Palstalla on nyt selvästi aistittavissa jonkilaista tunkua samoihin vällyihin, niin olettekos miettineet millainen suhde teille kävisi parhaiten? Irtosuhde, seksisuhde, FWB-suhde, erillisuhde, etäsuhde, monisuhde, perinteinen parisuhde ja mitä kaikkea näitä vaihtoehtoja nyt onkaan. Eli siis mikä tuntuisi itselle sopivalta ja löytyykö perusteluja miksi?
Minkälainen suhde sinulle sopisi?
Anonyymi-ap
683
4754
Vastaukset
- Anonyymi
Tavallinen parisuhde.
- Anonyymi
Onko mitään perustelua miksi noin?
- Anonyymi
Ja vielä lisäkysymys, että millainen sinusta on tavallinen parisuhde?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja vielä lisäkysymys, että millainen sinusta on tavallinen parisuhde?
Sellainen missä on mies ja nainen en halua jakaa kumppania.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sellainen missä on mies ja nainen en halua jakaa kumppania.
Tuo jättää auki vielä noin myriadin verran erilaisia vaihtoehtoja, mutta okei,
- Anonyymi
Hienoa, olet järkevä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko mitään perustelua miksi noin?
Julio Iglesias on musiikkia joka käy lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Ei tarkoita ettei muutakin soisi taustalla aina.
Tykkää koirista, mutta ei halua kissoja kotiinsa.
Voi syödä kaikkea ruokaa vapaasti. Itse syön salaatteja, kanaa ja kalaa, mutta lihakin menee
Hyväksyy homot ja lesbot vaikka itse on hetero, kuten itsekin olen.
Tykkää eikä pelkää merta.
Tervehenkinen pelko Venäjää ja Putinia kohtaan.
Ei poliittisesti tai uskonnollisesti vahvaa suuntautumista.
Katsoisi että voisi ihastua ja tykätä minusta, samoin kuin minäkin hänestä.
Tuntuisi molemmin puolin että on yhteistä, ja on kiva olla yhdessä.
Ei liikaa halukkuutta bailaamiseen, eli lievempi draivi bilettämiseen kuin entisellä pääministerillämme bailata.
Ei halua lapsia mutta kokee seksin luonnollisena osana parisuhdetta. Valmis seksissä kaikenlaisiin pervoihin kokeiluihin oman parinsa kanssa.
Noilla olisi pirun hyvä alku.
Henkilökohtaisella tapaamisella sitten punnitaan olisiko tosiasiallisesti kummastakin toinen toisilleen oikeasti suhde jossa olisi rakkaus yhdistyneenä samoihin tavoitteisiin ja päämääriin yhteiselämän suhteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Julio Iglesias on musiikkia joka käy lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Ei tarkoita ettei muutakin soisi taustalla aina.
Tykkää koirista, mutta ei halua kissoja kotiinsa.
Voi syödä kaikkea ruokaa vapaasti. Itse syön salaatteja, kanaa ja kalaa, mutta lihakin menee
Hyväksyy homot ja lesbot vaikka itse on hetero, kuten itsekin olen.
Tykkää eikä pelkää merta.
Tervehenkinen pelko Venäjää ja Putinia kohtaan.
Ei poliittisesti tai uskonnollisesti vahvaa suuntautumista.
Katsoisi että voisi ihastua ja tykätä minusta, samoin kuin minäkin hänestä.
Tuntuisi molemmin puolin että on yhteistä, ja on kiva olla yhdessä.
Ei liikaa halukkuutta bailaamiseen, eli lievempi draivi bilettämiseen kuin entisellä pääministerillämme bailata.
Ei halua lapsia mutta kokee seksin luonnollisena osana parisuhdetta. Valmis seksissä kaikenlaisiin pervoihin kokeiluihin oman parinsa kanssa.
Noilla olisi pirun hyvä alku.
Henkilökohtaisella tapaamisella sitten punnitaan olisiko tosiasiallisesti kummastakin toinen toisilleen oikeasti suhde jossa olisi rakkaus yhdistyneenä samoihin tavoitteisiin ja päämääriin yhteiselämän suhteen.Ja tämä on sinun määritelmäsi tavalliselle parisuhteelle? Ite koen tuon monessa kohtaa aika rajoittavaksi, mutta jokainen tyylillään. 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja tämä on sinun määritelmäsi tavalliselle parisuhteelle? Ite koen tuon monessa kohtaa aika rajoittavaksi, mutta jokainen tyylillään. 👍
Ilmeisesti mielestäsi suhteeseen kuuluu vapaus etsiä myös muuta seuraa ja vapaa seksi?
Sopii itselleni mutta en koe enää olevani siinä tapauksessa jonkun kanssa, kun sitoutumisen taso on että aikaa on toiselle jos ei ketään muuta satu olemaan siinä edellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ilmeisesti mielestäsi suhteeseen kuuluu vapaus etsiä myös muuta seuraa ja vapaa seksi?
Sopii itselleni mutta en koe enää olevani siinä tapauksessa jonkun kanssa, kun sitoutumisen taso on että aikaa on toiselle jos ei ketään muuta satu olemaan siinä edellä.En sanonu mitään tuon kaltaistakaan. Tuo olettama kertookin lähinnä vain sinun ajatuksistasi, 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En sanonu mitään tuon kaltaistakaan. Tuo olettama kertookin lähinnä vain sinun ajatuksistasi, 🙂
Minun mielestäni suhteeseen kuuluu vain osapuolet ilman kolmansista eteenpäin neljänsiä viidensiä ja kuudensia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minun mielestäni suhteeseen kuuluu vain osapuolet ilman kolmansista eteenpäin neljänsiä viidensiä ja kuudensia.
Minusta se on suhtene osapuolten välinen asia, enkä lähde ottamaan kantaa muiden puolesta.
Sinänsä erikoista, että edes oletit mitä oletit, kun ainoa pätkä tekstistä, johon vastasi, joka koskee seksiä, on tämä: "Ei halua lapsia mutta kokee seksin luonnollisena osana parisuhdetta. Valmis seksissä kaikenlaisiin pervoihin kokeiluihin oman parinsa kanssa." Tuossa ei oikeastaan suorana puhuta yhtään mitään mistään, jota tuossa edella selität, jotne miksi ihmeessä kukaan kirjoittaisi jotain mistään mitä ei teksitissä ole edes mainittu? Lisäksi tuo ptkä oli vain 1/12 kohdista, joita tuossa tekstissä oli. Miksi minun kirjoittamani olisi koskenut tuota kohtaa? Kuten jo sanoin, niin kertoo vain sinun ajatuksistasi, että vedin tuollaisen johtopäätöksen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja vielä lisäkysymys, että millainen sinusta on tavallinen parisuhde?
semmonen missä toisesta väliltetään ja on paras ystävä ja elämänkumppani
- Anonyymi
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
🍒 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17842330E
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Älyllinen suhde on ainut mahdollinen.
- Anonyymi
Ainoa vaatimus suhteelle? Muilta osin ihan kaikki käy?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainoa vaatimus suhteelle? Muilta osin ihan kaikki käy?
Äh, tuosta Buddy lähtee liikkeelle, mutta muut vaatimukset on sitten täysin mahdottomia.
Anonyymi kirjoitti:
Äh, tuosta Buddy lähtee liikkeelle, mutta muut vaatimukset on sitten täysin mahdottomia.
Ei lainkaan, sillä on vain yksi päärajoite, eli pitää olla jollain alueella itseäni fiksumpi.
valtakunta kirjoitti:
Minusta on niin kiva nähdä sinua🥰🎈🎊🥳 Hyvää Vappua sinulle.
Kiitän ja samoin.
- Anonyymi
buddy-love kirjoitti:
Ei lainkaan, sillä on vain yksi päärajoite, eli pitää olla jollain alueella itseäni fiksumpi.
Sitä voi olla vaikea ylittää :)
Anonyymi kirjoitti:
Sitä voi olla vaikea ylittää :)
Lisko kykeni siihen ja useammalla alueella.
buddy-love kirjoitti:
Ei lainkaan, sillä on vain yksi päärajoite, eli pitää olla jollain alueella itseäni fiksumpi.
Minä tule kovin sanattomaksi lähelläsi. Tällein sivusta.
buddy-love kirjoitti:
Kiitän ja samoin.
Toivottavasti tarkoitat, mitä kirjoitit..🥰🎈🥳 se piristää suuresti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Äh, tuosta Buddy lähtee liikkeelle, mutta muut vaatimukset on sitten täysin mahdottomia.
Siitä, aloitettava
- Anonyymi
valtakunta kirjoitti:
Toivottavasti tarkoitat, mitä kirjoitit..🥰🎈🥳 se piristää suuresti.
Proposiodriver
- Anonyymi
Antin kanssa ja ehkä M
Parisuhde sen oman rakkaan kanssa kenestä todella tosissaan välittää ja kenen kanssa elämänsä haluaa jakaa olisi se optimaalisin. Sitten jos sellaista ei olisi saatavilla niin ehkä joku fwb juttu olisi toiseksi paras vaihtoehto itselle koska myös siinä olisi lämpimiä ja läheisyyden tunteita toista kohtaan vaikkakin ehkä laimeampina koska tunteet on itselle kuitenkin tärkeitä. Pelkkä seksisuhde ilman mitään tunteita tai yhden yön jutut jättäisivät itselle vain jotenkin kylmän ja tyhjän olon vaikka fyysisiä tarpeita lievittäisivätkin.🙂.
- Anonyymi
Tarkotatko parisuhteella sellasta perinteistä, jossa asutaan samassa osotteessa yms? Vai onko parisuhde sulle silleen laajempi käsite, että voisi olla myös erillissuhde tai vaikka etäsuhdekin tai jotain muuta vastaava, kunhan on monogaminen parisuhde?
Anonyymi kirjoitti:
Tarkotatko parisuhteella sellasta perinteistä, jossa asutaan samassa osotteessa yms? Vai onko parisuhde sulle silleen laajempi käsite, että voisi olla myös erillissuhde tai vaikka etäsuhdekin tai jotain muuta vastaava, kunhan on monogaminen parisuhde?
No joo on se sillain laajempi joo ettei välttämättä tarvi yhdessä asua mutta olla uskollisia ja lojaaleja toisilleen. Sitten jos yhdessä tuumin joskus jossain vaiheessa jotain muuta päätettäisiin mikä molemmista hyvältä tuntuisi ja molemmille sopisi niin se on sitten eri asia. Jokainen parisuhdekin on kuitenkin aina erilainen eikä voi tietää etukäteen millaiseksi se muodostuu.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No joo on se sillain laajempi joo ettei välttämättä tarvi yhdessä asua mutta olla uskollisia ja lojaaleja toisilleen. Sitten jos yhdessä tuumin joskus jossain vaiheessa jotain muuta päätettäisiin mikä molemmista hyvältä tuntuisi ja molemmille sopisi niin se on sitten eri asia. Jokainen parisuhdekin on kuitenkin aina erilainen eikä voi tietää etukäteen millaiseksi se muodostuu.🙂.
Tietenkin jokainen parisuhde on erilainen, mutta tässä olikin ajatuksena sellainen oma pohdinta mikä olisi itselle näillä nykytiedoillaan mahdollisesti paras vaihtoehto.
Minä, eli aloittaja, en esimerkiksi usko, että mä jaksaisin pidemmän päälle mitään erillissuhdetta. Mä koen jotenkin ajatuksenkin sellaisesta ihan hiton rasittavaksi, että pitäisi viettää jotain "laatuaikaa" toisen kanssa tai olla erillään. Ja se ajatus, että raahautuisin toisen kämpille ilta viettämään kuulostaa ihan yhdeltä helvetiltä pidemmän päälle. Se touhu vaan yksinkertaisesti loppuisi varsin pian siihen, että "mä en ..ttu jaksa vaivautua"🤣. Ihan sama on jossain vähän lyhyemmän etäisyyden etäsuhteessa. Mä en vaan ..ttu jaksaisi raahautua toisen luokse yhdenkään viikonlopun takia. Mä inhoan sellasta välitilassa oloa yli kaiken. Sen sijaan mä tiedän jo, että mulle sopisi hyvin sellainen etäsuhde, jossa nähdää harvemmin ja sitten asutaan toisen luona vaikka kuukausi-pari kerrallaan.
Mä olen kai outo, tai sellainen tunne tulee täällä aika usein, kun koen perinteisen yhdessäasuvan parisuhteen siksi kaikkein helpoimmaksi ja rasitukseltaan kevyimmäksi parisuhteeksi, jonka edelle menee oikeastaan vain tuon pitkän etäisyyden etäsuhde, jossa vietetään kerrallaan aina suht pitkä aika yhdessä ja sitten suht pitkä aika erossa. Tuollainen etäsuhde olisi minulle oikeastaan se kaikkein ideaalein vaihtoehto. Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin jokainen parisuhde on erilainen, mutta tässä olikin ajatuksena sellainen oma pohdinta mikä olisi itselle näillä nykytiedoillaan mahdollisesti paras vaihtoehto.
Minä, eli aloittaja, en esimerkiksi usko, että mä jaksaisin pidemmän päälle mitään erillissuhdetta. Mä koen jotenkin ajatuksenkin sellaisesta ihan hiton rasittavaksi, että pitäisi viettää jotain "laatuaikaa" toisen kanssa tai olla erillään. Ja se ajatus, että raahautuisin toisen kämpille ilta viettämään kuulostaa ihan yhdeltä helvetiltä pidemmän päälle. Se touhu vaan yksinkertaisesti loppuisi varsin pian siihen, että "mä en ..ttu jaksa vaivautua"🤣. Ihan sama on jossain vähän lyhyemmän etäisyyden etäsuhteessa. Mä en vaan ..ttu jaksaisi raahautua toisen luokse yhdenkään viikonlopun takia. Mä inhoan sellasta välitilassa oloa yli kaiken. Sen sijaan mä tiedän jo, että mulle sopisi hyvin sellainen etäsuhde, jossa nähdää harvemmin ja sitten asutaan toisen luona vaikka kuukausi-pari kerrallaan.
Mä olen kai outo, tai sellainen tunne tulee täällä aika usein, kun koen perinteisen yhdessäasuvan parisuhteen siksi kaikkein helpoimmaksi ja rasitukseltaan kevyimmäksi parisuhteeksi, jonka edelle menee oikeastaan vain tuon pitkän etäisyyden etäsuhde, jossa vietetään kerrallaan aina suht pitkä aika yhdessä ja sitten suht pitkä aika erossa. Tuollainen etäsuhde olisi minulle oikeastaan se kaikkein ideaalein vaihtoehto.Mä taas näen ja koen niin että se parisuhde kyllä muodostuu sitten itsekseen luonnollisesti juuri sellaiseksi mikä kaikkein parhaalle ja luontevimmalle meistä siinä parisuhteessa olijoista tuntuu oli se sitten mitä tahansa.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä taas näen ja koen niin että se parisuhde kyllä muodostuu sitten itsekseen luonnollisesti juuri sellaiseksi mikä kaikkein parhaalle ja luontevimmalle meistä siinä parisuhteessa olijoista tuntuu oli se sitten mitä tahansa.🙂.
Minusta tuo kuulostaa lähinnä toiveajattelulta. Kyllä itsensä olisi syytä tuntea jo valmiiksi. Ihmiset yleensä tuppaavat nimenomaan vain ajautumaan ja "muodostumaan luonnollisesti" sekä pariksi, että sitten eroon myös.
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa lähinnä toiveajattelulta. Kyllä itsensä olisi syytä tuntea jo valmiiksi. Ihmiset yleensä tuppaavat nimenomaan vain ajautumaan ja "muodostumaan luonnollisesti" sekä pariksi, että sitten eroon myös.
Tottakai sitä itsensä tuntee valmiiksi eihän tuo sitä tarkoita ettei tuntisi. Mutta jokainen parisuhde on niin erilainen ettei etukäteen voi millään tietää että mikä parhaimmalta ja oikeimmalta tuntuu juuri tässä parisuhteessa juuri tämän ihmisen kanssa. Tai ainakin ite niin koen asian.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä taas näen ja koen niin että se parisuhde kyllä muodostuu sitten itsekseen luonnollisesti juuri sellaiseksi mikä kaikkein parhaalle ja luontevimmalle meistä siinä parisuhteessa olijoista tuntuu oli se sitten mitä tahansa.🙂.
Sinun jutut on kuin veltoksi keitetty pitkä spagetti, yhtä mössöjä.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Tottakai sitä itsensä tuntee valmiiksi eihän tuo sitä tarkoita ettei tuntisi. Mutta jokainen parisuhde on niin erilainen ettei etukäteen voi millään tietää että mikä parhaimmalta ja oikeimmalta tuntuu juuri tässä parisuhteessa juuri tämän ihmisen kanssa. Tai ainakin ite niin koen asian.🙂.
Tässä ei ollutkaan oleellista se parisuhde, vaan se oma itse ja sen oman itsen tuntemukset. En tiedä miksi sä haluat täällä antaa itsestäsi tuollaisen kuvan, että olisi ihan pelkää pullamössöä, joka muovautuisi ihan mihin vaan, Mä en usko siihen hetkeäkään, vaan ihan taatusti sinullakin on ihan oman toiveesi ja ajatuksesi siitä mikä olisi paras vaihtoehto. Vaan ei sun tietenkään ole sitä mikään pakko ilmaista, joten jätän tähän.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Tottakai sitä itsensä tuntee valmiiksi eihän tuo sitä tarkoita ettei tuntisi. Mutta jokainen parisuhde on niin erilainen ettei etukäteen voi millään tietää että mikä parhaimmalta ja oikeimmalta tuntuu juuri tässä parisuhteessa juuri tämän ihmisen kanssa. Tai ainakin ite niin koen asian.🙂.
Että siis ... jos nainen kysyisi sinulta, että millaisen parisuhteen haluaisit, niin tuoko olisi vastauksesi?
Anonyymi kirjoitti:
Sinun jutut on kuin veltoksi keitetty pitkä spagetti, yhtä mössöjä.
Se nyt on ihan se ja sama mitä sä ajattelet. Se ei mun elämääni vaikuta mitenkään.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Tässä ei ollutkaan oleellista se parisuhde, vaan se oma itse ja sen oman itsen tuntemukset. En tiedä miksi sä haluat täällä antaa itsestäsi tuollaisen kuvan, että olisi ihan pelkää pullamössöä, joka muovautuisi ihan mihin vaan, Mä en usko siihen hetkeäkään, vaan ihan taatusti sinullakin on ihan oman toiveesi ja ajatuksesi siitä mikä olisi paras vaihtoehto. Vaan ei sun tietenkään ole sitä mikään pakko ilmaista, joten jätän tähän.
Tottakai jokaisella varmaan joku haavekuva täydellisestä parisuhteesta on mutta hyvin harvoin sellaiset todellisuudessa toteutuu kun vain juuri sen yhden ihmisen halujen ja toiveiden mukaan parisuhde ei toimi vaan parisuhde on kompromisseja kun sen toisenkin ihmisen toiveet ja haaveet on otettava huomioon. Parisuhde on aina tiimipeliä missä molemmat työskentelee yhdessä toista ja toisen haluja ja toiveita kunnioittaen parhaan mahdollisen yhteisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Näin mä sen nään.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Tottakai jokaisella varmaan joku haavekuva täydellisestä parisuhteesta on mutta hyvin harvoin sellaiset todellisuudessa toteutuu kun vain juuri sen yhden ihmisen halujen ja toiveiden mukaan parisuhde ei toimi vaan parisuhde on kompromisseja kun sen toisenkin ihmisen toiveet ja haaveet on otettava huomioon. Parisuhde on aina tiimipeliä missä molemmat työskentelee yhdessä toista ja toisen haluja ja toiveita kunnioittaen parhaan mahdollisen yhteisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Näin mä sen nään.🙂.
Kuka taas on puhunut jostain "täydellisestä parisuhteesta"? Minä ainakana en ole mistään sellaisesta sanonut sanaakaan, Puhun edelleen, monettakohan kertaa, oman itse kokemuksesta siitä mikä olisi itselle oman nykyhetken tietämyksen perusteella paras vaihtoehto. Sillä ei ole mitään tekemistä minkään täydellisen parisuhteen kanssa tai sen kanssa toteutuuko mikään ikinä juuri ajatellulla tavalla.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Tottakai jokaisella varmaan joku haavekuva täydellisestä parisuhteesta on mutta hyvin harvoin sellaiset todellisuudessa toteutuu kun vain juuri sen yhden ihmisen halujen ja toiveiden mukaan parisuhde ei toimi vaan parisuhde on kompromisseja kun sen toisenkin ihmisen toiveet ja haaveet on otettava huomioon. Parisuhde on aina tiimipeliä missä molemmat työskentelee yhdessä toista ja toisen haluja ja toiveita kunnioittaen parhaan mahdollisen yhteisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Näin mä sen nään.🙂.
Muuta tiedätkö mitä ... sun ei todellakaan ole yhtään mikään pakko kertoa mitään siitä omasta ideaalistasi. Jos sellaista ei ole, niin ei sitten. Jos on, niin saat pitää omana tietonasi. Minä en aio enää viidettä kertaa kysyä. 🙂
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Tottakai jokaisella varmaan joku haavekuva täydellisestä parisuhteesta on mutta hyvin harvoin sellaiset todellisuudessa toteutuu kun vain juuri sen yhden ihmisen halujen ja toiveiden mukaan parisuhde ei toimi vaan parisuhde on kompromisseja kun sen toisenkin ihmisen toiveet ja haaveet on otettava huomioon. Parisuhde on aina tiimipeliä missä molemmat työskentelee yhdessä toista ja toisen haluja ja toiveita kunnioittaen parhaan mahdollisen yhteisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Näin mä sen nään.🙂.
Sun tarinat on kuin jostain naisten rakkaushömppä romaanista.
Anonyymi kirjoitti:
Että siis ... jos nainen kysyisi sinulta, että millaisen parisuhteen haluaisit, niin tuoko olisi vastauksesi?
No mitä mä siihen sitten vastaisin. Onnellisen missä kumpikin on avoimia ja rehellisiä ja uskollisia toisilleen. Parisuhteen missä kummankin halut ja toiveet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon ja kunnioitetaan toisiamme. Missä toisesta välitetään ja läheisyys ja kosketus ja luottamus on myös tärkeää. Mä oon todella huono kuvailemaan ideaali parisuhdetta mulle kun se tuntuu aina niin typerältä kun parisuhteessa täytyy aina ottaa se toinenkin huomioon ja mitä hän haluaa ja toivoo ei se ole ikinä kiinni vain siitä mitä mä yksin toivon ja haluan vaan mitä yhdessä halutaan ja oikeaksi koetaan.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No mitä mä siihen sitten vastaisin. Onnellisen missä kumpikin on avoimia ja rehellisiä ja uskollisia toisilleen. Parisuhteen missä kummankin halut ja toiveet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon ja kunnioitetaan toisiamme. Missä toisesta välitetään ja läheisyys ja kosketus ja luottamus on myös tärkeää. Mä oon todella huono kuvailemaan ideaali parisuhdetta mulle kun se tuntuu aina niin typerältä kun parisuhteessa täytyy aina ottaa se toinenkin huomioon ja mitä hän haluaa ja toivoo ei se ole ikinä kiinni vain siitä mitä mä yksin toivon ja haluan vaan mitä yhdessä halutaan ja oikeaksi koetaan.🙂.
Eikö sinussa ole yhtään rosoa ja särmää? Kuulostaan ihan curling-kiven liu’uttamiselta jäällä nuo kuvaukset.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No mitä mä siihen sitten vastaisin. Onnellisen missä kumpikin on avoimia ja rehellisiä ja uskollisia toisilleen. Parisuhteen missä kummankin halut ja toiveet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon ja kunnioitetaan toisiamme. Missä toisesta välitetään ja läheisyys ja kosketus ja luottamus on myös tärkeää. Mä oon todella huono kuvailemaan ideaali parisuhdetta mulle kun se tuntuu aina niin typerältä kun parisuhteessa täytyy aina ottaa se toinenkin huomioon ja mitä hän haluaa ja toivoo ei se ole ikinä kiinni vain siitä mitä mä yksin toivon ja haluan vaan mitä yhdessä halutaan ja oikeaksi koetaan.🙂.
No kai tuo jonkun naisen tuntemuksiin vetoa. Vaan ei se kerro mitä sinä haluat ja miten ne sinun halusi ja toiveesi otettaisiin huomioon. En tiedä miten toinen pitäisi muka voida ottaa huomioon, jos ei hän edes osaa itse sanoa mitä haluaa. Minä en ole ajatustenlukija ja tuollainen teksti ei sanoisi minulle yhtään mitään.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No mitä mä siihen sitten vastaisin. Onnellisen missä kumpikin on avoimia ja rehellisiä ja uskollisia toisilleen. Parisuhteen missä kummankin halut ja toiveet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon ja kunnioitetaan toisiamme. Missä toisesta välitetään ja läheisyys ja kosketus ja luottamus on myös tärkeää. Mä oon todella huono kuvailemaan ideaali parisuhdetta mulle kun se tuntuu aina niin typerältä kun parisuhteessa täytyy aina ottaa se toinenkin huomioon ja mitä hän haluaa ja toivoo ei se ole ikinä kiinni vain siitä mitä mä yksin toivon ja haluan vaan mitä yhdessä halutaan ja oikeaksi koetaan.🙂.
Tuo on vähän sama, kuin jos kysyisi, että haluatko lapsia ... se on ihan miten se asia yhdessä sovitaan. Haluatko asua maalla vai kaupungissa ... se riippuu siitä missä molemmat olisivat tyytyväisiä. Asuisitko mielummin kerros- vai omakotitalossa ... en mä osaa sanoa, kun kyllä siinä asiassa molempien mielipiteet pitää ottaa huomioon. Haluasitko mökin ... se on asia, josta pitäisi yhdessä keskustella. Haluaisitko lemmikin ... en mä osaa tätä asiaa kuvailla, kun pitää se toinenkin ottaa huomioon.
Öööö ... okei ... no annetaan olla. Anonyymi kirjoitti:
Kuka taas on puhunut jostain "täydellisestä parisuhteesta"? Minä ainakana en ole mistään sellaisesta sanonut sanaakaan, Puhun edelleen, monettakohan kertaa, oman itse kokemuksesta siitä mikä olisi itselle oman nykyhetken tietämyksen perusteella paras vaihtoehto. Sillä ei ole mitään tekemistä minkään täydellisen parisuhteen kanssa tai sen kanssa toteutuuko mikään ikinä juuri ajatellulla tavalla.
En mä osaa sanoa mikä mulle tässä elämäntilanteessa nykytiedon mukaan paras vaihtoehto olisi kun tää elämä on niin täysin erilainen kuin se elämä ja maailma missä mä elin kun oon ollu niissä muutamassa parisuhteessa mitä on ollut. Silloin kun olin niin ei siinä maailmassa missä mä elin ollut mitään mahdollisuuksia hyvälle ja terveelle parisuhteelle eikä mulla sellaista oikeastaan ole koskaan ollutkaan joten ei ole mitään konkreettista kokemusta mitä nyt tässä nykyhetkessä voisin haluta se on jotenkin todella vaikeaa siksikin määritellä.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
En mä osaa sanoa mikä mulle tässä elämäntilanteessa nykytiedon mukaan paras vaihtoehto olisi kun tää elämä on niin täysin erilainen kuin se elämä ja maailma missä mä elin kun oon ollu niissä muutamassa parisuhteessa mitä on ollut. Silloin kun olin niin ei siinä maailmassa missä mä elin ollut mitään mahdollisuuksia hyvälle ja terveelle parisuhteelle eikä mulla sellaista oikeastaan ole koskaan ollutkaan joten ei ole mitään konkreettista kokemusta mitä nyt tässä nykyhetkessä voisin haluta se on jotenkin todella vaikeaa siksikin määritellä.🙂.
Ehkä olisi ihan kannatavaa opetella nyt tuntemaan itsensä ja selvittää itselle niitä omia toiveita. Ei tulisi sitten niin helposti hypättyä vaan johonkin mukaan ja huomattua, että ei se täytäkään niitä omia toiveita, kun jonain päivänä itselle selviää, että mitä haluaa.
Anonyymi kirjoitti:
Muuta tiedätkö mitä ... sun ei todellakaan ole yhtään mikään pakko kertoa mitään siitä omasta ideaalistasi. Jos sellaista ei ole, niin ei sitten. Jos on, niin saat pitää omana tietonasi. Minä en aio enää viidettä kertaa kysyä. 🙂
Ei kun mä en ihan oikeasti sitä osaa määritellä sitä on todella hankalaa selittää ja ehkä me käsitetään asiatkin eritavalla että mitä sä yrität kysyä ja haluaisit tietää. Mä muutenkin vieläkin yritän opetella elämään tällaistä ns. "normaalia" elämää menneisyyteni takia vaikka 15v onkin menny siitä kun elämänsuuntaani muutin.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei kun mä en ihan oikeasti sitä osaa määritellä sitä on todella hankalaa selittää ja ehkä me käsitetään asiatkin eritavalla että mitä sä yrität kysyä ja haluaisit tietää. Mä muutenkin vieläkin yritän opetella elämään tällaistä ns. "normaalia" elämää menneisyyteni takia vaikka 15v onkin menny siitä kun elämänsuuntaani muutin.🙂.
En minä halua tietää yhtään mitään, älä pelkää. Tämä on hyvä ihan juuri näin.
Anonyymi kirjoitti:
Sun tarinat on kuin jostain naisten rakkaushömppä romaanista.
No se nyt vaan on miten mä asiat nään kuullosti se sitten miltä tahansa.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Eikö sinussa ole yhtään rosoa ja särmää? Kuulostaan ihan curling-kiven liu’uttamiselta jäällä nuo kuvaukset.
Mun elämässä on ollu ihan tarpeeks rosoa ja särmää mä en toivo sitä yhtään elämääni enää mä oon nähny sitä aivan tarpeekseni.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
No kai tuo jonkun naisen tuntemuksiin vetoa. Vaan ei se kerro mitä sinä haluat ja miten ne sinun halusi ja toiveesi otettaisiin huomioon. En tiedä miten toinen pitäisi muka voida ottaa huomioon, jos ei hän edes osaa itse sanoa mitä haluaa. Minä en ole ajatustenlukija ja tuollainen teksti ei sanoisi minulle yhtään mitään.
Mitä mun sitten pitäis osata sanoa anna jotain esimerkkejä niin mä voin sanoa että tuntuisiko se sellaiselta mistä mä voisin pitää vai en jos tosissaan haluat tietää. Näin me ei päästä puusta pitkään kun en mä osaa ilmiselvästi kuvailla niitä asioita mitä sä tahtoisit tietää.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mitä mun sitten pitäis osata sanoa anna jotain esimerkkejä niin mä voin sanoa että tuntuisiko se sellaiselta mistä mä voisin pitää vai en jos tosissaan haluat tietää. Näin me ei päästä puusta pitkään kun en mä osaa ilmiselvästi kuvailla niitä asioita mitä sä tahtoisit tietää.🙂.
Kyllä ihmisen pitää mun kanssani itse tietää mitä hän haluaa. Jos ei kykene suoriin kysymyksiin vastaamaan edes jotain sinne päin, niin antaa olla. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on vähän sama, kuin jos kysyisi, että haluatko lapsia ... se on ihan miten se asia yhdessä sovitaan. Haluatko asua maalla vai kaupungissa ... se riippuu siitä missä molemmat olisivat tyytyväisiä. Asuisitko mielummin kerros- vai omakotitalossa ... en mä osaa sanoa, kun kyllä siinä asiassa molempien mielipiteet pitää ottaa huomioon. Haluasitko mökin ... se on asia, josta pitäisi yhdessä keskustella. Haluaisitko lemmikin ... en mä osaa tätä asiaa kuvailla, kun pitää se toinenkin ottaa huomioon.
Öööö ... okei ... no annetaan olla.No noihin olisi paljon helpompi vastata kun ne on yksityiskohtaisempia ei niin laajoja. En halua lapsia, mieluummin maalla tai ainakin luonnon lähellä, rivitalo olisi ehkä paras, mökin tahtoisin, lemmikkin olis mukava kun olen eläinrakas.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No noihin olisi paljon helpompi vastata kun ne on yksityiskohtaisempia ei niin laajoja. En halua lapsia, mieluummin maalla tai ainakin luonnon lähellä, rivitalo olisi ehkä paras, mökin tahtoisin, lemmikkin olis mukava kun olen eläinrakas.🙂.
Ne ovt aivan yhtä yksityiskohtaisia, kuin kysymys parisuhteestakin. Se haluaako asua yhdessä vai erikseen, ei ole yhtään epämääräisempi kysymys, kuin haluaako asua kerros- vai omakotitalossa.
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä olisi ihan kannatavaa opetella nyt tuntemaan itsensä ja selvittää itselle niitä omia toiveita. Ei tulisi sitten niin helposti hypättyä vaan johonkin mukaan ja huomattua, että ei se täytäkään niitä omia toiveita, kun jonain päivänä itselle selviää, että mitä haluaa.
No sitähän tässä kokoajan tehdään ja kyllä mä itseni tunnen ihan hyvin siitä ei ole kyse ja olenhan mä tässä jo muutamaan kertaan kertonut mitä haluan muttei se oikeen oo kelvannut. Konkreettisempiin kysymyksiin mä osaisin varmasti antaa konkreettisemmat vastaukset. Kun mä en ihan oo pysynyt perässä että mitä tietää halutaan tai ilmeisesti oon sen aivan väärin käsittänyt.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
En minä halua tietää yhtään mitään, älä pelkää. Tämä on hyvä ihan juuri näin.
No se on hyvä mutta miksi me sitten just asiasta väännettiin?.😊. Musta tuntuu että me vaan puhuttiin niin eriasioista ettei vaan ymmärretty mitä toinen hakee takaa tai ainakaan mä en ilmiselvästi ymmärtänyt.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No se on hyvä mutta miksi me sitten just asiasta väännettiin?.😊. Musta tuntuu että me vaan puhuttiin niin eriasioista ettei vaan ymmärretty mitä toinen hakee takaa tai ainakaan mä en ilmiselvästi ymmärtänyt.🙂.
Mä totesin jo aikaisemmin, että annan olla. Minkäänlaista vääntöä en ainakaan minä ole käynyt. Sinusta en tiedä.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ihmisen pitää mun kanssani itse tietää mitä hän haluaa. Jos ei kykene suoriin kysymyksiin vastaamaan edes jotain sinne päin, niin antaa olla. 🙂
No ei ne niin suoria sitten ollut kun mä mielestäni kyllä niihin vastasin kuten ne ymmärsin mutta se ei ollut sitten oikein ilmiselvästikään. Pitäiskö mun sitten määritellä esimerkiksi että mieluiten jossain vaiheessa asuisin yhdessä parisuhteessa mutta kun ei sekään mulle mikään välttämättömyys olisi vaan voisin olla aivan yhtä onnellinen omissakin asunnoissa. Tuollaisia käytännön asioitako sä tarkoitit?🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No ei ne niin suoria sitten ollut kun mä mielestäni kyllä niihin vastasin kuten ne ymmärsin mutta se ei ollut sitten oikein ilmiselvästikään. Pitäiskö mun sitten määritellä esimerkiksi että mieluiten jossain vaiheessa asuisin yhdessä parisuhteessa mutta kun ei sekään mulle mikään välttämättömyys olisi vaan voisin olla aivan yhtä onnellinen omissakin asunnoissa. Tuollaisia käytännön asioitako sä tarkoitit?🙂.
Mä puhuin jo ihan ensimmäisessä vastauksessani sulle varsin yksityiskohtaisesti siitä miten itse asian näen ja mitkä minun ideaalini olisivat. Jos ei siinä riittävän yksityiskohtaisesti puhuttu, niin eipä sille mitään mahda. Eivät ne asiat toistamalla muutu. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Ne ovt aivan yhtä yksityiskohtaisia, kuin kysymys parisuhteestakin. Se haluaako asua yhdessä vai erikseen, ei ole yhtään epämääräisempi kysymys, kuin haluaako asua kerros- vai omakotitalossa.
No mä tuossa edellisessä kommentissa sitä jo vähän sivusinkin mutta sä siis tarkoitit tuollaisia käytännön asioita. No asumisesta sanoinkin että mieluiten yhdessä mutta ei erikseen asuminenkaan mikään este mulle olisi. Ja jos etäisyyttä olis enemmän niin silloin ehkä se jommankumman luona pidempään oleminen olis paras ratkaisu.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Mä totesin jo aikaisemmin, että annan olla. Minkäänlaista vääntöä en ainakaan minä ole käynyt. Sinusta en tiedä.
No se nyt oli kuvainnollista keskustelua ennemminkin. Sopiihan sekin mutta just vasta rupesin vähän pääsemään jyvälle että mitä tietää haluttiin mutta ehkä sen sitten voi antaa olla.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No se nyt oli kuvainnollista keskustelua ennemminkin. Sopiihan sekin mutta just vasta rupesin vähän pääsemään jyvälle että mitä tietää haluttiin mutta ehkä sen sitten voi antaa olla.🙂.
Ei mikään estä sinua kirjoittamasta, jos haluat. Minä ilmaisin asiani jo, ensimmäisessä viestissäni sinulle, eivätkä ne ole mihinkään muuttuneet. En tosiaan viitsi enää viidettä kerta kysellä, mutta ei mikään estä vastaamasta niihin aiempiin uudelleen.
Anonyymi kirjoitti:
Mä puhuin jo ihan ensimmäisessä vastauksessani sulle varsin yksityiskohtaisesti siitä miten itse asian näen ja mitkä minun ideaalini olisivat. Jos ei siinä riittävän yksityiskohtaisesti puhuttu, niin eipä sille mitään mahda. Eivät ne asiat toistamalla muutu. 🙂
Ja mä vastasin että mä näen että ne käytännön asiat muotoutuu sen mukaan mikä juuri sen parisuhteen olosuhteissa tuntuu parhaimmalta ja oikeimmalta. Jos asuttaisiin viereisissä taloissa vaikka niin yhdessä asuminen olis mulle mieluisinta mutta jos etäisyyttä olis 50km niin se ei ihan käytännön syistä olis paras ratkaisu jolloin omissa asunnoissa asuminen olisi järkevin ja mieluisin ratkaisu.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Ei mikään estä sinua kirjoittamasta, jos haluat. Minä ilmaisin asiani jo, ensimmäisessä viestissäni sinulle, eivätkä ne ole mihinkään muuttuneet. En tosiaan viitsi enää viidettä kerta kysellä, mutta ei mikään estä vastaamasta niihin aiempiin uudelleen.
No mä mielestäni kyllä niihinkin vastasin mutta kun vastaukset ei vaan kelvannu. Jos nyt yhdessä asumisesta olisi kyse niin se olisi mieluisinta jos välimatka olisi lyhyt mutta jos välimatkaa olis enemmän niin omst asunnot olisi järkevin ja mieluisin ratkaisu. No nyt täytyy kuitenkin jo mennä koisaan ei vasn jaksa enää joten oikein hyvät yöt sulle.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä taas näen ja koen niin että se parisuhde kyllä muodostuu sitten itsekseen luonnollisesti juuri sellaiseksi mikä kaikkein parhaalle ja luontevimmalle meistä siinä parisuhteessa olijoista tuntuu oli se sitten mitä tahansa.🙂.
Sm suhde
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mun elämässä on ollu ihan tarpeeks rosoa ja särmää mä en toivo sitä yhtään elämääni enää mä oon nähny sitä aivan tarpeekseni.🙂.
Sivusta, joo tuosta olen ihan samaa mieltä, jossain kohtaa kuppi tulee täyteen eikä kaipaa muuta kuin sileää menoa ja täytyy olla aidosti hölmö tai masokisti jos kaipaa loppuun asti jotain suurta saavuttamatonta vielä senkin jälkeen kun puolet elämästä on ollut selkeää p*skassa kahlaamista tai hyödytöntä pään seinään hakkaamista. Sen löydetyn ei tosiaankaan tarvitse olla mitään intohimon vuoristorataa vaan jotain sielua ja mieltä lämmittävää. Eikä edes välttämättä mitään nopeasti syttyvää vaan jotain mikä kehittyy ajan kanssa siteeksi mitä ei riko mitään. Noin ja nyt hammaspesulle, puheet alkaa maistumaan yltiömakealle 🤤, tartte palata normitilaan...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinun jutut on kuin veltoksi keitetty pitkä spagetti, yhtä mössöjä.
Erittäin keljusti sanottu toiselle, joka vastasi oman ajatuksensa optimaalisesta parisuhteesta. Samaan hengenvetoon voit haukkua myös minut; olen asiasta täysin samaa mieltä Mikkojuhanin kanssa. Joka ainut parisuhde on erilainen, johtuen niiden ihmisten keskinäisestä kemiasta ja olosuhteista.
olennainen - Anonyymi
Hyi helvata
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Tottakai sitä itsensä tuntee valmiiksi eihän tuo sitä tarkoita ettei tuntisi. Mutta jokainen parisuhde on niin erilainen ettei etukäteen voi millään tietää että mikä parhaimmalta ja oikeimmalta tuntuu juuri tässä parisuhteessa juuri tämän ihmisen kanssa. Tai ainakin ite niin koen asian.🙂.
Aistit
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinun jutut on kuin veltoksi keitetty pitkä spagetti, yhtä mössöjä.
Tästä tulee mielikuva, mielleyhtymä, näen sieluni silmin
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä taas näen ja koen niin että se parisuhde kyllä muodostuu sitten itsekseen luonnollisesti juuri sellaiseksi mikä kaikkein parhaalle ja luontevimmalle meistä siinä parisuhteessa olijoista tuntuu oli se sitten mitä tahansa.🙂.
Komppaan sinua Mikkojuhan, realistinen näkemys. Mitään suhdetta ei voi aloittaa tuosta noin vaan jonkun kanssa, ei kertakaikkiaan mitään. Ensin täytyy kohdata, vaihtaa ajatuksia pidempäänkin, tunnustella millainen toinen on. Ei sitä heti muuteta yhteen, tai päätetä alkaa etäsuhteeseen tai rinnakkaissuhteen tai mihinkään suhteeseen. Suhde todellakin muodostuu ajan kanssa sellaiseksi kuin muodostuu, jos on muodostuakseen ja molemmat näkee suhteessa potentiaalia. Oikeaa suhdepotentiaalia, eikä mitään putkinäköistä mä haluun -soopaa.
FWB suhteet, ennen tätä tyyppiä kutsuttiin "rakastaja-suhteiksi" ovat hyvä esimerkki. KUN sellainen muodostuu molemmat tietävät sen muutaman viikon sisällä olevan FWB suhde. Tai seksisuhde. Nämä suhdetyypit ovat niitä, joista ei muille kovinkaan kerrota. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että siis ... jos nainen kysyisi sinulta, että millaisen parisuhteen haluaisit, niin tuoko olisi vastauksesi?
Tähän väliin. Toinen ihminen on yleensä se tärkein parisuhteessa, ei parisuhteen muoto tai parisuhde sinänsä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuka taas on puhunut jostain "täydellisestä parisuhteesta"? Minä ainakana en ole mistään sellaisesta sanonut sanaakaan, Puhun edelleen, monettakohan kertaa, oman itse kokemuksesta siitä mikä olisi itselle oman nykyhetken tietämyksen perusteella paras vaihtoehto. Sillä ei ole mitään tekemistä minkään täydellisen parisuhteen kanssa tai sen kanssa toteutuuko mikään ikinä juuri ajatellulla tavalla.
Eihän toteutumaton parisuhde ole mikään paras parisuhteen muoto tai mikään vaihtoehto.
Parisuhteen voi karkeasti ajatella hyödykkeenä kuten tietokone. Jos vaan miettii minkälainen kone itselle juuri tänään olisi sopivin, siinähän miettii, ilman konetta. Mikäli huomennakin miettii samanlaista konetta, jossa halutut ominaisuudet, mutta odottaa vaikka parempaa tarjousta, niin ilman konetta jää edelleen.
Kone-esimerkki on kuitenkin kuin lasten leikkiä parisuhteeseen verrattuna. Jos jonain päivänä päättää ostaa koneen x, niin siinä se on. Kone ei sano, halusiko tulla myydyksi juuri sinulle. Ei odota sinulta mitään taitoja, ei edes digitaitoja. Ellet osaa käyttää konetta, täysin oma vika. Ihmissuhteet ovat todella paljon monimutkaisempia ja vaativampia. - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei kun mä en ihan oikeasti sitä osaa määritellä sitä on todella hankalaa selittää ja ehkä me käsitetään asiatkin eritavalla että mitä sä yrität kysyä ja haluaisit tietää. Mä muutenkin vieläkin yritän opetella elämään tällaistä ns. "normaalia" elämää menneisyyteni takia vaikka 15v onkin menny siitä kun elämänsuuntaani muutin.🙂.
Kompaan sinua edelleen. On pikemminkin kypsyyttä ottaa elämä ja ihmiset sellaisena kuin ne tulee vastaan, eikä jumittaa omiin ajatuksiin idealisesta parisuhteesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ne ovt aivan yhtä yksityiskohtaisia, kuin kysymys parisuhteestakin. Se haluaako asua yhdessä vai erikseen, ei ole yhtään epämääräisempi kysymys, kuin haluaako asua kerros- vai omakotitalossa.
Sivusta. Yhdessä vai erikseen ratkeaa hyvinkin helposti sen perusteella missä ja miten asutaan nyt. Joten sen perusteella miten NYT asutaan ei todellakaan aina tarvitse miettiä haluaako asua kerros- vai omakotitalossa, maalla vai kaupungissa. Siihen miten kumpainenkin asuu nyt vaikuttaa suuresti hänen ammattinsa/toimeentulonsa ja historiansa.
Anonyymi kirjoitti:
Komppaan sinua Mikkojuhan, realistinen näkemys. Mitään suhdetta ei voi aloittaa tuosta noin vaan jonkun kanssa, ei kertakaikkiaan mitään. Ensin täytyy kohdata, vaihtaa ajatuksia pidempäänkin, tunnustella millainen toinen on. Ei sitä heti muuteta yhteen, tai päätetä alkaa etäsuhteeseen tai rinnakkaissuhteen tai mihinkään suhteeseen. Suhde todellakin muodostuu ajan kanssa sellaiseksi kuin muodostuu, jos on muodostuakseen ja molemmat näkee suhteessa potentiaalia. Oikeaa suhdepotentiaalia, eikä mitään putkinäköistä mä haluun -soopaa.
FWB suhteet, ennen tätä tyyppiä kutsuttiin "rakastaja-suhteiksi" ovat hyvä esimerkki. KUN sellainen muodostuu molemmat tietävät sen muutaman viikon sisällä olevan FWB suhde. Tai seksisuhde. Nämä suhdetyypit ovat niitä, joista ei muille kovinkaan kerrota.Joo suhteet muodostuu aina omanlaisikseen sen mukaan millaiset ihmiset siinä suhteessa on kun ovat muodostuakseen. Mun mielestä se suhde on jo alusta tuomittu epäonnistumaan jos toinen lähtee siihen päässään jo joku tietty malli että minkälaisen suhteen välttämättä haluaa ja tarkoituksenaan muokata suhteesta juuri haluamansa kaltaisen ottamatta sitä toista ja hänen halujaan ja toiveitaan ollenkaan huomioon.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Tähän väliin. Toinen ihminen on yleensä se tärkein parisuhteessa, ei parisuhteen muoto tai parisuhde sinänsä.
Näin mäkin sen näkisin.🙂.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän väliin. Toinen ihminen on yleensä se tärkein parisuhteessa, ei parisuhteen muoto tai parisuhde sinänsä.
Tuo voi pitää paikkansa sinun kohdallasi. Monelle muulle se parisuhteen muoto ja toiveet sen suhteet ovat hyvin olennainen osa sitä toista ihmistä. Ne ovat osa häntä, hänen persoonaansa, hänen arvojaan, hänen elämäntapaansa, todella elimellinen osa sitä ihmistä itseään. Jos nuo asiat erotetaan ihmisestä, niin jäljelle ei jää kuin ulkokuori ja esimerkiksi minulle se om varsin yhdentekevää. Olennaisia ovat juuri nuo sisäiset asiat, jotka tekevät ihmisestä sen ihmisen joka hän on. En vain ihastu sellaiseen ihmiseen, joka on kovasti erilainen itse tärkeiksi kokemissani asioissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän toteutumaton parisuhde ole mikään paras parisuhteen muoto tai mikään vaihtoehto.
Parisuhteen voi karkeasti ajatella hyödykkeenä kuten tietokone. Jos vaan miettii minkälainen kone itselle juuri tänään olisi sopivin, siinähän miettii, ilman konetta. Mikäli huomennakin miettii samanlaista konetta, jossa halutut ominaisuudet, mutta odottaa vaikka parempaa tarjousta, niin ilman konetta jää edelleen.
Kone-esimerkki on kuitenkin kuin lasten leikkiä parisuhteeseen verrattuna. Jos jonain päivänä päättää ostaa koneen x, niin siinä se on. Kone ei sano, halusiko tulla myydyksi juuri sinulle. Ei odota sinulta mitään taitoja, ei edes digitaitoja. Ellet osaa käyttää konetta, täysin oma vika. Ihmissuhteet ovat todella paljon monimutkaisempia ja vaativampia.Minä puhunkin parisuhdemuodosta, joka on itselleni jo aiemmin toteutunut ja siinä on ollut hyvä olla. muutakin on tullut kokeiltua ja siinä taas ei ole ollut hyvä. Kun elämää on elänyt ja itsensä tuntee, niin sitä tietään myös millä on itselle aidosti väliä ja millä taas ei. Tietenkin on ymmärrettävää, että jos ei ole kokemusta, kuten Mikkojuhan on tässä ketjussa useampaan kertaan tuonut ilmi, niin eihän sitä voi silloin tietää millä tulisi oikeasti olemaan itselle väliä. Se on todellakin ihan tuolla hypoteettisella tasolla, jota kuvaat "Eihän toteutumaton parisuhde ole mikään paras parisuhteen muoto tai mikään vaihtoehto." Noinhan se on, ensiksi pitä kokeilla ja oppia ja sitten vasta voi tietää varmaksi.
Sellaista "konetta", joka ei vastaa omiin tarpeisiin. ei kannata lainkaan hankkia. Raivaussaha ei toimi kovin hyvin pyykinpesussa ja on siis siihen tarkoitukseen pelkään rahanhukkaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kompaan sinua edelleen. On pikemminkin kypsyyttä ottaa elämä ja ihmiset sellaisena kuin ne tulee vastaan, eikä jumittaa omiin ajatuksiin idealisesta parisuhteesta.
Itse ajattelen täysin päinvastoin. Tuollainen teidän ajttelunnen on kokemattoman idealismia. jossa ei ole vielä mitään käryä paristuhteen todellisuudesta. Kyllä elämä opettaa teidätkin aikuisiksi ja ottamaan huomioon mikä on tärkeää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta. Yhdessä vai erikseen ratkeaa hyvinkin helposti sen perusteella missä ja miten asutaan nyt. Joten sen perusteella miten NYT asutaan ei todellakaan aina tarvitse miettiä haluaako asua kerros- vai omakotitalossa, maalla vai kaupungissa. Siihen miten kumpainenkin asuu nyt vaikuttaa suuresti hänen ammattinsa/toimeentulonsa ja historiansa.
Ei tietenkään ratkea. Ei ihminen välttämättä tässä ja nyt asu kuten haluaisi asua Hän voi tietää erittäin hyvin, että näin hän ei ainakaan halua jatkossa asua.
Se on tietenkin hienoa, että osa ihmisistä ei välitä lainkaan missä asuu. Minusta se on outoa, mutta yksilölle itselleen varmasti erittäin hyvä juttu, jos voi olla tytyväinen missä vaan.
"Siihen miten kumpainenkin asuu nyt vaikuttaa suuresti hänen ammattinsa/toimeentulonsa ja historiansa." Aivan ja juuri tuosta syystä tuo onkin hyvin oleellinen asia miettiä ja sano ääneen. Osan ihmisistä kanssa ei välttämättä koskaan voi asua niin, että olisi tyytyväinen. Sellaiseen suhteeseen ei kannata lainkaan alkaa. Anonyymi kirjoitti:
Tuo voi pitää paikkansa sinun kohdallasi. Monelle muulle se parisuhteen muoto ja toiveet sen suhteet ovat hyvin olennainen osa sitä toista ihmistä. Ne ovat osa häntä, hänen persoonaansa, hänen arvojaan, hänen elämäntapaansa, todella elimellinen osa sitä ihmistä itseään. Jos nuo asiat erotetaan ihmisestä, niin jäljelle ei jää kuin ulkokuori ja esimerkiksi minulle se om varsin yhdentekevää. Olennaisia ovat juuri nuo sisäiset asiat, jotka tekevät ihmisestä sen ihmisen joka hän on. En vain ihastu sellaiseen ihmiseen, joka on kovasti erilainen itse tärkeiksi kokemissani asioissa.
Nuo asiathan on mun mielestä juuri osa sitä ihmistä joka on se tärkein asia eikä ne parisuhteen käytännön järjestelyt. Mutta nää on vähän tälläisiä näkemys ja käsitys erojakin että mitä milläkin nyt sitten oikein tarkoitetaan.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Nuo asiathan on mun mielestä juuri osa sitä ihmistä joka on se tärkein asia eikä ne parisuhteen käytännön järjestelyt. Mutta nää on vähän tälläisiä näkemys ja käsitys erojakin että mitä milläkin nyt sitten oikein tarkoitetaan.🙂.
No ne käytännön järjestely yleensä juurikin ovat sitä ihmistä ja kertovat siitä ihmisestä. Ihminen tuppaa järjestämään elämäänsä tavoilla, joita haluaa. Jos toinen haluaa vastakkaista, niin ei kannata odottaa, että se käytännön järjestely hänen kanssaa tulee olemaan jotain ihan muuta, ainakaan pidemmän päälle. Vaan siis sehän on (kai) ihan hienoa, jos itselle on kaikki aivan sama. Toivottavasti preferenssejä ei herää sitten myöskään kokemuksen myötä tai ainkaan ne eivät sitten myöhemmin ole täysin vastakkaisia kuin se toinen osapuoli haluaa. Sillon käy se tyypillinen "kasvoimme erilleen" ilmiö, joka on todella tavallista kun mennään yhteen kokematomina ja vielä itsekin kehittyvinä raakileina. Jonain päivänä sitä vaan toteaa, että me emme halua enää lainkaan samoja asioita.
Anonyymi kirjoitti:
Itse ajattelen täysin päinvastoin. Tuollainen teidän ajttelunnen on kokemattoman idealismia. jossa ei ole vielä mitään käryä paristuhteen todellisuudesta. Kyllä elämä opettaa teidätkin aikuisiksi ja ottamaan huomioon mikä on tärkeää.
Mä olen kyllä taas tästä sun mielipiteestäs täysin erimieltä ei se ole mitään idealismia eikä kokemattomuutta. Sä nyt vaan koet itsesi jotenkin mukamas viisaammaksi ja kokeneemmaksi ja että muka tiedät mikä on tärkeää ja todellisuutta parisuhteessa mutta mulle se ei kyllä ollenkaan sellaiselta kuullosta. Sä voit tietää mikä on sulle ja sun parisuhteissa ollut tärkeää ottaa huomioon ja todellisuutta. Toisten parisuhteista taas että mikä niissä on tärkeää ottaa huomioon ja todellisuutta sä et tiedä yhtään mitään.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Ei tietenkään ratkea. Ei ihminen välttämättä tässä ja nyt asu kuten haluaisi asua Hän voi tietää erittäin hyvin, että näin hän ei ainakaan halua jatkossa asua.
Se on tietenkin hienoa, että osa ihmisistä ei välitä lainkaan missä asuu. Minusta se on outoa, mutta yksilölle itselleen varmasti erittäin hyvä juttu, jos voi olla tytyväinen missä vaan.
"Siihen miten kumpainenkin asuu nyt vaikuttaa suuresti hänen ammattinsa/toimeentulonsa ja historiansa." Aivan ja juuri tuosta syystä tuo onkin hyvin oleellinen asia miettiä ja sano ääneen. Osan ihmisistä kanssa ei välttämättä koskaan voi asua niin, että olisi tyytyväinen. Sellaiseen suhteeseen ei kannata lainkaan alkaa.Jos mä tosissani rakastan ja välitän siitä toisesta ihmisestä ja haluan elämäni hänen kanssaan jakaa niin mä asun vaikka paskamajassa että se olisi mahdollista.😄.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä olen kyllä taas tästä sun mielipiteestäs täysin erimieltä ei se ole mitään idealismia eikä kokemattomuutta. Sä nyt vaan koet itsesi jotenkin mukamas viisaammaksi ja kokeneemmaksi ja että muka tiedät mikä on tärkeää ja todellisuutta parisuhteessa mutta mulle se ei kyllä ollenkaan sellaiselta kuullosta. Sä voit tietää mikä on sulle ja sun parisuhteissa ollut tärkeää ottaa huomioon ja todellisuutta. Toisten parisuhteista taas että mikä niissä on tärkeää ottaa huomioon ja todellisuutta sä et tiedä yhtään mitään.🙂.
Saat olla. Olet itsekin todennut, että sinulla ei ole kokemusta. Toivon, että saat sitä ja toivon, että se kokemus ei tuhoa idealismiasi. Idealismi on aina tietyllä tavalla suloista ja raikasta. 👍
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Jos mä tosissani rakastan ja välitän siitä toisesta ihmisestä ja haluan elämäni hänen kanssaan jakaa niin mä asun vaikka paskamajassa että se olisi mahdollista.😄.
No sittenhän ei ole mitään ongelmaa. Teette vain aina 100%sti mitä se toinen tahtoo. Jos itselle ei ole milään noilla asioilla mitään väliä, niin eihän (välilä täysin toimimattomille) kompromisseille ole silloin mitään tarvetta.
Kuten mä sanoin tuossa jossain jo totesin, niin sehän on (kai) tosi hienoa, jos millään ei ole mitään sen suurempaa väliä. Täytyy vain toivoa, että se pysyykin niin, eivätkä ne toiveen ainakaan kehity täysin toiseen suuntaan kuin toisen toiveet. Periaatteessahan se on täysin toimiva konsepti, että toiselle on ihan sama, kunhan se aidosti sitten myös on ihan sama. Mikään ei tuhoa parisuhdetta tehokkaammin, kuin se jos toinen kokee aina joustavansa ja ettei ikinä saa missään asiassa haluamaansa. Anonyymi kirjoitti:
No ne käytännön järjestely yleensä juurikin ovat sitä ihmistä ja kertovat siitä ihmisestä. Ihminen tuppaa järjestämään elämäänsä tavoilla, joita haluaa. Jos toinen haluaa vastakkaista, niin ei kannata odottaa, että se käytännön järjestely hänen kanssaa tulee olemaan jotain ihan muuta, ainakaan pidemmän päälle. Vaan siis sehän on (kai) ihan hienoa, jos itselle on kaikki aivan sama. Toivottavasti preferenssejä ei herää sitten myöskään kokemuksen myötä tai ainkaan ne eivät sitten myöhemmin ole täysin vastakkaisia kuin se toinen osapuoli haluaa. Sillon käy se tyypillinen "kasvoimme erilleen" ilmiö, joka on todella tavallista kun mennään yhteen kokematomina ja vielä itsekin kehittyvinä raakileina. Jonain päivänä sitä vaan toteaa, että me emme halua enää lainkaan samoja asioita.
Kyllä se on niin mun mielestä että kun se oikea ihminen löydetään ja hän tuntee samoin niin sen ihmisen kanssa luodaan yhdessä se yhteinen paras mahdollinen parisuhde ja elämä eikä sillain että toinen tuo jo mukanaan jonkin tietyn valmiin mallin että just nimenomaan näin asioiden on mentävä tai ei mistään tuu yhtään mitään.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kyllä se on niin mun mielestä että kun se oikea ihminen löydetään ja hän tuntee samoin niin sen ihmisen kanssa luodaan yhdessä se yhteinen paras mahdollinen parisuhde ja elämä eikä sillain että toinen tuo jo mukanaan jonkin tietyn valmiin mallin että just nimenomaan näin asioiden on mentävä tai ei mistään tuu yhtään mitään.🙂.
Erotilastot eivät tuota juurikaan tue. Vaan tietenkin voi sitten lohduttautua vaikka sillä, että kaikki muut nyt eivät vaan osaa löytää niitä oikeita ihmisiä ja osaa kehittää niitä parisuhteitaan oikein. Optimisimi ja hyvä itseluottamus ovat hyviä asioita, vaikkeivät ehkä aivan realistisia.
Mitä tuohon oikean ihmisen löytämiseen tulee, niin sitä helpottaa kummasti kun kertoo sille toiselle ihan rehellisesti niistä omista toiveistaan jne. Sen verran niistä kannattanee olla tietoinen, että kykenee niitä toiselle sanoittamaan. Halusipa valmiin mallin ja tai keskeneräisen mallin, niin jos itselle nyt yhtään millään mitään väliä on, niin kannattaa ihan sanoa sille toiselle. Ei pääse tulemaan niin suuria yllätyksiä, jos sitten halutaankin ihan vastakkaisia asioita. Anonyymi kirjoitti:
Saat olla. Olet itsekin todennut, että sinulla ei ole kokemusta. Toivon, että saat sitä ja toivon, että se kokemus ei tuhoa idealismiasi. Idealismi on aina tietyllä tavalla suloista ja raikasta. 👍
Kiitos paljon.😊. Ei olekaan sellaisesta täysin terveellä pohjalla olevasta "normaalin" elämän parisuhteesta. Kun ei siinä päihdemaailmassa oikein sellaisia kyennyt rakentamaan. Ja juu niin toivon kovasti mäkin.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
No sittenhän ei ole mitään ongelmaa. Teette vain aina 100%sti mitä se toinen tahtoo. Jos itselle ei ole milään noilla asioilla mitään väliä, niin eihän (välilä täysin toimimattomille) kompromisseille ole silloin mitään tarvetta.
Kuten mä sanoin tuossa jossain jo totesin, niin sehän on (kai) tosi hienoa, jos millään ei ole mitään sen suurempaa väliä. Täytyy vain toivoa, että se pysyykin niin, eivätkä ne toiveen ainakaan kehity täysin toiseen suuntaan kuin toisen toiveet. Periaatteessahan se on täysin toimiva konsepti, että toiselle on ihan sama, kunhan se aidosti sitten myös on ihan sama. Mikään ei tuhoa parisuhdetta tehokkaammin, kuin se jos toinen kokee aina joustavansa ja ettei ikinä saa missään asiassa haluamaansa.Eihän se tuota tarkoita vaan kuten oon sanonut että niissä olosuhteissa mitä on yhdessä tehdään siitä parisuhteesta ja elämästä parhainta mahdollista.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Eihän se tuota tarkoita vaan kuten oon sanonut että niissä olosuhteissa mitä on yhdessä tehdään siitä parisuhteesta ja elämästä parhainta mahdollista.🙂.
Tuotahan se juuri tarkoittaa. Jos asioilla ei ole väliä, niin sitten ei ole. Jos on, niin kannattaa ihan jo alkuvaiheessa kertoa niitä asioita, joilla on väliä. Jos tosiaan millään ei ole mitään väliä, niin ei silloin mitään ongelmaa ole. Itse en tosin ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jolle ihan aidosti ei millään olisi ollut mitään väliä, mutta voihan sellaisia ihmisiä olla olemassa. Ainakin tässä ketjussa näkyy olevan useampia sellaisia ihmisiä, joille ei millään ole mitään väliä. Eli ei heillä siis ole myöskään komprimisseille mitään tarvetta. 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuotahan se juuri tarkoittaa. Jos asioilla ei ole väliä, niin sitten ei ole. Jos on, niin kannattaa ihan jo alkuvaiheessa kertoa niitä asioita, joilla on väliä. Jos tosiaan millään ei ole mitään väliä, niin ei silloin mitään ongelmaa ole. Itse en tosin ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jolle ihan aidosti ei millään olisi ollut mitään väliä, mutta voihan sellaisia ihmisiä olla olemassa. Ainakin tässä ketjussa näkyy olevan useampia sellaisia ihmisiä, joille ei millään ole mitään väliä. Eli ei heillä siis ole myöskään komprimisseille mitään tarvetta. 👍
Se tosin on hieman ristiriitaista, että useammassa kohtaa samaa viesti ensiksi selitetään miten millään ei saa olle mitään väliä ja seuraavaksi puhutaan kompromisseista. Jotenkin tuntuu, että siinä ei ihan toimita itse kuten saarnataan, mutta sellaisiahan ihmiset usein ovat - paheksuvat muissa asioita, jotka tekevät itse aivan samoin. Ero tulee vain siitä, että toiset sanovat avoimesti ja toiset ovat näennäisen "ihan sama". 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Erotilastot eivät tuota juurikaan tue. Vaan tietenkin voi sitten lohduttautua vaikka sillä, että kaikki muut nyt eivät vaan osaa löytää niitä oikeita ihmisiä ja osaa kehittää niitä parisuhteitaan oikein. Optimisimi ja hyvä itseluottamus ovat hyviä asioita, vaikkeivät ehkä aivan realistisia.
Mitä tuohon oikean ihmisen löytämiseen tulee, niin sitä helpottaa kummasti kun kertoo sille toiselle ihan rehellisesti niistä omista toiveistaan jne. Sen verran niistä kannattanee olla tietoinen, että kykenee niitä toiselle sanoittamaan. Halusipa valmiin mallin ja tai keskeneräisen mallin, niin jos itselle nyt yhtään millään mitään väliä on, niin kannattaa ihan sanoa sille toiselle. Ei pääse tulemaan niin suuria yllätyksiä, jos sitten halutaankin ihan vastakkaisia asioita.Tottakai hyvä, avoin, rehellinen kommunikaatio ja keskustelu niin pienistä kuin isoistakin asioista on yks parisuhteen ja sen muodostamisen tärkeimmistä jutuista. Se ehkäsee niin paljon typeriä väärinkäsityksiä ja väärin ymmärryksiä ja helpottaa asioita.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Eihän se tuota tarkoita vaan kuten oon sanonut että niissä olosuhteissa mitä on yhdessä tehdään siitä parisuhteesta ja elämästä parhainta mahdollista.🙂.
Ai niin ja pitää lisätä, että en tarkoittanut nyt sinua tuolla tekstilläni useista tässä ketjussa. Jos luet tuolta alempaa ketjusta ,niin siellä on paljon sellaisia tekstejä, joissa kompromissi on kompromissi vain jos he itse saavat sillä haluamansa. Toisen suuntaan he eivät kompromissin mahdollisuutta näe, mutta "minä itsen" pitää saada kompromissina mitä haluaa. Siellä on paljon tekstejä, joisss se oma näkemys on ainoa oikea suunta ja toisen on pakko siihen tuuntaan joustaa. Itse ei kuitenkaan oltaisi valmiita joustamaan toiseen suuntaan. "Minä itse" haluaa asua erillään tai enemmän neliöitä tai oman makuhuoneen tai what ever ja se, että "minä itse" saa ne on "kompromissi". 🙂
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Tottakai hyvä, avoin, rehellinen kommunikaatio ja keskustelu niin pienistä kuin isoistakin asioista on yks parisuhteen ja sen muodostamisen tärkeimmistä jutuista. Se ehkäsee niin paljon typeriä väärinkäsityksiä ja väärin ymmärryksiä ja helpottaa asioita.🙂.
Keskustelua on kuitenkin hyvin vaikea käydä ilman ajatuksia ja mielipiteitä. Tietysti tällaisessa keskustelupalstan keskustelussa voi vaan selittää vähän ympäripyöreästi, että nämä asiat sovitaan sitten. Vaan siinä itse aidossa tilanteessa kannattaa ihan olla niitä ajatuksia valmiina. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Tuotahan se juuri tarkoittaa. Jos asioilla ei ole väliä, niin sitten ei ole. Jos on, niin kannattaa ihan jo alkuvaiheessa kertoa niitä asioita, joilla on väliä. Jos tosiaan millään ei ole mitään väliä, niin ei silloin mitään ongelmaa ole. Itse en tosin ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jolle ihan aidosti ei millään olisi ollut mitään väliä, mutta voihan sellaisia ihmisiä olla olemassa. Ainakin tässä ketjussa näkyy olevan useampia sellaisia ihmisiä, joille ei millään ole mitään väliä. Eli ei heillä siis ole myöskään komprimisseille mitään tarvetta. 👍
Ei tarkoita vaan sitä että tehdään juuri niitä juttuja mitkä yhdessä nähdään tärkeiksi ja joilla on väliä ei niin että toinen vain saa tahtonsa. Sitä parisuhdetta ja elämää rakennetaan yhdessä toinen toistaan tukien toisistaan huoltapitäen. Ja kumpikin kun tosissaan toista rakastaa ja toisen parasta haluaa ja että toinen on onnellinen niin on valmis tinkimään myös omista haluamistaan asioista jos näkee että joku asia on toiselle todella tärkeä ja toinen sitä haluaa. Mieluummin niin että tehdään omasta halusta toisen vuoksi niitä asioita kumpikin kuin että kumpikin yrittää saada juuri sen oman tahtonsa läpi.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Se tosin on hieman ristiriitaista, että useammassa kohtaa samaa viesti ensiksi selitetään miten millään ei saa olle mitään väliä ja seuraavaksi puhutaan kompromisseista. Jotenkin tuntuu, että siinä ei ihan toimita itse kuten saarnataan, mutta sellaisiahan ihmiset usein ovat - paheksuvat muissa asioita, jotka tekevät itse aivan samoin. Ero tulee vain siitä, että toiset sanovat avoimesti ja toiset ovat näennäisen "ihan sama". 🙂
Ei vaan ehkäpä se toinen käsittää asiat vain hieman eritavalla miten ne tarkoitetaan. Tässä on juuri se ongelma että me käsitetään asioita eritavalla mitä mikäkin tarkoittaa ja sisältää. Se että on esimerkiksi valmis asumaan missä tahansa että voi olla toisen kanssa yhdessä ei todellakaan tarkoita ettei itselle millään asioilla olisi mitään merkitystä ja menisi vain toisen tahdon mukaan.
Anonyymi kirjoitti:
Ai niin ja pitää lisätä, että en tarkoittanut nyt sinua tuolla tekstilläni useista tässä ketjussa. Jos luet tuolta alempaa ketjusta ,niin siellä on paljon sellaisia tekstejä, joissa kompromissi on kompromissi vain jos he itse saavat sillä haluamansa. Toisen suuntaan he eivät kompromissin mahdollisuutta näe, mutta "minä itsen" pitää saada kompromissina mitä haluaa. Siellä on paljon tekstejä, joisss se oma näkemys on ainoa oikea suunta ja toisen on pakko siihen tuuntaan joustaa. Itse ei kuitenkaan oltaisi valmiita joustamaan toiseen suuntaan. "Minä itse" haluaa asua erillään tai enemmän neliöitä tai oman makuhuoneen tai what ever ja se, että "minä itse" saa ne on "kompromissi". 🙂
Joo tottakai sen kompromisin tai kompromissien on mentävä kumpaankin suuntaan ehdottomasti. En oo tosiaan käy tuolta alempaa lueskelemassa kaikkia kommentteja.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Keskustelua on kuitenkin hyvin vaikea käydä ilman ajatuksia ja mielipiteitä. Tietysti tällaisessa keskustelupalstan keskustelussa voi vaan selittää vähän ympäripyöreästi, että nämä asiat sovitaan sitten. Vaan siinä itse aidossa tilanteessa kannattaa ihan olla niitä ajatuksia valmiina. 🙂
Kyllä ne asiat sitten selkenee ja selviää siinä tilanteessa kun se vastaan tulee kaikkea on mahdotonta etukäteen suunnitella, hallita ja kontrolloida. Sen takia se onkin niin tärkeää mahdollisimman paljon asioista puhua ja keskustella siitä miltä mikin asia juuri nyt tuntuu.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei vaan ehkäpä se toinen käsittää asiat vain hieman eritavalla miten ne tarkoitetaan. Tässä on juuri se ongelma että me käsitetään asioita eritavalla mitä mikäkin tarkoittaa ja sisältää. Se että on esimerkiksi valmis asumaan missä tahansa että voi olla toisen kanssa yhdessä ei todellakaan tarkoita ettei itselle millään asioilla olisi mitään merkitystä ja menisi vain toisen tahdon mukaan.
Se tietenkin on heidän oma ongelmansa, jos käsittävät väärin. Noin yleisellä tasolla nyt ei muutenkaan kannata alkaa saarnata yleismaailmallisena totuutena juuri sitä omaa parisuhdemalliaan, että se olisi kaikille ja kaikkialla se paras mahdollinen. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät koe samaa asiaa edes positiiviseksi, saati sitten parhaaksi mahdolliseksi.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei tarkoita vaan sitä että tehdään juuri niitä juttuja mitkä yhdessä nähdään tärkeiksi ja joilla on väliä ei niin että toinen vain saa tahtonsa. Sitä parisuhdetta ja elämää rakennetaan yhdessä toinen toistaan tukien toisistaan huoltapitäen. Ja kumpikin kun tosissaan toista rakastaa ja toisen parasta haluaa ja että toinen on onnellinen niin on valmis tinkimään myös omista haluamistaan asioista jos näkee että joku asia on toiselle todella tärkeä ja toinen sitä haluaa. Mieluummin niin että tehdään omasta halusta toisen vuoksi niitä asioita kumpikin kuin että kumpikin yrittää saada juuri sen oman tahtonsa läpi.🙂.
Nuo vaan eivät liity ketjun aiheeseen oikein mitenkään.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei vaan ehkäpä se toinen käsittää asiat vain hieman eritavalla miten ne tarkoitetaan. Tässä on juuri se ongelma että me käsitetään asioita eritavalla mitä mikäkin tarkoittaa ja sisältää. Se että on esimerkiksi valmis asumaan missä tahansa että voi olla toisen kanssa yhdessä ei todellakaan tarkoita ettei itselle millään asioilla olisi mitään merkitystä ja menisi vain toisen tahdon mukaan.
"Se että on esimerkiksi valmis asumaan missä tahansa että voi olla toisen kanssa yhdessä ei todellakaan tarkoita ettei itselle millään asioilla olisi mitään merkitystä ja menisi vain toisen tahdon mukaan." Niin no mitä sinä sitten pitäisit itellesi parhaana? Tuohonhan et ole vielä vastannut. Jollei ole ihan sama, niin sitten on jotain preferensejä ja juuri noista koko ketju alunperin lähti liikkeelle. Siitä minkä asioiden itse kokee olevan itselleen parhaita. Ei se tarkoita sitä, että sen mitenkään automaattisesti saisi. Ei sitä välttämättä saa, edes ilman parisuhdetta. Vaan ovat ne preferenssit silti olemassa, vaikka niitä ei koskaan saavuttaisikaan.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kyllä ne asiat sitten selkenee ja selviää siinä tilanteessa kun se vastaan tulee kaikkea on mahdotonta etukäteen suunnitella, hallita ja kontrolloida. Sen takia se onkin niin tärkeää mahdollisimman paljon asioista puhua ja keskustella siitä miltä mikin asia juuri nyt tuntuu.🙂.
No tietenkin voi elää myös niin, että se toinen kertoo mitä haluaa ja sitten itse joko mukautuu tai ei mukaudu. Käy se noinkin, jos ei osaa omasta puolestaan sanoa. Ja siis sehän on ihan ymmärrettävää, ettei osaa, jos ei kokemusta ole.
Anonyymi kirjoitti:
Se tietenkin on heidän oma ongelmansa, jos käsittävät väärin. Noin yleisellä tasolla nyt ei muutenkaan kannata alkaa saarnata yleismaailmallisena totuutena juuri sitä omaa parisuhdemalliaan, että se olisi kaikille ja kaikkialla se paras mahdollinen. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät koe samaa asiaa edes positiiviseksi, saati sitten parhaaksi mahdolliseksi.
No tästä ollaan kyllä samaa mieltä täysin.🙂. Taisin käsittää tuon sun edellisen kommentin hieman väärin.🤔😄.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No tästä ollaan kyllä samaa mieltä täysin.🙂. Taisin käsittää tuon sun edellisen kommentin hieman väärin.🤔😄.
No et ole ainoa tässä(kään) ketjussa, että älä huoli moisesta. Mulla on tapana kysyä selventäviä kysymyksiä ja osa kokee ne oman kantansa kyseenalaistamiseksi. Yleisesti ottaen en ota kantaa muiden toiveisiin ja kokemuksiin siitä mikä on hyvä ja mikä ei. Minusta sellainen on ihan älytöntä. Vaan ei voi myöskään ymmärtää mitä toinen tarkalleenottaen tarkoitaa, jollei kysy. Parempi kysyä kuin olettaa tajunneensa. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
"Se että on esimerkiksi valmis asumaan missä tahansa että voi olla toisen kanssa yhdessä ei todellakaan tarkoita ettei itselle millään asioilla olisi mitään merkitystä ja menisi vain toisen tahdon mukaan." Niin no mitä sinä sitten pitäisit itellesi parhaana? Tuohonhan et ole vielä vastannut. Jollei ole ihan sama, niin sitten on jotain preferensejä ja juuri noista koko ketju alunperin lähti liikkeelle. Siitä minkä asioiden itse kokee olevan itselleen parhaita. Ei se tarkoita sitä, että sen mitenkään automaattisesti saisi. Ei sitä välttämättä saa, edes ilman parisuhdetta. Vaan ovat ne preferenssit silti olemassa, vaikka niitä ei koskaan saavuttaisikaan.
Niin mä pitäisin sitä itsellenikin parhaana missä me molemmat tuntisimme itsemme onnellisiksi ja tyytyväisiksi tosin se missä asuisimme ei mulle niin oleellista olisi vaan se että saisin olla sen rakastamani ihmisen kanssa. Ehkä kuitenkin jos valita saisin niin joko rivitalossa tai omakotitalossa luonnon lähellä tai keskellä eli joko maaseudulla tai jollain pienellä paikkakunnalla asuisin. Pystyisin mä kaupungissakin asumaan mutta ei se olisi niin mieluisaa.🙂. Osuiko nyt lähelle sellasta vastausta mitä sä hait takaa kun asiaa alunperin kysyit?😊.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No tästä ollaan kyllä samaa mieltä täysin.🙂. Taisin käsittää tuon sun edellisen kommentin hieman väärin.🤔😄.
Moni myös kysyy minulta (sen jälkeen kun olen kysynyt selventäviä kysymyksiä), että no mites itse tämän näen. Sitten kun kerron, niin aletaan into piukkana selittää miten väärässä olen. Tiedän olevani outo, mutta oman itseni kannalta täysin oikeassa. Muiden ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, sillä he elävät omaa elämäänsä ja minä omaani. 🙂
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin mä pitäisin sitä itsellenikin parhaana missä me molemmat tuntisimme itsemme onnellisiksi ja tyytyväisiksi tosin se missä asuisimme ei mulle niin oleellista olisi vaan se että saisin olla sen rakastamani ihmisen kanssa. Ehkä kuitenkin jos valita saisin niin joko rivitalossa tai omakotitalossa luonnon lähellä tai keskellä eli joko maaseudulla tai jollain pienellä paikkakunnalla asuisin. Pystyisin mä kaupungissakin asumaan mutta ei se olisi niin mieluisaa.🙂. Osuiko nyt lähelle sellasta vastausta mitä sä hait takaa kun asiaa alunperin kysyit?😊.
Kyllä tuosta nyt jo kävi ihan selväksi, että mikä olisi sinulle mieluisinta. :)
Anonyymi kirjoitti:
No tietenkin voi elää myös niin, että se toinen kertoo mitä haluaa ja sitten itse joko mukautuu tai ei mukaudu. Käy se noinkin, jos ei osaa omasta puolestaan sanoa. Ja siis sehän on ihan ymmärrettävää, ettei osaa, jos ei kokemusta ole.
Niin hieman vaikeaa se on kuvitella mitä se voisi olla kun ei ole sillain mitään konkretiaa mihin verrata. Aiemmat suhteet kun on olleet ennemminkin molemminpuolisia osittaisia riippuvuus ja hyväksikäyttösuhteita millaisia päihdemaailmassa helposti muodostuu kuin terveitä kunnollisia täysin vain rakkauteen ja välittämiseen perustuvia parisuhteita.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin mä pitäisin sitä itsellenikin parhaana missä me molemmat tuntisimme itsemme onnellisiksi ja tyytyväisiksi tosin se missä asuisimme ei mulle niin oleellista olisi vaan se että saisin olla sen rakastamani ihmisen kanssa. Ehkä kuitenkin jos valita saisin niin joko rivitalossa tai omakotitalossa luonnon lähellä tai keskellä eli joko maaseudulla tai jollain pienellä paikkakunnalla asuisin. Pystyisin mä kaupungissakin asumaan mutta ei se olisi niin mieluisaa.🙂. Osuiko nyt lähelle sellasta vastausta mitä sä hait takaa kun asiaa alunperin kysyit?😊.
Esimerkiksi itselleni asuinpaikalla on väliä ja tiedän sen. Mä olen suurinpiirtein kaiken mahdollisen kokeillut, kimppakämpästä, kaupunkiasumisesta ihan keskustassa, isoon omakotitaloon maaseudulla ja jopa erämaamökkin kaukana kaikesta (tosin siellä en koskaan suostuisi asumaan pysyvästi). Mä siis tiedän missä viihdyn ja miksi, enkä koe minkäänlaista halua lähteä enää kokeilemaan mitään kovasti erilaista. Tietenkiin jos lähdetään pohtimaan, että muuttaisin johonkin täysin vieraaseen maahan, niin siihen en tietenkään voisi henkilökohtaista kantaa ottaa, vaan mutulla mentäisiin.
Itselläni taas on esimerkiksi monogamiaan vähän tuollainen samanlainen mielipide, kuin sinulla asumiseen. Monogamisesti olisi minusta parempi, mutta asioista olisi mahdollista puhua ja päästä yhteisymmärrykseenki, kunhan molemmat olisivat tyytyväisiä lopputulokseen. Monesta ihan totaalisen käsittämätöntä, mutta noin se minulla menee. Että siis sinällään kyllä minä tuonkin ajattelutavan ymmärrän. 😉 Anonyymi kirjoitti:
No et ole ainoa tässä(kään) ketjussa, että älä huoli moisesta. Mulla on tapana kysyä selventäviä kysymyksiä ja osa kokee ne oman kantansa kyseenalaistamiseksi. Yleisesti ottaen en ota kantaa muiden toiveisiin ja kokemuksiin siitä mikä on hyvä ja mikä ei. Minusta sellainen on ihan älytöntä. Vaan ei voi myöskään ymmärtää mitä toinen tarkalleenottaen tarkoitaa, jollei kysy. Parempi kysyä kuin olettaa tajunneensa. 🙂
Joo näin se on todellakin. Aina jos on epäselvää yhtään ja joskus vaikka ei niin olisikaan niin kysyy mieluummin kuin tekee omia johtopäätöksiä kysymättä.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Moni myös kysyy minulta (sen jälkeen kun olen kysynyt selventäviä kysymyksiä), että no mites itse tämän näen. Sitten kun kerron, niin aletaan into piukkana selittää miten väärässä olen. Tiedän olevani outo, mutta oman itseni kannalta täysin oikeassa. Muiden ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä, sillä he elävät omaa elämäänsä ja minä omaani. 🙂
Noinhan se on. Ehkä siinä sitten unohtuu heiltä se että jokainen puhuu vain omasta puolestaan jos ei sitä erikseen tuo esiin eikä tarkoita asioiden olevan niin kaikkien kohdalla. Saattaa ehkä käydä joskus itsellekin niin varmasti.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä tuosta nyt jo kävi ihan selväksi, että mikä olisi sinulle mieluisinta. :)
Jee! Vihdoinkin mä osasin vastata oikein tai siis oikealla tavalla.🥳.😄.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Jee! Vihdoinkin mä osasin vastata oikein tai siis oikealla tavalla.🥳.😄.
Oikea tapa on kai suhteellista ... ainakin vastasit niin, että minä tajusin. Vikahan voi olla minussakin ja minun ymmärryskyvyssäni.. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi itselleni asuinpaikalla on väliä ja tiedän sen. Mä olen suurinpiirtein kaiken mahdollisen kokeillut, kimppakämpästä, kaupunkiasumisesta ihan keskustassa, isoon omakotitaloon maaseudulla ja jopa erämaamökkin kaukana kaikesta (tosin siellä en koskaan suostuisi asumaan pysyvästi). Mä siis tiedän missä viihdyn ja miksi, enkä koe minkäänlaista halua lähteä enää kokeilemaan mitään kovasti erilaista. Tietenkiin jos lähdetään pohtimaan, että muuttaisin johonkin täysin vieraaseen maahan, niin siihen en tietenkään voisi henkilökohtaista kantaa ottaa, vaan mutulla mentäisiin.
Itselläni taas on esimerkiksi monogamiaan vähän tuollainen samanlainen mielipide, kuin sinulla asumiseen. Monogamisesti olisi minusta parempi, mutta asioista olisi mahdollista puhua ja päästä yhteisymmärrykseenki, kunhan molemmat olisivat tyytyväisiä lopputulokseen. Monesta ihan totaalisen käsittämätöntä, mutta noin se minulla menee. Että siis sinällään kyllä minä tuonkin ajattelutavan ymmärrän. 😉No mä ajattelen myös siitä vähän tuolla samalla tavalla. Sillain että lähtökohtaisesti oltaisi monogamisia mutta jos yhdessä yhteisymmärryksessä jotain muuta mihin molemmat olisivat tyytyväisiä ja sitä haluttaisi päätettäisiin niin se olisi ihan ok mulle. Esimerkiksi mulle ei välttämättä myöskään olisi ylitsepääsemätön ajatus olla yhdessä naisen kanssa joka vaikks seksityötä tekee mutta se riippuisi sitten niin paljon siitä tilanteesta ihmisestä.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Oikea tapa on kai suhteellista ... ainakin vastasit niin, että minä tajusin. Vikahan voi olla minussakin ja minun ymmärryskyvyssäni.. 🙂
Niin ja siinäkin etten ensin ihan oikeasti ymmärtänyt mitä multa kysyttiin. Ja joo suhteellista se kai on ja riippuu juuri siitä miten kysymys ymmärretään vai ymmärretäänkö sitä.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhanisuhde on ainoa mahdollinen
Ihan mielenkiinnosta on kysyttävä että mitä se sulle tarkoittaa?😄. Muuten oon kyllä hyvin otettu sun kommentistasi.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta on kysyttävä että mitä se sulle tarkoittaa?😄. Muuten oon kyllä hyvin otettu sun kommentistasi.🙂.
Tarralenkkarit eteisessä aian kun tulee kotiin luovat turvaa? :D
-harmiseikirj- - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta on kysyttävä että mitä se sulle tarkoittaa?😄. Muuten oon kyllä hyvin otettu sun kommentistasi.🙂.
Toisen kraivelissa kiinni 24/7, huoh!
Anonyymi kirjoitti:
Tarralenkkarit eteisessä aian kun tulee kotiin luovat turvaa? :D
-harmiseikirj-Jos se kerran kumppanille turvallisuuden tunnetta tois niin kyllä mä ne sinne eteiseen voisin ostaa ei siinä mitään.😄.
Anonyymi kirjoitti:
Toisen kraivelissa kiinni 24/7, huoh!
Sellaistahan ei kukaan ole sen sanonut olevan tai edes sellaista haluavan se on ihan sun omaa kuvitelmaas.🙂.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarralenkkarit eteisessä aian kun tulee kotiin luovat turvaa? :D
-harmiseikirj-Tarralenkkarit symboloimassa yhteenkuuluvuutta. ;D
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Jos se kerran kumppanille turvallisuuden tunnetta tois niin kyllä mä ne sinne eteiseen voisin ostaa ei siinä mitään.😄.
Tarralenkkarit oli joskus yks kirjoittaja ML- palstalla, jankkas samalla sisulla kuin...
- Anonyymi
Levoton ja alkukantainen.
- Anonyymi
Oon miettinyt, että miksei itselleni (mahdollisesti) sopivaa suhdemuotoa ole vielä yleisesti käytössä. Kyseessä olisi määräaikainen parisuhde, sanotaanko nyt alkuun 2-3 kuukautta ja sitten käytäisiin keskustelu halutaanko jatkaa yhdessä vai erikseen. Tausta-ajatuksena tossa olisi sitoutuminen toiseen tietyksi ajaksi, eikä tarvitsisi miettiä että ollaanko tässä nyt vain tapailuasteella ja tapaileeko kumppani myös muita. Saisi rauhassa tutustua toiseen.
N31- Anonyymi
Ihan mielenkiintoinen konsepti ja mä aloittaja voi oikein hyvin samaistua tuohon ajatukseen. En tosin itse ihan lyhyellä periodilla tuohon alkaisi. Tai tietenkin alussa voisi olla vaikka tuollainen kvartaaliajattelukin, mutta minulle tuo kävisi pidemmän päälle turhan rasittavaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen konsepti ja mä aloittaja voi oikein hyvin samaistua tuohon ajatukseen. En tosin itse ihan lyhyellä periodilla tuohon alkaisi. Tai tietenkin alussa voisi olla vaikka tuollainen kvartaaliajattelukin, mutta minulle tuo kävisi pidemmän päälle turhan rasittavaksi.
Siis tottakai tuon alun jälkeen voisi sopia pidemmän määräajan jos molemmille se olisi ok. Tuo olisikin tosi stressaavaa, jos aina pitäisi ajatella vaan pari kuukautta eteenpäin. :) Oon itseasiassa miettinyt tota konseptia laajemminkin, mut en nyt viitsi kaikkea paljastaa jos tuo idea tyrmätään heti.
N31 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis tottakai tuon alun jälkeen voisi sopia pidemmän määräajan jos molemmille se olisi ok. Tuo olisikin tosi stressaavaa, jos aina pitäisi ajatella vaan pari kuukautta eteenpäin. :) Oon itseasiassa miettinyt tota konseptia laajemminkin, mut en nyt viitsi kaikkea paljastaa jos tuo idea tyrmätään heti.
N31No siis minusta tuo kuulostaa hyvältä ja mä itse olen ajatellut asiaa niin, että kyllä vuosittain pitäisi jonkinlainen "parisuhteen tila" tyyppinen keskustelu käydä. Keskustella läpi rauhallisesti ja asiallisesti, että missä mennään ja miltä tuntuu. Ehkä mä en ole sitä ihan noin rajusti ajatellut, että sopimus olis aina siinä keskustelussa kortilla, mutta sellainen parisuhteen kehityskeskustelu, missä näet itsesi ensi vuonna tmv.
Tuo on itseasiasss vähän miten mä parisuhteen käsitän. En siis tarkoita tuota aika juttua vaan mun mielestä suhde muuttuu tapailusta parisuhteeksi siinä vaiheessa kun yhdessä päätetään että nyt ollaan yhdessä ja ollaan uskollisia toisillemme.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Tuo on itseasiasss vähän miten mä parisuhteen käsitän. En siis tarkoita tuota aika juttua vaan mun mielestä suhde muuttuu tapailusta parisuhteeksi siinä vaiheessa kun yhdessä päätetään että nyt ollaan yhdessä ja ollaan uskollisia toisillemme.🙂.
Aloittaja toteaa tähän, että ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessaan tehnyt mitään tuollaista yhteistä päätöstä. Mä en ole koskaan, kertaakaan, millään tasolla käynyt keskustelua siitä miten se parisuhde määritellään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No siis minusta tuo kuulostaa hyvältä ja mä itse olen ajatellut asiaa niin, että kyllä vuosittain pitäisi jonkinlainen "parisuhteen tila" tyyppinen keskustelu käydä. Keskustella läpi rauhallisesti ja asiallisesti, että missä mennään ja miltä tuntuu. Ehkä mä en ole sitä ihan noin rajusti ajatellut, että sopimus olis aina siinä keskustelussa kortilla, mutta sellainen parisuhteen kehityskeskustelu, missä näet itsesi ensi vuonna tmv.
Jep, tuollaisia kysymyksiä olisi hyvä käydä ajan kanssa yhdessä läpi, jotta vältytään monilta ikäviltä asioilta. Kiinnostukse kohteet, pienet ja isot haaveet ym. voi muuttua pitkissä suhteissa moneen kertaan niin olisi hyvä tehdä välikatsauksia suhteen tilaan aika ajoin.
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja toteaa tähän, että ei ole koskaan yhdessäkään parisuhteessaan tehnyt mitään tuollaista yhteistä päätöstä. Mä en ole koskaan, kertaakaan, millään tasolla käynyt keskustelua siitä miten se parisuhde määritellään.
Kannattaa käydä. Mitä enemmän parisuhteessa on rehellistä ja avoita keskustelua ja kommunikointia ihan mistä tahansa asioista sitä helpompaa ja selvempää se on. Ei ikinä kannata olettaa mitään ja perustaa mitään niille oletuksille vaan mieluummin kysyä toiselta suoraan asioista.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kannattaa käydä. Mitä enemmän parisuhteessa on rehellistä ja avoita keskustelua ja kommunikointia ihan mistä tahansa asioista sitä helpompaa ja selvempää se on. Ei ikinä kannata olettaa mitään ja perustaa mitään niille oletuksille vaan mieluummin kysyä toiselta suoraan asioista.🙂.
En koe tuolle varsinaista tarvetta, mutta käy kuka kokee ellaisen tarpeelliseksi. Itselläni ei ole koskaan ollut tuolle tarvetta, ei etukäteis- eikä myöskään jälkikäteistarkastelun perusteella. Suhteen määrittely ei ole koskaan mennyt pieleen ilman keskustelua, eikä ollut kummallekaan osapuolelle epäselvä. Moni muu asia olisi sitten vaatinut enemmän keskustelua, lähinnä haaveisiin ja toiveisiin ja sellaisiin yleiseen elämänkulkuun liittyvissä asioissa.
Anonyymi kirjoitti:
En koe tuolle varsinaista tarvetta, mutta käy kuka kokee ellaisen tarpeelliseksi. Itselläni ei ole koskaan ollut tuolle tarvetta, ei etukäteis- eikä myöskään jälkikäteistarkastelun perusteella. Suhteen määrittely ei ole koskaan mennyt pieleen ilman keskustelua, eikä ollut kummallekaan osapuolelle epäselvä. Moni muu asia olisi sitten vaatinut enemmän keskustelua, lähinnä haaveisiin ja toiveisiin ja sellaisiin yleiseen elämänkulkuun liittyvissä asioissa.
Ei sitä aina ehkä mitenkään tietoisesti varmasti tarvitsekaan käydä vaan asiat mitä toinen parisuhteelta odottaa ja miten sen kokee voi tulla juteltua ihan muutenkin. Ite en kyllä voi olettaa varmasti tietäväni mitä toinen tahtoo, toivoo ja odottaa parisuhteelta jos ei siitä oo puhuttu joten mieluummin kysyn kuin oletan mitään koska se voi aina mennä myös väärinkin.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei sitä aina ehkä mitenkään tietoisesti varmasti tarvitsekaan käydä vaan asiat mitä toinen parisuhteelta odottaa ja miten sen kokee voi tulla juteltua ihan muutenkin. Ite en kyllä voi olettaa varmasti tietäväni mitä toinen tahtoo, toivoo ja odottaa parisuhteelta jos ei siitä oo puhuttu joten mieluummin kysyn kuin oletan mitään koska se voi aina mennä myös väärinkin.🙂.
Kuten sanottu, niin tuollaisen keskustelun käy, ken kokee sen tarpeelliseksi. Itse en tosiaan koe tuota osaa tarpeelliseksi, vaan minusta tuo on parisuhteen helpoin osuus selvittää ja olla yksimielisiä. Omissa parisuhteissani tosiaan aivan muut asiat ovat olleet ongelmallisia, kuin parisuhteen statuksen määrittely.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kannattaa käydä. Mitä enemmän parisuhteessa on rehellistä ja avoita keskustelua ja kommunikointia ihan mistä tahansa asioista sitä helpompaa ja selvempää se on. Ei ikinä kannata olettaa mitään ja perustaa mitään niille oletuksille vaan mieluummin kysyä toiselta suoraan asioista.🙂.
Eli mikkojuhanisuhteessa jauhetaan päivät pääksytysten toistensa toiveista ja parisuhteen tilasta 🤢 Ei kiitos.
Anonyymi kirjoitti:
Kuten sanottu, niin tuollaisen keskustelun käy, ken kokee sen tarpeelliseksi. Itse en tosiaan koe tuota osaa tarpeelliseksi, vaan minusta tuo on parisuhteen helpoin osuus selvittää ja olla yksimielisiä. Omissa parisuhteissani tosiaan aivan muut asiat ovat olleet ongelmallisia, kuin parisuhteen statuksen määrittely.
Niin me ihmiset ollaan niin erilaisia ja jokaisella on erilaiset kokemukset. Niissä omissa muutamassa parisuhteessa mitä on ollut niin ei se niissäkään ongelmaksi oo muodostunut mutta jonkinlainen keskustelu on käyty. Tosin silloin kun oon ollut niissä parisuhteissa elin niin eri elämää kuin nyt ja siinä maailmassa missä mä elin niin ei siinä oikein ollut mitään mahdollisuutta muodosta mitään oikeaa hyvää ja tervettä parisuhdetta joten ei mulla oikeastaan sellaista edes koskaan ole ollut. Mä nyt oon tän kyllä kertonut ennenkin mutta mä käytin tosi rankasti päihteitä 12v-29v ja elin aika rankkaa elämää. Ja ne parisuhteet mitä on ollut sattuu sijoittumaan sille ajalle.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Eli mikkojuhanisuhteessa jauhetaan päivät pääksytysten toistensa toiveista ja parisuhteen tilasta 🤢 Ei kiitos.
Ei se tuota tarkoita ja toi on vaan taas ihan tahallinen kärjistys asiasta ja se ei kuvaa millään tapaa todellisuutta.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin me ihmiset ollaan niin erilaisia ja jokaisella on erilaiset kokemukset. Niissä omissa muutamassa parisuhteessa mitä on ollut niin ei se niissäkään ongelmaksi oo muodostunut mutta jonkinlainen keskustelu on käyty. Tosin silloin kun oon ollut niissä parisuhteissa elin niin eri elämää kuin nyt ja siinä maailmassa missä mä elin niin ei siinä oikein ollut mitään mahdollisuutta muodosta mitään oikeaa hyvää ja tervettä parisuhdetta joten ei mulla oikeastaan sellaista edes koskaan ole ollut. Mä nyt oon tän kyllä kertonut ennenkin mutta mä käytin tosi rankasti päihteitä 12v-29v ja elin aika rankkaa elämää. Ja ne parisuhteet mitä on ollut sattuu sijoittumaan sille ajalle.🙂.
Kilttinä ja kunnollisena siis nolla parisuhdetta.
Anonyymi kirjoitti:
Kilttinä ja kunnollisena siis nolla parisuhdetta.
No enpä niitä ole hakenutkaan kun on ollut oman elämän kanssa niin paljon tekemistä. Ja yhteen olisi ollut mahdollisuus vuosi pari sen jälkeen kun lopetin päihteet mutta en voinut siihen silloin ryhtyä koska se nainen eli vielä siinä maailmassa minkä mä taakseni jätin. Parisuhdetta oon toivonut ehkä pari vuotta ja aivan tosissaan sitä etsinyt ehkä reilut puolisen vuotta.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No enpä niitä ole hakenutkaan kun on ollut oman elämän kanssa niin paljon tekemistä. Ja yhteen olisi ollut mahdollisuus vuosi pari sen jälkeen kun lopetin päihteet mutta en voinut siihen silloin ryhtyä koska se nainen eli vielä siinä maailmassa minkä mä taakseni jätin. Parisuhdetta oon toivonut ehkä pari vuotta ja aivan tosissaan sitä etsinyt ehkä reilut puolisen vuotta.🙂.
K&k-pojat eivät naisia saa vaan päätyvät marisemaan Sinkut palstalle
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei se tuota tarkoita ja toi on vaan taas ihan tahallinen kärjistys asiasta ja se ei kuvaa millään tapaa todellisuutta.🙂.
Älä välitä Mikkojuhani, tahallinen kärjistäminen on tällä palstalla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Vttuillessaan vedetään överiksi. Se on näiden elämää vähemmän nähneiden tapa ”keskustella” 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Älä välitä Mikkojuhani, tahallinen kärjistäminen on tällä palstalla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Vttuillessaan vedetään överiksi. Se on näiden elämää vähemmän nähneiden tapa ”keskustella” 🙂
Niinhän se on. Eikä sillä nyt oikeasti mitään merkitystä mulle tai vaikutusta mun elämääni ole mitä vittuilevat. Joskus vaan tulee lyötyä vähän bensaa liekkeihin ihan tahallaankin kun ei jaksa niin fiksu ja viisas olla ja vaan ohittaa kaikkia hölmöyksiä. No parempi että vittuilevat ja soittavat suutaan mulle kuin jollekin huonomman itsetunnon omaavalle joka vois oikeesti ottaa itseensä jotenkin. Elämässä on ollu niin paljon vaikeempia ja oikeasti vakavampia paikkoja ettei tälläinen tunnu missään. Onhan se nyt huvittavaakin joskus kuinka paljon vaivaa näkevät ja kuinka epätoivoisesti yrittävät ärsyttää ja loukata. Kiitos sulle välittämisestä.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niinhän se on. Eikä sillä nyt oikeasti mitään merkitystä mulle tai vaikutusta mun elämääni ole mitä vittuilevat. Joskus vaan tulee lyötyä vähän bensaa liekkeihin ihan tahallaankin kun ei jaksa niin fiksu ja viisas olla ja vaan ohittaa kaikkia hölmöyksiä. No parempi että vittuilevat ja soittavat suutaan mulle kuin jollekin huonomman itsetunnon omaavalle joka vois oikeesti ottaa itseensä jotenkin. Elämässä on ollu niin paljon vaikeempia ja oikeasti vakavampia paikkoja ettei tälläinen tunnu missään. Onhan se nyt huvittavaakin joskus kuinka paljon vaivaa näkevät ja kuinka epätoivoisesti yrittävät ärsyttää ja loukata. Kiitos sulle välittämisestä.🙂.
Jep. Huvittaa tosiaan seurata kuinka he hakkaavat päätä seinään sun suhteen... Joku viisaampi olisi jo tajunnut aikoja sitten että se on ihan turhaa ja lopettanut ;)
Anonyymi kirjoitti:
Jep. Huvittaa tosiaan seurata kuinka he hakkaavat päätä seinään sun suhteen... Joku viisaampi olisi jo tajunnut aikoja sitten että se on ihan turhaa ja lopettanut ;)
No niinhän sitä sanotaan että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis mutta juuri tässä tapauksessa se on enemmänkin ehkä kuvainnollista....tai toisaalta mistäpä sitä tietää miten koville se ottaa heille.🤔😄.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No niinhän sitä sanotaan että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis mutta juuri tässä tapauksessa se on enemmänkin ehkä kuvainnollista....tai toisaalta mistäpä sitä tietää miten koville se ottaa heille.🤔😄.
Minusta aika hyvä esimerkki tästä on kun tuolla alempana eräs alkoi selittää minun "kohtelevan muita ihmisiä huonosti" kun en ole kertonut läheisilleni parisuhteestani (en tiedä mikä olisi sellainen aikaraja, että kohtelee ihmisiä hyvin). No itsehän koen, että tuo on minun ja niiden muiden ihmisten välinen asia onko tuo huonoa kohtelua. Ymmärrän kyllä sen voivan kuulostaa oudolta, jos oman lähipiirin tavat ovat täysin toiset. On kuitenkin äärimmäisen tökeröä olettaa, että tuossa olisi kohdeltu ketään huonosti tai että kukaan asianosainen olisi pitänyt tuota mitenkään erityisen outona. Salaaminen ja se että asia ei vain tule puheeksi, ovat täysin eri asioita, ainakin minun elämässäni.
Anonyymi kirjoitti:
Minusta aika hyvä esimerkki tästä on kun tuolla alempana eräs alkoi selittää minun "kohtelevan muita ihmisiä huonosti" kun en ole kertonut läheisilleni parisuhteestani (en tiedä mikä olisi sellainen aikaraja, että kohtelee ihmisiä hyvin). No itsehän koen, että tuo on minun ja niiden muiden ihmisten välinen asia onko tuo huonoa kohtelua. Ymmärrän kyllä sen voivan kuulostaa oudolta, jos oman lähipiirin tavat ovat täysin toiset. On kuitenkin äärimmäisen tökeröä olettaa, että tuossa olisi kohdeltu ketään huonosti tai että kukaan asianosainen olisi pitänyt tuota mitenkään erityisen outona. Salaaminen ja se että asia ei vain tule puheeksi, ovat täysin eri asioita, ainakin minun elämässäni.
Niin ja eihän se oikeasti ole kenenkään muun asia ja kuulu kenellekään muulle kuin siinä parisuhteessa oleville. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta parisuhteestaan edes läheisilleen kertoa jos ei tahdo ja yleensä ainakin omassa lähipiirissä tämä ymmärretään ja toisen omia päätöksiä asioiden suhteen kunnioitetaan.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin ja eihän se oikeasti ole kenenkään muun asia ja kuulu kenellekään muulle kuin siinä parisuhteessa oleville. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta parisuhteestaan edes läheisilleen kertoa jos ei tahdo ja yleensä ainakin omassa lähipiirissä tämä ymmärretään ja toisen omia päätöksiä asioiden suhteen kunnioitetaan.🙂.
No ilmeisesti kaikkien lähipiiristä ei sitten ymmärretä. Ja siis ihan okhan olisi kysyä vaikka, että eivätkö he loukaantuneet ja todeta, että oma lähipiiri olisi loukkaantunut tuosta verisesti, jos noin on. Vaan se, että olettaa ketään kohdellun huonosti vain oman itsen ja oman tuttavapiirin perusteella on minun silmissäni aikamoista typeryyttä ja ajattelun kapeutta.
Anonyymi kirjoitti:
No ilmeisesti kaikkien lähipiiristä ei sitten ymmärretä. Ja siis ihan okhan olisi kysyä vaikka, että eivätkö he loukaantuneet ja todeta, että oma lähipiiri olisi loukkaantunut tuosta verisesti, jos noin on. Vaan se, että olettaa ketään kohdellun huonosti vain oman itsen ja oman tuttavapiirin perusteella on minun silmissäni aikamoista typeryyttä ja ajattelun kapeutta.
Eipä taideta juu ymmärtää. Ja kyllä niinhän se olisi ok ja hyvä kysyä. No ihmisiä vaan on niin paljon erilaisia ja toiset herkemmin olettaa että asiat toimii samalla tavoin kaikkien muidenkin kohdalla ja myös että jos ei toimi niin pitäisi toimia. Sellainen putkimainen ajattelutapahan se on.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Eipä taideta juu ymmärtää. Ja kyllä niinhän se olisi ok ja hyvä kysyä. No ihmisiä vaan on niin paljon erilaisia ja toiset herkemmin olettaa että asiat toimii samalla tavoin kaikkien muidenkin kohdalla ja myös että jos ei toimi niin pitäisi toimia. Sellainen putkimainen ajattelutapahan se on.🙂.
No tuolla vaan huomasin, että aiemmin fiksuinakin pitämilläni keskustelijoilla on joskus aivan kummallisia olettamia. Tai voi tietenkin olla, että kun ei ole rekattu, niin joku muu kirjoittelee hänen nimissään. Toivon niin.
Anonyymi kirjoitti:
No tuolla vaan huomasin, että aiemmin fiksuinakin pitämilläni keskustelijoilla on joskus aivan kummallisia olettamia. Tai voi tietenkin olla, että kun ei ole rekattu, niin joku muu kirjoittelee hänen nimissään. Toivon niin.
Onhan se mahdollista että joku toisena esiintyy mutta joskus jotkin ihmiset kyllä myöskin voi olla tosi fiksujakin mutta sitten jossain asiassa ei vaan ite voi käsittää heidän mielipidettään tai asennettaan että miten noin fiksu ja viisas ihminen voi ajatella noin.🙂.
- Anonyymi
Perinteinen parisuhde etämä molemmat omissa asunnoissa max. 50km etäisyydellä toisistaan :) Mitään muuta en edes harkitsisi.
-harmiseikirj-- Anonyymi
Eli siis monogaminen erillisssuhde?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli siis monogaminen erillisssuhde?
No joo, varmaankin noin olisi hyvä eli googlatun kuvauksen mukaan "on romanttisesti ja seksuaalisten tekojen suhteen suljettu – eli siinä on sovittu, että suhteessa romanttiset ja seksuaaliset teot ovat suhteessa olevien välisiä." niin kyllä ja ja jos kuitenkin molemmilla muuten mahdollisuus itsenäiseen elämään se olisi varmaan ihannetilanne. Aikaa myötenhän siitä voisi sitten kehittyä ihan perinteinenkin juttu hyvä olisi jos siihen ei olisi mitään paineita vaan tapahtuisi sitten ihan itsestään.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No joo, varmaankin noin olisi hyvä eli googlatun kuvauksen mukaan "on romanttisesti ja seksuaalisten tekojen suhteen suljettu – eli siinä on sovittu, että suhteessa romanttiset ja seksuaaliset teot ovat suhteessa olevien välisiä." niin kyllä ja ja jos kuitenkin molemmilla muuten mahdollisuus itsenäiseen elämään se olisi varmaan ihannetilanne. Aikaa myötenhän siitä voisi sitten kehittyä ihan perinteinenkin juttu hyvä olisi jos siihen ei olisi mitään paineita vaan tapahtuisi sitten ihan itsestään.
-harmiseikirj-Ihmejuttu, että tämä sopisi minunkin kanssa 100% yhteen :) Hjuva juttu, et tarvitaan yli 100% match :'D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No joo, varmaankin noin olisi hyvä eli googlatun kuvauksen mukaan "on romanttisesti ja seksuaalisten tekojen suhteen suljettu – eli siinä on sovittu, että suhteessa romanttiset ja seksuaaliset teot ovat suhteessa olevien välisiä." niin kyllä ja ja jos kuitenkin molemmilla muuten mahdollisuus itsenäiseen elämään se olisi varmaan ihannetilanne. Aikaa myötenhän siitä voisi sitten kehittyä ihan perinteinenkin juttu hyvä olisi jos siihen ei olisi mitään paineita vaan tapahtuisi sitten ihan itsestään.
-harmiseikirj-Tällainen kuulostais kyllä hyvältä. Mä esimerkiksi rakastan asua yksin, mut silti olis kiva jossain muodossa sovittaa mies tähän omaan elämään. Tai siis kokeilla että toimisiko tollainen. Jos ei toimis niin tossa olisi kuitenkin koko ajan ollut se oma reviiri ja turvapaikka missä vois funtsia asioita omassa rauhassa.
N31 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällainen kuulostais kyllä hyvältä. Mä esimerkiksi rakastan asua yksin, mut silti olis kiva jossain muodossa sovittaa mies tähän omaan elämään. Tai siis kokeilla että toimisiko tollainen. Jos ei toimis niin tossa olisi kuitenkin koko ajan ollut se oma reviiri ja turvapaikka missä vois funtsia asioita omassa rauhassa.
N31Niin ja siis siinä on aina se perumisen mahdollisuus kohtuullisella vaivalla jos jompikumpi/kumpikin katsoo että ei nyt ihan sujukaan niin kuin ajatteli, silloin on helppo vielä kummankin jatkaa omaa tietään vrt. tilanteeseen jossa on jo kaikki lusikat samoissa laatikoissa.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ja siis siinä on aina se perumisen mahdollisuus kohtuullisella vaivalla jos jompikumpi/kumpikin katsoo että ei nyt ihan sujukaan niin kuin ajatteli, silloin on helppo vielä kummankin jatkaa omaa tietään vrt. tilanteeseen jossa on jo kaikki lusikat samoissa laatikoissa.
-harmiseikirj-No tämä, aina pitää olla takaportti varmistettuna :D
N31
- Anonyymi
Erillinen parisuhde kuuden kuukauden koeajalla voisi tulla kyseeseen.
- Anonyymi
Kaipasin pitkään perinteistä parisuhdetta, arjen jakamista, touhuilua yhdessä, lusikassa nukkumista. Mutta enää en tiedä osaanko olla toisen ihmisen kanssa sillain. Mitäs jos en voikaan enää katsoa lempparisarjaani telkusta vaan telkussa pyörisi esim. joku jalkapallomatsi. Entäs jos en enää voikaan elää oman aikatauluni ja tapojeni mukaan, mihin tottunut. Kaipaan, mutta en kuitenkaan kaipaa. Liikaa kuormittavia tekijöitä. Fwb ehkä sopivin vaihtoehto ja toisinaan lusikassa nukkuminen pahimman hellyyden kaipuun poistaen aika ajoin. Tässäkin muodossa kuitenkin riskinsä. Jos kelpuuttaa toisen lusikkaan, ehkä ajan kanssa myös tunteetkin syvenee. Sitten onkin suru puserossa, jos jompainen kumpainen löytääkin parisuhteen. Ihmisiä on tullut ja mennyt, jotain pysyvää ja tasaista sen olla pitää.
Perinteinen parisuhde, mutta sellainen jossa puhutaan aivan kaikesta 24/7. Joo, siis semmonen hyvä parisuhde.
- Anonyymi
OK, jos tuo on sinun mielikuvasi hyvästä parisuhteesta. Mielenkiintoinen näkemys. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
OK, jos tuo on sinun mielikuvasi hyvästä parisuhteesta. Mielenkiintoinen näkemys. 🙂
Näkemyksiä on monenlaisia, joku niistä saattaa olla hyväkin
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Näkemyksiä on monenlaisia, joku niistä saattaa olla hyväkin
Tietysti ja kuten sanoin, niin tuo näkemys on mielenkiintoinen. Itselläni tosin ei olisi aikaa noin täysivaltaiselle parisuhteelle ja haluan ehdottomasti joskus nukkuakin. Muuten 👍👍👍.
Anonyymi kirjoitti:
Tietysti ja kuten sanoin, niin tuo näkemys on mielenkiintoinen. Itselläni tosin ei olisi aikaa noin täysivaltaiselle parisuhteelle ja haluan ehdottomasti joskus nukkuakin. Muuten 👍👍👍.
No ei tuo sitä tarkoita, että kellonympäri puhutaan, mutta se on viittaus siihen, että kaikesta puhutaan ja koko ajan. Koska puhumattomuus on parisuhteentappaja nro 1. Olettaminen on nro 2. Nuo kaksi kun väistää, niin suhde on pitkällä tekemättä mitään ihmeempää.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
No ei tuo sitä tarkoita, että kellonympäri puhutaan, mutta se on viittaus siihen, että kaikesta puhutaan ja koko ajan. Koska puhumattomuus on parisuhteentappaja nro 1. Olettaminen on nro 2. Nuo kaksi kun väistää, niin suhde on pitkällä tekemättä mitään ihmeempää.
No minusta 24/7 on aika paljon ja päädyttäisiin kyllä alta aikayksikön siihen, että toteisin "etkö sä nyt s.tana voi välillä pitää päätäsi kiinni, että mä saan nukkua". 🤣
Anonyymi kirjoitti:
No minusta 24/7 on aika paljon ja päädyttäisiin kyllä alta aikayksikön siihen, että toteisin "etkö sä nyt s.tana voi välillä pitää päätäsi kiinni, että mä saan nukkua". 🤣
Ymmärrän tuon näkökulman, mutta se tosiaan tarkoitti sitä että kellon ympäri käydään vuoropuhelua suhteen asioista. Ei taukoamatta, mutta että aina on se kanava auki.
Muuten tosiaan tulisi se efekti että nyt vittu turpa kiinni, anna mun ees nukkua 🤣- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Ymmärrän tuon näkökulman, mutta se tosiaan tarkoitti sitä että kellon ympäri käydään vuoropuhelua suhteen asioista. Ei taukoamatta, mutta että aina on se kanava auki.
Muuten tosiaan tulisi se efekti että nyt vittu turpa kiinni, anna mun ees nukkua 🤣Ääh. Ei jaksa. Tylsää .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ääh. Ei jaksa. Tylsää .
Hyvinhän teillä meni. Jaksaa jaksaa :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvinhän teillä meni. Jaksaa jaksaa :)
Tuon kirjoittaja oli eri ihminen, kuin noiden aiempien, jos tuota "menemistä" tarkoitit. 🙂
- Anonyymi
Parisuhde o n aina helvetti. Kaikki parisuhteessa olevat ajattelee mielessään just näin. Aivan paskaa. Sillä siihen lähdetään aivän väärin perustein. Ei edes tiedetä mihin lähdetään ja mitä luvataan. Sydän ei ole mukana vaan pelkät sanat.sanat taas on sama kuin helisevävaski tai kilisevä kulkunen.💩
- Anonyymi
Ai kaikki vai. En minä ainakaan ajattele noin, enkä ole koskaan ajatellut.
- Anonyymi
Tuo kyllä näyttää koiran kikkareelta. Olet siis parisuhteeseen pettynyt? :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo kyllä näyttää koiran kikkareelta. Olet siis parisuhteeseen pettynyt? :)
Olen. Kaikkiin parisuhteisiin,ja kaikista itse lähtenyt. 😁👍💩
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen. Kaikkiin parisuhteisiin,ja kaikista itse lähtenyt. 😁👍💩
Nyt on sitten se itsensä väsyttämisen aika. Huudat niin pitkään palstan miehille, että huomaat missä kohdin seisot yksin ja itse. Se on se hämmentävin vaihe :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt on sitten se itsensä väsyttämisen aika. Huudat niin pitkään palstan miehille, että huomaat missä kohdin seisot yksin ja itse. Se on se hämmentävin vaihe :)
Yksin ei ole tarvinnut seisoa päivääkään vaikken parisuhteessa ole. Päinvastoin,on entistä varmemmat tukijoukot oikealla ja vasemmalla. Ole kiitollinen💗💩
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksin ei ole tarvinnut seisoa päivääkään vaikken parisuhteessa ole. Päinvastoin,on entistä varmemmat tukijoukot oikealla ja vasemmalla. Ole kiitollinen💗💩
Silti kaipaat sitä jotakin... Ehkä yrittäen tavoitella sitä täältäkin, mikä lähestulkoon lopulta mahdoton.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silti kaipaat sitä jotakin... Ehkä yrittäen tavoitella sitä täältäkin, mikä lähestulkoon lopulta mahdoton.
Hahhah. Kunhan välillä täällä aikaanikulutan hassutellen. Ihme tulkintoja heittelet,ja miksiköhän? Miksi noin mieltäsi kiehdon?💩
Hyvin sovittu suhde.
Nykyaika on hektistä ja mä oon jo rakentanut oman elämän, mitä luultavammin toinenkin on jo kerennyt tehdä. Siinä yhtälössä kaikki ei suju vain jotenkin luontevasti itsestään, vaan asioita on sovittava, että homma on molempien kannalta ns. "antoisa".
Vaikka mä oon vähän romantikko, intuitiivinen, niin toisaalta oon myös rationaalinen.
Toimivuus kaikessa tulee siitä, että asiat sovitaan, eikä vain odoteta, että ne alkaisi toimimaan itsestään ja oikein.
Toimiva suhde kahden ihmisen välillä perustuu toimivuuteen ja siihen, että kumpikin saa jotain suhteesta.
Ei minusta sopiminen tapa romantiikkaa ja kauniin pehmeitä arvoja suhteesta, vaan antaa niille sen tilan ja ajan. Ugh.- Anonyymi
Kun korostat tuota sopimista niin paljon, niin onko sen takana myös sitä että et halua elää epävarmuudessa sen suhteen onko toinen nyt varmasti ymmärtänyt ”pelisäännöt” oikein?
Anonyymi kirjoitti:
Kun korostat tuota sopimista niin paljon, niin onko sen takana myös sitä että et halua elää epävarmuudessa sen suhteen onko toinen nyt varmasti ymmärtänyt ”pelisäännöt” oikein?
No ei kai kukaan halua elää epävarmassa tilassa? Ei se tarkoita vain sitä, etten minä haluaisi elää epävarmassa tilanteessa, vaan myös sitä, ettei toisenkaan tarvitse olla epätietoinen, että mitäs nyt...
Minusta ihmiset olettaa paljon toisista ihmisistä. "Kun minä ajattelen näin ja noin, tuo ihminen, joka on niin ihana, ajattelee varmaan samoin ja toimii kuten minä" Tai että " ei minun tarvitse sanoa mihin meen ja milloin tuun, kun toinen kyllä tietää, kun on niin samankaltainen".
Ja sitten vaikka ihan sellainen esimerkki, että jos tapailee toista, niin olisihan se kiva sopia jo seuraava tapaaminen ennenkuin kyseinen tapaaminen on loppu. On mitä odottaa...
Ja jos miettii ihan vaikka sellaista, että sopii, että nyt ollaan yhdessä, ei muita. Ei sekään välttämättä kaikille ole selvä...
Enkä minä voi tietää esimerkiksi mikä mun kumppania vaivaisi suhteessa? Mutta voitaisiin sopia yhdessä joku juttu, millä hänen olisi hyvä olla sen asian tiimoilta.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No ei kai kukaan halua elää epävarmassa tilassa? Ei se tarkoita vain sitä, etten minä haluaisi elää epävarmassa tilanteessa, vaan myös sitä, ettei toisenkaan tarvitse olla epätietoinen, että mitäs nyt...
Minusta ihmiset olettaa paljon toisista ihmisistä. "Kun minä ajattelen näin ja noin, tuo ihminen, joka on niin ihana, ajattelee varmaan samoin ja toimii kuten minä" Tai että " ei minun tarvitse sanoa mihin meen ja milloin tuun, kun toinen kyllä tietää, kun on niin samankaltainen".
Ja sitten vaikka ihan sellainen esimerkki, että jos tapailee toista, niin olisihan se kiva sopia jo seuraava tapaaminen ennenkuin kyseinen tapaaminen on loppu. On mitä odottaa...
Ja jos miettii ihan vaikka sellaista, että sopii, että nyt ollaan yhdessä, ei muita. Ei sekään välttämättä kaikille ole selvä...
Enkä minä voi tietää esimerkiksi mikä mun kumppania vaivaisi suhteessa? Mutta voitaisiin sopia yhdessä joku juttu, millä hänen olisi hyvä olla sen asian tiimoilta.”Ei se tarkoita vain sitä, etten minä haluaisi elää epävarmassa tilanteessa, vaan myös sitä, ettei toisenkaan tarvitse olla epätietoinen, että mitäs nyt...”
Tuota juuri tarkoitinkin kysymykselläni. Kiitos vastauksesta. Anonyymi kirjoitti:
”Ei se tarkoita vain sitä, etten minä haluaisi elää epävarmassa tilanteessa, vaan myös sitä, ettei toisenkaan tarvitse olla epätietoinen, että mitäs nyt...”
Tuota juuri tarkoitinkin kysymykselläni. Kiitos vastauksesta.Ollos hyvä vaan.... Ja ehkä toi sopiminen on ihan tuiki tavallista joillekin muutenkin ja toisaalta se voi alkuun olla säätämistä, mutta kaikkeen tottuu ja oppii, etten usko tuolla olevan lopulta vuosien päästä enää merkitystä...paitsi että olisi hyvin toimiva suhde tietty. :o)
- Anonyymi
Ja millainen se hyvin sovittu suhde olisi, jos se olisi se sinun ideaalisi?
Anonyymi kirjoitti:
Ja millainen se hyvin sovittu suhde olisi, jos se olisi se sinun ideaalisi?
No vaikea näin edeltäkäsin sanoa mitään yksityiskohtaista, kun tilanteethan sen sopimisen määrittää ja elämät, mutta mahdollisimman vähän jäisi kummallekin mitään arvailuiden varaan.
Esimerkiksi sellainen yksinkertainen asia ihan aluksi, että onko meillä suhde kummankin mielestä...siitä on hyvä lähteä.
Jotkut ihmiset tuntuu olettavan, että kun on tapaillut muutaman kerran, on jo suhde, toiset ei edes usean seksikerran jälkeen miellä, että olisi jo jokin suhde. Useinhan niitä mielipiteitä kysellään, että miten asia on, kun vaikka tavataan, mutta eikös tuo olisi hyvä sopia kerralla, että nyt on suhde ja lähteä siitä miettimään lisää mitä se pitää sisällään ja mitkä asiat siihen kuuluu ja mitkä ei.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No vaikea näin edeltäkäsin sanoa mitään yksityiskohtaista, kun tilanteethan sen sopimisen määrittää ja elämät, mutta mahdollisimman vähän jäisi kummallekin mitään arvailuiden varaan.
Esimerkiksi sellainen yksinkertainen asia ihan aluksi, että onko meillä suhde kummankin mielestä...siitä on hyvä lähteä.
Jotkut ihmiset tuntuu olettavan, että kun on tapaillut muutaman kerran, on jo suhde, toiset ei edes usean seksikerran jälkeen miellä, että olisi jo jokin suhde. Useinhan niitä mielipiteitä kysellään, että miten asia on, kun vaikka tavataan, mutta eikös tuo olisi hyvä sopia kerralla, että nyt on suhde ja lähteä siitä miettimään lisää mitä se pitää sisällään ja mitkä asiat siihen kuuluu ja mitkä ei.Eli sinäkin siis kuulut heihin, jotka eivät kykene etukäteen edes kertomaan mitä itse haluaisivat? Sitä näyttää olevan liikkeellä.
- Anonyymi
Aika hyvin sanoitit sen, mitä itse vain ajatellut mielessä. Miten homma toimisi kun kummallakin on jo sitä rakennettua elämää, oma talous, omat kuviot, oma jälkikasvu ja hyvässä vaiheessa menossa elämässä. "Siinä yhtälössä kaikki ei suju vain jotenkin luontevasti itsestään, vaan asioita on sovittava, että homma on molempien kannalta ns. "antoisa"." Näinhän se juurikin menee.
Anonyymi kirjoitti:
Eli sinäkin siis kuulut heihin, jotka eivät kykene etukäteen edes kertomaan mitä itse haluaisivat? Sitä näyttää olevan liikkeellä.
Joo, näin se on...
Mitäs itse tekisit omakotitalolle, ennenkuin muuttaisit sinne?Anonyymi kirjoitti:
Aika hyvin sanoitit sen, mitä itse vain ajatellut mielessä. Miten homma toimisi kun kummallakin on jo sitä rakennettua elämää, oma talous, omat kuviot, oma jälkikasvu ja hyvässä vaiheessa menossa elämässä. "Siinä yhtälössä kaikki ei suju vain jotenkin luontevasti itsestään, vaan asioita on sovittava, että homma on molempien kannalta ns. "antoisa"." Näinhän se juurikin menee.
Joo, joskus sitä miettii, että kaikki mitä on, on kaiken uuden jaloiksissa, mutta sovittelemalla aikuismaisesti aikamonesta ongelmasta selviäis... Mutta olisi jommallekummalle tai molemmille raskasta venyä vain itse yksinään....
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo, näin se on...
Mitäs itse tekisit omakotitalolle, ennenkuin muuttaisit sinne?En tietenkään tekisi yhdellekään tietylle talolle mitään. Se taas ai estä minua etsimässä tietynlaista omakotitaloa. Vaan jo ostettu talo kaipaisi remonttia, niin tekisin sen enempää muutoa.
Jokaiseen neuvotteluun ja sopimukseen on kaksi lähtökohtaa. Sopimisesta ei tule yhtään mitään, jos toinen on pelkään muodotonta mössöä, ilman yhtään mielipidettä ja ajatusta - lasten leikkilimaa, josta ei saa otetta, joka ei pysy kädessä, vaan valuu sormista lävitse. Anonyymi kirjoitti:
En tietenkään tekisi yhdellekään tietylle talolle mitään. Se taas ai estä minua etsimässä tietynlaista omakotitaloa. Vaan jo ostettu talo kaipaisi remonttia, niin tekisin sen enempää muutoa.
Jokaiseen neuvotteluun ja sopimukseen on kaksi lähtökohtaa. Sopimisesta ei tule yhtään mitään, jos toinen on pelkään muodotonta mössöä, ilman yhtään mielipidettä ja ajatusta - lasten leikkilimaa, josta ei saa otetta, joka ei pysy kädessä, vaan valuu sormista lävitse.Höh.... Ootpa kalsea...
Mä tekisin siitä talosta kodin, ennenkuin muuttaisin ja asuisin siinä.
Tahdottomia tyhjänjauhajia on muuallakin....näköjään... :oD- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Höh.... Ootpa kalsea...
Mä tekisin siitä talosta kodin, ennenkuin muuttaisin ja asuisin siinä.
Tahdottomia tyhjänjauhajia on muuallakin....näköjään... :oDJohdonmukaisuus ja yksinkertaisuus tosiaan tuntuu monista kylmyydeltä. Vaan elämä oikeasti on juuri tasan niin vaikeaa, kuin siitä tekee. Turha liikaa analysoida tuota, että eihän yksikään parisuhde ole samanlainen ja sen vuoksi ei voi edes omaa mielipidettä muodostaa ja omaa ideallia pohtia, kun ei se kuitenkaan juuri sellaisena toteudu. Se johtaa juuri tuollaiseen pehmeään mössään, josta on täysin mahdoton saada mitään irti, kun kaikki riippuu kaikesta, eikä ole olemassa mitään.
Minulle koti muodostuu ajan kanssa. Yksikään paikka tässä maailmassa ei voi minulle tuntua kodilta, ennen kun siihen liittyy muistoja. Anonyymi kirjoitti:
Johdonmukaisuus ja yksinkertaisuus tosiaan tuntuu monista kylmyydeltä. Vaan elämä oikeasti on juuri tasan niin vaikeaa, kuin siitä tekee. Turha liikaa analysoida tuota, että eihän yksikään parisuhde ole samanlainen ja sen vuoksi ei voi edes omaa mielipidettä muodostaa ja omaa ideallia pohtia, kun ei se kuitenkaan juuri sellaisena toteudu. Se johtaa juuri tuollaiseen pehmeään mössään, josta on täysin mahdoton saada mitään irti, kun kaikki riippuu kaikesta, eikä ole olemassa mitään.
Minulle koti muodostuu ajan kanssa. Yksikään paikka tässä maailmassa ei voi minulle tuntua kodilta, ennen kun siihen liittyy muistoja.Niin, mutta suhteesta haluaisit tietynlaisen?
Ihan höpöhöpöä....
Mutta mulle sama...saat olla mitä mieltä haluat...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, mutta suhteesta haluaisit tietynlaisen?
Ihan höpöhöpöä....
Mutta mulle sama...saat olla mitä mieltä haluat...Haluan koditakin tietynlaisen. Eivät nuo asiat lainkaan sulje toisiaan pois, vaan tukevat toisiaan. Jos ajattelee suoraviivaisesti, eikä turhaan monimutkaista asioita.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, mutta suhteesta haluaisit tietynlaisen?
Ihan höpöhöpöä....
Mutta mulle sama...saat olla mitä mieltä haluat...Tuollainen "jokaine suhse muodostuu ja blaa blaa blaa" on ihan hoörönloöttöä. Sinulla on ihan tasan tarkaan ne omat toiveesi ja haaveesi, jotka siihen suhteeseen tuot ja niihin keskusteluihin. Noin sen menee, vaikket sitä myöntäisi.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No ei kai kukaan halua elää epävarmassa tilassa? Ei se tarkoita vain sitä, etten minä haluaisi elää epävarmassa tilanteessa, vaan myös sitä, ettei toisenkaan tarvitse olla epätietoinen, että mitäs nyt...
Minusta ihmiset olettaa paljon toisista ihmisistä. "Kun minä ajattelen näin ja noin, tuo ihminen, joka on niin ihana, ajattelee varmaan samoin ja toimii kuten minä" Tai että " ei minun tarvitse sanoa mihin meen ja milloin tuun, kun toinen kyllä tietää, kun on niin samankaltainen".
Ja sitten vaikka ihan sellainen esimerkki, että jos tapailee toista, niin olisihan se kiva sopia jo seuraava tapaaminen ennenkuin kyseinen tapaaminen on loppu. On mitä odottaa...
Ja jos miettii ihan vaikka sellaista, että sopii, että nyt ollaan yhdessä, ei muita. Ei sekään välttämättä kaikille ole selvä...
Enkä minä voi tietää esimerkiksi mikä mun kumppania vaivaisi suhteessa? Mutta voitaisiin sopia yhdessä joku juttu, millä hänen olisi hyvä olla sen asian tiimoilta.Tunteista ei kuitenkaan voi sopia. Ihmiset sopivat merkillisistä asioista ja kuvittelevat sopimusten pitävän, vaikka jättävät tunteensa huomiotta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Johdonmukaisuus ja yksinkertaisuus tosiaan tuntuu monista kylmyydeltä. Vaan elämä oikeasti on juuri tasan niin vaikeaa, kuin siitä tekee. Turha liikaa analysoida tuota, että eihän yksikään parisuhde ole samanlainen ja sen vuoksi ei voi edes omaa mielipidettä muodostaa ja omaa ideallia pohtia, kun ei se kuitenkaan juuri sellaisena toteudu. Se johtaa juuri tuollaiseen pehmeään mössään, josta on täysin mahdoton saada mitään irti, kun kaikki riippuu kaikesta, eikä ole olemassa mitään.
Minulle koti muodostuu ajan kanssa. Yksikään paikka tässä maailmassa ei voi minulle tuntua kodilta, ennen kun siihen liittyy muistoja.Minulle koti on aina siellä missä se on, osoitteessa jossa asun. Koti on myös muualla, kuten ystävien kotona tai mökillä, jossa vietän aikaani. Myös hotellihuone on matkalla "koti".
Anonyymi kirjoitti:
Tunteista ei kuitenkaan voi sopia. Ihmiset sopivat merkillisistä asioista ja kuvittelevat sopimusten pitävän, vaikka jättävät tunteensa huomiotta.
Ei tunteista pidäkään sopia. Ne tulee ja menee miten sattuu. Mutta joitain asioita voi sopia niin, että jotkin tunteet pysyvät kohtuudessa ja oppii niistä.
Sanotaan vaikka mustasukkaiset tunteet puolison eri sukupuolisista ystävistä. Sovitaan, että puoliso kertoo milloin he ottavat yhteyttä, mitä asiaa heillä oli jne. Parasta vielä on jos tutustuttaa heidät keskenään. Sovittu ja toteutunut käytäntö vahvistaa suhdetta, mustasukkaisempi saa varmuutta ja oppii huomaamaan toisen arvostuksen, itsensä tärkeyden ja vastaava taas puolisolle ei liene kovinkaan suuri ele ja sovittu homma? Win win...
Mä ainakin haluisin itse kohdata vst mörköjä sovitusti, jos niitä tulee...ei toisen silti tarvitse elämäänsä repiä palasiks ja muuttaa perunakuoppaan.Anonyymi kirjoitti:
Minulle koti on aina siellä missä se on, osoitteessa jossa asun. Koti on myös muualla, kuten ystävien kotona tai mökillä, jossa vietän aikaani. Myös hotellihuone on matkalla "koti".
Mulla on vaan yksi "koti".
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ei tunteista pidäkään sopia. Ne tulee ja menee miten sattuu. Mutta joitain asioita voi sopia niin, että jotkin tunteet pysyvät kohtuudessa ja oppii niistä.
Sanotaan vaikka mustasukkaiset tunteet puolison eri sukupuolisista ystävistä. Sovitaan, että puoliso kertoo milloin he ottavat yhteyttä, mitä asiaa heillä oli jne. Parasta vielä on jos tutustuttaa heidät keskenään. Sovittu ja toteutunut käytäntö vahvistaa suhdetta, mustasukkaisempi saa varmuutta ja oppii huomaamaan toisen arvostuksen, itsensä tärkeyden ja vastaava taas puolisolle ei liene kovinkaan suuri ele ja sovittu homma? Win win...
Mä ainakin haluisin itse kohdata vst mörköjä sovitusti, jos niitä tulee...ei toisen silti tarvitse elämäänsä repiä palasiks ja muuttaa perunakuoppaan."Sovitaan, että puoliso kertoo milloin he ottavat yhteyttä, mitä asiaa heillä oli jne."
Juuri tuo on täysin hyödytöntä ja rikkoo myös kumppanin yksityisyyttä. Eikä poista toisen mahdollisia mustasukkaisuuden tai omistamisen tunteita. Juuri sen vuoksi monet eivät edes kerro kumppanille toisen sukupuolen ystävistään.
Jos sovitaan avoimesta suhteesta siten, että kaikki mahdolliset ulkopuoliset suhteet on hoidettava hienotunteisesti, salassa kumppanilta. Tämä ei onnistu, molemmilla tulee mustasukkaisuuden ym. tunteita, tulee riitoja. Anonyymi kirjoitti:
"Sovitaan, että puoliso kertoo milloin he ottavat yhteyttä, mitä asiaa heillä oli jne."
Juuri tuo on täysin hyödytöntä ja rikkoo myös kumppanin yksityisyyttä. Eikä poista toisen mahdollisia mustasukkaisuuden tai omistamisen tunteita. Juuri sen vuoksi monet eivät edes kerro kumppanille toisen sukupuolen ystävistään.
Jos sovitaan avoimesta suhteesta siten, että kaikki mahdolliset ulkopuoliset suhteet on hoidettava hienotunteisesti, salassa kumppanilta. Tämä ei onnistu, molemmilla tulee mustasukkaisuuden ym. tunteita, tulee riitoja.No tuo nyt oli esimerkki...ja toiselle käy toisenlainen juttu, kun toiselle.
Mä henkilökohtaisesti haluisin, ettei mun "mörköjä" mitkä tulisi suhteessa esiin, alettais ainakaan lakaisemaan maton alle ja survomaan takaisin kaappiin. Haluaisin kohdata ne ja oppia elämään niin, että ne ei haittaa mua, eikä sitä suhdetta enää. Lisäksi toisen pitää saada elää omaa elämäänsä siinä, eikä alkaa pelkäämään sanomisiaan tai tekemisiään, vaikka itse kipuilisin "mörköjeni" kanssa. Itseasiassa sen toisen elämään mukaan tuleminenhan ne "möröt" usein kaivaa esiin...ne tulee olemaan siinä niin pitkään kuin on suhde tämän ihmisen kanssa. Ei siinä mitkään kepulikonstit auta.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Mulla on vaan yksi "koti".
Minulla raas on ollut elämäni varrelle monta "kotia". Toisissa on ollut tunne kodista ja toiset ovat olleet ihan vaan kämppiä, joissa olen asunut alunperinkin väliaikaisesti. Joissain on ollut heti hyvä ja kormtiutunut olo ja toiseen olen tykästynyt ajan kanssa ja niihinkin, joissa en ole mitenkään erityisen suuresti viihtynyt, on tietyllä tasolla ollut hetken ikävä muuton jälkeen, vaikka toinen paikka olisi ollut sellainen kodikas.
Sellaista se voi teettää, kun menee muuttamaan 15 kertaa aikuiselämänsä aikana. Lapsena en muuttanut koskaan. Anonyymi kirjoitti:
Minulla raas on ollut elämäni varrelle monta "kotia". Toisissa on ollut tunne kodista ja toiset ovat olleet ihan vaan kämppiä, joissa olen asunut alunperinkin väliaikaisesti. Joissain on ollut heti hyvä ja kormtiutunut olo ja toiseen olen tykästynyt ajan kanssa ja niihinkin, joissa en ole mitenkään erityisen suuresti viihtynyt, on tietyllä tasolla ollut hetken ikävä muuton jälkeen, vaikka toinen paikka olisi ollut sellainen kodikas.
Sellaista se voi teettää, kun menee muuttamaan 15 kertaa aikuiselämänsä aikana. Lapsena en muuttanut koskaan.Mun exän mummolla oli ihan neuroottinen tarve muuttaa alituiseen. Se saattoi muuttaa useasti vuodessa.
Ja sama on vähän periytynyt siitä exään. Mä oon asunut tässä talossa 19 vuotta, se on muuttanut eron jälkeen 7 kertaa. Ja erosta tuli 9 vuotta.
Tuntuu, että he pakenevat jotain...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle koti on aina siellä missä se on, osoitteessa jossa asun. Koti on myös muualla, kuten ystävien kotona tai mökillä, jossa vietän aikaani. Myös hotellihuone on matkalla "koti".
Minä taas olen asunut monessa paikassa, joita en ole tuntenut kodiksi. Lapsuudenkotini oli koti ja sieltä muutettuani pitkälle aikuisuuteen saakka esim. unissani, jos olin kotona, olin lapsuudenkodissani. Mikään muu kämppäni ja luukkuni ei olut päässyt uniini saakka. Oikeastaan nykyinen asuntoni on ensimmäinen sitten lapsuuden, joka on koti. Muut 14 tuossa välissä ovat kaikki olleet eri tavoin väliaikaisia. Tuohon on kyllä mahtunut sellaisia asuntoja, joissa olen viihtynyt tosi hyvin, mutta ne ovat kuitenkin jo lähtökohtaisesti olleet väliaikaisia.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ei tunteista pidäkään sopia. Ne tulee ja menee miten sattuu. Mutta joitain asioita voi sopia niin, että jotkin tunteet pysyvät kohtuudessa ja oppii niistä.
Sanotaan vaikka mustasukkaiset tunteet puolison eri sukupuolisista ystävistä. Sovitaan, että puoliso kertoo milloin he ottavat yhteyttä, mitä asiaa heillä oli jne. Parasta vielä on jos tutustuttaa heidät keskenään. Sovittu ja toteutunut käytäntö vahvistaa suhdetta, mustasukkaisempi saa varmuutta ja oppii huomaamaan toisen arvostuksen, itsensä tärkeyden ja vastaava taas puolisolle ei liene kovinkaan suuri ele ja sovittu homma? Win win...
Mä ainakin haluisin itse kohdata vst mörköjä sovitusti, jos niitä tulee...ei toisen silti tarvitse elämäänsä repiä palasiks ja muuttaa perunakuoppaan.Ei tunteita ile mahdollista sopia mitenkään kohtuullisiksi. Tuo on ihan hullu kuvitelma, että tunteista voisi sopia.
Anonyymi kirjoitti:
Ei tunteita ile mahdollista sopia mitenkään kohtuullisiksi. Tuo on ihan hullu kuvitelma, että tunteista voisi sopia.
Niinpä... ne tulee ja menee jokaisella vähän miten sattuu... niinhän tuossa kirjoitin...
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Mun exän mummolla oli ihan neuroottinen tarve muuttaa alituiseen. Se saattoi muuttaa useasti vuodessa.
Ja sama on vähän periytynyt siitä exään. Mä oon asunut tässä talossa 19 vuotta, se on muuttanut eron jälkeen 7 kertaa. Ja erosta tuli 9 vuotta.
Tuntuu, että he pakenevat jotain...No on hienoa, että alat heti jauhaa jostain neuroottisuudesta. Minun jokaiselle muutolleni on hyvät syyt. Olen esimerkiksi ostanut asuntoja remontoidakseni, asunut pari vuotta ja myynyt pois. Olen vaihtanut työtä työtä ja paikkakuntaa ja maatakin ja tarvinnut välillä nopeasti asunnon, kunhan on jatko pään päällä. Ja juu, yhden tietyn vuoden aikana Olen muuttanut kolmesti. Mutta ne olivat sellaisia "muuttoja", että pakkasin pari laukkuani valmiiksi kalustetussa vuorkaluukussani ja meni toiseen vastaavaan. Että moniko tuollaista muuttoa on edes tehnyt.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niinpä... ne tulee ja menee jokaisella vähän miten sattuu... niinhän tuossa kirjoitin...
Siis sinähän tuon nimenomaan kirjoitit, lainasin ihan sinua itseäsi. "Mutta joitain asioita voi sopia niin, että jotkin tunteet pysyvät kohtuudessa ja oppii niistä." Mitkään sopimukset eivät pidä tunteita kohtuudessa, mitkään järjestelyt eivät pidä tunteita kohtuudessa. Ihminen on ihan itse vastuussa omista tunteistaan.
Anonyymi kirjoitti:
No on hienoa, että alat heti jauhaa jostain neuroottisuudesta. Minun jokaiselle muutolleni on hyvät syyt. Olen esimerkiksi ostanut asuntoja remontoidakseni, asunut pari vuotta ja myynyt pois. Olen vaihtanut työtä työtä ja paikkakuntaa ja maatakin ja tarvinnut välillä nopeasti asunnon, kunhan on jatko pään päällä. Ja juu, yhden tietyn vuoden aikana Olen muuttanut kolmesti. Mutta ne olivat sellaisia "muuttoja", että pakkasin pari laukkuani valmiiksi kalustetussa vuorkaluukussani ja meni toiseen vastaavaan. Että moniko tuollaista muuttoa on edes tehnyt.
No mä puhuinkin siitä mummosta neuroottisena muuttajana... se ihan oikeesti muutti huvikseen, tai siksi kun nupissa viiras... ei oikein ollut syytä edes...
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mä puhuinkin siitä mummosta neuroottisena muuttajana... se ihan oikeesti muutti huvikseen, tai siksi kun nupissa viiras... ei oikein ollut syytä edes...
Aivan ... ihan vaan heitit sen mummon ja neuroottisuuden muuten vaan. Juu juu. Sori, mutta sinun tapasi elää ei ole ainoa oikea maailmassa. 😂
Anonyymi kirjoitti:
Siis sinähän tuon nimenomaan kirjoitit, lainasin ihan sinua itseäsi. "Mutta joitain asioita voi sopia niin, että jotkin tunteet pysyvät kohtuudessa ja oppii niistä." Mitkään sopimukset eivät pidä tunteita kohtuudessa, mitkään järjestelyt eivät pidä tunteita kohtuudessa. Ihminen on ihan itse vastuussa omista tunteistaan.
Niin, en minä ole sanonutkaan, että tunteita pitäis alkaa muuttamaan, mutta niihin tutustuu kyllä ja oppii huomaamaan, että ne on "vain" tunteita.
Ja kyllä jos asiat sovitaan, voi vedota sovittuun ja silti pysyä siinä vierellä, vaikka toisesta tuntuiskin pahalle. Se sopiminen ja siinä puolin jos toisin pitäytyminen kyllä siedättää ihmistä reagoimaan tunteisiin oikein.
Toimii niin aikuisiin, kuin lapsiinkin. Ja kuten yllä mainitsin, itsekin haluisin oppia elämään kaikenlaisien tunteiden kanssa, mutta usein siihen tarvitaan se, joka aiheuttaa sen tunteen ja jonka kanssa käydä se läpikin. En mä haluaisi sitä, että kun koen jotain tunnetta, niin toinen joko välttelee jotain, ettei se tunne minulle tule tai vielä pahinta, vetäytyy hiljalleen pois...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, en minä ole sanonutkaan, että tunteita pitäis alkaa muuttamaan, mutta niihin tutustuu kyllä ja oppii huomaamaan, että ne on "vain" tunteita.
Ja kyllä jos asiat sovitaan, voi vedota sovittuun ja silti pysyä siinä vierellä, vaikka toisesta tuntuiskin pahalle. Se sopiminen ja siinä puolin jos toisin pitäytyminen kyllä siedättää ihmistä reagoimaan tunteisiin oikein.
Toimii niin aikuisiin, kuin lapsiinkin. Ja kuten yllä mainitsin, itsekin haluisin oppia elämään kaikenlaisien tunteiden kanssa, mutta usein siihen tarvitaan se, joka aiheuttaa sen tunteen ja jonka kanssa käydä se läpikin. En mä haluaisi sitä, että kun koen jotain tunnetta, niin toinen joko välttelee jotain, ettei se tunne minulle tule tai vielä pahinta, vetäytyy hiljalleen pois...Tunteet ovat aina vain tunteita mutta eivät ne silti kuitenkaan koskaan ole vain tunteita. Lopulta kun asiaa miettiin rehellisesti, niin milläpä muulla lopulta on niin suuri merkitys kuin tunteella. Jotkut väittävät tekevänsä järkipäätöksiä, mutta silti oikeastaan kaikki tekevät päätöksensä tunteen perustella.
Sovittuun vetoaminen ei auta tunteitiin mitään. Sovitut sopimukset ja vannotut valat kestävät AINA lopulta vain sen hetken, kun ne pidetään. Esimerkiksi mainitsemasi mustasukkaisuus ei ole järjellä hallittavissa. oleva tunne. Myöskää omaa tunnetta vaikkapa toisen ayyttä ilmenevästä mustasukkaisuudest, ei voi hallita, eikä sitä voi edes etukäteen tunnistaa. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, en minä ole sanonutkaan, että tunteita pitäis alkaa muuttamaan, mutta niihin tutustuu kyllä ja oppii huomaamaan, että ne on "vain" tunteita.
Ja kyllä jos asiat sovitaan, voi vedota sovittuun ja silti pysyä siinä vierellä, vaikka toisesta tuntuiskin pahalle. Se sopiminen ja siinä puolin jos toisin pitäytyminen kyllä siedättää ihmistä reagoimaan tunteisiin oikein.
Toimii niin aikuisiin, kuin lapsiinkin. Ja kuten yllä mainitsin, itsekin haluisin oppia elämään kaikenlaisien tunteiden kanssa, mutta usein siihen tarvitaan se, joka aiheuttaa sen tunteen ja jonka kanssa käydä se läpikin. En mä haluaisi sitä, että kun koen jotain tunnetta, niin toinen joko välttelee jotain, ettei se tunne minulle tule tai vielä pahinta, vetäytyy hiljalleen pois..."En mä haluaisi sitä, että kun koen jotain tunnetta, niin toinen joko välttelee jotain, ettei se tunne minulle tule tai vielä pahinta, vetäytyy hiljalleen pois."
Aivan ymmärrettävää, mutta tuota ei voi sopia. Ihminen ei voi etukäteen sopia miten hän tuntee jossain tilanteessa. Hän ei voi sopia, että jokin sinun tuntemasi ei saisi häntä tuntemaan halua vetäytyä pois tai olla sanomatta sinulle mitään. Anonyymi kirjoitti:
Aivan ... ihan vaan heitit sen mummon ja neuroottisuuden muuten vaan. Juu juu. Sori, mutta sinun tapasi elää ei ole ainoa oikea maailmassa. 😂
Jep. Enpä ole sitä väittänytkään. 😁
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Jep. Enpä ole sitä väittänytkään. 😁
Etpä tietenkään, mitän nyt vaan muuttaminen on neuroottista. 😛
Anonyymi kirjoitti:
"En mä haluaisi sitä, että kun koen jotain tunnetta, niin toinen joko välttelee jotain, ettei se tunne minulle tule tai vielä pahinta, vetäytyy hiljalleen pois."
Aivan ymmärrettävää, mutta tuota ei voi sopia. Ihminen ei voi etukäteen sopia miten hän tuntee jossain tilanteessa. Hän ei voi sopia, että jokin sinun tuntemasi ei saisi häntä tuntemaan halua vetäytyä pois tai olla sanomatta sinulle mitään.Sinun ei tarvitse hyperventiloida, koska sinun ei tarvitse mitään sopia, eikä kenenkään muunkaan, joka ei halua suhdetta, jossa jotain asioita sovutaan.
Jos olit tuo, joka sanoi, ettei minun tapani ole ainoa oikea, niin tässä näet, ettei myöskään sinun tapasi elää ole ainoa oikea.Anonyymi kirjoitti:
Etpä tietenkään, mitän nyt vaan muuttaminen on neuroottista. 😛
Jaa, ei minusta... mutta voihan alituista muuttamista pitää jopa harrastuksenaan. Eihän siinä...
Kunhan ei vaan vaadi sukulaisiaan aina auttamaan siinä... tosin kaippa joku hyväsydämminen lapsi auttaa, kun edellinen kämppä on jo irtisanottu ja seuraava haluaisi kamansa sinne. Niin ja jotkut vuokranantajat eivät enää ottaneet mummoa asuntoihinsa, kun tiesivät "harrastuksesta".- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Sinun ei tarvitse hyperventiloida, koska sinun ei tarvitse mitään sopia, eikä kenenkään muunkaan, joka ei halua suhdetta, jossa jotain asioita sovutaan.
Jos olit tuo, joka sanoi, ettei minun tapani ole ainoa oikea, niin tässä näet, ettei myöskään sinun tapasi elää ole ainoa oikea.Onhan tuo nyt aika hassua. Varsinkin ottaen huomioon, että otat tämänkin niin hypervakavasti? Osaatko sä ottaa mitään koskaan rennosti ja huumorilla?
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Sinun ei tarvitse hyperventiloida, koska sinun ei tarvitse mitään sopia, eikä kenenkään muunkaan, joka ei halua suhdetta, jossa jotain asioita sovutaan.
Jos olit tuo, joka sanoi, ettei minun tapani ole ainoa oikea, niin tässä näet, ettei myöskään sinun tapasi elää ole ainoa oikea.Minä en ole kertaakaan tässäkään ketjussa ottanut mitään negatiivista kantaa kenenkään toisen toimintaa ja juu, kyllä olin juuri tuo kommentoija, joka oletitkin minun olevan. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia, että minusta on lähinnä koomista miten moni tässäkin ketjussa kertoo omia ajatuksiaan jonain universaalina totuutena. Lähinnähän tuollainen kertoo kokemuksen puutteesta, kun ei ole huomannut miten erilaisia ihmiset ovat, lähestulkoon kaikessa. Sinä et onneksi ole sellainen kirjoittelija, joka selittäisi kaikkien ihmisten olevan samanlaisia. Siihen kuitenkin "syyllistyt" usein, että korotat itseäsi ja omia tapojasi korokkeelle ja puhut juuri tuollaisia "neurooseja" ynnä muita toisin toimivien päälle. 👍
Anonyymi kirjoitti:
Onhan tuo nyt aika hassua. Varsinkin ottaen huomioon, että otat tämänkin niin hypervakavasti? Osaatko sä ottaa mitään koskaan rennosti ja huumorilla?
Kyllä. Mutta en toisaalta tykkää sanomisieni tai kirjoittamieni perusteluiden muuksi vääntämisestäkään ja irroittamisesta aiheesta tai alkuperäisviitekehyksestä.
Tykkään joskus kyllä vääntää rautalangastakin mallia, mutta joskus koen, että tarkoitus ei joillain ole keskustella, vaan kiusata.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Jaa, ei minusta... mutta voihan alituista muuttamista pitää jopa harrastuksenaan. Eihän siinä...
Kunhan ei vaan vaadi sukulaisiaan aina auttamaan siinä... tosin kaippa joku hyväsydämminen lapsi auttaa, kun edellinen kämppä on jo irtisanottu ja seuraava haluaisi kamansa sinne. Niin ja jotkut vuokranantajat eivät enää ottaneet mummoa asuntoihinsa, kun tiesivät "harrastuksesta".Paha sanoa mitään, kun itse noin kirjoitit
Jokainen pyytää ketä pyytää ja se suostuu, joka suostuu. En minä lähde ottamaan tuohon kantaa. Jokainen meistä päättää nämä asiat ihan itse.
Hassuja vuokranantajia, tai ehkä vain tyhmiä. Olisivat vaan tehneet määräaikaisia vuoksrasopimuksia. Jos mummo muuttaa aiemmin, niin sittenhän asunnosta saa kahdet vuokrat. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Kyllä. Mutta en toisaalta tykkää sanomisieni tai kirjoittamieni perusteluiden muuksi vääntämisestäkään ja irroittamisesta aiheesta tai alkuperäisviitekehyksestä.
Tykkään joskus kyllä vääntää rautalangastakin mallia, mutta joskus koen, että tarkoitus ei joillain ole keskustella, vaan kiusata.No sittenhän sinulla ei ole mitään ongelma minkään tässä kirjoittamani kanssa, kun en ole toiminut noin. En minä sille mitään mahda, että kirjoittelet hassuja. Eikä se minua haittaa, sillä nauru pidentää ikää. 🙂
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Kyllä. Mutta en toisaalta tykkää sanomisieni tai kirjoittamieni perusteluiden muuksi vääntämisestäkään ja irroittamisesta aiheesta tai alkuperäisviitekehyksestä.
Tykkään joskus kyllä vääntää rautalangastakin mallia, mutta joskus koen, että tarkoitus ei joillain ole keskustella, vaan kiusata.Kiusata sanoo herra, jonka mielestä muutaaminen on neuroosi. 🙂
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Kyllä. Mutta en toisaalta tykkää sanomisieni tai kirjoittamieni perusteluiden muuksi vääntämisestäkään ja irroittamisesta aiheesta tai alkuperäisviitekehyksestä.
Tykkään joskus kyllä vääntää rautalangastakin mallia, mutta joskus koen, että tarkoitus ei joillain ole keskustella, vaan kiusata.Ai niin ja tuossa "muuttamisneuroosissa" oli oleellista nimenomaan se konteksti, jossa sinä tuon neuroosin keskuteluun toit. Ihan turha selittää, ettetkö nimenomaan ottanut kiusaamismielessä kantaa siihen, että olen muuttanut usein. Älä nyt viitsi iso mies jaskaa puhua ja muuta selittää, kun ihan jokainen sen konteksin kyllä näkee. 👍
Anonyymi kirjoitti:
Minä en ole kertaakaan tässäkään ketjussa ottanut mitään negatiivista kantaa kenenkään toisen toimintaa ja juu, kyllä olin juuri tuo kommentoija, joka oletitkin minun olevan. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia, että minusta on lähinnä koomista miten moni tässäkin ketjussa kertoo omia ajatuksiaan jonain universaalina totuutena. Lähinnähän tuollainen kertoo kokemuksen puutteesta, kun ei ole huomannut miten erilaisia ihmiset ovat, lähestulkoon kaikessa. Sinä et onneksi ole sellainen kirjoittelija, joka selittäisi kaikkien ihmisten olevan samanlaisia. Siihen kuitenkin "syyllistyt" usein, että korotat itseäsi ja omia tapojasi korokkeelle ja puhut juuri tuollaisia "neurooseja" ynnä muita toisin toimivien päälle. 👍
Minä en tiedä mitä sinä olet mihinkin kirjoitellut, olet minulle massaa, jota täällä on suurin osa. Anonyymi.
Minä taas olen nimimerkillä tunnistettava ja saan monenlaista kommenttia ja osan ihan kiusaamistarkoituksessa. Riippuen juurikin tunnetiloista, joskus otan ne huumorilla ja viskaan vaan löylyä, joskus taas toisinpäin.
Jokin varmaan minun tavassa kirjoittaa aiheuttaa sen, että olisin jokin absoluuttinen ja "oikeassa" oleva. Mutta sekin on vain sinun ja jonkun muun samoin tuntevan henkilökohtainen voivoi...
Ja tottahan sanon jonkun tekemisiä neuroottiseksi, jos käytös on neuroottista. Sanon palstan "viinamiehenkin" jankutuksia neuroottiseksi ja muita "jännämies"-juttuja ja muita vst jankuttajia.
Neuroottinen käytös ei jätä tilaa huomata muuta käyttääntymistään. Nähdään ongelma, keksitään siihen yksi syy ja mahdoton ratkaisumahdollisuus ja rämpätetään ikkunalasia vasten päätä kuin kärpänen kiukuspäissään...Anonyymi kirjoitti:
Paha sanoa mitään, kun itse noin kirjoitit
Jokainen pyytää ketä pyytää ja se suostuu, joka suostuu. En minä lähde ottamaan tuohon kantaa. Jokainen meistä päättää nämä asiat ihan itse.
Hassuja vuokranantajia, tai ehkä vain tyhmiä. Olisivat vaan tehneet määräaikaisia vuoksrasopimuksia. Jos mummo muuttaa aiemmin, niin sittenhän asunnosta saa kahdet vuokrat.Mitäpä tuohon mitään sanomaan...???🤷♂️
Anonyymi kirjoitti:
No sittenhän sinulla ei ole mitään ongelma minkään tässä kirjoittamani kanssa, kun en ole toiminut noin. En minä sille mitään mahda, että kirjoittelet hassuja. Eikä se minua haittaa, sillä nauru pidentää ikää. 🙂
Olenkos minä ilmoittanut tässä olevan jotain ongelmaa? 🤔
Anonyymi kirjoitti:
Kiusata sanoo herra, jonka mielestä muutaaminen on neuroosi. 🙂
Niin. Tai kirjoitin.
Anonyymi kirjoitti:
Ai niin ja tuossa "muuttamisneuroosissa" oli oleellista nimenomaan se konteksti, jossa sinä tuon neuroosin keskuteluun toit. Ihan turha selittää, ettetkö nimenomaan ottanut kiusaamismielessä kantaa siihen, että olen muuttanut usein. Älä nyt viitsi iso mies jaskaa puhua ja muuta selittää, kun ihan jokainen sen konteksin kyllä näkee. 👍
No ehkä sulla on jokin kipeä kohta tuossa muuttamisessa. Tai että et ole tuntenut asunnoissasi koti-fiilistä?
En mä ole sitä mieltä sanonut olevani, että kaikki tiuhaan muuttajat olisivat neuroottisia muuttajia, mutta toi mummo oli. Enkä ala sitä tässä nyt selittämään sen tarkempaa.
Sori vaan jos mun sanomiset saa sussa jotain kuplimaan, mutta ota se mahdollisuutena löytää joku kipupiste itsestäs ja tutkaile sitä lisää. 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Minä en tiedä mitä sinä olet mihinkin kirjoitellut, olet minulle massaa, jota täällä on suurin osa. Anonyymi.
Minä taas olen nimimerkillä tunnistettava ja saan monenlaista kommenttia ja osan ihan kiusaamistarkoituksessa. Riippuen juurikin tunnetiloista, joskus otan ne huumorilla ja viskaan vaan löylyä, joskus taas toisinpäin.
Jokin varmaan minun tavassa kirjoittaa aiheuttaa sen, että olisin jokin absoluuttinen ja "oikeassa" oleva. Mutta sekin on vain sinun ja jonkun muun samoin tuntevan henkilökohtainen voivoi...
Ja tottahan sanon jonkun tekemisiä neuroottiseksi, jos käytös on neuroottista. Sanon palstan "viinamiehenkin" jankutuksia neuroottiseksi ja muita "jännämies"-juttuja ja muita vst jankuttajia.
Neuroottinen käytös ei jätä tilaa huomata muuta käyttääntymistään. Nähdään ongelma, keksitään siihen yksi syy ja mahdoton ratkaisumahdollisuus ja rämpätetään ikkunalasia vasten päätä kuin kärpänen kiukuspäissään...Eipä se minua haittaa. Nyt kuitenin tiedät, kun tuon juuri sinulle kerroin. Eikö olekin kiva? Minä olen juttujasi k´lukenut, niin rehellisesti en ihmettele yhtään, että saat jaskaakinn niskaasi. Täällä on sellaisiakin nimimerkillä kirjoittelevia, jotka eivät sitä lainkaan ansaitsisi. Sinä taas kyllä ihan itsekin kiusaat, eli potut tulevat varmasti pottuina takaisinkin.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Minä en tiedä mitä sinä olet mihinkin kirjoitellut, olet minulle massaa, jota täällä on suurin osa. Anonyymi.
Minä taas olen nimimerkillä tunnistettava ja saan monenlaista kommenttia ja osan ihan kiusaamistarkoituksessa. Riippuen juurikin tunnetiloista, joskus otan ne huumorilla ja viskaan vaan löylyä, joskus taas toisinpäin.
Jokin varmaan minun tavassa kirjoittaa aiheuttaa sen, että olisin jokin absoluuttinen ja "oikeassa" oleva. Mutta sekin on vain sinun ja jonkun muun samoin tuntevan henkilökohtainen voivoi...
Ja tottahan sanon jonkun tekemisiä neuroottiseksi, jos käytös on neuroottista. Sanon palstan "viinamiehenkin" jankutuksia neuroottiseksi ja muita "jännämies"-juttuja ja muita vst jankuttajia.
Neuroottinen käytös ei jätä tilaa huomata muuta käyttääntymistään. Nähdään ongelma, keksitään siihen yksi syy ja mahdoton ratkaisumahdollisuus ja rämpätetään ikkunalasia vasten päätä kuin kärpänen kiukuspäissään...Ai niin ja ihanaa, että nyt myönsit tuon olleen tarkoituksellinen kiusaamisyritys. Pojot siitä ja onneksi osui ihmiseen, jota moinen vain huvittaa.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Olenkos minä ilmoittanut tässä olevan jotain ongelmaa? 🤔
Kummasti näytti olevan, kun piti tuollaisiin turvautua. Ainahan sitä voisi van normaalisti ja asiallisesti jutella, jos ei kerta ongelmia ole. Tai no eivät kaikki tietenkään sitä osaa. Voihan se olla tuokin.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin. Tai kirjoitin.
Johan olikin originaali ja nerokas letkautus.
Anonyymi kirjoitti:
Eipä se minua haittaa. Nyt kuitenin tiedät, kun tuon juuri sinulle kerroin. Eikö olekin kiva? Minä olen juttujasi k´lukenut, niin rehellisesti en ihmettele yhtään, että saat jaskaakinn niskaasi. Täällä on sellaisiakin nimimerkillä kirjoittelevia, jotka eivät sitä lainkaan ansaitsisi. Sinä taas kyllä ihan itsekin kiusaat, eli potut tulevat varmasti pottuina takaisinkin.
Minua ei kiusailut haittaa, niistä jos joku oikeasti kolisee kohalleen, voi löytää jotain itsestään.
Harvoin vaan nykyään mikään enää kirpaisee, mikä lienee toisaalta hyväkin merkki...alkaa löytyä se oma identiteetti. 😊Anonyymi kirjoitti:
Ai niin ja ihanaa, että nyt myönsit tuon olleen tarkoituksellinen kiusaamisyritys. Pojot siitä ja onneksi osui ihmiseen, jota moinen vain huvittaa.
Oletko harkinnut tutkivasi luetunymmärtämistäsi? 🤔
Anonyymi kirjoitti:
Kummasti näytti olevan, kun piti tuollaisiin turvautua. Ainahan sitä voisi van normaalisti ja asiallisesti jutella, jos ei kerta ongelmia ole. Tai no eivät kaikki tietenkään sitä osaa. Voihan se olla tuokin.
Turvautua mihin? Nyt kyllä olen ihan pihalla...
Tai alan kääntyä siihen, että sun tarkoitus on vaan yrittää kiusata... mutta eiköhän tämä keskustelu ala muutenkin olla tässä. Ei liioin ole varsinaiseen aiheeseen liittyvää.
Kiitos seurasta. 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Minua ei kiusailut haittaa, niistä jos joku oikeasti kolisee kohalleen, voi löytää jotain itsestään.
Harvoin vaan nykyään mikään enää kirpaisee, mikä lienee toisaalta hyväkin merkki...alkaa löytyä se oma identiteetti. 😊Kuitenkin koit tärkeäksi tuoda asian ilmi? Mikäpä siinä, saahan sitä tuoda ilmi myös itselle yhdentekeviä asioita.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No ehkä sulla on jokin kipeä kohta tuossa muuttamisessa. Tai että et ole tuntenut asunnoissasi koti-fiilistä?
En mä ole sitä mieltä sanonut olevani, että kaikki tiuhaan muuttajat olisivat neuroottisia muuttajia, mutta toi mummo oli. Enkä ala sitä tässä nyt selittämään sen tarkempaa.
Sori vaan jos mun sanomiset saa sussa jotain kuplimaan, mutta ota se mahdollisuutena löytää joku kipupiste itsestäs ja tutkaile sitä lisää. 😊Juu sain minussa kuplimaan naurun. Minusta se on vain positiivista, eikä vaadi sen kummempaa analysoimista.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Oletko harkinnut tutkivasi luetunymmärtämistäsi? 🤔
Suosittelen sinulle kirjaillisen ilmaisun kursseja, jos et edes itse huomaa miten asioita ilmaiset. No minäpä opentan sinua miten konteksti toimii. Hyvä oppiakin jotain. Kirjoitit "Ja tottahan sanon jonkun tekemisiä neuroottiseksi, jos käytös on neuroottista". Koit "tarpeelliseksi" kirjoittaa juuri minulle muuttoneuroosista. Jokainen osaa tuon ymmärtää, vaikka haluatkin yrittää muuta selittää. 🙂
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Turvautua mihin? Nyt kyllä olen ihan pihalla...
Tai alan kääntyä siihen, että sun tarkoitus on vaan yrittää kiusata... mutta eiköhän tämä keskustelu ala muutenkin olla tässä. Ei liioin ole varsinaiseen aiheeseen liittyvää.
Kiitos seurasta. 😊Siihen mihin turvauduit, tietenkin. Ala-arvoista, mutta täysin sallittua.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Turvautua mihin? Nyt kyllä olen ihan pihalla...
Tai alan kääntyä siihen, että sun tarkoitus on vaan yrittää kiusata... mutta eiköhän tämä keskustelu ala muutenkin olla tässä. Ei liioin ole varsinaiseen aiheeseen liittyvää.
Kiitos seurasta. 😊Itsepä kiusaamisen aloitit. Ei kannata aloittaa, kun ei kerta kestä seurauksia. Kiitos nauruista. Piristit tylsää iltapäivääni.
- Anonyymi
Tärkeintä kai on tunne minkä suhteessa ollessa saisi?
Aluksi riittää, jos tallustellaan samalla savannilla.
https://www.youtube.com/watch?v=n7MzoYYhjro
AV- Anonyymi
Ja millainen se suhde olisi, jos se olisi sellainen sinusta hyvä?
Hmm..
En voi luvata monogamista suhdetta kenellekään. En usko uskollisuuteen.
En muuttaisi koskaan yhteen, joten erillissuhde on ainoa parisuhdemuoto johon voisin suostua. Jos sekin olisi avoin.
Minulle paras vaihtoehto on tapailusuhde, jossa molemmin puolin pyritään kunnioittamaan toista. Itseään unohtamatta.- Anonyymi
Ihana selkeä ja selvästi ajateltu kokemus. Sä olet selvästikin ajatellut tätä asiaa ja tunnet itsesi. Se on minusta hienoa ja toinen tietää mihin lähtee mukaan, jos lähtee. Sä et lähde ollenkaan sille linjalle, mitä tässä on nyt nähty monta, että katotaan nyt ja sen näkee sitten ja eihän sitä voi etukäteen sanoa. Mä en usko sellaiseen yhtään ja jokaisella meistä on ne omat halumme ja toiveemme ja rajoituksemme ja vaateemme, ilmaisimme ne tai emme ja ne olisi kyllä reilua kyetä kertomaan jo etukäteen. Pisteet sulle itsetuntemuksesta ja rehellisyydestä. 👍👍👍
Anonyymi kirjoitti:
Ihana selkeä ja selvästi ajateltu kokemus. Sä olet selvästikin ajatellut tätä asiaa ja tunnet itsesi. Se on minusta hienoa ja toinen tietää mihin lähtee mukaan, jos lähtee. Sä et lähde ollenkaan sille linjalle, mitä tässä on nyt nähty monta, että katotaan nyt ja sen näkee sitten ja eihän sitä voi etukäteen sanoa. Mä en usko sellaiseen yhtään ja jokaisella meistä on ne omat halumme ja toiveemme ja rajoituksemme ja vaateemme, ilmaisimme ne tai emme ja ne olisi kyllä reilua kyetä kertomaan jo etukäteen. Pisteet sulle itsetuntemuksesta ja rehellisyydestä. 👍👍👍
Minulla on vieläpä onni olla tuollaisessa suhteessa.
Ja meillä on päivityskeskustelu pari kertaa vuodessa, jotta pysytään kartalla missä mennän tai ollaan menemättä.
Elämäni on niin monimutkaisessa solmussa, että pidän kaiken mahdollisimman simppelinä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Minulla on vieläpä onni olla tuollaisessa suhteessa.
Ja meillä on päivityskeskustelu pari kertaa vuodessa, jotta pysytään kartalla missä mennän tai ollaan menemättä.
Elämäni on niin monimutkaisessa solmussa, että pidän kaiken mahdollisimman simppelinä.Tuo kuulostaa hyvin selkeältä. Itselleni ei ihan tuollaisen suhde toimisi, muuta ymmärrän hyvin miksi tuollainen varmasti tuntuu hyvältä ja siinä on monta hyvää puolta.
Anonyymi kirjoitti:
Tuo kuulostaa hyvin selkeältä. Itselleni ei ihan tuollaisen suhde toimisi, muuta ymmärrän hyvin miksi tuollainen varmasti tuntuu hyvältä ja siinä on monta hyvää puolta.
Kyllä.. ihastuttavan selkeää. Helppoa ja vaivatonta.
- Anonyymi
Voisin ottaa sen "it's complicated" systeemin tähän väliin. Lisätietoja: ei ole.
- Anonyymi
Sellainen, että pian rötösporukka on linnassa. Se ei olekaan enää pelkän aistin varassa. Hip hei!
- Anonyymi
Moni tunkee täältä linnaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Moni tunkee täältä linnaan.
Linnoissa kreivien häät vietetään
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Linnoissa kreivien häät vietetään
Ja siellä pysyvät :)
- Anonyymi
Hyvä parisuhde on minulle hyvä.Sellainen missä kumpikin kunniottaa ja rakastaa toista ilman suuria ehtoja.Ei saa olla liian omistamisen haluinen.Kohtuus kaikessa.Suoda toiselle myös välillä oma vapaus.Ei kahlita liikaa toista.Mutta ollaan uskollisia rakkaudessa ja keskinäisessä luottamuksessa/kunniotuksessa.Hyvä parisuhde mistä saa voimaa ja iloa!Missä on hyvä olla!Se on minun mieleen.Mutta toinen vaihtoehto voi olla vapaa sinkkuelämä.Joka ei suinkaan ole huono vaihtoehto.Se voi olla hyvä asia kokea sekin ainakin kerran elämässä.😊
- Anonyymi
Kaikkia mainitsemiasi voi olla niin kovin monin eri tavoin, että kaikkiko siis käy?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikkia mainitsemiasi voi olla niin kovin monin eri tavoin, että kaikkiko siis käy?
Ei nyt ihan kaikki käy.Minä olen seurustellut aiemmin.Ja yksi pitkä avioliitto,joka oli tavallaan kauko/etäliitto..Puoliso teki omaa ”työuraa”kaukana minusta ja meidän yhteisistä lapsista.Alussa se oli vaikeata.Kun ei nähnyt omaa aviomiestä eikä lapset omaa isää kovin usein.Mutta siihen kyllä tottui.Vaikka oli kyllä haastavaa silloin,kun lapset oli pieniä.Etäsuhteesta minulla on siis kokemuksia.Sekä hyviä että huonoja.”Irrallisista”suhteista en pidä!En ole ikinä ”avoliitossa”ollut.Joten se on minulle vieras asia.Nautin parhaillaan sinkkuelämästä.Tosin en toivo,että se olisi loputtomiin kestävä.Haluan rinnalleni ihmisen joka aidosti rakastaa ja välittää minusta.Ja molemmat saavat olla oma itsensä!
- Anonyymi
Mä haluaisin naimisiin hänen kanssaan, mutta hän ei halua miestä. Ja vaikuttaisi, että jos miehen joskus ottaisikin, en ole hänen tyyppiään parisuhdemielessä.
Mä olen rakastanut häntä vuosia, niin monia vuosia, että mä itkisin onnesta, jos hän haluaisikin mitä tahansa suhdetta. Tämä platoninen ei ihan taida riittää pitämään mua elävien kirjoissa. Mä ajattelin, että kunhan näen häntä päivittäin, mä voin olla onnellinen, mutta kun ei enää oikein nähdä, tämä kuristava ikävä taitaa hiljalleen hirttää mut.- Anonyymi
Lisään tarkennukseksi, että kun yhdessä eläminen ei vaikuta olevan hänen toiveiden mukaista, FWB on se mistä mä voin vielä haaveilla. (Vaikka signaalit, joita hän lähettää ovat kaikki kaveruutta korostavia. Ja kokonaan ilman etuja)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään tarkennukseksi, että kun yhdessä eläminen ei vaikuta olevan hänen toiveiden mukaista, FWB on se mistä mä voin vielä haaveilla. (Vaikka signaalit, joita hän lähettää ovat kaikki kaveruutta korostavia. Ja kokonaan ilman etuja)
Sattuu lukea tätä. Ihan hölmöä vastata muiden puolesta, mutta hän voi rakastaa sinua kaikesta huolimatta.
- Anonyymi
Olen vahvimmin perinteisen parisuhteen kannattaja. En näe itseäni ainakaan minkäänlaisissa monisuhteissa saati irtosuhteissa.
Olen kuitenkin viime aikoina miettinyt, että ehkä jonkinlainen fwb-suhde voisi toimia nykyisessä elämäntilanteessani. Tai ainakin sellainen suhde, mikä etenisi rauhassa, ilman paineita, antaen tilaa tunteille. Olen ollut niin pitkään yksin, että rimakauhu on päässyt kasvamaan niin suureksi, että huomaan kavahtavani heti, kun mies pitäisi päästää lähemmäs. En halua satuttaa ketään, mutta kaipaan kipeästi läheisyyttä ja lämpöä, niin ehkä fwb on sellainen, mihin kykenisin sitoutumaan tällä hetkellä.- Anonyymi
Ymmärränkö nyt siis, että tarkoitat jonkinlaista monogamista fwb järjestelyä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärränkö nyt siis, että tarkoitat jonkinlaista monogamista fwb järjestelyä?
Kyllä, en haluaisi edes fwb suhdetta miehen kanssa, jolla olisi useampia naisia kierroksessa jo terveyden (sp-taudit) takia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, en haluaisi edes fwb suhdetta miehen kanssa, jolla olisi useampia naisia kierroksessa jo terveyden (sp-taudit) takia.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, kun en nyt saa tuosta ajatuksesta kiinni, että miksi siis fwb? En siis tosiaan mitenkään kritisoi, vaan yritän saada kiinni tuosta miten tuon koet. Kaipaat siis monigamiaa, yksinoikeutta, muutajostain syystä sinulle on tärkeää määrittää suhde jotenkin "kevyemmäksi"? Osaatko sanoa, että mikä asia parisuhteen määrittelemisessä parisuhteeksi aiheuttaa rimakauhua ja kokemuksen paineesta? Sä et todellakaan ole ainoa, vaan tuota näyttää olevan paljon liikkeellä ja itse en oikein ymmärrä mikä siinä määrittelyssä tekee monogamisesta suhteesta enemmän tai vähemmän paineisen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta kysyn, kun en nyt saa tuosta ajatuksesta kiinni, että miksi siis fwb? En siis tosiaan mitenkään kritisoi, vaan yritän saada kiinni tuosta miten tuon koet. Kaipaat siis monigamiaa, yksinoikeutta, muutajostain syystä sinulle on tärkeää määrittää suhde jotenkin "kevyemmäksi"? Osaatko sanoa, että mikä asia parisuhteen määrittelemisessä parisuhteeksi aiheuttaa rimakauhua ja kokemuksen paineesta? Sä et todellakaan ole ainoa, vaan tuota näyttää olevan paljon liikkeellä ja itse en oikein ymmärrä mikä siinä määrittelyssä tekee monogamisesta suhteesta enemmän tai vähemmän paineisen.
Sitä olen tässä itsekin selvittämässä 😊 Olen ollut aikuisena pelkästään vakavissa parisuhteissa enkä ole koskaan harrastanut mitään kevytsuhteita. Koin rankan eron ja sen jälkeen muitakin äärimmäisen rankkoja asioita ja parisuhdeasiat jäivät vuosiksi taka-alalle. Nyt olen yrittänyt aloitella deittailua uudestaan, mutta se ei oikein tunnu ottavan tuulta alleen. Kun juttu on alkanut mennä vähänkään vakavammaksi edes puheiden tasolla, huomaan ahdistuvani. En ole varma miksi näin tunne on minulle uusi. Siksi olen ajatellut, että suhde, jossa minulta ei edes odoteta heti mitään vakavampaa sitoutumista, voisi ehkä sopia. Tai sitten vain satuttaisin itseäni pahemmin fwb-suhteessa, eihän tuossakaan mitään takeita mistään olisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, en haluaisi edes fwb suhdetta miehen kanssa, jolla olisi useampia naisia kierroksessa jo terveyden (sp-taudit) takia.
Ei se nyt ole tarkoitus,että ihan kukasta kukkaan lennetään.Sellainen ajatus kuvottaa minua.
- Anonyymi
Yleensä noin "En halua satuttaa ketään" sanoo nainen, joka itse joutuu helposti satutetuksi ja syystä ei päästä miestä lähemmäksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä olen tässä itsekin selvittämässä 😊 Olen ollut aikuisena pelkästään vakavissa parisuhteissa enkä ole koskaan harrastanut mitään kevytsuhteita. Koin rankan eron ja sen jälkeen muitakin äärimmäisen rankkoja asioita ja parisuhdeasiat jäivät vuosiksi taka-alalle. Nyt olen yrittänyt aloitella deittailua uudestaan, mutta se ei oikein tunnu ottavan tuulta alleen. Kun juttu on alkanut mennä vähänkään vakavammaksi edes puheiden tasolla, huomaan ahdistuvani. En ole varma miksi näin tunne on minulle uusi. Siksi olen ajatellut, että suhde, jossa minulta ei edes odoteta heti mitään vakavampaa sitoutumista, voisi ehkä sopia. Tai sitten vain satuttaisin itseäni pahemmin fwb-suhteessa, eihän tuossakaan mitään takeita mistään olisi.
Suosittelen erillissuhdetta. Se voi olla samalla vakava ja ahdistamaton.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se nyt ole tarkoitus,että ihan kukasta kukkaan lennetään.Sellainen ajatus kuvottaa minua.
Mielestäni (tämän kommenttiketjun aloittaja) jokainen saa lennellä kukasta kukkaan niin paljon kuin haluaa, mutta minä en halua olla seksisuhteessa ihmisen kanssa, joka niin tekee eli tässä asiassa haluaisin, että mies ajattelee samalla tavalla ihan jo tuon terveyden takia. En tuomitse toisella tavalla toimivia, mutta minulle seksuaaliterveys on tärkeää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä olen tässä itsekin selvittämässä 😊 Olen ollut aikuisena pelkästään vakavissa parisuhteissa enkä ole koskaan harrastanut mitään kevytsuhteita. Koin rankan eron ja sen jälkeen muitakin äärimmäisen rankkoja asioita ja parisuhdeasiat jäivät vuosiksi taka-alalle. Nyt olen yrittänyt aloitella deittailua uudestaan, mutta se ei oikein tunnu ottavan tuulta alleen. Kun juttu on alkanut mennä vähänkään vakavammaksi edes puheiden tasolla, huomaan ahdistuvani. En ole varma miksi näin tunne on minulle uusi. Siksi olen ajatellut, että suhde, jossa minulta ei edes odoteta heti mitään vakavampaa sitoutumista, voisi ehkä sopia. Tai sitten vain satuttaisin itseäni pahemmin fwb-suhteessa, eihän tuossakaan mitään takeita mistään olisi.
Tuohon tuollainen ajatus varmaan voi toimia. Riskinä sittenbtuo minkä itsekin totesit, että saattaa vain satuttaa itseään enemmän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä noin "En halua satuttaa ketään" sanoo nainen, joka itse joutuu helposti satutetuksi ja syystä ei päästä miestä lähemmäksi.
Saattaa olla noin. Olen tullut rankasti satutetuksi parisuhteessa ja se on takuulla yksi isoimmista syistä siihen, miksi koen rimakauhua vakavan parisuhteen aloittamisesta. Tiedän, että ongelma on minussa ja minun olisi kyettävä pääsemään tämän ongelman yli, mutta helpommin sanottu kuin tehty..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä noin "En halua satuttaa ketään" sanoo nainen, joka itse joutuu helposti satutetuksi ja syystä ei päästä miestä lähemmäksi.
Aloittaja toteaa, että ei voi lainkaan allekirjoittaa tuota väitettä. Pitää varmaan paikkansa joidenkin kohdalla, mutta itse en koe tuollaisten olevan edes enemmistönä, saati sitten kaikki.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suosittelen erillissuhdetta. Se voi olla samalla vakava ja ahdistamaton.
Ahdistukseni ei liity asumiskuvioihin oikeastaan mitenkään vaan enemmänkin henkiseen sitoutumiseen, tunteisiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuohon tuollainen ajatus varmaan voi toimia. Riskinä sittenbtuo minkä itsekin totesit, että saattaa vain satuttaa itseään enemmän.
Kyllä, itsensä satuttaminen on tuossa riskinä ja kun olen hyvin vahvasti tunteva niin tuo olisi ehkä jopa todennäköistä. Toki itsensä voi satuttaa missä suhteessa tahansa, satutinhan minäkin ns perinteisessä parisuhteessa, kihlat, yhteinen koti, lapsi jne. Että ehkei se suhdemuoto kuitenkaan suojele kivulta, jolta ehkä yritän itseäni tässä suojata.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saattaa olla noin. Olen tullut rankasti satutetuksi parisuhteessa ja se on takuulla yksi isoimmista syistä siihen, miksi koen rimakauhua vakavan parisuhteen aloittamisesta. Tiedän, että ongelma on minussa ja minun olisi kyettävä pääsemään tämän ongelman yli, mutta helpommin sanottu kuin tehty..
Niinhän se useinmiten on, että nämä asiat pitää pystyä käsittelemään itsensä kanssa. Minä (aloittaja) olen myös saanut elämän varrella siipeeni, mutta en koe, että minulle suhteen määritelmä tuossa mitään vaikuttaisi. Oleellisempia ovat omat tunteeni ja ne eivät piittaa määritelmistä. Vaan oleellistahan on tosiaan se, että jokainen itse kokee olonsa hyväksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suosittelen erillissuhdetta. Se voi olla samalla vakava ja ahdistamaton.
Tuokin on niin ihmisestä kiinni. Minä (eli siis aloittaja) kokisin erillissuhteen ahdistavammaksi ja rajoittavammaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se useinmiten on, että nämä asiat pitää pystyä käsittelemään itsensä kanssa. Minä (aloittaja) olen myös saanut elämän varrella siipeeni, mutta en koe, että minulle suhteen määritelmä tuossa mitään vaikuttaisi. Oleellisempia ovat omat tunteeni ja ne eivät piittaa määritelmistä. Vaan oleellistahan on tosiaan se, että jokainen itse kokee olonsa hyväksi.
Oleellista on tosiaan, että tuntee olonsa hyväksi. Ja ehkä se ahdistus ei olisi enää läsnä, jos löytäisin oikeanlaisen tyypin. Edellinen mies, kenen kanssa deittailin tuntui todella takertuvalta, hän puhui heti alkumetreillä hyvin vakavista asioista ja hänelle kumppani oli se, kenen kanssa tehdään kaikki. Hän oli hyvä tyyppi, mutta minulle liian takertuva.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuokin on niin ihmisestä kiinni. Minä (eli siis aloittaja) kokisin erillissuhteen ahdistavammaksi ja rajoittavammaksi.
Kerrohan miten erillissuhde rajoittaisi enemmän? Rajoittaisi mitä? Sekö olisi ahdistavaa, että voisi olla ja mennä miten haluaa? Käydä nukkumaan silloin kun nukuttaa ja muutenkin pitää omaa aikataulua?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saattaa olla noin. Olen tullut rankasti satutetuksi parisuhteessa ja se on takuulla yksi isoimmista syistä siihen, miksi koen rimakauhua vakavan parisuhteen aloittamisesta. Tiedän, että ongelma on minussa ja minun olisi kyettävä pääsemään tämän ongelman yli, mutta helpommin sanottu kuin tehty..
Miksi sitten edes ajattelet parisuhdetta? Oletko ajatellut mikä tarve ja motiivi sinulla olisi parisuhteeseen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sitten edes ajattelet parisuhdetta? Oletko ajatellut mikä tarve ja motiivi sinulla olisi parisuhteeseen?
Koska kaipaan romanttista rakkautta. Niin yksinkertainen syy. Ei kaipuu parisuhteeseen ole hävinnyt, vaikka minulla on kipupisteitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerrohan miten erillissuhde rajoittaisi enemmän? Rajoittaisi mitä? Sekö olisi ahdistavaa, että voisi olla ja mennä miten haluaa? Käydä nukkumaan silloin kun nukuttaa ja muutenkin pitää omaa aikataulua?
En kai minä voi sinun tuntemuksiisi kantaa ottaa. Puhun ihan omistani. Minä tosiaan kokisin erillissuhteen ihan helvetillisen ahdistavaksi ja rajoittavaksi, en minä odota sinun niin kokevan. Tiedän ihan hyvin olevani tässä asiassa ilmeisen outo.
Minulla ei ole mitään mielenkiintoa suhteeseen, jossa vietetään keskenään "laatuaikaa" ja kaikki yhteinen on aikataulun ja erillisen sopimisen mukaan tapahtuvaa. Haluan, että on mahdollista ihan vaan olla, ilman erillistä sopimusta ja johonkin haalautumista ja valmistautumista. Erillissuhteessa vähintään jompikumpi on aina vieraana ja koskaan ei olla yhdessä kotona rauhassa. Aivan karsea ajatus.
Minulla ei ole koskaan parisuhteessa ollut ongelmaa, ettenkö voisi "olla ja mennä miten haluaa? Käydä nukkumaan silloin kun nukuttaa ja muutenkin pitää omaa aikataulua?" Minulle on ihan luonnollista ilmoittaa menoni ja tuloni, se ei aiheuta minulle mitään ahdistusta ja neuvottelemaan en ole menoistani ikinä joutunut, enkä toisen menoista neuvotellut. Minun puolestani saa kulkea miten tahtoo ja kun on alunperin valinnut suht samanlaisen tyypin, niin ei tuo aiheuta ongelmaa. Kuulostaa hyvin oudolta, että kukaan toisen nukkumaanmenoja määrittelisi, mutta kai joillain sitten noinkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ahdistukseni ei liity asumiskuvioihin oikeastaan mitenkään vaan enemmänkin henkiseen sitoutumiseen, tunteisiin.
Henkisyydestäsi et pääse mihinkään. Se on aina läsnä niin kauan kuin on elämää, hyvä homma.
Kerron kuitenkin omakohtaisen kokemuksen. Tapasin miehen, josta tein hetkessä päätelmän "viinaa, laulua, naisia", mies pyrki minua lähemmäksi. Lähdin ihan testaamisen vuoksi ja ennenkaikkea kevyesti mukaan. Lopputulos oli juuri tuo viinaa, laulua ja naisia, olin noin parissa kuukaudessa konkereettisesti kokenut aiemman päätelmäni ja päätin olla tapaamatta miestä enää. Testaaminen meni siltä osin pieleen, etten osannut olla henkisesti jollain tasolla sitoutumatta, vaikka niin luulin. Olin myös yllättänyt mylläävistä tunteistani, joita oli paljon, ne eivät olleet kevyitä. Nuo kaksi kuukautta osoittautuivat tosi raskaiksi, kesti puoli vuotta ennenkuin pääsin lähellekään lähtötasoa.
Tarinan opetus on se, ettei kannata heittäytyä mihinkään itselle sopimattomaan, tässä tapauksessa "kevyeen". Jos heittäytyy, voi varautua siihen että suhde on raskasta raskaampi, vaikka kestäisi hetken. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielestäni (tämän kommenttiketjun aloittaja) jokainen saa lennellä kukasta kukkaan niin paljon kuin haluaa, mutta minä en halua olla seksisuhteessa ihmisen kanssa, joka niin tekee eli tässä asiassa haluaisin, että mies ajattelee samalla tavalla ihan jo tuon terveyden takia. En tuomitse toisella tavalla toimivia, mutta minulle seksuaaliterveys on tärkeää.
Sinä kirjoitat hyvin!Jos vähääkään mies itsestään ja kumppanista välittää.Huolehtii myös omasta terveydestä,mm.seksiin liittyvissä asioissa.Se on hyvä miehen muistaa.Seksikokemuksissa täytyy kantaa vastuu kummankin osapuolen,itsestä huolta pitäen.Siinä on oltava järkevä.Jos ei joku halua saada kaikki mahdolliset ”pöpöt”ja seksitaudit itselle.Ja vielä pahimmassa tapauksessa tartuttaa toisia.Eläen kuin viimeistä päivää ns.”irtosuhteissa.”Mitä iloa siitä kenellekään on?Halutaanko siinä tilanteessa kerätä vain lisää ”irtopisteitä”itselle.Ja kehumalla muille kuinka monen kanssa on vaikka harrastanut seksiä.Ts.lentänyt kukasta kukkaan.Sellaista en voi hyväksyä,että jos kaksi ihmistä on vakituisessa parisuhteessa,avoliitossa tai kellä on seurustelukumppani.Että samaan aikaan harrastetaan seksiä muiden kanssa.Omanarvon tunne täytyy säilyä aina!Sitä ei saa menettää!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kai minä voi sinun tuntemuksiisi kantaa ottaa. Puhun ihan omistani. Minä tosiaan kokisin erillissuhteen ihan helvetillisen ahdistavaksi ja rajoittavaksi, en minä odota sinun niin kokevan. Tiedän ihan hyvin olevani tässä asiassa ilmeisen outo.
Minulla ei ole mitään mielenkiintoa suhteeseen, jossa vietetään keskenään "laatuaikaa" ja kaikki yhteinen on aikataulun ja erillisen sopimisen mukaan tapahtuvaa. Haluan, että on mahdollista ihan vaan olla, ilman erillistä sopimusta ja johonkin haalautumista ja valmistautumista. Erillissuhteessa vähintään jompikumpi on aina vieraana ja koskaan ei olla yhdessä kotona rauhassa. Aivan karsea ajatus.
Minulla ei ole koskaan parisuhteessa ollut ongelmaa, ettenkö voisi "olla ja mennä miten haluaa? Käydä nukkumaan silloin kun nukuttaa ja muutenkin pitää omaa aikataulua?" Minulle on ihan luonnollista ilmoittaa menoni ja tuloni, se ei aiheuta minulle mitään ahdistusta ja neuvottelemaan en ole menoistani ikinä joutunut, enkä toisen menoista neuvotellut. Minun puolestani saa kulkea miten tahtoo ja kun on alunperin valinnut suht samanlaisen tyypin, niin ei tuo aiheuta ongelmaa. Kuulostaa hyvin oudolta, että kukaan toisen nukkumaanmenoja määrittelisi, mutta kai joillain sitten noinkin.Utopiaa. Yleisimmät riidat pitkissä suhteissa koskevat parin tapojen yhteensovittamista ja oman tilan löytämistä, vielä kun asutaankin ahtaasti. Näihin vaikeuksiin ihmiset hakevat apua. Rakastuneena jo voi olla samassa asuessa pulmana, että toinen haluaisi katsoa ohjelmaa yhdessä myöhään ja toista nukuttaisi, toinen haluaa puuhata omiaan tai tehdä seuraavan päivän ruokajuttuja valmiiksi. Toinen sitten loukkaantuu, ettei toinen haluakaan samoja asioita tai jakaa yhteistä aikaa. Koiran käyttäminen tai hoito voi kaatua vain toiselle, siihen kun lisätään vielä lapset… kyllä erillisuhteessa on oma viehätyksensä. Kaikki ei pysty pakenemaan kotoa harrastuksiin ja kavereille…
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Utopiaa. Yleisimmät riidat pitkissä suhteissa koskevat parin tapojen yhteensovittamista ja oman tilan löytämistä, vielä kun asutaankin ahtaasti. Näihin vaikeuksiin ihmiset hakevat apua. Rakastuneena jo voi olla samassa asuessa pulmana, että toinen haluaisi katsoa ohjelmaa yhdessä myöhään ja toista nukuttaisi, toinen haluaa puuhata omiaan tai tehdä seuraavan päivän ruokajuttuja valmiiksi. Toinen sitten loukkaantuu, ettei toinen haluakaan samoja asioita tai jakaa yhteistä aikaa. Koiran käyttäminen tai hoito voi kaatua vain toiselle, siihen kun lisätään vielä lapset… kyllä erillisuhteessa on oma viehätyksensä. Kaikki ei pysty pakenemaan kotoa harrastuksiin ja kavereille…
Sinulle utopiaa, minulle kokemani todellisuutta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Utopiaa. Yleisimmät riidat pitkissä suhteissa koskevat parin tapojen yhteensovittamista ja oman tilan löytämistä, vielä kun asutaankin ahtaasti. Näihin vaikeuksiin ihmiset hakevat apua. Rakastuneena jo voi olla samassa asuessa pulmana, että toinen haluaisi katsoa ohjelmaa yhdessä myöhään ja toista nukuttaisi, toinen haluaa puuhata omiaan tai tehdä seuraavan päivän ruokajuttuja valmiiksi. Toinen sitten loukkaantuu, ettei toinen haluakaan samoja asioita tai jakaa yhteistä aikaa. Koiran käyttäminen tai hoito voi kaatua vain toiselle, siihen kun lisätään vielä lapset… kyllä erillisuhteessa on oma viehätyksensä. Kaikki ei pysty pakenemaan kotoa harrastuksiin ja kavereille…
Pitkä parisuhde on tietenkin näkökulmakysymys. Olen ollut parisuhteessa pisimmillään vain 15 vuotta, enkä ole koskaan törmännyt noihin sinun luettelemiisi ongelmiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulle utopiaa, minulle kokemani todellisuutta.
Sinä et taida olla se, joka suhteessa joustaa. Vai väitätkö muuta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä et taida olla se, joka suhteessa joustaa. Vai väitätkö muuta?
Väärä kuvitelma. Minun ei varsinaisesti tarvitse joustaa, kun hyvin harvalla asialla on minulle mitenkään periaatteellista merkitystä. Minulle on esimerkiksi aivan yksi lysti, jos toinen katselee telkkaria, kun minä nukun. Miksi ihmeessä se minua ahdistaisi? Kun on elänyt suhteessa, jossa työvuorot menevät usein ristiin, niin tuollainen riidanaihe kuulostaa hyvinn oudolta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väärä kuvitelma. Minun ei varsinaisesti tarvitse joustaa, kun hyvin harvalla asialla on minulle mitenkään periaatteellista merkitystä. Minulle on esimerkiksi aivan yksi lysti, jos toinen katselee telkkaria, kun minä nukun. Miksi ihmeessä se minua ahdistaisi? Kun on elänyt suhteessa, jossa työvuorot menevät usein ristiin, niin tuollainen riidanaihe kuulostaa hyvinn oudolta.
Se ei ole riidan aihe. Pointti oli toisen tunteissa tilanteessa, jossa suhteen toinen osapuoli kaipaa tervettä erillisyyttä, mutta ei sitä saa toisen kaivatessa läheisyyttä ja yhteisen tekemisen äärellä ajan jakamista.
Kun on mahdollisuus erillisyyteen, voi olla paremmin läsnä silloin kun on toisen kanssa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väärä kuvitelma. Minun ei varsinaisesti tarvitse joustaa, kun hyvin harvalla asialla on minulle mitenkään periaatteellista merkitystä. Minulle on esimerkiksi aivan yksi lysti, jos toinen katselee telkkaria, kun minä nukun. Miksi ihmeessä se minua ahdistaisi? Kun on elänyt suhteessa, jossa työvuorot menevät usein ristiin, niin tuollainen riidanaihe kuulostaa hyvinn oudolta.
Minulle voisi siis tulla ongelmia vain sellaisen yksilön kanssa, joka olisi aivan äärimmäinen nipottaja kaikessa. Enkä minä alunperinkään lähtisi suhteeseen nipottajan kanssa. Kaksi suurpiirteistä ihmistä nyt ei vaan yksinkertaisesti onnistu saamaan tuollaisista riitoja aikaiseksi. Ne ongelmat ovat tulleet perustavanlaatuisista elämän rakenteeseen liittyvistä ongelmista, kuten työpaikanvaihdoita, asuinpaikasta, perhemuodosta, jne.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se ei ole riidan aihe. Pointti oli toisen tunteissa tilanteessa, jossa suhteen toinen osapuoli kaipaa tervettä erillisyyttä, mutta ei sitä saa toisen kaivatessa läheisyyttä ja yhteisen tekemisen äärellä ajan jakamista.
Kun on mahdollisuus erillisyyteen, voi olla paremmin läsnä silloin kun on toisen kanssa?En minä kiellä enkä estä MUITA elämästä erillissuhteissa, jos niin on heilel hyvä. Minulle se olisi helvetin esikartano, jossa en saisi ikinä vain olla toisen kanssa rauhassa. Ei kiitos!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se ei ole riidan aihe. Pointti oli toisen tunteissa tilanteessa, jossa suhteen toinen osapuoli kaipaa tervettä erillisyyttä, mutta ei sitä saa toisen kaivatessa läheisyyttä ja yhteisen tekemisen äärellä ajan jakamista.
Kun on mahdollisuus erillisyyteen, voi olla paremmin läsnä silloin kun on toisen kanssa?"Kun on mahdollisuus erillisyyteen, voi olla paremmin läsnä silloin kun on toisen kanssa?"
Ja tuossa lauseessa juurikin piillee, se miksi kokisin erillissuhteen helvetilliseksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kun on mahdollisuus erillisyyteen, voi olla paremmin läsnä silloin kun on toisen kanssa?"
Ja tuossa lauseessa juurikin piillee, se miksi kokisin erillissuhteen helvetilliseksi.LIsään, että minulle tuo toimisi vain niin, että sitten ei oikeasti nähdä pitkiin aikoihin ja kun nähdään niin vietetään kunnolla aikaa yhdessä. Esimerkiksi niin, että asutaan 1000 km:n päässä toisistaan, jottei kumpikaan edes kuvittele mitään viikonlopunviettoja ja iltoja yhdessä. Sitten nähdään ja ollaan vaikka pari kuukautta saman katon alla ja seuraavaksi ollaan sama pari kuukautta näkemättä. Tuo toimii minulle ihan hyvin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kun on mahdollisuus erillisyyteen, voi olla paremmin läsnä silloin kun on toisen kanssa?"
Ja tuossa lauseessa juurikin piillee, se miksi kokisin erillissuhteen helvetilliseksi.Konditionaalista päätellen sä et siis tiedä, luulet vaan. Että miten hienoa on tulla omaan kotiinsa, sulkea ovi perässä toisen kälätykseltä ja olla miten haluaa? Se on tervettä erillisyyttä. Ellei yhdessä asuminen sitä riittävästi anna, ero tulee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Konditionaalista päätellen sä et siis tiedä, luulet vaan. Että miten hienoa on tulla omaan kotiinsa, sulkea ovi perässä toisen kälätykseltä ja olla miten haluaa? Se on tervettä erillisyyttä. Ellei yhdessä asuminen sitä riittävästi anna, ero tulee.
En ole erillissuhteessa, joten en voi tällä hetkellä kokea sellaista helvetiksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
LIsään, että minulle tuo toimisi vain niin, että sitten ei oikeasti nähdä pitkiin aikoihin ja kun nähdään niin vietetään kunnolla aikaa yhdessä. Esimerkiksi niin, että asutaan 1000 km:n päässä toisistaan, jottei kumpikaan edes kuvittele mitään viikonlopunviettoja ja iltoja yhdessä. Sitten nähdään ja ollaan vaikka pari kuukautta saman katon alla ja seuraavaksi ollaan sama pari kuukautta näkemättä. Tuo toimii minulle ihan hyvin.
Missä välissä sun suhteissa ehditään tehdä töitä leivän eteen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Konditionaalista päätellen sä et siis tiedä, luulet vaan. Että miten hienoa on tulla omaan kotiinsa, sulkea ovi perässä toisen kälätykseltä ja olla miten haluaa? Se on tervettä erillisyyttä. Ellei yhdessä asuminen sitä riittävästi anna, ero tulee.
Miksi olisin parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka "kälätys pitää sulkea ulkopuolelle"? En näe moisessa mitän järkeä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Konditionaalista päätellen sä et siis tiedä, luulet vaan. Että miten hienoa on tulla omaan kotiinsa, sulkea ovi perässä toisen kälätykseltä ja olla miten haluaa? Se on tervettä erillisyyttä. Ellei yhdessä asuminen sitä riittävästi anna, ero tulee.
Mä olen introvertti, joka on ollut parisuhteessa toiten introverttien kanssa. Kälätys ei siis koskaan ole yhdessäkään kodissani ollut mikään ongelma. Olen aina saanut olla miten haluan ja sama tietenkin sille toiselle osapuolelle. Kun ei kumpikaan kaipaa meteliä, niin ei kummankaan ole myöskään tarvinut meteliä kuunnella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä välissä sun suhteissa ehditään tehdä töitä leivän eteen?
Etätyöt onnistuvat itselleni mistä tahansa. Ymmärrän, ettei se ole kaikille mahdollista, mutta kaikke meistä elävät omien realiteettejensa mukaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä kirjoitat hyvin!Jos vähääkään mies itsestään ja kumppanista välittää.Huolehtii myös omasta terveydestä,mm.seksiin liittyvissä asioissa.Se on hyvä miehen muistaa.Seksikokemuksissa täytyy kantaa vastuu kummankin osapuolen,itsestä huolta pitäen.Siinä on oltava järkevä.Jos ei joku halua saada kaikki mahdolliset ”pöpöt”ja seksitaudit itselle.Ja vielä pahimmassa tapauksessa tartuttaa toisia.Eläen kuin viimeistä päivää ns.”irtosuhteissa.”Mitä iloa siitä kenellekään on?Halutaanko siinä tilanteessa kerätä vain lisää ”irtopisteitä”itselle.Ja kehumalla muille kuinka monen kanssa on vaikka harrastanut seksiä.Ts.lentänyt kukasta kukkaan.Sellaista en voi hyväksyä,että jos kaksi ihmistä on vakituisessa parisuhteessa,avoliitossa tai kellä on seurustelukumppani.Että samaan aikaan harrastetaan seksiä muiden kanssa.Omanarvon tunne täytyy säilyä aina!Sitä ei saa menettää!
Seksuaaliterveys on tärkeää enkä pysty nauttimaan seksistä täysin, jos pelkään sitä, että mies on vastuuntunnoton ja holtiton seksin suhteen. Sama vastuu tietenkin pätee myös minuun eli samalla tavalla minun on kannettava vastuu suojautumisesta ja säännöllisestä testaamisesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Henkisyydestäsi et pääse mihinkään. Se on aina läsnä niin kauan kuin on elämää, hyvä homma.
Kerron kuitenkin omakohtaisen kokemuksen. Tapasin miehen, josta tein hetkessä päätelmän "viinaa, laulua, naisia", mies pyrki minua lähemmäksi. Lähdin ihan testaamisen vuoksi ja ennenkaikkea kevyesti mukaan. Lopputulos oli juuri tuo viinaa, laulua ja naisia, olin noin parissa kuukaudessa konkereettisesti kokenut aiemman päätelmäni ja päätin olla tapaamatta miestä enää. Testaaminen meni siltä osin pieleen, etten osannut olla henkisesti jollain tasolla sitoutumatta, vaikka niin luulin. Olin myös yllättänyt mylläävistä tunteistani, joita oli paljon, ne eivät olleet kevyitä. Nuo kaksi kuukautta osoittautuivat tosi raskaiksi, kesti puoli vuotta ennenkuin pääsin lähellekään lähtötasoa.
Tarinan opetus on se, ettei kannata heittäytyä mihinkään itselle sopimattomaan, tässä tapauksessa "kevyeen". Jos heittäytyy, voi varautua siihen että suhde on raskasta raskaampi, vaikka kestäisi hetken.Tuo on se syy, miksi koen kevyeen suhteeseen lähtemisen arveluttavaksi, sillä se ei ole lähtökohtaisesti minulle sopiva suhdemuoto. Syy, miksi edes pohdin asiaa on se, että tiedostan henkiset kipupisteeni ja olen valmis haastamaan itseäni laajentamaan käsitystäni parisuhteesta. En tee kuitenkaan mitään, mikä tuntuisi itsestä pahalta eli aion kuunnella itseäni päädyinpä sitten mihin lopputulokseen tahansa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Utopiaa. Yleisimmät riidat pitkissä suhteissa koskevat parin tapojen yhteensovittamista ja oman tilan löytämistä, vielä kun asutaankin ahtaasti. Näihin vaikeuksiin ihmiset hakevat apua. Rakastuneena jo voi olla samassa asuessa pulmana, että toinen haluaisi katsoa ohjelmaa yhdessä myöhään ja toista nukuttaisi, toinen haluaa puuhata omiaan tai tehdä seuraavan päivän ruokajuttuja valmiiksi. Toinen sitten loukkaantuu, ettei toinen haluakaan samoja asioita tai jakaa yhteistä aikaa. Koiran käyttäminen tai hoito voi kaatua vain toiselle, siihen kun lisätään vielä lapset… kyllä erillisuhteessa on oma viehätyksensä. Kaikki ei pysty pakenemaan kotoa harrastuksiin ja kavereille…
Aivan noin. Kun ajattelee toisinkinpäin, eli pitkässä suhteessa yhteensovitetaan kaikki ja jaetaan vastuutkin oikein loistavasti. Katsotaan eri telkkariohjelmia, molemmat ulkoiluttavat koiran vuoroillaan, menevät omiin makuuhuoneisiinsa nukkumaan silloin kun nukuttaa, tekevät ruuan sovitusti vuorollaan, sitä mistä sovittu ym ym. niin ei siinä varsinaisesta parisuhteesta ehdi nauttia ainakaan sen enempää kuin erillään asuessa.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan noin. Kun ajattelee toisinkinpäin, eli pitkässä suhteessa yhteensovitetaan kaikki ja jaetaan vastuutkin oikein loistavasti. Katsotaan eri telkkariohjelmia, molemmat ulkoiluttavat koiran vuoroillaan, menevät omiin makuuhuoneisiinsa nukkumaan silloin kun nukuttaa, tekevät ruuan sovitusti vuorollaan, sitä mistä sovittu ym ym. niin ei siinä varsinaisesta parisuhteesta ehdi nauttia ainakaan sen enempää kuin erillään asuessa.
- Sheenaminusta on aina koomist, mitn jotkun kuvittelevat voivansa omien kokemustensa perusteella puhua kaikkien suulla. Minun kokemukseni eivät muutu mihinkään, vaikka kuka julistaisi päivastaista universaalina totuutena. 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan noin. Kun ajattelee toisinkinpäin, eli pitkässä suhteessa yhteensovitetaan kaikki ja jaetaan vastuutkin oikein loistavasti. Katsotaan eri telkkariohjelmia, molemmat ulkoiluttavat koiran vuoroillaan, menevät omiin makuuhuoneisiinsa nukkumaan silloin kun nukuttaa, tekevät ruuan sovitusti vuorollaan, sitä mistä sovittu ym ym. niin ei siinä varsinaisesta parisuhteesta ehdi nauttia ainakaan sen enempää kuin erillään asuessa.
- SheenaEn etsimerkiksi katso televisiota ja taloudessa on aina ollut useampi tietokone, joten se nyt on yksi lysti kuka katsoo ja mitä katsoo ja mistä katsoo. Koiran olen parisuhteessa ollessani ottanut ihan omalle vastuulleni ja se ei ole koskaan ollut tarkoituskaan olle molempien homma. Mies ei ole tehnyt muuta koiran eteen, kuin istunut joskus firman pikkujoulujen jälkeen kotiin tultaan keittiön lattialle syömään kinkkua yhdessä koiran kanssa, sulle mulle periaatteella. Minä viihdyn yhteisessä makuuhuoneessa ja niin on viihtynyt toinenkin osapuoli. Mä nukun paremmin yhdessä toisen kanssa, mutta harmi, että nyt pitää nukkua yksin. Ruoanlaitto on minulle yhdentekevää. Tekee tai ei, eineksiäkin saa kaupasta ja nykyään myös erinomaisilla ravintoarvoilla. Mä olen aina nauttinnut nimeomaan siitä täysin tyhjästä ajasta toisen kanssa, vailla mitään sen ihmeellisempää yhdessäolemistakaan. Erillisssuhde, jossa pitäisi viettää jotain erityisen läsnäolevaa laatuaikaan, olisi perseestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väärä kuvitelma. Minun ei varsinaisesti tarvitse joustaa, kun hyvin harvalla asialla on minulle mitenkään periaatteellista merkitystä. Minulle on esimerkiksi aivan yksi lysti, jos toinen katselee telkkaria, kun minä nukun. Miksi ihmeessä se minua ahdistaisi? Kun on elänyt suhteessa, jossa työvuorot menevät usein ristiin, niin tuollainen riidanaihe kuulostaa hyvinn oudolta.
Minulla on tuttu pariskunta, jossa kummallakaan ei päällisin puolin ole millään asioilla erityistä merkitystä. He jaksavat puhua viikonlopusta loputtomasti miettien "mitä ruokaa laitettaisiin" eli siis mitä ruokaa ystäväni laittaa tai milloin lämmitetään sauna. Vaikka sauna lämmitetään aina samaan aikaan lauantaina. Koska naiselle ei ole mitään merkitystä mitä ohjelmia katsotaan, hän katsoo ne ohjelmat joita mies katsoo. Elämä on niin helppoa.
Korona-aika toi naisen elämään paljon tyytymättömyyttä. Molemmat ovat etätöissä, mies nyt jatkuvasti. Nainen ei haluaisi lähteä niin usein työpaikalleen, mutta lähtee koska välttyy näin tekemästä lounaan miehelle. Kriisi tulisi väistämättä, kun nainen haluaisi jakaa vastuita miehelle tai katsoa omia telkkariohjelmia. Asioilla on aina merkitystä, mutta välttelevän mallin suhteessa vältellään niistä puhumista. On helpompaa sanoa, ettei ole merkitystä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on tuttu pariskunta, jossa kummallakaan ei päällisin puolin ole millään asioilla erityistä merkitystä. He jaksavat puhua viikonlopusta loputtomasti miettien "mitä ruokaa laitettaisiin" eli siis mitä ruokaa ystäväni laittaa tai milloin lämmitetään sauna. Vaikka sauna lämmitetään aina samaan aikaan lauantaina. Koska naiselle ei ole mitään merkitystä mitä ohjelmia katsotaan, hän katsoo ne ohjelmat joita mies katsoo. Elämä on niin helppoa.
Korona-aika toi naisen elämään paljon tyytymättömyyttä. Molemmat ovat etätöissä, mies nyt jatkuvasti. Nainen ei haluaisi lähteä niin usein työpaikalleen, mutta lähtee koska välttyy näin tekemästä lounaan miehelle. Kriisi tulisi väistämättä, kun nainen haluaisi jakaa vastuita miehelle tai katsoa omia telkkariohjelmia. Asioilla on aina merkitystä, mutta välttelevän mallin suhteessa vältellään niistä puhumista. On helpompaa sanoa, ettei ole merkitystä.Ihan kamala tilanne, jota en jaksaisi mistään hinnasta. Monelle vanhemmalle pariskunnalle tuo on todellisuutta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on tuttu pariskunta, jossa kummallakaan ei päällisin puolin ole millään asioilla erityistä merkitystä. He jaksavat puhua viikonlopusta loputtomasti miettien "mitä ruokaa laitettaisiin" eli siis mitä ruokaa ystäväni laittaa tai milloin lämmitetään sauna. Vaikka sauna lämmitetään aina samaan aikaan lauantaina. Koska naiselle ei ole mitään merkitystä mitä ohjelmia katsotaan, hän katsoo ne ohjelmat joita mies katsoo. Elämä on niin helppoa.
Korona-aika toi naisen elämään paljon tyytymättömyyttä. Molemmat ovat etätöissä, mies nyt jatkuvasti. Nainen ei haluaisi lähteä niin usein työpaikalleen, mutta lähtee koska välttyy näin tekemästä lounaan miehelle. Kriisi tulisi väistämättä, kun nainen haluaisi jakaa vastuita miehelle tai katsoa omia telkkariohjelmia. Asioilla on aina merkitystä, mutta välttelevän mallin suhteessa vältellään niistä puhumista. On helpompaa sanoa, ettei ole merkitystä.Tuttavillasi noin. Minuun tuo ei oikeastaan sovi lainkaan. On eri asia, että asian on aivan sama, jos toiselle on asiaan jokin selkeä näkemys kuin se, että ei osaisi tehdä päätöstä, jollei toisellakaan ole mitään sen kummempaa ajatusta asiasta. Mä esimerkiksi voisin kysyä mitä toinen tahtoo syödä (jos nyt olisin ylipäänsä jotain kokkaamassa). Jos ei toiselle ole mitan ajatusta, niin heitän vaikka kolikkoa joidenkin parin vaihtoehdon välillä, jos siis itsellänikään ei mitään mielitekoa ole. Telkkaria mä esimerkiksi en katso ja jos jotain haluan katsoa, niin pystyn katsomaan tietokoneeltakin, jos siis toinen nyt katsoisi telkkaria.
Sehän on ihan oma valinta kokkaako. Kaupat ovat Suomessa täynnä valmista ruokaa, että eipä täällä ole kenenkään pakko kokata. Ja kuten sanoin, niin taloudessa on televisio, kaksi tietokonetta, pari tablettitietokonetta ja puhelimia, että eipä ole kenenkään pakko katsoa mitään mitä ei halua. Eri juttu varmaan sellaisessa taloudessa, jossa ei ole laitteita enenmmän kuin käyttäjiä. 🤣
P.S. Tuo on aivan äärimmäisen koomista, kun edes yritetään selittää toiselle hänen omia ajatuksiaan ja motiivejaan. Sori nyt vaan, mutta mulle on yksi lysti vaikka mussuttaisi lämpimiä voileipiä lopun ikäni, enkä enää koskaan elämäsäni päättäisi mitä telkkarista katsotaan. Jos asialla on itselleni väliä, niin sanon, eikä ikinä ole ollut mistään noin arkisista asioista ongelmia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuttavillasi noin. Minuun tuo ei oikeastaan sovi lainkaan. On eri asia, että asian on aivan sama, jos toiselle on asiaan jokin selkeä näkemys kuin se, että ei osaisi tehdä päätöstä, jollei toisellakaan ole mitään sen kummempaa ajatusta asiasta. Mä esimerkiksi voisin kysyä mitä toinen tahtoo syödä (jos nyt olisin ylipäänsä jotain kokkaamassa). Jos ei toiselle ole mitan ajatusta, niin heitän vaikka kolikkoa joidenkin parin vaihtoehdon välillä, jos siis itsellänikään ei mitään mielitekoa ole. Telkkaria mä esimerkiksi en katso ja jos jotain haluan katsoa, niin pystyn katsomaan tietokoneeltakin, jos siis toinen nyt katsoisi telkkaria.
Sehän on ihan oma valinta kokkaako. Kaupat ovat Suomessa täynnä valmista ruokaa, että eipä täällä ole kenenkään pakko kokata. Ja kuten sanoin, niin taloudessa on televisio, kaksi tietokonetta, pari tablettitietokonetta ja puhelimia, että eipä ole kenenkään pakko katsoa mitään mitä ei halua. Eri juttu varmaan sellaisessa taloudessa, jossa ei ole laitteita enenmmän kuin käyttäjiä. 🤣
P.S. Tuo on aivan äärimmäisen koomista, kun edes yritetään selittää toiselle hänen omia ajatuksiaan ja motiivejaan. Sori nyt vaan, mutta mulle on yksi lysti vaikka mussuttaisi lämpimiä voileipiä lopun ikäni, enkä enää koskaan elämäsäni päättäisi mitä telkkarista katsotaan. Jos asialla on itselleni väliä, niin sanon, eikä ikinä ole ollut mistään noin arkisista asioista ongelmia.Samaa tuossa mietin, että mikä siinä onkin, kun jotkut eivät vain kykene sisäistämään ja hyväksymään, että kaikki eivät koe kuten he itse. Sen sijaan alkaa tarinaniskentä jostain tuttavien kolmannen käden kautta kuullusta elämästä. Joskus tekisi ihan hyvää vaan pysähytä ja koettaa tajuta, että oma totuus ei ole kaikkien totuus ja kokemus, vaikka se olisi itselle kuinka uskomatonta tahansa.
Mullekin erillissuhde olisi yksi helvetti. Mä en kaipaa mitään tennäistä "jaksan keskittyä täysillä yhdessäollon kun en näe toista niin usein". Mä en vaan kauaa jaksaisi kiinnostua sellaisesta suhteesta ja kyllästyisin ihan totaalisesti jo muutamassa viikossa esittämään jotain laatuaikaa. Rehellisesti, tuskinpa onnistuisi tuollaisessa edes kehittämään mitään kestävämpiä tunteita toista kohtaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on tuttu pariskunta, jossa kummallakaan ei päällisin puolin ole millään asioilla erityistä merkitystä. He jaksavat puhua viikonlopusta loputtomasti miettien "mitä ruokaa laitettaisiin" eli siis mitä ruokaa ystäväni laittaa tai milloin lämmitetään sauna. Vaikka sauna lämmitetään aina samaan aikaan lauantaina. Koska naiselle ei ole mitään merkitystä mitä ohjelmia katsotaan, hän katsoo ne ohjelmat joita mies katsoo. Elämä on niin helppoa.
Korona-aika toi naisen elämään paljon tyytymättömyyttä. Molemmat ovat etätöissä, mies nyt jatkuvasti. Nainen ei haluaisi lähteä niin usein työpaikalleen, mutta lähtee koska välttyy näin tekemästä lounaan miehelle. Kriisi tulisi väistämättä, kun nainen haluaisi jakaa vastuita miehelle tai katsoa omia telkkariohjelmia. Asioilla on aina merkitystä, mutta välttelevän mallin suhteessa vältellään niistä puhumista. On helpompaa sanoa, ettei ole merkitystä.Tuttu tilanne monille. Kamala mutta tuttu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa tuossa mietin, että mikä siinä onkin, kun jotkut eivät vain kykene sisäistämään ja hyväksymään, että kaikki eivät koe kuten he itse. Sen sijaan alkaa tarinaniskentä jostain tuttavien kolmannen käden kautta kuullusta elämästä. Joskus tekisi ihan hyvää vaan pysähytä ja koettaa tajuta, että oma totuus ei ole kaikkien totuus ja kokemus, vaikka se olisi itselle kuinka uskomatonta tahansa.
Mullekin erillissuhde olisi yksi helvetti. Mä en kaipaa mitään tennäistä "jaksan keskittyä täysillä yhdessäollon kun en näe toista niin usein". Mä en vaan kauaa jaksaisi kiinnostua sellaisesta suhteesta ja kyllästyisin ihan totaalisesti jo muutamassa viikossa esittämään jotain laatuaikaa. Rehellisesti, tuskinpa onnistuisi tuollaisessa edes kehittämään mitään kestävämpiä tunteita toista kohtaan.Esittämään laatuaikaa? No ei todellakaan mitään esittämisestä. Itse koen erillissuhteessa laatuajaksi niin itsenäisyyden kuin parisuhteenkin ts. koko elämän. Minulle helvetti on kumppani saman katon alla jatkuvasti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esittämään laatuaikaa? No ei todellakaan mitään esittämisestä. Itse koen erillissuhteessa laatuajaksi niin itsenäisyyden kuin parisuhteenkin ts. koko elämän. Minulle helvetti on kumppani saman katon alla jatkuvasti.
Minä puhun edelleen itsestäni. Koeta nyt jo ymmärtää, että en ota kantaa sinun elämääsi ja olemiseesi ja ajatuksiisi, vaikka sinä taas et tunnu oikein mitään muuta tekevänkään, kuin yrittävät keksiä keinoja selittää, että minä en ajattele miten ajattelen. Sinä saa kokea asoian noin, minulle se olisi esittämistä, nimenomaan MINUN taholtani. Näin ikivanhoilla termeillä ilmaistuna EVVK tuollainen touhu, mielummin oikeasti yksin kuin tuollaista itse teatteriksi kokemaani "parisuhdetta". Tähän taas lisähuomautus, etää MINÄ kokisin sen teatteriesitykseksi, jossa vetäisin aina jotain hiton roolia, jota viläpä inhoaisin, sen toisen seurassa. Se toinen voisi olla tosissaan ja sinä voit olla tosissasi noin ja muut voivat olla tosissan, minulle se olisi vastenmielinen esitys.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
minusta on aina koomist, mitn jotkun kuvittelevat voivansa omien kokemustensa perusteella puhua kaikkien suulla. Minun kokemukseni eivät muutu mihinkään, vaikka kuka julistaisi päivastaista universaalina totuutena. 😂
En puhu omista kokemuksista, enkä koskaan yritä edes puhua kaikkien suulla ("kaikkien suuta" ei ole olemassa). Ainoa mitä yritän on laajentaa kapeita näkökulmia.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa paljonkin, mutta en sano. Kokemuksia on aivan liikaa ja kaikkien niistä kertyneiden kokemuksien jakaminen räjäyttäisi palstan.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa tuossa mietin, että mikä siinä onkin, kun jotkut eivät vain kykene sisäistämään ja hyväksymään, että kaikki eivät koe kuten he itse. Sen sijaan alkaa tarinaniskentä jostain tuttavien kolmannen käden kautta kuullusta elämästä. Joskus tekisi ihan hyvää vaan pysähytä ja koettaa tajuta, että oma totuus ei ole kaikkien totuus ja kokemus, vaikka se olisi itselle kuinka uskomatonta tahansa.
Mullekin erillissuhde olisi yksi helvetti. Mä en kaipaa mitään tennäistä "jaksan keskittyä täysillä yhdessäollon kun en näe toista niin usein". Mä en vaan kauaa jaksaisi kiinnostua sellaisesta suhteesta ja kyllästyisin ihan totaalisesti jo muutamassa viikossa esittämään jotain laatuaikaa. Rehellisesti, tuskinpa onnistuisi tuollaisessa edes kehittämään mitään kestävämpiä tunteita toista kohtaan.Olisiko sinullekin mahdollista ajatella ketjun kirjoituksia enemmän erilaisina näkökulmina kuin pelkkinä kokemuksina? Vieläpä niin, että samalla ihmisellä saattaa olla kokemuksia hyvinkin monen tyyppisistä parisuhteita - ja juuri sen vuoksi tällä hetkellä nykyhetkessä ajattelee jonkun suhdetyypin olevan sopivin (juuri hänelle).
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En puhu omista kokemuksista, enkä koskaan yritä edes puhua kaikkien suulla ("kaikkien suuta" ei ole olemassa). Ainoa mitä yritän on laajentaa kapeita näkökulmia.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa paljonkin, mutta en sano. Kokemuksia on aivan liikaa ja kaikkien niistä kertyneiden kokemuksien jakaminen räjäyttäisi palstan.
- SheenaSe on sinun asiasi kenen kokemuksista kerrot. Eipä se minulle kuulu. Sinulle on kuitenkin minun mielestäni hyvin vastenmielinen tapa tyrkyttää ajatuksiasi juurikin uneversaaleina totuuksina. Et yritä puolikkaalla sanallakaan ilmaista että kyseessä olisi sinun oma mielipiteesi tai mikä tahansa muukaan vastaava. Todella vastenmielistä jopa kuvitella olevansa oikeutettu määrittämään toisten ihmissuhteiden oikeellisuutta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisiko sinullekin mahdollista ajatella ketjun kirjoituksia enemmän erilaisina näkökulmina kuin pelkkinä kokemuksina? Vieläpä niin, että samalla ihmisellä saattaa olla kokemuksia hyvinkin monen tyyppisistä parisuhteita - ja juuri sen vuoksi tällä hetkellä nykyhetkessä ajattelee jonkun suhdetyypin olevan sopivin (juuri hänelle).
- SheenaMinulle on yksi lysti ovatko ne näkökulmia tai kokemuksia tai ihan miksi tahansa ihminen nyt haluakaan ne määrittää. Kirjoittaja määrittäköön ne ihan miten itse tahtoo. Jokainen, joka esittää kykynevänsä sanomaan jotain kaikkien tai edes suurimman osan maailman suulla on ... excuse my french ... idiootti.
Rehellisesti sanoen, minä sain sinun typeryyksistäsi nyt tarpeeksi, joten jätän niihin vastaamisen tähän. Muut tietenkin saavat niihin vastata, jos kokevat siihen mielenkiintoa. Jos eivät halua, niin saat ainakin viimeisen sanan, jossa voit esitellä kuinka sinun on kaikkien maailman muiden ihmisten mielipide ja miten toisin ajattelevat ja kokevat ovat kaikin puolin viallisia. 👍
- Anonyymi
Oletko niitä, joille ei mikään riitä?
Miksi tämä aihe kiinnostaa sinua näin paljon??- Anonyymi
Minulle ei ole mitään ongelmaa riittävyydessä.
Miksikäs asioista nyt ylipäänsä jutellellaan. Jostain syystä sinuakin kiinnosti tuo riittävyys.
- Anonyymi
Tavallinen erillissuhde eli asutaan erikseen perinteinen parisuhde.
- Anonyymi
Perinteisesti parisuhteessa ei vielä asuta erikseen, mutta ehkä sekin päivä tulee. Perinteinen parisuhde nyt kuitenkin vielä koetan yhteistaloudeksi. Sinäkin siis ilmeisesti kaipaat monogamista erillissuhdetta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Perinteisesti parisuhteessa ei vielä asuta erikseen, mutta ehkä sekin päivä tulee. Perinteinen parisuhde nyt kuitenkin vielä koetan yhteistaloudeksi. Sinäkin siis ilmeisesti kaipaat monogamista erillissuhdetta?
Erillissuhteita on paljon enemmän kuin oletetaan, niitä ei tilastoida.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erillissuhteita on paljon enemmän kuin oletetaan, niitä ei tilastoida.
Määrä ei vaikuta siihen miten ihmiset edelleen asian kokevat. Meidän normimme ovat edelleen harmittavankin konservatiivisia ja kun ei puhuta, ei tilastoida, niin asia ei ole kovin näkyvä eivätkä ne kuvitelmat ja kokemukset muutu. Erillissuhteessa oleva luulee helposti kuuluvansa pieneen ja outoon vähemmistöön ja yhteistaloudessa elävä luulee kuuluvansa suureen enemmistöön. Siksi tämänkin tyyppiset keskustelut ovat hyvästä, joissa ihmisten ajatukset käyvät ilmi.
- Anonyymi
Mikkojuhani, se kaikkien suhteiden ekspertti ja sankari! :D
- Anonyymi
Hyvä aloitus. Tässä näkee selvästi, miksi toiset todellakin ON IKISINKKUJA.
- Anonyymi
Kiitos, kiva jos koet aloituksen hyväksi. Minäkin olen kokenut vähän samoja tunteita tätä lukiessani. Voi tosin olla, että me koemme noita tunteita eri viestien kohdalla. Mene ja tiedä. 🙂
- Anonyymi
Nojaa, jos nyt leikin ajatuksella että joku päivä uutta suhdetta uuden ihmisen kanssa hahmottelisin, niin haluan tutustua rauhassa, ajan kanssa ihan kaverina ilman paineita pakosta ryhtyä romanttiseen suhteeseen.
Molemmat omissa kodeissa asuen ja yhteistä aikaa yhdessä sopien kummankin kodissa ja kodin ulkopuolellakin viettäen.
En nyt lämpene yhtään ajatukselle, että muuttaisin yhteen enää kenenkään kanssa. Syy lienee kokemukset vuosien ajalta yhdessä asumisen haasteista, vaikka lapsiperheenä näin yhdessä asuen käytännöllisin onkin. Halvinkin muoto.
Jotenkin kaipaan hetkiä olla ihan itsekseenkin ja voisin olettaa, että niin toinenkin kaipaa. Oleellisinta kuitenkin on yksiavioisuus eli monogamisuus, että kumpikin pystyy ja tahtoo sitoutua siihen.
Vaikka muuten kaverienkin kanssa maailmalla liuhottaisi, niin ei loikita muitten kanssa seksiin.
❄️- Anonyymi
Eli sinäkin siis kaipaat monogamista erillissuhdetta? Kuitenkin jätät ilmeisesti sen mahdollisuuden, että never say never. 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli sinäkin siis kaipaat monogamista erillissuhdetta? Kuitenkin jätät ilmeisesti sen mahdollisuuden, että never say never. 🙂
Juu, kyllä juurikin noin. 👍
❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, kyllä juurikin noin. 👍
❄️Kuulostaa hyvältä. Olet ilmiselvästi miettinyt asiaa ja koet tuntevasi tämänhetkisen itsesi. Jätät kuitenkin auki sen mahdollisuuden, että tuntemukset voivat muuttua ja parisuhteessa voi myös joutua ottamaan sen toisen toiveet huomioon. Näin minä tuon koen ja se on minusta tosi hyvä juttu. Sun ei tarvitse erikseen kertoa, että "enhän mä nyt voi mitenkään etukäteen tietää mitä haluan, kun se mahdollinen toinen ihminen ja sen ajatukset ja eihän mikään koskaan mene 100%:sti kuten on pohtinut". En tosin tuota sulta odottanutkaan. Sä kyllä yleensä osaat sanoa miten itse asian koet. 👍👍👍
Hyvän suhteen kriteeri ei ole suhteen muoto vaan syvä tunnesuhde, molemmin puolinen tunne ja tahto, älykäs puolisko, jonka kanssa löytyy aaltopituus ja samansuuntaiset arvot.
Näitä en kuitenkaan näe omina vaihtoehtoinani:
Irtosuhde, seksisuhde, FWB-suhde, monisuhde
Itse kun kiinnostun toisesta itse vapaaehtoisesti varaan itseni. Haluan tutustua siihen yhteen ihmiseen rauhassa enkä halua tilanteeseen, jossa pähkin useamman välillä. Säännöllinen seksisuhde saa helposti aikaan tunteiden syttymisen voimalla. Vaikka kumppani olisi ihan vääränlainen, silti suhteeseen lähtee. Lisäksi en usko, että pystyisin seksi/FWB/moni-suhteeseen oikeasti ilman, että varaan itse itseni 110%:sti, ja koko suhteen alkuperäinen ajatus ei enää toimisi. Myöskään epämääräistä suhdetta ei haluaisi ottaa osaksi arkielämää eli suhde rajoittuisi väkisinkin ajallisesti aika vähään. En usko, että suhde toimisi kuin hyvin lyhyen aikaa. Irtosuhdekin olisi parempi, jos seksi siinä olisi millään tavalla tyydyttävää ja ei jättäisi kylmäksi. Totuus kuitenkin on, ettei irtosuhteet on keskimäärin naisella masturboivia miehiä ja varmaan pitäisi käydä läpi 10-20 miestä, että yksi olisi hyvä kokemus. Ei kiitos!
Sitten loput kolme on kaikki mahdollisia:
erillisuhde, etäsuhde, perinteinen parisuhde
Se mikä näistä valikoituu, riippuu kummankin elämäntilanteesta, työstä ja valmiudesta ja tahdosta muuttaa elämäänsä. Lapset ja työ ratkaisee aika paljon, ihan kaikissa elämäntilanteissa muuttaminen ei onnistu noin vain. Eikä valinta välttämättä ole ikuista. Suhde voi alkaa vaikka etänä, jatkua erillisenä ja päätyä perinteiseen suhteeseen tai alkaa perinteisenä ja päätyä etään (työn takia).
Etäsuhdekaan ei välttämättä tarkoita etäistä suhdetta. Ajatuksia voi vaihtaa kirjoittamalla ihan samoin kuin vaihtaisi naamakkain, ehkä jopa paremmin jos vain itse haluaa avautua ja näyttää millainen ihminen syvemmältä löytyy. Siis se syveneekö ajatukset vai ei, on ihan itsestä ja toisesta kiinni. Myös jos haluaa pistää rajan mitä haluaa keskustella alussa, sekin on kirjallisesti helpompaa. Sapioseksuaalille toimii alkuna yllättävänkin hyvin. Ennen ajattelin, että etänä ei tunneside synny eikä toiseen tutustu oikeasti, mutta olen muuttanut mielipiteeni. Lähiversion tutustumisessa, käydään kahvilla, näyttelyssä, kävelyllä tai leffassa juttelu jää helposti aika pintaan ja ajallisesti lyhyeksi (max. pari tuntia). Jos joku kolahtaa se on ihon tuoksu ja läheisyys (jos edes ollaan niin lähekkäin). Tutustumisessa ratkaisee se paljon on valmis toiselle antamaan läsnäolevaa aikaa ja uskaltaako näyttää sisinpänsä riippumatta siitä onko aika etänä vai irl kasvotusten.- Anonyymi
Mä muistelen sun joskus palstalla leikitelleen ajatuksella fwb-suhteesta. Muistanko väärin? Olet tullut tuon kanssa nyt sitten varmoihin ajatuksiin, että ei kiitos? Saako udella mikä on tehnyt tuon? Onko se nimenomaan tuo, että omat tunteet tuskin sopeutuisivat siihen?
Anonyymi kirjoitti:
Mä muistelen sun joskus palstalla leikitelleen ajatuksella fwb-suhteesta. Muistanko väärin? Olet tullut tuon kanssa nyt sitten varmoihin ajatuksiin, että ei kiitos? Saako udella mikä on tehnyt tuon? Onko se nimenomaan tuo, että omat tunteet tuskin sopeutuisivat siihen?
Ystäväni, jonka olen tuntenut 37v, joka itse oli 7v samassa FWB-suhteessa, joskus sanoi minulle että älä edes ajattele mitään epämääräisiä seksisuhteita. Et kestä sellaista, rakastut ja rikot itsesi. Et vaan pysty sellaiseen.
Silloin tyrmäsin ajatuksen, mutta oikeassa ystäväni oli.
Ajatus FWB:stä on sinänsä kiehtova, koska irtosuhteet on p*skaa ja naiseksi olen varsin halukas (suhteessa). En koskaan ottaisi FWB ketä tahansa, vaan sen pitäisi olla ihminen keneen syntyy tunneyhteys. Sen tunneyhteyden hinta olisi kuitenkin luultavasti rakastuminen. FWB-suhteessa rakastuminen ei tiedä hyvää…
Ehkä olen tajunnut, ettei minusta olisi FWB-suhteeseen. Osa syy siihen on ihminen keneen tutustun parhaillaan. Ehkä omia rajoitteitaan on joutunut miettimään, kun omia tunteita, tuntemuksia ja halua tulee pintaan. Hän ei ymmärtääkseni halua FWB eli kyse on enemmän oman itseni pohtimisesta.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Ystäväni, jonka olen tuntenut 37v, joka itse oli 7v samassa FWB-suhteessa, joskus sanoi minulle että älä edes ajattele mitään epämääräisiä seksisuhteita. Et kestä sellaista, rakastut ja rikot itsesi. Et vaan pysty sellaiseen.
Silloin tyrmäsin ajatuksen, mutta oikeassa ystäväni oli.
Ajatus FWB:stä on sinänsä kiehtova, koska irtosuhteet on p*skaa ja naiseksi olen varsin halukas (suhteessa). En koskaan ottaisi FWB ketä tahansa, vaan sen pitäisi olla ihminen keneen syntyy tunneyhteys. Sen tunneyhteyden hinta olisi kuitenkin luultavasti rakastuminen. FWB-suhteessa rakastuminen ei tiedä hyvää…
Ehkä olen tajunnut, ettei minusta olisi FWB-suhteeseen. Osa syy siihen on ihminen keneen tutustun parhaillaan. Ehkä omia rajoitteitaan on joutunut miettimään, kun omia tunteita, tuntemuksia ja halua tulee pintaan. Hän ei ymmärtääkseni halua FWB eli kyse on enemmän oman itseni pohtimisesta.Ymmärrän hyvin nuo pohdintasi. Mä koen itse tuon varsin samalla tavalla. Kaipaan seksiin toisen ihmisen kanssa jotain tunteita. Siis on sitä joskus tullut harrastettua ihan satunnaisestikin, mutta se nyt on minusta ihan sama kuin tosiaan masturboisi toisella ihmisellä. Tuntuu täysin turhalta puuhalta, monin eri tavoin. Jos taas tunteet ovat mukana, niin siinä on sitten tosiaan tuo, että mikä "kevytuhde" se sitten muka olisi. Että juu, ei toimisi minullekaan.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Ystäväni, jonka olen tuntenut 37v, joka itse oli 7v samassa FWB-suhteessa, joskus sanoi minulle että älä edes ajattele mitään epämääräisiä seksisuhteita. Et kestä sellaista, rakastut ja rikot itsesi. Et vaan pysty sellaiseen.
Silloin tyrmäsin ajatuksen, mutta oikeassa ystäväni oli.
Ajatus FWB:stä on sinänsä kiehtova, koska irtosuhteet on p*skaa ja naiseksi olen varsin halukas (suhteessa). En koskaan ottaisi FWB ketä tahansa, vaan sen pitäisi olla ihminen keneen syntyy tunneyhteys. Sen tunneyhteyden hinta olisi kuitenkin luultavasti rakastuminen. FWB-suhteessa rakastuminen ei tiedä hyvää…
Ehkä olen tajunnut, ettei minusta olisi FWB-suhteeseen. Osa syy siihen on ihminen keneen tutustun parhaillaan. Ehkä omia rajoitteitaan on joutunut miettimään, kun omia tunteita, tuntemuksia ja halua tulee pintaan. Hän ei ymmärtääkseni halua FWB eli kyse on enemmän oman itseni pohtimisesta.Neuvon hiukan toisenlailla kuin ystäväsi. Usein kuvitellaan, että seksisuhteissa ja näissä trendikkäissä FWB suhteissa ei olisi tunnetta mukana. Tutkimusteni mukaan on kyllä, ja paljon onkin. Itseasiassa ihan kaikissa suhteissa on tunteet mukana, ihan eri juttu minkätyyppistä tunnetta.
Toisaalla ketjussa kirjoitettiin jotain sinne päin, että suhde tulee sellaisena kuin tulee, tämän allekirjoitan. Elikkäs niin, että jos on itse tunteellinen tapaus, on helppo unohtaa kaikki miehet (heteronaisena), johon ei tunne minkäänlaista vetoa ei mieltymystä eikä mukavaa tunnetta. Mutta jos vastaan tulee mies, joka täyttää sanotaan helposti "tunnekriteerit", tuntee siis valtavaakin vetoa, viehtymystä, ties mitä kaikkea hyvää ja ihanaa, niin lähes automaattisesti alkaa hänen kanssaan suhteeseen - siis sellaiseen suhteeseen joka on molempien mielestä mahdollista, silloin myös FWB suhde on mahdollinen, vaikka juuri sellaista suhdetta ei olisi etsinyt. Tähän väliin sopii kulunut fraasi "Elämämme vain kerran" (ainakin tätä elämää). Tai tsemppilause "Just go for it".
Voi miettiä mikä olisi pahinta, jos lähtisi vastaantulleeseen FWBsuhteeseen (tai vanhanaikaiseen rakastaja -suhteeseen - onko näillä kovin eroa?). Samoin sitä mitä tapahtuisi ellei lähtisi? Miksi kannattaisi menettää hyvä tilaisuus? Käytäntö on osoittanut, että kun kohde on oikea, sen vaan tietää. Jos empii, tunne ei ole kohdallaan ja kannattaa unohtaa.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Neuvon hiukan toisenlailla kuin ystäväsi. Usein kuvitellaan, että seksisuhteissa ja näissä trendikkäissä FWB suhteissa ei olisi tunnetta mukana. Tutkimusteni mukaan on kyllä, ja paljon onkin. Itseasiassa ihan kaikissa suhteissa on tunteet mukana, ihan eri juttu minkätyyppistä tunnetta.
Toisaalla ketjussa kirjoitettiin jotain sinne päin, että suhde tulee sellaisena kuin tulee, tämän allekirjoitan. Elikkäs niin, että jos on itse tunteellinen tapaus, on helppo unohtaa kaikki miehet (heteronaisena), johon ei tunne minkäänlaista vetoa ei mieltymystä eikä mukavaa tunnetta. Mutta jos vastaan tulee mies, joka täyttää sanotaan helposti "tunnekriteerit", tuntee siis valtavaakin vetoa, viehtymystä, ties mitä kaikkea hyvää ja ihanaa, niin lähes automaattisesti alkaa hänen kanssaan suhteeseen - siis sellaiseen suhteeseen joka on molempien mielestä mahdollista, silloin myös FWB suhde on mahdollinen, vaikka juuri sellaista suhdetta ei olisi etsinyt. Tähän väliin sopii kulunut fraasi "Elämämme vain kerran" (ainakin tätä elämää). Tai tsemppilause "Just go for it".
Voi miettiä mikä olisi pahinta, jos lähtisi vastaantulleeseen FWBsuhteeseen (tai vanhanaikaiseen rakastaja -suhteeseen - onko näillä kovin eroa?). Samoin sitä mitä tapahtuisi ellei lähtisi? Miksi kannattaisi menettää hyvä tilaisuus? Käytäntö on osoittanut, että kun kohde on oikea, sen vaan tietää. Jos empii, tunne ei ole kohdallaan ja kannattaa unohtaa.
- SheenaOlen samaa mieltä lopusta, jos empii, tunne ei ole kohdallaan ja kannattaa unohtaa.
Citrinella kirjoitti:
Olen samaa mieltä lopusta, jos empii, tunne ei ole kohdallaan ja kannattaa unohtaa.
Jos empisin, en näkisi mitään järkeä tutustua syvemmin ja lähteä kokeilemaan suhdetta. Olen samaa mieltä, että sen oikean tai oikean tyyppisen ihmisen tunnistaa aika vähästä. Intuitio tietää usein ennen kuin jörki ja tunne. Tähän toki huomautuksena, että joskus ihminen näkee mitä haluaa nähdä eikä kuuntele intuitiota aidosti.
- Anonyymi
Eri kodeissa haluan asua n. 20 km:n päässä miehestä, joka ei halua naimisiin eikä yhteen asumaan. Viikonloppuja jommankumman luona, matkoja ja muita menoja yhdessä. Yhteiset kulut puoliksi. Toisen elämän kunnioitus, vanhan oman suhteen lapset olkoon molemmille tärkeämpi kuin tämä suhde. Toisen opittujen tapojen arvostus, vähän sellainen, antaa hänen olla kuin on -asenne. Keskittyminen niihin hetkiin mitkä ollaan yhdessä, tehdään ne molemmille antoisiksi, muuhun ei kannata sekaantua. (Vieraita seksisuhteita ei saan olla, menee vaginan bakteeritasapaino sekaisin ja tulee hiivasieni, puhumattakaan taudeista.)
Soittoja tarpeen mukaan. Se on siinä.- Anonyymi
Tuo vaikuttaa olevan ketjussa hyvin suosittu toiveiden parisuhdemuoto. Mietin tuossa, että korostuukohan tuo palstalla, vai onko oikeasti tuolla IRL myös näin selkeä suosikki. Tutkimukset tukevat sitä, että monogamisen erillissuhteen suosio on kovassa nousussa, mutta ei se taida ihan näin selkeästi kuitenkaan vielä esille nousta.
Mutta tuo on varmasti hyvä. Nuo asiat on helppo sopia, kun ne on jo itselleen selvittänyt. ei tarvitse upota sellaiseen suohon, jossa yritetään selvittää mitä halutaan jonain kollektiivina. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo vaikuttaa olevan ketjussa hyvin suosittu toiveiden parisuhdemuoto. Mietin tuossa, että korostuukohan tuo palstalla, vai onko oikeasti tuolla IRL myös näin selkeä suosikki. Tutkimukset tukevat sitä, että monogamisen erillissuhteen suosio on kovassa nousussa, mutta ei se taida ihan näin selkeästi kuitenkaan vielä esille nousta.
Mutta tuo on varmasti hyvä. Nuo asiat on helppo sopia, kun ne on jo itselleen selvittänyt. ei tarvitse upota sellaiseen suohon, jossa yritetään selvittää mitä halutaan jonain kollektiivina.Tutkimukset ovat oikeassa. Erityisen suosittu erillissuhde on pitkän lähiparisuhteen jälkeen keski-ikäisenä tai sitä vanhempana. Nyt myös nuoremmat ovat innostuneet erillissuhteesta eikä mikään ihme. Kun opiskellaan ja tehdään uraa, yhteisasumissuhde olisi usein taakka molemmille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tutkimukset ovat oikeassa. Erityisen suosittu erillissuhde on pitkän lähiparisuhteen jälkeen keski-ikäisenä tai sitä vanhempana. Nyt myös nuoremmat ovat innostuneet erillissuhteesta eikä mikään ihme. Kun opiskellaan ja tehdään uraa, yhteisasumissuhde olisi usein taakka molemmille.
No ei se vielä aivan näissä tämän keskustelun prosenttimäärissä ole.
- Anonyymi
Erillissuhdetta kannatan, ja sellainen onkin ollut jo pitkään. Nykyään paljon erillisempi kuin aluksi oli tarkoitus, mutta toisen sairaudet asettaa haasteensa.
- Anonyymi
Pieni muistutus realismista. Oli suhde mitä muotoa tahansa, se ei koskaan ole 100 %:n hyvä ja sopiva. Tärkeintä on tuntea itsensä ja tietää omat rajansa.
- Sheena- Anonyymi
No tuo nyt lienee selvä ainakin jokaiselle, joka on joskus parisuhteessa ollut. Juuri tuo on yksi niistä oleellisista syistä miksi kannattaa miettiä mikä itselle toimii ja mikä voi toimia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No tuo nyt lienee selvä ainakin jokaiselle, joka on joskus parisuhteessa ollut. Juuri tuo on yksi niistä oleellisista syistä miksi kannattaa miettiä mikä itselle toimii ja mikä voi toimia.
Niinhän sitä luulisi olevan selvä... ei kuitenkaan ole. Yllättävän moni ajattelee itsensä aivan erilaiseksi kuin on, siitä seuraa ongelmia.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän sitä luulisi olevan selvä... ei kuitenkaan ole. Yllättävän moni ajattelee itsensä aivan erilaiseksi kuin on, siitä seuraa ongelmia.
- SheenaNo hyvin tuo asia minun kokemukseni ja tämän ketjunkin mukan näkyy olevan ihmisille selvä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän sitä luulisi olevan selvä... ei kuitenkaan ole. Yllättävän moni ajattelee itsensä aivan erilaiseksi kuin on, siitä seuraa ongelmia.
- SheenaYleensähän ne ongelmat tulevat eteen, kun näitä asioita ei ajatella ja vain kuvitellaan, että kyllä nämä jutut sitten ihan itsestään lutviutuvat. Ei mietitä ja selvitetä niitä omia tunteita ja ajatuksia ja sitten ei tietenkään myöskään kerrota niitä sille toiselle. Lähdetään siihen "perinteiseen" parisuhdemalliin, kun niin "kuuluu" tehdä, eikä ollenkaan pohdita, että olisiko jokin muu itselle toimivampi malli. Hyvin harvoin parisuhde itsessään on ongelman ydim, ongelma on yleensä toteutuksessa ja sen sopimattomuudessa eri tavoin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensähän ne ongelmat tulevat eteen, kun näitä asioita ei ajatella ja vain kuvitellaan, että kyllä nämä jutut sitten ihan itsestään lutviutuvat. Ei mietitä ja selvitetä niitä omia tunteita ja ajatuksia ja sitten ei tietenkään myöskään kerrota niitä sille toiselle. Lähdetään siihen "perinteiseen" parisuhdemalliin, kun niin "kuuluu" tehdä, eikä ollenkaan pohdita, että olisiko jokin muu itselle toimivampi malli. Hyvin harvoin parisuhde itsessään on ongelman ydim, ongelma on yleensä toteutuksessa ja sen sopimattomuudessa eri tavoin.
Se on juuri niin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensähän ne ongelmat tulevat eteen, kun näitä asioita ei ajatella ja vain kuvitellaan, että kyllä nämä jutut sitten ihan itsestään lutviutuvat. Ei mietitä ja selvitetä niitä omia tunteita ja ajatuksia ja sitten ei tietenkään myöskään kerrota niitä sille toiselle. Lähdetään siihen "perinteiseen" parisuhdemalliin, kun niin "kuuluu" tehdä, eikä ollenkaan pohdita, että olisiko jokin muu itselle toimivampi malli. Hyvin harvoin parisuhde itsessään on ongelman ydim, ongelma on yleensä toteutuksessa ja sen sopimattomuudessa eri tavoin.
Nykymuotoinen asutaan yhdessä -parisuhdemuoto on uusi siinä mielessä, ettei vapaa-aikaa ole ollut koskaan niin paljon kuin nyt. Ennen erillisyys hoitui kätevästi, kun mies oli matkatöissä tai vain töissä kaikenaikaa, vähintään 12-14 tuntia päivässä...
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nykymuotoinen asutaan yhdessä -parisuhdemuoto on uusi siinä mielessä, ettei vapaa-aikaa ole ollut koskaan niin paljon kuin nyt. Ennen erillisyys hoitui kätevästi, kun mies oli matkatöissä tai vain töissä kaikenaikaa, vähintään 12-14 tuntia päivässä...
- SheenaVaan itse periaate ei ole muuttunut mihinkään. Ihmiset eivät riittävästi pohdi sitä, että millaista parisuhdetta he haluavat. Tuon selvittäminen itselleen ratkaisisi monta ongelmaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nykymuotoinen asutaan yhdessä -parisuhdemuoto on uusi siinä mielessä, ettei vapaa-aikaa ole ollut koskaan niin paljon kuin nyt. Ennen erillisyys hoitui kätevästi, kun mies oli matkatöissä tai vain töissä kaikenaikaa, vähintään 12-14 tuntia päivässä...
- SheenaEivätkä ne vanhanajan liitot sen onnellisempia olleet, päinvastoin ja silloin oli pakko kitkuttaa hampaat irvessä, vaikka mikä olisi ollut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaan itse periaate ei ole muuttunut mihinkään. Ihmiset eivät riittävästi pohdi sitä, että millaista parisuhdetta he haluavat. Tuon selvittäminen itselleen ratkaisisi monta ongelmaa.
Minusta taas liikaakin pohditaan millaista parisuhdetta halutaan, jotain täysin mielikuvituksellista suhdetta etsitään. Sellaista, joka ratkaisee kaikki omat ongelmat, kuten yksinäisyyden.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eivätkä ne vanhanajan liitot sen onnellisempia olleet, päinvastoin ja silloin oli pakko kitkuttaa hampaat irvessä, vaikka mikä olisi ollut.
Ei tosiaan. Vanhan ajan liitot olivat bisnes, joka toisinaan onnistui paremmin kuin nykyajan ailahtelevat rakkausliitot.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta taas liikaakin pohditaan millaista parisuhdetta halutaan, jotain täysin mielikuvituksellista suhdetta etsitään. Sellaista, joka ratkaisee kaikki omat ongelmat, kuten yksinäisyyden.
NNo tietenkin se on liikaa, jos pohditaan jotain alytoöntä ja tosiaan etsitään toisesta jotain ratkaisua omii ongelmiin. Tdellisuudesahan parisuhde tuppaa vain kärjistämäänn erilaisia ongelmia. Jos esim. ei kestä yksinäisyyttä, niin parisuhteeseen "totuttuaan" ihminen ei pärjää enää edes yhtä iltaa yksinään, vaan niitä sen toisen mahdollisesti hyvin harvojakin menoja aletaan rajoittamaan ja parisuhteen tilanne tietysti kärjistyy. Ensiksi pitää pärjätä ihan yksinään ja sitten voi miettiä parisuhdetta..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
NNo tietenkin se on liikaa, jos pohditaan jotain alytoöntä ja tosiaan etsitään toisesta jotain ratkaisua omii ongelmiin. Tdellisuudesahan parisuhde tuppaa vain kärjistämäänn erilaisia ongelmia. Jos esim. ei kestä yksinäisyyttä, niin parisuhteeseen "totuttuaan" ihminen ei pärjää enää edes yhtä iltaa yksinään, vaan niitä sen toisen mahdollisesti hyvin harvojakin menoja aletaan rajoittamaan ja parisuhteen tilanne tietysti kärjistyy. Ensiksi pitää pärjätä ihan yksinään ja sitten voi miettiä parisuhdetta..
Parisuhteessakin on pärjättävä yksinään tai erillään. Monet parit asuvat toisen tai molempien työn vuoksi erillään pitkiäkin aikoja.
Itse olen kovasti työorientoitunut enkä voi ajatella kumppania, jolle työ ei merkitse mitään tai että se merkitsee vain vähän. Miehellä pitää olla selkeä "oma juttu" joka vie aikaa ja omia ystäviä/kavereita. En voisi sietää miestä, joka roikkuu minussa, ja odottaa kokoajan minulta jotakin. Miehen täytyy olla mies eikä lapsi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhteessakin on pärjättävä yksinään tai erillään. Monet parit asuvat toisen tai molempien työn vuoksi erillään pitkiäkin aikoja.
Itse olen kovasti työorientoitunut enkä voi ajatella kumppania, jolle työ ei merkitse mitään tai että se merkitsee vain vähän. Miehellä pitää olla selkeä "oma juttu" joka vie aikaa ja omia ystäviä/kavereita. En voisi sietää miestä, joka roikkuu minussa, ja odottaa kokoajan minulta jotakin. Miehen täytyy olla mies eikä lapsi.Yleensä noin ja harva ihminen nyt muutenkaan viettää aikaa kotona perheensä kanssa 24/7.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä noin ja harva ihminen nyt muutenkaan viettää aikaa kotona perheensä kanssa 24/7.
Monet ihmiset tekevät kotona töitä, joten ovat lähes aina kotona. Monet taas ovat muista syistä aina kotona, eläkkeellä, sairaseläkkeellä, työttömänä. Olisi kerrassaan sietämätöntä olla toisen kanssa kokoajan kotona.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Monet ihmiset tekevät kotona töitä, joten ovat lähes aina kotona. Monet taas ovat muista syistä aina kotona, eläkkeellä, sairaseläkkeellä, työttömänä. Olisi kerrassaan sietämätöntä olla toisen kanssa kokoajan kotona.
Lähes aina ei ole aina ja monet eivät ole lähellekään kaikki. Täysi etätyö ei oikeasti ole nyt enää kauhean tavallista, vaan valtaosa käy vähintään osana päivistä jossain muuallakin kuin vain kotona. 24/7 kotonaan istuvat ihmiset eivät tosiaankaan ole mitenkään tavallisia.
Tietysti jos itse olet tuollainen, niin ei itten kannata etsiä samanlaista kumppania. Jos et taas itse ole tuollainen, niin sinulle ei voi tuollaista ongelmaa tullakaan, että olisis kumppanin kanssa kotona 24/7. Siihen kun kuitenkin vaaditaa se, että molemmat ovat aina kotona.
- Anonyymi
Ehdottomasti vain aito avioliitto.
Mikään muu ei ole oikea parisuhde. Suhde keskustelut....ne ei ole minua varten
- Anonyymi
Pirpana määrää
- Anonyymi
Suhteessa tärkeintä on yhdessä ja erikseenkin tekeminen. Itse en välitä suhdekeskusteluista, kun jatkuvasti selostetaan mikä tuntuu miltä tuntuu ja etenkin miksi tuntuu sellaiselta kun tuntuu ja mitä toisen pitäisi tehdä, että tuntuisi toisenlaiselta eli paremmalta. Sitten toinen selvittää ettei tarkoittanut sitä ja tätä, eikä ainakaan, että toisesta tuntuisi "sellaiselta".
Anonyymi kirjoitti:
Pirpana määrää
Ja sehän on sopinut hyvin, kunhan ei määrää minua suhde keskusteluihin :D
pujotteIija kirjoitti:
Ja sehän on sopinut hyvin, kunhan ei määrää minua suhde keskusteluihin :D
Pari meiliä vuodessa riittää suhdekeskusteluksi kanssani. ..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Pari meiliä vuodessa riittää suhdekeskusteluksi kanssani. ..
Jos sinulle sopii niin jatketaan tuolla linjalla
pujotteIija kirjoitti:
Jos sinulle sopii niin jatketaan tuolla linjalla
Sopii. Kyllä sopii. Maassa maan tavalla.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sopii. Kyllä sopii. Maassa maan tavalla.
Päätän suhdekeskusteluni palstalla tämän vuoden osalta tähän, luulisin ainakin
pujotteIija kirjoitti:
Päätän suhdekeskusteluni palstalla tämän vuoden osalta tähän, luulisin ainakin
Itsemääräämisoikeus se on sinullakin. Vapaa palsta.. ;D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pirpana määrää
Miten vois sanoin kuvata paremmin kuin ett kyllä etova pari
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten vois sanoin kuvata paremmin kuin ett kyllä etova pari
Outo tarve solvata. He tekevät kuten heille sopii. Ei se kai keneltäkään muulta pois ole?
- Anonyymi
Sellanen olis passeli, jossa heti alkuun ei oleteta/odoteta sen suurempia. Vietetään aikaa, tutustutaan toiseen, ollaan rehellisiä mitä haluaa, mitä ei milloinkaan halua.
Käytäntö paljastaa melko nopeesti, viihtyykö molemmat toistensa seurassa ja haluaako jatkossa viettää aikaa yhdessä. Nouseeko romanttista tunnetta ja nouseeko sitä molemmille. Jos niin käy, niin sopimaan yhdessä molempia osapuolia miellyttävää tapaa edetä.
Toi ei silti tarkottas sitä, että rauhallista tahtia liikkuen vois liikkua useemman kanssa samaan aikaan samoissa tunnusteluissa. Yksi yhdelle.- Anonyymi
Kuulostaa kyllä vähän maitopurkin hakemiselle Alepasta. No, enhän edes juo maitoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa kyllä vähän maitopurkin hakemiselle Alepasta. No, enhän edes juo maitoa.
En mä väitäkään, että koko kansa maitoa lipittelee. Eikä tarvikaan, yks sellanen riittää.
Mikään oo sen rasittavampaa, kun ensinäkemältä tehdä joku 10-vuotissuunnitelma. Turha suunnitella, kun suunnitelmallisuuteen ei vielä oo tarpeita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En mä väitäkään, että koko kansa maitoa lipittelee. Eikä tarvikaan, yks sellanen riittää.
Mikään oo sen rasittavampaa, kun ensinäkemältä tehdä joku 10-vuotissuunnitelma. Turha suunnitella, kun suunnitelmallisuuteen ei vielä oo tarpeita.Juu, eihän siinä mitään järkeä ole yhsessä suunnitella, jos ei olla vielä edes suunnitteluvaiheessa. Olisko susta kuitenkin kiva tietää silleen sih ajoissa niitä toisen suunnitelmia? Osaisi nostaa kytkintä nopeammin, jos ovat kovin kaukana omista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, eihän siinä mitään järkeä ole yhsessä suunnitella, jos ei olla vielä edes suunnitteluvaiheessa. Olisko susta kuitenkin kiva tietää silleen sih ajoissa niitä toisen suunnitelmia? Osaisi nostaa kytkintä nopeammin, jos ovat kovin kaukana omista.
Toki. Taitaa olla kärkipäässä, kohtuu ajoissa tietää toisen odotuksia tulevan suhteen. Jos nyt heti käy ilmi ettei ne yhtään kohtaa, ei siinä kummankaan oo järkeä sit aikaa turhaan käyttää. Miettii et toinen haluu lapsia, rakentaa yhteisen talon, kultasennoutajan, farkku volvon ja toinen taas ei haluu lapsia, ei omakotitaloa, on allerginen koirille ja miettii et volvo on ruotsalaisille. Suunnittele siinä sit yhteistä elämää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toki. Taitaa olla kärkipäässä, kohtuu ajoissa tietää toisen odotuksia tulevan suhteen. Jos nyt heti käy ilmi ettei ne yhtään kohtaa, ei siinä kummankaan oo järkeä sit aikaa turhaan käyttää. Miettii et toinen haluu lapsia, rakentaa yhteisen talon, kultasennoutajan, farkku volvon ja toinen taas ei haluu lapsia, ei omakotitaloa, on allerginen koirille ja miettii et volvo on ruotsalaisille. Suunnittele siinä sit yhteistä elämää.
Tai jos toine nhaluaa vaikka polyamorisen tai avoimen suhteen tmv. Eli ihan kiva siis olisi, jos toinen olisi ainakin suurinpiirtein kartalla millaisen parisuhteen hän haluaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai jos toine nhaluaa vaikka polyamorisen tai avoimen suhteen tmv. Eli ihan kiva siis olisi, jos toinen olisi ainakin suurinpiirtein kartalla millaisen parisuhteen hän haluaa?
Juurikin noin. Ei voi sopia parisuhteesta, ei ennen kun asioista on puhuttu ja tutustuttu kunnolla.
- Anonyymi
Jos nykyväleineissä tutustutaan virtuaalisesti niin on kyllä kumma jos pitää aloittaa keskustelut mitä haluaa ja mitä ei ainakaan halua. Minusta noista pitää olla lista valmiina, ettei tarvitse turhia kohtaamisia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En mä väitäkään, että koko kansa maitoa lipittelee. Eikä tarvikaan, yks sellanen riittää.
Mikään oo sen rasittavampaa, kun ensinäkemältä tehdä joku 10-vuotissuunnitelma. Turha suunnitella, kun suunnitelmallisuuteen ei vielä oo tarpeita.Minusta tapaamisessa jo pitää olla koordinaatisto valmiina. Sen jälkeen tutustutaan eikä turhia suunnitella.
Sekin rasittaa, jos ensinäkemältä aletaan puhua exästä ja hänen tarpeitaan yritetään sovitella uuteen suhteeseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos nykyväleineissä tutustutaan virtuaalisesti niin on kyllä kumma jos pitää aloittaa keskustelut mitä haluaa ja mitä ei ainakaan halua. Minusta noista pitää olla lista valmiina, ettei tarvitse turhia kohtaamisia.
Totta toikin. Mutta kaavoja tapaamiselle on monenlaisia. Mä en jaksa uskoa, että monikaan viittii lähtökohtasesti edes ryhtyä tapaamiseen, mikäli ennalta yhtään tiedä toisen mietteistä. Aika on melko kortilla, sitä jaksa turhia menoja järjestellä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tapaamisessa jo pitää olla koordinaatisto valmiina. Sen jälkeen tutustutaan eikä turhia suunnitella.
Sekin rasittaa, jos ensinäkemältä aletaan puhua exästä ja hänen tarpeitaan yritetään sovitella uuteen suhteeseen.Tuskin sitä alkas ensimmäisenä selittää menneistä suhteistaan. Osottaa melkosta tahdittomuutta ja takuulla varma tapa sille, ettei toista tapaamista oo tulossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin sitä alkas ensimmäisenä selittää menneistä suhteistaan. Osottaa melkosta tahdittomuutta ja takuulla varma tapa sille, ettei toista tapaamista oo tulossa.
Tahdittomia ihmisiä on todella paljon. En ymmärrä miksei näin internetin luvattuna aikakautena ennen tapaamista kerrota esim. "uuteen mahdolliseen suhteeseeni tuon mukanani exät" Pelätään ettei kukaan innostu tuollaisesta tahdittomuudesta? Mutta sitten sanotaan se tavattaessa kuitenkin. Ihmejengiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tahdittomia ihmisiä on todella paljon. En ymmärrä miksei näin internetin luvattuna aikakautena ennen tapaamista kerrota esim. "uuteen mahdolliseen suhteeseeni tuon mukanani exät" Pelätään ettei kukaan innostu tuollaisesta tahdittomuudesta? Mutta sitten sanotaan se tavattaessa kuitenkin. Ihmejengiä.
Varmasti on. En oo ihan varma, mitä tarkotat tolla "tuon suhteeseen exät". Tarkottaako se niistä paasaamista, niiden kanssa olemista vai mitä? Useimmilla saattaa joku exä olla, jonka kanssa välttämätön olla jossakin määrin tekemisissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmasti on. En oo ihan varma, mitä tarkotat tolla "tuon suhteeseen exät". Tarkottaako se niistä paasaamista, niiden kanssa olemista vai mitä? Useimmilla saattaa joku exä olla, jonka kanssa välttämätön olla jossakin määrin tekemisissä.
Tähän väliin laitan. Ystävä käy tai pikemmin kävi treffeillä ja aika kummia kokemuksia hänellä noista miesten existä. Monet antavat tilannekuvauksia ja sitten kysyvät "mitä sinä tekisit tässä tilanteessa". Ystäväni hämmästeli ja hämmentyi. Nuo tilanteet olivat miehen ja hänen exän tilanteita. Ex oli käyttäytynyt ikävästi, ja mies "testasi" treffinaisia miten heille on ominaista käyttäytyä noissa tilanteissa. Tosi outoa treffikäytöstä sanoisin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän väliin laitan. Ystävä käy tai pikemmin kävi treffeillä ja aika kummia kokemuksia hänellä noista miesten existä. Monet antavat tilannekuvauksia ja sitten kysyvät "mitä sinä tekisit tässä tilanteessa". Ystäväni hämmästeli ja hämmentyi. Nuo tilanteet olivat miehen ja hänen exän tilanteita. Ex oli käyttäytynyt ikävästi, ja mies "testasi" treffinaisia miten heille on ominaista käyttäytyä noissa tilanteissa. Tosi outoa treffikäytöstä sanoisin.
Kaikkeen sitä voi törmätä. Varmasti on porukkaa deittimarkkinoilla tyylillä et vois pistää ilmotukseen "etsin exälle korvaajaa, päivitetty malli". Ja mikäs siinä, siinäpä etsii. Löytääkö ni sitä en tiedä. Kaikille joku ilmeisesti on, onko aavan meren tuolla puolen vai sateenkaaren päässä? Paha sannoo.
- Anonyymi
En ole varma haluanko enää ikinä ystäviä ollenkaan, koska tuntuu että ystävistä on pelkästään haittaa, kavereita voi olla tietysti, mutta ei nyt niin pitkälle että ystäviä, toki niitäkin on... tarvittaessa.
Minulle sopii erillissuhde, jos siihen on syynä asuminen eri kaupungeissa työn takia tai jos kumppanin lapset asuvat vielä kotona. - Näen perinteisen parisuhteen hyvänä vaihtoehtona sitten jos ollaan eläkeiässä. - Tosin silloinkin minulla täytyy olla omaa aikaa ja tilaa, joten mahdollinen yhteinen koti ei voi olla kovin pieni.
Minä haluan suhteen, missä kummallakin on hyvä olla. Siinä on paljon ystävyyttä, luottamusta, läheisyyttä ja hyvää seksiä, mutta ei olla yhdessä 24/7.
Haluan suhteen, missä kummallakaan ei ole tarve muuttaa toista. Suhteessa on turvallista olla omana itsenään. Keskustelu on toista kuuntelevaa, läsnäolevaa ja siinä pyritään ymmärtämään toista. Haluan miehen, joka osaa jutella erilaisista aiheista ja hän selviää hyvin yksin myös tilanteissa, missä hän on mukana avecina, mutta ei koko aikaa rinnallani.
No, ehkä nyt alkaa ajatukset mennä jo enemmän sellaisiin yksityiskohtiin, mitä ei kysytty. 😄 Tällaisen vastauksen silti sait.- Anonyymi
Alkaisitko eläkeiässä ehkä piankin kumppanisi omaishoitajaksi?
Anonyymi kirjoitti:
Alkaisitko eläkeiässä ehkä piankin kumppanisi omaishoitajaksi?
Toivottavasti en. - Mutta jos mieheni olisi saanut elää, olisin voinut toimia hänen omaishoitajanaankin, vaikka en ole eläkkeellä.
- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Toivottavasti en. - Mutta jos mieheni olisi saanut elää, olisin voinut toimia hänen omaishoitajanaankin, vaikka en ole eläkkeellä.
Omien tutkimusten mukaan moni haluaa parisuhteen juuri eläkeikäisenä. Sellaisen, että asutaankin yhdessä. Aika paljon uudet vaimot sitten alkavat omaishoitajiksi jo 50-60-kymppisenä, harvemmin toisinpäin.
Täytyy sanoa, ettei minua saisi enää 50+ vuotiaana parisuhteeseen muutoin kuin asumaan erilleen. Anonyymi kirjoitti:
Omien tutkimusten mukaan moni haluaa parisuhteen juuri eläkeikäisenä. Sellaisen, että asutaankin yhdessä. Aika paljon uudet vaimot sitten alkavat omaishoitajiksi jo 50-60-kymppisenä, harvemmin toisinpäin.
Täytyy sanoa, ettei minua saisi enää 50 vuotiaana parisuhteeseen muutoin kuin asumaan erilleen.Jos parisuhde alkaa viisikymppisenä ja ollaan kovasti toiseen kiintyneitä, niin veikkaan, että aika moni mies tai nainen haluaa 10-15 vuoden jälkeen sairauden tai tapaturman sattuessa auttaa toistaan, vaikka se sitten tarkoittaisi yhdessä asumista.
- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Jos parisuhde alkaa viisikymppisenä ja ollaan kovasti toiseen kiintyneitä, niin veikkaan, että aika moni mies tai nainen haluaa 10-15 vuoden jälkeen sairauden tai tapaturman sattuessa auttaa toistaan, vaikka se sitten tarkoittaisi yhdessä asumista.
Riippuu mitä sattuu. Pelkkä halu auttaa ei riitä, tarvitaan energiaa jostain. Tärkeintä on huolehtia omasta voinnistaan.
Anonyymi kirjoitti:
Riippuu mitä sattuu. Pelkkä halu auttaa ei riitä, tarvitaan energiaa jostain. Tärkeintä on huolehtia omasta voinnistaan.
Se on toki järkevää.
Ihmiset ovat niin erilaisia. - Minulla on tapana pitää huolta läheisistäni, jopa oman jaksamiseni kustannuksella, tiedän.- Anonyymi
Xena-183 kirjoitti:
Se on toki järkevää.
Ihmiset ovat niin erilaisia. - Minulla on tapana pitää huolta läheisistäni, jopa oman jaksamiseni kustannuksella, tiedän.Aloittaja toteaa, että sama minulla. Tosin tietysti se mitä tekee "itsensä kustannuksella" on mielipidekysymys ja näkökulmakysymys. Itse en ole koskaan kokenut tekeväni mitään itseni kustannuksella, mutta moni muu on mulle selittänyt, että tekisin. Minä en ole kokenut, että voisin mitenkään tehdä toisin ja jatkaa vaan elämistäni. Esimerkiksi kun isäni sairastui vakavasti, niin minulle oli itsestäänselvää, että tulen takaisin Suomeen, vaikka se tarkoittaakin, että jätin jälkeeni miehen, jonka ehkä vähän edelleen koen elämäni rakkaudeksi. En minä olsi voinut elää elämääni kokien, että en edes yrittänyt toimia oikein. Joku toinen taas olisi kokenut tuon eri tavalla,
- Anonyymi
Ei mikään enää
- Anonyymi
Mulle sopisi Rakkaussuhde. Oikeastaan mikään muu ei enää tule kysymykseen.
- Anonyymi
Hyvä rakkaussuhde sopii minulle myös.
- Anonyymi
Otatko minua jo kädestä kiinni?🤝
- Anonyymi
Fiksu, kahden aikuisenvälinen parisuhde. Eikä mitään pikkulapsia enää sotkemassa elämää.
50v miehillä on nykyään pieniä lapsia. Parisuhde päättynyt ja etsitään itselle omanikäistä naista. Tyhmä pitää olla, jos sellaiseen sekaantuu. Muutaman kanssa tietämättäni alkuun treffaillut ja ei kiitos. Hoitakoot itse jälkikasvunsa. Minä keittelen itselleni kahvia. - Anonyymi
Perinteinen parisuhde, mutta niin että siinä on omaa tilaa ja rauhaa. Sosiaalisen työn vuoksi tarvitsen rauhoittumista, jotta en mene ylikierroksille ja tietty jotain omia juttuja. Mutta näen sitoutumisen tärkeänä ja asioiden jakamisen, niin huonojen kuin hyvienkin juttujen. Suhteessa pitää olla luottamusta, tukea ja turvaa, kannustamista puolin ja toisin. Yhteisasumisen näen tärkeänä, sillä siirtyily paikasta toiseen mielin määrin ei kuulosta houkuttavalta. Tiedän, että nykypäivänä ja keski-ikäisenä tuommoinen ei olis helppoa ja tuommoisen suhteen löytyminen lähes mahdottomuus. Asiantuntijoiden mukaan ihmiset eivät sitoudu ja luo pitkiä suhteita, sillä ihmiset vain kilpailuttaa toisiaan somessa ja miettii josko kulman takaa tulee parempi, sen kun vain pyyhkäisee pienestäkin syystä toisaalle. Itse näkisin vain merkityksellisen suhteen vaivan arvoisena. Olen herkkä ja tunteellinen. En jaksaisi käyttää aikaa ja energiaa kevythömppään. Uuteen ihmiseen tutustuminen ja sopeutuminen tuntuu osin haastavalta, ei sitä ihan pienestä lähtis tekemään. En itse näe minään huvina mahdollisimman monien ihmisten tapaamista ja pinnallista tutustumista.
- Anonyymi
Minullekin normaali ihmissuhde sekeksillä, jossa vaimo maksaa kaiken.
- Anonyymi
mistä koet rakkauden jos et ole ikinä kokenut, ainakaan tuossa Farmi-ohjelmassa Meri-niminen ei ole ikinä saanut seksiä eikä rakkautta koko elämänsä aikana heheh
- Anonyymi
minulle ei sovi varmaan mikään muu kuin joku....... hasmmaskirugi kaunotar hammastytö.
- Anonyymi
Sasoisin tunteista tytöille että: miksi pitää aina ajatella kaikkia tunteitakin niin syvällisesti, noh voin ollla kylmäverinen esimerkki mutta että..
Ei kannata miettiä kaikkia turhjia liikaa, antaa elämän tuoda mitä elämä tuo...
En tiedä osasinko selittää, yritin. - Anonyymi
RAHA ENNEN RAKKAUTTA.
- Anonyymi
Joku selkeä vastaus sentään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joku selkeä vastaus sentään.
Juu, ei tähän montaa selkeää vastausta ole päässyt kertymään. Tosi monella ei tunnu joko olevan mitään käsitystä itsestään tai sitten eivät jostain syystä halua näitä ilmaista. Kokevatko sitten lienee jotenkin, että tällaisella palstallakin oman mielipiteensä selkeästi ilmaistessaan muka jotenkin rajoittaisi mahdollisuuksiaan. Sen ainakin itse tästä ketjusta selävsit näen, että miesoletetuilla ja täällä itseään miehiksi identifioivilla on selvästi suurempia vaikeuksia ilmaista selkeästi omaa tuntemustaa ja he moni sortuvat sellaiseen mössöselittämiseen. Onko todella noin, vai onko kyse siitä, että se on niin syvään iskostunut, että naiset muka haluaisivat kuulla tuollaista selityspuuroa. Ainoat ketjun yksinkertaisen selkeät vastaukset ovat tulleet itsensä naiseksi identifioivilta. Minusta hyvin huomionarvoista.
No mutta, ketju opettaa ainakin itseäni arvostamaan oman lähipiirini miehiä, joilla on selkeitä mielipiteitä, eikä vain selityspuuroa päässään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, ei tähän montaa selkeää vastausta ole päässyt kertymään. Tosi monella ei tunnu joko olevan mitään käsitystä itsestään tai sitten eivät jostain syystä halua näitä ilmaista. Kokevatko sitten lienee jotenkin, että tällaisella palstallakin oman mielipiteensä selkeästi ilmaistessaan muka jotenkin rajoittaisi mahdollisuuksiaan. Sen ainakin itse tästä ketjusta selävsit näen, että miesoletetuilla ja täällä itseään miehiksi identifioivilla on selvästi suurempia vaikeuksia ilmaista selkeästi omaa tuntemustaa ja he moni sortuvat sellaiseen mössöselittämiseen. Onko todella noin, vai onko kyse siitä, että se on niin syvään iskostunut, että naiset muka haluaisivat kuulla tuollaista selityspuuroa. Ainoat ketjun yksinkertaisen selkeät vastaukset ovat tulleet itsensä naiseksi identifioivilta. Minusta hyvin huomionarvoista.
No mutta, ketju opettaa ainakin itseäni arvostamaan oman lähipiirini miehiä, joilla on selkeitä mielipiteitä, eikä vain selityspuuroa päässään.Anteeksi ... ketjussa on 1 itsensä mieheksi palstalla identiciova, joka on antanut selkeän vastauksen. Hän on Harmis. Anteeksi Harmis, että unohdin sinun hyvin selkeän ja ymmärrettävän vastauksesi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, ei tähän montaa selkeää vastausta ole päässyt kertymään. Tosi monella ei tunnu joko olevan mitään käsitystä itsestään tai sitten eivät jostain syystä halua näitä ilmaista. Kokevatko sitten lienee jotenkin, että tällaisella palstallakin oman mielipiteensä selkeästi ilmaistessaan muka jotenkin rajoittaisi mahdollisuuksiaan. Sen ainakin itse tästä ketjusta selävsit näen, että miesoletetuilla ja täällä itseään miehiksi identifioivilla on selvästi suurempia vaikeuksia ilmaista selkeästi omaa tuntemustaa ja he moni sortuvat sellaiseen mössöselittämiseen. Onko todella noin, vai onko kyse siitä, että se on niin syvään iskostunut, että naiset muka haluaisivat kuulla tuollaista selityspuuroa. Ainoat ketjun yksinkertaisen selkeät vastaukset ovat tulleet itsensä naiseksi identifioivilta. Minusta hyvin huomionarvoista.
No mutta, ketju opettaa ainakin itseäni arvostamaan oman lähipiirini miehiä, joilla on selkeitä mielipiteitä, eikä vain selityspuuroa päässään.Miehet usein palstalla ilmaisevat halunsa puhua, sopia, keskustella vähän liiankin kanssa. Vaikka parisuhdeasiantuntijat jatkuvasti kaikkialla korostavat puhumisen merkitystä parisuhteessa, niin saanen epäillä ettei se ole koko totuus. Itsestäni ainakin on luotaantyöntävää jos jatkuvasti selitellään ja pulputetaan omia tekemisiä ja taukoamattomia ajatuksia toiselle. Ja joka hiivatin asiasta muka pitäisi sopia.
Kun puhutaan, täytyy olla jokin oikea asia ja tavoite mitä sillä saavutetaan. Eikä kaikesta tarvitse eikä saa puhua. Ollaan hiljaa, hysss ja annetaan toisen olla rauhassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miehet usein palstalla ilmaisevat halunsa puhua, sopia, keskustella vähän liiankin kanssa. Vaikka parisuhdeasiantuntijat jatkuvasti kaikkialla korostavat puhumisen merkitystä parisuhteessa, niin saanen epäillä ettei se ole koko totuus. Itsestäni ainakin on luotaantyöntävää jos jatkuvasti selitellään ja pulputetaan omia tekemisiä ja taukoamattomia ajatuksia toiselle. Ja joka hiivatin asiasta muka pitäisi sopia.
Kun puhutaan, täytyy olla jokin oikea asia ja tavoite mitä sillä saavutetaan. Eikä kaikesta tarvitse eikä saa puhua. Ollaan hiljaa, hysss ja annetaan toisen olla rauhassa.Jostain syystä tuohon tosiaan törmää täällä tämän tästä. En tosiaan osaa sanoa mikä ihme ilmiö tuo on. Jotenkin itselleni tulee ensimmäisenä mieleen alitajuinen (tai ihan tietoinenkin) tarve pitää "kaikki vaihtoehdot avoinna". Itse henkilökohtaisesti koen sen jopa aika vastenmiliseksi piirteeksi ihmisessä, jos ei osaa/halua ilmaista selkeää mielipidettään. Mielummin täysin vastakkainen mielipide, kuin puuromössö, josta ei saa mitään otetta ja mielikuvaa. Tai eihän sillä tällaisessa paikassa mitään väliä ole, mutta jos vaikka seuraa etsisin, niin puuromössö olisi se vihonviimeinen valinta minulle. Vastakkaisenkin mielipiteen kanssa voi puhua ja katsoa löytyykö yhteistä maaperää, mutta mössö vain valuu käsistä.
Puhuminen on kyllä ihan tärkeää, mutta liika on liikaa. Mielummin sovitaan suuret linjat ja sitten puhutaan harvemmin, mutta selkeästi.
- Anonyymi
Joku kysyi ketjussa aikaisemmin "Ja millainen se suhde olisi, jos se olisi sellainen sinusta hyvä?"
Tuohon ei kai voi muuta vastata kuin sen tunteen, missä se toinen vierellä on itsellä hyvä ja tyyni olotila. Suhteissa suhteen laadun hyvyys tulee tunteista, joita molemmat toisistaan saavat. Mitä kauemmin ollaan välitilassa, sitä korkeammalle ne harhaisetkin toiveet vastapuolesta nousevat.
Luotan edelleen "rakastumiseen ensisilmäyksellä" jossa tunteet nousevat järjen ohi. Toimii, jos järki tekee esikarsinnan, pelaa puolivälierät ja välierät ennen tunteiden finaalia "POKS POKS".
Silti, jokaisessa meissä on myös niitä ärsyttäviä piirteitä ja ominaisuuksia.
Niitä vain ei huomaa, kun ja jos on syvästi rakastunut. Pitää niitä jopa ihastuttavina asioina, osana sitä kokonaisuutta jota rakastaa.
Kysymys on kai vain siitä onko itse valmis hyvään suhteeseen? Huonoihin lähes kaikki ovat:) Onhan hyvä suhde harvinaista herkkua, yksi sadasta. Jokainen haluaa kuulua prosenttijengiin. Ei vain huomaa sitä, että se suurin este omalle onnelle voi löytyä peilistä, omasta epävarmuudesta.
AV- Anonyymi
Koska et ota edes yhdellä sanalla kantaa aloituksen aiheeseen niin oletan, että esimerkiksi asumismuodolla ei ole sinulle mitään väliä, vaan kaikki käy. Ilmeisesti myöskään suhteen eksklusiivisuudella jne. ei ole sinulle mitään väliä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koska et ota edes yhdellä sanalla kantaa aloituksen aiheeseen niin oletan, että esimerkiksi asumismuodolla ei ole sinulle mitään väliä, vaan kaikki käy. Ilmeisesti myöskään suhteen eksklusiivisuudella jne. ei ole sinulle mitään väliä.
Vastasin jo jokaiseen kohtaan, lähes kaikki käy, jos on hyvä ja tyyni olotila.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastasin jo jokaiseen kohtaan, lähes kaikki käy, jos on hyvä ja tyyni olotila.
AVOk, eli sinulle käy mikä tahansa 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ok, eli sinulle käy mikä tahansa 👍
Ei voi määritellä asioita kaavoihin jotka eivät toimi, toimivuus tulee jostain muusta mitä ennakkoon ajatelluista kaavoista. Yksikään ihminen ei voi ennakkoon tietää miten kenenkin kanssa suhde toimisi, ei vaikka kaikki ennakkoon ajatellut odotukset ja kriteeristöt täyttyisivät. Miksi? Ihminen ei tunne itseään, kuvittelee tuntevansa, joskus ihastuu mielikuviin jotka ovat ennakolta määriteltyjä. Totuus sisimmässä ja elämässä eivät usein vastaa ennakkoon tehtyjä olettamuksia.
Tästä syystä, panen jos panettaa, syön jos on nälkä ja "parittelen" jos "parituttaa".
Yksinkertaisesti, jos aamulla nainen tuntuu yhä hyvältä, niin hyvältä ettei halua hipsiä hiljaa tilanteesta pois, on hän jo jättänyt jonkun näkymättömän siiman kalastukselle. Siimasta voi rakentua köysi ja köydestä kahleet:)
Pyh, ihmissuhteet ovat usein rasittavia.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei voi määritellä asioita kaavoihin jotka eivät toimi, toimivuus tulee jostain muusta mitä ennakkoon ajatelluista kaavoista. Yksikään ihminen ei voi ennakkoon tietää miten kenenkin kanssa suhde toimisi, ei vaikka kaikki ennakkoon ajatellut odotukset ja kriteeristöt täyttyisivät. Miksi? Ihminen ei tunne itseään, kuvittelee tuntevansa, joskus ihastuu mielikuviin jotka ovat ennakolta määriteltyjä. Totuus sisimmässä ja elämässä eivät usein vastaa ennakkoon tehtyjä olettamuksia.
Tästä syystä, panen jos panettaa, syön jos on nälkä ja "parittelen" jos "parituttaa".
Yksinkertaisesti, jos aamulla nainen tuntuu yhä hyvältä, niin hyvältä ettei halua hipsiä hiljaa tilanteesta pois, on hän jo jättänyt jonkun näkymättömän siiman kalastukselle. Siimasta voi rakentua köysi ja köydestä kahleet:)
Pyh, ihmissuhteet ovat usein rasittavia.
AVSe mistä "toimivuus" tulee sinulle, kertoo vain siitä, eli mistä toimivuus tulee sinulle. Muille ihmisille se toimivuus tulee erilaisista asioista ja niihin voi tosiaan kuulua tuo asumismuoto ja uskollisuuskin. Ei voi sanoa etukäteen toimiiko, mutta sen voi kyllä hyvin usein sanoa etukäteen, että jokin ei tule toimimaan. Siihen ei tarvitta muuta kuin itsetuntemusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se mistä "toimivuus" tulee sinulle, kertoo vain siitä, eli mistä toimivuus tulee sinulle. Muille ihmisille se toimivuus tulee erilaisista asioista ja niihin voi tosiaan kuulua tuo asumismuoto ja uskollisuuskin. Ei voi sanoa etukäteen toimiiko, mutta sen voi kyllä hyvin usein sanoa etukäteen, että jokin ei tule toimimaan. Siihen ei tarvitta muuta kuin itsetuntemusta.
Kirjoitan tietysti vain itsestäni, miten itse asioiden ajattelen olevan.
Muut saavat nähdä "värit" miten haluavat.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitan tietysti vain itsestäni, miten itse asioiden ajattelen olevan.
Muut saavat nähdä "värit" miten haluavat.
AV"Ei voi määritellä asioita kaavoihin jotka eivät toimi, toimivuus tulee jostain muusta mitä ennakkoon ajatelluista kaavoista. Yksikään ihminen ei voi ennakkoon tietää miten kenenkin kanssa suhde toimisi, ei vaikka kaikki ennakkoon ajatellut odotukset ja kriteeristöt täyttyisivät. Miksi? Ihminen ei tunne itseään, kuvittelee tuntevansa, joskus ihastuu mielikuviin jotka ovat ennakolta määriteltyjä. Totuus sisimmässä ja elämässä eivät usein vastaa ennakkoon tehtyjä olettamuksia.
Tästä syystä, panen jos panettaa, syön jos on nälkä ja "parittelen" jos "parituttaa".
Yksinkertaisesti, jos aamulla nainen tuntuu yhä hyvältä, niin hyvältä ettei halua hipsiä hiljaa tilanteesta pois, on hän jo jättänyt jonkun näkymättömän siiman kalastukselle. Siimasta voi rakentua köysi ja köydestä kahleet:)
Pyh, ihmissuhteet ovat usein rasittavia"
Kannattaa silloin ihan vaan pitäytyä puhumassa itsestään, eikä alkaa viljellä lauseita, joissa puhuu muista ihmisistä ja kaikista ihmisistä ja ettei kukaan ja niin edes päin .Jokainen on oman itsensä ekspertti, jos nyt on yhtään opetellut itseään tuntemaan. Toisista ihmisistä meistä kukaan ei voi olla varma, ei edes tutuista ihmisistä saati sitten tuntemattomista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ei voi määritellä asioita kaavoihin jotka eivät toimi, toimivuus tulee jostain muusta mitä ennakkoon ajatelluista kaavoista. Yksikään ihminen ei voi ennakkoon tietää miten kenenkin kanssa suhde toimisi, ei vaikka kaikki ennakkoon ajatellut odotukset ja kriteeristöt täyttyisivät. Miksi? Ihminen ei tunne itseään, kuvittelee tuntevansa, joskus ihastuu mielikuviin jotka ovat ennakolta määriteltyjä. Totuus sisimmässä ja elämässä eivät usein vastaa ennakkoon tehtyjä olettamuksia.
Tästä syystä, panen jos panettaa, syön jos on nälkä ja "parittelen" jos "parituttaa".
Yksinkertaisesti, jos aamulla nainen tuntuu yhä hyvältä, niin hyvältä ettei halua hipsiä hiljaa tilanteesta pois, on hän jo jättänyt jonkun näkymättömän siiman kalastukselle. Siimasta voi rakentua köysi ja köydestä kahleet:)
Pyh, ihmissuhteet ovat usein rasittavia"
Kannattaa silloin ihan vaan pitäytyä puhumassa itsestään, eikä alkaa viljellä lauseita, joissa puhuu muista ihmisistä ja kaikista ihmisistä ja ettei kukaan ja niin edes päin .Jokainen on oman itsensä ekspertti, jos nyt on yhtään opetellut itseään tuntemaan. Toisista ihmisistä meistä kukaan ei voi olla varma, ei edes tutuista ihmisistä saati sitten tuntemattomista.Jokisella ihmisellä on omat näkemykset ihmisistä, myös minulla. Kirjoitan miten tunnen asioiden olevan.
En arvostele sinun omaa näkemystäsi, koska olen ihminen joka ei arvostele toisia, kuin yleisesti. En esimerkiksi sinua, kirjoitat palstalle enkä tunne...en tee niin. Tunnet oikeutta tehdä ja arvostelet. No, noinkin voi tehdä. Eli moitit siitä, mitä itse teet, vieläpä henkilökohtaisesti:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokisella ihmisellä on omat näkemykset ihmisistä, myös minulla. Kirjoitan miten tunnen asioiden olevan.
En arvostele sinun omaa näkemystäsi, koska olen ihminen joka ei arvostele toisia, kuin yleisesti. En esimerkiksi sinua, kirjoitat palstalle enkä tunne...en tee niin. Tunnet oikeutta tehdä ja arvostelet. No, noinkin voi tehdä. Eli moitit siitä, mitä itse teet, vieläpä henkilökohtaisesti:)
AVNo, sinä kuitenkin nyt olit tuossa se, joka puhuit tuossa edellä muista ihmisistä ja mm arvostelit, etteivät ihmiset tunne itseään ja muka vain kuvittelevt tuntevansa. Minä en tuollaiseen ikinä sortuisi, kun en pidä tapanani arvostella, kuin korkeitaan tyhjästä arvostelevia ja tyhjiä olettavia yksilöitä. Sellainen kertoo ajattelun velttoudesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, sinä kuitenkin nyt olit tuossa se, joka puhuit tuossa edellä muista ihmisistä ja mm arvostelit, etteivät ihmiset tunne itseään ja muka vain kuvittelevt tuntevansa. Minä en tuollaiseen ikinä sortuisi, kun en pidä tapanani arvostella, kuin korkeitaan tyhjästä arvostelevia ja tyhjiä olettavia yksilöitä. Sellainen kertoo ajattelun velttoudesta.
Aivan niin, jokainen tietää mitä haluaa ja ympärillä on toinen toistaan ihanampia ja sopivampia ihmisiä. Siksi kai sinkkuja on, olisi ärsyttävää jos se nykyinen elämä muuttuisi paremmaksi ihanien ihmisten kanssa, joita epäilemättä jokainen meistä on?
Suorastaan valitsemisen paljoudesta kaikki kärsivät? Vai sittenkin vain siitä ettei edes itse ymmärrä täysin sitä mitä itse haluaisi?
Miksi olet sinkku? Et tunnu ainakaan ajattelevan veltosti:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan niin, jokainen tietää mitä haluaa ja ympärillä on toinen toistaan ihanampia ja sopivampia ihmisiä. Siksi kai sinkkuja on, olisi ärsyttävää jos se nykyinen elämä muuttuisi paremmaksi ihanien ihmisten kanssa, joita epäilemättä jokainen meistä on?
Suorastaan valitsemisen paljoudesta kaikki kärsivät? Vai sittenkin vain siitä ettei edes itse ymmärrä täysin sitä mitä itse haluaisi?
Miksi olet sinkku? Et tunnu ainakaan ajattelevan veltosti:)
AVEn lähde sanomaan, että jokaine tietäisikään. Ihmisiä on niin kovin erilaisia, että yleitäminen ei osoita kauhean suurta ... no sanotaan nyt vaikka ajattelukykyä. Ihmisten elämänkokemuksetkin jo eroavat kovasti toisistaan ja erilaiset kokemukset tuppaavat opettamaan paljon myös itsestä, jos vain haluaa oppia.
Olen sinkku koska olen eronnut ja koska en ole sen jälkeen ollut kiinnostunut löytämään seuraa. Minun sydämeni on kaivannut aikaa parantua ja eheytyä. Se ei olisi mitenkään voinut kyetä rakastamaan ketään oikeasti, ennen kun se on päässyt ylitse kaikesta menneestä, eikä minulla ole mielenkiintoa mihinkään laastarointiin. Eroni syyt taas liityivät ihan käytännön elämään ja sellaisiin asioihin, jotka sen parisuhteen osapuolet kokivat velvollisuuksiksensa, vailla sen kummempia riitoja ja rähinöitä. Toisinaan asioita vaan on mahdotonta sovittaa yhteen, niin että molempien olisi hyvä olla. Ja näin on hyvä, sillä tapahtuneiden valossa, jos emme olisi eronneet, niin toinen olisi hyvinkin päätynyt syyttämään ja katkeroitumaan ja ehkä lopulta vihaamaankin. Elämä on toisinaan varsinainen biatch. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En lähde sanomaan, että jokaine tietäisikään. Ihmisiä on niin kovin erilaisia, että yleitäminen ei osoita kauhean suurta ... no sanotaan nyt vaikka ajattelukykyä. Ihmisten elämänkokemuksetkin jo eroavat kovasti toisistaan ja erilaiset kokemukset tuppaavat opettamaan paljon myös itsestä, jos vain haluaa oppia.
Olen sinkku koska olen eronnut ja koska en ole sen jälkeen ollut kiinnostunut löytämään seuraa. Minun sydämeni on kaivannut aikaa parantua ja eheytyä. Se ei olisi mitenkään voinut kyetä rakastamaan ketään oikeasti, ennen kun se on päässyt ylitse kaikesta menneestä, eikä minulla ole mielenkiintoa mihinkään laastarointiin. Eroni syyt taas liityivät ihan käytännön elämään ja sellaisiin asioihin, jotka sen parisuhteen osapuolet kokivat velvollisuuksiksensa, vailla sen kummempia riitoja ja rähinöitä. Toisinaan asioita vaan on mahdotonta sovittaa yhteen, niin että molempien olisi hyvä olla. Ja näin on hyvä, sillä tapahtuneiden valossa, jos emme olisi eronneet, niin toinen olisi hyvinkin päätynyt syyttämään ja katkeroitumaan ja ehkä lopulta vihaamaankin. Elämä on toisinaan varsinainen biatch.Ajatteletko nyt Perjantaina samoin mitä edellä?
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ajatteletko nyt Perjantaina samoin mitä edellä?
AVMistä asiasta? En näe tuossa mitään sellaista, joita en allekirjoittaisi tänäänkin. Ja eilen ja huomenna ja ylihuomenna ja ihan lopun ikääni. 🙂
- Anonyymi
FWB olisi jos FF on Fast-Forward, FWB olisi... Fast-BackWards, eli peruutusta ja lujaa?
- Anonyymi
Nähtäis vain lapsivapailla. Lisäksi mies vois käyttää autol kaupas ja mielellään joskus maksaakin mun ja lapsen ostokset😅❤️Joskus vois päivällä kahvilassa käydä. Mies sais ostaa mulle juustokakkua ja kahvia. Viesteillä ei koko ajan,en jaksa. Jos tämmönen kelpaa nii avot. Seksiä en halua usein.
- Anonyymi
Miksi miehen pitäisi maksaa sinun ja lapsesi ostoksia?
- Anonyymi
Jopas olisikin taloudellinen hyötysuhde sinun puolelta, ei kuulosta hyvältä.
- Anonyymi
Ihan toimiva ajatus.
Harmi jos lapsesi isä ei noin jo tee, löytyy varmasti miehiä jotka olisivat tuohon valmiita.
Se, ettei nainen halua usein seksiä ei ole mikään yllätys. Voivat toki "antaa" useammin mitä haluavat:)
AV
- Anonyymi
Kauhea itse todeta: Minusta tuntuu, että rakkausosamäärä on tullut täyteen kohdallani.
Haikeana katselen kuin mustavalkoista filmirainaa.
Mennyttä. - Anonyymi
Sinne se elämä lirvahti. 🌻👤🌻
Hengissä voi pysyä ja todnäk pysyykin, mutta se elämänvietti, voima, forza. Että sillai titte. - Anonyymi
En kiinny helposti.
T: yksinäinen susi, sisupussi - Anonyymi
No nyt kun lapset lähtenyt maailmalle toivoisi että puoliso kävisi välillä vieraissa ja sitten minäkin saisin käydä. Olisi kiva käydä treffeillä, asiat kun sovittaisiin ja jos molemmille sopisi tämä toisi uutta eloa elämään.
- Anonyymi
Toisiko vai veisikö?
- Anonyymi
Mikset itse käy ensin vieraissa? Ihme homma, kun kaikki pitää vierittää toiselle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikset itse käy ensin vieraissa? Ihme homma, kun kaikki pitää vierittää toiselle.
Sivusta totean, että koska osalle ihmisistä on niin kovin tärkeää se, että voi syyttää toista, eikä ole itse syyllinen. Tai ainakin voi esittää niin, vaikka onkin todellisuudessa ajatellut ihan samoja asioita ja toivonut niitä. Joillekin ihmisille "syyllisen löytäminen" on ihan valtavan tärkeää.
- Anonyymi
😁 kyllä mulle tuo perinteinen itsensä harhauttaminen taitais parhaiten sopia, turha monimutkaistaa asioita ellei siihen ole tarvetta. Jos on toteutuakseen niin toteutukoon tavalla mikä ei kuormita liikaa kumpaistakaan osapuolta ottaen huomioon elämäntilanteet & ynnä muuta järjellistä höpöhöpöä...
- Anonyymi
Ei mikään suhde. TrustNO1.
Fox Mulder - Anonyymi
aika hyvä tuo joo.... sanonta... mikään muu kuin käteinen raha ei korvaa tekemääsi vahinkoa minulle äiti rakas... levyltä... Under The Blade,..... you know you're not going home toniight....
- Anonyymi
Seksi suhde
- Anonyymi
Sopisi aivan täydellisesti asuntosijoittajasuhde.
- Anonyymi
luudrti- jonkin kudtyss ksskkodrn bvoisdin oyyss pslvrlijskdi...
- Anonyymi
Suhteet tulevat siinä muodossa kuin tulevat, jos ovat tullakseen.
- Anonyymi
Suhteet? Montako oli mielessä?
- Anonyymi
Juu, niinhän ne tulevat ja siksi iso isa ihmissuhteista ei toimi. Sukulaisiaan esimerkiksi ei voi valita ja ystävänsä voi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, niinhän ne tulevat ja siksi iso isa ihmissuhteista ei toimi. Sukulaisiaan esimerkiksi ei voi valita ja ystävänsä voi.
Sukulaisia ei voi valita, mutta sen voi keneen heistä pitää yhteyksiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suhteet? Montako oli mielessä?
Usein ihmisillä on mielessä yksi suhde ja sen aikana tulee usein toinenkin. Suhteet eivät tule sillätavoin säädyllisesti kaikki järjestyksessä peräkkäin. Tosiasia, josta harvoin puhutaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sukulaisia ei voi valita, mutta sen voi keneen heistä pitää yhteyksiä.
Siinäpä se pointti juuri olikin. "Suhteet tulevat siinä muodossa kuin tulevat, jos ovat tullakseen." ... osaan sitten lakataan pitämästä yhteyttä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinäpä se pointti juuri olikin. "Suhteet tulevat siinä muodossa kuin tulevat, jos ovat tullakseen." ... osaan sitten lakataan pitämästä yhteyttä.
Yhteydenpito lopetaan heihin, jotka eivät kiinnosta ollenkaan, voivat olla jopa haitaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhteydenpito lopetaan heihin, jotka eivät kiinnosta ollenkaan, voivat olla jopa haitaksi.
Aivan ja sehän tuossa nimenomaan oli pointtina. Kun suhteet tulevat siinä muodossa kun tulevat, onn lopputuloiksena hyvin usein juuri tuo. Suurin osa maailman ihmisistä kun ei sovi toisilleen. Vaan ei siinä mitään, toiset tykkäävät kiivetä perse edellä puuhun. 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinäpä se pointti juuri olikin. "Suhteet tulevat siinä muodossa kuin tulevat, jos ovat tullakseen." ... osaan sitten lakataan pitämästä yhteyttä.
Ystäviä ja rakastettujakin tulee siinä muodossa kuin tulee, samaan aikaan. Keneenkään ei halua lakata pitämästä yhteyttä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ystäviä ja rakastettujakin tulee siinä muodossa kuin tulee, samaan aikaan. Keneenkään ei halua lakata pitämästä yhteyttä.
Ei niitä sitten "tule sinä muodossa kun tulee", vaan niitä tulee sellaisessa muodossa, jonka kanssa haluaa olla yhteyksissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei niitä sitten "tule sinä muodossa kun tulee", vaan niitä tulee sellaisessa muodossa, jonka kanssa haluaa olla yhteyksissä.
Mitä elämää kokenut ja katsellut, niin ei ihmiset, joiden kanssa haluaa olla yhteyksissä tule "sellaisessa muodossa" vaan todellakin siinä muodossa "kuin tulee". Ihan kuin rakkauskin, ei se tilaamalla ja juuri täsmällisessä muodossa, sopivaan aikaan aina tule.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä elämää kokenut ja katsellut, niin ei ihmiset, joiden kanssa haluaa olla yhteyksissä tule "sellaisessa muodossa" vaan todellakin siinä muodossa "kuin tulee". Ihan kuin rakkauskin, ei se tilaamalla ja juuri täsmällisessä muodossa, sopivaan aikaan aina tule.
Ei se oikeassa elämässä ikinä mene noin. Jokainen aina lopulta valitsee ne ihmiset, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä. Tietenkin jos kulkee elämänsä täysin sokeanan omasta toiminnastaa, niin voi tuntua joltain muulta. Kannattaa opetella huomaamaan oma toimintansa, niin ei vain ajaudu kaikkeen.
Minulle sopii normaali, perinteinen, luotettava, sitoutunut ja rakastava parisuhde.
- Anonyymi
Normaali 🙂. Tuolle taitaa olla yhtä monta luonnehdintaa kuin olisi vastaajaakin.
Anonyymi kirjoitti:
Normaali 🙂. Tuolle taitaa olla yhtä monta luonnehdintaa kuin olisi vastaajaakin.
Kerron tuossa omasta parisuhdeihanteestani, joka on tietysti minulle se normaali ja perinteinen. 😊
- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Kerron tuossa omasta parisuhdeihanteestani, joka on tietysti minulle se normaali ja perinteinen. 😊
Ymmärsin kyllä sen. Adjektiivit kuten "normaali" tai "tavallinen" tmv. vaan ovat näissä aika hankalia, kun ne tarkoittavat eri ihmisille eri asioisa. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärsin kyllä sen. Adjektiivit kuten "normaali" tai "tavallinen" tmv. vaan ovat näissä aika hankalia, kun ne tarkoittavat eri ihmisille eri asioisa. 🙂
Tässä jää vastuu lukijalle.
Siinä voi arvuutella jokaisen "normaalin" ja "tavallisen" miten kukin haluaa. Kuitenkin sana "perinteinen" antaa osviittaa oikeaan suuntaan. 😊- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Tässä jää vastuu lukijalle.
Siinä voi arvuutella jokaisen "normaalin" ja "tavallisen" miten kukin haluaa. Kuitenkin sana "perinteinen" antaa osviittaa oikeaan suuntaan. 😊Perinteinen onkin paljon toimivampi sana, ainakin kun se pistetään kulttuuriseen kontekstiin. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Perinteinen onkin paljon toimivampi sana, ainakin kun se pistetään kulttuuriseen kontekstiin. 🙂
Mikä on sinun parisuhdeihanteesi?
- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Mikä on sinun parisuhdeihanteesi?
No mä olen kertoillut sitä vähän siellä täällä pitkin ketjua. Minä en esimerkiksi kykenisi mihinkään erillissuhteeseen. Kokisin sen, että toisen kanssa pitäisi aina viettä jotain spesiaaliaikaa, tosi ahdistavaksi konseptiksi. Lisäksi mä inhoan älitilassa oloa, eli jatkuva toisen nurkissa roikkuminen ja sitten kotiin meneminen, olisi rehellisesti yhtä helvettiä minulle, Jos olisin kulttuuuririennoissa viihtyvä yksilö, niin sitten tuo varmana olisi ihan ok, mutta kun en ole. Eli siis minulle ainoa toimiva lähisuhdemuoto olisi ihan sellainen "perinteinen" yhteistalous.
Toinen minulle (ihan todistetusti) toimiva parisuhdemuoto on asua ihan reilusti kaukana toisistaan ja viettää aikaa yhdessä harvemmin, mutta kauemmin. Eli siis asua oikeasti niin kaukana toisistaan, ettei kummallakaan käy edes mielessä ehdotella mitään viikonloppuvierailuja tai yhteisiä illanviettoja ja sitten kun ollaan yhdessä niin se on tyyliin vähintään kuukausi tai vaikka pari saman katon alla. Tuossa on vain suurena ongelmana se, että harva ihminen on yhtä vapaassa tilanteessa esim. töiden suhteen kuin itse olen. Harvalla on mahdollisuus tuollaiseen, että vaan häipyy kotoaan kuukaudeksi pariksi.
Luotettavuus on itsellenikin ehdoton välttämättömyys. Se mitä sovitaan, myös pidetään ja jos jokin muuttuu, niin se kerrotaan toiselle jo etukäteen. Sitoutuneisuus on samoin minullekin ihan ehdottomuus. Vaan esimerkiksi monogamia on vähän kevyempi vaatimus minulle. Periaatteessa kyllä ja ehdottomasti parempi, jos niin. Vaan jos ei, niin ei minun maailmani siihenkään kaadu. Kaikesta voidaan kyllä sopia ja puhua ja oleellista on rehellisyys ja avoimuus ja tosiaan tuo luotettavuus. Toisen luotettavuus on minulle kaiken perusta. Anonyymi kirjoitti:
No mä olen kertoillut sitä vähän siellä täällä pitkin ketjua. Minä en esimerkiksi kykenisi mihinkään erillissuhteeseen. Kokisin sen, että toisen kanssa pitäisi aina viettä jotain spesiaaliaikaa, tosi ahdistavaksi konseptiksi. Lisäksi mä inhoan älitilassa oloa, eli jatkuva toisen nurkissa roikkuminen ja sitten kotiin meneminen, olisi rehellisesti yhtä helvettiä minulle, Jos olisin kulttuuuririennoissa viihtyvä yksilö, niin sitten tuo varmana olisi ihan ok, mutta kun en ole. Eli siis minulle ainoa toimiva lähisuhdemuoto olisi ihan sellainen "perinteinen" yhteistalous.
Toinen minulle (ihan todistetusti) toimiva parisuhdemuoto on asua ihan reilusti kaukana toisistaan ja viettää aikaa yhdessä harvemmin, mutta kauemmin. Eli siis asua oikeasti niin kaukana toisistaan, ettei kummallakaan käy edes mielessä ehdotella mitään viikonloppuvierailuja tai yhteisiä illanviettoja ja sitten kun ollaan yhdessä niin se on tyyliin vähintään kuukausi tai vaikka pari saman katon alla. Tuossa on vain suurena ongelmana se, että harva ihminen on yhtä vapaassa tilanteessa esim. töiden suhteen kuin itse olen. Harvalla on mahdollisuus tuollaiseen, että vaan häipyy kotoaan kuukaudeksi pariksi.
Luotettavuus on itsellenikin ehdoton välttämättömyys. Se mitä sovitaan, myös pidetään ja jos jokin muuttuu, niin se kerrotaan toiselle jo etukäteen. Sitoutuneisuus on samoin minullekin ihan ehdottomuus. Vaan esimerkiksi monogamia on vähän kevyempi vaatimus minulle. Periaatteessa kyllä ja ehdottomasti parempi, jos niin. Vaan jos ei, niin ei minun maailmani siihenkään kaadu. Kaikesta voidaan kyllä sopia ja puhua ja oleellista on rehellisyys ja avoimuus ja tosiaan tuo luotettavuus. Toisen luotettavuus on minulle kaiken perusta.Tuo toinen mainitsemasi suhdekuvio vaikuttaa hyvin haastavalta, mutta jos oikea ihminen osuu kohdalle ja se toimii sinulla noin, niin hieno homma.
Itselleni kokisin tuon liian irtonaiseksi ja repiväksi, Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos kumppanit vaikka asuvat eri osoitteissa, kunhan tapaamiset ja yhdessäoleminen olisi kiinteää.
Pelkään pahoin, että liika erillään oleminen ja arjenpyöritys katkaiseen yhteisen siteen. Pitemmän tauon jälkeen sitä "yhteistä säveltä" olisi vaikea löytää uudestaan. Suhteesta häviäisi sellainen herkkä yhteys ja tunneside, joka mielestäni kuuluu parisuhteeseen.
Jokainen tietysti toimii tavallaa ja asettaa suhteensa rajat omien mieltymystensä mukaan.- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Tuo toinen mainitsemasi suhdekuvio vaikuttaa hyvin haastavalta, mutta jos oikea ihminen osuu kohdalle ja se toimii sinulla noin, niin hieno homma.
Itselleni kokisin tuon liian irtonaiseksi ja repiväksi, Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos kumppanit vaikka asuvat eri osoitteissa, kunhan tapaamiset ja yhdessäoleminen olisi kiinteää.
Pelkään pahoin, että liika erillään oleminen ja arjenpyöritys katkaiseen yhteisen siteen. Pitemmän tauon jälkeen sitä "yhteistä säveltä" olisi vaikea löytää uudestaan. Suhteesta häviäisi sellainen herkkä yhteys ja tunneside, joka mielestäni kuuluu parisuhteeseen.
Jokainen tietysti toimii tavallaa ja asettaa suhteensa rajat omien mieltymystensä mukaan.Minä tas kokisin erillissuhteen liian irtonaiseksi ja repiväksi. Ei olisi hetkeäkään sellaista tasaista arkea, joka on minulle ehdoton välttämättömyys, jotta olen onnellinen. Nimenomana tuollainen tappaisi minulta kaikki tunteet ja sen tunneyhteyden ja mua alkaisi vain vituttaa jatkuvasti aikatauluttaa sen toisen näkemistä. Se menisi nopeasti siihen että nähdään kuule vaikka ensi kuussa.
- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Tuo toinen mainitsemasi suhdekuvio vaikuttaa hyvin haastavalta, mutta jos oikea ihminen osuu kohdalle ja se toimii sinulla noin, niin hieno homma.
Itselleni kokisin tuon liian irtonaiseksi ja repiväksi, Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos kumppanit vaikka asuvat eri osoitteissa, kunhan tapaamiset ja yhdessäoleminen olisi kiinteää.
Pelkään pahoin, että liika erillään oleminen ja arjenpyöritys katkaiseen yhteisen siteen. Pitemmän tauon jälkeen sitä "yhteistä säveltä" olisi vaikea löytää uudestaan. Suhteesta häviäisi sellainen herkkä yhteys ja tunneside, joka mielestäni kuuluu parisuhteeseen.
Jokainen tietysti toimii tavallaa ja asettaa suhteensa rajat omien mieltymystensä mukaan.Mä olen se sellainen yksilö, joka alkaisi jo viimeistään kahden viikon jälkeen keksiä tekosyitä miksi haluaa viettää aikaa ihan vaan kotona ja nimenomaan omassa kotonaan ja että toinen voi tulla sinne, jos haluaa nähdä. 🤣
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen se sellainen yksilö, joka alkaisi jo viimeistään kahden viikon jälkeen keksiä tekosyitä miksi haluaa viettää aikaa ihan vaan kotona ja nimenomaan omassa kotonaan ja että toinen voi tulla sinne, jos haluaa nähdä. 🤣
Siinä jätät sille kumppanille vastuun tapaamisesta. Onko tuo mielestäsi oikein?
Olisi kuitenkin mukavaa, jos sopisit vaikka tapaamisen jossain ja menisit häntä vastaan, Myöhemmin voisit ehdottaa vierailua sinun luoksesi, jos siltä tuntuu.
Pitää säilyttää "vuoropuhelu" ja reilu meininki. Olette kuitenkin yhdessä siinä parisuhteessa.Anonyymi kirjoitti:
Minä tas kokisin erillissuhteen liian irtonaiseksi ja repiväksi. Ei olisi hetkeäkään sellaista tasaista arkea, joka on minulle ehdoton välttämättömyys, jotta olen onnellinen. Nimenomana tuollainen tappaisi minulta kaikki tunteet ja sen tunneyhteyden ja mua alkaisi vain vituttaa jatkuvasti aikatauluttaa sen toisen näkemistä. Se menisi nopeasti siihen että nähdään kuule vaikka ensi kuussa.
Minulle yhdessäolo tarkoittaa läheisyyttä ja nimen omaan kosketusetäisyydeltä. Itse kärsisin etäsuhteessa. Kuitenkin ymmärrän niitä, jotka tarvitsevat parisuhteessa itselleen tilaa.
Jokainen tyylillään.- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Siinä jätät sille kumppanille vastuun tapaamisesta. Onko tuo mielestäsi oikein?
Olisi kuitenkin mukavaa, jos sopisit vaikka tapaamisen jossain ja menisit häntä vastaan, Myöhemmin voisit ehdottaa vierailua sinun luoksesi, jos siltä tuntuu.
Pitää säilyttää "vuoropuhelu" ja reilu meininki. Olette kuitenkin yhdessä siinä parisuhteessa.Oikein tai ei, mutta kun ei kiinosta pyöriä missään tyhjänaikaisissa riennoissa tai roikkua muiden nurkissa. Jos toinen tuollaisen suhtene haluaisi, niin se tosiaan olisi sitten hänen vastuullaan. Minä kyllä voin sanoa jo ihan vaikka ensikättelyssä, että minä en tule tuollaisesta ravaamisesta kiinnostumaan. Se tappaisi minun mielenkiintoni koko ihmiseen.
- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Minulle yhdessäolo tarkoittaa läheisyyttä ja nimen omaan kosketusetäisyydeltä. Itse kärsisin etäsuhteessa. Kuitenkin ymmärrän niitä, jotka tarvitsevat parisuhteessa itselleen tilaa.
Jokainen tyylillään.Minäkin kaipaankosketusetäisyyttä, mutta en pelkään myöskään yksinäisyyttä. Mulle ei tuota mitään ongelmaa olla useampaa kuukautta yksinäni ja sitten viettää enemmän aikaa tiiviisti yhdessä (tai siis sen mitä se arki nyt antaa myöten). Tietenkin parisuhteessa saa haluta tilaa, Se on ihan normaalia. Vaan jos haluaa niin paljon omaa tilaa, että siihen tarvitsee oman asunnon niin sitten saa ihan itse ravata sinne omalle asunnolleen.
Anonyymi kirjoitti:
Oikein tai ei, mutta kun ei kiinosta pyöriä missään tyhjänaikaisissa riennoissa tai roikkua muiden nurkissa. Jos toinen tuollaisen suhtene haluaisi, niin se tosiaan olisi sitten hänen vastuullaan. Minä kyllä voin sanoa jo ihan vaikka ensikättelyssä, että minä en tule tuollaisesta ravaamisesta kiinnostumaan. Se tappaisi minun mielenkiintoni koko ihmiseen.
Et ilmeisesti ole vielä löytänyt sitä oikeaa ja rakastava parisuhdetta? Ikävää, jos ajattelet noin jyrkästi parisuhteesta. Tuo negatiivinen asenteesi saattaa rajata sinun mahdollisuutesi kokonaan.
Toivotan onnea valitsemallesi tielle.- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Siinä jätät sille kumppanille vastuun tapaamisesta. Onko tuo mielestäsi oikein?
Olisi kuitenkin mukavaa, jos sopisit vaikka tapaamisen jossain ja menisit häntä vastaan, Myöhemmin voisit ehdottaa vierailua sinun luoksesi, jos siltä tuntuu.
Pitää säilyttää "vuoropuhelu" ja reilu meininki. Olette kuitenkin yhdessä siinä parisuhteessa.Millä tavalla muuten se, että toinen kaipaisi omaa tilaa, menisi edelle siitä, että minä kaipaa rauhaa ja sitä, että ei tarvitse jatkuvasti ravata jonnekin? Miksi se toisen tarve on jotenkin tärkeämpi? Jos hän kaipaa näkemistä useammin kuin minä ja lisäksi sitä omaa tilaa, niin eikö sen järjestäminen ole nimenomaan hänen vastuullaan?
Anonyymi kirjoitti:
Minäkin kaipaankosketusetäisyyttä, mutta en pelkään myöskään yksinäisyyttä. Mulle ei tuota mitään ongelmaa olla useampaa kuukautta yksinäni ja sitten viettää enemmän aikaa tiiviisti yhdessä (tai siis sen mitä se arki nyt antaa myöten). Tietenkin parisuhteessa saa haluta tilaa, Se on ihan normaalia. Vaan jos haluaa niin paljon omaa tilaa, että siihen tarvitsee oman asunnon niin sitten saa ihan itse ravata sinne omalle asunnolleen.
Parisuhteet eivät ole helppoja. Jotta sen saa toimimaan, siinä vaaditaan joustavuutta ja kommunikointia. Parisuhde on jokaiselle henkisen kasvun paikka. Jokainen muokkaa oman parisuhteensa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Se mikä toimii naapurin Penalle ja Pirkolle, ei välttämättä toimi sinulle ja kumppanillesi. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa. Puhumalla ja kuuntelemalla pärjää todella pitkälle.- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Et ilmeisesti ole vielä löytänyt sitä oikeaa ja rakastava parisuhdetta? Ikävää, jos ajattelet noin jyrkästi parisuhteesta. Tuo negatiivinen asenteesi saattaa rajata sinun mahdollisuutesi kokonaan.
Toivotan onnea valitsemallesi tielle.Kummallinen olettama. Minä kun näen sinun ajattelutapasi hyvin jyrkäksi ja miltei äärimmäiseksi, kun puhut jostain " jätät sille kumppanille vastuun tapaamisesta". Voiko tuosta oikein enää äärimmäiseksi ajatteluksi mennäkään. Minä tosin en epäile, ettetkö olisi oikeassa ja rakastavassa parisuhteessa ollut, aina kuten minäkin. Sillä kyllä sinunkin tavallasi äärimmäisiä ihmisiä tästä maailmasta löytyy. Minusta on outoa, että yhdenlainen totalitarimi ja pakottaminen on jotenkin oikein ja jos toinen ei tykkää ravata tyhjään niin häntä tosiaan olisi jokin outo oikeus pakottaa "reiluuden" nimissä. Mitä reiluutta se on, että se omaa tilaa kaipaava saa pompottaa?
- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Parisuhteet eivät ole helppoja. Jotta sen saa toimimaan, siinä vaaditaan joustavuutta ja kommunikointia. Parisuhde on jokaiselle henkisen kasvun paikka. Jokainen muokkaa oman parisuhteensa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Se mikä toimii naapurin Penalle ja Pirkolle, ei välttämättä toimi sinulle ja kumppanillesi. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa. Puhumalla ja kuuntelemalla pärjää todella pitkälle.Tuo sinunkin kannattaisi ymmärtää, eikä vain puhua noin, Omat puheesi tuossa edellä eivät todellakaan kuvastaneet sitä, että osaisit itsekään toimia kuten saarnaat. Olit kovasti jyrkkä heti tuomitsemaan, kun ei sattunut osumaan omaan pirtaasi.
Anonyymi kirjoitti:
Millä tavalla muuten se, että toinen kaipaisi omaa tilaa, menisi edelle siitä, että minä kaipaa rauhaa ja sitä, että ei tarvitse jatkuvasti ravata jonnekin? Miksi se toisen tarve on jotenkin tärkeämpi? Jos hän kaipaa näkemistä useammin kuin minä ja lisäksi sitä omaa tilaa, niin eikö sen järjestäminen ole nimenomaan hänen vastuullaan?
Olen puhunut paljon yhdessä sopimisesta ja kommunikoinnista. Vaa'an pitää olla tasapainossa ja molempien tarpeet tulee ottaa huomioon mahdollisimman hyvin.
Olet aika ehdoton omissa mielipiteissäsi. Ehkä hieman pehmeämpi ja sovittelevampi linja auttaa sinua saavuttamaan, mitä toivot ja haluat.- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Parisuhteet eivät ole helppoja. Jotta sen saa toimimaan, siinä vaaditaan joustavuutta ja kommunikointia. Parisuhde on jokaiselle henkisen kasvun paikka. Jokainen muokkaa oman parisuhteensa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Se mikä toimii naapurin Penalle ja Pirkolle, ei välttämättä toimi sinulle ja kumppanillesi. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa. Puhumalla ja kuuntelemalla pärjää todella pitkälle.Ja siis juuri tuosta syystä, esimerkiksi minä sanon ihan suoraan, että erillissuhde ei minulle sovi. On asioita, joita voidaan sovittaa yhteen ja on asioita, joita ei ole mahdollista sovittaa yhteen. On asioita, joissa on olemassa välimuoto ja sitten on asioita, joissa ei ole välimuotoa.
En usko, että erillissuhdetta kaipaavissa on montakaan, jolle sopisi, että nähdään kerran kuussa. Kerran kuussa voin mennä toisen luokse iltaani viettämään, mutta silloinkin haluasin mielummin omaan kotiini yöksi, koska en jaksa raahata tavaroitani mihinkään yhden yön tai edes viikonlopun takia. Jos toinen tykkää, niin hän saa ihan vapaasti tulla luokseni miten tahtoo. Vaan kuten sanottu, en usko tuollaisia yksilöitä montaa löytyvän että parempi vaan todeta jo ihan alkuun, että ei toimi minulle. Anonyymi kirjoitti:
Tuo sinunkin kannattaisi ymmärtää, eikä vain puhua noin, Omat puheesi tuossa edellä eivät todellakaan kuvastaneet sitä, että osaisit itsekään toimia kuten saarnaat. Olit kovasti jyrkkä heti tuomitsemaan, kun ei sattunut osumaan omaan pirtaasi.
Ikävää, jos koet mielipiteeni jyrkäksi saarnaamiseksi. Se ei ollut tarkoitus. Vastasin viestiisi parhaani mukaan ja ilmaisin vain mielipiteeni. En halunnut ärsyttää.
Ehkä on parasta, että keskustelet asiasta jonkun toisen kanssa?- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Olen puhunut paljon yhdessä sopimisesta ja kommunikoinnista. Vaa'an pitää olla tasapainossa ja molempien tarpeet tulee ottaa huomioon mahdollisimman hyvin.
Olet aika ehdoton omissa mielipiteissäsi. Ehkä hieman pehmeämpi ja sovittelevampi linja auttaa sinua saavuttamaan, mitä toivot ja haluat.Niin minäkin olen puhunut noista hyvin paljon. Vaan kuten tuossa totesin, niin on asioita, jotka ovat soviteltavissa ja sitten on asioita, jotka eivät ole. Jotkin asiat ovat binäärisiä, on tai off. Esimerkiksi 1 lapsi ei ole kompromissi, jos toinen haluaa 0 ja toinen 2. Sen sijaan 2 lasta on kompromissi, jos toinen haluaa 1 ja toinen 3. Ihan samalla tavalla tilanne, jossa toisen on paha olla ja toinen pakottaa hänet kestämään vain vähän pahaa oloa, ei ole kompromissi. Kompromissi on tilanne, jossa kummatkin antavat myöten, mutta kumpikaan ei koe ehdotonta pahaa oloa. Tuollainen vaatimus on mielestäni HYVIN julma ajattelutapa.
- Anonyymi
tosi.typy kirjoitti:
Ikävää, jos koet mielipiteeni jyrkäksi saarnaamiseksi. Se ei ollut tarkoitus. Vastasin viestiisi parhaani mukaan ja ilmaisin vain mielipiteeni. En halunnut ärsyttää.
Ehkä on parasta, että keskustelet asiasta jonkun toisen kanssa?No, yleensä se, että lähtee viljelemään lauseita kuten oikeastaan kaikki tässä viestissä olevat "Et ilmeisesti ole vielä löytänyt sitä oikeaa ja rakastava parisuhdetta? Ikävää, jos ajattelet noin jyrkästi parisuhteesta. Tuo negatiivinen asenteesi saattaa rajata sinun mahdollisuutesi kokonaan.
Toivotan onnea valitsemallesi tielle." ei ole lainkaan rakentavaa, eikä kovin asiallistakaan, jos rehellisiä ollaan. Oletan kyllä, että näet sen ihan itsekin, että eihän tuossa ole oikein mitään muuta kuin olettamia ja itsekorostusta ja itsensä korottamista.
Minulla ei ole yhtään mihinkänä tässäkään negatiivista asennetta, vaan täysin neutraali, enkä ota kantaa kenenkään muun kokemuksia vastaan. Mä olen hyvin harvoin negatiivinen mistään asiasta, vaan pikemmin minua haukutaan liian positiivisesti ajattelevaksi, kuten nyt aiemmin tässäkin ketjussa. Sekin on mielenkiintoista, että miten ilmaisemalla tasan saman mielipiteen samalla asenteella on toisessa kohtaa liian positiivisesti asiat näkevä ja toisessa liian negatiivisesti. Noin käytännössä olen realisti ja tiedän jo tässä kohtaa elämääni, että minkä asioiden yhteensovittaminen on tuhoontuomittu yritys. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä tavalla muuten se, että toinen kaipaisi omaa tilaa, menisi edelle siitä, että minä kaipaa rauhaa ja sitä, että ei tarvitse jatkuvasti ravata jonnekin? Miksi se toisen tarve on jotenkin tärkeämpi? Jos hän kaipaa näkemistä useammin kuin minä ja lisäksi sitä omaa tilaa, niin eikö sen järjestäminen ole nimenomaan hänen vastuullaan?
Eikö oma tila juuri ole rauhaa? Minusta on ja erillisuhteessa olen. Nähdään viikonloppuisin hänen luonaan tai minun luona, ei aina silloinkaan. Kesällä matkustetaan jonnekin pidemmälle.
Viikot menee ihan putkeen töissä ja harrastuksissa, hyvä kun nukkumaan ehtii. Kaikki työt ja tekemiset jäävät viikonloppuun, jolloin niitä teen. Tapaan myös ystäviä viikonloppuisin silloin tällöin, elämä on siis paljon muutakin kuin parisuhde. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja siis juuri tuosta syystä, esimerkiksi minä sanon ihan suoraan, että erillissuhde ei minulle sovi. On asioita, joita voidaan sovittaa yhteen ja on asioita, joita ei ole mahdollista sovittaa yhteen. On asioita, joissa on olemassa välimuoto ja sitten on asioita, joissa ei ole välimuotoa.
En usko, että erillissuhdetta kaipaavissa on montakaan, jolle sopisi, että nähdään kerran kuussa. Kerran kuussa voin mennä toisen luokse iltaani viettämään, mutta silloinkin haluasin mielummin omaan kotiini yöksi, koska en jaksa raahata tavaroitani mihinkään yhden yön tai edes viikonlopun takia. Jos toinen tykkää, niin hän saa ihan vapaasti tulla luokseni miten tahtoo. Vaan kuten sanottu, en usko tuollaisia yksilöitä montaa löytyvän että parempi vaan todeta jo ihan alkuun, että ei toimi minulle.Erillisuhteissa on paljon niitä, joissa nähdään harvemmin, ei siis viikottain eikä edes pitkiä aikoja kerralla.
"Jos toinen tykkää, niin hän saa ihan vapaasti tulla luokseni miten tahtoo. "
Olen erillissuhteessa ja juuri se on suurin syy, että saan asua miten haluan. Ts. luokseni ei voi vapaasti tulla, koska siinä menetän omaa tilaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö oma tila juuri ole rauhaa? Minusta on ja erillisuhteessa olen. Nähdään viikonloppuisin hänen luonaan tai minun luona, ei aina silloinkaan. Kesällä matkustetaan jonnekin pidemmälle.
Viikot menee ihan putkeen töissä ja harrastuksissa, hyvä kun nukkumaan ehtii. Kaikki työt ja tekemiset jäävät viikonloppuun, jolloin niitä teen. Tapaan myös ystäviä viikonloppuisin silloin tällöin, elämä on siis paljon muutakin kuin parisuhde.Minulle se ei ole sama asia, vaikka tietenkin sen voi myös noin kokea. MInua ei kiinnosta rehellisesti sanoen hevon helvettikään mennä pyörimään kenenkään toisen nurkkiin viikonlopuksi ja vielä vähemmän arki-iltana. Silloin tällöin kyllä, mutta jatkuvasti tai vaikka joka toinen viikonlopput, juu nej tack. Ei edes kerran kuussa, jos rehellinen olen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö oma tila juuri ole rauhaa? Minusta on ja erillisuhteessa olen. Nähdään viikonloppuisin hänen luonaan tai minun luona, ei aina silloinkaan. Kesällä matkustetaan jonnekin pidemmälle.
Viikot menee ihan putkeen töissä ja harrastuksissa, hyvä kun nukkumaan ehtii. Kaikki työt ja tekemiset jäävät viikonloppuun, jolloin niitä teen. Tapaan myös ystäviä viikonloppuisin silloin tällöin, elämä on siis paljon muutakin kuin parisuhde.Ai niin ja minä en tarvitse yksinäisyyttä kokeakseni rauhaa. Mä pystyn ja olen monet kerrat ollutkin toisen ihmisen seurassa, niin ettei siinä tarvita mitään sen ihmeempää interaktiota. Toisen ihmisen läsnäole ei mitenkään vie pois minun rauhaani, kun se toinen on vaan rauhassa. Molemmat rauhassa, omassa rauhassaan, vaikka samassa tilassa. Minulle siinä ei ole mitään ihmeellistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erillisuhteissa on paljon niitä, joissa nähdään harvemmin, ei siis viikottain eikä edes pitkiä aikoja kerralla.
"Jos toinen tykkää, niin hän saa ihan vapaasti tulla luokseni miten tahtoo. "
Olen erillissuhteessa ja juuri se on suurin syy, että saan asua miten haluan. Ts. luokseni ei voi vapaasti tulla, koska siinä menetän omaa tilaa.Varmasti on, mutta minä taas nimenomaan haluan olla rauhassa ja pitkään yhdessä, jos yhdessä oilaan. Minä kaipaan nimenomaan sitä "tylsää ja arkista" yhdessäoloa, enkä mitään laatuaikaa ja yhdessätekemistä. Joskus on kiva tehdäkin erilaisia juttuja, mutta kaikkein parasta elämässä on toimiva ja "tylsä" arki, se on ihanaa .... siis minusta se on ihanaa.
No mä nyt oletan,että tässä on jo käynyt ilmi, että minä en ajattele noin. Tiedän kyllä ihan hyvin, että erillissuhteessa nimenomaan noin ei ole. Siksi se ei minulle sovikaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin minäkin olen puhunut noista hyvin paljon. Vaan kuten tuossa totesin, niin on asioita, jotka ovat soviteltavissa ja sitten on asioita, jotka eivät ole. Jotkin asiat ovat binäärisiä, on tai off. Esimerkiksi 1 lapsi ei ole kompromissi, jos toinen haluaa 0 ja toinen 2. Sen sijaan 2 lasta on kompromissi, jos toinen haluaa 1 ja toinen 3. Ihan samalla tavalla tilanne, jossa toisen on paha olla ja toinen pakottaa hänet kestämään vain vähän pahaa oloa, ei ole kompromissi. Kompromissi on tilanne, jossa kummatkin antavat myöten, mutta kumpikaan ei koe ehdotonta pahaa oloa. Tuollainen vaatimus on mielestäni HYVIN julma ajattelutapa.
Sivusta; sitten on suhteita, joissa toimii vapaus paremmin kuin kompromissit.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle se ei ole sama asia, vaikka tietenkin sen voi myös noin kokea. MInua ei kiinnosta rehellisesti sanoen hevon helvettikään mennä pyörimään kenenkään toisen nurkkiin viikonlopuksi ja vielä vähemmän arki-iltana. Silloin tällöin kyllä, mutta jatkuvasti tai vaikka joka toinen viikonlopput, juu nej tack. Ei edes kerran kuussa, jos rehellinen olen.
"MInua ei kiinnosta rehellisesti sanoen hevon helvettikään mennä pyörimään kenenkään toisen nurkkiin viikonlopuksi "
Siis? Eikö tuo nyt ole itsestäänselvyys? Jos ajattelet niin päin, ettei ketään kiinnosta hevon helvettiäkään tulla pyörimään sinun luokseksi viikonlopuksi, ei edes kerran kuussa.
Haluat että joku pyörii jaloissa yhteisessä kodissa 24/7?
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"MInua ei kiinnosta rehellisesti sanoen hevon helvettikään mennä pyörimään kenenkään toisen nurkkiin viikonlopuksi "
Siis? Eikö tuo nyt ole itsestäänselvyys? Jos ajattelet niin päin, ettei ketään kiinnosta hevon helvettiäkään tulla pyörimään sinun luokseksi viikonlopuksi, ei edes kerran kuussa.
Haluat että joku pyörii jaloissa yhteisessä kodissa 24/7?
- SheenaOmituinen tulkinta. Jops toistakaan ei kiinnosta, niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa. Ei parisuhdetta ja kenelläkään ei ole tarvetta roikkua missään. Problem solved.
Ensinäkin kuka on totona 24/7? No en minä ainakaan, että siinämielessä se ei varsinaisesti minua haittaisi, jos toinen olisi siellä 24/7. Ei hän pääsisi minua häiritsemään, kun en itse siellä tosiaan koko ajan olisi. Lisäksi herää kysymys, että millaisten ihmisten kanssa oikein olet ollut parisuhteissa, kun olet kokenut, että he "pyörivät jaloissa"? Miksi edes olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ärsyttää tuossa määrin? Ja miksi kukaan haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ajattelee, että toinen "pyörii jaloissa"? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta; sitten on suhteita, joissa toimii vapaus paremmin kuin kompromissit.
- SheenaSanoisin, että valtaosassa parisuhteita noin. Parisuhde noin yleensä on muutenkin meillä täysin vapaaehtoinen ihmisssuhde, jossa ei ole mitään pakkoa olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö oma tila juuri ole rauhaa? Minusta on ja erillisuhteessa olen. Nähdään viikonloppuisin hänen luonaan tai minun luona, ei aina silloinkaan. Kesällä matkustetaan jonnekin pidemmälle.
Viikot menee ihan putkeen töissä ja harrastuksissa, hyvä kun nukkumaan ehtii. Kaikki työt ja tekemiset jäävät viikonloppuun, jolloin niitä teen. Tapaan myös ystäviä viikonloppuisin silloin tällöin, elämä on siis paljon muutakin kuin parisuhde.Millä rahalla matkustetaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin minäkin olen puhunut noista hyvin paljon. Vaan kuten tuossa totesin, niin on asioita, jotka ovat soviteltavissa ja sitten on asioita, jotka eivät ole. Jotkin asiat ovat binäärisiä, on tai off. Esimerkiksi 1 lapsi ei ole kompromissi, jos toinen haluaa 0 ja toinen 2. Sen sijaan 2 lasta on kompromissi, jos toinen haluaa 1 ja toinen 3. Ihan samalla tavalla tilanne, jossa toisen on paha olla ja toinen pakottaa hänet kestämään vain vähän pahaa oloa, ei ole kompromissi. Kompromissi on tilanne, jossa kummatkin antavat myöten, mutta kumpikaan ei koe ehdotonta pahaa oloa. Tuollainen vaatimus on mielestäni HYVIN julma ajattelutapa.
Arpokaa nyt se lapsiluku. Olis aika alkaa ruveta panemaan.
Pannaan menemään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä rahalla matkustetaan?
Omalla :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Arpokaa nyt se lapsiluku. Olis aika alkaa ruveta panemaan.
Pannaan menemään.Sinun täytyy sopia se sen kumppanisi kanssa. Jos molemmille asia sopii, niin voitte vaikka arpoa. Aloittaja ei suostuisi arvontaan, eikä asiassa ole oikein varaa neuvottelemisellekaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä rahalla matkustetaan?
Omilla rahoilla matkustetaan, ei varasteta koskaan keneltäkään. Selvyyden vuoksi vielä, molemmat matkustavat omilla rahoillaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omituinen tulkinta. Jops toistakaan ei kiinnosta, niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa. Ei parisuhdetta ja kenelläkään ei ole tarvetta roikkua missään. Problem solved.
Ensinäkin kuka on totona 24/7? No en minä ainakaan, että siinämielessä se ei varsinaisesti minua haittaisi, jos toinen olisi siellä 24/7. Ei hän pääsisi minua häiritsemään, kun en itse siellä tosiaan koko ajan olisi. Lisäksi herää kysymys, että millaisten ihmisten kanssa oikein olet ollut parisuhteissa, kun olet kokenut, että he "pyörivät jaloissa"? Miksi edes olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ärsyttää tuossa määrin? Ja miksi kukaan haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ajattelee, että toinen "pyörii jaloissa"?Sinun tämä "ongelma"
"MInua ei kiinnosta rehellisesti sanoen hevon helvettikään mennä pyörimään kenenkään toisen nurkkiin viikonlopuksi"
on tismalleen sama "ongelma" kuin tämä:
"niin päin, ettei ketään kiinnosta hevon helvettiäkään tulla pyörimään sinun luokseksi viikonlopuksi, ei edes kerran kuussa."
Ja sama kuin minun esittämäni "ongelma" "joku pyörii jaloissa yhteisessä kodissa 24/7?"
Parisuhde on todellakin vapaaehtoinen. Kukaan ei itsestäänselvästi lähde parisuhteeseen, jossa on edellisiä ongelmia. En vain malttanut olla ottamatta omituisesti kantaa siihen että oli parisuhde minkämuotoinen tahansa: erillissuhde, asutaan yhdessä suhde, fwb, etäsuhde, seksisuhde tai vaikka määrittelemätön salasuhdekaan, siinä ei välty ongelmilta. Ongelmat tulee myöhemmin, pitkänkin ajan päästä. Moni tosiaan ajattelee vain sitä miten, millaisessa suhteessa voi sietää toista, eikä uhraa ajatustakaan sille, kuka voi sietää itseä ja millaisessa suhteessa. Parisuhteessahan vika on usein juuri siinä toisessa.. 🙃 No ei vaiteskaan vaan vuorovaikutuksessa, elämän tilanteiden myötä. Ihmiset ja suhde sen mukana on altis muuttumaan ajan kanssa joskus radikaalistikin ihan toiseen suuntaan kuin alunperin oli tarkoitus. Sen vuoksi tulee erilaisia "pyörimisongelmia".
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mä olen kertoillut sitä vähän siellä täällä pitkin ketjua. Minä en esimerkiksi kykenisi mihinkään erillissuhteeseen. Kokisin sen, että toisen kanssa pitäisi aina viettä jotain spesiaaliaikaa, tosi ahdistavaksi konseptiksi. Lisäksi mä inhoan älitilassa oloa, eli jatkuva toisen nurkissa roikkuminen ja sitten kotiin meneminen, olisi rehellisesti yhtä helvettiä minulle, Jos olisin kulttuuuririennoissa viihtyvä yksilö, niin sitten tuo varmana olisi ihan ok, mutta kun en ole. Eli siis minulle ainoa toimiva lähisuhdemuoto olisi ihan sellainen "perinteinen" yhteistalous.
Toinen minulle (ihan todistetusti) toimiva parisuhdemuoto on asua ihan reilusti kaukana toisistaan ja viettää aikaa yhdessä harvemmin, mutta kauemmin. Eli siis asua oikeasti niin kaukana toisistaan, ettei kummallakaan käy edes mielessä ehdotella mitään viikonloppuvierailuja tai yhteisiä illanviettoja ja sitten kun ollaan yhdessä niin se on tyyliin vähintään kuukausi tai vaikka pari saman katon alla. Tuossa on vain suurena ongelmana se, että harva ihminen on yhtä vapaassa tilanteessa esim. töiden suhteen kuin itse olen. Harvalla on mahdollisuus tuollaiseen, että vaan häipyy kotoaan kuukaudeksi pariksi.
Luotettavuus on itsellenikin ehdoton välttämättömyys. Se mitä sovitaan, myös pidetään ja jos jokin muuttuu, niin se kerrotaan toiselle jo etukäteen. Sitoutuneisuus on samoin minullekin ihan ehdottomuus. Vaan esimerkiksi monogamia on vähän kevyempi vaatimus minulle. Periaatteessa kyllä ja ehdottomasti parempi, jos niin. Vaan jos ei, niin ei minun maailmani siihenkään kaadu. Kaikesta voidaan kyllä sopia ja puhua ja oleellista on rehellisyys ja avoimuus ja tosiaan tuo luotettavuus. Toisen luotettavuus on minulle kaiken perusta.Tajuatko, että tuo "laatuaikakokemus" erillissuhteesta on vain sinun mielessäsi, ei oikeasti? Aivan samoin vastaava kokemus perinteissä parisuhteessa saattaa joillain olla "ollaan vaan ja möllötetään", sekin on vain omassa mielessä ja mielikuvassa tietyssä parisuhdemuodossa.
Tosiasiassa nuo ja monet muut vastaavat ajatukset ovat vain omia mielikuvia. Oikeasti parisuhteen, ihan minkämuotoisen tahansa, voi tehdä juuri sellaiseksi kuin molemmat osapuolet haluavat ja molemmille sopii.
Sen verran vielä, että nuo samat mielikuvat voi liittää vaikka esimerkiksi toisinpäin. Jotkut saattavat sanoa, ettei erillissuhde sovi heille, koska se vaatii matkustamista, ja sitten vaan ollaan ja möllötetään viikonloppu. Joku puolestaan voi sanoa inhoavansa perinteistä parisuhdetta, koska siinä pitää viettää "laatuaikaa" joka viikonloppu.
Miten sitten päästään tilanteeseen, jossa alkaa kehittää tietynlaisesta parisuhteesta tietynlaisia mielikuvia? Siten kun aiemmissa parisuhteissa molemmat osapuolet eivät olekaan halunneet samaa kaikenaikaa ja jatkuvasti. Ehkä elämäkään ei ole mennyt suunnitellusti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen se sellainen yksilö, joka alkaisi jo viimeistään kahden viikon jälkeen keksiä tekosyitä miksi haluaa viettää aikaa ihan vaan kotona ja nimenomaan omassa kotonaan ja että toinen voi tulla sinne, jos haluaa nähdä. 🤣
Ystäväni sanoi viikon jälkeen lapsensa isälle, että tämä voisi lähteä kotiinsa. Sitten vain pitää lähteä 🤷♀️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä tavalla muuten se, että toinen kaipaisi omaa tilaa, menisi edelle siitä, että minä kaipaa rauhaa ja sitä, että ei tarvitse jatkuvasti ravata jonnekin? Miksi se toisen tarve on jotenkin tärkeämpi? Jos hän kaipaa näkemistä useammin kuin minä ja lisäksi sitä omaa tilaa, niin eikö sen järjestäminen ole nimenomaan hänen vastuullaan?
En voi ymmärtää millainen ihminen kaipaa näkemistä useammin ja lisäksi omaa tilaa? Tuossa on ristiriitaa. Silloin kun ei nähdä, se on omaa tilaa. Mitä harvemmin nähdään, sitä enemmän on omaa tilaa.
Minusta vaikuttaisi että tuollainen ristiriitainen ihminen haluaa näkemisillä vain täyttää toisen omaa tilaa, kontrolloida, siksi haluaa nähdä useammin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanoisin, että valtaosassa parisuhteita noin. Parisuhde noin yleensä on muutenkin meillä täysin vapaaehtoinen ihmisssuhde, jossa ei ole mitään pakkoa olla.
Palstalla toitotetaan ainakin jatkuvasti kompromissien tärkeydestä. Minuakaan ei kompromissit kiinnosta. Mitä järkeä tehdä jotain mikä ei kummastakaan ole kivaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinun tämä "ongelma"
"MInua ei kiinnosta rehellisesti sanoen hevon helvettikään mennä pyörimään kenenkään toisen nurkkiin viikonlopuksi"
on tismalleen sama "ongelma" kuin tämä:
"niin päin, ettei ketään kiinnosta hevon helvettiäkään tulla pyörimään sinun luokseksi viikonlopuksi, ei edes kerran kuussa."
Ja sama kuin minun esittämäni "ongelma" "joku pyörii jaloissa yhteisessä kodissa 24/7?"
Parisuhde on todellakin vapaaehtoinen. Kukaan ei itsestäänselvästi lähde parisuhteeseen, jossa on edellisiä ongelmia. En vain malttanut olla ottamatta omituisesti kantaa siihen että oli parisuhde minkämuotoinen tahansa: erillissuhde, asutaan yhdessä suhde, fwb, etäsuhde, seksisuhde tai vaikka määrittelemätön salasuhdekaan, siinä ei välty ongelmilta. Ongelmat tulee myöhemmin, pitkänkin ajan päästä. Moni tosiaan ajattelee vain sitä miten, millaisessa suhteessa voi sietää toista, eikä uhraa ajatustakaan sille, kuka voi sietää itseä ja millaisessa suhteessa. Parisuhteessahan vika on usein juuri siinä toisessa.. 🙃 No ei vaiteskaan vaan vuorovaikutuksessa, elämän tilanteiden myötä. Ihmiset ja suhde sen mukana on altis muuttumaan ajan kanssa joskus radikaalistikin ihan toiseen suuntaan kuin alunperin oli tarkoitus. Sen vuoksi tulee erilaisia "pyörimisongelmia".
- SheenaOngelma on vain ja sinosataan se, että yksikään teistä tnoiden asioidne jankuttajista en näytä kykenevän tajuamaan ihmisten erilaisuutta. Ja nuo ongelmat eivät todellakaan ole lainkaan sama asia. Noissa on todella raju ja olennainen ero kun vaan tajuaa ajatella.
Minä en ikinä kokisi minulle tärkeän ihmisen pyörivä jaloissani, jos hän halua luokseni tulla. Jos ei halua, niin se on hänen vapaa päätöksensä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tajuatko, että tuo "laatuaikakokemus" erillissuhteesta on vain sinun mielessäsi, ei oikeasti? Aivan samoin vastaava kokemus perinteissä parisuhteessa saattaa joillain olla "ollaan vaan ja möllötetään", sekin on vain omassa mielessä ja mielikuvassa tietyssä parisuhdemuodossa.
Tosiasiassa nuo ja monet muut vastaavat ajatukset ovat vain omia mielikuvia. Oikeasti parisuhteen, ihan minkämuotoisen tahansa, voi tehdä juuri sellaiseksi kuin molemmat osapuolet haluavat ja molemmille sopii.
Sen verran vielä, että nuo samat mielikuvat voi liittää vaikka esimerkiksi toisinpäin. Jotkut saattavat sanoa, ettei erillissuhde sovi heille, koska se vaatii matkustamista, ja sitten vaan ollaan ja möllötetään viikonloppu. Joku puolestaan voi sanoa inhoavansa perinteistä parisuhdetta, koska siinä pitää viettää "laatuaikaa" joka viikonloppu.
Miten sitten päästään tilanteeseen, jossa alkaa kehittää tietynlaisesta parisuhteesta tietynlaisia mielikuvia? Siten kun aiemmissa parisuhteissa molemmat osapuolet eivät olekaan halunneet samaa kaikenaikaa ja jatkuvasti. Ehkä elämäkään ei ole mennyt suunnitellusti.Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, kun ihminen on ihan jokaisessa viestissään korostanut ja osassa jopa useampaan kertaan, että hän puhuu itsestään, eikä muista? Mihikään muuhun tuosta en oikeastaa jaksa edes vastata mitään kun olen niihin jo niin monta kertaa vastannut. 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ystäväni sanoi viikon jälkeen lapsensa isälle, että tämä voisi lähteä kotiinsa. Sitten vain pitää lähteä 🤷♀️
Sekin on mahdollista, ettänoin käy, vaikkakaan ei minulle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En voi ymmärtää millainen ihminen kaipaa näkemistä useammin ja lisäksi omaa tilaa? Tuossa on ristiriitaa. Silloin kun ei nähdä, se on omaa tilaa. Mitä harvemmin nähdään, sitä enemmän on omaa tilaa.
Minusta vaikuttaisi että tuollainen ristiriitainen ihminen haluaa näkemisillä vain täyttää toisen omaa tilaa, kontrolloida, siksi haluaa nähdä useammin.Sellaista se joskus on, että ihmisten erilaisuutta on vaikea tajuta. Minä näen asian tosiaan aivan toisin. Minä en kaipaa niinkään fyysistä tilaa, vaan henkistä tilaa. Minua ei haittaa pennin vertaa, vaikka toinen pyörii samoissa neliöissä, kunhan molemmilla on henkisesti tilaa. Jos kaipaan fyysistä tilaa, niin voin poistua vaikkapa lenkille. Minulle se jo riittää vallan mainiosti. Sen sijaan minulla ei todellakaan ole henkistä tilaa hengittää, jos pitäisi mennä milloin mihinkin toista tapaamaan. Se olisi minulle kidutusta ja painajainen.
Minä nimenomaan en haluaa kontrolloida ja koen esimerkiksi tuon sinun jankutuksesi
tuossa edellä kontrollointiyritykseksi. Sen sijaan, että vaivautuisit kuuntelemaan ja yrittämään ymmärtää mitä sanotaan ja miettisit, niin yrittät pakottaa omaa ajattelutapaasi ja dissata sitä mitä on sanottu. Minä en ikinä lähtisi edes yrittämään ihmisen kanssa, jonka kanssa toiveet ja tarpeet ovat liian kaukana toisistaan. Annan toiselle täyden vapauden olla mitä hän on ja totean, että emme sovi yhteen. Sinä sen sijaan kaikessa yksinkertaisuudessaan mitä ilmeisimmin yrittäisit pakottaa. Yritäthän sinä pakottaa jopa tuntematonta keskustelijaa kanssasi samaan muotiin ja selität jotain ristiriitaisuutta, vaikka ongelma on vain omassa ymmärryskyvyssäsi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Palstalla toitotetaan ainakin jatkuvasti kompromissien tärkeydestä. Minuakaan ei kompromissit kiinnosta. Mitä järkeä tehdä jotain mikä ei kummastakaan ole kivaa.
Kompromissit ovat ihan ok, silloin kun niiden tekemisessä on jotain järkeä. Kompromississa molempien pitää saada jotakin, jotta niiden tekemisessä on ihmissuhteissa jotain. Ihmissuhteissa sellaiset kompromissit, joissa molemmat häviävät ja ovat tyytymättömiä, eivät pidemmän päälle toimi. Esimerkiksi voi ottaa vaikka jos toinen haluaisia toisenlaisen loman ja toinen toisenlaisen. Sitten tehdään kompromissi, jossa kumpikan ei saa sitä mitä haluaa. Sehän on ihan täyttä ajan ja rahanhukkaa vaivautua sellaiselle lomalle edes lähtemään. Tai jos toinen haluaa asua maall ja toinen kaupungissa ja mennään kompromissina esikaupunkialueelle, jossa kumpikaan ei ole aidosti tyytyväinen. Tuollaisessa ei ole mitään järkeä ja parempi mielummin etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa oikeasti sopii yhteen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kompromissit ovat ihan ok, silloin kun niiden tekemisessä on jotain järkeä. Kompromississa molempien pitää saada jotakin, jotta niiden tekemisessä on ihmissuhteissa jotain. Ihmissuhteissa sellaiset kompromissit, joissa molemmat häviävät ja ovat tyytymättömiä, eivät pidemmän päälle toimi. Esimerkiksi voi ottaa vaikka jos toinen haluaisia toisenlaisen loman ja toinen toisenlaisen. Sitten tehdään kompromissi, jossa kumpikan ei saa sitä mitä haluaa. Sehän on ihan täyttä ajan ja rahanhukkaa vaivautua sellaiselle lomalle edes lähtemään. Tai jos toinen haluaa asua maall ja toinen kaupungissa ja mennään kompromissina esikaupunkialueelle, jossa kumpikaan ei ole aidosti tyytyväinen. Tuollaisessa ei ole mitään järkeä ja parempi mielummin etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa oikeasti sopii yhteen.
Joustavat ihmiset sopii yhteen, eiköhän se ole noin yksinkertaista. On tietysti ymmärrettävää, että esimerkiksi maanviljelijä haluaa asuaa maalla, koska siellä on elinkeino eikä työtä voi tehdä etänä. Olen kyllä nähnyt senkin, että tila tarpeen vaatiessa myydään ja siirrytään muihin tehtäviin kumppanin vuoksi.
Ihmisten kannattaisi miettiä miksi ovat jotain mieltä ja ehdottomasti eivät ole samaa mieltä kumppanin kanssa. Etenkin vastavuoroisuutta ja uteliaisuutta voitaisiin "harrastaa" enemmän. Miettiä vaikkapa onko se nyt niin kamalaa asua sellaisessa paikassa, jossa puoliso haluaa asua. Jotenkin sellainen fiilis, että ihmiset ovat joskus perinjuurin itsekkäitä, putkinäköisiä, rajoittuneita ajattelemaan mitään omien näkökulmien ulkopuolelle. Halutaan, vaaditaan, vongutaan parisuhteelta kaikkea mahdollista ja vielä mahdotonta. Sitten ihmetellään, kun ketään ei löydy tai jos löytyy, niin joku tosi vaikea, hankala ja joustamaton. Eikä mieleen edes juolahda että itse voi olla monin verroin hankalampi kaikille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joustavat ihmiset sopii yhteen, eiköhän se ole noin yksinkertaista. On tietysti ymmärrettävää, että esimerkiksi maanviljelijä haluaa asuaa maalla, koska siellä on elinkeino eikä työtä voi tehdä etänä. Olen kyllä nähnyt senkin, että tila tarpeen vaatiessa myydään ja siirrytään muihin tehtäviin kumppanin vuoksi.
Ihmisten kannattaisi miettiä miksi ovat jotain mieltä ja ehdottomasti eivät ole samaa mieltä kumppanin kanssa. Etenkin vastavuoroisuutta ja uteliaisuutta voitaisiin "harrastaa" enemmän. Miettiä vaikkapa onko se nyt niin kamalaa asua sellaisessa paikassa, jossa puoliso haluaa asua. Jotenkin sellainen fiilis, että ihmiset ovat joskus perinjuurin itsekkäitä, putkinäköisiä, rajoittuneita ajattelemaan mitään omien näkökulmien ulkopuolelle. Halutaan, vaaditaan, vongutaan parisuhteelta kaikkea mahdollista ja vielä mahdotonta. Sitten ihmetellään, kun ketään ei löydy tai jos löytyy, niin joku tosi vaikea, hankala ja joustamaton. Eikä mieleen edes juolahda että itse voi olla monin verroin hankalampi kaikille.Sellaisia ei olekaan kuin yleisellä tasolla joustavat ihmiset.
Jos jonkin asian on jo tehnyt ja tietään inhoavansa sellaista, niin ei todellakaan kannata sellaiseen lähteä. Itse esimerkiksi voin helposti kertoa kymmenkunta syytä, miksi en enää ikäkuuna päivänä suostu muuttamaan mihinkään haja-asutualueelle, keskelle ei oikeastaan yhtään mitään. Minulla ei ole mitään tarvetta sitä asiaa enää elämässäni pohtia, kun tiedän sen jo.
Ja tietysti, ei toista vois vaatia. Kannat vastakkain ja eri suuntiin, jos eivät toiveet kohtaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joustavat ihmiset sopii yhteen, eiköhän se ole noin yksinkertaista. On tietysti ymmärrettävää, että esimerkiksi maanviljelijä haluaa asuaa maalla, koska siellä on elinkeino eikä työtä voi tehdä etänä. Olen kyllä nähnyt senkin, että tila tarpeen vaatiessa myydään ja siirrytään muihin tehtäviin kumppanin vuoksi.
Ihmisten kannattaisi miettiä miksi ovat jotain mieltä ja ehdottomasti eivät ole samaa mieltä kumppanin kanssa. Etenkin vastavuoroisuutta ja uteliaisuutta voitaisiin "harrastaa" enemmän. Miettiä vaikkapa onko se nyt niin kamalaa asua sellaisessa paikassa, jossa puoliso haluaa asua. Jotenkin sellainen fiilis, että ihmiset ovat joskus perinjuurin itsekkäitä, putkinäköisiä, rajoittuneita ajattelemaan mitään omien näkökulmien ulkopuolelle. Halutaan, vaaditaan, vongutaan parisuhteelta kaikkea mahdollista ja vielä mahdotonta. Sitten ihmetellään, kun ketään ei löydy tai jos löytyy, niin joku tosi vaikea, hankala ja joustamaton. Eikä mieleen edes juolahda että itse voi olla monin verroin hankalampi kaikille.Ja tietysit on ymmärrettävää, että maanviljelijä haluaa asua maalla. Maanviljelijä asukoon maalla aivan vapaasti. Sinne muuttaa sitten sellainen kumppani, joka sinne haluaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sellaisia ei olekaan kuin yleisellä tasolla joustavat ihmiset.
Jos jonkin asian on jo tehnyt ja tietään inhoavansa sellaista, niin ei todellakaan kannata sellaiseen lähteä. Itse esimerkiksi voin helposti kertoa kymmenkunta syytä, miksi en enää ikäkuuna päivänä suostu muuttamaan mihinkään haja-asutualueelle, keskelle ei oikeastaan yhtään mitään. Minulla ei ole mitään tarvetta sitä asiaa enää elämässäni pohtia, kun tiedän sen jo.
Ja tietysti, ei toista vois vaatia. Kannat vastakkain ja eri suuntiin, jos eivät toiveet kohtaa.Aika mustavalkoista ajattelua. Ei tietenkään kukaan lähde suhteeseen jota inhoaa. Erilaisia asioita vain tulee eteen parisuhteen aikana, valintoja riittää. Aina ei ole tilaisuutta valita vain hyvän ja huonon välillä, oikeastaan harvemmin. Vaikeinta on valita kahden huonon asian välillä ja tällaisia tilanteita ihmisellä on usemmiten.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika mustavalkoista ajattelua. Ei tietenkään kukaan lähde suhteeseen jota inhoaa. Erilaisia asioita vain tulee eteen parisuhteen aikana, valintoja riittää. Aina ei ole tilaisuutta valita vain hyvän ja huonon välillä, oikeastaan harvemmin. Vaikeinta on valita kahden huonon asian välillä ja tällaisia tilanteita ihmisellä on usemmiten.
Siitähän tässä koko ketjussa on kyse. Siitä on jo alunperin aloitusviestissäkin puhuttu. "Millainen suhde sinulle SOPISI"? Ei siinä ole puhuttu siitä, että mitä nyt satut haluamaan, vaikka moni ketjussa onkin sen noin ottanut. Mutta sekin on ihan ok, että ihminen miettii mitä hän haluaisia. Ei kaikilla ole kokemusta sellaisista asioista, jotka ovat itselle olennaisia tai joiden kanssa ei voi elää. Tietysti on totta, että usein sellaiset asiat, joita "vain" haluaa, eivät ehkä lopulta ole lainkaan sitä minkä kanssa oikeasti pystyy elämään. Sitäkään ei voi varmaksi tietää, jollei ole koskaan kokeillut. Vaan kun/jos on kokeillut, niin sitten sen tietää.
Valintoja tulee eteen ja mitä enemmän elämäässään on nähnyt ja kokenut, niin sitä paremmin sitä tietää mikä itselle sopii ja mikä ei. Sitä paremmin tietään miten sitä juuri itse mihinkin tilanteeseen reagoin. Niin se vaan on, että itsensäkin oppii tuntemaan vain elämällä ja tekemällä virheitäkin. Se on ikävää, mutta totta.
- Anonyymi
Adjektiivisanatkin no niin hassua... ´jooh mulitiivi, multiperpektiivi... takionismi=
- Anonyymi
Jonkinlainen aikuisten etäsuhde alkuun...ja eihän sitä tiedä jatkossa miksi muuttuu? Ei ehkä enää mitään paita-ja peppu juttua, se on jo nähty.
- Anonyymi
Millainen etäisyys olisi sinusta hyvä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millainen etäisyys olisi sinusta hyvä?
Alle 100km, avion jälkeen oli jo yksi etäsuhde joka kariutui välimatkaan(240km) mutta muuten hyvä suhde muoto mielestäni, pitkiä viikonloppuja ja lomat yhdessä ja kummallakin jälkikasvua jotka mukautu kivasti kun yhdessä oltiin. Kumpikin sai omaa aikaansa ja meillä oli myös sitä yhteistä aikaa ja harrastuksia. Oli suhteen kariutumiseen muukin syy mutta en siitä sen enempää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alle 100km, avion jälkeen oli jo yksi etäsuhde joka kariutui välimatkaan(240km) mutta muuten hyvä suhde muoto mielestäni, pitkiä viikonloppuja ja lomat yhdessä ja kummallakin jälkikasvua jotka mukautu kivasti kun yhdessä oltiin. Kumpikin sai omaa aikaansa ja meillä oli myös sitä yhteistä aikaa ja harrastuksia. Oli suhteen kariutumiseen muukin syy mutta en siitä sen enempää.
Eli etsit sitten kuitenkin enemmän erillissuhdetta? Vain onko jokin ajatus siitä miksi juuri etäsuhde, eli siis että sitä etäisyyttä.pitäisi kuitenkin olla enemmän, ettei vaikka voisi niin helposti edes toivoa joskus jotain "pikaista"?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli etsit sitten kuitenkin enemmän erillissuhdetta? Vain onko jokin ajatus siitä miksi juuri etäsuhde, eli siis että sitä etäisyyttä.pitäisi kuitenkin olla enemmän, ettei vaikka voisi niin helposti edes toivoa joskus jotain "pikaista"?
En tietenkään poissulje perinteistä parisuhdettakaan mutta etäsuhde pienellä etäsyydellä kilometreissä voi joustaa kivasti, voi nähdä muulloinkin kuin vain viikonloppuisin. Ja luottamus täytyy olla melemminpuolin että toimii kuten parisuhteeseen kuuluu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tietenkään poissulje perinteistä parisuhdettakaan mutta etäsuhde pienellä etäsyydellä kilometreissä voi joustaa kivasti, voi nähdä muulloinkin kuin vain viikonloppuisin. Ja luottamus täytyy olla melemminpuolin että toimii kuten parisuhteeseen kuuluu.
Niin mitä tarkoitat tuolla "pikaista"?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin mitä tarkoitat tuolla "pikaista"?
No se voi tarkoittaa mitä tahansa pikaista. Tekee mieli vaikka nähdä tai harrastaa seksiä tai vaikka molepia nyt tai kohta, eikä vaikkapa ensi viikonloppuna.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No se voi tarkoittaa mitä tahansa pikaista. Tekee mieli vaikka nähdä tai harrastaa seksiä tai vaikka molepia nyt tai kohta, eikä vaikkapa ensi viikonloppuna.
Joo, tuota vähän sivusinkin ettei välimatka ole liikaa jos haluu nähdä vaikka viikolla, tuossa edellisessä suhteessani tuli ajeltua muutaman kerran just noin vaikka matkaa olikin, siksi tuo välimatka nyt supistuu kun bensakin maksaa..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, tuota vähän sivusinkin ettei välimatka ole liikaa jos haluu nähdä vaikka viikolla, tuossa edellisessä suhteessani tuli ajeltua muutaman kerran just noin vaikka matkaa olikin, siksi tuo välimatka nyt supistuu kun bensakin maksaa..
Okei. Eli et siis varsinaisesti kaipaa juuri etäsuhdetta, vaan erillissuhdekin kävisi sinulle hyvin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No se voi tarkoittaa mitä tahansa pikaista. Tekee mieli vaikka nähdä tai harrastaa seksiä tai vaikka molepia nyt tai kohta, eikä vaikkapa ensi viikonloppuna.
Minusta erillissuhde on hyvä, mutta ei tuollainen suunnittelematon erillissuhde. Jos sinulla tulee tarve halu nähdä tai seksiin, ne se ei välttämättä tule toisella. Todellakin hyvä olla hajurakoa muutamia kymmeniä kilometreja.
Aikuisen erottaa lapsesta juuri se, ettei ole pakonomainen tarve lähteä heti toteuttamaan mielihalujaan, ja ymmärtää ettei omat tarpeet vastaa toisen tarpeita. Malttaa odottaa vaikkapa viikonloppuun tai vaikka vielä seuraavaankin kumppanin näkemistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta erillissuhde on hyvä, mutta ei tuollainen suunnittelematon erillissuhde. Jos sinulla tulee tarve halu nähdä tai seksiin, ne se ei välttämättä tule toisella. Todellakin hyvä olla hajurakoa muutamia kymmeniä kilometreja.
Aikuisen erottaa lapsesta juuri se, ettei ole pakonomainen tarve lähteä heti toteuttamaan mielihalujaan, ja ymmärtää ettei omat tarpeet vastaa toisen tarpeita. Malttaa odottaa vaikkapa viikonloppuun tai vaikka vielä seuraavaankin kumppanin näkemistä.Millainen suunnittelematon erillissuhde? Tarkoitatko tuolla "Aikuisen erottaa lapsesta juuri se, ettei ole pakonomainen tarve lähteä heti toteuttamaan mielihalujaan", että esimerkiksi yhteistaloudessakin pitäisi olla aikataulutettua seksiä, vaikkapa aina perjantaisi ja kaikki muulloin tai "hetken mielijohtesta" harrastettu seksi on "lapsellista"?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millainen suunnittelematon erillissuhde? Tarkoitatko tuolla "Aikuisen erottaa lapsesta juuri se, ettei ole pakonomainen tarve lähteä heti toteuttamaan mielihalujaan", että esimerkiksi yhteistaloudessakin pitäisi olla aikataulutettua seksiä, vaikkapa aina perjantaisi ja kaikki muulloin tai "hetken mielijohtesta" harrastettu seksi on "lapsellista"?
Aikataulut pitää olla aina, ellei molemmat ole täysin rajattomia lusmuja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikataulut pitää olla aina, ellei molemmat ole täysin rajattomia lusmuja.
Kuulostaa karsealta. Itse jättäisin sen seksin sitten mielummin kokonaan väliin, mutta jokainen tyylillään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa karsealta. Itse jättäisin sen seksin sitten mielummin kokonaan väliin, mutta jokainen tyylillään.
Olet siis lusmu, ei mitään muuta virkaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta erillissuhde on hyvä, mutta ei tuollainen suunnittelematon erillissuhde. Jos sinulla tulee tarve halu nähdä tai seksiin, ne se ei välttämättä tule toisella. Todellakin hyvä olla hajurakoa muutamia kymmeniä kilometreja.
Aikuisen erottaa lapsesta juuri se, ettei ole pakonomainen tarve lähteä heti toteuttamaan mielihalujaan, ja ymmärtää ettei omat tarpeet vastaa toisen tarpeita. Malttaa odottaa vaikkapa viikonloppuun tai vaikka vielä seuraavaankin kumppanin näkemistä.Vaikka asuttaisiin yhdessä, niin soitetaankohan silloinkin toiselle töihin "hei, haluan nähdä, tarttee panna, tule äkkiä kotiin?" Miltäköhän tämä vastaanottajasta kuulostaisi? Omaan korvaani paitsi älyttömältä myös tunteettomalta.
Ihan sama minkälainen suhde, niin täytyy tuntea omat ja toisen rajat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millainen suunnittelematon erillissuhde? Tarkoitatko tuolla "Aikuisen erottaa lapsesta juuri se, ettei ole pakonomainen tarve lähteä heti toteuttamaan mielihalujaan", että esimerkiksi yhteistaloudessakin pitäisi olla aikataulutettua seksiä, vaikkapa aina perjantaisi ja kaikki muulloin tai "hetken mielijohtesta" harrastettu seksi on "lapsellista"?
Kyllä se kuule on parin sanelema aikataulu, tilannetaju, ja vuorovaikutus jotka sanelee milloin tehdään mitäkin. Jos on perhettä siinä, niin aikatauluja ja kaikkea pitää olla vähintään kaksin verroin enemmän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se kuule on parin sanelema aikataulu, tilannetaju, ja vuorovaikutus jotka sanelee milloin tehdään mitäkin. Jos on perhettä siinä, niin aikatauluja ja kaikkea pitää olla vähintään kaksin verroin enemmän.
Juurihan puhuin vain aikatauluista. Tuokin riippuu täysin perheestä, että missä määrin aikatauluja tarvitaan. Lapsi ei ainakaan itelläni ole, sitten ihan vauva-aikansa, tarbvinut aikataulutusta. Kun hän oli aivan pieni vauva, niin piti olla kello soittamassa ruoka-ajat joka 3:s tunti (myös yöllä), mutta kun tuo loppui niin ei tarvinut sen kummempaa aikataulutusta. Nykyään sen verran, että lapsi on ajoissa koulussa ja siinä se.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurihan puhuin vain aikatauluista. Tuokin riippuu täysin perheestä, että missä määrin aikatauluja tarvitaan. Lapsi ei ainakaan itelläni ole, sitten ihan vauva-aikansa, tarbvinut aikataulutusta. Kun hän oli aivan pieni vauva, niin piti olla kello soittamassa ruoka-ajat joka 3:s tunti (myös yöllä), mutta kun tuo loppui niin ei tarvinut sen kummempaa aikataulutusta. Nykyään sen verran, että lapsi on ajoissa koulussa ja siinä se.
Jos lapsia on kaksi tai vielä useampia ja puoliso, niin aika ihmeellistä ellei tarvitse mitään aikatauluja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos lapsia on kaksi tai vielä useampia ja puoliso, niin aika ihmeellistä ellei tarvitse mitään aikatauluja.
Ehkä se on ihmeellistä, mutta silti totta. Toisille elämän on aikataulu ja toisille ei. Toisille elämässä on paljon tärkeitä aikataulutettuja juttuja ja toisten elämä on hyvin joustavaa. itse kuulun tuohon jälkimmäiseen porukkaan ja rehellisesti, en tulisi toimeen tuollaisen aiemmin mainitun tyyppisen kumppanin kanssa. Aikataulutan tasan sen mikä on ehdoton pakko, enkä yhtään mitään enempää. Elämän pitää olla sellaista, että siinä on tilaa hengittää.
- Anonyymi
Rakkaussuhde sopii. Muut ei.
-nainen - Anonyymi
sellainen missä sinä elätät minut ja teet kaikki työt ja siivoat ja annat vain kaikki rahat minulle.
- Anonyymi
Aloittajan kanssa ei tuollainen elämä onnistu, mutta ehkä "hänen".
- Anonyymi
keep me rockin for heavens sake, helix: long way to heaven:
- Anonyymi
toivottavasti näin jättimäisellä /yli 200 mensan mittarilla.. niiin pystyn tekemään ihmisistä tahallisesxtikin iloisia, erityisesti tytöistäkin höpöttelemöällä mukavia
- Anonyymi
sellainen missä voi tuhota oikeuskanserinkin koko laivat eli joku Klingon- Bird of Prey, eli tuhoaa vaslheerty koko yheikunnaxsda.
- Anonyymi
laitan yhtä hauskan kusymyksen takaisin: ;
Minkälainen eläinsyhde sinulla on toisiin ihmiselukoihin? Sellainen tasa-arvoinen parisuhde sellaisella tvistillä, että seksielämä ei olisi aina rajoittunut meihin kahteen.
- Anonyymi
Okei. Onko sinulle asumisjärjestelyillä mitään väliä? Ja mitä tuo twisti käytännössä sulle tarkoittaa? Täysi vapaus vai jotenkin sovitusti?
Anonyymi kirjoitti:
Okei. Onko sinulle asumisjärjestelyillä mitään väliä? Ja mitä tuo twisti käytännössä sulle tarkoittaa? Täysi vapaus vai jotenkin sovitusti?
Asumisjärjestelyillä ei sinänsä suurta merkitystä. Yhdessä asuminen on aina taloudellisempaa, mutta jos rahaa ihan tuhlattavaksi asti, niin voi asua erilläänkin.
Makuuhuoneessa voisi mukava olla vaikka joskus vierailevia henkilöitäkin, yksi tai useampia.- Anonyymi
Yogamies kirjoitti:
Asumisjärjestelyillä ei sinänsä suurta merkitystä. Yhdessä asuminen on aina taloudellisempaa, mutta jos rahaa ihan tuhlattavaksi asti, niin voi asua erilläänkin.
Makuuhuoneessa voisi mukava olla vaikka joskus vierailevia henkilöitäkin, yksi tai useampia.Ok. Eli et siis puhu vapaasta suhteesta, vaan enemmän ikäänkuin yhteisistä ja sovituista kokeiluista. Tämä selvä. 👍
- Anonyymi
Yogamies kirjoitti:
Asumisjärjestelyillä ei sinänsä suurta merkitystä. Yhdessä asuminen on aina taloudellisempaa, mutta jos rahaa ihan tuhlattavaksi asti, niin voi asua erilläänkin.
Makuuhuoneessa voisi mukava olla vaikka joskus vierailevia henkilöitäkin, yksi tai useampia.Yhdessä asuminen ei todellakaan ole taloudellisempaa. Jo pelkästään siksi, että yhteiselo kaipaisi monta huonetta lisää kotiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhdessä asuminen ei todellakaan ole taloudellisempaa. Jo pelkästään siksi, että yhteiselo kaipaisi monta huonetta lisää kotiin.
Tuonkin riippuu ihan siitä pariskunnasta. Kaksio tai korkeintaan kolmio on ihan tarpeeksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuonkin riippuu ihan siitä pariskunnasta. Kaksio tai korkeintaan kolmio on ihan tarpeeksi.
P.S. En asuisi yksiössä edes yksinäni.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
P.S. En asuisi yksiössä edes yksinäni.
Voisin asua yksin yksiössä, riippuu neliöistä. Kaksin pitää olla vähintään 4h+k. Kalliimmaksi siis tulisi asua kaksin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voisin asua yksin yksiössä, riippuu neliöistä. Kaksin pitää olla vähintään 4h k. Kalliimmaksi siis tulisi asua kaksin.
Minä en, eikä itselleni riipu neliöistä. Haluan erillisen makuuhuoneen.
Ja kuten totesin, niin tuo riippuu täysin parisuhteen osapuolista. Minä en näe mitään järkeä enemmässä kuin 2:ssa huoneessa kahdelle ihmiselle, jollei sitten tehdä töitä kotoa niin, että tarvitsee erillisen työhuoneen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä en, eikä itselleni riipu neliöistä. Haluan erillisen makuuhuoneen.
Ja kuten totesin, niin tuo riippuu täysin parisuhteen osapuolista. Minä en näe mitään järkeä enemmässä kuin 2:ssa huoneessa kahdelle ihmiselle, jollei sitten tehdä töitä kotoa niin, että tarvitsee erillisen työhuoneen.Molemmille pitää olla oma makkari, muuten ei saa nukuttua. 1 työhuone tarvitsee olla, jos yksi tekee usein töitä kotona, 2 jos molemmat tekee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä en, eikä itselleni riipu neliöistä. Haluan erillisen makuuhuoneen.
Ja kuten totesin, niin tuo riippuu täysin parisuhteen osapuolista. Minä en näe mitään järkeä enemmässä kuin 2:ssa huoneessa kahdelle ihmiselle, jollei sitten tehdä töitä kotoa niin, että tarvitsee erillisen työhuoneen.Eikö tuossa ole kuitenkin joku logiikka virhe. Yksin et asu yksiössä, mutta et näe mitään järkeä, jos kaksin asuu tilavammin kuin kaksiossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Molemmille pitää olla oma makkari, muuten ei saa nukuttua. 1 työhuone tarvitsee olla, jos yksi tekee usein töitä kotona, 2 jos molemmat tekee.
Tuokin niin riippuu siitä pariskunnasta. Itse nukun paremmin jonkun kanssa kuin yksinäni. Itse en työhuonetta tarvitse, vaikka työskentelen kotoa. Jos toinen tarvitsee, niin hänelle sitten sellainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö tuossa ole kuitenkin joku logiikka virhe. Yksin et asu yksiössä, mutta et näe mitään järkeä, jos kaksin asuu tilavammin kuin kaksiossa.
Logiikkavirhe on nyt lähinnä sinun puolellasi, kun oletat logiikan samaksi kuin omasi. Minä en tee turhilla huoneilla yhtään mitään. Täysin turhaa siivottavaa pinta-alaa, johon kertyy täysin turhaa tavaraa. Kuten sanoin, niin haluan erillisen makuuhuoneen, eli siis en nuku olohuoneessa. Se ei tarkoita, että en haluaisi nukkua yhteisessä makuuhuoneessa. Minä haluan nukkua yhteisessä makuuhuoneessa. Ihminen, joka kaipaa erillisiä makuuhuoneita, ei ole minun kumppanini.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö tuossa ole kuitenkin joku logiikka virhe. Yksin et asu yksiössä, mutta et näe mitään järkeä, jos kaksin asuu tilavammin kuin kaksiossa.
Mä olen asunut elämässäni myös hyvinkin isoissa asunnoissa (rempannut ja sitten myynyt pois) ja minä en todellakaan kaipaa mitään tilavuutta asuntoon. Kaipaan juuri sopivat neliöt, eikä yhtään enempää. Siinä ei ole minusta mitään järkeä pidempään asuessa, että asunnossa olisi huoneita, joissa en koskaan edes käy ja neliöitä, joissa en ikinä liiku. Lisäneliöt, eivät lisää mitään positiivista minun arkeeni. 😁
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Logiikkavirhe on nyt lähinnä sinun puolellasi, kun oletat logiikan samaksi kuin omasi. Minä en tee turhilla huoneilla yhtään mitään. Täysin turhaa siivottavaa pinta-alaa, johon kertyy täysin turhaa tavaraa. Kuten sanoin, niin haluan erillisen makuuhuoneen, eli siis en nuku olohuoneessa. Se ei tarkoita, että en haluaisi nukkua yhteisessä makuuhuoneessa. Minä haluan nukkua yhteisessä makuuhuoneessa. Ihminen, joka kaipaa erillisiä makuuhuoneita, ei ole minun kumppanini.
Ihminen joka asuu kanssasi voi myöhemmin alkaa kaivata erillistä makuuhuonetta, näin se useimmin menee. No, onhan se helpompi erota kuin etsiä tilavampi asunto.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen joka asuu kanssasi voi myöhemmin alkaa kaivata erillistä makuuhuonetta, näin se useimmin menee. No, onhan se helpompi erota kuin etsiä tilavampi asunto.
Sitten hän kaipaa. Aina voi tosiaan erota, jollei elämä enää ole hyvää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen joka asuu kanssasi voi myöhemmin alkaa kaivata erillistä makuuhuonetta, näin se useimmin menee. No, onhan se helpompi erota kuin etsiä tilavampi asunto.
En tosin ole koskaan tuollaiseen törmännyt, mutta en tietenkään kiistä tuollaisen mahdollisuuden olemassaoloa. Itse olen ollut pisimmillään yhdessä toisen kanssa vain 13 vuotta, joten en voi kehua pitkän parisuhteen kokemuksellani. Vaan omassa tuttavapiirissäni ei ole yhtään ainoaa pariskuntaa, joka nukkuisi eri makuuhuoneissa eikä niissä ihmisistä, joiden kanssa on tullut tällaisista asioista puhuttua, ole yhtään joka tuota haluaisia. Vaan se luultavasti kertoo tuttavapiiristäni yleensä, ei ihmisistä yleensä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tosin ole koskaan tuollaiseen törmännyt, mutta en tietenkään kiistä tuollaisen mahdollisuuden olemassaoloa. Itse olen ollut pisimmillään yhdessä toisen kanssa vain 13 vuotta, joten en voi kehua pitkän parisuhteen kokemuksellani. Vaan omassa tuttavapiirissäni ei ole yhtään ainoaa pariskuntaa, joka nukkuisi eri makuuhuoneissa eikä niissä ihmisistä, joiden kanssa on tullut tällaisista asioista puhuttua, ole yhtään joka tuota haluaisia. Vaan se luultavasti kertoo tuttavapiiristäni yleensä, ei ihmisistä yleensä.
Yleensä naiset sopeutuvat ja kärsivät parisuhteessa. Niillä joilla on varaa asua tilavammin, nukutaan useammin eri makuuhuoneissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä naiset sopeutuvat ja kärsivät parisuhteessa. Niillä joilla on varaa asua tilavammin, nukutaan useammin eri makuuhuoneissa.
Niin no sehän on noiden naisten oma asia, että miten eläämänsä elävät. Vaikea siihen on kenenkään muun kantaa ottaa. Itse en tuollaisia naisia taida tuntea yhtään ainoaa, mutta kyllä heitä varmasti paljon on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä naiset sopeutuvat ja kärsivät parisuhteessa. Niillä joilla on varaa asua tilavammin, nukutaan useammin eri makuuhuoneissa.
Itse tunnen lähinnä sellaisia, joilla kyllä on varaa ja talossa ylimääräisiä vierashuoneita ym. Vaan samassa makuuhuoneessa nuo silti nukkuvat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä naiset sopeutuvat ja kärsivät parisuhteessa. Niillä joilla on varaa asua tilavammin, nukutaan useammin eri makuuhuoneissa.
Ja monilla olisi myös varaa asua paljon tilavamminkin, mutta eivät kaipaa lisää tilaa. Päinvastoin tunnen useita, jotka ovat muuttaneet pienempään asuntoon. Osa siksi, koska lapset ovat muuttaneet pois ja tilaa ei enää tarvita ja osa taas on käynyt asumassa isommassa ja todennut sen olevan ikävää. Osa on jopa muuttannut kallimpaan, mutta pienempään. Meistä ihmisistä on niin moneksi.
Anonyymi kirjoitti:
Yhdessä asuminen ei todellakaan ole taloudellisempaa. Jo pelkästään siksi, että yhteiselo kaipaisi monta huonetta lisää kotiin.
No suurimmalle osalle ihmisistä se on taloudellisempaa:
-yksi kotivakuutus
-yksi laina
-yksi vastike
-pariskuntana lainankin saa halvemmalla
-jossain vakuutuksissa, kuten matka-matkatavaravakuutuksessa vakuutus kattaa samassa osoitteessa olevat
-vähemmän välinkulkua
-ruokaa hankitaan isommissa erissä, jolloin halvempi kilohinta
-saattaa selvitä yhdellä autolla kahden sijaan
-yksi nettiliittymä
jne
- Anonyymi
Awoin
- Anonyymi
mitä tarkoikttaa Controller of ku klux klan eli on jonkin alueen komentaja, mjutta en ole ehåää ollut pitkiin aikoihin.
kkk controller on myöskin sanonta; Dragon. - Anonyymi
en viitsisi kertoa kaikkiia julmia juttuja mutta totta on, että minä ehdotin että Odin-ryhmä liittyisi KKK, mutta KKK ei huolinut heitä heheheh
- Anonyymi
car-combat pelissä siviiliautoja ei pidä ampua ja tuhota..... intgersate pelizssä
- Anonyymi
Minulle sopii vain perinteinen parisuhde. Minkäänlainen muu suhde ei kiinnosta!
- Anonyymi
hyvä juttu kun isommatkin tekijät laittacvat musiikkeja kuunneltavaksi ilmaiseksi ei tarvitse arkistoja lähteä penkomaan.... missä tuokin levy on...
Ossilta:; typerys kuin sinä, Fool Like You:
https://www.youtube.com/watch?v=i1W2rNr-D3Y - Anonyymi
Suuteliu on perseswstä, varsinkin perseen suutelu...
Kun itsellä kaikki laitteet amerikkalaisten juttuja joku tämä joku AMD = Advanced Micro Devices -gariikkajuttu.... säänät monesti ominaisuuksia Catalyst Control Centeristä :D - Anonyymi
voisi olla hassu juttu joku grafiikkaskiihdytin jottas toimii pelitkin joenkin...
... kuvien tekemislasite se4ellsainen kuin joku AMD Radeon, siis kuvien tekemis-laite... - Anonyymi
Olen korjannut ja yerstiasllut monia armeijan pyöriäkin siis polkypyöriä...
Joskus onkin hauskaa koeajella jotain pyöriä... huomaa joo tuossa on vika... - Anonyymi
tuo yksi pelikin interstate... oli vaihyteehtona.. cutomixe car eli mortar eli kranaatinheitin.... ha
- Anonyymi
minua huvittaa paljon tuo peli että joo lisäosia autoon kanaatin heitimiä w2kpl
tuo intestate peli... huvittaa vähän Customixe VCar. - Anonyymi
Palstasuhde on kiva. Kauniita sanoja saa aina kun haluaa ja suhteilla voi vaan silloin kun hötsittää.
- Anonyymi
Ihana kuulla, että edes joku kokaa saavansa täällä kauniitakin sanoja. 🙂
- Anonyymi
minulla vieläin on päässä uoautopeli-jut interstate juttu pitää määstä eteenpäin ehtäcässä.... hassusti cähänkin, niin jännitäcä peli
- Anonyymi
minä haluaisin polyamoriseen suhteeseen jossa 1nainen ja 2miestä... olen itse mies ja tykkäisin antaa rakkautta ja läheisyyttä naiselle mutta muuten tykkäisin vain olla sivusta seuraaja... minua ei haittais toinen mies jos se sattuisi olemaan vielä mukava
- Anonyymi
Mutta haluaisit kuitenkin nimenomaan polyamorisen suhteen? Et esimerkiksi ihan vaan satunnaista kolmatta pyörää silloin tällöin?
- Anonyymi
Intiimi, mutta tilava. Jos yhdessä asutaan, siinä vasta tilaa tarvitaankin myös fyysistä. Lukaisin muutaman jutun ketjusta ja jäi kaivelemaan mieltä millaisissa asunnoissa halutaan sen suhteen kanssa asua. Yksin ei voi asua yksiössä, pitää olla kaksio. Kaksinkin pitää mahtua kaksioon ilman mitään järkevää perustetta kolmioon. MIKSI? Kolmiossakin näyttäisi hyväksyttävän vain työhuone "lisähuoneeksi", vaikka usein tarvitaan molemmille omat makkarit, tämä näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus vanhemmilla 40+ pareilla. Ettei vain olisi niin, että itse haluaa asua kaksiossa, mutta se on hiukan liian kallista ja sitten halutaan kumppani siihen maksamaan kämpästä puolikasta, voi sanoa että yhdessä asuminen on halvempaa?
- Anonyymi
Se, että sinä kaipaat jotakin, ei ole mikään ideaali. Jokainen haluaa mitä haluaa ja jokaisella on ne omat syynsä haluta mitä haluaa.
"Mä olen asunut elämässäni myös hyvinkin isoissa asunnoissa (rempannut ja sitten myynyt pois) ja minä en todellakaan kaipaa mitään tilavuutta asuntoon. Kaipaan juuri sopivat neliöt, eikä yhtään enempää. Jokainen liika neliö on negatiivinen asia. Siinä ei ole minusta mitään järkeä pidempään asuessa, että asunnossa olisi huoneita, joissa en koskaan edes käy ja neliöitä, joissa en ikinä liiku. Lisäneliöt, eivät lisää mitään positiivista minun arkeeni. 😁" - Anonyymi
Miksi sinua muuten kaivelee se miten jotkut muut haluavat elää? Ei kai se mitenkään sinuun itseesi vaikuta? Sellaisten ihmisten, joilla on kovin erilaiset ajatukset vaikkapa asumisesta, nyt ei ylipäänsä kannata yhteiselämää suunnitella. Parempi etsiä joku, jonka kanssa on samanlaiset ajatukset tuosta. Ihmiset nyt vaan ajattelevat asioista eri tavoin, eikä sille mitään mahda. Ajatuksia voi vaihtaa ja keskustella siitä miksi itsekukin mitäkin haluaa, mutta oikeaa tai väärää ei tässäkään asiassa ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se, että sinä kaipaat jotakin, ei ole mikään ideaali. Jokainen haluaa mitä haluaa ja jokaisella on ne omat syynsä haluta mitä haluaa.
"Mä olen asunut elämässäni myös hyvinkin isoissa asunnoissa (rempannut ja sitten myynyt pois) ja minä en todellakaan kaipaa mitään tilavuutta asuntoon. Kaipaan juuri sopivat neliöt, eikä yhtään enempää. Jokainen liika neliö on negatiivinen asia. Siinä ei ole minusta mitään järkeä pidempään asuessa, että asunnossa olisi huoneita, joissa en koskaan edes käy ja neliöitä, joissa en ikinä liiku. Lisäneliöt, eivät lisää mitään positiivista minun arkeeni. 😁"Jokainen elää miten haluaa silloin kun elää yksin. Jos parisuhteen haluaa, täytyy ottaa toinenkin huomioon. Palstalla ei vain oteta huomioon kumppania, on vain minäminä haluan, halvempaa, ja muuta hyötyä itselle, vi**ut siitä toisesta. Tosiasia on silti, että mitä ahtaammin asutaan, sitä vaikeampaa yhteiselo on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen elää miten haluaa silloin kun elää yksin. Jos parisuhteen haluaa, täytyy ottaa toinenkin huomioon. Palstalla ei vain oteta huomioon kumppania, on vain minäminä haluan, halvempaa, ja muuta hyötyä itselle, vi**ut siitä toisesta. Tosiasia on silti, että mitä ahtaammin asutaan, sitä vaikeampaa yhteiselo on.
Mitän huomioon ottamista silloin vaaditaan, jos on jo alunperinkin valinnut samantyyppisen ihmisen? Minusta on ihan naurettavaa tehdä kopmromisseja jonkun asuntojen suhteen. Elämässä on niin paljon suurempiakin asioita, ettei kompromissien tarveta kannata tuollaiseen tuhlata. Se ei vain tule pidemmän päälle toimimaan, jos toinen (tai pahimmillaan molemmat) ovat jatkuvvasti tyytymättömiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen elää miten haluaa silloin kun elää yksin. Jos parisuhteen haluaa, täytyy ottaa toinenkin huomioon. Palstalla ei vain oteta huomioon kumppania, on vain minäminä haluan, halvempaa, ja muuta hyötyä itselle, vi**ut siitä toisesta. Tosiasia on silti, että mitä ahtaammin asutaan, sitä vaikeampaa yhteiselo on.
"Tosiasia on silti, että mitä ahtaammin asutaan, sitä vaikeampaa yhteiselo on." Tuo ei todellakaan ole mikään yleisluontoinen tosiasia, vaikka se sinulle sitä olisikin. Itse esimerkiksi en ole tuollaiseen ongelmaan törmännyt. Kaikkein vaikein parisuhde on esimerkiksi minulla ollut kaksin yli 200:ssa neliössä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen elää miten haluaa silloin kun elää yksin. Jos parisuhteen haluaa, täytyy ottaa toinenkin huomioon. Palstalla ei vain oteta huomioon kumppania, on vain minäminä haluan, halvempaa, ja muuta hyötyä itselle, vi**ut siitä toisesta. Tosiasia on silti, että mitä ahtaammin asutaan, sitä vaikeampaa yhteiselo on.
Pienen asunnon mahdolliset ongelmat eivät normaalien ihmiten kohdalla johdu niitä neliöistä, vaan toisen huomioonottamisesta tai sen puutteesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pienen asunnon mahdolliset ongelmat eivät normaalien ihmiten kohdalla johdu niitä neliöistä, vaan toisen huomioonottamisesta tai sen puutteesta.
Toi on erittäin totta, mutta en nyt tiedä on "mormaali ihminen" ihan oikea määritelmä.
Ihmisille, jotka kaipaavati nimenomaan sitä fyysistä tilaa, on varmasti väliä ihan vaan niillä neliöillä. Mutta esimerkiksi itselleni, jolle fyysinen tila ei ole mitenkään niin oleellinen asia, vaan kaipaan nimenomaan henkistä "tilaa hengittää" ei niill ä neliöillä ole väliä. Ja tosiaan, jos se toisen huomioonottaminen ontuu, niin silloin on aivan sama onko niitä neliöitä 30 tai 300. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitän huomioon ottamista silloin vaaditaan, jos on jo alunperinkin valinnut samantyyppisen ihmisen? Minusta on ihan naurettavaa tehdä kopmromisseja jonkun asuntojen suhteen. Elämässä on niin paljon suurempiakin asioita, ettei kompromissien tarveta kannata tuollaiseen tuhlata. Se ei vain tule pidemmän päälle toimimaan, jos toinen (tai pahimmillaan molemmat) ovat jatkuvvasti tyytymättömiä.
Yhteiselossa tarvitataan AINA toisen huomioonottamista, vaikka oltaisi kuinka samantyyppisiä. Jengi unohtaa nyt parisuhteen perusteet kokonaan. Kun asutaan samassa asunnossa/talossa huomioidaan toinen 24/7 myös vai pitäisikö sanoa etenkin nukkuessa siis. Parisuhteen alussa voi olla tilanne aivan toisenlainen kuin viiden tai kymmenenvuoden jälkeen. Kyllä hämmästyttää miten tajuttomia ajatuksia ihmisillä on parisuhteista ja samantyyppisyydestä. Samantyyppisetkin ihmiset muuttuvat vuosien varrella, se on välttämättömyyskin että suhde kestäisi. Kukaan ei tiedä etukäteen miten ja mihin suuntaan suhde muuttuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toi on erittäin totta, mutta en nyt tiedä on "mormaali ihminen" ihan oikea määritelmä.
Ihmisille, jotka kaipaavati nimenomaan sitä fyysistä tilaa, on varmasti väliä ihan vaan niillä neliöillä. Mutta esimerkiksi itselleni, jolle fyysinen tila ei ole mitenkään niin oleellinen asia, vaan kaipaan nimenomaan henkistä "tilaa hengittää" ei niill ä neliöillä ole väliä. Ja tosiaan, jos se toisen huomioonottaminen ontuu, niin silloin on aivan sama onko niitä neliöitä 30 tai 300.Toisen per*eessä kiinni roikkuvaa ihmistä ei häiritse vaikka asuttaisi pienessä autotallissa, valtaosaa häiritsee asua autotallissa tai muuten pienissä tiloissa.
Itse en asuisi edes pienen vauvan kanssa 30 neliön yksiössä. Yksin voisin asua jos olisi pakko. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisen per*eessä kiinni roikkuvaa ihmistä ei häiritse vaikka asuttaisi pienessä autotallissa, valtaosaa häiritsee asua autotallissa tai muuten pienissä tiloissa.
Itse en asuisi edes pienen vauvan kanssa 30 neliön yksiössä. Yksin voisin asua jos olisi pakko.Lisään etten asuisi edes pienen koiran kanssa yksiössä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisen per*eessä kiinni roikkuvaa ihmistä ei häiritse vaikka asuttaisi pienessä autotallissa, valtaosaa häiritsee asua autotallissa tai muuten pienissä tiloissa.
Itse en asuisi edes pienen vauvan kanssa 30 neliön yksiössä. Yksin voisin asua jos olisi pakko.Noin yleisesti se menee nimenomaan päinvastoin, että pienemmässäkin tilassa pärjää, kun antaa toiselle tilaa, eikä roiku kiinni.
Ja minähän en asuisi yksiössä edes yksinäni. Sellaista pakkoa ei tule, että tuohon suostuisin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pienen asunnon mahdolliset ongelmat eivät normaalien ihmiten kohdalla johdu niitä neliöistä, vaan toisen huomioonottamisesta tai sen puutteesta.
Kaikissa parisuhteissa on riitoja. Toistuvien riitojen tavallisimpia syitä ovat arkiset asiat, kuten kotityöt, siivoaminen ja rahankäyttö. Pienessä asunnossa ongelmat korostuu, vaikka kumpikin tekisi töitä toisen huomioimiseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikissa parisuhteissa on riitoja. Toistuvien riitojen tavallisimpia syitä ovat arkiset asiat, kuten kotityöt, siivoaminen ja rahankäyttö. Pienessä asunnossa ongelmat korostuu, vaikka kumpikin tekisi töitä toisen huomioimiseksi.
Kaikissa parisuhteisa on riitoja (tosin ei kuulemma ole), mutta kaikissa parisuhteissa ei ole pahoja riitoja. Oletan, että olet kuitenkin ihan tietoinen, että konflikteja on monentasoisia ja sillä on suuresti merkitystä millä tasolla ne konfliksit ovat.
Ja sinulle tilanne voi olla tuo. En lähde ottamaan kantaa sinun puolestasi. Kaikille tilanne ei kuitenkaan ole sama. Esimerkiksi itse en ole koskaan elämässäni riidellyt parisuhteessa noista sinulle tavallisista syistä. Moni varmasti on, mutta eivät kaikki tuollaisista riitele. Sinulle ja kaltaisillesi neliöt ovat tärkeitä, toisille taas eivät ole. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja siksi kannattaakin miettiä millaisen ihmisen kanssa parisuhteeseen lähtee. Se säästää paljolta ihan turhalta väännöltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikissa parisuhteisa on riitoja (tosin ei kuulemma ole), mutta kaikissa parisuhteissa ei ole pahoja riitoja. Oletan, että olet kuitenkin ihan tietoinen, että konflikteja on monentasoisia ja sillä on suuresti merkitystä millä tasolla ne konfliksit ovat.
Ja sinulle tilanne voi olla tuo. En lähde ottamaan kantaa sinun puolestasi. Kaikille tilanne ei kuitenkaan ole sama. Esimerkiksi itse en ole koskaan elämässäni riidellyt parisuhteessa noista sinulle tavallisista syistä. Moni varmasti on, mutta eivät kaikki tuollaisista riitele. Sinulle ja kaltaisillesi neliöt ovat tärkeitä, toisille taas eivät ole. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia ja siksi kannattaakin miettiä millaisen ihmisen kanssa parisuhteeseen lähtee. Se säästää paljolta ihan turhalta väännöltä.Kokemukseni on vain että ihmiset muuttuu, sekä sopeutuu. Kun toinen aina antaa periksi ja sopeutuu, ei tule riitojakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö erimielisyyksiä olisi. Pitkissä suhteissa on aina pahojakin erimielisyyksiä vuosien varrella, vaikka tietysti niistä voi vaeita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokemukseni on vain että ihmiset muuttuu, sekä sopeutuu. Kun toinen aina antaa periksi ja sopeutuu, ei tule riitojakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö erimielisyyksiä olisi. Pitkissä suhteissa on aina pahojakin erimielisyyksiä vuosien varrella, vaikka tietysti niistä voi vaeita.
Toki. Jos ei ole mielipiteitä, ei ole tarvetta myöskään kompromisseille. Vaan silloinhan tämä koko ketju on tuollaiselle yksilölle täysin teoreettinen ja hän voi todeta, että kaikki käy. 👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokemukseni on vain että ihmiset muuttuu, sekä sopeutuu. Kun toinen aina antaa periksi ja sopeutuu, ei tule riitojakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö erimielisyyksiä olisi. Pitkissä suhteissa on aina pahojakin erimielisyyksiä vuosien varrella, vaikka tietysti niistä voi vaeita.
Kuka vaikenee ja kuka ei, persoonasta kiinni. Ihmiset ovat tuossakinn asiassa niin kovin erilaisia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokemukseni on vain että ihmiset muuttuu, sekä sopeutuu. Kun toinen aina antaa periksi ja sopeutuu, ei tule riitojakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö erimielisyyksiä olisi. Pitkissä suhteissa on aina pahojakin erimielisyyksiä vuosien varrella, vaikka tietysti niistä voi vaeita.
Sellaisiakin on, jotka valittavat julkisesti ihan kaikesta prisuhteessaan . eli vaikenejien vastakohtia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokemukseni on vain että ihmiset muuttuu, sekä sopeutuu. Kun toinen aina antaa periksi ja sopeutuu, ei tule riitojakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö erimielisyyksiä olisi. Pitkissä suhteissa on aina pahojakin erimielisyyksiä vuosien varrella, vaikka tietysti niistä voi vaeita.
Jep, se on ihan totta, että moni ihminen on varsinainen tuuliviiri. Jostain syystä osa ei itsekään tiedä mitä haluavat ja kääntyvät milloin mihinkin suuntan ja se on tosi ikävää. Vaan jjuuri tuosta syystä on hyvä, että edes aluksi on nämä jutut puhuttu ja oltu samalla aaltopituudella. Siinä saa samalla kuvaa myös siitä, että onko se toinen tuollainen tuuliviiri.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhteiselossa tarvitataan AINA toisen huomioonottamista, vaikka oltaisi kuinka samantyyppisiä. Jengi unohtaa nyt parisuhteen perusteet kokonaan. Kun asutaan samassa asunnossa/talossa huomioidaan toinen 24/7 myös vai pitäisikö sanoa etenkin nukkuessa siis. Parisuhteen alussa voi olla tilanne aivan toisenlainen kuin viiden tai kymmenenvuoden jälkeen. Kyllä hämmästyttää miten tajuttomia ajatuksia ihmisillä on parisuhteista ja samantyyppisyydestä. Samantyyppisetkin ihmiset muuttuvat vuosien varrella, se on välttämättömyyskin että suhde kestäisi. Kukaan ei tiedä etukäteen miten ja mihin suuntaan suhde muuttuu.
Jännä vaan, että sinäkin tuossa oletat sitä kompromissia vain toiseen suuntaa, eli sen muuttujan suuntaan. Eihän tietenkään sen tarpeista tarvitse välittää, joka mahdollisesti ei muutua. Tuo on hyvin jännä juttu, että miten yksioikoisesti kompromissi tässä ketjussa usein määritellään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhteiselossa tarvitataan AINA toisen huomioonottamista, vaikka oltaisi kuinka samantyyppisiä. Jengi unohtaa nyt parisuhteen perusteet kokonaan. Kun asutaan samassa asunnossa/talossa huomioidaan toinen 24/7 myös vai pitäisikö sanoa etenkin nukkuessa siis. Parisuhteen alussa voi olla tilanne aivan toisenlainen kuin viiden tai kymmenenvuoden jälkeen. Kyllä hämmästyttää miten tajuttomia ajatuksia ihmisillä on parisuhteista ja samantyyppisyydestä. Samantyyppisetkin ihmiset muuttuvat vuosien varrella, se on välttämättömyyskin että suhde kestäisi. Kukaan ei tiedä etukäteen miten ja mihin suuntaan suhde muuttuu.
Oleellista onkin tuntea ITSENSÄ. Kun suhteessa on yksilöitä, jotka tuntevat itsensä ja ilmaisevat millaisia ovat, ollaan jo varsin vakaalla pohjalla. Sille ei tietenkään mahda mitään, että kaikki nyt eivät opi koskaan tuntemaan itseään ja yllättävät aina itsensäkin. Kaikille ei kuitenkaan noin käy ja itsetuntemus on hyvä juttu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oleellista onkin tuntea ITSENSÄ. Kun suhteessa on yksilöitä, jotka tuntevat itsensä ja ilmaisevat millaisia ovat, ollaan jo varsin vakaalla pohjalla. Sille ei tietenkään mahda mitään, että kaikki nyt eivät opi koskaan tuntemaan itseään ja yllättävät aina itsensäkin. Kaikille ei kuitenkaan noin käy ja itsetuntemus on hyvä juttu.
En malta olla sekaantumatta tähänkin.
Oleellista on toki tuntea itsensä. Siinä on vain se hankaluus, ettei yksin voi oppia tuntemaan itseään, siihen tarvitaan muita ihmisiä. Se mikä menee usein mönkään on että monet ajattelevat olevansa ihanneminä, vaikka todellisuudessa ovat aivan toisenlaisia.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toki. Jos ei ole mielipiteitä, ei ole tarvetta myöskään kompromisseille. Vaan silloinhan tämä koko ketju on tuollaiselle yksilölle täysin teoreettinen ja hän voi todeta, että kaikki käy. 👍
Tyypillisesti parisuhde alkaa, etenee ja jatkuu. Ristiriidat ja erimielisyydet alkavat myöhemmin. Kaikilla tulee väistämättä jotain. Viimeistään silloin kun toinen ei enää sopeudu. Siitä se parisuhde vasta alkaa, ongelmienratkaisu astuu esiin, tai jos ei osata ratkoa, suhteen alamäki alkaa ja suhde loppuu ennemmin tai myöhemmin. Aikamoisen mustavalkoisena monet näkevät parisuhteen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En malta olla sekaantumatta tähänkin.
Oleellista on toki tuntea itsensä. Siinä on vain se hankaluus, ettei yksin voi oppia tuntemaan itseään, siihen tarvitaan muita ihmisiä. Se mikä menee usein mönkään on että monet ajattelevat olevansa ihanneminä, vaikka todellisuudessa ovat aivan toisenlaisia.
- SheenaSen kun sekaannut ja saat olla tästäkin eri mieltä. En ole koskaan puhunut mistää yksinäisenä saarekkeena itsensä tuntemisesta. Enkä tuossakaan sanonut sanakaan mistään tuollaisesta. Tosin itseään kyllä oppii todella hyvin tuntemaan ihan itsekseenkin. Joku voi kokea olevansa jokin ihannneminä, mutta itse en tunne sellaisia yksilöitä. Pikemmin tuntemillani ihmisillä on liian matala käsitys itsestään. Vaan ihan varmasti tuollaisia kuvaamasi kaltaisia ihmisiä on paljon, minä en vaan heitä tunne.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jännä vaan, että sinäkin tuossa oletat sitä kompromissia vain toiseen suuntaa, eli sen muuttujan suuntaan. Eihän tietenkään sen tarpeista tarvitse välittää, joka mahdollisesti ei muutua. Tuo on hyvin jännä juttu, että miten yksioikoisesti kompromissi tässä ketjussa usein määritellään.
Minä en edellä nähnyt tuollaista oletusta. Kummallista oletusten olettajia on liikkeellä enemmän tässä ketjussa, ehkä sen verran tunnepitoinen aihe.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyypillisesti parisuhde alkaa, etenee ja jatkuu. Ristiriidat ja erimielisyydet alkavat myöhemmin. Kaikilla tulee väistämättä jotain. Viimeistään silloin kun toinen ei enää sopeudu. Siitä se parisuhde vasta alkaa, ongelmienratkaisu astuu esiin, tai jos ei osata ratkoa, suhteen alamäki alkaa ja suhde loppuu ennemmin tai myöhemmin. Aikamoisen mustavalkoisena monet näkevät parisuhteen.
Tyypillisesti ja tyypillisesti. Mikä nyt on kenellekin tyypillistä. Tyypillistä on myös se, että alun huumassa sitä vaan olettaa niiden toisessa jo olevien ärsyttävien asioiden parantuvan ajan myötä, tai että niitä vaan voi kestää. Eihän se juuri koskana niin mene, mutta rakkaus sokea ja kuvittelee kaikenlaista. Sitten ne asiat, jotka ovat kyllä olleet olemassa jo alusta saakka, pikkuhiljaa kärjistyvät. Ei tarvita yhtään mitään uutta, vaan ne jo alusta olemassaolleet ominaisuudet ovat enemmän kuin tarpeeksi. Itse olen nähnyt tuota todella paljon. Sitä, että ne samat asiat, joiden takia lopulta erotaan, ovat olleet valituksen kohde jo tapiluvaiheessa ... muuten hyvä tyyppi, mutta kun...
- Anonyymi
Sellainen suhde jossa tavataan vaikka kerran pari viikossa juttelun läheisyyden ja seksin merkeissä. Ei asuta yhdessä eikä olla parisuhteessa. Pidän itsekseni olemisesta ja omien juttujeni toteuttamisesta. En välttämättä tarvitse ketään minulla ei ole pakonomaista tarvetta roikkua jossain ihmisessä sen takia tuollainen suhde on juuri sopiva minulle ja hänelle koska on samanlainen. En voisi ajatella että olisin 24/7 jonkun ihmisen kanssa jonka naaman näkisin joka ikinen aamu ja ilta ja omistautunut hänelle heti tulisi kompromisseja työn jälkeisiin ja vapaa päivieni omiin juttuihini. Olen katsellut muutamaa naimisissa olevaa tuttua ja täytyy sanoa että ei kateeksi käy. Siinä eletään monesti naisen elämää ja miehen toiveet ja harrastukset on pienessä pussissa kellarin perällä. Nainen on alapäällään ottanut vallan. Ei kiitos
- Anonyymi
Ymmärränkö oikein, että et kaipaa minkään muunlaista yhdessäoloa ja ajanviettoa kuin tuo läheisyys ja seksi? Voisiko tuon määritellä ihan vaan seksisuhteeksi? Kaipaisitko kuitenkin monogamiaa? Vai olisko ehkä sellainen fwb suhde sinulle mahdollinen ja voisit tehdä toisen kanssa muutakin yhdessä kuin vain noita mainittuja?
- Anonyymi
Sinulla on pakonomainen seksitarve, ei muuta.
- Anonyymi
Sellainen suhde,jossa nainen dokaisi ja vetäisi kamaa kanssani yötä päivää putkeen,nauttisi kolasta ja seksistä.Rahaa on,ja ainoastaan hyviä aineita omaan käyttöön,ei mitään jatkettua roskaa.Kaikkea löytyy,nopeista hitaisiin.., tietoinen riippuvuus on mahtava olotila,ei koskaan laskuja.
- Anonyymi
Kaikki elävät olennot yleensä kaipaavat seksiä ja läheisyyttä, niin minäkin, mutta tuota jälkimmäistä harvemmin enää tässä kohta viidenkympin iässä, introvertti olen. Siihen päälle henkinen yhteys on tärkeämpää kuin ajatus suhteesta tai yhdessä olosta, ylipäänsä molemmilla pitää olla hyvä olo siitä yhteydestä, joka on henkisesti luotu ja niistä fyysisistä kerroista, kun yhdessä ollaan tai on oltu. Pitää osata olla olematta koko aikaa toisen iholla mutta ollen kuitenkin mielessä, kunnioittaen toista, suhteessa siis introverttiyttä kunnioittaen mieluummin molempien osapuolten kautta. Vapaa suhdehan tähän sopisi, mutta se vaatii siltä toiselta osapuolelta, mieheltä, jo sellaisen luonteen, etten välttämättä enää usko tulevan vastaankaan. Eli luotettavan miehen, joka seksin kanssa pitäisi huolen siitä, ettei tauteja saa tai niitä levitä. Ei ehkä vapaan syvällisen introverttisuhteen paras hakukertomus, fyysiseen suhteeseen aina löytyisi mies jopa näin vanhalle naiselle, joka ei taas välitä olla mikään puuma, mutta sellainen oman ikäluokan mies, joka oikeasti henkisesti olisi ilo minullekin, myös fyysisesti toki eikä liikaa läsnä aina arjessa, kun omaa rauhaa kaipaan, on jo harvassa tässä iässä sitä kautta, etten pelkkä seksiseura halua olla miehelle. Oman elämäni paradoksi varmaan jo tässä kirjoitettuna, mutta se ei haittaa, vielä tässä hetki eletään ilman kiirettä.
- Anonyymi
Parisuhde, monoseurustelusuhde, milläs nimellä tämä nyt menee täällä. Ihan vain yhden ihmisen kanssa luottamuksella, ei mitään kokeilua tai tapailua, vaan rehellisesti, julkisesti yhdessä.
- Anonyymi
Mitä tuo "julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? Sitä, että pitää esitellä jne?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tuo "julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? Sitä, että pitää esitellä jne?
Tiedätkö montakin, jotka ovat kertoneet sinulle olevansa jonkun kanssa seksisuhteessa, tai FWB-suhteessa, tai salasuhteessa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedätkö montakin, jotka ovat kertoneet sinulle olevansa jonkun kanssa seksisuhteessa, tai FWB-suhteessa, tai salasuhteessa?
Tuossa yllä puhuttiin "Parisuhde, monoseurustelusuhde". Kysymyksesi ei siis liity asiaan mitenkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa yllä puhuttiin "Parisuhde, monoseurustelusuhde". Kysymyksesi ei siis liity asiaan mitenkään.
Ylenpänä puhuttiin "Mitä tuo "julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? Sitä, että pitää esitellä jne?"
"Tiedätkö montakin, jotka ovat kertoneet sinulle olevansa jonkun kanssa seksisuhteessa, tai FWB-suhteessa, tai salasuhteessa?"
Vastasin kysymyksellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ylenpänä puhuttiin "Mitä tuo "julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? Sitä, että pitää esitellä jne?"
"Tiedätkö montakin, jotka ovat kertoneet sinulle olevansa jonkun kanssa seksisuhteessa, tai FWB-suhteessa, tai salasuhteessa?"
Vastasin kysymyksellä.No ... kysymyksesi ei liity mitenkään asiaan, että en tiedä mitä siihen pitäisi vastata. Minä puhuin "Parisuhde, monoseurustelusuhde" oletuksella, kuten tuossa oli puhuttu. Sinun kysymyksesi ei liity tuohon mitenkään. Eli mitä "julkisesti yhdessä" tarkoittaa sinulle "Parisuhde, monoseurustelusuhde" kontekstissa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ... kysymyksesi ei liity mitenkään asiaan, että en tiedä mitä siihen pitäisi vastata. Minä puhuin "Parisuhde, monoseurustelusuhde" oletuksella, kuten tuossa oli puhuttu. Sinun kysymyksesi ei liity tuohon mitenkään. Eli mitä "julkisesti yhdessä" tarkoittaa sinulle "Parisuhde, monoseurustelusuhde" kontekstissa?
A: "Parisuhde, monoseurustelusuhde, milläs nimellä tämä nyt menee täällä. Ihan vain yhden ihmisen kanssa luottamuksella, ei mitään kokeilua tai tapailua, vaan rehellisesti, julkisesti yhdessä"
B: Mitä tuo "julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? Sitä, että pitää esitellä jne?
C: "Tiedätkö montakin, jotka ovat kertoneet sinulle olevansa jonkun kanssa seksisuhteessa, tai FWB-suhteessa, tai salasuhteessa?"
Ts. ""julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? " tarkoittaa monoseurustelusuhdetta kaikkia muita suhteita, muttei seksisuhdetta, FWB-suhdetta, polyamorista suhdetta, salasuhdetta, eikä muitakaan suhteita, joissa on muita osallisia kuin kaksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
A: "Parisuhde, monoseurustelusuhde, milläs nimellä tämä nyt menee täällä. Ihan vain yhden ihmisen kanssa luottamuksella, ei mitään kokeilua tai tapailua, vaan rehellisesti, julkisesti yhdessä"
B: Mitä tuo "julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? Sitä, että pitää esitellä jne?
C: "Tiedätkö montakin, jotka ovat kertoneet sinulle olevansa jonkun kanssa seksisuhteessa, tai FWB-suhteessa, tai salasuhteessa?"
Ts. ""julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? " tarkoittaa monoseurustelusuhdetta kaikkia muita suhteita, muttei seksisuhdetta, FWB-suhdetta, polyamorista suhdetta, salasuhdetta, eikä muitakaan suhteita, joissa on muita osallisia kuin kaksi.Ahaa okei. Eli se ei siis tarkoita sinulle yhtään mitään? Eihän eurustelusuhdetta ole mitään pakkoa kenellekää toitottaa. Itse olen ihan asunutkin toisen kanssa yhdessä, ilman että olen koskaan häntä sen kummemmin kenellekään esitellyt. Ei kaikilla läheisillänikään ole ollut mitään tietoa, että ylipäänsä olen parisuhteessa. Hittojako se heille kuuluu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
A: "Parisuhde, monoseurustelusuhde, milläs nimellä tämä nyt menee täällä. Ihan vain yhden ihmisen kanssa luottamuksella, ei mitään kokeilua tai tapailua, vaan rehellisesti, julkisesti yhdessä"
B: Mitä tuo "julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? Sitä, että pitää esitellä jne?
C: "Tiedätkö montakin, jotka ovat kertoneet sinulle olevansa jonkun kanssa seksisuhteessa, tai FWB-suhteessa, tai salasuhteessa?"
Ts. ""julkisesti yhdessä" sinulle tarkoittaa? " tarkoittaa monoseurustelusuhdetta kaikkia muita suhteita, muttei seksisuhdetta, FWB-suhdetta, polyamorista suhdetta, salasuhdetta, eikä muitakaan suhteita, joissa on muita osallisia kuin kaksi.Esimerkiksi vanhempani, joiden kanssa olen aina ollut hyvissä väleissä ja läheinen, jutellut useamman kerran viikossa. kuulivat parisuhteestani siinä kohtaa, kun olin raskaana. sIinä kohtaa koin, että on syytä kertoa. Tosin silloinkin se pointti oli se lapsi, parisuhde tuli "julkiseksi" sitten siinä sivussa. Eipä ny vaan ole asia, josta tulisi puhuttua tai josta kukaan edes kysyisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi vanhempani, joiden kanssa olen aina ollut hyvissä väleissä ja läheinen, jutellut useamman kerran viikossa. kuulivat parisuhteestani siinä kohtaa, kun olin raskaana. sIinä kohtaa koin, että on syytä kertoa. Tosin silloinkin se pointti oli se lapsi, parisuhde tuli "julkiseksi" sitten siinä sivussa. Eipä ny vaan ole asia, josta tulisi puhuttua tai josta kukaan edes kysyisi.
Miten voit sanoa olevasi läheinen vanhempiesi kanssa, mutta pidät parisuhteesi salassa? No, kaikki tyylillään.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ahaa okei. Eli se ei siis tarkoita sinulle yhtään mitään? Eihän eurustelusuhdetta ole mitään pakkoa kenellekää toitottaa. Itse olen ihan asunutkin toisen kanssa yhdessä, ilman että olen koskaan häntä sen kummemmin kenellekään esitellyt. Ei kaikilla läheisillänikään ole ollut mitään tietoa, että ylipäänsä olen parisuhteessa. Hittojako se heille kuuluu.
Ei ole pakko tietenkään kertoa. Meillä on suvussa ja ystäväpiirissä tapana kertoa, jos seurustelee, ja viimeistään jos on muuttanut yhteen jonkun kanssa. Kuten kaikista muistakin tärkeistä asioista. Kuuluu hyviin tapoihin ja lähentää ihmisiä. Loukkaavaa olisi myös jos kumppani ei minusta suvulleen vaan sanoisi "hittojako se heille kuuluu". Arvostan erityisesti miten kumppani kohtelee toisia ihmisiä.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten voit sanoa olevasi läheinen vanhempiesi kanssa, mutta pidät parisuhteesi salassa? No, kaikki tyylillään.
- SheenaTeit taas olettaman ... eli että olisin pitänyt salassa. Se, että asiasta ei ole puhuttu ei ole sama kuin pitää salassa. Salassa pitäminen olisi minusta mm. sitä, että ei kerrota jos kysytään tai, että toinen meni pois, jos joku tulee kylään tmv. Jos en kerro vaikkapa ostaneeni uutta autoa, kun ei tule puheeksi, niin ei se tarkoita minun salaavan sitä. Kaikkea sitä jotkut voivat salailuna pitääkin. Olisi aika rasittavaa, kun jokainen asia, jota nyt eivaan ole tullut maiinutuksi, kun ei ole kysytty aiheuttaisi reaktion, että miksi olet salannut. Kukin tosiaan tyylillään. Onneksi omilla vanhemmillani on ihan järki päässä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole pakko tietenkään kertoa. Meillä on suvussa ja ystäväpiirissä tapana kertoa, jos seurustelee, ja viimeistään jos on muuttanut yhteen jonkun kanssa. Kuten kaikista muistakin tärkeistä asioista. Kuuluu hyviin tapoihin ja lähentää ihmisiä. Loukkaavaa olisi myös jos kumppani ei minusta suvulleen vaan sanoisi "hittojako se heille kuuluu". Arvostan erityisesti miten kumppani kohtelee toisia ihmisiä.
- SheenaSinä saat kokea miten koet. Minulle on yhdentekevää kertooko toinen minusta perheelleen ja kavereilleen ja koska kertoo jne. Samoin se oli kumppanilleni. Ei se aikuisten ja omillaan elävien ihmisten elämää mihinkään muuta, kenelle sitä asiaa toitotetaan. Jos tapaaminen tulee eteen luonnostaan, vaikka niin että toiset ovat tulossa kylään tmv. niin sitten se tulee. Ei sitä minun takiani tarvitse erikseen järjestää. Minä en koe tuota lainkaan huonoksi kohteluksi muita kohtaa, eivätkä muuten kokeneet vanhempanikaan. Isä totesi vaan, että no kyllä hän on eolttanutkin, että sulla joku on ja äitini oli vain innoissaan lapsesta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole pakko tietenkään kertoa. Meillä on suvussa ja ystäväpiirissä tapana kertoa, jos seurustelee, ja viimeistään jos on muuttanut yhteen jonkun kanssa. Kuten kaikista muistakin tärkeistä asioista. Kuuluu hyviin tapoihin ja lähentää ihmisiä. Loukkaavaa olisi myös jos kumppani ei minusta suvulleen vaan sanoisi "hittojako se heille kuuluu". Arvostan erityisesti miten kumppani kohtelee toisia ihmisiä.
- SheenaEttä jos joku siis kokisin minu tuossa kohtaa kohtelevan muita ihmisiä huonosti, niin hän ei 2) tuntisi minua lainkaan ja b) saisi painuakin elämästäni niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Teit taas olettaman ... eli että olisin pitänyt salassa. Se, että asiasta ei ole puhuttu ei ole sama kuin pitää salassa. Salassa pitäminen olisi minusta mm. sitä, että ei kerrota jos kysytään tai, että toinen meni pois, jos joku tulee kylään tmv. Jos en kerro vaikkapa ostaneeni uutta autoa, kun ei tule puheeksi, niin ei se tarkoita minun salaavan sitä. Kaikkea sitä jotkut voivat salailuna pitääkin. Olisi aika rasittavaa, kun jokainen asia, jota nyt eivaan ole tullut maiinutuksi, kun ei ole kysytty aiheuttaisi reaktion, että miksi olet salannut. Kukin tosiaan tyylillään. Onneksi omilla vanhemmillani on ihan järki päässä.
Ei ollut olettama mitenkään. On ihan sama lopputulos pitääkö oman elämänsä salassa vai ettei aktiivisesti kerro elämästään ilman kysymistä. Hyvät suhteet edellyttävät aktiivista kertomista tärkeistä oleellisista asioista. Parisuhde ja muutkin läheisimmät ihmissuhteet, opiskelu, työpaikka yms ovat sellaisia. Uusi auto ei niinkään.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ollut olettama mitenkään. On ihan sama lopputulos pitääkö oman elämänsä salassa vai ettei aktiivisesti kerro elämästään ilman kysymistä. Hyvät suhteet edellyttävät aktiivista kertomista tärkeistä oleellisista asioista. Parisuhde ja muutkin läheisimmät ihmissuhteet, opiskelu, työpaikka yms ovat sellaisia. Uusi auto ei niinkään.
- SheenaOletushan se nimenomaan oli Siihenkin voi olla syynsä, ettei asioista kysytä. Ei pidä olettaa (kuten oletat), että se toinen osapuoli olettaa heille kerrottavan. Tuo nyt menee jos naurettavaksi, että alat oikein määrittelemään muiden ihmisten hyviä suhteita ja mitä niihin oikein kuuluu kuulua. Kasva nyt jo aikuiseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ollut olettama mitenkään. On ihan sama lopputulos pitääkö oman elämänsä salassa vai ettei aktiivisesti kerro elämästään ilman kysymistä. Hyvät suhteet edellyttävät aktiivista kertomista tärkeistä oleellisista asioista. Parisuhde ja muutkin läheisimmät ihmissuhteet, opiskelu, työpaikka yms ovat sellaisia. Uusi auto ei niinkään.
- SheenaSinä siis kuulut noihin yksiöihin, jotka saarnaavat toisin kuin itse toimivat. Saarnaat kompromisseja, mutta se miten sinä asian näet on kuitenkin ainoa oikea tapa toimia. Sen sijaan ,että edes yrittäisit ymmärtää ihmisten erilaisuutta, alat selittää millaisia ihmissuhteiden kuuluu olla, ollakseen hyvin ja mistä asioista kuuluu puhua ja mitä kuuluu kertoa. Kompromissi on kompromissi vain, jos sinä saat mitä haluat, muista viis. 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että jos joku siis kokisin minu tuossa kohtaa kohtelevan muita ihmisiä huonosti, niin hän ei 2) tuntisi minua lainkaan ja b) saisi painuakin elämästäni niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Tuosta edellä mainitusta parisuhteen "julkisesti yhdessä" tultiin tähän väittelyyn. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että kun on monotyyppinen parisuhde, se samalla on julkinen. Julkinen tarkoittaa sitä, että asia kerrotaan muille läheisille, omille vanhemmille, ja lapsille jos sellaisia on, sukulaisille, ystäville, jopa työkavereille, ihan ilman kysymistä. Julkisuus on arvovalinta siinä missä hissutelukin, mutta itse en hissuttelua arvosta. Jos miehellä ei olisi kanttia kertoa minusta vanhemmilleen, lapsilleen, ystävilleen niin saisi todella painua elämästäni sinne missä pippuri kasvaa. Tämä on kuitenkin vain jossittelua. Elämäni miehet eivät näin ole tehneet, vaan kertoneet ja esitelleet.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta edellä mainitusta parisuhteen "julkisesti yhdessä" tultiin tähän väittelyyn. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että kun on monotyyppinen parisuhde, se samalla on julkinen. Julkinen tarkoittaa sitä, että asia kerrotaan muille läheisille, omille vanhemmille, ja lapsille jos sellaisia on, sukulaisille, ystäville, jopa työkavereille, ihan ilman kysymistä. Julkisuus on arvovalinta siinä missä hissutelukin, mutta itse en hissuttelua arvosta. Jos miehellä ei olisi kanttia kertoa minusta vanhemmilleen, lapsilleen, ystävilleen niin saisi todella painua elämästäni sinne missä pippuri kasvaa. Tämä on kuitenkin vain jossittelua. Elämäni miehet eivät näin ole tehneet, vaan kertoneet ja esitelleet.
- SheenaTe saatte olla ja juuri siksi selventävä kysymys tuon asian sanojalle esitettiinkin. En halunnut olettaa, koska tiesin jo ihan etukäteen (kuten nyt sinäkin tiedät), että tuo ei ole lainkaan itsestäänselvä asia. Kukaan ei kiellä sinua ja tuon sanojaa kokemasta noin. sE on täysin ok. Homma mennee naurettavaski siinä kohtaa, kun alkaa olettaa toisten tuntemuksia ja kokemuksia oman ajattelutapansa pohjalta ja jopa oiken määrittää, että miten kuuluu ja pitää toimia. 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta edellä mainitusta parisuhteen "julkisesti yhdessä" tultiin tähän väittelyyn. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että kun on monotyyppinen parisuhde, se samalla on julkinen. Julkinen tarkoittaa sitä, että asia kerrotaan muille läheisille, omille vanhemmille, ja lapsille jos sellaisia on, sukulaisille, ystäville, jopa työkavereille, ihan ilman kysymistä. Julkisuus on arvovalinta siinä missä hissutelukin, mutta itse en hissuttelua arvosta. Jos miehellä ei olisi kanttia kertoa minusta vanhemmilleen, lapsilleen, ystävilleen niin saisi todella painua elämästäni sinne missä pippuri kasvaa. Tämä on kuitenkin vain jossittelua. Elämäni miehet eivät näin ole tehneet, vaan kertoneet ja esitelleet.
- SheenaJa että se on oikeinn arovalinta. Ja paskat ole. Se ei kerro arvoista yhtään mitään, kuin tekopyhän hurskastelijan korvien välissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta edellä mainitusta parisuhteen "julkisesti yhdessä" tultiin tähän väittelyyn. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että kun on monotyyppinen parisuhde, se samalla on julkinen. Julkinen tarkoittaa sitä, että asia kerrotaan muille läheisille, omille vanhemmille, ja lapsille jos sellaisia on, sukulaisille, ystäville, jopa työkavereille, ihan ilman kysymistä. Julkisuus on arvovalinta siinä missä hissutelukin, mutta itse en hissuttelua arvosta. Jos miehellä ei olisi kanttia kertoa minusta vanhemmilleen, lapsilleen, ystävilleen niin saisi todella painua elämästäni sinne missä pippuri kasvaa. Tämä on kuitenkin vain jossittelua. Elämäni miehet eivät näin ole tehneet, vaan kertoneet ja esitelleet.
- SheenaTuo tekstisi sisältää niin järjettömän määrän typeriä oletuksia, että ei voi olla tottakaan. Tuo no jo typeryydessään ja kaksinaismoralismissaan koominen teksti. Sinä saat toimia kuten toimit. Se on täysin ok. Se, että joku toinen toimii toisin ei kerroa arvoita, ei kantista, eikä yhtään mistään muustakaan vastaavasta yhtään mitään. Sen sijaan tuo tekstisi kertoikin sinun tekopyhyydestäsi kaiken tarpeellisen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta edellä mainitusta parisuhteen "julkisesti yhdessä" tultiin tähän väittelyyn. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että kun on monotyyppinen parisuhde, se samalla on julkinen. Julkinen tarkoittaa sitä, että asia kerrotaan muille läheisille, omille vanhemmille, ja lapsille jos sellaisia on, sukulaisille, ystäville, jopa työkavereille, ihan ilman kysymistä. Julkisuus on arvovalinta siinä missä hissutelukin, mutta itse en hissuttelua arvosta. Jos miehellä ei olisi kanttia kertoa minusta vanhemmilleen, lapsilleen, ystävilleen niin saisi todella painua elämästäni sinne missä pippuri kasvaa. Tämä on kuitenkin vain jossittelua. Elämäni miehet eivät näin ole tehneet, vaan kertoneet ja esitelleet.
- SheenaLuojan kiitos lähipiirissäni ei ole tuon tason ääliöitä. 🙄
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luojan kiitos lähipiirissäni ei ole tuon tason ääliöitä. 🙄
Jep. Tasan saman tason idiotismia kuin, että "naimisiin kuuluu mennä" ja "seksiä ei saa harrasta ilman avioliittoa". Miten kukaan voi olla niin tyhmä, että kuvittelee voivansa määrittää mistä tulee kertoa ja kenelle ja koska, jotta ihmissuhde on hyvä? Omat ihmissuhteensa saa hoitaa miten tahtoo ja huolia mitä huolii jne. mutta se sitten jää. HYi hitto mikä tapaus. Mä ole jopa pitänyt Sheenaa järkevänä kirjoittelijana, mutta nyt meni riman alta ja lujaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tekstisi sisältää niin järjettömän määrän typeriä oletuksia, että ei voi olla tottakaan. Tuo no jo typeryydessään ja kaksinaismoralismissaan koominen teksti. Sinä saat toimia kuten toimit. Se on täysin ok. Se, että joku toinen toimii toisin ei kerroa arvoita, ei kantista, eikä yhtään mistään muustakaan vastaavasta yhtään mitään. Sen sijaan tuo tekstisi kertoikin sinun tekopyhyydestäsi kaiken tarpeellisen.
Miksi sinä saat toimittaa toisen ihmisen pippurin kasvupaikalle, mutta Sheena ei? Eikös se ole juuri tuota kaksinaismoralisimia?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sinä saat toimittaa toisen ihmisen pippurin kasvupaikalle, mutta Sheena ei? Eikös se ole juuri tuota kaksinaismoralisimia?
Tietysti hän saa, omalta osaltaan. Taisin sanoa tuon ihan suoraankin, että omasta puolesta saa tehdä mitä haluaa. Selitin senkin, että naurettavaa on määritellä toisten ihmissuhteiden oikeellisuutta. Sekin on ihan ok, että pitää niitä väärinä, mutta fiksu ihminen tajuaa olla laukomatta idiotismeja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sinä saat toimittaa toisen ihmisen pippurin kasvupaikalle, mutta Sheena ei? Eikös se ole juuri tuota kaksinaismoralisimia?
Ai niin ja tietysti saa aina myös ilmaista oman mielipiteensä. Sinä ei ole mitään väärää, että sanoo, että minun mielestäni xy ja z. Ihmisillä on mielipiteitä ja niitä on kovin monia erilaisia. Sen sijaan sen oman mielipiteen esittäminen jonain universaalina totuutena, varsinkin kun tietää jo valmiiksi juttelevansa ihmisen kanssa, jonka kokemus on eri, on aivan saatanallista typeryyttä tai sitten tarkoituksellinen yritys kiusata ja/tai dissata. Vaikka oma mileipide ja kokemus on eri, niin se ei silti ole mikään universaali kaikkien ihmisten näkemys eikä absoluuttinen totuus. 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletushan se nimenomaan oli Siihenkin voi olla syynsä, ettei asioista kysytä. Ei pidä olettaa (kuten oletat), että se toinen osapuoli olettaa heille kerrottavan. Tuo nyt menee jos naurettavaksi, että alat oikein määrittelemään muiden ihmisten hyviä suhteita ja mitä niihin oikein kuuluu kuulua. Kasva nyt jo aikuiseksi.
En missään kohdassa pyrkinyt määrittelemään muiden ihmisten hyvinä pitämiään suhteita sellaiseksi mitä itse pidän hyvänä. Kunhan ihmettelin miten parisuhde voi olla julkinen ilman että siitä aktiivisesti kerrotaan kenellekään. Ja tietysti vähän sitäkin ihmettelen millaista paskaa lentää päälleni, kun muut arvostelevat minun arvomaailmani mukaisia suhteita.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä siis kuulut noihin yksiöihin, jotka saarnaavat toisin kuin itse toimivat. Saarnaat kompromisseja, mutta se miten sinä asian näet on kuitenkin ainoa oikea tapa toimia. Sen sijaan ,että edes yrittäisit ymmärtää ihmisten erilaisuutta, alat selittää millaisia ihmissuhteiden kuuluu olla, ollakseen hyvin ja mistä asioista kuuluu puhua ja mitä kuuluu kertoa. Kompromissi on kompromissi vain, jos sinä saat mitä haluat, muista viis. 😂
Olen nimenomaan "saarnannut" kompromisseja vastaan.
Jokaisella on täysin vapaus puhua niitä asioita mitä haluaa, se on ihmisen perusoikeus. Siitä huolimatta parisuhde ei voi olla julkinen ilman että siitä puhutaan vapaaehtoisesti ja avoimesti lähipiirille. Jos on suhde, jonka olemassaolosta ei kerrota läheisille paitsi kysyttäessä, se on ei-julkinen -suhde. Mikäli suhteen olemassaolo kielletään, se on salainen suhde.
Minulle on aivan sama mitä muut tekevät suhteissaan, noissa kaikissa kategorioissa.
Ja minä jos kuka ymmärrän erilaisuutta.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Te saatte olla ja juuri siksi selventävä kysymys tuon asian sanojalle esitettiinkin. En halunnut olettaa, koska tiesin jo ihan etukäteen (kuten nyt sinäkin tiedät), että tuo ei ole lainkaan itsestäänselvä asia. Kukaan ei kiellä sinua ja tuon sanojaa kokemasta noin. sE on täysin ok. Homma mennee naurettavaski siinä kohtaa, kun alkaa olettaa toisten tuntemuksia ja kokemuksia oman ajattelutapansa pohjalta ja jopa oiken määrittää, että miten kuuluu ja pitää toimia. 😂
Naurettavaa on ainakin 😂. En olettanut mitään, vaan lähdin selvittämään jossain välissä viestiketjussa kysyttyä monogaamista julkista parisuhdetta (Julkinen tarkoittaa sitä, että asia kerrotaan muille läheisille....ihan ilman kysymistä.). Tämän jälkeen minusta tulikin sitten todella pahaakin pahempi pahis.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tekstisi sisältää niin järjettömän määrän typeriä oletuksia, että ei voi olla tottakaan. Tuo no jo typeryydessään ja kaksinaismoralismissaan koominen teksti. Sinä saat toimia kuten toimit. Se on täysin ok. Se, että joku toinen toimii toisin ei kerroa arvoita, ei kantista, eikä yhtään mistään muustakaan vastaavasta yhtään mitään. Sen sijaan tuo tekstisi kertoikin sinun tekopyhyydestäsi kaiken tarpeellisen.
Missä sen kaksinaismoralismin ja vielä tekopyhyydenkin näit? Aivan käsittämättömiä syytöksiä.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jep. Tasan saman tason idiotismia kuin, että "naimisiin kuuluu mennä" ja "seksiä ei saa harrasta ilman avioliittoa". Miten kukaan voi olla niin tyhmä, että kuvittelee voivansa määrittää mistä tulee kertoa ja kenelle ja koska, jotta ihmissuhde on hyvä? Omat ihmissuhteensa saa hoitaa miten tahtoo ja huolia mitä huolii jne. mutta se sitten jää. HYi hitto mikä tapaus. Mä ole jopa pitänyt Sheenaa järkevänä kirjoittelijana, mutta nyt meni riman alta ja lujaa.
En kirjoittanut enkä ajattele noin "naimisiin kuuluu mennä" jne... enkä missään väittänyt, että muiden on elettävä kuten haluan. Toin ainoastaan esille oman näkemykseni.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kirjoittanut enkä ajattele noin "naimisiin kuuluu mennä" jne... enkä missään väittänyt, että muiden on elettävä kuten haluan. Toin ainoastaan esille oman näkemykseni.
- SheenaEtpä myöskään ole ilmaissut puhuvasi omasta mieliiteestäsi. Olet vaan määritellyt mitä kunnoillisessa ihmissuhteessa tehdään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Naurettavaa on ainakin 😂. En olettanut mitään, vaan lähdin selvittämään jossain välissä viestiketjussa kysyttyä monogaamista julkista parisuhdetta (Julkinen tarkoittaa sitä, että asia kerrotaan muille läheisille....ihan ilman kysymistä.). Tämän jälkeen minusta tulikin sitten todella pahaakin pahempi pahis.
- SheenaKysymystähän ei esitetty sinulle, vaan tietenkin saat siihen vastata. Sen sijaan, että olisit vastannut siihen omalta osaltasi, lähdit kuitenkin määrittelemään muita ihmisiä. Äärimmäistä typeryyttä!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä sen kaksinaismoralismin ja vielä tekopyhyydenkin näit? Aivan käsittämättömiä syytöksiä.
- SheenaKirjoituksessasi tietysti. se yhditettynä muihin tässäkin ketjussa tyrkyttämiisi "kompromisseihin" ynnä muihin, on hyvin kaksinaismoralistista. Kompromisseja tehdään vain sinun mielestäsi oikeisiin suuntiin, kuten tässä nyt näkee. Ja kunnollisia ja oikeita ihmissuhteita ovat vain sinun sellaisiksi määrittelemäsi ja sinun määrittelemilläsi toimivat. Sinähän et tosiaan ole missään kohtaa sanonut puhuvasi vain itsestäsi. Sen kun nyt vaan hyökkäsit muiden kimppuun. Tai no, sovitaan vaikka, että tässä ketjussa on kirjoittannut 2 tai vaikka useampikin -Sheena- ja jätetään siihen.
- Anonyymi
Äsken luin Eemil Kuljusta. Tämän seurakuntanuoren näkemys suhteesta oli hiplata seurakunnan lasten tilaisuuksissa melkein vauvoja. Hyiyök
- Anonyymi
Minä haluan perinteisen, eli ei mitään polya, ja on molemmin puolin luottamus ja kunnioitus. Haluan, että se toinen on myös samalla hyvä ystävä. En halua heti muuttaa yhteen, minulle sopii, että asutaan eri osoitteissa. Haluan ostaa asunnon yksin, jotta olisin sen unelman toteuttanut elämässäni, kun olen aiemmin omistanut sen toisen kanssa. Toinen voi sitten muuttaa luokseni, tai minä hänen ja laitan omani vuokralle. En halua ainakaan heti yhteisomistajuutta. Haluan, että kumppanilla olisi suht samanlaiset mielenkiinnon kohteet kuin itsellä. Ja älykäs keskustelija, tasavertaisuus naisten ja miesten välillä (ei ole naisten ja miesten töitä, mutta heteron haluan)
- Anonyymi
Ihan hyvältä kuulostaa. Olet ilmeisesti sitä sorttia, joka haluaa tutustua rauhassa ja edetä hissuksiin, että ei ekoilta treffeiltä heti huomenna saman katon alle. 👍
- Anonyymi
hyvä autotaiste3lupeli... lähdin jahtaamaan jotain autoa ja sitten joo iik-ääni radiossa kuuluu että ei pitäisi tuhota minua ja auto jo räjähtikin
Silloin tehtävä epäonnistui - Anonyymi
Kaikki näyttää hyvin tietävän minkälainen suhde heille sopii. Mutta kuinka monella on sellainen suhde? Tai ollut jonkinlainen suhde joskus?
Paljon oli keskustelua yhdessä asumisesta ja samantyyppisyydestä. Samoin jotenkin niin että suhde tulee silloin kuin tulee, tuossa näin viisauden. Suhteet syntyvät tunteen perusteella. Jos hyvä kutsuva tunne on vahva, ja tulee pidemmällä ajanjaksolla fiilis, että voi mullistaa elämänsä, niin antaa mennä! Ei kannata jäädä miettimään ikuisuuksia, odottamaan toisessa enemmän samankaltaisuuksia tai jumiin miettiessä omia kriteereitä. Just go for it.- Anonyymi
Aloittajalla on ollut juuri tuollainen parisuhde, joka oli hyvä ja myös sellainen joka ei ollut lainkaan hyvä. Siksi voinkin tietää mikä minulle sopii ja mikä taas ei. Sorrut taas tässä ketjussa useamman kerran nähtyyn perusongelmaan, jossa selität asioita muiden puolesta sillä perustella miten itse toimit. En sano, etteikö asia sinulle voisi olla noin. Minulle taas ei tule mitään kutsuvaa tunnetta, ellei minun ole hyvä olla ja se taas vaatii, että suhde täyttää tietyt kriteerit. On asioita, joilla on väliä ja sitten niitä asioita, joilla ei ole niin paljoa väliä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittajalla on ollut juuri tuollainen parisuhde, joka oli hyvä ja myös sellainen joka ei ollut lainkaan hyvä. Siksi voinkin tietää mikä minulle sopii ja mikä taas ei. Sorrut taas tässä ketjussa useamman kerran nähtyyn perusongelmaan, jossa selität asioita muiden puolesta sillä perustella miten itse toimit. En sano, etteikö asia sinulle voisi olla noin. Minulle taas ei tule mitään kutsuvaa tunnetta, ellei minun ole hyvä olla ja se taas vaatii, että suhde täyttää tietyt kriteerit. On asioita, joilla on väliä ja sitten niitä asioita, joilla ei ole niin paljoa väliä.
Minulla taas ei ole ollut huonoa parisuhdetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla taas ei ole ollut huonoa parisuhdetta.
No se selittää varmasti osan siitä, että et ole törmännyt johonkin sellaiseen, jonka tiedät olevan itsellesi sopimatonta.
En minäkään voi sanoa olleeni koskaan varsinaisesti huonossa parisuhteessa. Se olisi liiottelua ja aika loukkaava niitä kohtaa, jotka ovat olleet oikeasti huonossa parisuhteessa. Sellaisessa olen ollut, että en ollut siinä aidosti onnellinen ja tyytyväinen ja olosuhteilla on ollut siinä suuri merkitys. Kokemattomana sitä kuvitteli, että kaikki lutviutuu itsestään ja kaikkeen sopeutuu, kun tarpeeksi tykkää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No se selittää varmasti osan siitä, että et ole törmännyt johonkin sellaiseen, jonka tiedät olevan itsellesi sopimatonta.
En minäkään voi sanoa olleeni koskaan varsinaisesti huonossa parisuhteessa. Se olisi liiottelua ja aika loukkaava niitä kohtaa, jotka ovat olleet oikeasti huonossa parisuhteessa. Sellaisessa olen ollut, että en ollut siinä aidosti onnellinen ja tyytyväinen ja olosuhteilla on ollut siinä suuri merkitys. Kokemattomana sitä kuvitteli, että kaikki lutviutuu itsestään ja kaikkeen sopeutuu, kun tarpeeksi tykkää.Hyvä parisuhde voi muuttua ajan kanssa huonommaksi, tai sellaiseksi että on erottava. Veikkaan, että aika harva aloittaa yhtäkään parisuhdetta huonoksi katsomansa henkilön kanssa. Veikkaan myös, että moni ei aloita parisuhdetta ollenkaan kenenkään kanssa, koska etsivät ideaalista parisuhdetta, jota ei ole olemassa. Kaikki konkretisoituneet parisuhteet ovat olemassa. Niiden vertailu ideaalisiin on hölmöjen hommaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä parisuhde voi muuttua ajan kanssa huonommaksi, tai sellaiseksi että on erottava. Veikkaan, että aika harva aloittaa yhtäkään parisuhdetta huonoksi katsomansa henkilön kanssa. Veikkaan myös, että moni ei aloita parisuhdetta ollenkaan kenenkään kanssa, koska etsivät ideaalista parisuhdetta, jota ei ole olemassa. Kaikki konkretisoituneet parisuhteet ovat olemassa. Niiden vertailu ideaalisiin on hölmöjen hommaa.
Tietenkin voi ja hyvin todennäköisesti muuttukin, jos ei näitä asioita ole aluksi mietitty lainakaan. Kaikkein tavallisin eron syy on juuri se, että ei enää ollakaan samaa mieltä näistä asioista tai siis ei ole alunperinkään edes näitä pohdittu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin voi ja hyvin todennäköisesti muuttukin, jos ei näitä asioita ole aluksi mietitty lainakaan. Kaikkein tavallisin eron syy on juuri se, että ei enää ollakaan samaa mieltä näistä asioista tai siis ei ole alunperinkään edes näitä pohdittu.
Sekoilen väliin ja sanon vastalauseeni. Ihan älytön väite, etteikö parisuhteen alussa oli keskusteltu asioista, joskus jopa erittäin tarkasti ja homma toimii vuosikausia. Sitten kun tapahtuu jotain, ja taas jotain, tulee oikein ikävien tapahtumien vyöry, niin kukaan ei voi tietää ennalta edes itsensä saati toisen reaktioita eikä ylipäänsäkään mitään yllättäviä tilanteita etukäteen. Molemmat voivat selviytyä tavallisista elämän kriiseistä ja stressistä, mutta ei jatkuvasti kaikenaikaa. Tavallisin eron syy on se, ettei enää jakseta jatkaa yhdessä, syystä tai toisesta. Yksinkertaisesti sanottuna kasvetaan erilleen.
Parisuhteessa ei mitään takuita, siinä ei voi pelata varman päälle ja ottaa huomioon kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Parisuhde on aina riski, se voi päättyä periaatteessa milloin tahansa. Myös silloin, kun on vuosikymmenet rakastettu ja aikojen alusta sanottu, ettei koskaan erota. Aika iso osa rakkaudesta on sitäkin, että osaa päästää ajoissa irti ja erota, jos tilanne siltä näyttää. Luovuttaminen ei sen välttämättömyydestä huolimatta ole helppoa.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekoilen väliin ja sanon vastalauseeni. Ihan älytön väite, etteikö parisuhteen alussa oli keskusteltu asioista, joskus jopa erittäin tarkasti ja homma toimii vuosikausia. Sitten kun tapahtuu jotain, ja taas jotain, tulee oikein ikävien tapahtumien vyöry, niin kukaan ei voi tietää ennalta edes itsensä saati toisen reaktioita eikä ylipäänsäkään mitään yllättäviä tilanteita etukäteen. Molemmat voivat selviytyä tavallisista elämän kriiseistä ja stressistä, mutta ei jatkuvasti kaikenaikaa. Tavallisin eron syy on se, ettei enää jakseta jatkaa yhdessä, syystä tai toisesta. Yksinkertaisesti sanottuna kasvetaan erilleen.
Parisuhteessa ei mitään takuita, siinä ei voi pelata varman päälle ja ottaa huomioon kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Parisuhde on aina riski, se voi päättyä periaatteessa milloin tahansa. Myös silloin, kun on vuosikymmenet rakastettu ja aikojen alusta sanottu, ettei koskaan erota. Aika iso osa rakkaudesta on sitäkin, että osaa päästää ajoissa irti ja erota, jos tilanne siltä näyttää. Luovuttaminen ei sen välttämättömyydestä huolimatta ole helppoa.
- SheenaOsa on ja osa ei. Varsinkin nuorena ihmiset eivät tuppaa näitä juttuja olemaan edes itse niin syvällisesti pohtineet ja sehän näkyy tilastoissa selväsi. Ensimmäiset liitot kariutuvat paljon useammin kuin toiset liitot.
Ja ei, se tavallisin syy on, että on kasvettu erilleen ja alettu haluta eri asioita, Tuo käy ihan selvästi tutkimuksista olmi. Vaan saahan sitä tietenkin olla uskomatta ihmisten omaan sanaan ja ajatella tietävänsä itse heitä paremmin. Ei tuota kukaan estä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osa on ja osa ei. Varsinkin nuorena ihmiset eivät tuppaa näitä juttuja olemaan edes itse niin syvällisesti pohtineet ja sehän näkyy tilastoissa selväsi. Ensimmäiset liitot kariutuvat paljon useammin kuin toiset liitot.
Ja ei, se tavallisin syy on, että on kasvettu erilleen ja alettu haluta eri asioita, Tuo käy ihan selvästi tutkimuksista olmi. Vaan saahan sitä tietenkin olla uskomatta ihmisten omaan sanaan ja ajatella tietävänsä itse heitä paremmin. Ei tuota kukaan estä.Vanhemmissa ikäluokissa ainakin ensimmäiset liitot kariutuvat paljon harvemmin.
"Suurin osa yli 50-vuotiaiden avioeroista koskee vieläkin ensimmäistä avioliittoa: miltei 70 prosenttia 50–59-vuotiaiden avioeroista ja yli 50 prosenttia 60–69-vuotiaiden avioeroista koskee ensimmäistä liittoa. Korkea sosioekonominen asema suojaa viisikymppisten miesten liittoja, kun se naisilla päinvastoin on yhteydessä korkeampaan eronneisuuteen."
Itselle on kuitenkin eniten merkitystä omilla parisuhteilla, mahdollisilla eroilla ja niiden syillä. Tietysti merkitystä on myös läheisten parisuhteilla, vaikka kenenkään toisen elämää ei kukaan meistä pysty elämään. Näkökulma ja kokemus silti kasvaa sen mukaan mitä enemmän ihmisiä parisuhteissaan ja heidän eroja niistä tuntee. Tässäkään ei kannata kinastella turhasta, vaan ottaa eri näkökulmia asioihin, ne ovat kaikki ihan yhtä oikeita.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhemmissa ikäluokissa ainakin ensimmäiset liitot kariutuvat paljon harvemmin.
"Suurin osa yli 50-vuotiaiden avioeroista koskee vieläkin ensimmäistä avioliittoa: miltei 70 prosenttia 50–59-vuotiaiden avioeroista ja yli 50 prosenttia 60–69-vuotiaiden avioeroista koskee ensimmäistä liittoa. Korkea sosioekonominen asema suojaa viisikymppisten miesten liittoja, kun se naisilla päinvastoin on yhteydessä korkeampaan eronneisuuteen."
Itselle on kuitenkin eniten merkitystä omilla parisuhteilla, mahdollisilla eroilla ja niiden syillä. Tietysti merkitystä on myös läheisten parisuhteilla, vaikka kenenkään toisen elämää ei kukaan meistä pysty elämään. Näkökulma ja kokemus silti kasvaa sen mukaan mitä enemmän ihmisiä parisuhteissaan ja heidän eroja niistä tuntee. Tässäkään ei kannata kinastella turhasta, vaan ottaa eri näkökulmia asioihin, ne ovat kaikki ihan yhtä oikeita.
- SheenaVoi olla. En tunne syvällisesti kovin paljoa vanhoja ihmisiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhemmissa ikäluokissa ainakin ensimmäiset liitot kariutuvat paljon harvemmin.
"Suurin osa yli 50-vuotiaiden avioeroista koskee vieläkin ensimmäistä avioliittoa: miltei 70 prosenttia 50–59-vuotiaiden avioeroista ja yli 50 prosenttia 60–69-vuotiaiden avioeroista koskee ensimmäistä liittoa. Korkea sosioekonominen asema suojaa viisikymppisten miesten liittoja, kun se naisilla päinvastoin on yhteydessä korkeampaan eronneisuuteen."
Itselle on kuitenkin eniten merkitystä omilla parisuhteilla, mahdollisilla eroilla ja niiden syillä. Tietysti merkitystä on myös läheisten parisuhteilla, vaikka kenenkään toisen elämää ei kukaan meistä pysty elämään. Näkökulma ja kokemus silti kasvaa sen mukaan mitä enemmän ihmisiä parisuhteissaan ja heidän eroja niistä tuntee. Tässäkään ei kannata kinastella turhasta, vaan ottaa eri näkökulmia asioihin, ne ovat kaikki ihan yhtä oikeita.
- SheenaVaan noin yleisellä tasolla vanhemmat ihmiset eivät ole suurina massoina luomassa uusia parisuhteita, joten sinällään koko keskustelun aihen on heille täysin hypoteettinen. Jos he ovat niissä ensimmäisissä liitoissaan ja pysyvät niissä, niin asia tulee pohdintaa korkeintaan vasta leskeksi tulon jälkeen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaan noin yleisellä tasolla vanhemmat ihmiset eivät ole suurina massoina luomassa uusia parisuhteita, joten sinällään koko keskustelun aihen on heille täysin hypoteettinen. Jos he ovat niissä ensimmäisissä liitoissaan ja pysyvät niissä, niin asia tulee pohdintaa korkeintaan vasta leskeksi tulon jälkeen.
Omien tilastojeni mukaan, jos 1. ensimmäiset liitot päättyvät ehkä vuosikymmenien jälkeen, 40-50- vuotiaana, ei ole mitään suurempaa hinkua uuteen parisuhteeseen ja jos siihen lähdetään, on erillissuhde "se" muoto.
Ja ihan eri asia tosiaan on erota 25-vuotiaana kahden vuoden parisuhteen jälkeen kuin 45 -vuotiaana 25 vuoden parisuhteen jälkeen.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla. En tunne syvällisesti kovin paljoa vanhoja ihmisiä.
50-59-vuotiaat ovat vielä nuoria.. 😆
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omien tilastojeni mukaan, jos 1. ensimmäiset liitot päättyvät ehkä vuosikymmenien jälkeen, 40-50- vuotiaana, ei ole mitään suurempaa hinkua uuteen parisuhteeseen ja jos siihen lähdetään, on erillissuhde "se" muoto.
Ja ihan eri asia tosiaan on erota 25-vuotiaana kahden vuoden parisuhteen jälkeen kuin 45 -vuotiaana 25 vuoden parisuhteen jälkeen.
- SheenaMinä taas en ole tuollaista huomannut. Jokainen meistä elää omassa kuplassaan ja se kupla vaikuttaa havaintoihimme. Tosin en tunne yhtäkään 25-vuotiasta, joka olisi eronnut kuvaamallasi tavalla, että en voi ottaa tuohon kantaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
50-59-vuotiaat ovat vielä nuoria.. 😆
- SheenaKaikki on suhteellista. Valtaosalla on tuossa kohtaa elämää enemmän takana kuin edessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas en ole tuollaista huomannut. Jokainen meistä elää omassa kuplassaan ja se kupla vaikuttaa havaintoihimme. Tosin en tunne yhtäkään 25-vuotiasta, joka olisi eronnut kuvaamallasi tavalla, että en voi ottaa tuohon kantaa.
Aika kumma, jos ei tunne ketään 25-vuotiaana eronnutta. Sinulla taitaa olla tosi pieni kupla tai todella vähän kommunikaatiota.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Valtaosalla on tuossa kohtaa elämää enemmän takana kuin edessä.
Ihminen ei tiedä elämänsä pituudesta. Tietysti 90-vuotiaana alkaa olla tosiasia, että kuuluu "vanhoihin" eikä ikä ole pelkkä numero.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika kumma, jos ei tunne ketään 25-vuotiaana eronnutta. Sinulla taitaa olla tosi pieni kupla tai todella vähän kommunikaatiota.
Mikä siinä on sinusta outoa? Miksi ihmisten pitäisi erota juuri 25-vuotiaana?
Ehdoton valtaosa tuntemistani ihmisistä on eronnut joko ennen 25:ttä vuotta tai reilusti sen jälkeen. Eropiikit ovat olleet noin 18-20 vuodessa, jolloin on erottu siitä ensimmäisestä seurustelusuhteesta (jos siitä on ylipäänsä erottu). Toinen piikki on yli 30-35 vuodessa, jolloin sitten erotaan kun erilainen näkemys elämästä ja mihin suuntaa sitä pitäisi rakentaa = on "kasvettu erilleen". Kolmas piikki on sitten tuolla yli 50:ssä, kun lapset on saatu kasvatettua aikuisiksi, eikä sille vain kahden aikuisen yhteiselämälle oikein tunnu löytyvän hyvää uomaa. Noin siis omassa tuttavapiirissäni. Ei oikeasti nyt keksi ketään, joka olisi eronnut edes noin 25-vuotiaana. Nuo ovat olleet niitä "vakaita parisuhdevuosia" tai taroituksellista sinkkuelämää kolmeakymppiä odotellessa. Monilla varmasti on toisin, mutta mikä tuossa on sinusta outoa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä siinä on sinusta outoa? Miksi ihmisten pitäisi erota juuri 25-vuotiaana?
Ehdoton valtaosa tuntemistani ihmisistä on eronnut joko ennen 25:ttä vuotta tai reilusti sen jälkeen. Eropiikit ovat olleet noin 18-20 vuodessa, jolloin on erottu siitä ensimmäisestä seurustelusuhteesta (jos siitä on ylipäänsä erottu). Toinen piikki on yli 30-35 vuodessa, jolloin sitten erotaan kun erilainen näkemys elämästä ja mihin suuntaa sitä pitäisi rakentaa = on "kasvettu erilleen". Kolmas piikki on sitten tuolla yli 50:ssä, kun lapset on saatu kasvatettua aikuisiksi, eikä sille vain kahden aikuisen yhteiselämälle oikein tunnu löytyvän hyvää uomaa. Noin siis omassa tuttavapiirissäni. Ei oikeasti nyt keksi ketään, joka olisi eronnut edes noin 25-vuotiaana. Nuo ovat olleet niitä "vakaita parisuhdevuosia" tai taroituksellista sinkkuelämää kolmeakymppiä odotellessa. Monilla varmasti on toisin, mutta mikä tuossa on sinusta outoa?Lisään tuohon, että oletan reilussa 40:ssä olevan tuollainen samanlainen piikki kuin omassa tuttavapiirissäni 50:ssä, kun lapset on kasvatettu ja lentävät pois kotoa. Mä vaan en juurikaan tunne ihmisiä, jotka olisivat tehneet lapsensa noin nuorina. Muutaman tunnen joo, mutta ne ovat pareja, jotka ovat olleet yhdessä tyyliin 15-vuotiaista.
- Anonyymi
Sinkut sanovat haluavansa suhteen, mutta oikeasti eivät sitä halua ja tekevät kaikkensa etteivät sellaista saa.
- Anonyymi
oletko tyhmä kuin joku tedemu tai joku ilmari--inkeri?
- Anonyymi
oletko tyhmä kuin joku teemu ttai tuomas?
tyhmä kuin tuomas? - Anonyymi
Yhä sama vastaus, parisuhde suunnilleen ikäiseni vanhemman miehen kanssa. Minkäänlainen muu suhteilu ei kiinnosta kenenkään kanssa.
- Anonyymi
Joku tietty mies vai yleisesti joku tuohon sopiva?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joku tietty mies vai yleisesti joku tuohon sopiva?
Ei ole ketäään tiettyä. Muutamasta suunnilleen ikäisestäni olen kiinnostunut, mutta sitä en tiedä onko kukaan heistä kiinnostunut minusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole ketäään tiettyä. Muutamasta suunnilleen ikäisestäni olen kiinnostunut, mutta sitä en tiedä onko kukaan heistä kiinnostunut minusta.
Ok. Ei muuta kun rutkasti onnea matkaan siis. 👍
- Anonyymi
äänellä vastaa;: this is federation starship voyager captain Janewaay speking to... vaikka joku Klingon Bird of Prey...
- Anonyymi
Farmi-suomi ohjelman suosikki hahmot... varmaankin tuo juontaja-nainen ja Johanna puhakka kai
- Anonyymi
Tällä hetkellä......
puhtaasti platoninen suhde. - Anonyymi
Voi olla ettei sitä mahdollista uutta kumppania lapsilleen heti näyttäisi.
Tulisi olla jo varmaa kokemusta uudesta ihmisestä, jotta hänet esille toisi.
Puhutaan pyhistä asioista.
Seksisuhteet ovat eri asia, perustuvat vain satunnaisiin nautintoihin.
Noiden kahden väliin mahtuu vielä suhteet jossa ollaan vielä epävarmoja.
AV- Anonyymi
Tuo onkin varmasti ihan järkevää, ettei heti lapsille esittele, ainakaan jos kyse on suht pienistä lapsista. Monihan ei varsinaisesti esittele koskaan tai aikaisintaan sitten, kun lapset ovat omillaan. Jos ei ole aikeita vaikka yhteen muuttaa ja lapset ovat välillä toisen vanhempansa luona jne. niin eihän se esitteleminen ole lainkaan välttämätöntä
- Anonyymi
Miehillä tietysti helpompaa tuo, että uusi kumppani pidetään lapselta visusti piilossa. Seurustelu ei oikein onnistu vain silloin, kun lapsi/lapset on etävanhemmalla. Jos nyt on ollenkaan, lähellekään kaikki eivät ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miehillä tietysti helpompaa tuo, että uusi kumppani pidetään lapselta visusti piilossa. Seurustelu ei oikein onnistu vain silloin, kun lapsi/lapset on etävanhemmalla. Jos nyt on ollenkaan, lähellekään kaikki eivät ole.
Miksi se olisi helpompaa miehelle, jos lapsista on 50/50 yhteishuoltajuus?
- Anonyymi
Joku selllanen kun Elvis Presley
- Anonyymi
En tiennytkään Elvis Presleyn olleen parisuhde. Luulin hänen olleen ihminen. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiennytkään Elvis Presleyn olleen parisuhde. Luulin hänen olleen ihminen. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää.
Tämä oli huulella heitetty. Kondylooma-häpuhuulella. Sinulle. Just Sinulle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä oli huulella heitetty. Kondylooma-häpuhuulella. Sinulle. Just Sinulle.
Lasku tulee tavalla tai toisella Sinulle tuntumaan.
- Anonyymi
Joskus menisi sellainen vanhan ajan kunnollinen lyhytfilmi ja mykkä elokuva.
20 minuuttia kestävä, ei sanan sanaa. Valkoisia pilkkuja tähtisadetta ja pientä rutinaa.
AV- Anonyymi
Että parisuhde mielentilan mukaan? No käyhän se noinkin, ainakin jos ei sitten sellaista monogamista pidempää parisuhdetta kaipaa. Siihen ei olisi kovin helposti yhdistettävissä nuo lyhyet irtonumerot, jollei sitten vaikka roolileikkeinä. 🙂
- Anonyymi
Hankin ilm kaksi iso kotikissaa. Suhteiksi. Riittävät minulle.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Joensuun kaupunki levittelee tonttitietoja Keskisuomalaiselle
Sähköposteja ja tonttitietoja levitellään mm. Pasi Koivumaalle222728Tiesitkö tätä ex-miehistä? Noriko Salo jysäytti yllätyspaljastuksen
Noriko Salo ja ex-F1 kuski Mika Salo olivat naimisissa v. 1999-2022. Kirsi Salon ex-mies puolestaan on muusikko Sammy A81757Oletko nainen alkanut kammoamaan minua
Sinua ei näy eikä kuulu, ja ilmeisesti kiertelet tilanteita. Oletko huomannut, että olet vieläkin ajatuksissani luvattom671709Saako 60 v vielä töitä? Arto Nyberg puhuu suoraan elämästä ilman töitä
Arto Nyberg täyttää tänään 60 v. Onnea! Nyberg totuttiin näkemään suoran haastatteluohjelman kapteenina vuodesta toise1191632Kuka? Riehui valtuuston kokouksessa tänään ?
Onko puolangan puolesta porukkaa. Vaikuttaa siltä. Sairasta.491607Huh, huh! Sofia Belorf ei ole itse pessyt hiuksiaan kolmeen vuoteen
Sofia Belorf elää ökyelämää Dubaissa. Sofian arjessa kulta, raha ja luksus ovat vahvasti läsnä. Luksuselämään tottuneell931554Toivoisitko Rakas vielä?
Haluaisitko vielä? Uskoisin osaavani näyttää sinulle, kuinka ainutlaatuinen nainen olet.701419Keskustelua kasteesta
You tubessa kaksi pappia keskustelivat kasteesta ja kritisoivat raamatullista uskovien kastetta. Toinen heistä yritti4001225Ihan pieni näkeminen vaan
👋 ja minä olisin valmis jo vaikka mihin sun kanssa. Nämä on näitä.. 🤫🫣😘💥311168En haluaisi kaiken kuihtuvan pois
ilman, että olemme voineet jutella rauhassa kasvotusten... Mutta mistä ihmeestä löydän sinut?521106