtänyt kuinka tiettyjä asioita ei saa/pidä tehdä jne. Jonkinlainen tunnetason ymmärrys puuttui.
Kun vihdoin mittani oli riittävän täynnä, sain erottua. Jälkikäteen ei kaduta mikään muu kuin se, että katselin häntä ja yritin niinkin kauan. Olisi pitänyt luovuttaa paljon aiemmin.
Valitettavasti minulla ei ole hyviä neuvoja sinulle, saati helppoja ratkaisuja.
Toivottavasti jaksat hakea itsellesi apua. - Breda
Asperger-miehen pahin vihollinen parisuhteessa on nainen, jolla on pakkomielteinen odotus saada itselleen normaali mies mutta eivät omaa sitä vertaa ihmistuntemusta, että kykenisivät seurusteluaikana tunnistamaan miehen aspergeriksi. Tällaiset naiset ajautuvat yrittämään aspergermiehen normaalistamista, siis yrittävät väkisin vääntää miehestä omien itserakkaiden odotustensa mukaista miestä. Tuloksena on epäonnistuminen. Se voitaisiin välttää, jos naiset
oppisivat tietämään paljon enemmän siitä, mitä aspergerin syndrooma on ja mitä se ei ole.
Aspergerin syndrooma on synnynnäinen ja pysyvä ominaisuuksien yhdistelmä. Siitä, kenellä se on , ei pidä ryhtyä ketään syyttämään. Eihän ketään pidä syyttää synnynnäisestä ihonväristäänkään.- Mirvakki
Minulla ei ole pakkomielteistä odotusta saada normaali mies vaan halu saada arkemme ja parisuhteemme toimimaan. Kyse ei ole itserakkaista odotuksistani vaan siitä, että miehen toiminta vaikuttaa lapseen. Eikä kyse ole syyttämisestä vaan siitä, että kerroin, miten mieheni toimii. Jos otetaan syyllisyyskortti esiin, niin nythän tässä syytetään minua ymmärtämättömyydestä 😀
Siksi kirjoitin tänne, että saisin vähän lisätietoa ja oppisin ymmärtämään, minulla kun ei aspergereista kokemusta ole. Tiedän kyllä sen, että asperger on synnynnäinen, ja siksi ihmetyttääkin, että miten mies oli niin erilainen seurustelunme alkuaikoina. Seurusteluaikana en voinut tunnistaa miehestä noita piirteitä, koska niitä ei silloin ollut vaan kuten aloituksessani kirjoitin, niin tilanne muuttui raskaaksi tultuani. Tämän takia mietin, että onko kyseessä edes asperger.
- Petetty
Olen ollut 35 vuotta naimisissa aberger-miehen kanssa ja meillä on kaksi asberger-lasta ja yksi adhd-lapsi, jotka ovat jo aikuisia. Mieti tarkasti haluatko elää lopun elämääsi näin. Voin suurella varmuudella sanoa, että mikään ei muutu, pahemmaksi tulee. Jos olisin sinä kääntyisin kantapäilläni, juoksisin lujaa enkä katsoisi taakseni! Jos jotain elämässäni kadun, niin sitä etten tehnyt niin heti ensimmäisinä avioliittovuosina. Tosin asbergeristä ei silloin tiedetty mitään, ja uskoin vielä ihmisten voivan muuttua. Katso realistisesti elämääsi ja mieti tarkkaan!
- Aspergerin_poika
Äitini on sanonut, että jos hän vain olisi rohjennut minun ollessani pieni lapsi ottaa minut mukaansa ja lähteä, olisi hänen elämänsä ollut aivan toisenlainen. On aivan turha yrittää muuttaa aspergeria ja kuten kirjoitit, pahemmaksi vaan menee iän myötä. Mikään ei ole normaalia ja tämä vaikuttaa todella paljon lasten ja puolison elämään.
- Amanda74
Olen eronnut vuosi sitten diagnosoimattomasta as-miehestä (joka kieltää oireensa). Esikoisemme sai nyt diagnoosin (toiselle tuloillaan) ja mitä enemmän olen tutustunut lapsen kautta näihin "ominaisuuksiin", olen alkanut tajuamaan että meidän liittomme suurimmat vaikeudet kumpusivat juuri näistä samoista ongelmista lasten isällä, mitä nyt lapsen kanssa käyn läpi. Tunneälyn puute, toisen tunteiden ja aseman ymmärtämisen puute, läheisyyden puute (seksiä halusi), omat harrastukset ja oma rauha (sitä PALJON) ja erityisesti lähes maaniseksi menevä omien kiinnostuksen kohteiden kanssa säätäminen.
Meillä oli alusta asti lasten osalta isoja ongelmia kun toinen ei tajunnut normaaleja lapsiperhearjen pelisääntöjä (rytmi, ruokailut jne.), ei halunnut osallistua perheen yhteisiin juttuihin ja käytiin vaikka missä perheneuvoloissa näitä setvimässä. MIKSI kukaan ei koskaan osannut sanoa, että tässä on jotain outoa taustalla? Kipuilin yli 10 vuotta tilanteessa asioita ymmärtämättömänä. Luojan kiitos tunneälyn puutteesta huolimatta tunteet hänellä toimi ja nelikymppisenä löysi uuden kohteen itselleen ja vaihtoi lennossa uuteen. Kivirekeni keveni hetkessä.
Aspergerin kanssa tottakai voi elää, jos ymmärtää sitä syvällisesti ja on oikeasti valmis siihen, ettei hän pysty koskaan esimerkiksi perhekeskeiseen elämään. Pääasiallisesti sinä koet, että sulla on yksi ylimääräinen lapsi siinä. Lähtisin pakoon - mahdollisimman pian.
Jos teet lapsia ja sitten tulee ero, niin voinpa kertoa ettei se helppoa ole senkään jälkeen. Meillä ainakaan "as"-exä ei suostu näkemään ollenkaan muiden näkemyksiä, ei suostu tunnustamaan lasten diagnooseja ja sählää ja säätää ihan koko ajan. Eli joudut siltikin jonkun verran toimimaan varaäitinä sille exälle.- wiewie
Syvällistä ymmärrystä tosiaan lisää myös ammattihenkilöille. Monelta traumalta ja traagiselta kohtalolta vältyttäisiin. Ei hylkäämällä nämä ihmiset vaan auttamalla heitä ajoissa Heitä on paljon mutta ongelmille on annettu paljon vääriä diagnooseja.
Antaisin oikeita vastauksia mutta kysytte vääriä kysymyksiä, sanoisi aspie nainen.
Jos meitä olisi enemmistö, te muut olisitte diagnoosin tarpeessa. Kaikella ilolla ja ystävyydellä. Meillä on oikeus ihmisarvoiseen elämään myös. Ei pidä arvioida ulkoisen perusteella. Tunneköyhiä emme ole vaikka ilmaisu olisi toisenlaista kuin NT tyypeillä.
- einsteini
Koska yksi piirre on sanatarkkuus, anna myös syöttisi sanatarkasti:
1) tasaa osaamistasi
2) ihmisten parissa lopeta aivomyrsky
3) ole läsnä
4) puhu näkyvistä asioista - Jappe52
Mirvakki ja muut, tämän ominaisuuden synnynnäisyys tai periytyvyys on mielenkiintoinen kysymys - tai se, voidaanko elämää helpottaa joillakin hoidoilla. Raskasmetallit, erityisesti elohopea, vaikuttavat aivoihimme. Minulla asperger-piirteet voimistuivat ja lisääntyivät, kunnes poistin elohopeat suustani. Olin siis lapsena avoin ja sosiaalinen, vanhemmalla iällä esim. ääniyliherkkä, rauhaa ja hitautta tarvitseva. Amerikassa autismin kirjon piirteitä voidaan hoitaa raskasmetalleja poistamalla, hoitavat myös lapsia. Itsekin jatkan "kelaatiota", esim seleeni toimii (mutta vaatii magnesiumia ja C-vitamiinia tuekseen). Funktionaalinen lääkäri auttaa.
Mutta miten auttaa aikuista miestä, joka on aina oikeassa? - mausteilla
Parapähkinöissä on runsaasti biokemiallisesti aktiivista seleeniä, mutta niitä ei saa syödä kuin 3-4 päivässä. Mausteista korianteri on saanut eniten huomiota.
http://ruoka.ts.fi/jutut/yrtit-rauhoittavat-ja-puhdistavat-loman-jalkeen/ - Anonyymi
On hyvin yleistä, että avioliitoissa, joissa toinen on ns. normaali ja toinen assi, tulee aivan tyypillisen kaltaisia probleemia.
Yleisin probleema lienee se, että ns. normaali osapuoli yrittää muuttaa assi-osapuoltakin normaaliksi. Se ilmenee nalkuttamisena ja johtuu tietämättömyydestä eli siitä että tämä ns. normaali osapuoli ei tiedä aspergerin oireyhtymästä riittävästi.
Lukekaa Bredan luoma ketju "Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta".
Se antaa tärkeää perustietoa.
Tässä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta- Anonyymi
Kaikissa avioliitoissa itsensä enemmän normaaliksi kokeva alkaa muuttamaan toista normaaliksi. Se on ihan normaalia ilman aspergereitakin. Samoin yhteiskunnassa muutenkin. Meillähän on kokonaisia poliittisia suuntauksia samasta asiasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikissa avioliitoissa itsensä enemmän normaaliksi kokeva alkaa muuttamaan toista normaaliksi. Se on ihan normaalia ilman aspergereitakin. Samoin yhteiskunnassa muutenkin. Meillähän on kokonaisia poliittisia suuntauksia samasta asiasta.
JOS avioliitoissa aina toinen yrittää muuttaa toista joksikin muuksi niin enpä ihmettele avioerojen suurta prosenttia! Enkä ymmärrä, miksi sellaisiin avioliittoihin tuppaudutaan.
Se toisen muuttaja on aina se, joka rikkoo avioliiton.
Erityisesti normaalin ja assin välisissä avioliitoissa se normaali rikkoo avioliiton, jos yrittää muuttaa assia normaaliksi. Assin kanssa ei voi elää onnellisessa liitossa, jos ei hyväksy assiuden pysyvyyttä.
Kuinka joku voi olla niin tietämätön, että kuvittelee, että assin voi muuttaa normaaliksi!
- Anonyymi
... sitä paitsi nuo berdan ajatukset ei pidä paikkaansa. Ei kannata ottaa ihan niin vakavasti. Ai mistäkö tiedän?
- Anonyymi
Niin, mistä "tiedät"...?
Sitä paitsi mistä "berdasta" oikein puhut! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, mistä "tiedät"...?
Sitä paitsi mistä "berdasta" oikein puhut!Minuakin kiinnostaa kuulla, mitkä "berdan" ajatukset eivät pidä paikkaansa.
Anonyymi 17:10, epämääräinen heittosi ei ole arvokas, ellet yhtään tarkenna sitä.
- Anonyymi
Juoksisin pois, en tuhlaisi aikaa sellaiseen.🤦♀️
- Anonyymi
On hyvin selkeitä autisminkirjoon kuuluvia piirteitä. Ihminen voi pidätellä näitä tunteita vuosiakin tietyissä tilanteissa.
Masennus voi voimistaa näitä piirteitä, tai saada jopa pulpahtamaan pakkoneuroottisia piirteitä esiin.
Mun miehellä on aivan varmasti asperger/tourette. Mutta sen kanssa voi elää. Ei oo helppo.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän475196- 3261918
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1131848Anja ja Janne
Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut701517Tässä epämiellyttävä totuus
Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät681467Elämäni rakkaus
Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh331221- 811214
- 361056
- 421035
Mikä sinussa on parasta
Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä21984