Ystävystyin hyvin nuorena työpaikalla toisen nuoren naisen kanssa. Meillä oli syvä ja luottamuksellinen ystävyys, monet hauskat ja vähemmänkin hauskat hetket koettiin yhdessä yli kolmen vuosikymmenen aikana. Tiesimme kaiken toistemme elämästä, meillä ei ollut suodattimia siinä suhteessa. Näimme nousut, tuhot ja uhot. Luulin aina, ettei mikään voisi pilata ystävyyttämme. Puolisommekin ystävystyivät sittemmin ja tuntui, että mukavasti menee.
Minun ja puolisoni elämä muodostui vuosien saatossa yrittäjyyden myötä kiireiseksi ja työntäyteiseksi, eikä yhteisille hauskoille hetkille ja tapaamisille ystävien kanssa tahtonut löytyä aikaa. Sovimme tapaamisia, jotka peruuntuivat usein syystä tai toisesta, enimmäkseen meidän takiamme . Pari kertaa myöhästyimme sovituista tapaamisista työkiireiden vuoksi aika pahasti. Ystävämme saivat meistä lopulta tarpeekseen ja sanoivat sopimuksen irti.
Tiedän hyvin, että tämä homma tuli kyllä ihan itse mokattua. Pyysin anteeksi, mutta en saanut vastausta. Sittemmin en enää ole edes yrittänyt ottaa uudestaan yhteyttä. Nyt on kulunut jo useampi vuosi viimeisestä tapaamisesta. Ikävä kalvaa kovasti, mutta en keksi enää keinoa, miten lähestyisin entistä ystävääni. Hän oli tärkeä ja rakas. Ehkä se ystävyys on tosiaankin mennyttä. Tuntuu pahalta.
Onko yleensä kerran pilattu ystävyys mahdollista nostaa uudestaan jaloilleen? Enpä tiedä. Kokemuksia kuulisin mielelläni.
Ikävä entistä ystävää
9
944
Vastaukset 9
- Anonyymi
Tiedätkö, minulla myös on monivuotinen ystävä jonka kanssa olemme jakaneet ilot ja surut.
Hänellä on ollut taipumus perua viimehetkellä tapaamisemme, (tietämättä että olin vaihtanut työ-ohjlmiani piitääkseni kiini sopimistamme ajoista koska en halunnut perua tapaamista.)
Nyt viimeksi, viime viikolla hän taas teki sen ja ehdotti muuttaa tapaamista ensi kuuksi.
Mittani on täysi. Tiedän että tämä ystävyys on tullut tiensä päähän. En yksinkertaisesti enä jaksa tuota jojoilua.
Jätän vain vastaamatta seuraavaan tapaamisehdotukseen ja poistan sen.- Anonyymi
Niin, tai sitten kerrota, ettet halua vaihtaa työaikatauluasi vain kuullaksesi, ettei tapaaminen onnistukkaan juuri nyt.
Oletettavasti saat kerran kuussa tai kahdesti kuussa työvuorolistan (?), voit sanoa myös, et ole työvuorolistaa vielä saanut, joten et voi nyt sanoa, pääsetkö paikalle.
- Anonyymi
Itselläni ei ole aloittajan kaltaista tarinaa. Olen pian 52v täyttävä mies ja elämä sellaista että olen yksin. Joidenkin nettikavereitten numerot vielä tallessa, mutta päädyn siihen että en häiritse heitä enää.
Mutta sinunkaltaisessa tilanteessa ota toki rohkeasti yhteyttä ystävääsi ja kysy miten menee! Kaveruutta on niin monenlaista että yhteystapojavon yhtä monta.
Itse kaipaan yhtä ihmistä jonka kanssa kirjoitettiin ensin kirjeitä, sitten vanhanaikaisia tekstareita. Mutta jos elämät on erilaiset niin ei ole mitään samaa! Tsemppiä. Uskalla tehdä aloite! - Anonyymi
Itse en etsi meneitä ystäviä,jotka nuoruusvuosilta jääneet takseni Heidän taholta! 2 naista ottanut kontakti Helsingin ulkopuolelta. Elämässä eroneet ja rahakaat uudet miehet avioliitonsa. Monien sustutelujen jälkeen,eri aika kohtasin heidtä.Molemipien prohili massaa kerynyt paljon ja jayhaminen onelinen kakosavioliito.rahaa on ettei paskalle taivu. Matkoja ymm.Sanon tyhjät tynyri kolisi eniten. Isosti ihmisessä asiat pielessä jos ei osaa puhuu muu kuin matkansa,ostona ja asemansa. Eiköhän luurangot ole heillä kaapissa ja pahan olon syöneet itsensä isoiksi ihmisiksi. Normalilla ihmisellä pitäisi olla vakituiset ystävät kun eläkepäivät häämötää tai on jo eläkellä.Jotain se kertoo jo henkilöstä kaikki ei hyvin.Jos haikailaan ystävä nuoruden kun itse se hylätty,
- Anonyymi
Kaikilla normi-ihmisillä on niin hyviä kuin pahoja muistoja vuosikymmenien ajalla. Meillä 50 plus on kuitenkin monesti facebook. Kuka kieltää etsimästä sieltä. Kuka kieltää laittamasta messenger viestiä ja selvittämään mitä kaverille kuuluu jne. Jos itse kerron, niin on tullut kontakteja 70 ja 90 luvulta. Ehkä panttaajiakin on ja muita syitä.
- Anonyymi
Itsellä ei ole kouluajoilta yhtäkään ystävää, joten turha menneiltä ajoilta ketään etsiä. Peruskouluvuosilta liian pahoja muistoja koulukiusaamisen takiakin, kerran sattui yks siltä ajalta ollut henkilö tulemaan vastaan, hän puhui niistä vuosista niinkuin niissä olisi jotain hyvää ollut, itseä vaan ahdisti, tuli jopa uudestaan mieleen ne mua kiusanneet henkilöt. Face on, mutt ei ole kuin pari sukua olevaa kavereina. Olen naamatustenkin joutunut haukutuksi, en viitsi facen kautta saada lisää loukkauksia, siksi tili ei ole julkinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsellä ei ole kouluajoilta yhtäkään ystävää, joten turha menneiltä ajoilta ketään etsiä. Peruskouluvuosilta liian pahoja muistoja koulukiusaamisen takiakin, kerran sattui yks siltä ajalta ollut henkilö tulemaan vastaan, hän puhui niistä vuosista niinkuin niissä olisi jotain hyvää ollut, itseä vaan ahdisti, tuli jopa uudestaan mieleen ne mua kiusanneet henkilöt. Face on, mutt ei ole kuin pari sukua olevaa kavereina. Olen naamatustenkin joutunut haukutuksi, en viitsi facen kautta saada lisää loukkauksia, siksi tili ei ole julkinen.
Lapsuudenajan ystävyydet luodaan lapsuudessa, mutta yhteydet katkeaa kun tiet erkanee. Itsellä facebookissa muutama sellainen 70 ja 80 luvun ajalta oleva. Mutta ihmisillä elämä muuttuu ja en todellakaan usko olevani ainoa joka joskus miettii 30v sitten olleita ihmisiä vaikka se olisi päivän kestänyt juttu. Enemmän ihmettelen niitä Facebook kavereita jotka eivät koskaan tule juttelemaan siellä, mutta naamatusten kerran vuodessa kysytään.
- Anonyymi
Onneksi ei ole face-tiliä.
- Anonyymi
Mikäli tapaaminen toteutuu, ei millään syyllä peruutuksia. Muuten toinen miettii taasko tämä alkaa.
Facekaeruutta ei tietenkään estä.
Miul on yksi frendipariskunta joka usein peruu kyläilynsä. Soittavat & kertovat tunti puoltoista ennen sovittua aikaa etteivät pääse tulemaan.
Tyynesti totean "Ei mittään. Makkarasoppaa olis tarjolla".
Muutaman kerran pöydän olen koreaksi laittanut heitä varten ja turhaan. Sitten aloin keittelemään makkarasoppaa 7 litran kattilassa. Riittää kahdeks päiväksi meille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 65958
- 69722
- 133646
Miksi meille jäi
Niin huonot välit vaikka meistä kumpikaan ei ole tunteilleen mitään voinut. Ehkä se kohtalo on sitä mieltä ettei kuitenk37625Viesti sinulle
Tiedät että tunteet ja ajatukset ja meillä on vahva yhteys mistä molemmat tiedetään. Odotan sinua ☀️35619- 69606
SAHIMÄKI LOPETA
Miksi käyt Tupamäen Pekan kimppuun.?? Hänen asia mitä hän tekee tiloillaan. Oletko omista POTKUISTASI yhä katkera turve43561- 43560
Rakas, rakkaampi, rakkain
Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei minun kannata rakastaa. Kaikki joita olen koskaan rakastanut vain kohtelevat m112515Haluan purkaa vielä tuntemuksia
Tykkään sinusta kovin paljon❤️ olen surullinen tilanteestasi ja siitä mitä me olemme yhdessä joutuneet kokemaan. Tämä ei19500Tunteiden käsittely kertoo ihmisestä.
Kun puhutaan "tavallisesta" ihmisestä, joka on suht tasapainoinen eläjä, niin puhutaan oikeastaan taitavasta tunteiden k172484Ketä ajattelen
kun mietin, mitä sinulle kuuluu? En tunne sinua oikeasti, ja se on ehkä hyvä, koska jos tietäisin enemmän, se varmaan v18461Pilkettä sunnuntain silmässä
😉 Jos tästä ketjusta löytyisi yksi ihminen, joka saisi sut hymyilemään tänään… Millainen hän olisi? Ei tarvitse kerto62396- 52383
- 42368
Mitä sinulle on tapahtunut lapsena
Kun olet noin sairas päästäsi? Pikkupojalle ( Miehen kehossa)29364- 17362
Työttömän miehen ihmisarvo
..parisuhdemarkkinoilla on olematon. Työtön mies on naisille ihmisjätettä, varsinkin jos sattuu olemaan vielä kunnolline96343YLINEN pilaa Ähtärin mahdollisuudet.
Vuodeosastopäätös jossa Nina Ylinen (sdp) äänesti niiden lopettamisen puolesta, hoitajille potkut ja silti arviointimene22338Kuhmolaiset valittaa kaikesta
Ootte te kyllä yksiä sanonko mitä... Kaikesta uudesta ja kaupunkia kehittävästå löytyy aina muutama vinkuja kun ei mene9338