Naisettomana mies voi elää säästeliäästi

Kullankaivaja havaittu!

Anonyymi kirjoitti:

Kullankaivaja havaittu!

Nimittely ei uppoa tähän kirjoittajaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nimittely ei uppoa tähän kirjoittajaan.

Rahaa sen sijaan uppoaa.

Kyllä oikea mies naisensa elättää

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä oikea mies naisensa elättää

No silloin puhutaan ns. hyötymissuhteesta.
Sen voi rinnastaa maksulliseen seksiin...Mies toimii siinä ns. Sugar daddy:nä..

blade83 kirjoitti:

No silloin puhutaan ns. hyötymissuhteesta.
Sen voi rinnastaa maksulliseen seksiin...Mies toimii siinä ns. Sugar daddy:nä..

On eri asia elättää naista siksi että rakastaa tätä kuin maksuna seksiä vastaan. En tosiaan ihmettele että sinun asenteellasi ei naista saa.

Anonyymi kirjoitti:

On eri asia elättää naista siksi että rakastaa tätä kuin maksuna seksiä vastaan. En tosiaan ihmettele että sinun asenteellasi ei naista saa.

Kyllä sitä olettaisi, että aikuinen ihminen kykenee itsensä elättämään..
Vaikka olisi työtönkin, niin ihminen saa työttömyyskorvausta sen verran, että saa ruokalaskunsa hoidettua.
-Jokin on pielessä mikäli miehen kulut lisääntyvät parisuhteen myötä ellei se sitten tarkoita jotain ylimääräisiä hankintoja jne.

-No jokatapauksessa minun kanssani olisi halpa asua kun asun omassa asunnossani ja en kokisi tarvetta laskuttaa asumiseen liittyvistä kuluista erikseen partnerilta, koska ei siinä ole mitään ongelmaa tälläkään hetkellä ja kulut ovat pienet..
-Kuitenkin toisen suora elättäminen tuntuisi hieman kyseenalaiselta..
-Tokihan se on uskonnollisissa piireissä hyvin yleinen ajatusmalli.

Ehkä sun tapauksessasi, mutta kyllä ne lapsettomatkin pariskunnat osaavat törsätä.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä sun tapauksessasi, mutta kyllä ne lapsettomatkin pariskunnat osaavat törsätä.

Osaa joo. Järkyttäviä summia.

Onko niillä samat tulot? Jos ei ole, niin toinen väistämättä panostaa toista enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Onko niillä samat tulot? Jos ei ole, niin toinen väistämättä panostaa toista enemmän.

Juu. Siis ei ole. Mies hankkii enemmän, mutta itse sanoi esimerkiksi syövänsä enemmän. Ajaa autolla enemmän ja reissutöissä syö monesti ulkona.

Kyse on kuitenkin yhteisestä hyvästä. Jos parisuhteeseen lähtee vain itse saamaan tukea toisesta, on asenne väärä. Silloin kannattaa etsiä muita vaihtoehtoja.

Jäähän naiselle vähemmän itselleenkin käyttötahaa kuin miehelle... jos tämä suhde ois 50/50 ja toisella palkka 3000 toisella 2000 niin toiselle jää omaa 1500 toiselle 1000... että sielläkin se näkyy.

Disse kirjoitti:

Juu. Siis ei ole. Mies hankkii enemmän, mutta itse sanoi esimerkiksi syövänsä enemmän. Ajaa autolla enemmän ja reissutöissä syö monesti ulkona.

Kyse on kuitenkin yhteisestä hyvästä. Jos parisuhteeseen lähtee vain itse saamaan tukea toisesta, on asenne väärä. Silloin kannattaa etsiä muita vaihtoehtoja.

Jäähän naiselle vähemmän itselleenkin käyttötahaa kuin miehelle... jos tämä suhde ois 50/50 ja toisella palkka 3000 toisella 2000 niin toiselle jää omaa 1500 toiselle 1000... että sielläkin se näkyy.

Lue lisää

Sanottakoot, että kun mies on viikot reissuhommissa, on myös asunnon kunto usein naisen harteilla enemmän. Mutta on mieskin räväkkä tekemään ja reilu. Ihmekkään jos heillä menee hyvin. Se näkyy miehestäkin päällepäin. Pirteä ja puhuu vaimostaan tosi kauniisti. Kylmät väreet oikein tulee kun ajattelee miten kaksi ihmistä voi rakentaa yhdessä ja sovussa kaikkea. 😊

Disse kirjoitti:

Juu. Siis ei ole. Mies hankkii enemmän, mutta itse sanoi esimerkiksi syövänsä enemmän. Ajaa autolla enemmän ja reissutöissä syö monesti ulkona.

Kyse on kuitenkin yhteisestä hyvästä. Jos parisuhteeseen lähtee vain itse saamaan tukea toisesta, on asenne väärä. Silloin kannattaa etsiä muita vaihtoehtoja.

Jäähän naiselle vähemmän itselleenkin käyttötahaa kuin miehelle... jos tämä suhde ois 50/50 ja toisella palkka 3000 toisella 2000 niin toiselle jää omaa 1500 toiselle 1000... että sielläkin se näkyy.

Lue lisää

Eli siis tuossa suhteessa ei ole siis sitä sinun niin kaipaamaasi tasa-arvoa, koska nainen hyväksyy panostavansa talouteen suhteellisesti miestään enemmän ja käyttävän vähemmän rahaa itseensä.

Ukko syö ulkona ravintoloissa ja sen on olevinaan jotain taloudellista tasapainotusta. WTF?

Disse kirjoitti:

Juu. Siis ei ole. Mies hankkii enemmän, mutta itse sanoi esimerkiksi syövänsä enemmän. Ajaa autolla enemmän ja reissutöissä syö monesti ulkona.

Kyse on kuitenkin yhteisestä hyvästä. Jos parisuhteeseen lähtee vain itse saamaan tukea toisesta, on asenne väärä. Silloin kannattaa etsiä muita vaihtoehtoja.

Jäähän naiselle vähemmän itselleenkin käyttötahaa kuin miehelle... jos tämä suhde ois 50/50 ja toisella palkka 3000 toisella 2000 niin toiselle jää omaa 1500 toiselle 1000... että sielläkin se näkyy.

Lue lisää

Niinhän se useimmissa suhteissa varmaan on, jos on tavan duunareita. Että miehen palkka on suurempi mitä naisen eli mies tienaa enempi. Niin myös meillä. Mies saa kahdessa viikossa jo enemmän, kun minä koko kuukaudessa palkkaa. :)

Meillä ei kuitenkaan ole jaettu fifty fifty tyyppisesti kuluja. Eikä ole myöskään tiliä tai kassaa mihin kumpikin laittaisi yhtä suuren summan joka kuukausi. Mutta ei ole ollut rahasta koskaan kähinää kuitenkaan. Mä olen aina ollut semmoinen luonnoltani, että maksan ja kustannan henkilökohtaiset menoni itse ja osallistun myös yhteisiin menoihin käytettävissä olevalla rahalla, vaikka kokonaisuudessaan.

Lasken sen niin, että yhteinen koti missä kaikki hankinnat palvelee kaikkia osapuolia. Enkä ole kokenut tarvetta pitää kirjaa jos olen sijoittanut suuremman summan johonkin rahaa, kuin toinen vaikka hän tienaakin enemmän. Tärkeintä on, että jos jotain tarvitaan se saadaan hankittua, vaikka minun rahoillani. Eikä sentilläkään toisen.

On mulle siitä ulkopuoliset joskus huomautelleet, että kun et omista taloakaan, mutta olet ostanut kymmenien tuhansien edestä sinne matskua, että kannattaisi eron varalle pitää kirjaa...saisit omasi sitten joskus poiskin.

Mutta en lähde suhteeseen sijoitusmielessä, eikä mies ole säästöpankki. Se mikä on käytetty yhteiseen elämään on käytetty ja se sinne myös saa jäädä. Kulutanhan minäkin näitä "toisen omistamia nurkkia". Joten mielestäni olen yhtä velvollinen osallistumaan kaikkeen, sittenkin vaikken omistaisi yhtään mitään täältä.

Ihmisillä on rahaan muutenkin minusta kummallinen "rakkaussuhde" tyyppinen mun mun asenne. En ymmärrä miksi raha on sellainen asia, että se saa ihmiset vaikka sekoamaan suhteessa. :(

Käyttöönhän se on tehty...ja en ainakaan itse keksi parempaa sijoitusta rahoilleni, kun oma perheeni. Vaikka se perhe joskus erkanisikin toisistaan...syystä tai toisesta. Lapset lähtee pesästä, ne ottaa minkä tarttee ja isäntä joko jaksaa mua loppuelämänsä tai ei jaksa. Mutta ei semmosia kuulu surra, kun tässä eletään ja yhdessä ollaan. :)

Abrakadabra kirjoitti:

Niinhän se useimmissa suhteissa varmaan on, jos on tavan duunareita. Että miehen palkka on suurempi mitä naisen eli mies tienaa enempi. Niin myös meillä. Mies saa kahdessa viikossa jo enemmän, kun minä koko kuukaudessa palkkaa. :)

Meillä ei kuitenkaan ole jaettu fifty fifty tyyppisesti kuluja. Eikä ole myöskään tiliä tai kassaa mihin kumpikin laittaisi yhtä suuren summan joka kuukausi. Mutta ei ole ollut rahasta koskaan kähinää kuitenkaan. Mä olen aina ollut semmoinen luonnoltani, että maksan ja kustannan henkilökohtaiset menoni itse ja osallistun myös yhteisiin menoihin käytettävissä olevalla rahalla, vaikka kokonaisuudessaan.

Lasken sen niin, että yhteinen koti missä kaikki hankinnat palvelee kaikkia osapuolia. Enkä ole kokenut tarvetta pitää kirjaa jos olen sijoittanut suuremman summan johonkin rahaa, kuin toinen vaikka hän tienaakin enemmän. Tärkeintä on, että jos jotain tarvitaan se saadaan hankittua, vaikka minun rahoillani. Eikä sentilläkään toisen.

On mulle siitä ulkopuoliset joskus huomautelleet, että kun et omista taloakaan, mutta olet ostanut kymmenien tuhansien edestä sinne matskua, että kannattaisi eron varalle pitää kirjaa...saisit omasi sitten joskus poiskin.

Mutta en lähde suhteeseen sijoitusmielessä, eikä mies ole säästöpankki. Se mikä on käytetty yhteiseen elämään on käytetty ja se sinne myös saa jäädä. Kulutanhan minäkin näitä "toisen omistamia nurkkia". Joten mielestäni olen yhtä velvollinen osallistumaan kaikkeen, sittenkin vaikken omistaisi yhtään mitään täältä.

Ihmisillä on rahaan muutenkin minusta kummallinen "rakkaussuhde" tyyppinen mun mun asenne. En ymmärrä miksi raha on sellainen asia, että se saa ihmiset vaikka sekoamaan suhteessa. :(

Käyttöönhän se on tehty...ja en ainakaan itse keksi parempaa sijoitusta rahoilleni, kun oma perheeni. Vaikka se perhe joskus erkanisikin toisistaan...syystä tai toisesta. Lapset lähtee pesästä, ne ottaa minkä tarttee ja isäntä joko jaksaa mua loppuelämänsä tai ei jaksa. Mutta ei semmosia kuulu surra, kun tässä eletään ja yhdessä ollaan. :)

Lue lisää

Eli siis hyvätuloinen mies panostaa itseensä, kun nainen taas joutuu hyväksymään sen että sitä yhteistä kotia sisustetaan hänen palkkatasonsa mukaan, eikä keskiarvon.

No, ei se mitään, olen minä joistain lähteistä lukenut että liitto on onnellinen kun mies päättää ja nainen myötäilee häntä kaikessa. En vaan kuvitellut sinun olevan samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Eli siis tuossa suhteessa ei ole siis sitä sinun niin kaipaamaasi tasa-arvoa, koska nainen hyväksyy panostavansa talouteen suhteellisesti miestään enemmän ja käyttävän vähemmän rahaa itseensä.

Ukko syö ulkona ravintoloissa ja sen on olevinaan jotain taloudellista tasapainotusta. WTF?

Lue lisää

No nainen on myös tuon hyväksynyt noin. Ei se minusta ole mitään epätasapainoista. Toiset hankkii enemmän, toiset vähemmän. Mieskin ”joutuu” olemaan pois kodistaan paljon työn vuoksi, onhan sekin ns. epäreilua.

Minusta koko tämän mun sepustuksen takana on pointti, että asiat voi sopia etukäteen ja niitä voi tarkastella, jos tarve. Näillä tämä taas toimii hyvin. En minä sillä sano tätä tässä, että se olisi absoluuttisen ainoa vaihtoehto.

Ihme känkkäilyä taas... ottakaa ihan iisisti siellä! 😃

Abrakadabra kirjoitti:

Niinhän se useimmissa suhteissa varmaan on, jos on tavan duunareita. Että miehen palkka on suurempi mitä naisen eli mies tienaa enempi. Niin myös meillä. Mies saa kahdessa viikossa jo enemmän, kun minä koko kuukaudessa palkkaa. :)

Meillä ei kuitenkaan ole jaettu fifty fifty tyyppisesti kuluja. Eikä ole myöskään tiliä tai kassaa mihin kumpikin laittaisi yhtä suuren summan joka kuukausi. Mutta ei ole ollut rahasta koskaan kähinää kuitenkaan. Mä olen aina ollut semmoinen luonnoltani, että maksan ja kustannan henkilökohtaiset menoni itse ja osallistun myös yhteisiin menoihin käytettävissä olevalla rahalla, vaikka kokonaisuudessaan.

Lasken sen niin, että yhteinen koti missä kaikki hankinnat palvelee kaikkia osapuolia. Enkä ole kokenut tarvetta pitää kirjaa jos olen sijoittanut suuremman summan johonkin rahaa, kuin toinen vaikka hän tienaakin enemmän. Tärkeintä on, että jos jotain tarvitaan se saadaan hankittua, vaikka minun rahoillani. Eikä sentilläkään toisen.

On mulle siitä ulkopuoliset joskus huomautelleet, että kun et omista taloakaan, mutta olet ostanut kymmenien tuhansien edestä sinne matskua, että kannattaisi eron varalle pitää kirjaa...saisit omasi sitten joskus poiskin.

Mutta en lähde suhteeseen sijoitusmielessä, eikä mies ole säästöpankki. Se mikä on käytetty yhteiseen elämään on käytetty ja se sinne myös saa jäädä. Kulutanhan minäkin näitä "toisen omistamia nurkkia". Joten mielestäni olen yhtä velvollinen osallistumaan kaikkeen, sittenkin vaikken omistaisi yhtään mitään täältä.

Ihmisillä on rahaan muutenkin minusta kummallinen "rakkaussuhde" tyyppinen mun mun asenne. En ymmärrä miksi raha on sellainen asia, että se saa ihmiset vaikka sekoamaan suhteessa. :(

Käyttöönhän se on tehty...ja en ainakaan itse keksi parempaa sijoitusta rahoilleni, kun oma perheeni. Vaikka se perhe joskus erkanisikin toisistaan...syystä tai toisesta. Lapset lähtee pesästä, ne ottaa minkä tarttee ja isäntä joko jaksaa mua loppuelämänsä tai ei jaksa. Mutta ei semmosia kuulu surra, kun tässä eletään ja yhdessä ollaan. :)

Lue lisää

No mä ymmärrän sun asennoitumisen. Ja nostan hattua sille. 😊👌

Tälleen kun on tuon ensirakkaus/kotihomman jo romuuttanut, on jo vaikeampaa laittaa vaikka kaksi erillistä taloutta yhteen. Siinä saattaa olla kummallakin asunto, velat ja autot yms.

Silloin olisi hyvä tehdä paperit kaikesta, ei siksi, että toinen toista ja toisen tarkoitusperiä epäilisi, vaan kummankin turvaksi. Ei jää kumpikaan tyhjän päälle. Avioliitto on yksi vaihtoehto, mutta niissäkin sitten eron aikaan tapellaan, kun tunteet on pelissä.... yllättävästikin, vaikka itse ero olisikin rauhallinen.

Kotiäitit minusta ovat olleet aikoinaan tosi pahassa liekassa just taloudellisesti. Sitä jäis aika tyhjän päälle, jos toinen lähtee. Jos on ollut vaikka 5-10 vuotta kotona, niin on armotta pudonnut ammattihommista tänä päivänä ulos. 🤔

Minusta vaikka seon romanttista, ei pelkän rakkauden varaan tarvitse laskea ja toisaalta onhan se molemminpuolista rakkauttakin, että asiat sovitaan yhdessä ja ne voi jäädä sitten siihen. On tavallaan selkeä tie mitä yhdessä kuljetaan. Mikään ei jää tulkinnanvaraiseksi, vaan voi keskittyä elämiseen, eikä miettimiseen kuka tai mikä on mitäkin. 😊👌

Ja rakkautta ei mitata tässäkään suhteessa sillä, miten mihinkin panostaa. Vaan se tulee muualta.

Kässäätkö? 😊

Anonyymi kirjoitti:

Eli siis tuossa suhteessa ei ole siis sitä sinun niin kaipaamaasi tasa-arvoa, koska nainen hyväksyy panostavansa talouteen suhteellisesti miestään enemmän ja käyttävän vähemmän rahaa itseensä.

Ukko syö ulkona ravintoloissa ja sen on olevinaan jotain taloudellista tasapainotusta. WTF?

Lue lisää

Ja vielä... suhdehan on sama kummallekin. Vaikka puolet ja puolet, mutta määrissä eroja.

Jos nainen kokee esimerkiksi itse, että hänelle jää niin paljon vähemmän kuin miehelle omaa rahaa ja hänellä on palkka vähemmän, voi varmasti sopia muuta. Mutta kun kumpikin pääsee tyydyttävään ratkaisuun keskenään (tasaveroisesti, tasa-arvoisesti) sitä on yhdessä kivempi olla. Ei tartte miettiä mitä se toinen haluaa, tai tekee tms. Hommat on sovittu ja eletään vaan.

Raha on vaan yksi asia. Monesta muustakin voidaan sopia ja tehdä yhteisiä ”pelisääntöjä”. Ei kaikkea tarvitse minusta laskea yleisen moraalikäsityksen varaan.

Ihmisillä on omat tunteet ja oma käsitys nähdä maailma. Mutta se on rikkaus. Silti täällä voi elää yhdessä, kun sopii asioita. Ei tarvitse jättää asiaa vain oletuksien varaan ja pelätä pahinta ja toivoa parasta. 😊👌

Disse kirjoitti:

Ja vielä... suhdehan on sama kummallekin. Vaikka puolet ja puolet, mutta määrissä eroja.

Jos nainen kokee esimerkiksi itse, että hänelle jää niin paljon vähemmän kuin miehelle omaa rahaa ja hänellä on palkka vähemmän, voi varmasti sopia muuta. Mutta kun kumpikin pääsee tyydyttävään ratkaisuun keskenään (tasaveroisesti, tasa-arvoisesti) sitä on yhdessä kivempi olla. Ei tartte miettiä mitä se toinen haluaa, tai tekee tms. Hommat on sovittu ja eletään vaan.

Raha on vaan yksi asia. Monesta muustakin voidaan sopia ja tehdä yhteisiä ”pelisääntöjä”. Ei kaikkea tarvitse minusta laskea yleisen moraalikäsityksen varaan.

Ihmisillä on omat tunteet ja oma käsitys nähdä maailma. Mutta se on rikkaus. Silti täällä voi elää yhdessä, kun sopii asioita. Ei tarvitse jättää asiaa vain oletuksien varaan ja pelätä pahinta ja toivoa parasta. 😊👌

Lue lisää

Laadittiin muksujenkin kanssa ”työlista”. Jokainen tietää nyt mitä pitää kenenkin tehdä tänään ja huomenna. Yhteistuumin tehty lista on reilu kaikkia kohtaan. (Paitsi mua, joka rahoittaa koko homman! 😂) mutta muksut oppii ottamaan vastuunsa taloudesta. Ja mä saan apua sillointällöin. Winwin. 😊👌

Anonyymi kirjoitti:

Eli siis hyvätuloinen mies panostaa itseensä, kun nainen taas joutuu hyväksymään sen että sitä yhteistä kotia sisustetaan hänen palkkatasonsa mukaan, eikä keskiarvon.

No, ei se mitään, olen minä joistain lähteistä lukenut että liitto on onnellinen kun mies päättää ja nainen myötäilee häntä kaikessa. En vaan kuvitellut sinun olevan samaa mieltä.

Lue lisää

No jos minusta ja mun miehestä puhutaan, niin meillä päätetään yhdessä mm. hankinnoista. Niistä kalliimmista varsinkin.

Kumpikaan ei myöskään ole elitisti, materialisti eikä narsisti..joten meillä rahaa ei hupuloida yli äyräitten eikä kumpikaan kuluta itteensä kovinkaan paljoa. Eikä ainakaan enempää kuin perheen yhteisiin kuluihin.

Mä käytän henkilökohtaisiin menoihin sen verran, kuten kampaamossa käynti 3-5 kertaa vuodessa, lääkkeeni ja vaatteeni. Pesuaineita kuten suihkusaippua, shampoo, hoitoaine, rollon. Mulla ei muuta henkilökohtaista juuri ole kuluina.

No oma puhelin josta lasku 23€ kuukaudessa. Autoa käytetään molemmat, minä työmatkoihin enemmän. Hänellä taas on oma nk. työauto.

Hän kuluttaa henkilökohtaisiin menoihin myös henk.koht pesuaineet ja vaatteet, joita ostaa harvoin. Käyttää loppuun yleensä aika huolella ja hänen vaatteet ei ole kalliita, joten eniten hällä menee rahaa työpäivinä syömiseen.

Pleikat yms. on hänen ja lasten käyttöön. Mä en niitä käytä.

Lapsiin meillä palaa eniten rahaa. Mä vaatetan ne ja mies ostaa usein harrastusjuttuja, kuten pelit. Kyllä mäkin sitten ostelen leluja ja askartelujuttuja.

Ei meillä mee niin et kellä rahaa enempi tulee, se päättää.

Disse kirjoitti:

No mä ymmärrän sun asennoitumisen. Ja nostan hattua sille. 😊👌

Tälleen kun on tuon ensirakkaus/kotihomman jo romuuttanut, on jo vaikeampaa laittaa vaikka kaksi erillistä taloutta yhteen. Siinä saattaa olla kummallakin asunto, velat ja autot yms.

Silloin olisi hyvä tehdä paperit kaikesta, ei siksi, että toinen toista ja toisen tarkoitusperiä epäilisi, vaan kummankin turvaksi. Ei jää kumpikaan tyhjän päälle. Avioliitto on yksi vaihtoehto, mutta niissäkin sitten eron aikaan tapellaan, kun tunteet on pelissä.... yllättävästikin, vaikka itse ero olisikin rauhallinen.

Kotiäitit minusta ovat olleet aikoinaan tosi pahassa liekassa just taloudellisesti. Sitä jäis aika tyhjän päälle, jos toinen lähtee. Jos on ollut vaikka 5-10 vuotta kotona, niin on armotta pudonnut ammattihommista tänä päivänä ulos. 🤔

Minusta vaikka seon romanttista, ei pelkän rakkauden varaan tarvitse laskea ja toisaalta onhan se molemminpuolista rakkauttakin, että asiat sovitaan yhdessä ja ne voi jäädä sitten siihen. On tavallaan selkeä tie mitä yhdessä kuljetaan. Mikään ei jää tulkinnanvaraiseksi, vaan voi keskittyä elämiseen, eikä miettimiseen kuka tai mikä on mitäkin. 😊👌

Ja rakkautta ei mitata tässäkään suhteessa sillä, miten mihinkin panostaa. Vaan se tulee muualta.

Kässäätkö? 😊

Lue lisää

Kässään. No meillähän mies tuli ns. tyhjätaskuna valmiiseen kotiin. Mun omistamaan osakkeeseen. Ja siellä homma toimi samoin, kumpikin osteli kulutustavaraa yhdessä, kustansi laskuja kuten sähkö ja vesi yhdessä. Mä maksoin asunnon velkoja ja vakuutukset, autoni.

Kuten hän nyt tekee tässä omistamassaan kodissa vastaavasti. Henkilökohtaiset velat on henkilökohtaisia, mutta kuluttaminen on yhteinen lasku.😃

Asun elan kerran elämässäni miehen omistamassa ja hankkimassa kodissa, sekin selittänee miksi olen tottunut kuittaamaan kulujani omatoimisesti. En ole koskaan heittäytynyt täysin toisen varaan edes rahallisesti. Sen verran on aina ollut omaa rahaa ja älliä käyttää sitä.

Mutta sun tilanteessa nainen vois yhtälailla maksaa kuin vuokrallakin sun luona asumisesta.😆

Disse kirjoitti:

Laadittiin muksujenkin kanssa ”työlista”. Jokainen tietää nyt mitä pitää kenenkin tehdä tänään ja huomenna. Yhteistuumin tehty lista on reilu kaikkia kohtaan. (Paitsi mua, joka rahoittaa koko homman! 😂) mutta muksut oppii ottamaan vastuunsa taloudesta. Ja mä saan apua sillointällöin. Winwin. 😊👌

Lue lisää

Tuo otetaan meilläkin käyttöön jahka kasvaa isommiksi ja osaa ja kykenee.

Abrakadabra kirjoitti:

No jos minusta ja mun miehestä puhutaan, niin meillä päätetään yhdessä mm. hankinnoista. Niistä kalliimmista varsinkin.

Kumpikaan ei myöskään ole elitisti, materialisti eikä narsisti..joten meillä rahaa ei hupuloida yli äyräitten eikä kumpikaan kuluta itteensä kovinkaan paljoa. Eikä ainakaan enempää kuin perheen yhteisiin kuluihin.

Mä käytän henkilökohtaisiin menoihin sen verran, kuten kampaamossa käynti 3-5 kertaa vuodessa, lääkkeeni ja vaatteeni. Pesuaineita kuten suihkusaippua, shampoo, hoitoaine, rollon. Mulla ei muuta henkilökohtaista juuri ole kuluina.

No oma puhelin josta lasku 23€ kuukaudessa. Autoa käytetään molemmat, minä työmatkoihin enemmän. Hänellä taas on oma nk. työauto.

Hän kuluttaa henkilökohtaisiin menoihin myös henk.koht pesuaineet ja vaatteet, joita ostaa harvoin. Käyttää loppuun yleensä aika huolella ja hänen vaatteet ei ole kalliita, joten eniten hällä menee rahaa työpäivinä syömiseen.

Pleikat yms. on hänen ja lasten käyttöön. Mä en niitä käytä.

Lapsiin meillä palaa eniten rahaa. Mä vaatetan ne ja mies ostaa usein harrastusjuttuja, kuten pelit. Kyllä mäkin sitten ostelen leluja ja askartelujuttuja.

Ei meillä mee niin et kellä rahaa enempi tulee, se päättää.

Lue lisää

Niin ja mieheni ei käytä partureita tms. palveluja lainkaan. Leikkaa itse karvoituksensa ja siistii päästä varpaisiin omatoimisesti, eikä maksa kun vaivan ja mitä parturikonr vie sähköä ja partaterät nyt sitten maksaa. Mäkin käytän samoja partateriä jalkojeni/kainaloiden höyläämiseen, joten nekin on yhteinen kulu.😛

Abrakadabra kirjoitti:

No jos minusta ja mun miehestä puhutaan, niin meillä päätetään yhdessä mm. hankinnoista. Niistä kalliimmista varsinkin.

Kumpikaan ei myöskään ole elitisti, materialisti eikä narsisti..joten meillä rahaa ei hupuloida yli äyräitten eikä kumpikaan kuluta itteensä kovinkaan paljoa. Eikä ainakaan enempää kuin perheen yhteisiin kuluihin.

Mä käytän henkilökohtaisiin menoihin sen verran, kuten kampaamossa käynti 3-5 kertaa vuodessa, lääkkeeni ja vaatteeni. Pesuaineita kuten suihkusaippua, shampoo, hoitoaine, rollon. Mulla ei muuta henkilökohtaista juuri ole kuluina.

No oma puhelin josta lasku 23€ kuukaudessa. Autoa käytetään molemmat, minä työmatkoihin enemmän. Hänellä taas on oma nk. työauto.

Hän kuluttaa henkilökohtaisiin menoihin myös henk.koht pesuaineet ja vaatteet, joita ostaa harvoin. Käyttää loppuun yleensä aika huolella ja hänen vaatteet ei ole kalliita, joten eniten hällä menee rahaa työpäivinä syömiseen.

Pleikat yms. on hänen ja lasten käyttöön. Mä en niitä käytä.

Lapsiin meillä palaa eniten rahaa. Mä vaatetan ne ja mies ostaa usein harrastusjuttuja, kuten pelit. Kyllä mäkin sitten ostelen leluja ja askartelujuttuja.

Ei meillä mee niin et kellä rahaa enempi tulee, se päättää.

Lue lisää

Joo. Minä olenkin saanut käsityksen, että teillä menee noi luontevasti ja on yhteinen linjaus ilman sen kummempia sopimuksia. 😊👌

Minusta sitten, jos alkaa tulla jotain ongelmia, kannattais ne hoitaakin pois just sopimalla. Työkaverin suhteessa vissiin näin on käynyt joskus, kun ovat laatineet tuon systeemin. Ja tuntuuhan tuo mies olevan ainakin siitä onnellinen. Enkä usko, että nainenkaan on tossun alla siellä. Enhän voi tietää, mutta oletan, kun tiedän sen miehen... se on läpeensä huikea tyyppi. 😊👌

Tässä joku kerta mutsin kanssa höpöttelin, että pitäiskö niiden tehdä jo nyt joku paperi perinnöistä. Lähinnä sen vuoksi, että jos toinen kuolee. Siskokin oli samaa mieltä. Ei meistä kukaan ole mikään ahne paskiainen, mutta toisaalta miksi ei tehdä papereita? Ei niitten kirjoittaminen selvyydeksi vie mitään poiskaan.

Tiedän, että varsinkin mutsi miettii jo noita kovasti. Hänestä tuntuu varmasti raskaalta miettiä jos häneltä vaikka muisti menee, miten mikäkin toimii, kun hän vastaa pitkälti heidän taloudestaan. Paperilla se olisi selvää tulevaisuudessakin, että elämä jatkuisi, vaikka mitä kävisi. 😊

Minua itseä vaivaa vähän se, että jätetään monet asiat vain jonkun fiiliksen päälle... (en nyt tarkoita mitään muuta kuin omaa elämää) Ei se vie mitään kaunista toisista välittämisen tunnetta pois, jos jostain laaditaan jotkut säännöt etukäteen. 😊

Abrakadabra kirjoitti:

Kässään. No meillähän mies tuli ns. tyhjätaskuna valmiiseen kotiin. Mun omistamaan osakkeeseen. Ja siellä homma toimi samoin, kumpikin osteli kulutustavaraa yhdessä, kustansi laskuja kuten sähkö ja vesi yhdessä. Mä maksoin asunnon velkoja ja vakuutukset, autoni.

Kuten hän nyt tekee tässä omistamassaan kodissa vastaavasti. Henkilökohtaiset velat on henkilökohtaisia, mutta kuluttaminen on yhteinen lasku.😃

Asun elan kerran elämässäni miehen omistamassa ja hankkimassa kodissa, sekin selittänee miksi olen tottunut kuittaamaan kulujani omatoimisesti. En ole koskaan heittäytynyt täysin toisen varaan edes rahallisesti. Sen verran on aina ollut omaa rahaa ja älliä käyttää sitä.

Mutta sun tilanteessa nainen vois yhtälailla maksaa kuin vuokrallakin sun luona asumisesta.😆

Lue lisää

No mäkin mietin, että kyllä mäkin voisin elää niin, että toinen omistaisi kaiken ja mä vaan maksaisin siinä asumisesta. Ei mulle mikään vaihtoehto ole poissuljettu. En mä haali omaisuutta... sitten kun pierasee vikakertaa ne jää tänne. 😂

Muksuillekin mun maaallisesta omaisuudesta saattais jäädä vaan huolta ja murhetta. Kiitos v.tun perintöverojen..... 😤

Mutta en mäkään pystyis siipeilemään. Kyllä tuossa tapauksessa joutuis tosiaan istumaan leivättömän pöydän ääreen ja miettimään mikä menee mitenkin. Siksipä mä tällästä oonkin paljon miettinyt.

Abrakadabra kirjoitti:

Tuo otetaan meilläkin käyttöön jahka kasvaa isommiksi ja osaa ja kykenee.

Suosittelen... mitä pikemmin, sen helpommin homma alkaa toimia. Eihän listaa tarvitse katsellakaan kun homma toimii... ja pikkuhiljaa. Lelujen poisvienti leikkien jälkeen on jo startti. Hampaan pesu yksin... vessanpöntön kannen kiinnilaitto. Vessan ovi kiinni. Korkit ja purnukat kiinni. Siitä se alkaa tulla pikkuihmisten vastuunotto.
Ja vastuuttaminen taas on jännää. Ei olekaan ihan simppeli juttu.

Ennenkuin laittaa vaikka vessanpöntön kannen itse kiinni, voi kysyä kuka jätti tään auki? Jos joku tunnustaa, voi sanoa, että hyvä. Ensi kerralla sit kiinni ja laittaa sen itse kiinni. Siinä tulee oikea palaute ja asia menee perille oikein. Voi tarvita monta kertaa tuon, mutta se aina menee oikean kaavan kautta. 😊👌

Disse kirjoitti:

Joo. Minä olenkin saanut käsityksen, että teillä menee noi luontevasti ja on yhteinen linjaus ilman sen kummempia sopimuksia. 😊👌

Minusta sitten, jos alkaa tulla jotain ongelmia, kannattais ne hoitaakin pois just sopimalla. Työkaverin suhteessa vissiin näin on käynyt joskus, kun ovat laatineet tuon systeemin. Ja tuntuuhan tuo mies olevan ainakin siitä onnellinen. Enkä usko, että nainenkaan on tossun alla siellä. Enhän voi tietää, mutta oletan, kun tiedän sen miehen... se on läpeensä huikea tyyppi. 😊👌

Tässä joku kerta mutsin kanssa höpöttelin, että pitäiskö niiden tehdä jo nyt joku paperi perinnöistä. Lähinnä sen vuoksi, että jos toinen kuolee. Siskokin oli samaa mieltä. Ei meistä kukaan ole mikään ahne paskiainen, mutta toisaalta miksi ei tehdä papereita? Ei niitten kirjoittaminen selvyydeksi vie mitään poiskaan.

Tiedän, että varsinkin mutsi miettii jo noita kovasti. Hänestä tuntuu varmasti raskaalta miettiä jos häneltä vaikka muisti menee, miten mikäkin toimii, kun hän vastaa pitkälti heidän taloudestaan. Paperilla se olisi selvää tulevaisuudessakin, että elämä jatkuisi, vaikka mitä kävisi. 😊

Minua itseä vaivaa vähän se, että jätetään monet asiat vain jonkun fiiliksen päälle... (en nyt tarkoita mitään muuta kuin omaa elämää) Ei se vie mitään kaunista toisista välittämisen tunnetta pois, jos jostain laaditaan jotkut säännöt etukäteen. 😊

Lue lisää

Jeps. Ainakin vielä on toiminut. Kun ollaan kumpikin samanmoisia kulutustottumuksilta ja pääperiaatteilta siinä miten ja mihin rahaa käytetään.

Mulla on joskus sitten ollut vimma päästä kylpylään ja viedä lapset lomalle uuteen maisemaan. Niin oon kustantanut koko homman viedäkseni porukan lomalle. Ja yhtälailla isäntä tahtoo viedä koko porukan jonnekin ja kustantaa sen.

Esimerkiksi näin...tai sit vuorotellen..

Kumminkin loppujen lopuks idea on kokea ja nauttia yhdessä näistä elämän tarjoomista jutuista ja lahjoittaa toisilleen hyvää mieltä, yhdessäoloa. Koten se on jo hyvä sijoitus kummaltakin.

Toki jos toinen olis ihan älytön kuluttamaan ja herätehommaaja, en mäkään olis näin höveli.

Mut kun luotto ja homma pelaa.

On mieskin puhunut et vois tehdä jonkun sopimuksen, että mulla olis joku etuosto oikeus tyyppinen turva tämän kodin suhteen tai perinnön suhteen...mutta itse pidän tärkeimpänä että lapset perii isänsä, kun se aika tulee. Mä pärjään kyllä vaikka muuttasin vuokralle.

Mun rahat tässä tönössä menee lasten hyväksi myös. Ja kun en maksa vuokraa..olkoon kaikki se mun tuoma raha siitä adumisedusta ja nurkkien kuluttamisesta. Nimittäin kyllä ne samat rahat kuluis vuokrallakin savuna ilmaan...tässä ne joku silti perii joskus.

Disse kirjoitti:

Suosittelen... mitä pikemmin, sen helpommin homma alkaa toimia. Eihän listaa tarvitse katsellakaan kun homma toimii... ja pikkuhiljaa. Lelujen poisvienti leikkien jälkeen on jo startti. Hampaan pesu yksin... vessanpöntön kannen kiinnilaitto. Vessan ovi kiinni. Korkit ja purnukat kiinni. Siitä se alkaa tulla pikkuihmisten vastuunotto.
Ja vastuuttaminen taas on jännää. Ei olekaan ihan simppeli juttu.

Ennenkuin laittaa vaikka vessanpöntön kannen itse kiinni, voi kysyä kuka jätti tään auki? Jos joku tunnustaa, voi sanoa, että hyvä. Ensi kerralla sit kiinni ja laittaa sen itse kiinni. Siinä tulee oikea palaute ja asia menee perille oikein. Voi tarvita monta kertaa tuon, mutta se aina menee oikean kaavan kautta. 😊👌

Lue lisää

No nuo on jo käytössä, ollut kauan. Mutta pyykit yms. isompaa osaamista vaativat jutut sitten iän mukaan.😃

4 ja 6 on aika pienet vielä.☺️

Abrakadabra kirjoitti:

Jeps. Ainakin vielä on toiminut. Kun ollaan kumpikin samanmoisia kulutustottumuksilta ja pääperiaatteilta siinä miten ja mihin rahaa käytetään.

Mulla on joskus sitten ollut vimma päästä kylpylään ja viedä lapset lomalle uuteen maisemaan. Niin oon kustantanut koko homman viedäkseni porukan lomalle. Ja yhtälailla isäntä tahtoo viedä koko porukan jonnekin ja kustantaa sen.

Esimerkiksi näin...tai sit vuorotellen..

Kumminkin loppujen lopuks idea on kokea ja nauttia yhdessä näistä elämän tarjoomista jutuista ja lahjoittaa toisilleen hyvää mieltä, yhdessäoloa. Koten se on jo hyvä sijoitus kummaltakin.

Toki jos toinen olis ihan älytön kuluttamaan ja herätehommaaja, en mäkään olis näin höveli.

Mut kun luotto ja homma pelaa.

On mieskin puhunut et vois tehdä jonkun sopimuksen, että mulla olis joku etuosto oikeus tyyppinen turva tämän kodin suhteen tai perinnön suhteen...mutta itse pidän tärkeimpänä että lapset perii isänsä, kun se aika tulee. Mä pärjään kyllä vaikka muuttasin vuokralle.

Mun rahat tässä tönössä menee lasten hyväksi myös. Ja kun en maksa vuokraa..olkoon kaikki se mun tuoma raha siitä adumisedusta ja nurkkien kuluttamisesta. Nimittäin kyllä ne samat rahat kuluis vuokrallakin savuna ilmaan...tässä ne joku silti perii joskus.

Lue lisää

Ja jos mies joskus potkii mut pellolle, niin olen ainakin kuluni kuitannut.😆

Enkä ole ja jää velkaa...

Abrakadabra kirjoitti:

Ja jos mies joskus potkii mut pellolle, niin olen ainakin kuluni kuitannut.😆

Enkä ole ja jää velkaa...

No toi lopun kaneetti oli hyvä esimerkki munkin ajatusmaailmasta, enemmin niinpäin, että mulle joku jäis velkaa kuin toisinpäin. 😊👌

Mutta mä mietinkin sitä toisin ehkä nyt. Minusta toisellaon oikeus kokea myös asia niin. Esimerkiksi miehesi huoli sinusta on hälle tärkeää. Lapset voi saadakin talon, mutta sinä saat asua siinä uolemaasi asti. 😊

Minä olen törmännyt monessa siihenkin, että sellainen uhrautuvuus luo epävarmuutta toisinpäin kuin yleensä ajatellaan. Ei olekaan kyse itsekkyydestä, vaan siitä, ettei haluta olla itsekkäitä.

Huvittaa kun meillä on perikunnan mökki. No sinne sitten joskus mentiin isolla porukalla. Jokainen toi jotakin ja se ampui ihan yli. Kaikkea oli ihan liikaa. Se joka kerta vaan paisui... ruokaa ja kaikkea piti viskoo jo elukoille, ennenkuin porukka alkoi sopimaan asioita keskenään.

Höveliyskään ei aina toimi oikein. Siksi kannattaa sopia kaikkea, niin jää elämiseen enempi aikaa.

Hitto munkin pitäis lähtä ulos, mutta liian jännää taas täällä. Nrt löytyi pitkästäaikaa ja tää juttu oli kiva. Mutta löytyyhän nää täältä.

Ehkä mä käyn jotain häärimässä ja palaan sitten. 😬👌

Disse kirjoitti:

No toi lopun kaneetti oli hyvä esimerkki munkin ajatusmaailmasta, enemmin niinpäin, että mulle joku jäis velkaa kuin toisinpäin. 😊👌

Mutta mä mietinkin sitä toisin ehkä nyt. Minusta toisellaon oikeus kokea myös asia niin. Esimerkiksi miehesi huoli sinusta on hälle tärkeää. Lapset voi saadakin talon, mutta sinä saat asua siinä uolemaasi asti. 😊

Minä olen törmännyt monessa siihenkin, että sellainen uhrautuvuus luo epävarmuutta toisinpäin kuin yleensä ajatellaan. Ei olekaan kyse itsekkyydestä, vaan siitä, ettei haluta olla itsekkäitä.

Huvittaa kun meillä on perikunnan mökki. No sinne sitten joskus mentiin isolla porukalla. Jokainen toi jotakin ja se ampui ihan yli. Kaikkea oli ihan liikaa. Se joka kerta vaan paisui... ruokaa ja kaikkea piti viskoo jo elukoille, ennenkuin porukka alkoi sopimaan asioita keskenään.

Höveliyskään ei aina toimi oikein. Siksi kannattaa sopia kaikkea, niin jää elämiseen enempi aikaa.

Hitto munkin pitäis lähtä ulos, mutta liian jännää taas täällä. Nrt löytyi pitkästäaikaa ja tää juttu oli kiva. Mutta löytyyhän nää täältä.

Ehkä mä käyn jotain häärimässä ja palaan sitten. 😬👌

Lue lisää

Luulen, että pitkälti ihmisistä kiinni. Miten suhtautuu näihinkin juttuihin.

Minusta meillä on uskomattoman hyvä ja saumaton yhteisymmärrys miehen kanssa suurimmassa osassa asioita, mutta erityisesti näissä talousasioissa kuten raha ja kuluttaminen.

Menee jotenkin niin helposti yksiin homma. Ja kyetään keskustelemaan ja tekemään myönnytyksiä näissä asioissa tarpeen mukaan puolin ja toisin.

En usko, että raha tulee koskaan olemaan riitelyn aihe meillä. ☺️

Juu ymmärrän. Miehelläni vaan tää talokaan ei ole mitenkään tunneasia tai asia mikä jotenkin kävis tärkeeksi, niin että kun usein suomalaisella on tarve olla jonkun omistaja tai vähintään ylpeä omistamisestaan. Niin mun miehelle omaisuus on yhdentekevää.

Pystyy luopuu helposti talosta, niin pystyn minäkin vaikka mulla liittyy kotiin tunteita enemmän kun hällä. Hälle tää on vaan talo, vaikka ite onkin ollut tekemässä.

Jotakinhan sitä pitää ajankuluksi tehdä...😆

Miksei vaikka taloa..

En välttis haluis tähän jäädä ilman miestäni edes asumaan. Lapset ehkä, mutta hekin sopeutuu.

Ja nyt syömään! Pääsen valmiiseen pöytään, mies teki ruoan nam.😋

Abrakadabra kirjoitti:

Luulen, että pitkälti ihmisistä kiinni. Miten suhtautuu näihinkin juttuihin.

Minusta meillä on uskomattoman hyvä ja saumaton yhteisymmärrys miehen kanssa suurimmassa osassa asioita, mutta erityisesti näissä talousasioissa kuten raha ja kuluttaminen.

Menee jotenkin niin helposti yksiin homma. Ja kyetään keskustelemaan ja tekemään myönnytyksiä näissä asioissa tarpeen mukaan puolin ja toisin.

En usko, että raha tulee koskaan olemaan riitelyn aihe meillä. ☺️

Juu ymmärrän. Miehelläni vaan tää talokaan ei ole mitenkään tunneasia tai asia mikä jotenkin kävis tärkeeksi, niin että kun usein suomalaisella on tarve olla jonkun omistaja tai vähintään ylpeä omistamisestaan. Niin mun miehelle omaisuus on yhdentekevää.

Pystyy luopuu helposti talosta, niin pystyn minäkin vaikka mulla liittyy kotiin tunteita enemmän kun hällä. Hälle tää on vaan talo, vaikka ite onkin ollut tekemässä.

Jotakinhan sitä pitää ajankuluksi tehdä...😆

Miksei vaikka taloa..

En välttis haluis tähän jäädä ilman miestäni edes asumaan. Lapset ehkä, mutta hekin sopeutuu.

Ja nyt syömään! Pääsen valmiiseen pöytään, mies teki ruoan nam.😋

Lue lisää

Joo. Jokainen pariskunta hoitaa itse kaikki asiat siten, että kaikki toimii, eikä liiallisia ”kurauksia” kuulu. 😬👌

Meillä vejetään tänään muuten keittoa. Nakitkeittoa!
Se on nakitkeitto, koska nakeissa ei säästellä. Siksi monikossa. 😂

Oikeastaan naisenhan pitäisi maksaa miehelle jotta pääsee jonkun miehen kanssa naimisiin ja antaa lahjoja aina, ei miehen ole ikinä tarkoitettu antavan mitään lahjoja.

Naisen kuuluu elättää mies ja antaa lahjoja. Miehen ainoa tehtävä on edustaa naista julkisesti.

Se lomamatka alkaa vasta tammikuussa mutta karibian risteilyt on sellaisia että pitää ajoissa tilata.