Palstan taso noussut huomattavasti

Elämä on jo nujertanut ätmit.

aapee__ kirjoitti:

Elämä on jo nujertanut ätmit.

Ei ainakaan minua. Elämästä pystyy nauttia ilman nirsoja prinsessojakin.

Näytä se kivi mihin teidän ätmien ”faktat” on kirjoitettu.

hienoahienoa kirjoitti:

Ei ainakaan minua. Elämästä pystyy nauttia ilman nirsoja prinsessojakin.

Vaikutat kuitenkin todella onnettomalta ja katkeralta. Asia kuitenkin vaivaa, koska sitä täytyy tuoda koko ajan julki...

khjkjhkh kirjoitti:

Vaikutat kuitenkin todella onnettomalta ja katkeralta. Asia kuitenkin vaivaa, koska sitä täytyy tuoda koko ajan julki...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Katkeruuteen_vetoaminen
Olen kuullut tuota katkeruusläppää ennenkin kyllästymiseen asti. Se on ehkä surkein argumentointikeino koskaan. Ja sehän on myös argumentointivirhe. Se on vähän kuten ad hominem, että pyritään saattamaan toinen keskustelija naurunalaiseksi tm. epävalidilla tavalla epäuskottavaksi. Mitään validia argumenttia ei katkeraksi haukkuminen sisällä. Ätmit sentään linkittävät jatkuvasti uutisia, tutkimuksia yms. heidän väitteidensä tueksi. Te valkoritarit ja cuckit ette ole esittäneet muuta kuin mutua ja argumentointivirheillä todisteltuja "faktoja" ätmejä vastaan.

William ei ollut mikään kirjallisuusmies, mutta hän oli selaillut tavattoman poikkeuksellisina öinä yhtä poikkeuksellisten naisten kirjahyllyjä. Ja mielellään. Sillä sellainen antoi ihmisestä syvällisen ja ulottuvuuksiltaan dimensioituneen vaikutelman – ja vain jos tällainen illuusio haluttiin luoda. Yleensä kyllä kannatti sivuuttaa kirjallisuus, sillä siihen ei missään törmännyt, eikä se siten millään tavalla elämää haitannut: sanojen selkämykset.

Kirjallisuuhan oli yksityinen tila; kirjoitit sitten tai luit. Lukeva ihminen näytti kieltämättä siltä, että hän oli kevyessä, yhteen kohtaan tuijottavassa transsissa, tai muuten vain mömmöissä. Sama kirjoittavan kanssa. Oli kuin jostain päähän olisi ilmestynyt päättymätön koodijono, ja vastaanottaja olisi jäänyt sen osoitteena jonomuodostelman vangiksi. Lisäksi hän oli tässä tilassa ypöyksin, eristynyt ja siten naurettavan näköinen: kuin toisaalla ympäröivästä, hulinaan verrattavissa olevasta apatiasta.
Ajatelkaa vaikka jotain keskittymiskykyistä lukijaa, joka kykenee pysymään luetun vankina, vaikka menossa olisi kapakkatappelu, tai rauhallinen 16 senttilitran punainen bistroilta. Absurdia. Eikä millään tavalla terveen oloista, William K ajatteli. Joissain opiskelujutuissa keskittymiskyky oli hieno ja käyttökelpoinen asia, mutta muuten siitä oli vain haittaa, koska keskittyminen tuntui järjestävän poikkeuksetta paikalle näkymän, jossa oli liikaa yksityiskohtia, ja että näiden yksityiskohtien myötä kaikki muu ympärillä sammui, lakkasi olemasta. Toisin sanoen todellisuuden tapahtumien sisään ilmestyi näennäismaailma, piste, jota ei ollut olemassa, William K filosofoi.



(Hihitystä LIkellä)

Teknodonna kirjoitti:

William ei ollut mikään kirjallisuusmies, mutta hän oli selaillut tavattoman poikkeuksellisina öinä yhtä poikkeuksellisten naisten kirjahyllyjä. Ja mielellään. Sillä sellainen antoi ihmisestä syvällisen ja ulottuvuuksiltaan dimensioituneen vaikutelman – ja vain jos tällainen illuusio haluttiin luoda. Yleensä kyllä kannatti sivuuttaa kirjallisuus, sillä siihen ei missään törmännyt, eikä se siten millään tavalla elämää haitannut: sanojen selkämykset.

Kirjallisuuhan oli yksityinen tila; kirjoitit sitten tai luit. Lukeva ihminen näytti kieltämättä siltä, että hän oli kevyessä, yhteen kohtaan tuijottavassa transsissa, tai muuten vain mömmöissä. Sama kirjoittavan kanssa. Oli kuin jostain päähän olisi ilmestynyt päättymätön koodijono, ja vastaanottaja olisi jäänyt sen osoitteena jonomuodostelman vangiksi. Lisäksi hän oli tässä tilassa ypöyksin, eristynyt ja siten naurettavan näköinen: kuin toisaalla ympäröivästä, hulinaan verrattavissa olevasta apatiasta.
Ajatelkaa vaikka jotain keskittymiskykyistä lukijaa, joka kykenee pysymään luetun vankina, vaikka menossa olisi kapakkatappelu, tai rauhallinen 16 senttilitran punainen bistroilta. Absurdia. Eikä millään tavalla terveen oloista, William K ajatteli. Joissain opiskelujutuissa keskittymiskyky oli hieno ja käyttökelpoinen asia, mutta muuten siitä oli vain haittaa, koska keskittyminen tuntui järjestävän poikkeuksetta paikalle näkymän, jossa oli liikaa yksityiskohtia, ja että näiden yksityiskohtien myötä kaikki muu ympärillä sammui, lakkasi olemasta. Toisin sanoen todellisuuden tapahtumien sisään ilmestyi näennäismaailma, piste, jota ei ollut olemassa, William K filosofoi.



(Hihitystä LIkellä)

Lue lisää

Käsialanäyte ovessa oli selvästi naisen käsialaa. Verrattuna William K:n omaan, se näytti siivellisen kirjoittamalta: käsialalla oli sellaiset ja siihen kuuluvat kaaret, ja siinä oli erilaisia kepeitä painotuksia ja raskaammin vetäistyjä osia, jotka eittämättä antoivat vaikutelman, että käsialanäyte, seinäkirjoitus, kannanotto tai mietelauselma oli kirjoitettu sulkakynällä, jollaista kukaan ei osannut Telluksella kayttää, tai ei ainakaan William K tiennyt ketään, joka osaisi.
Sulkakynällä kirjoitettaessa voitiin jätetyn jäljen piirtoa säädellä kulloisenkin tarpeen tai mielen mukaan sen tunnetasolla. Kirjoitus itse jo omassa jäljessään oli kirjoitusta, saati että itse kirjoitus sinänsä olisi ollut jotain muuta kuin tätä. Lisäksi olivat läsnä myös täyteläiset kaaret ja hiljalleen sammuvat kiemurat, risteytykset ja sointuvat poikkeumat, jotka loivat visuaalisen triumfin lukijan eteen vessanpöntöllä. Naiseus, kauneus ja taivaiden täydellisyys olivat paikalla kuin ylevän valon linnut ylhäällä kyykkivän ihmisen yllä. Kirjoituksessa oli mittaa moneen eri suuntaan. Siinä oli syvyyttä. Niin syvää, että saattoi lähes työntää siihen kätensä, ja koetella hetken toisen todellisuutta kaarten tuolla puolen. Se oli maagista, William K ajatteli, ja kosketti vessanoven sanoja. Hetken tunnusteltuaan, hänen oli myönnettävä, että sormen alla oli vain vessanovi, sen teollinen ja sileä, viileä ruiskumaalipinta. Itse kirjoitus ei tuntunut, sillä sen kalvo pinnalla tällä oli tunnettavaksi liian ohut.

(Naurua)

Teknodonna kirjoitti:

Käsialanäyte ovessa oli selvästi naisen käsialaa. Verrattuna William K:n omaan, se näytti siivellisen kirjoittamalta: käsialalla oli sellaiset ja siihen kuuluvat kaaret, ja siinä oli erilaisia kepeitä painotuksia ja raskaammin vetäistyjä osia, jotka eittämättä antoivat vaikutelman, että käsialanäyte, seinäkirjoitus, kannanotto tai mietelauselma oli kirjoitettu sulkakynällä, jollaista kukaan ei osannut Telluksella kayttää, tai ei ainakaan William K tiennyt ketään, joka osaisi.
Sulkakynällä kirjoitettaessa voitiin jätetyn jäljen piirtoa säädellä kulloisenkin tarpeen tai mielen mukaan sen tunnetasolla. Kirjoitus itse jo omassa jäljessään oli kirjoitusta, saati että itse kirjoitus sinänsä olisi ollut jotain muuta kuin tätä. Lisäksi olivat läsnä myös täyteläiset kaaret ja hiljalleen sammuvat kiemurat, risteytykset ja sointuvat poikkeumat, jotka loivat visuaalisen triumfin lukijan eteen vessanpöntöllä. Naiseus, kauneus ja taivaiden täydellisyys olivat paikalla kuin ylevän valon linnut ylhäällä kyykkivän ihmisen yllä. Kirjoituksessa oli mittaa moneen eri suuntaan. Siinä oli syvyyttä. Niin syvää, että saattoi lähes työntää siihen kätensä, ja koetella hetken toisen todellisuutta kaarten tuolla puolen. Se oli maagista, William K ajatteli, ja kosketti vessanoven sanoja. Hetken tunnusteltuaan, hänen oli myönnettävä, että sormen alla oli vain vessanovi, sen teollinen ja sileä, viileä ruiskumaalipinta. Itse kirjoitus ei tuntunut, sillä sen kalvo pinnalla tällä oli tunnettavaksi liian ohut.

(Naurua)

Lue lisää

William K oli sitä mieltä, että naisen koskettaessa jotain sulallaan, tuoden näin ajatuksiaan julki, niin jäljestä voitiin muodostaa kuva kyseisestä henkilöstä.
Tällä kertaa kuva piirtyi ajanmukaisesti, sillä eletty aika tuntui muodostavan automaattisesti mielikuvia, joihin sotkeutui menneisyys yhtä luontevasti kuin lopulliseen kokonaisuuteen integroitu tulevaisuus. Naisesta saatiin mielikuva, jossa hän oli eräänlainen aikapaketti. Hän visualisoitui William K:n edessä omien, kauniisti kaartuvien sanojensa takana – jopa nauroi William K:lle vessanoven toisella puolella, jossain kaukana, mutta kuultavissa ja nähtävissä, mutta ei tunnettavissa, tunnusteltavissa, tai muuten vain käteltävissä.
Hän oli istunut tässä, William K pohdiskeli. Juuri siksi pöntön rengas tuntui niin lämpimältä, hän mietti. Ja jos nainen oli istunut tässä juuri äskettäin, niin kirjoituksen täytyi olla varsin uusi, sillä William K - omaa etusormeaan tarkastellessaan, huomasi siinä lukevan heikosti, ”...kas.”
Käsialanäyte toimi kuin leimasin: ovi oli tarttunut sormeen. Enkeli jojokampauksineen oli painanut Williamiin leimansa, samalla kuin kipunoi silmissä kuin äänetön tähtisädetikku, muilla aisteilla juhlan tuoksuna ja tuntumana, häkellyttävän kauniina hymynä ja ilona, jolle ei näyttänyt olevan mitään syytä tai kontekstia. Se oli vain taivaallista iloa ihmisen sisällä kirkkaudessa ja otsonin tuoksussa, joka oli kummallisin Williamin tuntemista tuoksuista. William pöntöllä tuijotti sormeaan, ja lopulta nuolaisi sitä. Tämä ilman olemassaolevaa syytä. Muste oli vedenkestävää, niin kuin vedenkestävää oli vedenkestävän naisen meikki.

(Hirn)

Teknodonna kirjoitti:

William K oli sitä mieltä, että naisen koskettaessa jotain sulallaan, tuoden näin ajatuksiaan julki, niin jäljestä voitiin muodostaa kuva kyseisestä henkilöstä.
Tällä kertaa kuva piirtyi ajanmukaisesti, sillä eletty aika tuntui muodostavan automaattisesti mielikuvia, joihin sotkeutui menneisyys yhtä luontevasti kuin lopulliseen kokonaisuuteen integroitu tulevaisuus. Naisesta saatiin mielikuva, jossa hän oli eräänlainen aikapaketti. Hän visualisoitui William K:n edessä omien, kauniisti kaartuvien sanojensa takana – jopa nauroi William K:lle vessanoven toisella puolella, jossain kaukana, mutta kuultavissa ja nähtävissä, mutta ei tunnettavissa, tunnusteltavissa, tai muuten vain käteltävissä.
Hän oli istunut tässä, William K pohdiskeli. Juuri siksi pöntön rengas tuntui niin lämpimältä, hän mietti. Ja jos nainen oli istunut tässä juuri äskettäin, niin kirjoituksen täytyi olla varsin uusi, sillä William K - omaa etusormeaan tarkastellessaan, huomasi siinä lukevan heikosti, ”...kas.”
Käsialanäyte toimi kuin leimasin: ovi oli tarttunut sormeen. Enkeli jojokampauksineen oli painanut Williamiin leimansa, samalla kuin kipunoi silmissä kuin äänetön tähtisädetikku, muilla aisteilla juhlan tuoksuna ja tuntumana, häkellyttävän kauniina hymynä ja ilona, jolle ei näyttänyt olevan mitään syytä tai kontekstia. Se oli vain taivaallista iloa ihmisen sisällä kirkkaudessa ja otsonin tuoksussa, joka oli kummallisin Williamin tuntemista tuoksuista. William pöntöllä tuijotti sormeaan, ja lopulta nuolaisi sitä. Tämä ilman olemassaolevaa syytä. Muste oli vedenkestävää, niin kuin vedenkestävää oli vedenkestävän naisen meikki.

(Hirn)

Lue lisää

Laitetaanko loputkin vai mennäänkö musalla ja muulla paskalla?

(Hihitystä)

.. Millainen Ääni Sulla on?.. Mietin vain.. ÄäniKirja Vaihtoehtoa.. ;D

NuuskaMuikkune kirjoitti:

.. Millainen Ääni Sulla on?.. Mietin vain.. ÄäniKirja Vaihtoehtoa.. ;D

Mulla on tällainen ääni:


Oveen koputettiin kengänkärjellä, ja tiedusteltiin tilanteen kehittymistä. William säpsähti muovirenkaalla palaamatta taivaallisista näyistä takaisin vessanpöntölle. Muillakin ihmisillä esiintyi heille luonnollisia tarpeita, ei vain hänellä. Luonnolliset tarpeet taas olivat laaja käsite, joiden sotkeminen keskenään oli ongelmallista.
William K pyysi anteeksi potkiskelijalta, ja vetosi olemattomaan ja keksittyyn ovessa vallitsevan ja hallinnoivan mahtisyyn vuoksi. Koputtelija tyytyi selitykseen, ja tarjoutui kokeilemaan toista, juuri vapautuvaa vessaa. Molemminpuolinen tyytyväisyys sirisi huoneilmassa, lauloi kuin lehtolintu lentokentällä sen näennäisen antiseptisessa rivilorinassa.
Ehkä ihmiskunnalla oli vielä mahdollisuutensa, William K ajatteli ja tarkasteli ovimaista kappaletta edessään, jossa häilyi joko himmeitä kuvia - tai sitten kirkkaita fantasioita, ihastuksen ja rakkauden syvällä uivia hallusinaatioita, joilla oli todellisuuspohjaa, ja siten alkulähteensä solista. Viime kädessä tuntui siltä, että linnut söivät kaloja ja kalat vain kaloja, tai jotain muuta pinnalle tipahtanutta moskaa - siellä missä purot laskivat lopulta väsymättömät vetensä sameaan veteen samanlaiseen - kuten väsyneitä lintuja, jotka tulivat ei niin nautituiksi.


(Hihitystä)

Teknodonna kirjoitti:

Mulla on tällainen ääni:


Oveen koputettiin kengänkärjellä, ja tiedusteltiin tilanteen kehittymistä. William säpsähti muovirenkaalla palaamatta taivaallisista näyistä takaisin vessanpöntölle. Muillakin ihmisillä esiintyi heille luonnollisia tarpeita, ei vain hänellä. Luonnolliset tarpeet taas olivat laaja käsite, joiden sotkeminen keskenään oli ongelmallista.
William K pyysi anteeksi potkiskelijalta, ja vetosi olemattomaan ja keksittyyn ovessa vallitsevan ja hallinnoivan mahtisyyn vuoksi. Koputtelija tyytyi selitykseen, ja tarjoutui kokeilemaan toista, juuri vapautuvaa vessaa. Molemminpuolinen tyytyväisyys sirisi huoneilmassa, lauloi kuin lehtolintu lentokentällä sen näennäisen antiseptisessa rivilorinassa.
Ehkä ihmiskunnalla oli vielä mahdollisuutensa, William K ajatteli ja tarkasteli ovimaista kappaletta edessään, jossa häilyi joko himmeitä kuvia - tai sitten kirkkaita fantasioita, ihastuksen ja rakkauden syvällä uivia hallusinaatioita, joilla oli todellisuuspohjaa, ja siten alkulähteensä solista. Viime kädessä tuntui siltä, että linnut söivät kaloja ja kalat vain kaloja, tai jotain muuta pinnalle tipahtanutta moskaa - siellä missä purot laskivat lopulta väsymättömät vetensä sameaan veteen samanlaiseen - kuten väsyneitä lintuja, jotka tulivat ei niin nautituiksi.


(Hihitystä)

Lue lisää

Mjoo

Jo jos mä taas visualisoin itseni, niin mä näytän tältä:

WC oli ällistyttävän kaunis vessa vessaksi. Ensinnäkin se oli valkoinen, spottivaloilla ja kukkakoreilla varusteltu kirkaspeilinen siisteysihme. Kaikki siinä loisti ja kiilsi, jopa elokuvajulisteet lasiensa alla. Oli kuin se olisi juuri valmistunut ja pakasta vedetty femiinin käden ja sen kosketuksen, jäsentelykyvyn suurtyö. Kuitenkin vessa oli todella pieni; ei sinne mahtunut pöntön lisäksi kuin yksi ihminen. Tämän vuoksi kaikki tuo kirkkaus ja kauneus, asetelmallisuus ja syvästi pohdiskeltu harmonia oli kiinni sen kokijassa. Luomuksella oli niin vankka ote sitä käyttävään, että tämä lumoutui kokemussisällössä ja valossa, puhtaudessa, eikä välttämättä halunnut edes lähteä sieltä pois. Saattoi jopa olla niin, että juuri tämän kaltainen vessa oli pahin mahdollinen vessa jonottaa; tähän kyllä löytyi omat järkisyynsä.
Ja jos vessaan joskus pääsi, niin ei sieltä heti kukaan pois halunnut, sillä mikä siinä oli istuskellessa ja nauttiessa taitavien kätten sijoittelua ja ajatuskulkua, tarkkaa silmää ja sen ideoita, suuren ajattelun massiivisia kukkia.
Lähes koki tekijänsä, oli tunteena valtava kunnianosoitus luojalle itselleen, josta kellään ei ollut tuon vertaa tietoa, kokemusta tai näköhavaintoa. Suuri suunnittelija oli pienen piirin omaisuutta, piirin, jossa hänen kaltaisiaan liikkui ja säteili vain kourallinen. Todellisia mestareita ilman kisällejä, oppisopimuspaikkoja tai työharjoittelua. Valmiita täydellisyyksiä ja tiennäyttäjiä. Sellaisia minä tarkoitan, William K ajatteli ja ihaili vessaa aistien tekijänsä läsnäolon siellä. Hän oli jokaisessa, pienessäkin yksityiskohdassa läsnä sen suhdelukuna.

Vessalle saattoi lähes puhua, niin inhimillisen kaunis ja kirkas se oli, kuin sielukas venetsialainen asukokonaisuus naamioineen ja koruineen kaikissa luomakunnan väreissä ja kimalluksessa, höyhenissä. Millainen katse. Perfecta.

(Naurua)

NuuskaMuikkune kirjoitti:

.. Millainen Ääni Sulla on?.. Mietin vain.. ÄäniKirja Vaihtoehtoa.. ;D

Sen täytyy olla jotain tällaista

https://www.youtube.com/watch?v=8nLLnji2_Y4&feature=youtu.be

Tässä on kyllä niin käheä raspi, että mulla kynnet viilautui ihan yksinään.

Teknodonna kirjoitti:

Mjoo

Jo jos mä taas visualisoin itseni, niin mä näytän tältä:

WC oli ällistyttävän kaunis vessa vessaksi. Ensinnäkin se oli valkoinen, spottivaloilla ja kukkakoreilla varusteltu kirkaspeilinen siisteysihme. Kaikki siinä loisti ja kiilsi, jopa elokuvajulisteet lasiensa alla. Oli kuin se olisi juuri valmistunut ja pakasta vedetty femiinin käden ja sen kosketuksen, jäsentelykyvyn suurtyö. Kuitenkin vessa oli todella pieni; ei sinne mahtunut pöntön lisäksi kuin yksi ihminen. Tämän vuoksi kaikki tuo kirkkaus ja kauneus, asetelmallisuus ja syvästi pohdiskeltu harmonia oli kiinni sen kokijassa. Luomuksella oli niin vankka ote sitä käyttävään, että tämä lumoutui kokemussisällössä ja valossa, puhtaudessa, eikä välttämättä halunnut edes lähteä sieltä pois. Saattoi jopa olla niin, että juuri tämän kaltainen vessa oli pahin mahdollinen vessa jonottaa; tähän kyllä löytyi omat järkisyynsä.
Ja jos vessaan joskus pääsi, niin ei sieltä heti kukaan pois halunnut, sillä mikä siinä oli istuskellessa ja nauttiessa taitavien kätten sijoittelua ja ajatuskulkua, tarkkaa silmää ja sen ideoita, suuren ajattelun massiivisia kukkia.
Lähes koki tekijänsä, oli tunteena valtava kunnianosoitus luojalle itselleen, josta kellään ei ollut tuon vertaa tietoa, kokemusta tai näköhavaintoa. Suuri suunnittelija oli pienen piirin omaisuutta, piirin, jossa hänen kaltaisiaan liikkui ja säteili vain kourallinen. Todellisia mestareita ilman kisällejä, oppisopimuspaikkoja tai työharjoittelua. Valmiita täydellisyyksiä ja tiennäyttäjiä. Sellaisia minä tarkoitan, William K ajatteli ja ihaili vessaa aistien tekijänsä läsnäolon siellä. Hän oli jokaisessa, pienessäkin yksityiskohdassa läsnä sen suhdelukuna.

Vessalle saattoi lähes puhua, niin inhimillisen kaunis ja kirkas se oli, kuin sielukas venetsialainen asukokonaisuus naamioineen ja koruineen kaikissa luomakunnan väreissä ja kimalluksessa, höyhenissä. Millainen katse. Perfecta.

(Naurua)

Lue lisää

Mjas

Tuo äskeinen zipale oli oikeastaan aiwan sairaan hyvin kirjoitettu. Mutta aina kun ollaan aalloilla, niin se jossain vaiheessa alla sortuu.

Puheen tasainen, tummanpuhuva sorina kumisi kilahduksineen kirkkauden ytimeen, ja siellä William K:n korviin. Hän tunsi olevansa kuin aikakapselissa keskellä tapahtuvaa, keskellä ihmisyyden tapahtumaketjuja. Oli huudahduksia, joista sai juuri ja juuri selvää, sitten riemastunutta naurua. Nämä olivat piikkejä muuten tasaisena soljuvassa virrassa, hetkellisiä ponnahduksia pois keskustelusta sen emotionaalisiin äärimmäisyyksiiin ja niiden ulostuloihin, purkauksiin.
Jokin oli saavuttanut metamorfoosinsa rajat ja muuttunut - sisäisestä pakosta - avautunut ja räiskähtänyt yötaivaalle, paukahtanut siellä tuhansiksi pieniksi tähdiksi - ja kadonnut ennen kuin ehti edes saada näystä kiinni, sen vangitakseen muistojen allegorioiden joukkoon.
Volyymin tasainen kasvu sorinassa tuotti ennusteita, ottamatta itse ennustettavana osaa. Oikeastaan ainoa hyvä näköalapaikka olla, oli kirkkauden vessa ja sen kukat. Sillä ulkopuolella tämän tilan velloi seassa sanameren, jossa kelluminen lie itsensä todistamisen lumoa lähinnä. Todentamisen ja kokemuksen hirviölinnut liihottelivat kaiken tämän yllä, olivat sekä läsnä että jo geeneissä koettuna. Voitiin pohdiskella, puntaroida ja fundeerata, kuinka mikäkin oikeastaan oli, ettei se vain ollut niin, kuin se esitti olevansa, tai luuli tällaista olleen. Pyrittiin yhteistuumissa todellisuuteen, läsnäolevuuteen aj sen realiteetteihin. Asian määrän tuli olla mittaamaton, ääretön ja hiljaisuutta vailla.
Puhtaaksi pyyhityn peilin alla, kapealla tasolla kukkien vieressä oli hajuvesipullo: soma, sutjakka ja dekoratiivinen. Puolillaan. Liekö unohtunut siihen, Willian K pohdiskeli.


(Hihitystä)

Teknodonna kirjoitti:

Mjas

Tuo äskeinen zipale oli oikeastaan aiwan sairaan hyvin kirjoitettu. Mutta aina kun ollaan aalloilla, niin se jossain vaiheessa alla sortuu.

Puheen tasainen, tummanpuhuva sorina kumisi kilahduksineen kirkkauden ytimeen, ja siellä William K:n korviin. Hän tunsi olevansa kuin aikakapselissa keskellä tapahtuvaa, keskellä ihmisyyden tapahtumaketjuja. Oli huudahduksia, joista sai juuri ja juuri selvää, sitten riemastunutta naurua. Nämä olivat piikkejä muuten tasaisena soljuvassa virrassa, hetkellisiä ponnahduksia pois keskustelusta sen emotionaalisiin äärimmäisyyksiiin ja niiden ulostuloihin, purkauksiin.
Jokin oli saavuttanut metamorfoosinsa rajat ja muuttunut - sisäisestä pakosta - avautunut ja räiskähtänyt yötaivaalle, paukahtanut siellä tuhansiksi pieniksi tähdiksi - ja kadonnut ennen kuin ehti edes saada näystä kiinni, sen vangitakseen muistojen allegorioiden joukkoon.
Volyymin tasainen kasvu sorinassa tuotti ennusteita, ottamatta itse ennustettavana osaa. Oikeastaan ainoa hyvä näköalapaikka olla, oli kirkkauden vessa ja sen kukat. Sillä ulkopuolella tämän tilan velloi seassa sanameren, jossa kelluminen lie itsensä todistamisen lumoa lähinnä. Todentamisen ja kokemuksen hirviölinnut liihottelivat kaiken tämän yllä, olivat sekä läsnä että jo geeneissä koettuna. Voitiin pohdiskella, puntaroida ja fundeerata, kuinka mikäkin oikeastaan oli, ettei se vain ollut niin, kuin se esitti olevansa, tai luuli tällaista olleen. Pyrittiin yhteistuumissa todellisuuteen, läsnäolevuuteen aj sen realiteetteihin. Asian määrän tuli olla mittaamaton, ääretön ja hiljaisuutta vailla.
Puhtaaksi pyyhityn peilin alla, kapealla tasolla kukkien vieressä oli hajuvesipullo: soma, sutjakka ja dekoratiivinen. Puolillaan. Liekö unohtunut siihen, Willian K pohdiskeli.


(Hihitystä)

Lue lisää

De facto


Elokuvaa Willian K ei ollut nähnyt. Se oli jokin klassikko. Kaikki elokuvat, jotka ovat yli viisi vuotta vanhoja, kuuluivat samaan kategoriaan.
Juliste oli erinomaisesti sijoiteltu suoraan pöntöllä istuvan näkökenttään, sekä huomaamattomasti kehystetty, joten itse juliste pullahti seinästä ulos ja esiin kaikessa karuudessa, yksinkertaisuudessa ja arkipäiväisyydessä, yksinkertaisuudessa ja rakkaudessa sitä katsovalle. Se oli kertomus: dramaattinen ja räiskyvä, putoavan huima ja piittaamaton, kuin saaga kahdenkeskiselle yksilökeskeisyydelle ja intiimille tarinalle heistä, jotka olivat tulleet tietämättään ja salaa kuvatuiksi, ja kirjoitetuiksi vessan seinälle omalla nimellään. Heidän sielunsa oltiin ikään kuin varastettu, liimattu kiinni spraylla taustapahviin ja kehystetty ultraviolettivalolta suojaavan lasin alle ja ripustettu vessan seinälle. Koko paketti esillä käden ojentaman päässä, mutta silti pöntöltä katsoen liian kaukana tai siihen kuroteltavana. Se oli liian kaukana kosketettavaksi.
Eikä julisteiden koskettelusta ollut mitään järjellistä hyötyä. Ne oltiin tarkoitettu katsottavaksi. Ne olivat viittauksia itse asiaan, polkuja toisaalle. Juliste oli pysäytetty mainoskuva sisäisistä liikkeistä toisaalla kerrotusta tarinasta, eräänlainen kooste oleellisesta. Yksi kuva oli monen kuvansarjan preparaatio: yksi hetki fiktiivisessä elämässä, tai filmatisoinnissa sellaisesta.
Hetken William K:sta tuntui, että koko vessa oli rakennettu tuon julisteen ympärille, sillä sen värimaailma poikkesi kaikesta muusta asetellusta. Se ulkopuolisena oli kaiken muun idea.

Oveen koputettiin. Tällä kertaa sitä ei potkittu kengällä, vaan koputtava käsi kuului hennommalle olennolle kuin äskeinen raskas jalka, ja siinä sen osuvin ja terävin kärki. Kaksi nopeaa napsahdusta ja hiljaisuus. Siinä kaikki. Ulkopuolinen lattian kopina poistui toisaalle. Katois ja hävisi massaan. Sitten ei enää mitään. Nouseva sorina taustalla, ilon kilinä.
Lievä apatia valtasi tilaa William K:n olemuksessa. Halu poistua kauneudesta hävisi itselleen sisäätulon tarkoituksen edessä. Ei ollut mitään syytä nousta. Ei mitään syytä olla jotain muuta. Miksi kukaan nousisi ylös hyvästä ja avaisi oven ei mihinkään? Ei kukaan järjellinen tällaista tee,
tai sellaiseen sorru. Ei ainakaan pohdiskelematta ensin asiaa huolellisesti sen kaikista kulmista käsin. Mitään hätäpäisiä ylös- tai ulostempauksia ei elämässä esiintynyt. Asiat puitiin ja puntaroitiin ja spekuloitiin huolella, ja vasta sen jälkeen – jos sittenkään, jotain tehtiin, tai saatettiin tapahtuvaksi. Ennen tätä ratkaisevaa hetkeä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin nauttia olevasta, ympäröivästä ja sen hedelmistä.
Elää kuin viimeistä päivää, ei voisi olla osuvampi lainaus. Sillä siinä oli kaiken inhimillisen tuotteliaisuuden järki sisällään. De facto.

(Hirn)

Teknodonna kirjoitti:

Mjas

Tuo äskeinen zipale oli oikeastaan aiwan sairaan hyvin kirjoitettu. Mutta aina kun ollaan aalloilla, niin se jossain vaiheessa alla sortuu.

Puheen tasainen, tummanpuhuva sorina kumisi kilahduksineen kirkkauden ytimeen, ja siellä William K:n korviin. Hän tunsi olevansa kuin aikakapselissa keskellä tapahtuvaa, keskellä ihmisyyden tapahtumaketjuja. Oli huudahduksia, joista sai juuri ja juuri selvää, sitten riemastunutta naurua. Nämä olivat piikkejä muuten tasaisena soljuvassa virrassa, hetkellisiä ponnahduksia pois keskustelusta sen emotionaalisiin äärimmäisyyksiiin ja niiden ulostuloihin, purkauksiin.
Jokin oli saavuttanut metamorfoosinsa rajat ja muuttunut - sisäisestä pakosta - avautunut ja räiskähtänyt yötaivaalle, paukahtanut siellä tuhansiksi pieniksi tähdiksi - ja kadonnut ennen kuin ehti edes saada näystä kiinni, sen vangitakseen muistojen allegorioiden joukkoon.
Volyymin tasainen kasvu sorinassa tuotti ennusteita, ottamatta itse ennustettavana osaa. Oikeastaan ainoa hyvä näköalapaikka olla, oli kirkkauden vessa ja sen kukat. Sillä ulkopuolella tämän tilan velloi seassa sanameren, jossa kelluminen lie itsensä todistamisen lumoa lähinnä. Todentamisen ja kokemuksen hirviölinnut liihottelivat kaiken tämän yllä, olivat sekä läsnä että jo geeneissä koettuna. Voitiin pohdiskella, puntaroida ja fundeerata, kuinka mikäkin oikeastaan oli, ettei se vain ollut niin, kuin se esitti olevansa, tai luuli tällaista olleen. Pyrittiin yhteistuumissa todellisuuteen, läsnäolevuuteen aj sen realiteetteihin. Asian määrän tuli olla mittaamaton, ääretön ja hiljaisuutta vailla.
Puhtaaksi pyyhityn peilin alla, kapealla tasolla kukkien vieressä oli hajuvesipullo: soma, sutjakka ja dekoratiivinen. Puolillaan. Liekö unohtunut siihen, Willian K pohdiskeli.


(Hihitystä)

Lue lisää

Gnuk mulle kerran kappaleen esitteli ja hurmaannuin jumalaisesta kähinästä.

Tulee tunne, että artistia pitää auttaa saamaan äänensä ulos. Että se on kyllä tulossa, mutta takertuu sitten kierteisiin. :)

Teknodonna kirjoitti:

De facto


Elokuvaa Willian K ei ollut nähnyt. Se oli jokin klassikko. Kaikki elokuvat, jotka ovat yli viisi vuotta vanhoja, kuuluivat samaan kategoriaan.
Juliste oli erinomaisesti sijoiteltu suoraan pöntöllä istuvan näkökenttään, sekä huomaamattomasti kehystetty, joten itse juliste pullahti seinästä ulos ja esiin kaikessa karuudessa, yksinkertaisuudessa ja arkipäiväisyydessä, yksinkertaisuudessa ja rakkaudessa sitä katsovalle. Se oli kertomus: dramaattinen ja räiskyvä, putoavan huima ja piittaamaton, kuin saaga kahdenkeskiselle yksilökeskeisyydelle ja intiimille tarinalle heistä, jotka olivat tulleet tietämättään ja salaa kuvatuiksi, ja kirjoitetuiksi vessan seinälle omalla nimellään. Heidän sielunsa oltiin ikään kuin varastettu, liimattu kiinni spraylla taustapahviin ja kehystetty ultraviolettivalolta suojaavan lasin alle ja ripustettu vessan seinälle. Koko paketti esillä käden ojentaman päässä, mutta silti pöntöltä katsoen liian kaukana tai siihen kuroteltavana. Se oli liian kaukana kosketettavaksi.
Eikä julisteiden koskettelusta ollut mitään järjellistä hyötyä. Ne oltiin tarkoitettu katsottavaksi. Ne olivat viittauksia itse asiaan, polkuja toisaalle. Juliste oli pysäytetty mainoskuva sisäisistä liikkeistä toisaalla kerrotusta tarinasta, eräänlainen kooste oleellisesta. Yksi kuva oli monen kuvansarjan preparaatio: yksi hetki fiktiivisessä elämässä, tai filmatisoinnissa sellaisesta.
Hetken William K:sta tuntui, että koko vessa oli rakennettu tuon julisteen ympärille, sillä sen värimaailma poikkesi kaikesta muusta asetellusta. Se ulkopuolisena oli kaiken muun idea.

Oveen koputettiin. Tällä kertaa sitä ei potkittu kengällä, vaan koputtava käsi kuului hennommalle olennolle kuin äskeinen raskas jalka, ja siinä sen osuvin ja terävin kärki. Kaksi nopeaa napsahdusta ja hiljaisuus. Siinä kaikki. Ulkopuolinen lattian kopina poistui toisaalle. Katois ja hävisi massaan. Sitten ei enää mitään. Nouseva sorina taustalla, ilon kilinä.
Lievä apatia valtasi tilaa William K:n olemuksessa. Halu poistua kauneudesta hävisi itselleen sisäätulon tarkoituksen edessä. Ei ollut mitään syytä nousta. Ei mitään syytä olla jotain muuta. Miksi kukaan nousisi ylös hyvästä ja avaisi oven ei mihinkään? Ei kukaan järjellinen tällaista tee,
tai sellaiseen sorru. Ei ainakaan pohdiskelematta ensin asiaa huolellisesti sen kaikista kulmista käsin. Mitään hätäpäisiä ylös- tai ulostempauksia ei elämässä esiintynyt. Asiat puitiin ja puntaroitiin ja spekuloitiin huolella, ja vasta sen jälkeen – jos sittenkään, jotain tehtiin, tai saatettiin tapahtuvaksi. Ennen tätä ratkaisevaa hetkeä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin nauttia olevasta, ympäröivästä ja sen hedelmistä.
Elää kuin viimeistä päivää, ei voisi olla osuvampi lainaus. Sillä siinä oli kaiken inhimillisen tuotteliaisuuden järki sisällään. De facto.

(Hirn)

Lue lisää

Wau, Se oli täynnä metaforaa. Aika hyvin paketoitu.

Mut noinhan se menee. Kyllä sen voi kuvata noin.

Mä tykkään lukea. Näitä. Koska sinä muutat arkielämän normiaiheet tähän muotoon. Ja mulla raksuttaa aivot kun käännän sisältöä.

Hienoa. Luulen, että ymmärsin sanojen vastinparit. Elävä subjekti onkin toisenlainen objekti.

(taputtaa, yhden naisen aplodit)

No herra jestas, älä nyt kiroa siellä kun mä yritän keskittyä johonkin kauniiseen. :D (nauraa)

Just olin Teknodonnalle laittamassa, että oikeasti hän kirjoittaa välillä niin kauniisti, että minulla, hyvinkin tunneihmisellä, saattaa jopa silmäkulmissa kimmeltää...Silloin kirjoittaja kuin kirjoittaja saa olla itseensä tyytyväinen. Silloinhan on onnistuttu.

Mut niin se vaan on. On se sanoja tai musiikkia. Tai maisemaa.

Jahas, uuttako pukkaa. Mun pitää tutustua. :)

Teknodonna kirjoitti:

Mulla on tällainen ääni:


Oveen koputettiin kengänkärjellä, ja tiedusteltiin tilanteen kehittymistä. William säpsähti muovirenkaalla palaamatta taivaallisista näyistä takaisin vessanpöntölle. Muillakin ihmisillä esiintyi heille luonnollisia tarpeita, ei vain hänellä. Luonnolliset tarpeet taas olivat laaja käsite, joiden sotkeminen keskenään oli ongelmallista.
William K pyysi anteeksi potkiskelijalta, ja vetosi olemattomaan ja keksittyyn ovessa vallitsevan ja hallinnoivan mahtisyyn vuoksi. Koputtelija tyytyi selitykseen, ja tarjoutui kokeilemaan toista, juuri vapautuvaa vessaa. Molemminpuolinen tyytyväisyys sirisi huoneilmassa, lauloi kuin lehtolintu lentokentällä sen näennäisen antiseptisessa rivilorinassa.
Ehkä ihmiskunnalla oli vielä mahdollisuutensa, William K ajatteli ja tarkasteli ovimaista kappaletta edessään, jossa häilyi joko himmeitä kuvia - tai sitten kirkkaita fantasioita, ihastuksen ja rakkauden syvällä uivia hallusinaatioita, joilla oli todellisuuspohjaa, ja siten alkulähteensä solista. Viime kädessä tuntui siltä, että linnut söivät kaloja ja kalat vain kaloja, tai jotain muuta pinnalle tipahtanutta moskaa - siellä missä purot laskivat lopulta väsymättömät vetensä sameaan veteen samanlaiseen - kuten väsyneitä lintuja, jotka tulivat ei niin nautituiksi.


(Hihitystä)

Lue lisää

.. ;(.. ÄÄniNäyte OisKiva.. ;D

misspönttöuuni kirjoitti:

Sen täytyy olla jotain tällaista

https://www.youtube.com/watch?v=8nLLnji2_Y4&feature=youtu.be

Tässä on kyllä niin käheä raspi, että mulla kynnet viilautui ihan yksinään.

Lue lisää

.. Mist Sitä Tietää.. Vaiks se olis jotain Tälläistä.. ;D

https://www.youtube.com/watch?v=R_e6aP7aylA

NuuskaMuikkune kirjoitti:

.. Mist Sitä Tietää.. Vaiks se olis jotain Tälläistä.. ;D

https://www.youtube.com/watch?v=R_e6aP7aylA

Lue lisää

Noup... ei ikinä mitään kuraa, mutta,,,


.....mutta ehkä jotain... https://youtu.be/6wIXAkXFgTk

NuuskaMuikkune kirjoitti:

.. Mist Sitä Tietää.. Vaiks se olis jotain Tälläistä.. ;D

https://www.youtube.com/watch?v=R_e6aP7aylA

Lue lisää

Kaunis...

Kuulostelen aina sanat tosi tarkkaan.
Kirjoitetun.
Lauletun.
Ja unissapuhelun (se voi olla kovaa settiä).

Käsimerkit hihih ja taivaanmerkitkin.

Siksi ei tule niin pahasti kontattua. On mä kuunnellu sinuakin (hymyä)

Seuraavaksi keskityn kosketukseen.

Gnuk kirjoitti:

Noup... ei ikinä mitään kuraa, mutta,,,


.....mutta ehkä jotain... https://youtu.be/6wIXAkXFgTk

Lue lisää

Kyllä mä sunkin tyylin tunnistan.
Siihen tarvii ottaa vaan oma tempo. Ja hetkeksi tarvii sellaisen mustan vilsan eli vilttihatun ajatuksillensa.
Kuis hienoo.

misspönttöuuni kirjoitti:

Kaunis...

Kuulostelen aina sanat tosi tarkkaan.
Kirjoitetun.
Lauletun.
Ja unissapuhelun (se voi olla kovaa settiä).

Käsimerkit hihih ja taivaanmerkitkin.

Siksi ei tule niin pahasti kontattua. On mä kuunnellu sinuakin (hymyä)

Seuraavaksi keskityn kosketukseen.

Lue lisää

.. Ainahan ne hänen tulkintansa tuppaavat sitä olemaan.. =)

.. MeToo.. ;D

Mjaa

Mun mielestä pyyhkiminen on se juttu.

(Hihitystä)


https://www.ripcurl.com.au/assets/images/2017/07/25/WSP7PW-0090-1jpg-d1422372-e422-469f-9eb5-7ee1bbced85d.jpg

Tästä tehdään viiden tähden palsta. Mulle ei käy kuin sviitistä ylös päin.

Teknodonna kirjoitti:

Mjaa

Mun mielestä pyyhkiminen on se juttu.

(Hihitystä)


https://www.ripcurl.com.au/assets/images/2017/07/25/WSP7PW-0090-1jpg-d1422372-e422-469f-9eb5-7ee1bbced85d.jpg

Lue lisää

Joudun lainaamaan sun kolmea kirjainta :

Wtf? (naurua)

Joko taas

Tämä.

Takaneljännes laatulihaa :D

Palstan naiset lienevät ainakin älykkyydeltään ikäluokassaan kaseja-ysejä. Kukaan alle nelikymppinen ei tietenkään viihdy tämän tyyppisestä paikassa. Liner lienee nykyään ainoa sinkku. Sitäkään ei ole aikoihin näkynyt. Täytyy olla aika sitkeä sissi, että palstan juttuja jaksaa. Nyt kyllä jokin hyvä kausi menossa..

kjhgkjhgkjhgkjhk kirjoitti:

Palstan naiset lienevät ainakin älykkyydeltään ikäluokassaan kaseja-ysejä. Kukaan alle nelikymppinen ei tietenkään viihdy tämän tyyppisestä paikassa. Liner lienee nykyään ainoa sinkku. Sitäkään ei ole aikoihin näkynyt. Täytyy olla aika sitkeä sissi, että palstan juttuja jaksaa. Nyt kyllä jokin hyvä kausi menossa..

Lue lisää

Ellukettunen just kyseli naisten perään. Ja kyllä piti kaivella oikeasti naisia täältä. Kyllähän niitä on, mutta hurtilla huumorilla varustettuja vaan... Ellua vaivas kyllä selkeesti palstan naisten kato...eikä varmaan ollut ainut...

Elämänpeli muutes taitaa olla kans sinkku, mutta onkin samallatavalla ärhäkkä kun toi Linukka...

Dissident kirjoitti:

Ellukettunen just kyseli naisten perään. Ja kyllä piti kaivella oikeasti naisia täältä. Kyllähän niitä on, mutta hurtilla huumorilla varustettuja vaan... Ellua vaivas kyllä selkeesti palstan naisten kato...eikä varmaan ollut ainut...

Elämänpeli muutes taitaa olla kans sinkku, mutta onkin samallatavalla ärhäkkä kun toi Linukka...

Lue lisää

Liner inhoaa kilttejä ja romanttisia miehiä jotka ovat jatkuvasti tarjoamassa naiselle huomiota ja varomassa etteivät käyttäytyisi väärällä tavalla.

Näithän itsekin kuinka kävi Linerin palstailun kanssa kun ei ollut ketään joka ennemmin kurpittelee kuin mielistelee.

12121212121212 kirjoitti:

Liner inhoaa kilttejä ja romanttisia miehiä jotka ovat jatkuvasti tarjoamassa naiselle huomiota ja varomassa etteivät käyttäytyisi väärällä tavalla.

Näithän itsekin kuinka kävi Linerin palstailun kanssa kun ei ollut ketään joka ennemmin kurpittelee kuin mielistelee.

Lue lisää

Voihan se niinkin olla. Tosin kyllä sitä täällä aina joku kurpitteli, että epäilen siitä johtuvan hiljaisuus.

Varmaan saanut kolmen kimpan järjestymään, että Linukkakin nauttii. Yksi lepää, toinen valmistautuu ja kolmas painaa kun pupu ja odottaa vaihtoa.

Hehehe...

Tiedätkö miten saa miehen kyyneliin tuollaisessa tilanteessa?

Pitäiskö katto maalata?

12121212121212 kirjoitti:

Liner inhoaa kilttejä ja romanttisia miehiä jotka ovat jatkuvasti tarjoamassa naiselle huomiota ja varomassa etteivät käyttäytyisi väärällä tavalla.

Näithän itsekin kuinka kävi Linerin palstailun kanssa kun ei ollut ketään joka ennemmin kurpittelee kuin mielistelee.

Lue lisää

Pikkukakkanen taitaa ikävöidä lineria...

Keskustelu on tänäänkin ollut hyvin vilkasta ja asiallista, sanoisin että hämmästelen palstalaisten yhteen hiileen puhaltamista.

Huomasin sinun syyttelevän minuakin palstan huonosta tilasta. Olen ollut kuukausia pois palstalta, enkä ole nyt uudelleen palstailun aloitettuani pitänyt mitenkään yllä miesten ja naisten välistä teemaa, en miltään kantilta.

En ole myöskään saanut mistään toimeksiantoa palstan viihtyvyyden luomisesta, enkä ole sellaiseen keskittynytkään. Olen pitänyt palstalla aika matalaa profiilia, ja ajattelin jatkaa samalla linjalla.

A.Palstamäki kirjoitti:

Keskustelu on tänäänkin ollut hyvin vilkasta ja asiallista, sanoisin että hämmästelen palstalaisten yhteen hiileen puhaltamista.

Huomasin sinun syyttelevän minuakin palstan huonosta tilasta. Olen ollut kuukausia pois palstalta, enkä ole nyt uudelleen palstailun aloitettuani pitänyt mitenkään yllä miesten ja naisten välistä teemaa, en miltään kantilta.

En ole myöskään saanut mistään toimeksiantoa palstan viihtyvyyden luomisesta, enkä ole sellaiseen keskittynytkään. Olen pitänyt palstalla aika matalaa profiilia, ja ajattelin jatkaa samalla linjalla.

Lue lisää

Kuulostaa selittelyltä. Myynnin rautaisena ammattilaisena tiedät hyvin että tulokset ratkaisevat.

Olet halutessasi yksi parhaista postaajista, tositarinoilla ja analyyseillä pelimiesten maailmasta. Nyt pitäisi vähän skarpata.

12121212121212 kirjoitti:

Kuulostaa selittelyltä. Myynnin rautaisena ammattilaisena tiedät hyvin että tulokset ratkaisevat.

Olet halutessasi yksi parhaista postaajista, tositarinoilla ja analyyseillä pelimiesten maailmasta. Nyt pitäisi vähän skarpata.

Lue lisää

Ennen myyntiä pitää tehdä markkinatutkimuksia, seurata vähän mitä markkinat kaipaavat.

Tällä palstalla on hivenen manipuloitu noita markkinatutkimuksia, täällä on pieni miesjoukko kirjoitellut ätmeinä ja kurppina yötäpäivää luodakseen mielikuvaa siitä että ätmioppi kiinnostaa. Ätmioppi kiinnostaa, mutta vain pientä osaa kommentoijista.

Toivoisin tietenkin voivani kirjoitella asioista laajemmin ja monista erilaisista näkökulmista, mutta en tee sitä mielelläni tukeakseni jotakin tiettyä oppisuuntausta.

Skarppaan kyllä, mutta pidätän itselleni oikeuden valita näkökulmani.

Tasoa on pyritty nostamaan mm. saksofonin avulla (ja mitä ilmeisemmin myös Lounge-tyyppisellä tarjonnalla?).

Olon täytyy tuntua siltä kuin istuisit
kalliin geneveläisen hotellin aamiaispöydässä.

Tai tyylikkäässä välitilassa ennen lentoa.

Ollaanko me jo lähellä sitä?
(hih)

Mistä vitusta tällaisia puupäitä esiin kaivetaan?

(Hihitystä)

Teknodonna kirjoitti:

Mistä vitusta tällaisia puupäitä esiin kaivetaan?

(Hihitystä)

Mjaa

Mä en siis henkilökohtaisesti voi käsittää sellaista tuotannollista ahdistusta, jonka pääasiallinen tehtävä on generoida itseironiaa niin taitavasti, että sitä ei tuottajan ominaisuudessa itse huomaa.

Siis luokattomuuden ja naurettavuuden rajapinnalla hilluminen on uskonasia.

I think

(Reps)

Teknodonna kirjoitti:

Mjaa

Mä en siis henkilökohtaisesti voi käsittää sellaista tuotannollista ahdistusta, jonka pääasiallinen tehtävä on generoida itseironiaa niin taitavasti, että sitä ei tuottajan ominaisuudessa itse huomaa.

Siis luokattomuuden ja naurettavuuden rajapinnalla hilluminen on uskonasia.

I think

(Reps)

Lue lisää

Mjoo

Kertokaa minulle aivan taivaan selkeästi, että mitä sanotaan, kun virkotaan näin:

"On havaittu ufoja,"

(Naurua)

Samaa mieltä asiasta, ap. ei selkeästikään handlaa aloituksia.

Toivottavasti edes tiskaaminen luonnistuu.

A.Palstamäki kirjoitti:

Samaa mieltä asiasta, ap. ei selkeästikään handlaa aloituksia.

Toivottavasti edes tiskaaminen luonnistuu.

Mjaa

Toivottavasti se luonnistuu. Itse olen alkanut huomaamaan, että tiskin määrä tarvitsee koneen.

Ai!

Se jo pyörii.

(Hihitystä)

Teknodonna kirjoitti:

Mjaa

Toivottavasti se luonnistuu. Itse olen alkanut huomaamaan, että tiskin määrä tarvitsee koneen.

Ai!

Se jo pyörii.

(Hihitystä)

Lue lisää

Mulla on vahva tunne siitä että ap. tiskaa sujuvammin kuin kursii kasaan älyttömiä aloituksia.

Mjoo

Joitain asioita kirjoitellaan vasurilla, toisia oikealla. Kokonaisuus on ajatus siinä keskellä.

Ei

(Naurua)

https://www.youtube.com/watch?v=o3UHMV3jrZk