Loukkaantumisherkkyys ja vihapuheet

Kaikki traumatisoituneethan ovat yliherkkiä loukkaantumaan. Oli trauman syy sitten mikä tahansa.

Nettikeskusteluissakin loukkaannutaan joskus, vaikka asioista ja ilmiöistä keskusteltaisiin vain yleisellä tasolla. Mutta ei keskustelemista voi lopettaa vain siksi, että joku jossakin saattaisi loukkaantua. Sellainen johtaisi neuroottiseen yhteiskuntaan.

Ylläoleva viestikin oli vain yleisluontoista pohdintaa, eikä missään nimessä kritiikkiä siitä, että otit asian esille.:)

Sisäisistä haavoista eheytymiseen voi jollakin ihmisellä mennä koko elämä aikaa olipa nyt sitten kyseessä hetero tai homo.

"Sielunhoidossa tarvitaan viisautta ja ymmärrystä, jota ei kaikilla kristityillä ole. Ei pidä mennä sorkkimaan ihmisen psyykeä, jos ei siitä mitään ymmärrä." Joku saarnaaja sanoi että ketään ihmistä ei pitäisi sanoa sielunhoitajaksi, vaan korkeintaan sielunhoitoavustajaksi. Jeesus on sielunhoitaja. Ei ole tosiaankaan jokaiselle sopivaa hommaa tuo sielunhoitoavustajan tehtävä.

Asioiden pohtiminen on yleensä ihan paikallaan, ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa. Sanoja voi käyttää niin todella monella eri tapaa. Raamatussakin se mainitaan Jaak. 3:2. "Jos joku ei hairahdu puheessa, hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa".

Jos unohdetaan tietyt kiusalliset Raamatun paikat kuten esim. Room. 1:24-27, niin Rakkauden nimissä oikeutetaan sellaisetkin teot joita Jumalan Sana pitää syntinä. Kun synti-sana unohdetaan ja sen synti-sanan tilalle laitetaan jokin sairaus tai jotain muuta sellaista, mille ihminen ei itse voi mitään - niin eihän ihminen sitten tarvitse Jeesusta pelastajana jos ei kerran ole syntejäkään joista tarvitsisi tehdä parannusta. Minä-minä-minä se vaan määrään elämästäni ja omasta ruumiistani...

Jumala ja hänen Sanansa unohdetaan ja ihminen itse määrittelee mikä on oikein ja mikä on väärin. Minä en oikein ymmärrä sitä, miksi homoparit haluavat kirkollisen vihkimisen - mutta ilmeisesti he eivät ole lukeneet Raamattua tai sitten Raamattu ja kirkko elävät ihan omaa elämäänsä ja ihminen napsii vaan rusinat pullasta.

Näin nyt tässä kirjoitin mitä äkkiseltään mieleen tuli.

Kohtelisin tällaista lasta niin kuin ihmisiä yleensäkin. Lienee jonkin verran yleistäkin että tuollaisia hyväksikäyttötapauksia on taustalla , ainakin tuollaista olen jostakin lukenut.

Se, mitä joku ihminen kokee olevansa - ellei hän toteuta näitä asioita, jää samalle asteelle kuin muutkin sellaiset asiat jotka eivät ole hyväksi ja ovat vältettäviä. Raamatun mukaan homouden harjoittaminen on syntiä. Mutta on olemassa hyvin paljon muitakin syntejä, hyvin erilaisia syntejä. Kaikki synnit eivät ole yhtä päälle päin näkyviä. Raamattu opettaa että kenestäkään ihmisestä ei tule synnitöntä - mutta ihmisen tulee välttää synnissä elämistä. Lankeemuksia varmaan jokaiselle uskovalle tulee, mutta niistä täytyy tehdä parannus.

Traumojen käsittely hienotunteisesti, asiallisesti, luottamuksellisesti varmaankin olisi paikallaan. Mutta tuollainen vie varmasti pitkän aikaa, ei eheytynen tapahdu sormia napsauttamalla, ellei Jumala erityisellä tavalla paranna ihmistä tavallista nopeammin.

"Mistä erotat ihmisen joka on raiskauksen takia homo ja ihmisen joka on muuten seksuaalisesti homo?" En mistään. Ei minulla ole yliluonnollisia kykyjä. Myös heteroihmisiä raiskataan ja silloin on vaarana että syntyy lapsia.

Ehkä se on myös jonkin verran muoti-ilmiö. Jossakin vaiheessa on ollut paljon näitä kaapista tulemisia kun sekä tunnetut mies- että naisparit ovat löytäneet toisensa. Vankilassa tuohon homokäyttäytymiseen liittyy varmaan myös vallankäyttöä, ainakin joissakin vankila-aiheisissa elokuvissa on sellaista tullut esiin.