Skitsofrenia on oikea sairaus

.. ja ikävä kyllä pitkäaikainen neuroleptien käyttökin muuttaa aivoja, mm. vähentää aivojen tilavuutta.

narrative kirjoitti:

.. ja ikävä kyllä pitkäaikainen neuroleptien käyttökin muuttaa aivoja, mm. vähentää aivojen tilavuutta.

Niin, mikä rooli aivomuutoksissa on esim päihteillä tai neurolepteillä?

Anonyymi kirjoitti:

Niin, mikä rooli aivomuutoksissa on esim päihteillä tai neurolepteillä?

Ynnä muilla aineilla ja aineyhdistelmillä mitä psykiatriassa määrätään?

Anonyymi kirjoitti:

Ynnä muilla aineilla ja aineyhdistelmillä mitä psykiatriassa määrätään?

Psyykenlääkkeiden, kaikissa lääkeryhmissä, ja muiden päihteiden yhteiskäyttö, vaikuttaa negatiivisesti kognitiivisiin taitoihin, vaikka kaiken käytön olisi jo lopettanutkin.
Kenties aiheuttavat aivojen valkeassa aineessa jotakin muutoksia, mitä tosin ilmeisesti tekee jotkin psyykkiset sairaudetkin, esim. skitsofrenia.

Et siis lukenut aloitusviestiin linkittämääni wikipedia-koostetta. Mitäpä jos lukisitsen ensin ja sitten tulisit vasta pätemään? Vai trollaatko vain?

luettavaateille kirjoitti:

Et siis lukenut aloitusviestiin linkittämääni wikipedia-koostetta. Mitäpä jos lukisitsen ensin ja sitten tulisit vasta pätemään? Vai trollaatko vain?

Olen tehnyt taustatyöni. Tiedän mistä puhut ja mihin viittaat.

Silti, toistan jo itseäni, mutta mainitsen vielä uudelleen: Jos aivoista löytyisi jotain poikkeamaa kyseessä ei olisi mielisairaus vaan aivosairaus. Kyseessä olisi joko uusi aikaisemmin löytämätön sairaus tai sitten jokin jo tunnettu aivosairaus. Skitsofrenia ei ole eikä voi olla sairaus, koska sillä viitataan ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun ja/tai tunteiluun, kuten kaikilla muillakin mielisairauksilla. Mikään käytös, ajatus tai tunne tai niiden yhdistelmä ei ole eikä voi olla sairaus. Sairauksia ei lääketieteessä määritellä niin. Jos aivoista löytyisi jotain vikaa henkilöltä, jolla psykiatrit sanovat olevan skitsofrenia, hänellä ei olisi enää skitsofrenia (eli mielisairaus) vaan oikea fysiologinen sairaus (eli aivosairaus) ja siten hänet siirrettäsiin psykiatriasta oikean lääketieteen puolelle neurologien hoidettavaksi, jos hän siis niin tahtoisi. Ketäänhän ei saa pakottaa mihinkään. Toisin sanoen, psykiatrit eivät koskaan hoida tai voi hoitaa oikeita sairauksia vaan pelkästään mielikuvitussairauksia, sairauksia, joista ei ole mitään fyysistä jälkeä.

En tiedä miten osaisin asian selkeämmin selittää. Jo viime viestissä oli riittävät perustelut. Siitä, että skitsofreniaa ei ole listattu ICD:ssä aivosairaudeksi jo kertoo, että kaikki jakamassasi wikipedia-linkissä listatut hypoteesit ovat perättömiä. Ne eivät liity, eivätkö voi liittyä, skitsofreniaa jo semanttisista syistä. Mielisairaus on aina metafora. Se on niin sanottu analyyttinen totuus, joka pitää aina paikkaansa riippumatta siitä kuinka paljon tutkimusta esimerkiksi laboratorioissa jne. tehdään nyt tai tulevaisuudessa. Voimme korkeintaan löytää uusia aivosairauksia, mutta se on eri asia. Ymmärrätkö eron mieli- ja aivosairauden välillä? Käytännönläheisempi esimerkki mielisairaudesta on virkavallan vastustaminen (Conduct Disorder tai Oppositional Defiant Disorder), kun taas esimerkki aivosairaudesta on vaikkapa Alzheimerin tauti.

dfgtrlhiu kirjoitti:

Olen tehnyt taustatyöni. Tiedän mistä puhut ja mihin viittaat.

Silti, toistan jo itseäni, mutta mainitsen vielä uudelleen: Jos aivoista löytyisi jotain poikkeamaa kyseessä ei olisi mielisairaus vaan aivosairaus. Kyseessä olisi joko uusi aikaisemmin löytämätön sairaus tai sitten jokin jo tunnettu aivosairaus. Skitsofrenia ei ole eikä voi olla sairaus, koska sillä viitataan ei-toivottuun käytökseen, ajatteluun ja/tai tunteiluun, kuten kaikilla muillakin mielisairauksilla. Mikään käytös, ajatus tai tunne tai niiden yhdistelmä ei ole eikä voi olla sairaus. Sairauksia ei lääketieteessä määritellä niin. Jos aivoista löytyisi jotain vikaa henkilöltä, jolla psykiatrit sanovat olevan skitsofrenia, hänellä ei olisi enää skitsofrenia (eli mielisairaus) vaan oikea fysiologinen sairaus (eli aivosairaus) ja siten hänet siirrettäsiin psykiatriasta oikean lääketieteen puolelle neurologien hoidettavaksi, jos hän siis niin tahtoisi. Ketäänhän ei saa pakottaa mihinkään. Toisin sanoen, psykiatrit eivät koskaan hoida tai voi hoitaa oikeita sairauksia vaan pelkästään mielikuvitussairauksia, sairauksia, joista ei ole mitään fyysistä jälkeä.

En tiedä miten osaisin asian selkeämmin selittää. Jo viime viestissä oli riittävät perustelut. Siitä, että skitsofreniaa ei ole listattu ICD:ssä aivosairaudeksi jo kertoo, että kaikki jakamassasi wikipedia-linkissä listatut hypoteesit ovat perättömiä. Ne eivät liity, eivätkö voi liittyä, skitsofreniaa jo semanttisista syistä. Mielisairaus on aina metafora. Se on niin sanottu analyyttinen totuus, joka pitää aina paikkaansa riippumatta siitä kuinka paljon tutkimusta esimerkiksi laboratorioissa jne. tehdään nyt tai tulevaisuudessa. Voimme korkeintaan löytää uusia aivosairauksia, mutta se on eri asia. Ymmärrätkö eron mieli- ja aivosairauden välillä? Käytännönläheisempi esimerkki mielisairaudesta on virkavallan vastustaminen (Conduct Disorder tai Oppositional Defiant Disorder), kun taas esimerkki aivosairaudesta on vaikkapa Alzheimerin tauti.

Lue lisää

Tuossa oli selvästi löydetty keskimääräisiä poikkeamia, jotka selittyvät lukuisilla tekijöillä. Aloittaja ei vain oikein ymmärrä, että poikkeamat aivojen rakenteessa eivät ole aina implikaatio mihinkään sairauteen, vaan voivat viitata ihan vain huono-osaisuuteen. Se on sinänsä ymmärrettävää, koska skitsofreniatutkijatkaan eivät aina tykkää tästä ajatuksesta.

Esimerkiksi sivukammioiden laajentuminen liittyy myös mm. päihteisiin, kuten kannabiksen käyttöön. Tutkitusti potilaat, jotka polttavat kannabista, omaavat keskivertoa laajemmat aivojen sivukammiot. Lisäksi kannabiksen ja alkoholin suurkulutus sekä tupakan poltto on yhteydessä harmaan aineen surkastumiseen. Lisäksi aerobisen liikunnan on tutkittu lisäävän sekä harmaan aineen että valkoisen aineen tilavuutta aivoissa. Hippokampuksen surkastuminen selittyy lukuisilla tekijöillä, kuten kroonisella stressillä ja elämäntavoilla, joihin ei kuulu liikunta. Krooninen stressi etenkin varhaislapsuudessa on yhteydessä hippokampuksen surkastumiseen sekä laajentaa sivukammioita. Hippokampuksen surkastuminen varhaislapsuuden stressiin johdosta selittää osaltaan sen, miksi myöhemmin skitsofreniaan sairastuvat lapset saavat joidenkin tutkimusten mukaan heikommat pisteet työmuistissa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3796078/#CIT0074

Noissa tutkimuksissa on lisäksi lukuisia virhelähteitä, jotka vaikuttavat tuloksiin. Yksi on siinä, että tutkimuksessa korostuu huono-osaisimpien skitsofreenikkojen edustus, koska tutkimuksiin ei osallistu samassa suhteessa niitä, jotka kokevat parantuneensa. Tutkitaan siis niitä, jotka eivät liiku, joilla on vakavia päihdeongelmia, vaikea traumahistoria ja jotka syövät pitkään aivoja surkastuttavia neuroleptejä. Jos tutkimuksiin valikoituu huono-osaisista ihmisistä ne huono-osaisimmat, niin onko tuo nyt ihme, että jotain muutoksia löydetään. Niiden tarkoitushakuinen tulkinta aivosairauden todisteiksi taas on jotain käsittämätöntä pseudotiedettä, joka edellyttää, että tutkija ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää omaa tutkimuskohdettaan.

Mites sitten ADHD, Asperger ja OCD? Näihin yhdistetään vahva biologinen yhteys ja poikkeavuuksia aivotoiminnoissa.

eaqghrs kirjoitti:

Mites sitten ADHD, Asperger ja OCD? Näihin yhdistetään vahva biologinen yhteys ja poikkeavuuksia aivotoiminnoissa.

ADHD:n ja OCD:n kohdalla ei ole löydetty mitään biologista poikkeamaa verrokkeihin. Jos olet kuullut toisin, olet kuullut psykiatrian levittämää propagandaa.

Tärkeä on oppia erottamaan sairaudet oireista ja oireet seuraamuksista. Oireet, kuten esimerkiksi kipu, eivät ole sairauksia. Myöskään seuraamukset, kuten esimerkiksi töistä pois jääminen, ei ole sairaus. Vain sairaudet ovat sairauksia. Loogista eikö? Sairaudet ovat fyysisiä tai kemiallisia poikkeavuuksia kehossa. Käytös, ajatus tai tunne, tai niiden yhdistelmä, ei ole eikä voi olla sairaus. Sairauksia ei määritellä tieteellisesti niin. Tämä on lääketieteen perusasioita ymmärtää.

ADHD:n ja OCD:n, kuten _kaikkien_ muidenkin niin sanottujen mielisairauksien kohdalla, mitään fyysistä tai kemiallissta poikkeavuutta ei ole löydetty vaan "sairaus" perustuu vääränlaisen käytöksen, ajattelun ja/tai tunteiden luokitteluun (!). Se mikä on vääränlaista tai oikeanlaista on tietenkin mielipideasia, josta päättävät yhteiskunassa poliitikot ja lakimiehet, taustallaan kansan mielipiteitä. Huomaa, että, jos jokin poikkeavuus löydettäisiin, siirtyisivät ADHD ja OCD neurologian piiriin oikeiksi sairauksiksi, aivosairauksiksi. Ne olisivat siis silloin aivosairauksia (ICD:n luokka G), eivät mielisairauksia (ICD:n luokka F). Kaikki ICD:n F-luokassa olevat "tilat" ovat ei-sairauksia. Ne ovat sairauksia vain metaforisessa merkityksessä, kuten esimerkiksi homoseksuaalisuus, tai uhkapelaaminen, tai auktoriteetin tottelemattomuus jne. Kirjoitin tästä erottelusta aikaisemmin tässä ketjussa, jos haluat lukea.

Asperger on kiistanalainen käsite, joka pitänee sisällään sekä oikeasti sairaita että ei-sairaita. Asperger on tietääkseni myös vain nimitys tietynlaisella käytökselle, ajattelulle ja tunteille, joten siten se ei olisi sairaus. Mutta myönnän, että en ole perehtynyt Aspergeriin niin hyvin, että osaisin kommentoida enempää.

Aspergerin oireyhtymä on ainoa edellämainituista, jolla on neurologinen pohja. F-diagnooseissa on joitakin sellaisia, kuten autismikirjon ilmiöt ja dementia (ja tietenkin päihteiden aiheuttamat psykoosit). ADHD ja pakko-oireinen häiriö sitä vastoin eivät ole neurologisia sairauksia. Biologia on niissä vain korrelaatti, syy-yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan vaikka kovasti on yritetty ja yritetään. Vaikeat elämäntilanteet, traumakokemukset ja perheen vuorovaikutusongelmat kyllä on osoitettu olevan näidenkin ongelmien taustalla.

En ole itse perehtynyt Aspergerin oireyhtymään, mutta eräs läheinen ystäväni on, koska hänellä on kyseinen oireyhtymä. Hän diagnosoi sen itse itselleen ensin ja hakeutui sitten hoitopaikkaan, jossa sai virallisen diagnoosin. As. on jatkumo, jonka lievemmässä päässä ystäväni on. Hänellä on kaksi akateemista loppututkintoa ja yksi amk-tutkinto, ja hän on tosi aikaansaapa ja tasapainoinen ihminen. Hän kärsi vuosikaudet siitä, että koki itsensä joissakin suhteissa erilaiseksi kuin muut. Kun hän löysi syyn siihen ja vertaisryhmän, se oli hänelle valtava helpotus.

Ystäväni on selvittänyt asiaa niin paljon kuin mahdollista olematta itse neurologi (ja pikkutarkkana "aspergerinä" hän TODELLA on selvittänyt asiaa, siis pohjia myöten;), ja hän on vakuuttunut, että kyseessä on puhtaasti hermostollinen oireyhtymä. Ystäväni kokee asian myönteisesti, neurologisena erityisyytenä, jossa on sekä hyvät että hankalat puolet. Minäkin olen oppinut ymmärtämään häntä paremmin sen jälkeen kun hän osasi selittää asiaa, ja hän itse tulee nykyään paremmin vastaan muita, kun tietää, mistä jotkut hankaluudet vuorovaikutuksessa johtuvat.

Ystäväni kuitenkin pitää tiukan eron psykiatriaan, hän on tarkkana siitä että As. ei ole psyykkinen sairaus. Hän sai aikoinaan ties minkälaisia psykiatrisia diagnooseja koettaessaan etsiä syitä ongelmilleen. Hän on joissakin elämänvaiheissaan ollut ahdistunut ja masentunut. Kun hän meni psyk.polille, ja samalla alettiin ihmetellä hänen silloin vielä tunnistamattomia asperger-piirteitään, seurauksena oli tukku psykiatrisia leimoja. Hän on karistanut harteiltaan skitsofrenia-, rajatila-, vaativa persoonallisuus- ja epävakaa persoonallisuus -diagnoosit. Huvittaviakin piirteitä asiassa on, kuten se että jotkut hänen eri hoitopaikoissa saamistaan diagnooseista ovat toisilleen vastakkaisia: epävakaus/rajatila ei ole oikeastaan mahdollista jos olisi vaativa persoonallisuus... Hänelle yritettiin väenvängällä myös masennusdiagnoosia aikana, jolloin hän ei itse kokenut itseään lainkaan masentuneeksi, vaan vain lievästi ahdistuneeksi ja uupuneeksi.

Ystäväni on kokenut psykiatrisen järjestelmän pelottavaksi ja suorastaan vaaralliseksi. Hän kokee, ettei häntä ole kuunneltu juuri missään. Diagnooseja on lätkitty 20 minuutin psykiatrinvastaanotolla. Yksi persoonallisuushäiriödiagnooseista oli tehty näin ilman että siitä edes kerrottiin hänelle, se selvisi hänelle vasta paljon myöhemmin kun hän pyysi nähdä paperinsa. Kyseinen diagnoosi roikkuu hänen papereissaan vieläkin, ja ahdistaa häntä. Toiset psykiatrit ovat sen jo kumonneet, mutta hän ei jaksa ryhtyä taisteluun saadakseen sen poistettua psyk.polin papereista. Hän on muuttanut toiselle paikkakunnalle ja koettaa unohtaa ne asiat.

Itse tunnen joitaki ADHD-ja OCD-ihmisiä sekä naapurustosta että lähi-ja perhepiiristäni. Ihan tasapainoisista perheissä ovat eläneet. Osassa jopa vanhemmat ovat "normaaleja" ja perheen ainoa lapsi kärsii em.oireista. Sukulaismies sairastui OCD:hen 20-ikävuoden paremmalla puolella eläen siihen saakka ihan tavallista elämää. Yhtenä kesänä vain oireet syöksyivät päälle hyeenan lailla ja oli pakko hakea apua. Kummaa olisi jos näissä ei biologisia tekijöitä olisi vaikuttimina. Miksei olisi? Jotkuthan ovat saaneet DBS-hoidosta (deep brain stimulation) apua pakko-oireisiin. Ei se OCD:kaan mikään leikin asia ole.

mitentääon kirjoitti:

Itse tunnen joitaki ADHD-ja OCD-ihmisiä sekä naapurustosta että lähi-ja perhepiiristäni. Ihan tasapainoisista perheissä ovat eläneet. Osassa jopa vanhemmat ovat "normaaleja" ja perheen ainoa lapsi kärsii em.oireista. Sukulaismies sairastui OCD:hen 20-ikävuoden paremmalla puolella eläen siihen saakka ihan tavallista elämää. Yhtenä kesänä vain oireet syöksyivät päälle hyeenan lailla ja oli pakko hakea apua. Kummaa olisi jos näissä ei biologisia tekijöitä olisi vaikuttimina. Miksei olisi? Jotkuthan ovat saaneet DBS-hoidosta (deep brain stimulation) apua pakko-oireisiin. Ei se OCD:kaan mikään leikin asia ole.

Lue lisää

Tunnen myös OCD-häiriöisen ihmisen ja hän pääsi ongelmistaan eroon oikeanlaisen psykoterapian avulla. Minun on helppo uskoa, miksi hän sairastui siihen. Hänellä oli häiriön pohjalla ihan synnynnäinen vamma, joka teki elämästä jatkuvaa taistelua ja ylikuormitus sitten laukaisi pakkomielteen tarkistella kaikkea ja ajatella tuhat kertaa päivässä käsien pesemistä jne. OCD on evolutiivisesti erittäin ymmärrettävä "häiriö". On paljon edullisempaa pelätä leijonaa, jota ei ole, kuin olla pelkäämättä leijonaa, joka vaanii sinua. Se voi puhjeta yllättäen, kun ihmisen tietty kuormitustaso ylittyy vähän samalla tavalla, kun esimerkiksi paniikkihäiriö. Sekin tulee helposti yllättäen juuri silloin, kun vähiten odottaa rauhallisessa tilanteessa. Minusta sekä OCD että ADHD ovat niin normaaleja piirteitä, etten olettaisi niiden liittyvän yhtään mihinkään voimakkaaseen neurologiseen poikkeavuuteen liittyvää ongelmaa. Lukemani perusteella esimerkiksi ADHD:-n yhdistettyihin aivorakenteellisiin poikkeamiin liittyvä tulokset kärsivät vielä suuremmista ongelmista kuin skitsofreniatutkimuksiin liittyvät löydökset. Erot ovat useimmiten täysin olemattomia ja kuten skitsofreniatutkimuksessa, myös ADHD-tutkimuksessa sivuutetaan muut vaikuttavat muuttujat kuten lääkkeiden vaikutus. Tulosten pohjalta julkaistaan johtopäätöksiä, joita empiirinen näyttö ei tue, mutta jotka mitä ilmeisemmin miellyttävät tutkijoiden rahoittajia. Ihmiset usein tosin monet vähättelevät korruption ja rahoittajien mielistelyn vaikutusta tutkimusten tuloksiin, kun puhutaan ns. vakavasti otettavasta tieteestä, mutta se ei tee kyseistä ilmiötä olemattomaksi.

ADHD:hen ja OCD:en voi liittyä normaalivariaatiossa poikkeavia piirteitä, kuten neuroottisuutta ja korostunutta vilkkautta, mutta ei se tarkoita, että ne olisivat erillisiä neurologisia häiriöitä. Jos olet materialisti ja oletat tietoisuuden toiminnan korreloivan aivojen toiminnan kanssa, niin et voi mitenkään erottaa sairautta sen pohjalta, miten biologinen se on. Kaikki on biologiaa, mutta biologia on osa myös sosiaalista vuorovaikutusta. Sosiaalinen ympäristö kiintymysuhteineen vaikuttaa siihen, miten ihmisen aivot toimivat. Vuorovaikutus ja kieli, ja kulttuuri kokonaisuudessaan ovat kuin käyttöliittymä, jolla aivoja käytetään ja tapa käyttää aivoja vaikuttaa niiden rakenteeseen ja toimintaan kumulatiivisesti. Se vaikuttaa varmasti siihen kenellä ja koska pakkoajatukset aktivoituvat. Varmasti pakko-oireiseenkin häiriöön on monta eri reittiä, kuten on ADHD-diagnoosiinkin.

Niin, Olisiko tyydyttävä selitykseen ettemme vain tarkalleen tiedä mistä pakkoneuroottisuus, ylivilkkaus tai autismi kirjon häiriöt johtuvat? Otamme kuitenkin osaa potilaiden kärsimykseen?

https://globalnews.ca/news/4125528/twins-ocd-suicide-pact/

Siinä karu tarina OCD:sta.

http://scitechconnect.elsevier.com/neurobiology-basis-of-ocd/

Siinä Ocd:n neurobiologista perustaa.

Just näin. Ocd:ssa on häiriöitä dopamienergisten tyvitumakkeiden (basal gangliat) toiminnassa ja näiden yhteyksissä aivojen kuorialueille ja takaisin. Neurotieteilijät puhuvat ns.hermoratasilmukoista. Näiden toiminnassa on poikkeavuus. Siinä alemmat osat ovat vajaatehoisia ja ylemmät saavat yliotteen. Tämä näkyy etenki tic-oireilussa.

exxxpertti kirjoitti:

Just näin. Ocd:ssa on häiriöitä dopamienergisten tyvitumakkeiden (basal gangliat) toiminnassa ja näiden yhteyksissä aivojen kuorialueille ja takaisin. Neurotieteilijät puhuvat ns.hermoratasilmukoista. Näiden toiminnassa on poikkeavuus. Siinä alemmat osat ovat vajaatehoisia ja ylemmät saavat yliotteen. Tämä näkyy etenki tic-oireilussa.

Lue lisää

Sekoitat asioita keskenään. OCD, eli obsessive-compulsive disorder, on mieli(kuvitus)sairaus. Lääketiede ei tunne sellaista, vain psykiatria tuntee. Mitään fyysistä, eli kehollista, poikkeavuutta OCD:n yhteydessä ei ole todettu. OCD on aina ollut ja tulee aina olemaan mielikuvitussairaus. Sitä ei muuta mikään määrä tutkimusta, sillä kyseessä on analyyttinen totuus. Mieltä ei ole olemassa, paitsi uskomusten maailmassa, kuten veden muistikin, joten sellainen ei voi olla sairas tai terve kuin kielikuvallisesti.

Aivosairaus on eri asia kuin mielisairaus, josta on tullut mainittua jo ties kuinka monta kertaa. Sekoitat nämä kaksi asiaa toisiinsa. Aivokuvantamisessa (MRI/fMRI) voidaan löytää eroavaisuuksia, jotka jollain henkilöillä korreloivat heidän, toisten mielestä liikaa, toistuvaan käyttäytymiseen, mutta tämä on täysin eri asia kuin mieli(kuvitus)sairaus nimeltä OCD.

Kutsutaan sitä sairaudeksi tai ei, ongelma on näille ihmisille todellinen (ei mielikuvitusongelma) eikä sitä tarvitse vähätellä. Sama asia on anoreksian, dissosiaation tai autismin kanssa. Aina voidaan pilkkua viilata mutta ihmisten hätä ja kärsimys vaikka OCD:n kohdalla on otettava todesta.

Psykiatrien arvovalta riippuu sairausmetaforasta.

exxxpertti kirjoitti:

Kutsutaan sitä sairaudeksi tai ei, ongelma on näille ihmisille todellinen (ei mielikuvitusongelma) eikä sitä tarvitse vähätellä. Sama asia on anoreksian, dissosiaation tai autismin kanssa. Aina voidaan pilkkua viilata mutta ihmisten hätä ja kärsimys vaikka OCD:n kohdalla on otettava todesta.

Lue lisää

Ja vaikka aivoeroavaisuus tai poikkeama olisi verrannollisesti melko pieni, vaikutus voi henkilön elämässä olla suurikin.

pelekfeie kirjoitti:

Psykiatrien arvovalta riippuu sairausmetaforasta.

Ei pelkästään arvovalta vaan myös, ja ennen kaikkea, valta! Ilman semanttista kikkaa, jossa mielisairaus kirjaimellistetaan (literalisoidaan) oikeaksi näennäisesti sairaudeksi, psykiatreilla ei olisi oikeutusta eikä välttämättä yhteiskunnan hyväksyntää vangita, pahoinpidellä ja kiduttaa ei-toivottuja ihmisiä.

Arvovalta tulee näennäisestä "lääkäriydestä", lääkäri-statuksesta. Lääkäreillä on yhä suuri arvovalta samalla tavalla kuin aikanaan papeilla oli. Lääkäreiden sanotaankin ottaneen pappien paikan "kaikentietävinä" vallankäyttäjinä. Esimerkkejä käytännöstä riittää. Mitä tulee psykiatriaan, todellisuudessa, lääketieteellisin kriteerein luokiteltuna, psykiatri ei ole lääkäri. Mikäli massat tiedostaisivat tämän, psykiatrien arvovalta ja pian perään, domino-pelin lailla, myös yhteiskunnallinen valta romahtaisivat.

exxxpertti kirjoitti:

Kutsutaan sitä sairaudeksi tai ei, ongelma on näille ihmisille todellinen (ei mielikuvitusongelma) eikä sitä tarvitse vähätellä. Sama asia on anoreksian, dissosiaation tai autismin kanssa. Aina voidaan pilkkua viilata mutta ihmisten hätä ja kärsimys vaikka OCD:n kohdalla on otettava todesta.

Lue lisää

Viittaan jo aikaisemmin 30.10.2018 20:39 kirjoittamaani kommenttiin.

Jep. Aina kun on kyse ihmisaivoista, kaikki on mahdollista.

exxxpertti kirjoitti:

Kutsutaan sitä sairaudeksi tai ei, ongelma on näille ihmisille todellinen (ei mielikuvitusongelma) eikä sitä tarvitse vähätellä. Sama asia on anoreksian, dissosiaation tai autismin kanssa. Aina voidaan pilkkua viilata mutta ihmisten hätä ja kärsimys vaikka OCD:n kohdalla on otettava todesta.

Lue lisää

Ocd:tahan pidetään usein Autismin kirjoon kuuluvana häiriönä. Myös Aspergeriä on pidetty näiden komorbiditeettina. Toisaalta on myös yleistys olemassa että Ocd on nimenomaan eri asia kuin Asperger.

https://www.psychiatryadvisor.com/autism-spectrum-disorders/autism-obsessive-compulsive-disorder-diagnostic-treatment-challenges/article/761168/
https://www.appliedbehavioranalysisedu.org/why-is-ocd-so-common-in-children-with-autism/

dfgtrlhiu kirjoitti:

Sekoitat asioita keskenään. OCD, eli obsessive-compulsive disorder, on mieli(kuvitus)sairaus. Lääketiede ei tunne sellaista, vain psykiatria tuntee. Mitään fyysistä, eli kehollista, poikkeavuutta OCD:n yhteydessä ei ole todettu. OCD on aina ollut ja tulee aina olemaan mielikuvitussairaus. Sitä ei muuta mikään määrä tutkimusta, sillä kyseessä on analyyttinen totuus. Mieltä ei ole olemassa, paitsi uskomusten maailmassa, kuten veden muistikin, joten sellainen ei voi olla sairas tai terve kuin kielikuvallisesti.

Aivosairaus on eri asia kuin mielisairaus, josta on tullut mainittua jo ties kuinka monta kertaa. Sekoitat nämä kaksi asiaa toisiinsa. Aivokuvantamisessa (MRI/fMRI) voidaan löytää eroavaisuuksia, jotka jollain henkilöillä korreloivat heidän, toisten mielestä liikaa, toistuvaan käyttäytymiseen, mutta tämä on täysin eri asia kuin mieli(kuvitus)sairaus nimeltä OCD.

Lue lisää

Se ei ole toisten mielestä liiallista käyttäytymistä, vaan henkilön omasta mielestä. Ongelma on sisäinen, ei ulkoapäin tuleva. Vuosien varrella olen huomannut kuinka vaikeaa ns.normaalien ihmisten on ymmärtää Ocd:ta ja toisaalta ei tarvitse ehkä ymmärtääkään.

KIVA AINAKIN SAIRAUS MIELI TAI VAI AIVO. MINULLE EI ENÄÄ MERKKAA MITÄÄN. TUTKIN ASIAA JOS HUVITTAA NETISSÄ ON MUUTEN PALJON LÖÖPERIÄ JA ASIAN TUNTIJOITA JA SEMMOISINA ESIINTYVIÄ JA TÄSTÄ VARMAAN ON KESKUSTELTU VUOSI KAUSIA MUUALLAKIN KUIN KEITTIÖSSÄ.

kf97fda kirjoitti:

Tuossa oli selvästi löydetty keskimääräisiä poikkeamia, jotka selittyvät lukuisilla tekijöillä. Aloittaja ei vain oikein ymmärrä, että poikkeamat aivojen rakenteessa eivät ole aina implikaatio mihinkään sairauteen, vaan voivat viitata ihan vain huono-osaisuuteen. Se on sinänsä ymmärrettävää, koska skitsofreniatutkijatkaan eivät aina tykkää tästä ajatuksesta.

Esimerkiksi sivukammioiden laajentuminen liittyy myös mm. päihteisiin, kuten kannabiksen käyttöön. Tutkitusti potilaat, jotka polttavat kannabista, omaavat keskivertoa laajemmat aivojen sivukammiot. Lisäksi kannabiksen ja alkoholin suurkulutus sekä tupakan poltto on yhteydessä harmaan aineen surkastumiseen. Lisäksi aerobisen liikunnan on tutkittu lisäävän sekä harmaan aineen että valkoisen aineen tilavuutta aivoissa. Hippokampuksen surkastuminen selittyy lukuisilla tekijöillä, kuten kroonisella stressillä ja elämäntavoilla, joihin ei kuulu liikunta. Krooninen stressi etenkin varhaislapsuudessa on yhteydessä hippokampuksen surkastumiseen sekä laajentaa sivukammioita. Hippokampuksen surkastuminen varhaislapsuuden stressiin johdosta selittää osaltaan sen, miksi myöhemmin skitsofreniaan sairastuvat lapset saavat joidenkin tutkimusten mukaan heikommat pisteet työmuistissa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3796078/#CIT0074

Noissa tutkimuksissa on lisäksi lukuisia virhelähteitä, jotka vaikuttavat tuloksiin. Yksi on siinä, että tutkimuksessa korostuu huono-osaisimpien skitsofreenikkojen edustus, koska tutkimuksiin ei osallistu samassa suhteessa niitä, jotka kokevat parantuneensa. Tutkitaan siis niitä, jotka eivät liiku, joilla on vakavia päihdeongelmia, vaikea traumahistoria ja jotka syövät pitkään aivoja surkastuttavia neuroleptejä. Jos tutkimuksiin valikoituu huono-osaisista ihmisistä ne huono-osaisimmat, niin onko tuo nyt ihme, että jotain muutoksia löydetään. Niiden tarkoitushakuinen tulkinta aivosairauden todisteiksi taas on jotain käsittämätöntä pseudotiedettä, joka edellyttää, että tutkija ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää omaa tutkimuskohdettaan.

Lue lisää

Ei kannata aloittajalle edes selittää kokonaisuutta , siinäpä lueskelee ns juttuja, j nimittelee siinä ohella ihmisiä tolloksi , vaikka kielenkäytöstä päätellen tuntuu että tollo puhuu itsestää. . Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten

kf97fda kirjoitti:

Tuossa oli selvästi löydetty keskimääräisiä poikkeamia, jotka selittyvät lukuisilla tekijöillä. Aloittaja ei vain oikein ymmärrä, että poikkeamat aivojen rakenteessa eivät ole aina implikaatio mihinkään sairauteen, vaan voivat viitata ihan vain huono-osaisuuteen. Se on sinänsä ymmärrettävää, koska skitsofreniatutkijatkaan eivät aina tykkää tästä ajatuksesta.

Esimerkiksi sivukammioiden laajentuminen liittyy myös mm. päihteisiin, kuten kannabiksen käyttöön. Tutkitusti potilaat, jotka polttavat kannabista, omaavat keskivertoa laajemmat aivojen sivukammiot. Lisäksi kannabiksen ja alkoholin suurkulutus sekä tupakan poltto on yhteydessä harmaan aineen surkastumiseen. Lisäksi aerobisen liikunnan on tutkittu lisäävän sekä harmaan aineen että valkoisen aineen tilavuutta aivoissa. Hippokampuksen surkastuminen selittyy lukuisilla tekijöillä, kuten kroonisella stressillä ja elämäntavoilla, joihin ei kuulu liikunta. Krooninen stressi etenkin varhaislapsuudessa on yhteydessä hippokampuksen surkastumiseen sekä laajentaa sivukammioita. Hippokampuksen surkastuminen varhaislapsuuden stressiin johdosta selittää osaltaan sen, miksi myöhemmin skitsofreniaan sairastuvat lapset saavat joidenkin tutkimusten mukaan heikommat pisteet työmuistissa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3796078/#CIT0074

Noissa tutkimuksissa on lisäksi lukuisia virhelähteitä, jotka vaikuttavat tuloksiin. Yksi on siinä, että tutkimuksessa korostuu huono-osaisimpien skitsofreenikkojen edustus, koska tutkimuksiin ei osallistu samassa suhteessa niitä, jotka kokevat parantuneensa. Tutkitaan siis niitä, jotka eivät liiku, joilla on vakavia päihdeongelmia, vaikea traumahistoria ja jotka syövät pitkään aivoja surkastuttavia neuroleptejä. Jos tutkimuksiin valikoituu huono-osaisista ihmisistä ne huono-osaisimmat, niin onko tuo nyt ihme, että jotain muutoksia löydetään. Niiden tarkoitushakuinen tulkinta aivosairauden todisteiksi taas on jotain käsittämätöntä pseudotiedettä, joka edellyttää, että tutkija ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää omaa tutkimuskohdettaan.

Lue lisää

Valkea aine on vähän vieraampi käsite, mutta eikös esim. muistisairauksissa tule muutoksia siihen harmaaseen aineeseen ( Alzheimer ? ) ?

Millä tavalla se ei ole sairaus, jos ihmisen aivoissa on useita vakavia poikkeamia niin biokemian tasolla (välittäjäaine tasapaino) kuin anatomiankin tasolla (mm surkastumia eri aivoalueilla) ja nämä poikkeamat aiheuttavat vakavia käytöshäiriöitä, jotka häiritsevät ihmisen elämää? Voitko perustella?

luettavaateille kirjoitti:

Millä tavalla se ei ole sairaus, jos ihmisen aivoissa on useita vakavia poikkeamia niin biokemian tasolla (välittäjäaine tasapaino) kuin anatomiankin tasolla (mm surkastumia eri aivoalueilla) ja nämä poikkeamat aiheuttavat vakavia käytöshäiriöitä, jotka häiritsevät ihmisen elämää? Voitko perustella?

Lue lisää

Olet uskonut psykiatrian levittämään propagandaan. Mitään poikkeamia aivoissa, tai missään muuallakaan kehossa, ei ole, kuten jo edellä mainitsin. Sen takia skitsofreniaa ei luokitella (tieteen maailmassa) sairaudeksi. Sitä ei ole lääketieteellisesti olemassa. Poliittisesti mitä vaan voi määritellä sairaudeksi, jos johonkin käytökseen, ajatteluun ja/tai tunteiluun halutaan valtion toimesta puuttua. Tyyppiesimerkki tällaisesta "sairaudesta" on tietenkin homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus äänestettiin sairaudeksi ja pois sairaus-statukselta. Äänestäminen on poliittinen, ei tieteelllinen, metodi. Homoseksuaalisuus ei ole, ei ole ollut, eikä tuskin ikinä tule olemaan tieteellisessä mielessä sairaus. Sama koskee kaikkia muitakin mielisairauksia. Mielisairaus on subjektiivinen käsite. Skitsofrenia, kuten kaikki mielisairaudet, ovat sosiaalis-oikeudellisia käsitteitä, eivät lääketieteellisiä, kuten vaikkapa influenssa tai ALS. Tämä ei ole mielipideasia vaan fakta. Voit tarkistaa asian suoraan ICD:stä. Et tarvitse minua mihinkään tässä kohtaa.

Tyypillinen psykiatriassa käytettävä vedätystapa on esittää hermostomyrkyllisten aineiden, kuten SSRI/SNRI:den ja neuroleptien, käytöstä johtuvat seuraamukset (esim. aivosurkastumat) oletetun skitsofrenia-nimisen sairauden seuraamuksina. Tämä on vedätys, johon ei pidä langeta. Valitettavasti taktiikka tuntuu purevan sekä lääkäreihin että keskustelua seuraavaan kansaan yhä melko hyvin. Vedätysten tarkoitus on legitimoida psykiatriaa tieteellisenä toimena ja siten oikeutta vallankäyttö psykiatrian vääräksi tuomitsemia ihmisiä, eli niin sanottuja mielisairaita, kohtaan. Kirkko harjoitti samaa vuosisatoja sitten, mutta mielisairaaksi leimaamisen ja kutsumisen sijaan he leimasivat ja kutsuivat kohteitaan noidiksi. Jos haluat oppia kirkon ja psykiatrian harjoittaman sosiaalikontrollin historiaa, suositan edesmenneen psykiatrian emeritus professori Thomas Szaszin teosta Manufacture of Madness.

Toivottavasti tämä selkeytti asioita sinulle.

Toinen asia on sitten, että traumoihin ja niistä seuraaviin reaktioihin kuten psykooseihin liittyy valtava määrä inhimillistä kärsimystä. Kärsimys ei ole sairautta, ja jos traumatisoitunutta ihmistä aletaan kohdella sairaana, lyödään viimeinenkin niitti hänen mahdollisuudelleen selviytyä kokemastaan.

Psyykkiseen kärsimykseen pitää vastata psykososiaalisella tuella, jossa olennaisinta on kuulla mitä ihmiselle on tapahtunut, ja minkälaista apua hän tilanteessaan kaipaa.

Olin laittanut tähän pätkän jonka ylläpito poisti, ilmeisesti pitkähköjen englanninkielisten lainausten takia. Tutkimusten mukaan traumat aiheuttavat muutoksia aivoihin, kuten aiheuttaa melkein kaikki muukin mitä ihminen tekee, kuten esimerkiksi musiikin harrastaminen. Nämä muutokset eivät ole sairauksia. Intohimoinen suhde musiikkiin ei ole sairaus. Psykoosi ei ole sairaus vaan normaali reaktio traumaattisiin, ylivoimaisiin olosuhteisiin.

Katsaus:
http://www.jneuropsychiatry.org/peer-review/the-traumagenic-neurodevelopmental-model-of-psychosis-revisited-neuropsychiatry.pdf

Traumojen vaikutus näkyy siis hermoston toiminnassa ja aivojen rakenteessa. Traumoista on kuitenkin mahdollisuus toipua, sillä aivojen mukautumiskyky on suurta koko ihmisen eliniän.

On valintakysymys, mitä kutsuu sairaudeksi ja mitä ei. Psyykkisessä toiminnassa on aina mukana biologiaa.

narrative kirjoitti:

Olin laittanut tähän pätkän jonka ylläpito poisti, ilmeisesti pitkähköjen englanninkielisten lainausten takia. Tutkimusten mukaan traumat aiheuttavat muutoksia aivoihin, kuten aiheuttaa melkein kaikki muukin mitä ihminen tekee, kuten esimerkiksi musiikin harrastaminen. Nämä muutokset eivät ole sairauksia. Intohimoinen suhde musiikkiin ei ole sairaus. Psykoosi ei ole sairaus vaan normaali reaktio traumaattisiin, ylivoimaisiin olosuhteisiin.

Katsaus:
http://www.jneuropsychiatry.org/peer-review/the-traumagenic-neurodevelopmental-model-of-psychosis-revisited-neuropsychiatry.pdf

Traumojen vaikutus näkyy siis hermoston toiminnassa ja aivojen rakenteessa. Traumoista on kuitenkin mahdollisuus toipua, sillä aivojen mukautumiskyky on suurta koko ihmisen eliniän.

On valintakysymys, mitä kutsuu sairaudeksi ja mitä ei. Psyykkisessä toiminnassa on aina mukana biologiaa.

Lue lisää

"On valintakysymys, mitä kutsuu sairaudeksi ja mitä ei. Psyykkisessä toiminnassa on aina mukana biologiaa."

Sairauksia ei määritellä sen mukaan mitä kukakin päättää kutsua tai valita kutsuttavan sairaudeksi. Vaikka kaikessa ihmisenä olemisessa on lopulta kysymys kemikaalien liikkeistä kehossamme, kuten esimerkiksi minulla tässä kirjoittaessani parasta aikaa, ja teillä lukiessanne tätä, ei se tarkoita, että aivoissa tapahtuva kemiallinen liike on sairautta. Muutoinhan koko ihmisyys olisi pelkkä yksi sairaus syntymästä hautaan. Kaikilla kuuluu näkyä liikettä jos jonkinlaista aivokuvantamista tehtäessä. Jos ei näkyisi, tietäisimme henkilön olevan kuollut.

Psykiatrit ovat taitavasti yhdessä valtion kanssa vedättäneet ihmisiä ajattelemaan, että ihmisyyden eri osa-alueet, kuten surut, ahdistus, pelot, ilot ja niin pois päin ovat sairauksia, mutta se on tieteellisesti katsottuna täyttä humpuukia.

Traumoja tai inhimillistä kärsimystä ei koskaan pidä vähätellä vaikka ei niitä sairauksiksi kutsuisikaan. Trauman kokenut ei koskaan ole samalla viivalla ei-trauman kokeneen henkilön kanssa. Se on peruuttamatonta vaikka aivojen neuroplastisuus olisi kuinka suurta.

Ei sitä kukaan vähättelekään. En ainakaan minä, jolla on omakohtaista kokemusta traumoista. Ja joka joka päivä mietin, selviänkö niistä koskaan ja missä määrin.

Traumat ja psyykkiset ongelmat yleensäkin pitäisi ottaa vakavasti ilman, että niihin tarvitsee ympätä sairausleimaa. Yksi syy varmaan miksi monet niin auliisti hyväksyvät psyykediagnoosinsa ja rampauttavan potilaanroolin, on juuri se että inhimillistä kärsimystä on muuten niin vaikea saada ymmärretyksi muille. Diagnoosi on pääsylippu auttamisjärjestelmään.

abcko kirjoitti:

Traumoja tai inhimillistä kärsimystä ei koskaan pidä vähätellä vaikka ei niitä sairauksiksi kutsuisikaan. Trauman kokenut ei koskaan ole samalla viivalla ei-trauman kokeneen henkilön kanssa. Se on peruuttamatonta vaikka aivojen neuroplastisuus olisi kuinka suurta.

Lue lisää

Itse en ainakaan vähättele, päinvastoin. Tunnustan ihmisten kärsimyksen elämässä enkä mitätöi sitä kutsumalla heidän reaktioitaan sairauksiksi.

Psykiatrian tarkoitus on mitätöidä ihmisten kärsimys esittämällä, että kyseessä on vika aivoissa, ei reaktio elämänvastoinkäymisiin. Esimerkiksi naisen, joka on raiskattu ja siksi itkuinen ja peloissaan, psykiatria leimaa pian masennus-sairaaaksi tai vaikka ahdistushäiriöiseksi ja, jos raiskattu henkilö itkeskelee säännöllisesti vielä useita kuukausia tapahtuman jälkeen, asiaa miettiessään, psykiatrit voivat leimata hänet bipolaarihäiriöiseksi. Mielestäni se on sikamaista väärinkohdellun tai kovia kokeneen ihmisen kokemuksen mitätöimistä. En ikinä kehtaisi loukata ketään niin miten psykiatrit tekevät päivittäin ja työkseen.

abcko kirjoitti:

Traumoja tai inhimillistä kärsimystä ei koskaan pidä vähätellä vaikka ei niitä sairauksiksi kutsuisikaan. Trauman kokenut ei koskaan ole samalla viivalla ei-trauman kokeneen henkilön kanssa. Se on peruuttamatonta vaikka aivojen neuroplastisuus olisi kuinka suurta.

Lue lisää

Ihmisen kaikkein suurin trauma voi olla psykiatrinen hoitokokemus psykiatrisessa laitosessa.

dfgtrlhiu kirjoitti:

Olet uskonut psykiatrian levittämään propagandaan. Mitään poikkeamia aivoissa, tai missään muuallakaan kehossa, ei ole, kuten jo edellä mainitsin. Sen takia skitsofreniaa ei luokitella (tieteen maailmassa) sairaudeksi. Sitä ei ole lääketieteellisesti olemassa. Poliittisesti mitä vaan voi määritellä sairaudeksi, jos johonkin käytökseen, ajatteluun ja/tai tunteiluun halutaan valtion toimesta puuttua. Tyyppiesimerkki tällaisesta "sairaudesta" on tietenkin homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus äänestettiin sairaudeksi ja pois sairaus-statukselta. Äänestäminen on poliittinen, ei tieteelllinen, metodi. Homoseksuaalisuus ei ole, ei ole ollut, eikä tuskin ikinä tule olemaan tieteellisessä mielessä sairaus. Sama koskee kaikkia muitakin mielisairauksia. Mielisairaus on subjektiivinen käsite. Skitsofrenia, kuten kaikki mielisairaudet, ovat sosiaalis-oikeudellisia käsitteitä, eivät lääketieteellisiä, kuten vaikkapa influenssa tai ALS. Tämä ei ole mielipideasia vaan fakta. Voit tarkistaa asian suoraan ICD:stä. Et tarvitse minua mihinkään tässä kohtaa.

Tyypillinen psykiatriassa käytettävä vedätystapa on esittää hermostomyrkyllisten aineiden, kuten SSRI/SNRI:den ja neuroleptien, käytöstä johtuvat seuraamukset (esim. aivosurkastumat) oletetun skitsofrenia-nimisen sairauden seuraamuksina. Tämä on vedätys, johon ei pidä langeta. Valitettavasti taktiikka tuntuu purevan sekä lääkäreihin että keskustelua seuraavaan kansaan yhä melko hyvin. Vedätysten tarkoitus on legitimoida psykiatriaa tieteellisenä toimena ja siten oikeutta vallankäyttö psykiatrian vääräksi tuomitsemia ihmisiä, eli niin sanottuja mielisairaita, kohtaan. Kirkko harjoitti samaa vuosisatoja sitten, mutta mielisairaaksi leimaamisen ja kutsumisen sijaan he leimasivat ja kutsuivat kohteitaan noidiksi. Jos haluat oppia kirkon ja psykiatrian harjoittaman sosiaalikontrollin historiaa, suositan edesmenneen psykiatrian emeritus professori Thomas Szaszin teosta Manufacture of Madness.

Toivottavasti tämä selkeytti asioita sinulle.

Lue lisää

Eihän tuota viitsi edes lukea, selvää sontaa suoltaa ja kyseen alaistaa ihmiset jotka voivat huonosti . Joten minuun ei uppoa hänen sepustukset , täyttä sekasotkua asioista mistä ei tiedä mitään.

Totta puhut. Aivokammioiden laajentuminen, kroonisen stessin aiheuttama HPA-akselin hyperaktiivisuus, hippokampuksen surkastuminen, etuotsalohkon surkastuminen jne. ovat tuttuja löydöksiä lukuisissa eri mielenterveyden ongelmissa ja addiktioissa, kuten toit esille. Yhteydet lapsuuden ajan traumatisoitumiseen aka krooniseen stressiin on vielä lääketieteessä eritäin hyvin tiedettyjä ja niitä tuottavat mekanismit tunnetaan jokseenkin hyvin. Ne eivät millään tasolla ole kiistanalaisia, mutta silti niiden hyvinkinkin ilmeistä yhteyttä vakaviin mielisairauksiin ei oikein haluta ajatella.

Masennuksessa näillä tiedetyillä kehitysbiologisilla poikkeavuuksilla perustellaan masennuslääkityksen tarvetta mikä kuulostaa vähän samalta, kuin huumediileri perustelisi asiakkaalleen hänen heroiinivajettaan aivorakenteellisilla poikkeamilla. Jostain syystä skitsofrenian suhteen ei edes puhuta mistään traumoista, koska se ei sovi siihen kraepelinaiseen mielisairauden kehykseen, jonka eugenistit kehittivät 1900-luvun alussa. Mutta tässähän tosiaan puhutaan pitkälti samoista muutoksista, joita ilmeisesti neuroleptilääkitys vielä osin vahvistaa. Mielenkiintoista on myös se, että varhaislapsuuden stressi herkistää ihmisen dopaminenergisen järjestelmän häiriöille ja että heidän dopaminenerginen järjestelmänsä on kroonisen stressin seurauksena herkistynyt yliaktivoitumaan aikuisena koettuihin stressivasteisiin. Tämä johtaa siihen, että ihminen on taipuvaisempi paranoidiseen ajatteluun, mikä on jo psykologisella tasolla aika loogista ja ymmärrettävää. Minusta tällaisten ongelmien hoitaminen jonain aivosairauksina on vähän kuin antaisi vaikka heroinistille piikin käteen ja kehottaisi piikittämään suoneen, koska se on hänen ainoa keinonsa saada rakkautta ja lohdutusta. Ja tuo kyvyttömyys rakkauteen on sitten jokin mystinen aivosairaus, jota psykiatrit aka huumediilerit innokkaasti haluavat hoitaa erinäisillä lääkekoktaileillaan.

Miten tuollaista sitten pitäisi hoitaa? Joogaamalla ja rukoilemalla?

Esimerkiksi avoimen dialogin malli on tehokas:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli

https://www.city.fi/blogit/kahelinkapina/hoitomuotona avoin dialogi/131779

tszj kirjoitti:

Miten tuollaista sitten pitäisi hoitaa? Joogaamalla ja rukoilemalla?

Itseasiassa joogaaminen on hyvä keino stressinpurkuun ja traumojen käsittelyyn koska siinä aktivoidaan esim parasympaatrista hermostoa ja vagushermoa. Lue vaikka psykiatri Bessel van der Kolkin käsityksiä traumojen hoitamisesta joogalla ja kuinka traumat on kehossa tunnemuistoina. Suositan! Siinä oppii myös kokemaan turvallisuutta kehossaan kun joogaa. Paljon parempi kuin itsensä myrkyttäminen toksisilla kemikaaleilla.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa joogaaminen on hyvä keino stressinpurkuun ja traumojen käsittelyyn koska siinä aktivoidaan esim parasympaatrista hermostoa ja vagushermoa. Lue vaikka psykiatri Bessel van der Kolkin käsityksiä traumojen hoitamisesta joogalla ja kuinka traumat on kehossa tunnemuistoina. Suositan! Siinä oppii myös kokemaan turvallisuutta kehossaan kun joogaa. Paljon parempi kuin itsensä myrkyttäminen toksisilla kemikaaleilla.

Lue lisää

Tätä käytetään myös esim psykofyysisessä terapiassa.

”Minä näin skitsofreniadiagnoosin omaavana ihmisenä pidän tuollaisia teorioita skitsofreniasta jonain neurologisena häiriönä tragikoomisena vitsinä ja hoito joka noille teorioille perustuu, on äärimmäisen traumaattinen vitsi. ”

Sairaudentunnottomuus on yksi skitsofrenian yleisimmistä ja vakavimmista oireista, joten enpä ihmettele mielipidettäsi. Oli ehkä ylipäätään virhe tulla avaamaan tällainen aihe foorumille, jonka käyttäjistä ylivoimainen osa on paranoideja skitsofreenikkoja. Vainoharhat jylläävät kuten koko keskustelusta voi huomata.

luettavaateille kirjoitti:

”Minä näin skitsofreniadiagnoosin omaavana ihmisenä pidän tuollaisia teorioita skitsofreniasta jonain neurologisena häiriönä tragikoomisena vitsinä ja hoito joka noille teorioille perustuu, on äärimmäisen traumaattinen vitsi. ”

Sairaudentunnottomuus on yksi skitsofrenian yleisimmistä ja vakavimmista oireista, joten enpä ihmettele mielipidettäsi. Oli ehkä ylipäätään virhe tulla avaamaan tällainen aihe foorumille, jonka käyttäjistä ylivoimainen osa on paranoideja skitsofreenikkoja. Vainoharhat jylläävät kuten koko keskustelusta voi huomata.

Lue lisää

Tuo sairaudentunnottomuus on tehnyt minusta erittäin toimintakykyisen, suosittelen sitä muillekin ns. skitsofreenikoille. Olen hoikka ja hyväkuntoinen, minulla on terveelliset elämäntavat ja veriarvoni ovat loistavat. Mikäs ihme se on, etten pidä itseäni sairaana? Olen todennäköisesti sinua vanhempi eli aikuinen, korkeammin koulutettu ja jopa tiedän jotain aiheesta, josta kirjoitan. Ei se tee sinusta viisasta, että kopiot tekstiä, josta et ymmärrä edes alkeellisella tasolla juuri mitään. Vaikka yksinkertaisuus ei toki ole mikään sairauden oire, niin kyllä se varmasti hankaloittaa keskustelua. Keskustelussa kun pitäisi ymmärtää jotain aiheesta josta puhuu. Jatka vain tekstinpätkien copypastaamista keskustelupalstoille, mutta turha sinun on loukkaantua siitä, jos joku toinen yrittää aidosti ymmärtää ja selventää, mitä niissä sinun kopioimissasi tekstinpätkissä sanotaan ja millaisia tulkintoja niistä voidaan tehdä.

En minä halunnut loukata sinua, toin vain oman näkökulmani tästä aiheesta. Vai miltä sinusta tuntuu ajatus, että raiskatuksi tuleminen varhaislapsuudessa toistuvasti tulkitaan synnynnäiseksi kehityshäiriöksi, koska se on yhteydessä surkastuneeseen hippokampukseen ja etuotsalohkoon? Eikö tuollainen ajatus sinusta kuulosta yhtään häiriintyneeltä vai pidätkö sitä todella äärimmäisen viehättävänä teoriana? Minun kokemukseni mukaan tuon teorian soveltaminen käytännön hoitotyöhön on vähän ikävästi tehty sitä raiskattua pikku lasta kohtaan. Mutta saat toki olla eri mieltä, jos haluat.

luettavaateille kirjoitti:

”Minä näin skitsofreniadiagnoosin omaavana ihmisenä pidän tuollaisia teorioita skitsofreniasta jonain neurologisena häiriönä tragikoomisena vitsinä ja hoito joka noille teorioille perustuu, on äärimmäisen traumaattinen vitsi. ”

Sairaudentunnottomuus on yksi skitsofrenian yleisimmistä ja vakavimmista oireista, joten enpä ihmettele mielipidettäsi. Oli ehkä ylipäätään virhe tulla avaamaan tällainen aihe foorumille, jonka käyttäjistä ylivoimainen osa on paranoideja skitsofreenikkoja. Vainoharhat jylläävät kuten koko keskustelusta voi huomata.

Lue lisää

Jos et halua antautua keskusteluun mielestään terveen ihmisen kanssa, niin sinuna tutustuisin aidosti myös niihin tutkimuksiin, joissa tutkitaan päihteiden, neuroleptien, kroonisen stressin ja vaikka ihan vain liikunnan vaikutusta aivojen rakenteisiin. Sitten pohtisin, että mikä erottaa skitsofreniapotilailla löydetyt aivorakenteelliset poikkeamat esim. niistä aivorakenteelllisista poikkeamista, joita on löydetty neurolepteillä hoidetuilta eläimiltä ja ihmisiltä, traumatisoituneilta lapsilta. vähän liikkuvilta versus liikunnallisilta ihmisiltä, kannabiksen polttajilta, alkoholiongelmaisilta jne.

Sitten voisit perhehtyä tutkimuksiin, joissa tutkitaan kannabiksen polton, alkoholismin, fyysisen aktiivisuuden, lapsuusajan traumojen jne. yhteyttä skitsofreniaan. Ei sinun suinkaan tarvitse tukeutua sairaudentunnottomien kertomuksiin, sinun pitää vain lukea ne tutkimukset. Sitten sinä joka mielestäsi osaat erottaa faktan ja fiktion toisistaan, voit pohtia pikku päässäsi, että mikä selitysmalli skitsofreniaan liitetyistä aivojen rakenteellisista poikkeamista on uskottavin. Olisiko se sittenkin ehkä jopa niin, että hyvin tiedetyt ja tunnetut riskitekijät, jotka liittyvät varhaislapsuuden traumatisoitumiseen sekä päihdeongelmiin todella selittäisivät sen, miksi skitsofreenikkojen aivoista on löydettävissä jotain keskimääräisiä eroja verrattuna normaaliväestöön? Kuulostaako ehkä vähän kaukaa haetulta, vai mitä ole mieltä? Ja neuroleptit, jotka ovat standardihoitoa skitsofreniassa ja aiheuttava mm. makakipainoiden aivojen tilavuuden pienenemisen, selittäisi myös osan löydetyistä aivorakenteellisista eroista, eikö vain? Vai onko tässä nyt sinusta löydettävissä jokin yhtenäinen aivosairaus, joka selittää nuo rakenteelliset poikkeamat? Kun tiedetään, että puhutaan tilastollisista eroista, ei systemaattisista. Läheskään kaikilla skitsofreenikoilla ei noita poikeamia ole löydettävissä.

dfsa89ljkdfs kirjoitti:

Tuo sairaudentunnottomuus on tehnyt minusta erittäin toimintakykyisen, suosittelen sitä muillekin ns. skitsofreenikoille. Olen hoikka ja hyväkuntoinen, minulla on terveelliset elämäntavat ja veriarvoni ovat loistavat. Mikäs ihme se on, etten pidä itseäni sairaana? Olen todennäköisesti sinua vanhempi eli aikuinen, korkeammin koulutettu ja jopa tiedän jotain aiheesta, josta kirjoitan. Ei se tee sinusta viisasta, että kopiot tekstiä, josta et ymmärrä edes alkeellisella tasolla juuri mitään. Vaikka yksinkertaisuus ei toki ole mikään sairauden oire, niin kyllä se varmasti hankaloittaa keskustelua. Keskustelussa kun pitäisi ymmärtää jotain aiheesta josta puhuu. Jatka vain tekstinpätkien copypastaamista keskustelupalstoille, mutta turha sinun on loukkaantua siitä, jos joku toinen yrittää aidosti ymmärtää ja selventää, mitä niissä sinun kopioimissasi tekstinpätkissä sanotaan ja millaisia tulkintoja niistä voidaan tehdä.

En minä halunnut loukata sinua, toin vain oman näkökulmani tästä aiheesta. Vai miltä sinusta tuntuu ajatus, että raiskatuksi tuleminen varhaislapsuudessa toistuvasti tulkitaan synnynnäiseksi kehityshäiriöksi, koska se on yhteydessä surkastuneeseen hippokampukseen ja etuotsalohkoon? Eikö tuollainen ajatus sinusta kuulosta yhtään häiriintyneeltä vai pidätkö sitä todella äärimmäisen viehättävänä teoriana? Minun kokemukseni mukaan tuon teorian soveltaminen käytännön hoitotyöhön on vähän ikävästi tehty sitä raiskattua pikku lasta kohtaan. Mutta saat toki olla eri mieltä, jos haluat.

Lue lisää

Taikka jos et jaksa etkä viitsi, niin voit vaikka lukaista tuossa linkittämässäsi Wikipedia-artikkelissa mainittu meta-analyysi. Tutkijat huomioivat mainitsemani muuttujat ihan sinun puolestasi. Sitten on vielä iän tuomat muutokset, sukupuoli, ravitsemus, yksinäisyys jne.. Niiden vaikutuksia ei otettu huomioon meta-analyysissa, joten niillä voi olla huomattava vaikutus ryhmien välisiin eroihin. Koska noita muuttujien vaikutuksia ei olla tutkittu tuossa meta-analyysissa, niin sinun pitää etsiä tutkimuksia tutkimuksia ja meta-analyyseja, joissa niiden yhteyttä aivojen rakenteellisiin eroihin tutkitaan. Sitten kun olet lukenut ne tutkimukset, sinua ei pidetä jälkijättöisenä copypastettajana, vaan osaat ehkä sanoa jotain mielekästä aiheesta, joka sinua ilmeisesti kovin kiinnostaa.

luettavaateille kirjoitti:

”Minä näin skitsofreniadiagnoosin omaavana ihmisenä pidän tuollaisia teorioita skitsofreniasta jonain neurologisena häiriönä tragikoomisena vitsinä ja hoito joka noille teorioille perustuu, on äärimmäisen traumaattinen vitsi. ”

Sairaudentunnottomuus on yksi skitsofrenian yleisimmistä ja vakavimmista oireista, joten enpä ihmettele mielipidettäsi. Oli ehkä ylipäätään virhe tulla avaamaan tällainen aihe foorumille, jonka käyttäjistä ylivoimainen osa on paranoideja skitsofreenikkoja. Vainoharhat jylläävät kuten koko keskustelusta voi huomata.

Lue lisää

Ymmärräthän sinä, mitä sinä yrität kertoa ihmiselle, jota on hyväksikäytetty lapsena? Kerrot hänelle, että sinun mielestäsi pedofiilin uhriksi joutuminen on aivosairaus eli oikea sairaus ja että sinä olet sitä mieltä, että sinun kanssasi eri mieltä oleminen on tuon aivosairauden oire? Olenko minä tosiaan paranoidinen skitsofreenikko jo siksi, että loukkaannun väitteestäsi ja pidän tuollaisille oletuksille perustuvaa hoitoa paitsi luokattomana, myös ihmisarvoani halventavana? Ei se ollut minun geenivirheeni tai synnynnäisen kehityshäiriön syytä, että minut raiskattiin lapsena. Miksi tällaisen ilmeisen tosiasian sanominen herättää sinussa noin voimakkaita tunteita? Miksi ahdistut ajatuksesta, että raiskatuksi tuleminen lapsena on yksi merkittävä riskitekijä skitsofrenialle ja on yhteydessä keskimäärin moniin noista aivomuutoksista, joita mainitsemassasi meta-analyysissa tuodaan esille. Mikä ihmeen vainoharha se sellainen on, että tuo esille tuon lukemattomien tutkimusten löytämät yhteydet varhaislapsuuden traumojen ja aivomuutosten välillä. Sinullakin voi olla noita rakenteellisia muutoksia aivoissasi, vaikkei sinulla olisikaan mitään psykiatrista diagnoosia. Ei siihen tarvita muuta kuin se, että istut kaiket illat ja juot kaljaa sen sijaan, että lähtisit lenkille. On siis hyvin mahdollista, että kaljan kittaaminen aiheuttaa sinulle tämän kammottavan aivosairauden! Ajattele, millainen kansansairaus hippokampuksen ja etuotsalohkon surkastuminen onkaan...Sinä voisit löytää tuon aivosairauden jopa itseltäsi, ei siihen mitään skitsofreniadiagnoosia tarvitse.

luettavaateille kirjoitti:

”Minä näin skitsofreniadiagnoosin omaavana ihmisenä pidän tuollaisia teorioita skitsofreniasta jonain neurologisena häiriönä tragikoomisena vitsinä ja hoito joka noille teorioille perustuu, on äärimmäisen traumaattinen vitsi. ”

Sairaudentunnottomuus on yksi skitsofrenian yleisimmistä ja vakavimmista oireista, joten enpä ihmettele mielipidettäsi. Oli ehkä ylipäätään virhe tulla avaamaan tällainen aihe foorumille, jonka käyttäjistä ylivoimainen osa on paranoideja skitsofreenikkoja. Vainoharhat jylläävät kuten koko keskustelusta voi huomata.

Lue lisää

Joo. Samaa mieltä. Erimielisyys on sairautta ja tieteenmukaisuus vainoharhaisuutta. Pysytään näissä. Niin on psykiatriakin pysynyt.

ADHD on mielikuvitussairaus niin kuin kaikki muutkin mielisairaudet. Lääketiede ei tunne ADHD:ta, vain psykiatria tuntee. Vertailun vuoksi: Lääketiede ei tunne riivaustakaan, vain kirkko tuntee.

Jos se ei ole sairaus, mistä se sitten johtuu että joillakin lapsilla on vaikeuksia hallita impulssejaan ja tunne-elämää? Tyhjästäkö se syntyy?

"Jos se ei ole sairaus, mistä se sitten johtuu että joillakin lapsilla on vaikeuksia hallita impulssejaan ja tunne-elämää? Tyhjästäkö se syntyy? "

No mutta hyvänen aika. Tyhmäkö sinä olet. - Anteeksi nyt mutta ihan oikeasti, kai sinäkin ymmärrät että ihmisten, niin lasten kuin aikustenkin, vaikeudet hallita impulssejaan ja tunne-elämää johtuvat yleensä sosiaalisesta ympäristöstä, suhteista läheisiin ihmisiin? Sosiaalisissa suhteissahan kehittyy lasten persoonallisuus ja kyky hallita tunteitaan ja impulssejaan. Pysyvistä, turvallisista kiintymyssuhteista lapsi voi vähitellen muodostaa kyvyn hallita tunteitaan ja säädellä tarkkaavaisuuttaan. Kiintymyssuhteiden ongelmat ja erilaiset traumat (väkivalta ym.) vaikeuttavat tämän kyvyn kehittymistä.

Psyykkiset ongelmat näkyvät joidenkin lasten kohdalla ylivilkkautena ja vaikeutena suunnata tarkkaavuuttaan. Näillä toiminnoilla on tietysti myös hermostollinen ilmenemismuoto mutta se ei ole ongelmien syy vaan seuraus.

Lapsilla voi olla monenlaista stressiä, joka osittain johtuu yhteiskunnallisista olosuhteistakin. Vanhempien työttömyys ja toimeentulovaikeudet, vanhempien työssäkokema stressi ym. välittyy lapsiin. Sitten tietysti ihmissuhdevaikeudet perheessä. Näitä syitähän on aivan valtavasti, niin paljon kuin on yksilöitä ja perheitä. Joillakin lapsilla saattaa ongelmallisessa perheessäkin, tai sen ulkopuolella olla joku turvallinen aikuinen, johon voi muodostaa vakaan kiintymyssuhteen. Se voi olla esim. isovanhempi tai päiväkodin hoitaja (jos sattuu olemaan tarpeeksi pieni ryhmä). Sellainen suhde suojaa lasta kestämään paremmin stressiä, ja selviytymään vaikeistakin traumoista.

Yksi mihin liian harvoin kiinnitetään huomiota on lasten ravitsemus. Se on tutkimusten mukaan yhteydessä ylivilkkauteen. Roskaruoka siis. Liika sokeri ja lisäaineet, liian vähäinen vitamiinien ja hyvien rasvahappojen saanti. Yhdysvalloissa on tehty tästä paljon tutkimusta.

Eikä ravinnon merkityksestä tarvitse aina edes tehdä tutkimusta nähdäkseen seuraukset. Jos muistatte vielä Jamie Oliverin kokeilut englantilaisissa kouluissa, joissa lapset söivät lähinnä vain vitamiinitonta tehdasruokaa kuten hampurilaisia ja kananugetteja. Ja limuja ja karkkia tietysti. Jamie Oliver kamppaili vuosia viranomaisten kanssa saadakseen käyntiin projektin, jossa lapset saivat kunnon ruokaa kuten tuoreita vihanneksia, lihaa ja kalaa ja hedelmiä. Ihan perusruokaa siis. Lasten vanhemmat olivat hämmästyneitä siitä miten paljon ruokavalion muutos paransi lasten keskittymiskykyä. Eräskin äiti kertoi, että kun he tekivät välillä poikkeuksen Jamie Oliverin ruokavalioon,( jota he olivat sitoutuneet noudattamaan kotonakin) ja söivät purkkiruokia ja limuja, lapset olivat heti jälleen hermostuneita ja "kiipesivät pitkin seiniä..." Se oli hyvä ja hauska ohjelma, ihailen Oliverin sitkeyttä, hän tosiaan välitti lapsista...

Tässä hyvä linkki lasten ADHD:sta:
https://www.madinamerica.com/2018/02/scientism-attention-deficit-hyperactivity-disorder/


mieihmettelen kirjoitti:

Jos se ei ole sairaus, mistä se sitten johtuu että joillakin lapsilla on vaikeuksia hallita impulssejaan ja tunne-elämää? Tyhjästäkö se syntyy?

Kysyt mahdottomia. Oletat, että olisi olemassa jokin yksi vastaus miksi lapsi ei tottele tai kuuntele. Tuntematta kyseistä lasta ja hänen taustaansa on mahdotonta sanoa miksi juuri hän toimii kuten toimii. Nimimerkkiä narrative mukaillen totean, että syitä ihmisten käyttäytymisen taustalla on yhtä paljon kuin meitä ihmisiä. Jokainen on yksilö. Ainoa asia mistä voimme olla 100%:n varmoja on, että syyt eivät ole mielikuvitussairauksien.

Valitettavasti en pysty antamaan tarkempaa vastausta. Kukaan ei voi. Erilaisilla kasvatustieteen osaajilla tai psykoterapeuteille ja niin edelleen on erilaisia yleisesti havaittuja syitä tai syykokonaisuuksia ja teorioita, mutta lopulta kaikki se on pelkkää yleistämistä ja spekulaatiota ilman kyseisen lapsen ja hänen elämänsä tuntemista.

Olematta mitenkään ilkeä, mutta saadakseni pointin perillä, on päättelykyvyn köyhyyttä, jos ei keksi lapsen ei-toivotunlaisen tunne-elämän ja impulssiivisen käyttäytymisen taustalta muita syitä kuin aivovian.

Minä puolestani pahoittelen että olin töykeä edellisessä vastauksessani nimitellen tyhmäksi ym.

"Jos se ei ole sairaus, mistä se sitten johtuu että joillakin lapsilla on vaikeuksia hallita impulssejaan ja tunne-elämää? Tyhjästäkö se syntyy? "

Ärsytti vain tuo, että aina pitää katsoa sairaus-vinkkelistä ihmismielen monimutkaisia ja silti niin ymmärrettäviä ilmiöitä. Sairausnäkökulma on haitallinen, siitä seuraa stigmatisoitumista ja voimattomuutta sen kohteelle. Ongelmiahan ihmisillä on, ja kärsimystä. On väärin, että kärsivä ihminen (jopa ylivilkas lapsi) joutuu ottamaan potilaan roolin saadakseen apua. Kun asiat voisi hoitaa muutenkin, ja paljon paremmin ja tehokkaammin.

narrative kirjoitti:

"Jos se ei ole sairaus, mistä se sitten johtuu että joillakin lapsilla on vaikeuksia hallita impulssejaan ja tunne-elämää? Tyhjästäkö se syntyy? "

No mutta hyvänen aika. Tyhmäkö sinä olet. - Anteeksi nyt mutta ihan oikeasti, kai sinäkin ymmärrät että ihmisten, niin lasten kuin aikustenkin, vaikeudet hallita impulssejaan ja tunne-elämää johtuvat yleensä sosiaalisesta ympäristöstä, suhteista läheisiin ihmisiin? Sosiaalisissa suhteissahan kehittyy lasten persoonallisuus ja kyky hallita tunteitaan ja impulssejaan. Pysyvistä, turvallisista kiintymyssuhteista lapsi voi vähitellen muodostaa kyvyn hallita tunteitaan ja säädellä tarkkaavaisuuttaan. Kiintymyssuhteiden ongelmat ja erilaiset traumat (väkivalta ym.) vaikeuttavat tämän kyvyn kehittymistä.

Psyykkiset ongelmat näkyvät joidenkin lasten kohdalla ylivilkkautena ja vaikeutena suunnata tarkkaavuuttaan. Näillä toiminnoilla on tietysti myös hermostollinen ilmenemismuoto mutta se ei ole ongelmien syy vaan seuraus.

Lapsilla voi olla monenlaista stressiä, joka osittain johtuu yhteiskunnallisista olosuhteistakin. Vanhempien työttömyys ja toimeentulovaikeudet, vanhempien työssäkokema stressi ym. välittyy lapsiin. Sitten tietysti ihmissuhdevaikeudet perheessä. Näitä syitähän on aivan valtavasti, niin paljon kuin on yksilöitä ja perheitä. Joillakin lapsilla saattaa ongelmallisessa perheessäkin, tai sen ulkopuolella olla joku turvallinen aikuinen, johon voi muodostaa vakaan kiintymyssuhteen. Se voi olla esim. isovanhempi tai päiväkodin hoitaja (jos sattuu olemaan tarpeeksi pieni ryhmä). Sellainen suhde suojaa lasta kestämään paremmin stressiä, ja selviytymään vaikeistakin traumoista.

Yksi mihin liian harvoin kiinnitetään huomiota on lasten ravitsemus. Se on tutkimusten mukaan yhteydessä ylivilkkauteen. Roskaruoka siis. Liika sokeri ja lisäaineet, liian vähäinen vitamiinien ja hyvien rasvahappojen saanti. Yhdysvalloissa on tehty tästä paljon tutkimusta.

Eikä ravinnon merkityksestä tarvitse aina edes tehdä tutkimusta nähdäkseen seuraukset. Jos muistatte vielä Jamie Oliverin kokeilut englantilaisissa kouluissa, joissa lapset söivät lähinnä vain vitamiinitonta tehdasruokaa kuten hampurilaisia ja kananugetteja. Ja limuja ja karkkia tietysti. Jamie Oliver kamppaili vuosia viranomaisten kanssa saadakseen käyntiin projektin, jossa lapset saivat kunnon ruokaa kuten tuoreita vihanneksia, lihaa ja kalaa ja hedelmiä. Ihan perusruokaa siis. Lasten vanhemmat olivat hämmästyneitä siitä miten paljon ruokavalion muutos paransi lasten keskittymiskykyä. Eräskin äiti kertoi, että kun he tekivät välillä poikkeuksen Jamie Oliverin ruokavalioon,( jota he olivat sitoutuneet noudattamaan kotonakin) ja söivät purkkiruokia ja limuja, lapset olivat heti jälleen hermostuneita ja "kiipesivät pitkin seiniä..." Se oli hyvä ja hauska ohjelma, ihailen Oliverin sitkeyttä, hän tosiaan välitti lapsista...

Tässä hyvä linkki lasten ADHD:sta:
https://www.madinamerica.com/2018/02/scientism-attention-deficit-hyperactivity-disorder/


Lue lisää

Tyhmä voin vähän olla, mutta en olettanut että olisi jotain yhtä tai kahtakaan syytä ihmisten haasteiden taustalla. Omiakin ongelmiani koitan samalla jalostaa. Ympäristö ja turvalliset kiintymyssuhteet ei aina näy arkitodellisuudessa sikäli että avioeroperheiden lapset on pärjänneet elämässä paremmin kuin ei-avioeroperheessä kasvaneet. Introvertit ihmiset on usein alttiimpia psykososiaalisille ongelmille etenkin jos heillä on traumataustaa. Tämähän näkyy syrjäytymisessä, massamurhissa jne. Tämä on oma arkikokemus. Mites tuo väkivallan keskittyminen enemmälti Itä-Suomeen? Olen kuullut sanottavan että suomalaisessa geeniperimässä olisi tälle altistavia tekijöitä joita ei juuri muissa maissa tavattaisi. Jossakin luki nokkelasti joskus että Itä-ja Länsi Suomen geeniperimässä on enemmän eroavaisuuksia kuin Englannnin ja Saksan.

mieihmettelen kirjoitti:

Tyhmä voin vähän olla, mutta en olettanut että olisi jotain yhtä tai kahtakaan syytä ihmisten haasteiden taustalla. Omiakin ongelmiani koitan samalla jalostaa. Ympäristö ja turvalliset kiintymyssuhteet ei aina näy arkitodellisuudessa sikäli että avioeroperheiden lapset on pärjänneet elämässä paremmin kuin ei-avioeroperheessä kasvaneet. Introvertit ihmiset on usein alttiimpia psykososiaalisille ongelmille etenkin jos heillä on traumataustaa. Tämähän näkyy syrjäytymisessä, massamurhissa jne. Tämä on oma arkikokemus. Mites tuo väkivallan keskittyminen enemmälti Itä-Suomeen? Olen kuullut sanottavan että suomalaisessa geeniperimässä olisi tälle altistavia tekijöitä joita ei juuri muissa maissa tavattaisi. Jossakin luki nokkelasti joskus että Itä-ja Länsi Suomen geeniperimässä on enemmän eroavaisuuksia kuin Englannnin ja Saksan.

Lue lisää

Täyttä roskaa. Kaikki psykiatriset geeneihin liittyvät "tutkimukset" ovat poliittisia. Geeneistä ei näe kuka on väkivaltainen ja kuka ei. Tämä on itsestään selvää. Väkivaltaisuus on ihmisten määrittelemä käsite. Geenit eivät tiedä ihmisten poliittisista päätöksistä tai yhteiskunnallisesta ajattelusta. Geeneistä näkee kuka saa ruskeat silmät ja kenellä on suurempi todennäköisyys sairastua vaikkapa syömään. Geeneistä ei näe kenestä tulee kommunista, kuka valitaan presidentiksi tai millainen sää huomenna on.

Niin, Tällaista olen vain kuullut. Sattumastako se sitten johtuu että Itä-Suomi on sairaampi kuin Länsi-Suomi monilla mittareilla? Väkivaltaisuus on kuitenkin tiettyjen henkilöiden kohdalla ongelma olkoon syyt sitten mitkä tahansa. Maalaisjärjellä ajatellen vaikka "tutkimukset" olisikin kuinka poliittisia ei se poista mahdollisuutta geenien lisäävän riskiä väkivaltaan, psykopatiaan tai muihin ei-toivottuihin ilmiöhin.

mieihmettelen kirjoitti:

Tyhmä voin vähän olla, mutta en olettanut että olisi jotain yhtä tai kahtakaan syytä ihmisten haasteiden taustalla. Omiakin ongelmiani koitan samalla jalostaa. Ympäristö ja turvalliset kiintymyssuhteet ei aina näy arkitodellisuudessa sikäli että avioeroperheiden lapset on pärjänneet elämässä paremmin kuin ei-avioeroperheessä kasvaneet. Introvertit ihmiset on usein alttiimpia psykososiaalisille ongelmille etenkin jos heillä on traumataustaa. Tämähän näkyy syrjäytymisessä, massamurhissa jne. Tämä on oma arkikokemus. Mites tuo väkivallan keskittyminen enemmälti Itä-Suomeen? Olen kuullut sanottavan että suomalaisessa geeniperimässä olisi tälle altistavia tekijöitä joita ei juuri muissa maissa tavattaisi. Jossakin luki nokkelasti joskus että Itä-ja Länsi Suomen geeniperimässä on enemmän eroavaisuuksia kuin Englannnin ja Saksan.

Lue lisää

Itä-Suomi on myös köyhempi kuin Länsi-Suomi, ollut aina. Siellä oli pahimmat nälänhädätkin 1800-luvulla, ja Kainuusta lähdettiin joukolla ensin länteen ja sitten etelään... Nykyään siellä on eniten työttömyyttä. Tällaiset isot stressitekijät, toivottomuus ja näköalattomuus ovat yksi taustatekijä myös psyykkisissä ongelmissa. Väkivaltaisuus on sitten vain yksi ongelmien ilmenemismuoto, joillakin ihmisillä.

Geenit eivät sinänsä lisää riskiä mihinkään mainitsemiisi psyykkisiin ilmiöihin. Ympäristö vaikuttaa siihen miten geenit ilmenevät ja ympäristö myös aktivoi geenien toimintaa elämän eri vaiheissa. Esimerkiksi temperamentti on tutkimusten mukaan pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Mutta se ei sinänsä johda mihinkään luonteenpiirteeseen tai käyttäytymismalliin, vaan vasta vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Esimerkiksi introvertti tai ekstrovertti temperamentti voi ilmetä hyvin eri tavoin eri ihmisillä ja kumpikin olla todella hyvä ominaisuus kun lapsi saa kehittyä perheessä jossa vuorovaikutus toimii ja häntä ymmärretään. Vastaavasti kummastakin temperamenttityypistä voi epäsuotuisisissa oloissa tulla yksi vaikeuksien osatekijä.

Narrative kävi läpi useampia syitä minkä takia itäisessä Suomessa asiat ovat tilastollisesti huonommalla tolalla kuin esimerkiksi lännessä tai etelässä. Itselleni tuli mieleen useita samoja syitä. Itä-Suomen historiasta minulle ei ole paljoakaan tietoa, mutta sellaiset asiat ovat erittäin tärkeä tietää, jos haluat ymmärtää eroja laajemmin. Esimerkiksi nimimerkin narrative esiin tuoma 1800-luvun nälänhätä kertoo paljon. Tämä oli uutta tietoa minullekin.

Jos haluaa oppia ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä, viimeisin paikka mitä tai ketä kannattaa kuunnella on valtio. Muista, että psykiatriset selitykset aina etäännyttävät ihmisiä todellisuudesta. Se on niiden tarkoitus: peittää alleen maailman todellisuus, elämisen haastavuus ja tuskat. Todellisuuden tilalle valtio tarjoaa valheita esimerkiksi uskonnollisilta tai psykiatrisilta instituutiolta.

narrative kirjoitti:

Itä-Suomi on myös köyhempi kuin Länsi-Suomi, ollut aina. Siellä oli pahimmat nälänhädätkin 1800-luvulla, ja Kainuusta lähdettiin joukolla ensin länteen ja sitten etelään... Nykyään siellä on eniten työttömyyttä. Tällaiset isot stressitekijät, toivottomuus ja näköalattomuus ovat yksi taustatekijä myös psyykkisissä ongelmissa. Väkivaltaisuus on sitten vain yksi ongelmien ilmenemismuoto, joillakin ihmisillä.

Geenit eivät sinänsä lisää riskiä mihinkään mainitsemiisi psyykkisiin ilmiöihin. Ympäristö vaikuttaa siihen miten geenit ilmenevät ja ympäristö myös aktivoi geenien toimintaa elämän eri vaiheissa. Esimerkiksi temperamentti on tutkimusten mukaan pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Mutta se ei sinänsä johda mihinkään luonteenpiirteeseen tai käyttäytymismalliin, vaan vasta vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Esimerkiksi introvertti tai ekstrovertti temperamentti voi ilmetä hyvin eri tavoin eri ihmisillä ja kumpikin olla todella hyvä ominaisuus kun lapsi saa kehittyä perheessä jossa vuorovaikutus toimii ja häntä ymmärretään. Vastaavasti kummastakin temperamenttityypistä voi epäsuotuisisissa oloissa tulla yksi vaikeuksien osatekijä.

Lue lisää

Tuo historiallinen ajanjakso on varmasti vaikuttava tekijä ja tuohon voi lisätä myös traumojen epigeneettisen periytymisen joissakin suvuissa, mikä on todella valitettavaa. Ympäristön vaikutus geeneihin on selvä, mutta hyvä kasvuympäristökään ei ole tae mistään. Temperamentti piirteiden kokeminen on aika yksilöllistä. Arkikielessähän tuota eroa (ekstroversio-introversio) ei pidetä aina isona vaikka yksilölle ero voi olla huomattava kumpaan porukkaan sattuu kuulumaan eläen siinä koko ikänsä.

dfgtrlhiu kirjoitti:

Täyttä roskaa. Kaikki psykiatriset geeneihin liittyvät "tutkimukset" ovat poliittisia. Geeneistä ei näe kuka on väkivaltainen ja kuka ei. Tämä on itsestään selvää. Väkivaltaisuus on ihmisten määrittelemä käsite. Geenit eivät tiedä ihmisten poliittisista päätöksistä tai yhteiskunnallisesta ajattelusta. Geeneistä näkee kuka saa ruskeat silmät ja kenellä on suurempi todennäköisyys sairastua vaikkapa syömään. Geeneistä ei näe kenestä tulee kommunista, kuka valitaan presidentiksi tai millainen sää huomenna on.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa että kaikki geenitutkimukset on poliittisia? Politiikot tekee rahaa geenitutkimuksilla?

xhm kirjoitti:

Mitä tarkoittaa että kaikki geenitutkimukset on poliittisia? Politiikot tekee rahaa geenitutkimuksilla?

Tässä kontekstissa poliittisella viittaan siihen, että kyseisten tutkimusten, tai enemmänkin "tutkimusten" (esim. SUPER), tarkoitus ei ole tieteellinen, eli saada uutta tietoa, vaan tarkoitus on vakuuttaa kansa mielikuvitussairauksien, kuten skitsofrenian, olemassaolosta tai vahvistaa jo olevaa uskoa ja täten ylläpitää ja oikeuttaa valtion tukema psykiatrinen vallankäyttö kansalaisia kohtaan.

Älä sekoita oikeaa, lääketieteellistä geenitutkimusta psykiatriseen geenitutkimukseen! Ne ovat täysin eri asioita. Lääketieteellisen geenitutkimuksen tarkoitus on lisätä ihmisen tietoutta biologiastamme. Psykiatrisen geenitutkimuksen tarkoitus on oikeuttaa ei-toivottujen kansalaisten kontrollointi ja rankaiseminen, auttamisen nimissä ja näennäislääketieteellisen kaavun alla.

Ahaa. Onko lääketieteellisellä puolella geenitutkimus kuinka luotettavaa? Eipä se taida somaattisella puolellakaan mitään läpimurtoja tarjota. Jokaisen vain pärjättävä oman perimänsä kanssa.

xhm kirjoitti:

Ahaa. Onko lääketieteellisellä puolella geenitutkimus kuinka luotettavaa? Eipä se taida somaattisella puolellakaan mitään läpimurtoja tarjota. Jokaisen vain pärjättävä oman perimänsä kanssa.

Lue lisää

En puhunut mitään luotettavuudesta. Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuksen luotettavuus ovat eri asioita.

Eli tarkoitusperät on lähtökohtaisesti hyvät mutta tuloksiin ei voida siltikään luottaa?

Mielenkiintoista. :)

Mikä ihme on "Leponex-hoitoinen skitsofrenia"?

Siis lääke. Klotsapiini.

Psykiatrit eivät todellisuudessa kykene erottamaan sairasta ei-sairaasta. Ei mitään skitsofrenia-nimistä sairautta ole olemassa, vaan sillä kuvataan tietynlaista ei-haluttua kätyöstä, jota potilas ilmaisee tai jonka psykiatri tulkitsee potilaan ilmaisevan. Psykiatreilla ei ole skitsofrenian diagnoimiseen mitään muita välineitä, paitsi ennakkoluulonsa. Tämä todistetiin 1970-luvulla eräässä kuuluisassa kokeessa, jossa David Rosenhan ja seitsemän muuta tutkijaa tekivät kokeen, jossa menivät psykiatrien luokse ja kertoivat kuulevansa ääniä. Kaikki tutkijat otettiin sairaalaan, missä he lopettivat teeskentelyn. Heitä ei kuitenkaan uskottu, koska he olivat mielisairaita (paitsi muut potilaat, jotka huomasivat heidän teeskentelevän). He kaikki kotiutuivat diagnoosinaan skitsofrenia. Kokeen jälkeen sairaalassa ei uskottu Rosenhanin tutkimustulosta. Niinpä Rosenhan lupasi lähettää uudestaan 40 valepotilasta sairaalaan, jotta psykiatrit voisivat näyttää diagnosointitaitonsa. Sairaala raportoikin tunnistaneensa 40 valepotilasta, vaikka todellisuudessa Rosenhan ei ollut lähettänyt ensimmäistäkään. Kuka on sairas ja kuka ei sairas, on aika tulkinnanvarainen juttu siis.
https://madinfinland.org/diagnostiikka_relativismi/

Skitsofrenia ei ole mikään sairaus, joka tuottaa psykoosin vaan se on tapaamani psykiatrin kuvailua mukaillen "yhteiskunnallinen sopimus", jolla kuvataan tiettyä käyttäytymistä eli oireistoa. Se on siis "oire" itsessään. Eli sellaista tunnettua sairautta nimeltä skitsofrenia ei ole olemassakaan. Psykoosien kehittymistä lääkärit eivät aidosti täysin ymmärrä, mutta ne tuntuvat reagoivan erityisen herkästi avoimen dialogin hoitomalliin. Varhainen psykososiaalinen interventio näytti 1990-luvulla puolittavan skitsofrenian esiintyvyyden siellä, missä kyseinen hoitomalli otettiin käyttöön. Diagnoosi jää tällöin lyhytkestoiseen psykoosiin. Jos tuohon liittyy jokin aivojen toimintahäiriö, niin se taas liittyy mitä ilmeisemmin psykososiaaliseen stressiin, koska sitä voidaan hoitaa tehokkaasti sosiaalista ympäristöä ja vuorovaikutusta korostavalla hoitomallilla.

Tutkitusti myös nuo harhat joita skitsofreniadiagnoosin saaneet ihmiset kokevat, ovat usein sisällöllisesti sellaisia, että niissä yritetään prosessoida koettuja traumoja. Myös aivomuutokset, joita havaitaan useammin skitsofreenikoilla ja traumatisoituneilla lapsilla kuin muussa väestössä, todistaa, että ympäristön sosiaalisella stressillä ja kiintymyssuhteiden kehittymisellä on merkittävä vaikutus kyseisen häiriön kehittymiseen. On todennäköistä, että nykyinen psykiatriassa sovellettava standardhoito, joka lisää psykososiaalista stressiä, eli eristää, traumatisoi ja stigmatisoi potilaansa, johtaa siihen, että ihminen lopulta saa sen skitsofreniadiagnoosin. On todennäköistä, että skitsofreniadiagnoosin saavat todennäköisemmin ne potilaat psykoosin kokeneista, joiden psykososiaaliset valmiudet ovat heikoimmat ja joiden tunnesäätely häiriintyneempää kuin muilla potilailla. Siksi he kärsivät kaikkein eniten nykyisestä hoitomuodosta verrattuna muihin. Muilla on voimavaroja, joiden avulla selviytyvät hoidosta huolimatta, kuten esimerkiksi kirjailija Juha Hurme on kuvannut omaa psykoosin hoitaan.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/viilea-kyyti/

dsfafdsa kirjoitti:

Psykiatrit eivät todellisuudessa kykene erottamaan sairasta ei-sairaasta. Ei mitään skitsofrenia-nimistä sairautta ole olemassa, vaan sillä kuvataan tietynlaista ei-haluttua kätyöstä, jota potilas ilmaisee tai jonka psykiatri tulkitsee potilaan ilmaisevan. Psykiatreilla ei ole skitsofrenian diagnoimiseen mitään muita välineitä, paitsi ennakkoluulonsa. Tämä todistetiin 1970-luvulla eräässä kuuluisassa kokeessa, jossa David Rosenhan ja seitsemän muuta tutkijaa tekivät kokeen, jossa menivät psykiatrien luokse ja kertoivat kuulevansa ääniä. Kaikki tutkijat otettiin sairaalaan, missä he lopettivat teeskentelyn. Heitä ei kuitenkaan uskottu, koska he olivat mielisairaita (paitsi muut potilaat, jotka huomasivat heidän teeskentelevän). He kaikki kotiutuivat diagnoosinaan skitsofrenia. Kokeen jälkeen sairaalassa ei uskottu Rosenhanin tutkimustulosta. Niinpä Rosenhan lupasi lähettää uudestaan 40 valepotilasta sairaalaan, jotta psykiatrit voisivat näyttää diagnosointitaitonsa. Sairaala raportoikin tunnistaneensa 40 valepotilasta, vaikka todellisuudessa Rosenhan ei ollut lähettänyt ensimmäistäkään. Kuka on sairas ja kuka ei sairas, on aika tulkinnanvarainen juttu siis.
https://madinfinland.org/diagnostiikka_relativismi/

Skitsofrenia ei ole mikään sairaus, joka tuottaa psykoosin vaan se on tapaamani psykiatrin kuvailua mukaillen "yhteiskunnallinen sopimus", jolla kuvataan tiettyä käyttäytymistä eli oireistoa. Se on siis "oire" itsessään. Eli sellaista tunnettua sairautta nimeltä skitsofrenia ei ole olemassakaan. Psykoosien kehittymistä lääkärit eivät aidosti täysin ymmärrä, mutta ne tuntuvat reagoivan erityisen herkästi avoimen dialogin hoitomalliin. Varhainen psykososiaalinen interventio näytti 1990-luvulla puolittavan skitsofrenian esiintyvyyden siellä, missä kyseinen hoitomalli otettiin käyttöön. Diagnoosi jää tällöin lyhytkestoiseen psykoosiin. Jos tuohon liittyy jokin aivojen toimintahäiriö, niin se taas liittyy mitä ilmeisemmin psykososiaaliseen stressiin, koska sitä voidaan hoitaa tehokkaasti sosiaalista ympäristöä ja vuorovaikutusta korostavalla hoitomallilla.

Tutkitusti myös nuo harhat joita skitsofreniadiagnoosin saaneet ihmiset kokevat, ovat usein sisällöllisesti sellaisia, että niissä yritetään prosessoida koettuja traumoja. Myös aivomuutokset, joita havaitaan useammin skitsofreenikoilla ja traumatisoituneilla lapsilla kuin muussa väestössä, todistaa, että ympäristön sosiaalisella stressillä ja kiintymyssuhteiden kehittymisellä on merkittävä vaikutus kyseisen häiriön kehittymiseen. On todennäköistä, että nykyinen psykiatriassa sovellettava standardhoito, joka lisää psykososiaalista stressiä, eli eristää, traumatisoi ja stigmatisoi potilaansa, johtaa siihen, että ihminen lopulta saa sen skitsofreniadiagnoosin. On todennäköistä, että skitsofreniadiagnoosin saavat todennäköisemmin ne potilaat psykoosin kokeneista, joiden psykososiaaliset valmiudet ovat heikoimmat ja joiden tunnesäätely häiriintyneempää kuin muilla potilailla. Siksi he kärsivät kaikkein eniten nykyisestä hoitomuodosta verrattuna muihin. Muilla on voimavaroja, joiden avulla selviytyvät hoidosta huolimatta, kuten esimerkiksi kirjailija Juha Hurme on kuvannut omaa psykoosin hoitaan.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/viilea-kyyti/

Lue lisää

Rosenhan on idiootti siinä missä suurin osa muistakin psykiatreista. Hän uskoi, tai ainakin promosi, psykiatrisia valheita kansalle. Hän oli psykiatriauskovainen, joka ainoastaan kritisoi, ettei laitoksen henkilökunta kokeessa huomannut, että tutkimusryhmäläiset eivät olleet "skitsofrenikoita." Hän kuitenkin antoi ymmärtää, ilman mitään näyttöä, että laitoksessa muut vangitut olivat!

Rosenhan oli idiootti ja pelle. Thomas Szasz kirjoitti auki Rosenhanin vedätyksen kirjoissaan osuvasti, jos haluatte tutustua Rosenhanin "tutkimuksen" typeryyteen tarkemmin.

Mitä tulee skitsofreniaan, skitsofrenia on mielisairaus ja mielisairaus on metafora. Toisin sanoen, skitsofrenia on myytti.

dfgtrlhiu kirjoitti:

Rosenhan on idiootti siinä missä suurin osa muistakin psykiatreista. Hän uskoi, tai ainakin promosi, psykiatrisia valheita kansalle. Hän oli psykiatriauskovainen, joka ainoastaan kritisoi, ettei laitoksen henkilökunta kokeessa huomannut, että tutkimusryhmäläiset eivät olleet "skitsofrenikoita." Hän kuitenkin antoi ymmärtää, ilman mitään näyttöä, että laitoksessa muut vangitut olivat!

Rosenhan oli idiootti ja pelle. Thomas Szasz kirjoitti auki Rosenhanin vedätyksen kirjoissaan osuvasti, jos haluatte tutustua Rosenhanin "tutkimuksen" typeryyteen tarkemmin.

Mitä tulee skitsofreniaan, skitsofrenia on mielisairaus ja mielisairaus on metafora. Toisin sanoen, skitsofrenia on myytti.

Lue lisää

No olen Rosenhanin kanssa samaa mieltä siitä, että psykiatriseen hoitoon ei ajaudu yleensä näyttelijät, vaan sinne ajautuu ongelmiin joutuneet ihmiset. On sitten eri asia, miten näitä ongelmia tulkitaan, mutta on totta, että joku voi pelätä perusteettomasti olevansa CIAn tappolistalla tai kuulla ääniharhoja. Kuka vain voisi olla skitsofreenikko lääkärien epämääräisten diagnoosikriteerien perusteella, mutta tietyt poikkeavat kokemukset eivät johda psykiatriseen hoitoon, jos ne eivät ahdista pitkällisesti. Konteksti pelastaa psykiatrien epävalidit pseudotieteelliset diagnoosit siinä määrin, että kukaan ei niitä yleensä kyseenalaista. Väkivaltainen hoitojärjestelmä, joka nöyryyttää kohteensa, nostaa etenkin vakavien häiriöiden ennustevaliditeettia sen verran, että huomattava osa hoidon uhriksi joutuneista ei enää palaa takaisin jaloilleen. Kyllä ihmislajin keskuudessa on esiintyy laajasti kaikkia niitä "oireita", joita skitsofreniadiagnoosissa luetellaan. On telepatiakokemuksia, on äänten kuulemista, on tulkitsijan mielestä kummallisia uskomuksia. Ne eivät yleensä johda mihinkään diagnoosiin, jos ne eivät häiritse kokijaansa tai jos ne ovat suorastaan kulttuurisesti niin hyväksyttyjä, ettei niitä pidetä sairauden (siis tämän metaforasairauden) oireina.

Voisitko kertoa lähteesi?

Eli skitsofrenia ei ole psykiatrinen sairaus vaan neurologinen aivovamma nimeltä skitsofrenia.

Ja aistiharhat on todellisia, mulla oli niitä. Joka väittää ettei niitä ole valehtelee tai ei tiedä. Aistiharhat ei ole todentuntuisia vaan ihan yhtä todellisia ja uskottavan tuntuisia kuin todelliset aistimukset. Ne voi silti oppia erottamaan kikoilla joita ei kerrota osastolla jostain syystä. Niille voi puhua tosi hiljaa niin ettei muut taatusti kuule mutta ne jostain syystä reagoivat puheeseen.

Ajatusharhat on myös vakava ja todellinen juttu mutta niistä pääsee eroon helpommin, uskomalla päinvastoin kuin mitä ajatusharha sanoo. Mulla ajatusharhat tuli ääniharhoista ja tiedän nämä jutut kokemuksesta. Toivottavasti auttaa jotakuta.

Voi myös kysyä vastaantulijalta tai mukavaanijalta jonkin oleellisen kysymyksen kuten "anteeksi, voitko kertoa rehellisesti näytänkö tyhmältä?" jos äänet sanoo että näytät tyhmältä. Pienempi paha kuin kärsiä hiljaa ja tehdä lopulta jotain tyhmää.

Samanimim kirjoitti:

Ja aistiharhat on todellisia, mulla oli niitä. Joka väittää ettei niitä ole valehtelee tai ei tiedä. Aistiharhat ei ole todentuntuisia vaan ihan yhtä todellisia ja uskottavan tuntuisia kuin todelliset aistimukset. Ne voi silti oppia erottamaan kikoilla joita ei kerrota osastolla jostain syystä. Niille voi puhua tosi hiljaa niin ettei muut taatusti kuule mutta ne jostain syystä reagoivat puheeseen.

Ajatusharhat on myös vakava ja todellinen juttu mutta niistä pääsee eroon helpommin, uskomalla päinvastoin kuin mitä ajatusharha sanoo. Mulla ajatusharhat tuli ääniharhoista ja tiedän nämä jutut kokemuksesta. Toivottavasti auttaa jotakuta.

Lue lisää

Jaa minä en ole skitsofreenikkona päässyt eroon ajatusharhoistani, vaikka kuinka uskottelen, että aivoni surkastuvat ja heinäsirkkaparvet tulevat tuhoamaan kaiken hyvän ja kauniin, jos vielä hetkenkin uskon näihin kamaliin harhoihini. Silti ne pirulaiset vaan palaavat päivästä toiseen. Tänäänkin aloin kuulla täysin tuiki tuntemattoman naisen ajatuksia, kun hän kulki edelläni ja ajatteli tulevansa Ruotsista vuosien jälkeen tapaamaan vanhoja vanhempiaan, joihin hänellä oli ollut huonot välit nuorempana. Välillä kuulen päässäni, kun ihminen kysyy mielessään, että "haluanko syödä aamupalaa", ja kysyy sen jälkeen minulta samaa kysymystä muodostaen sanat äänihuulillaan niin, että nuo äänisingaalit menevät korvakäytäviäni pitkin aivojeni kuuloalueille, joiden kautta muodostuu tulkintani siitä, että ihminen tosiaan halusi syödä aamupalaa kansani. Joskus taas olen mielestäni kuullut epämiellyttäviä salaisuuksia, kuten sen, että minua hoitanut psykiatri on ottanut liian ison asuntolainan tai jotain muuta yhtä bizzaria ja mahdotonta. Mitenkä minä voin uskoa päin vastoin kuin mitä ajatusharha sanoo, kun en a)tiedä ensinkään, onko psykiatrilla asuntolainaa b)en ole vittuakaan asiasta kiinnostunut. Ja miten vajaamieliseltä kuulostaisi jos kysyisin seuralaiseltani, että ajattelitko sinä pyytää minua aamupalalle kanssasi ennen, kuin pyysit minua aamupalalle kanssasi? Sehän olisi typeryyden huippu. Kyllä ajatusharhat ovat tulleet jäädäkseen. Ääniharhoja en ole ikinä elämässäni kokenut onneksi, paitsi ehkä kerran elämässäni, kun olin 5-vuotias. Silloin kuulin kuolleen mummini soittavan taivaassa maailman kauneinta musiikkia merkkinä siitä, että hänellä oli kaikki hyvin. Olen saanut siitä ajatusharhan, että mummoni pääsi taivaaseen, enkä ole edes syntymäpakanana koskaan yrittänyt väitellä ajatusharhaa vastaan, koska se olisi jo ajankäytöllisesti typeryyden huippu. Hyöty suhteessa haittaan olisi minimaalinen, ja niin uskon kyllä vilpittömästi omasta skitsofreenisista ajatushäiriöstänikin, vaikka ne kuinka surkastuttaisivat aivojani ja johdattaisi heinäsirkkaparvet luokseni, kuten täällä viisastelevat wikipediatietleijät kohtaloani manaavat.

hirveitä pilkkavia ihmisiä töissä sairaalassa

Syy miksi Suomi24:n moderointibotti poisti kommenttisi voi olla, että liitit mukaan toimivia linkkejä. Kannattaa kirjoittaa linkit "rikki" väleillä tai muilla ilmaisuilla, jotta eivät joudu automaattisensuurin piiriin.

Huomioiden minkä olen jo aikaisemmin kirjoittanut, mielelläni kuulisin mihin yhä perustat ajatuksesi, että skitsofrenia olisi oikea sairaus. Kuten aikaisemmin todettua, ajatus skitsofreniasta sairautena on absurdi, jos otat tieteen ja kielenkäytön tosissasi. Jos en ole lukenut aikasempia kommentteja suosittelen tekemään niin ennen kuin jatkokommentoit.

dfgtrlhiu kirjoitti:

Syy miksi Suomi24:n moderointibotti poisti kommenttisi voi olla, että liitit mukaan toimivia linkkejä. Kannattaa kirjoittaa linkit "rikki" väleillä tai muilla ilmaisuilla, jotta eivät joudu automaattisensuurin piiriin.

Huomioiden minkä olen jo aikaisemmin kirjoittanut, mielelläni kuulisin mihin yhä perustat ajatuksesi, että skitsofrenia olisi oikea sairaus. Kuten aikaisemmin todettua, ajatus skitsofreniasta sairautena on absurdi, jos otat tieteen ja kielenkäytön tosissasi. Jos en ole lukenut aikasempia kommentteja suosittelen tekemään niin ennen kuin jatkokommentoit.

Lue lisää

Jos muuten haluat tutustua skitsofrenian myyttiin, suosittelen lukemaan Thomas Szaszia. Hänen nettisivuiltaan szasz com löytyy runsaasti materiaalia ilmaiseksi luettavaksi. Lisäksi hänen kirjansa Schizophrenia: The Sacred Symbol of Psychiatry käsittelee nimenomaisesti myytin historiaa synnystä kansan nykyiseen laajaan uskoon.

Tietopakettia psykiatriasta alana yleensä aikaisemmin aiheeseen tutustumattomille suosittelen samalta kirjoittajalta teosta Psychiatry: The Science of Lies (Thomas Szasz, 2008).

Keksisivätpä ratkaisun tähän autismiproblematiikkaan niin helpottuisi meidän "vajakkien" elämä kummasti.

No eihän tuo nyt ole milläänlailla verrattavissa. :)