Minulla on tosi vaikea elämä takana, ahdistusta häpeää väkivaltaa, kaikkea pahaa lapsuudesta asti. Nyt nelikymppisenä minulla on työ, perhe, koti, kaikki periaatteessa hyvin. En kuitenkaan osaa oikein tuntia mitään, olen vain tyhjä kuori. En ole kiinnostunut kristillisyydessä mutta jotain pitäisi löytää tähän elämään sisällöksi.
Sisäinen tyhjyys
Anonyymi
4
333
Vastaukset
- Anonyymi
Ehkä sinulla on joku "siirtymävaihe" vaikeuksien jälkeen, vai onko sitä ollut jo kauan ?
Jos yrittäisit olla aktiivisempi osa perhettä, auttaisiko se tyhjyyden tunteen väistymiseen ? Ole mukana, harrastakaa yhdessä, jutelkaa jne.
Tyhjyys on ehkä entiseen elämään liittyvää, sen jäljiltä on se tyhjyys.
Kuin hukkaan menneitä vuosia ?
Nyt sinun olisi hyvä orientoitua, juurtua nykyelämääsi, alkaa elää sitä täysillä.
Jos et tunne itse olevasi läsnä, et ole oikein muillekaan läsnä, alkaa syntyä kuiluja.
Vältä sitä. Ole aktiivisesti, ajatuksella mukana kaikessa, toivon että alkaa sujua.
Tsemppiä !Jos aivoille ei ole mitään luovaa ja haastavaa, kyllähän ne tylsistyvät. Niin kauan kuin mielekästä puuhaa riittää, kaikki on ok, mutta sen jälkeen on pelkkää tyhjää vaan - mitään ei voi varastoida. Jos olosuhteet ovat sellaiset, ettei voi pakertaa ja tehdä muuta kuin jotain tylsää (purkaa esimerkiksi muuttolaatikoita ja ajatella kauhulla, mihin saa kaikki jätesäkilliset tavaraa mahtumaan) onhan se aika ankeaa ja kaukana mukavasta. Ja jos senkin jälkeen on tiedossa pelkkää tylsää puurtamista, joka on (sairaana) lykkääntynyt vaan, eipä se paljoa houkuttele.
On pakotettava itseään tekemään kurjiakin hommia ja annettava mukavampien odottaa tilanteessa, jossa vuodet jatkavat vierimistään kuin ohuena hiekkanorona tiimalasin läpi...
Mikään ei jatku ikuisesti, ja pitäisi miettiä sitäkin, onko suunta oikea. Sitäpä ei kukaan tule kertomaan pähkäillessään elämän pimeillä teillä kädessään kompassi, johon ei voi luottaa. Ainoa kompassi, joka voisi kertoa oikean tien, on sisäinen ja voi olla pitkiäkin aikoja sekaisin niin, ettei auta kuin odottaa, että löytäisi oikealle tielle taas.
Kirkko ei oikein kiinnosta, mutta kaikki päätyvät hautausmaalle, jota ennen jokaisella on määrämittansa aikaa. Elämä on helppo nakki tai sitten ei. Lapsuuden sadut antoivat odottaa kyllä niin päättyessään sanoihin: "-- ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti."
Vaikkei kukaan ole luvannut, että elämä olisi helppoa, miltei kaikki odottavat sitä.
Kauan ei jaksa olla tyytyväinenkään eikä tarvitsekaan, sillä on ihan normaalia tuntea niitäkin tunteita, jotka eivät ole hauskoja ja mukavia.
Tämän kirjoittamisessa meni taas aikaa, enkä ole kirjoittanut aamusivua https://my.su/shdvy vielä loppuun. Kaikkeen väsyy eikä kaikkea aina jaksa tehdä reippaasti tai ollenkaan.
Jopa kalatkin https://my.su/qoqli voivat masentua.
- Anonyymi
Poikkean sinusta siinä että menneisyyteeni ei kuulunut mitään erityisen pahaa, perheeni oli hyvä, mutta koin kyllä kaksi merkittävää ystävä-hylkäämistä. En usko näillä olevan merkitystä 40n kriisiini.
40nä kun kaikki oli hyvin, koin samanlaista ahdistusta kuin sinä nyt. En pohtinut mistä johtuu, mutta tuskailin sen ajan läpi. Jälkeenpäin analysoin. Olin turhautunut, kaikki tosiaan oli näennäisesti hyvin, enkä ollut joutunut pitkään aikaan mitään pinnistelemään. Ennen oli ollut asuntovelka, lasten harrastukset ja ns. ruuhkavuodet. 40sen jälkeen helpotti kiireet ja oli liikaa aikaa ajatella. Aloin opiskella amk-tutkinnon työn ohessa ja tylsyys väheni. Ja yhden arkisen, käytännöllisen asian vielä huomasin. Tympeää oloa lisää jos ravintoaineet eivät elimistössä ole kunnossa, muutin myös terveelliseen ravintoon, nimenomaan ruoka-aineilla, en pillereillä tai lisäravinteilla, lisäsin liikuntaa ja olo kohentui huomattavasti. Elämään kuuluu kriisit, ne tulevat milloin mistäkin, kumpuavat menneisyydestä tai tästä hetkestä, paremmat ja huonommat ajat vain vaihtelevat. Normaalisti huonosta ajasta pitäisi puhjeta halu parantaa elämänlaatua, toivottavasti sinullekin. Zemppiä kekseliäisyyteen. - Anonyymi
Jos niin voi kuvata, minulla on ainakin "sisäinen tyhjyys"
ja se on perua pitkiltä vuosilta kun ihmisarvoani poljettiin maahan.
Tunsin etten ole mikään enkä mitään
tyhjää vain - ilmaa - merkityksetön -
enkä ole sen jälkeen saanut "kosketusta itseeni".
En voi kai siksi saada kosketusta toisiinkaan.
Ihan niinkuin en kuuluisi tähän maailmaan ollenkaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1131218
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1191062- 134959
- 96802
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten299763Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait81686Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54616Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64592Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist48579- 75514