En voi käsittää, miten nykyään on suosiossa tällainen "vapaamittainen" runo, jossa ei ole päätä eikä häntää eikä mitään järkeä. Liekö tämä nyt sitten eräs sen paljon puhutun "vapaan kasvatuksen" rappeutuneista tuotoksista. Kukaan rehellinen ihminen ei sellaista puppua harrasta.
Kyllä runossa on oltava ensinnäkin kunnolliset alku- tai loppusoinnut. Eihän se muuten ole runo, vaan sanoja peräkkäin vailla minkäänlaista järjellistä merkitystä. Se on sitä dadaismia, jota nämä nuoret happopäissään suoltavat. Tietenkin se on heidän piireissään kovin suosittua, koska sitä voi kuka tahansa tuottaa loputtomiin ilman näkemättä vähäisintäkään vaivaa todellisen taiteen eteen. Kokeillaanpa - minäpä kirjoitan 30 sekunnissa tähän nyt runon, jota ei erota "arvostettujen" "modernien taiteilijoiden" "runoista" lainkaan!
Lehmä
heinän tuoksu
karhea kieli
sähköaita
liukumiina - runnellusta säärestä pistää esiin hohtavan valkea luu
hän ei enää koskaan kävellyt.
Noin. Kustantajat ottakoot yhteyttä, eiköhän tuon perusteella minun pitäisi jo saada hyvä sopimus kokonaisesta runokirjasta. Finlandia-palkinto lienee myös jo selviö.
Kuka tahansa voi lätkiä satunnaisia sanoja paperille tai tietokoneen sanojenkäsittelyyn. Mihinkä siihen edes ihmistä tarvitaan, laitetaan vaikka tietokone arpomaan koko "runo" saman tien. Eihän sitä kukaan erottaisi näiden "modernien runoilijoiden" jorinoista.
Mitä ilmeisemmin on todistettu, etteivät nämä nykynuoret ole lainkaan edes lukeneet oikeaa runoutta, kuten Leinoa, Hellaakoskea, tai Koskenniemeä. Kyllä totuus on se, että 1900-luvun puolella ei enää edes syntynyt yhtään suomalaista oikeaa runoilijaa. Kyllä se on nyt loppu. Nykynuoriso on kerrassaan niin rappeutunutta, ettei niistä selkärangattomista nilviäisistä enää tule yhtään mitään.
Tämä on myös suomen kielen harmageddon. Kyllä tiedemiehet olivat oikeassa, kun sanoivat, että suomen kieli katoaa. Eiväthän nuoret enää edes puhu suomea, vaan jonkinlaista mongerrusta, jossa on kai suuri osa amerikkalaisten mustien ghettojen slangia.
Kyllä runossa on oltava ensinnäkin kunnolliset alku- tai loppusoinnut. Eihän se muuten ole runo, vaan sanoja peräkkäin vailla minkäänlaista järjellistä merkitystä. Se on sitä dadaismia, jota nämä nuoret happopäissään suoltavat. Tietenkin se on heidän piireissään kovin suosittua, koska sitä voi kuka tahansa tuottaa loputtomiin ilman näkemättä vähäisintäkään vaivaa todellisen taiteen eteen. Kokeillaanpa - minäpä kirjoitan 30 sekunnissa tähän nyt runon, jota ei erota "arvostettujen" "modernien taiteilijoiden" "runoista" lainkaan!
Lehmä
heinän tuoksu
karhea kieli
sähköaita
liukumiina - runnellusta säärestä pistää esiin hohtavan valkea luu
hän ei enää koskaan kävellyt.
Noin. Kustantajat ottakoot yhteyttä, eiköhän tuon perusteella minun pitäisi jo saada hyvä sopimus kokonaisesta runokirjasta. Finlandia-palkinto lienee myös jo selviö.
Kuka tahansa voi lätkiä satunnaisia sanoja paperille tai tietokoneen sanojenkäsittelyyn. Mihinkä siihen edes ihmistä tarvitaan, laitetaan vaikka tietokone arpomaan koko "runo" saman tien. Eihän sitä kukaan erottaisi näiden "modernien runoilijoiden" jorinoista.
Mitä ilmeisemmin on todistettu, etteivät nämä nykynuoret ole lainkaan edes lukeneet oikeaa runoutta, kuten Leinoa, Hellaakoskea, tai Koskenniemeä. Kyllä totuus on se, että 1900-luvun puolella ei enää edes syntynyt yhtään suomalaista oikeaa runoilijaa. Kyllä se on nyt loppu. Nykynuoriso on kerrassaan niin rappeutunutta, ettei niistä selkärangattomista nilviäisistä enää tule yhtään mitään.
Tämä on myös suomen kielen harmageddon. Kyllä tiedemiehet olivat oikeassa, kun sanoivat, että suomen kieli katoaa. Eiväthän nuoret enää edes puhu suomea, vaan jonkinlaista mongerrusta, jossa on kai suuri osa amerikkalaisten mustien ghettojen slangia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka määrittelee oikean?
Sinun sanasi vai minun sieluni?
- C. Green
*nykynuorisoa sitten varmaan, en tykkää Leinoista ja muista riimipönötyksistä*
Oih nykynuoriso,
sa olet sen puoliso
Mut älkäätte huoliko
Runoist on mittaam
kuin matoja vaan
Kun T.S Elliotin runoja alettiin joskus aikoinaan suomentaa, niin se synnytti suomalaisten runoilijoiden mielissä kipinän moderniin runouteen. Ihan ensimmäisenä Suomessa modernia runoutta alkoivat harrastaa suomenruotsalaiset runoilijat kuten Edith Södergran ja sitten pikkuhiljaa myös suomenkieliset runoilijat.
Loppusoinnutonta runoutta on ollut jo kauan, vuosisatoja ja vuosituhansia. Miettikää vaikka japanilaisia tanka-ja haiku -runoja. Ei loppusoinnuttomuus ole mitään uutta, mutta suuren yleisön tietoisuuteen paremmin tuollainen niin sanottu ei-soituva runous tuli toki enemmän 1900-luvun alun kuluessa kuten esim. T.S Elliotin myötä ja Suomessa mm.myös Edith Södergranin ja myöhemmin myös esim. Pentti Saarikosken ja Aila Meriluodon.