Vieraskieliset

Periaatteessa vieraat nimet kirjoitetaan ja lausutaan tarkoin alkukielen mukaisesti. Käytännössä sellainen menettely on usein outo, jopa luonnoton varsinkin puheessa, jossa nimi esiintyy lauseyhteydessä ja taivutettuna. Niinpä yleensä tunnustetaankin, että ääntämyksessä on eriasteisia mukautumia. Mukautumisen laajuus sitten vaihtelee; joitakin tyypillisiä mukautumisen muotoja on kuvattu osoitteessa
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#helpottumat

Käytännössä usein kyse on siitä, että nimen lausuja ei edes tiedä, miten se pitäisi lukea. Harva urheiluselostaja tuntee esimerkiksi puolan tai kreikan ääntämissääntöjä, ja lisäksi kreikankielinen nimi on vielä yleensä jonkin epämääräisen järjestelmän mukaan transkriboitu.

Niinpä "suomeksi lukeminen" on ymmärrettävää ja ehkäpä parempi vaihtoehto kuin lukea vaikkapa puolankielinen nimi "ruotsiksi" tai "englanniksi" - sellaistakin yritetään, kun kuvitellaan, että samat säännöt pätevät kaikissa vieraissa kielissä.

Venäläisten nimien lukemisessa on se erityinen hankaluus, että vaikka silmien edessä olisi alkuperäinen kirjoitusasu ja lukija osaisi venäjää, ei oikea lukutapa silti välttämättä ole tiedossa - sillä se riippuu olennaisesti siitä, millä tavulla on on paino. (Painottomat vokaalit ääntyvät toisin kuin painolliset.) Veikkaisin, että sanassa "Stepanova" paino on toisella tavulla, jolloin ääntämys on suunnilleen "Stjipaan?va", missä merkitsen ?:llä epämääräistä neutraalivokaalia.