Oletteko koskaan miettineet

ettepä.varmaan

Mikä olisi pahinta mitä teille voi tapahtua?

43

112

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tietysti olen ja tiedänkin sen. En vaan halua sitä teille ehkä kertoa. :)

      • Itse pelkään sokeutumista ja elämää sokeana. En minäkään kaikkea tänne kerro, mutta se sokeutuminen pelottaa jostain syystä kaikkein eniten.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Itse pelkään sokeutumista ja elämää sokeana. En minäkään kaikkea tänne kerro, mutta se sokeutuminen pelottaa jostain syystä kaikkein eniten.

        On sekin aika pelottava ajatus, ettei enää näkisi ikinä mitään. Tai menisi kuulo kokonaan, ettei enää kuulisi mitään. Ei luontoa, ei oman perheen puhetta, ei musiikkia...mitään.

        Ollaan onnellisia, että nähdään ja kuullaan. Ei ole ittestäänselvyys sekään...

        Ehkä nuokin oppisi hyväksymään ajan kanssa. Kun ei ole vaihtoehtoa.


      • onhan.noita
        Päläpälä kirjoitti:

        On sekin aika pelottava ajatus, ettei enää näkisi ikinä mitään. Tai menisi kuulo kokonaan, ettei enää kuulisi mitään. Ei luontoa, ei oman perheen puhetta, ei musiikkia...mitään.

        Ollaan onnellisia, että nähdään ja kuullaan. Ei ole ittestäänselvyys sekään...

        Ehkä nuokin oppisi hyväksymään ajan kanssa. Kun ei ole vaihtoehtoa.

        näkö tai kuulo tai että vammautuu pahoin tai kuolee pois tai että ei kikkeli seisoisi enään koskaan tai menettää rakkaat ihmiset


      • Päläpälä kirjoitti:

        On sekin aika pelottava ajatus, ettei enää näkisi ikinä mitään. Tai menisi kuulo kokonaan, ettei enää kuulisi mitään. Ei luontoa, ei oman perheen puhetta, ei musiikkia...mitään.

        Ollaan onnellisia, että nähdään ja kuullaan. Ei ole ittestäänselvyys sekään...

        Ehkä nuokin oppisi hyväksymään ajan kanssa. Kun ei ole vaihtoehtoa.

        Minusta sokeena olisi vaikea elää. Kuuro-sokeana elämisen edellytykset olisivat minusta vaikeat.

        https://www.youtube.com/watch?v=SHvcu6X05gY

        Tuo laulu kiittää elämää siitä, että näkee ja kuulee...


      • onhan.noita kirjoitti:

        näkö tai kuulo tai että vammautuu pahoin tai kuolee pois tai että ei kikkeli seisoisi enään koskaan tai menettää rakkaat ihmiset

        No rakkaiden menetys on luultavasti pahempi asia, kun omien kykyjen menettäminen. Vaikka nekin henkilökohtaisella tasolla on aina menetyksiä. Eikä niitäkään vähätellä voi...mutta noin niin kun omasta mielestä.

        Musta on jotenkin helpompaa sopeutua omiin puutteisiin, terveydellisiin kun siihen, että elämästä lähtee joku uniikki rakas ihminen pois...esim. kuolemalla. Erokaan jostain ihmisestä ei ole niin paha asia, kun miettii..koska silti sen ihmisen elämä jatkuu jossain. Kuolema on aina lopullista...

        Vaikka sekin on vääjäämättä aina kaikilla edessä. Sitä ei karkuun pääse...eikä sitä menettämisen tuskaakaan, jos ei ole tiedoton kaikesta.


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Minusta sokeena olisi vaikea elää. Kuuro-sokeana elämisen edellytykset olisivat minusta vaikeat.

        https://www.youtube.com/watch?v=SHvcu6X05gY

        Tuo laulu kiittää elämää siitä, että näkee ja kuulee...

        Sen mitä kuulin täällä kirkumisen ja kiekumisen lomassa, kiitos lauluhan se. :)

        Oishan se ihan kaikki pitäisi opetella uudelleen, kulkeminen sokeena, huushollissa tarvisi muokata ehkäpä tiloja kulkuvapaaksi, monia asioita ei ehkä tule tässä mieleenkään. Kun pitää itsestään selvänä, että kun luomet avaa näkee...

        Ja kuulee.

        Liikuntakyky on myös aika paha rasti. Huomaan jo nyt, kun on päiviä etten kykene kunnolla kävelemään, kivut haittaa mutta myös jäykkyys...niinä huonoina päivinä miettii, kun ontuu paikasta toiseen että jos se loppus se liikkuminen ihan tykkänään.

        Parempi päästä edes ontuen, kun ei ollenkaan. Tavallaan asteittain ja kerroksittain kuitenkin oppii ajattelemaan, että hyvä että edes...


      • Päläpälä kirjoitti:

        Sen mitä kuulin täällä kirkumisen ja kiekumisen lomassa, kiitos lauluhan se. :)

        Oishan se ihan kaikki pitäisi opetella uudelleen, kulkeminen sokeena, huushollissa tarvisi muokata ehkäpä tiloja kulkuvapaaksi, monia asioita ei ehkä tule tässä mieleenkään. Kun pitää itsestään selvänä, että kun luomet avaa näkee...

        Ja kuulee.

        Liikuntakyky on myös aika paha rasti. Huomaan jo nyt, kun on päiviä etten kykene kunnolla kävelemään, kivut haittaa mutta myös jäykkyys...niinä huonoina päivinä miettii, kun ontuu paikasta toiseen että jos se loppus se liikkuminen ihan tykkänään.

        Parempi päästä edes ontuen, kun ei ollenkaan. Tavallaan asteittain ja kerroksittain kuitenkin oppii ajattelemaan, että hyvä että edes...

        "Oishan se ihan kaikki pitäisi opetella uudelleen, kulkeminen sokeena, huushollissa tarvisi muokata ehkäpä tiloja kulkuvapaaksi, monia asioita ei ehkä tule tässä mieleenkään. Kun pitää itsestään selvänä, että kun luomet avaa näkee..."

        Itse olen arvioinut, että omassa asunnossa selviää ja viereiseen taloon pääsisin kauppaan asioimaan, mutta yleensä olisi kauhea kohtalo elää sokeana. Itse iloitsen siitä, että näen, kuulen, puhun ja tunnen.

        Harmi, jos sinulla on liikumisvaikeuksia. Toivottavasti lääkäri auttaa, jos menee huonompaan suuntaan. :)


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        "Oishan se ihan kaikki pitäisi opetella uudelleen, kulkeminen sokeena, huushollissa tarvisi muokata ehkäpä tiloja kulkuvapaaksi, monia asioita ei ehkä tule tässä mieleenkään. Kun pitää itsestään selvänä, että kun luomet avaa näkee..."

        Itse olen arvioinut, että omassa asunnossa selviää ja viereiseen taloon pääsisin kauppaan asioimaan, mutta yleensä olisi kauhea kohtalo elää sokeana. Itse iloitsen siitä, että näen, kuulen, puhun ja tunnen.

        Harmi, jos sinulla on liikumisvaikeuksia. Toivottavasti lääkäri auttaa, jos menee huonompaan suuntaan. :)

        Kyllä varmaan joo naapuriin asti pääsisi. Mutta olishan se epävarmaa mihin törmää ja astuu, kun ei näe. Todella iso muutos, kun joka askel pitää miettiä ja miten selviytyy ominpäin.

        Että nostetaan hattua heille, joilla noin on. Melkoinen prosessi on läpi käydä.

        Jostain syystä niitä on, eikä mitään meinaa selvitä missään. Selkää osoitellaan aina, kun näistä käyn juttelemassa. Fibromyalgia ja prolapsi seljässä, lihasten epätasapaino..monen asian summa varmaan. Ei se välttämättä ihan kauheesti tarvi, kun kävely käy vaikeeksi.


      • Päläpälä kirjoitti:

        Kyllä varmaan joo naapuriin asti pääsisi. Mutta olishan se epävarmaa mihin törmää ja astuu, kun ei näe. Todella iso muutos, kun joka askel pitää miettiä ja miten selviytyy ominpäin.

        Että nostetaan hattua heille, joilla noin on. Melkoinen prosessi on läpi käydä.

        Jostain syystä niitä on, eikä mitään meinaa selvitä missään. Selkää osoitellaan aina, kun näistä käyn juttelemassa. Fibromyalgia ja prolapsi seljässä, lihasten epätasapaino..monen asian summa varmaan. Ei se välttämättä ihan kauheesti tarvi, kun kävely käy vaikeeksi.

        "Ei se välttämättä ihan kauheesti tarvi, kun kävely käy vaikeeksi."

        Haittaako se tulevaa työntekoa? Siinä työssäsi joudut liikkumaan välillä melko nopeastikin?


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        "Ei se välttämättä ihan kauheesti tarvi, kun kävely käy vaikeeksi."

        Haittaako se tulevaa työntekoa? Siinä työssäsi joudut liikkumaan välillä melko nopeastikin?

        Ehkei se haittaa, kun liikkeelle pääsee. Eilen olin töissä ja huomenna taas menen...tänään on vapaa. Hyppelen repaleisesti pitkin viikkoa. :)

        Mutta, jos se joskus alkaa niin paljon haittaamaan niin huono homma. Kriisin paikka. Onneksi tämä tuntuu olevan jaksottaista, tulee hyviä ja huonoja jaksoja. Nämä tietyt vuodenajat on vuosittain niitä aina hankalia ajankohtia. Siinäkin yksi syy etelä!!! :)

        Yksi syy monista syistä...stressi on ollut pitkään aika voimakasta, vaikka en sitä ulospäin näytäkään. Mutta sisälläni tunnen sen ja se nakertaa voimia...vaikuttaa paitsi psyykkiseen oloon myös fyysiseen jaksamiseen. Yks yhteenhän me ollaan...psykofyysisiä olentoja. :)


      • Päläpälä kirjoitti:

        Ehkei se haittaa, kun liikkeelle pääsee. Eilen olin töissä ja huomenna taas menen...tänään on vapaa. Hyppelen repaleisesti pitkin viikkoa. :)

        Mutta, jos se joskus alkaa niin paljon haittaamaan niin huono homma. Kriisin paikka. Onneksi tämä tuntuu olevan jaksottaista, tulee hyviä ja huonoja jaksoja. Nämä tietyt vuodenajat on vuosittain niitä aina hankalia ajankohtia. Siinäkin yksi syy etelä!!! :)

        Yksi syy monista syistä...stressi on ollut pitkään aika voimakasta, vaikka en sitä ulospäin näytäkään. Mutta sisälläni tunnen sen ja se nakertaa voimia...vaikuttaa paitsi psyykkiseen oloon myös fyysiseen jaksamiseen. Yks yhteenhän me ollaan...psykofyysisiä olentoja. :)

        Jos pääsee siis liikkeelle niin sammalvoidu. Pyörivä kivi ei sammalloidu? Toivottavasti jaksat huomenna taas töissä! Hyvää loppuiltaa ja huomista työpäivää! Itse taidan lopetella tämän illan osalta tähän. Oma pelkoni oli siis sokeus ja sinulla liikuntakyvyttömyys?

        Hyvää iltaa ja huomista työpäivää! :) Ja paranemisiin! :)


      • Päläpälä kirjoitti:

        Kyllä varmaan joo naapuriin asti pääsisi. Mutta olishan se epävarmaa mihin törmää ja astuu, kun ei näe. Todella iso muutos, kun joka askel pitää miettiä ja miten selviytyy ominpäin.

        Että nostetaan hattua heille, joilla noin on. Melkoinen prosessi on läpi käydä.

        Jostain syystä niitä on, eikä mitään meinaa selvitä missään. Selkää osoitellaan aina, kun näistä käyn juttelemassa. Fibromyalgia ja prolapsi seljässä, lihasten epätasapaino..monen asian summa varmaan. Ei se välttämättä ihan kauheesti tarvi, kun kävely käy vaikeeksi.

        Fibromyalgia on ikävä tauti. Toivotan tsemppiä sen kanssa. Lääkärit on vähän semmosia, tuntuu turhauttavalta kun syytä ei tiedetä johonkin vaivaan. Sitten arvuutellaan ja tutkitaan monet kuukaudet, eikä varmaa diagnoosia saa mistään ja oireet vain pahenevat.


      • Irvokas kirjoitti:

        Fibromyalgia on ikävä tauti. Toivotan tsemppiä sen kanssa. Lääkärit on vähän semmosia, tuntuu turhauttavalta kun syytä ei tiedetä johonkin vaivaan. Sitten arvuutellaan ja tutkitaan monet kuukaudet, eikä varmaa diagnoosia saa mistään ja oireet vain pahenevat.

        Onhan se ärsyttävä olemassa. Sain dignoosin jo parikymppisenä, kun valmistuin amiksesta. Mutten ottanut sitä silloin mitenkään vakavasti, jaa semmonen. Ja sitten se tuli taas kymmenen vuotta myöhemmin vastaan...sain leiman ns. takamukseen ja B-lausunnon, vaikea fibromyalgia oireisto.

        Pysäytti ja oli jonkinmoinen masennuskausikin...vertaistuki auttoi hiukan reumalla. Kun ei ole yksin. Vaikka onkin oikeesti ihan yksin sairastaessaan itsessään, mutta joku tietää omakohtaisesti mitä se on..se vähän helpotti myös, ettei ole vaan latvasta laho. :)

        Kuvittele kaikkea...

        Mulla on melkein kaikki oheiset mitä fibroa sairastavalla voi olla. Jotenkin oon saanut siltä osin heikot kortit, kun niitä jaettiin. Mutta heikomminkin voisi kuitenkin vielä olla...siksi ei pidä käpristyä itseensä. :)

        Tiiän, että olen herkkä aistimaan ja keräämään itseeni kuormaa henkisesti, vaikka en ole herkkä sekoamaan sen kuorman ja paineen alla. Mutta se oireilee fyysisesti sitten myös helposti..


      • Päläpälä kirjoitti:

        Onhan se ärsyttävä olemassa. Sain dignoosin jo parikymppisenä, kun valmistuin amiksesta. Mutten ottanut sitä silloin mitenkään vakavasti, jaa semmonen. Ja sitten se tuli taas kymmenen vuotta myöhemmin vastaan...sain leiman ns. takamukseen ja B-lausunnon, vaikea fibromyalgia oireisto.

        Pysäytti ja oli jonkinmoinen masennuskausikin...vertaistuki auttoi hiukan reumalla. Kun ei ole yksin. Vaikka onkin oikeesti ihan yksin sairastaessaan itsessään, mutta joku tietää omakohtaisesti mitä se on..se vähän helpotti myös, ettei ole vaan latvasta laho. :)

        Kuvittele kaikkea...

        Mulla on melkein kaikki oheiset mitä fibroa sairastavalla voi olla. Jotenkin oon saanut siltä osin heikot kortit, kun niitä jaettiin. Mutta heikomminkin voisi kuitenkin vielä olla...siksi ei pidä käpristyä itseensä. :)

        Tiiän, että olen herkkä aistimaan ja keräämään itseeni kuormaa henkisesti, vaikka en ole herkkä sekoamaan sen kuorman ja paineen alla. Mutta se oireilee fyysisesti sitten myös helposti..

        Niin ja kiitän tsempistä, sitä tarvitaan. :)


      • Faith.Hope.Love kirjoitti:

        Jos pääsee siis liikkeelle niin sammalvoidu. Pyörivä kivi ei sammalloidu? Toivottavasti jaksat huomenna taas töissä! Hyvää loppuiltaa ja huomista työpäivää! Itse taidan lopetella tämän illan osalta tähän. Oma pelkoni oli siis sokeus ja sinulla liikuntakyvyttömyys?

        Hyvää iltaa ja huomista työpäivää! :) Ja paranemisiin! :)

        Niinhän se on! Vierivä kivi ei sammaloidu ja elämästä pitä aina etsiä jotakin hauskaa ja mukavaa, aina kun suinkin tilaisuus tulee. :D

        Millä jaksaa sitten räpistellä ne vaikeemmat kaudet.

        Kiitos FHL..., mukavaa ilta sinullekin ja huomistakin ilmanmuuta myös. :)


      • pälispuskissa
        Päläpälä kirjoitti:

        Niinhän se on! Vierivä kivi ei sammaloidu ja elämästä pitä aina etsiä jotakin hauskaa ja mukavaa, aina kun suinkin tilaisuus tulee. :D

        Millä jaksaa sitten räpistellä ne vaikeemmat kaudet.

        Kiitos FHL..., mukavaa ilta sinullekin ja huomistakin ilmanmuuta myös. :)

        Muillekin mukavaa iltaa. Se on nyt aika taas pistää pillit pussiin ja keskittyä näihin saman katon alla eleleviin. Heitti mun pihalle...kirjaantuminen siis. :)

        Kiva, kun täällä on taas keskustelijoilla pääosin hyvä henki mukana jutuissa.. <3


      • Päläpälä kirjoitti:

        Onhan se ärsyttävä olemassa. Sain dignoosin jo parikymppisenä, kun valmistuin amiksesta. Mutten ottanut sitä silloin mitenkään vakavasti, jaa semmonen. Ja sitten se tuli taas kymmenen vuotta myöhemmin vastaan...sain leiman ns. takamukseen ja B-lausunnon, vaikea fibromyalgia oireisto.

        Pysäytti ja oli jonkinmoinen masennuskausikin...vertaistuki auttoi hiukan reumalla. Kun ei ole yksin. Vaikka onkin oikeesti ihan yksin sairastaessaan itsessään, mutta joku tietää omakohtaisesti mitä se on..se vähän helpotti myös, ettei ole vaan latvasta laho. :)

        Kuvittele kaikkea...

        Mulla on melkein kaikki oheiset mitä fibroa sairastavalla voi olla. Jotenkin oon saanut siltä osin heikot kortit, kun niitä jaettiin. Mutta heikomminkin voisi kuitenkin vielä olla...siksi ei pidä käpristyä itseensä. :)

        Tiiän, että olen herkkä aistimaan ja keräämään itseeni kuormaa henkisesti, vaikka en ole herkkä sekoamaan sen kuorman ja paineen alla. Mutta se oireilee fyysisesti sitten myös helposti..

        Olet kuitenkin kaikesta huolimatta elinvoimainen ja positiivinen ihminen, mitä huomannut kirjoituksista. Se on hieno asia. Tuleehan niitä alamäkiä aina välillä, mutta sitten niistä pääsee ylös taas.

        On kanssa tuo fibro, lievänä tosin vielä. Välillä juilii välillä ei. Sitten on vasen käsi kaput sen verran että ei rasitusta kestä kovin kauaa ja TOS-oireyhtymä siinä samassa. Ketjuakin tekee, niin joutuu pitämään paussia välillä kun pihtejä puristaa. Rintakivut sitten pitää öisin välillä hereillä vielä. Kaikenlaista sitä vastaan tulee kun ikä suurenee.

        Ei anneta pikkujuttujen pysäyttää vaikka välillä vähän hidastuukin. :)

        Tuohon loppuun vielä, niinhän se on. Terve mieli terveessä ruumiissa. Heijastaahan kaikenlaiset vaivat väkisinkin henkiseen vointiin ja toisinpäin.


    • helmiä_sioille

      No se, että sinkkupalsta loppuisi tai en enää pääsis palstailemaan... :D

      • Sulle se olis, että kädet katkeis..ei pääsis soittamaan kitaraa..


      • helmiä_sioille
        Päläpälä kirjoitti:

        Sulle se olis, että kädet katkeis..ei pääsis soittamaan kitaraa..

        Niinno... Ilman kitaraa jotenkin selviää. Aina voi kuunnella musiikkia. Mut palstailun loppuminen olisi kuolemaan verrattavissa, silloin loppuisi se ns. Elämä... :D


      • helmiä_sioille kirjoitti:

        Niinno... Ilman kitaraa jotenkin selviää. Aina voi kuunnella musiikkia. Mut palstailun loppuminen olisi kuolemaan verrattavissa, silloin loppuisi se ns. Elämä... :D

        Haha, niin varmaan. :D

        Sullekin se olis se sun kaikista rakkain ihminen... paha paikka. Sä oot kuitenkin tunne ihminen, kun läheisistä on kyse...vaikka kovistakin esittää osaat. xD


      • helmiä_sioille
        Päläpälä kirjoitti:

        Haha, niin varmaan. :D

        Sullekin se olis se sun kaikista rakkain ihminen... paha paikka. Sä oot kuitenkin tunne ihminen, kun läheisistä on kyse...vaikka kovistakin esittää osaat. xD

        Olen ehtinyt menettää montakin rakasta ihmistä.

        Mutta mä en murehdi etukäteen sellaisia asioita. Minulla on hyvin vähän vaikutusvaltaa sellaisiin asioihin. Ei auta kuin uskoa ja luottaa. Ja jos jotain ikävää sattuisi tapahtumaan, sitä mietitään, surraan ja selvitään siitä sitten.

        Eli kyllä pysyn edelleen siinä palstailun loppumisessa. Silloin loppuu Elämä... :D


    • Vihreäoksennus

      Olis pahinta mitä vois olla jos menis niin seksisin, että äänestäis Vihreetä valhetta !
      Lukekaa M Panion kirja, hyvää faktaa sivu kaupalla.

    • OLENMIETINNYT

      Esimerkiksi jos sairastuu vakavasti eikä parane tai menehtyy jossain pahassa tapaturmassa.

    • Pahinta varmaan voisi olla jos saisi kuolemattomuuden. Elelet miljardeja vuosia, aurinko räjähtää jossain vaiheessa tuhoten puolet aurinkokunnasta maapallo mukaanlukien. Sitten leijut avaruuden tyhjyydessä muutamat miljardit vuodet yksinäsi.

      Ehkä joku sivilisaatio sitten löytää sinut ja oleskelet jonkin aikaa heidän kanssaan, vaikka pari miljardia vuotta.

      Kuitenkin jossain vaiheessa koko universumi painuu kasaan tai laajenee loputtomiin. Tähtijärjestelmä toisensa perään tuhoutuu ja katselet kuinka avaruuden valot sammuu pikkuhiljaa.

      Leijut avaruuden tyhjyydessä enää yksi välkkyvä valo jossain kaukaisuudessa himmeänä. Sitten sekin sammuu. Jäät yksin täydelliseen pimeyteen pelkästään omat ajatukset seuranasi.

      Ikuisesti.

      • Toi olisi kyllä oikeasti kamalaa. Vaikka yksin olemisesta tykkää ja nauttiikin, niin ehkei noin yksin olisi kivaa olla ikuisesti. :/


      • Päläpälä kirjoitti:

        Toi olisi kyllä oikeasti kamalaa. Vaikka yksin olemisesta tykkää ja nauttiikin, niin ehkei noin yksin olisi kivaa olla ikuisesti. :/

        Realistisesti ajateltuna ehkä täydellinen halvaus voisi olla pahinta, neliraajahalvaantumisen kanssa voi vielä elää ja tehdä. Stephen Hawking hyvänä esimerkkinä. (Oli hieno se hänen elämäkerrastaan kertova elokuva.) Sitten ei voisi enää puuhastella ja esimerkiksi kirjoitaa vastaavanlaisia tarinoita ja olisi tosiaan yksin omien ajatusten kanssa enää.


      • Irvokas kirjoitti:

        Realistisesti ajateltuna ehkä täydellinen halvaus voisi olla pahinta, neliraajahalvaantumisen kanssa voi vielä elää ja tehdä. Stephen Hawking hyvänä esimerkkinä. (Oli hieno se hänen elämäkerrastaan kertova elokuva.) Sitten ei voisi enää puuhastella ja esimerkiksi kirjoitaa vastaavanlaisia tarinoita ja olisi tosiaan yksin omien ajatusten kanssa enää.

        Totta, kun miettii mimmoisia asioita ihmiset on käyneet elämässän läpi ja selvinneet niistä , jos ei täydellisesti niin ainakin niin, että voivat jatkaa elämää. Ei voi kuin iloita sellaisten ihmisten puolesta.

        Vaikea edes kaikkea toisen kokemaa kuvitella, mutta pystyy ymmärtämään kumminkin, että isojen asioiden äärellä ollaan.

        Nii, aika tärkeetä kumminkin on että on edes yksi ihminen, jonka kanssa kommunikoida tai jotenkin vastavuoroisesti välittää toisilleen informaatiota. Ehkä ihminenkin voi vaipua johonkin henkiseen kapseliinsa, kun tarpeeksi kauan olisi yksin? En tiedä, eikä onneksi tarvikaan. Kun ei elä ikuisesti. :)


    • En voi sitä koskaan tietää, aina voi lisätä tikun kynnen alle.

      • Ihan hyvä pointti. :D


      • Asiasta puheenollen. Minulla oli sisäänkasvanut kynsi. Irrotin kynnen nahasta työntämällä taltan kynnen alle aina pohjaan saakka. Sitä tutinaa ja kipua. Kylmähiki valui.


      • punartuja
        Vihertäjä kirjoitti:

        Asiasta puheenollen. Minulla oli sisäänkasvanut kynsi. Irrotin kynnen nahasta työntämällä taltan kynnen alle aina pohjaan saakka. Sitä tutinaa ja kipua. Kylmähiki valui.

        Hyi ja hui kamala.


      • punartuja kirjoitti:

        Hyi ja hui kamala.

        Kyllä siinä vähän punaistakin tuli kun veri tirskahti.


      • Vihertäjä kirjoitti:

        Kyllä siinä vähän punaistakin tuli kun veri tirskahti.

        Onko jo parantunu?


      • minkkilaukku kirjoitti:

        Onko jo parantunu?

        Se parani aika nopeasti. Isoin työ oli saada kasvatettua kynsi takaisin nätisti niin, ettei uudelleen lähtenyt kasvamaan nahkaan. Kerran jouduin tuon operaation uusimaan, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.


    • Reuma, keuhkoahtauma ja alzheimer. Siinä kolmikko jota en haluaisi kokea.

    • 6lasta

      Aviovaimo

    • Kaisanoasaa

      Minulle tapahtui se pahin eli en saanut pillua koskaan.

      • pihallatipunen

        Olet siis jo kuollut?


    • Onhannäitä

      Et kuolis pois tai vammautuisi pysyvästi. Sokeuskin olisi paha ikävää.

    • Demarit pääsisivät valtaan.

    • Joo. Audikuski ohittaisi mut moottoritiellä.

      Sisävalo väpättäen,

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maanantai päivää

      On tää yhdenlainen paikka... No huomenta nyt kuitenkin. 🐺❤️🖤🫤☕
      Ikävä
      197
      3134
    2. Pelkään sua.

      Ja haluan ihan älyttömästi. Voiko näin kirjoittaa naiselle.
      Ikävä
      92
      1665
    3. Ollaan samanlaisia

      Samannäköisiäkin? Herkkiä, pohdiskelevia, syvästi tuntevia? Aistin kuvienkin perusteella paljon samankaltaisuutta. Siksi
      Ikävä
      90
      1373
    4. Kaipaatko vielä häntä?

      Entistä kumppaniasi?
      Suhteet
      193
      1246
    5. Huomenna taitaa

      Päästä selvittelee ja kyselee vähän asiota. Sun verisukulaisten kanssa🤣 naiselle
      Ikävä
      18
      993
    6. Jokos olet nainen

      Päässyt sinuiksi tämän palstan kanssa ja huomannut miten turhaa tänne on mitään kirjoitella. Yhteys meillä kyllä löytyy
      Ikävä
      91
      958
    7. Rehellisesti vieläkö toivot

      Että löydämme yhteyden uudelleen välillemme vai onko nykyinen tilanne hyvä? Tietäisitpä kuinka paljon olen kaivannut sin
      Ikävä
      44
      940
    8. Okei, mä ymmärrän...

      Et halua mitään. Mutta mikä juttu tää oli? Sun taholta? 49 vuotiaalle.
      Ikävä
      11
      932
    9. Menikö sulla

      Jutut liian pitkälle?
      Ikävä
      44
      928
    10. En mä mies tiedä

      Missä mennään, mitä me toisillemme ollaan. Pyörit mielessä, mutta kuitenkin pelkään jotain. Pelkään myös sitä, että olin
      Ikävä
      19
      926
    Aihe