Johan Raattamaa arkkitehtina

Pssst! Asioita voi tarkastaa myös Bibliasta ja vieraskielisistä luotettavista käännöksistä. Varmaa on, että kaikissa käännöksissä on virheitä. Jo LLL mainitsee yhden kohdan, joka on suomenkielisessä Bibliassa oikein, mutta ruotsinkielisessä väärin. Asia koski lihavia lampaita, jotka Isäntä teurastaa, koska ne puskevat heikkoja ja lahmaavat ja polkevat laidunta.

Vanhinten kirja 1 , kertoo vasta n. 1874 lähtien Esikoisista,
Ei Esikoislestaadiolaista .
Tarkatkaa kirjaa, sivua en nyt muista siellä se on.
-
Ei vielä noissa vuoden vaihteen seuroissa julistettu syntiä,
anteeksi mutta Tärännön kesäseuroissa kyllä. 1854..
--

Ei se körtti ooperil.

"siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi."

Tätä asiaahan ei suoraan tunnusteta, mutta sanonta, - täytyy pitää kaksin käsin kiinni siitä, mistä on Hengen ja elämän saanut - pitää sisällään sen, että täytyy pitää kiinni Lapin Vanhimpien opetuksista, siksi, että he asuvat ja vaikuttavat juuri sillä alueella, jolla lestadiolainen herätys on alkanut.

Tämä on hieman harmillista siksi, että sillä alueella vaikuttavat myös leeviläisyyden ja steeniläisyydenkin johtajat.

Kolmanneksi tuollainen uskomus on Katekismuksen opetuksen vastaista, sillä Kristuksen seurakunta ei ole sidottu aikaan, ei paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin. Ei edes Lapin Vanhimpiin.

Raamattu kehottaa kyllä muistamaan vanhoja opettajia ja tarkkaamaan, millainen loppu heidän menollaan oli.

Lisäksi kehotetaan rukoilemaan ja kannustamaan saarnaajia. Kuitenkin opetusta pitää arvostella sen mukaan, millaisia hedelmiä se tuottaa. Raattamaa pyrki kaikella tarmollaan pitämään laumaa koossa väheksymättä niitäkään, joita hän joutui ojentamaan.

Nykyopetuksella pyritään hämärtämään sitä, että usko on tullut Jumalalta Jeesuksen kautta, eikä keneltäkään ihmiseltä. Ihmiset ovat vain välikappaleita Jumalan työssä. Kirkkohistoria osoittaa, etteivät samat johtajat ja johtajasuvut ole johtaneet kristillisyyttä satoja vuosia.

Katolisuudesta nousivat ensin valdolaiset, (ehkä jo kataanit Ranskassa), sitten John Wychliff Englannissa. Böömin veljet saivat tsekkiläisten vaihto-oppilaiden kautta vaikutteita Wychliffiltä. Sitten nousi Jan Huss ja satavuotta myöhemmin Melancton ja Luther.

Elävä usko kulki mm. herrnhutilaisuuden kautta lukijaisuuteen, jossa se leimahti seurakunnalliseen muotoon jo Pehr Brandellin toimesta, (mm. Lapin Maria). Sittemmin tulivat muut 1800-luvun heräykset. Lestadiolaisuus ehkä voimakkaimpana, mutta myös LLL:n aikkalaisen, Roseniuksen, ympärille syntyi herätysliike. Sen vaikutuksena Suomessa mm. SLEY.

Ettsilleen kirjoitti:

"siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi."

Tätä asiaahan ei suoraan tunnusteta, mutta sanonta, - täytyy pitää kaksin käsin kiinni siitä, mistä on Hengen ja elämän saanut - pitää sisällään sen, että täytyy pitää kiinni Lapin Vanhimpien opetuksista, siksi, että he asuvat ja vaikuttavat juuri sillä alueella, jolla lestadiolainen herätys on alkanut.

Tämä on hieman harmillista siksi, että sillä alueella vaikuttavat myös leeviläisyyden ja steeniläisyydenkin johtajat.

Kolmanneksi tuollainen uskomus on Katekismuksen opetuksen vastaista, sillä Kristuksen seurakunta ei ole sidottu aikaan, ei paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin. Ei edes Lapin Vanhimpiin.

Raamattu kehottaa kyllä muistamaan vanhoja opettajia ja tarkkaamaan, millainen loppu heidän menollaan oli.

Lisäksi kehotetaan rukoilemaan ja kannustamaan saarnaajia. Kuitenkin opetusta pitää arvostella sen mukaan, millaisia hedelmiä se tuottaa. Raattamaa pyrki kaikella tarmollaan pitämään laumaa koossa väheksymättä niitäkään, joita hän joutui ojentamaan.

Nykyopetuksella pyritään hämärtämään sitä, että usko on tullut Jumalalta Jeesuksen kautta, eikä keneltäkään ihmiseltä. Ihmiset ovat vain välikappaleita Jumalan työssä. Kirkkohistoria osoittaa, etteivät samat johtajat ja johtajasuvut ole johtaneet kristillisyyttä satoja vuosia.

Katolisuudesta nousivat ensin valdolaiset, (ehkä jo kataanit Ranskassa), sitten John Wychliff Englannissa. Böömin veljet saivat tsekkiläisten vaihto-oppilaiden kautta vaikutteita Wychliffiltä. Sitten nousi Jan Huss ja satavuotta myöhemmin Melancton ja Luther.

Elävä usko kulki mm. herrnhutilaisuuden kautta lukijaisuuteen, jossa se leimahti seurakunnalliseen muotoon jo Pehr Brandellin toimesta, (mm. Lapin Maria). Sittemmin tulivat muut 1800-luvun heräykset. Lestadiolaisuus ehkä voimakkaimpana, mutta myös LLL:n aikkalaisen, Roseniuksen, ympärille syntyi herätysliike. Sen vaikutuksena Suomessa mm. SLEY.

Lue lisää

Ennen Wykliftiä oli Occamilainen ,
muuten kyllä järjestys oli tuo.
-

Ettsilleen kirjoitti:

"siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi."

Tätä asiaahan ei suoraan tunnusteta, mutta sanonta, - täytyy pitää kaksin käsin kiinni siitä, mistä on Hengen ja elämän saanut - pitää sisällään sen, että täytyy pitää kiinni Lapin Vanhimpien opetuksista, siksi, että he asuvat ja vaikuttavat juuri sillä alueella, jolla lestadiolainen herätys on alkanut.

Tämä on hieman harmillista siksi, että sillä alueella vaikuttavat myös leeviläisyyden ja steeniläisyydenkin johtajat.

Kolmanneksi tuollainen uskomus on Katekismuksen opetuksen vastaista, sillä Kristuksen seurakunta ei ole sidottu aikaan, ei paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin. Ei edes Lapin Vanhimpiin.

Raamattu kehottaa kyllä muistamaan vanhoja opettajia ja tarkkaamaan, millainen loppu heidän menollaan oli.

Lisäksi kehotetaan rukoilemaan ja kannustamaan saarnaajia. Kuitenkin opetusta pitää arvostella sen mukaan, millaisia hedelmiä se tuottaa. Raattamaa pyrki kaikella tarmollaan pitämään laumaa koossa väheksymättä niitäkään, joita hän joutui ojentamaan.

Nykyopetuksella pyritään hämärtämään sitä, että usko on tullut Jumalalta Jeesuksen kautta, eikä keneltäkään ihmiseltä. Ihmiset ovat vain välikappaleita Jumalan työssä. Kirkkohistoria osoittaa, etteivät samat johtajat ja johtajasuvut ole johtaneet kristillisyyttä satoja vuosia.

Katolisuudesta nousivat ensin valdolaiset, (ehkä jo kataanit Ranskassa), sitten John Wychliff Englannissa. Böömin veljet saivat tsekkiläisten vaihto-oppilaiden kautta vaikutteita Wychliffiltä. Sitten nousi Jan Huss ja satavuotta myöhemmin Melancton ja Luther.

Elävä usko kulki mm. herrnhutilaisuuden kautta lukijaisuuteen, jossa se leimahti seurakunnalliseen muotoon jo Pehr Brandellin toimesta, (mm. Lapin Maria). Sittemmin tulivat muut 1800-luvun heräykset. Lestadiolaisuus ehkä voimakkaimpana, mutta myös LLL:n aikkalaisen, Roseniuksen, ympärille syntyi herätysliike. Sen vaikutuksena Suomessa mm. SLEY.

Lue lisää

Ennen Wykliftiä oli Occamilainen,
.-

Ettsilleen kirjoitti:

"siis käytännössä liikettä Ruotsista johtavat henkilöt), on korotettu kaikkivaltiaaksi Jumalaksi."

Tätä asiaahan ei suoraan tunnusteta, mutta sanonta, - täytyy pitää kaksin käsin kiinni siitä, mistä on Hengen ja elämän saanut - pitää sisällään sen, että täytyy pitää kiinni Lapin Vanhimpien opetuksista, siksi, että he asuvat ja vaikuttavat juuri sillä alueella, jolla lestadiolainen herätys on alkanut.

Tämä on hieman harmillista siksi, että sillä alueella vaikuttavat myös leeviläisyyden ja steeniläisyydenkin johtajat.

Kolmanneksi tuollainen uskomus on Katekismuksen opetuksen vastaista, sillä Kristuksen seurakunta ei ole sidottu aikaan, ei paikkaan eikä tiettyihin ihmisiin. Ei edes Lapin Vanhimpiin.

Raamattu kehottaa kyllä muistamaan vanhoja opettajia ja tarkkaamaan, millainen loppu heidän menollaan oli.

Lisäksi kehotetaan rukoilemaan ja kannustamaan saarnaajia. Kuitenkin opetusta pitää arvostella sen mukaan, millaisia hedelmiä se tuottaa. Raattamaa pyrki kaikella tarmollaan pitämään laumaa koossa väheksymättä niitäkään, joita hän joutui ojentamaan.

Nykyopetuksella pyritään hämärtämään sitä, että usko on tullut Jumalalta Jeesuksen kautta, eikä keneltäkään ihmiseltä. Ihmiset ovat vain välikappaleita Jumalan työssä. Kirkkohistoria osoittaa, etteivät samat johtajat ja johtajasuvut ole johtaneet kristillisyyttä satoja vuosia.

Katolisuudesta nousivat ensin valdolaiset, (ehkä jo kataanit Ranskassa), sitten John Wychliff Englannissa. Böömin veljet saivat tsekkiläisten vaihto-oppilaiden kautta vaikutteita Wychliffiltä. Sitten nousi Jan Huss ja satavuotta myöhemmin Melancton ja Luther.

Elävä usko kulki mm. herrnhutilaisuuden kautta lukijaisuuteen, jossa se leimahti seurakunnalliseen muotoon jo Pehr Brandellin toimesta, (mm. Lapin Maria). Sittemmin tulivat muut 1800-luvun heräykset. Lestadiolaisuus ehkä voimakkaimpana, mutta myös LLL:n aikkalaisen, Roseniuksen, ympärille syntyi herätysliike. Sen vaikutuksena Suomessa mm. SLEY.

Lue lisää

Böömin veljet eli Lutherin aikaan. Ei satavuotta myöhemmin....

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen katkeruus kumpuaa?

kjhjfjlöl kirjoitti:

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen katkeruus kumpuaa?

Samoin, Sinulla sitä on enemmän kuin kenelläkään muulla? Me vain päästään taivaaseen, mitä nuo muut nyt edes yrittää, ottaisivat kitarat esiin ja polkkatukkineen siellä sitten soittelisivat pitkällä matkalla tulivaatteissaan jos ovat edes ymmärtäneet niitäkään ottaa.
Eikö sulla mikää kello soita....., eiku me vaan olaan oikeassa ja yksin??
No ei varmaan ja pitkä aivopesu taustallasiihen siihen syynä, en sinua syytä., Vaikka et sitä tule ehkä ymmärtämään koskaan, mahdollisesti viimeisellä tuomiolla, en tiedä, siellä voi tulla iso pettymys? Vai onko mahdolllista?
No samantekevää, mutta älä hyvä ihminen tuomitse noin ja kysele katkeruudesta.
Ja tuollainen kjhjfjlöl kertoo epätoivostasi. Voimia kuitenkin toivotan.