Aina toi pääkoppa tekee tuota, vaikka kroppa ei jaksa eikä oikeastaan edes halua, saatikka suostu. Pitäisi sitä, pitäisi tätä, pitäisi, pitäisi, pitäisi. No ei helvetti vieköön pidä eikä isi, en jaksa eikä kiinnosta.
Kellään muulla samaa ongelmaa? Pää jonka mielestä aina ol-isi paljon hoidettavia asioita jotka pitä-isi hoitaa just silloin tai ainakin silloin kun pääkoppa ne muistaa, mutta pitä-isi, heti tai ainakin pian, oli ne mitä hyvänsä.
Ärsyttävä laitos, joku vo-isi irrottaa tuon aparaatin harteiltani.
Päivän dilemma nro 1 eli -isi, -isi, -isi, -isi
67
466
Vastaukset
- Anonyymi
Sulla taitaa olla liikaa haalittuna töitä, ihmissuhteita ja/tai omaisuutta? Nuohan ne taitaa olla ne suurimmat mitlä aiheuttaa -isi ilmiötä. Ala karsimaan jostain tai kaikista niiltäosin mistä pystyt niin velvollisuudet ja -isi jutut vähenee ihan luonnostaan.
-harmiseikirj-Töitä voisi ollakin, mutta ei nyt ole. Ihmissuhteet olen jo minimoinut ja omaisuuden osalta ei ole ainakaan liikaa huolehdittavaa, kun ei sitä huolehdittavaa omaisuuttakaan niin ihmeesti ole.
On enemmän pääkopan jostain omituisesta algoritmista kiinni, tunnollisuus/velvollisuus aivovamma. Ketuttaa vain, kun vähän väliä saa tapella sitä idioottia vastaan, on pitkä tie opittavana.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Töitä voisi ollakin, mutta ei nyt ole. Ihmissuhteet olen jo minimoinut ja omaisuuden osalta ei ole ainakaan liikaa huolehdittavaa, kun ei sitä huolehdittavaa omaisuuttakaan niin ihmeesti ole.
On enemmän pääkopan jostain omituisesta algoritmista kiinni, tunnollisuus/velvollisuus aivovamma. Ketuttaa vain, kun vähän väliä saa tapella sitä idioottia vastaan, on pitkä tie opittavana.Eikä tuo kuitenkin ole seurausta jostakin? Sullahan taitaa olla se mökki josta jossain taisit mainita että talkoillessa meni yötä myöten, eli juurikin omaisuuden tuottamaa velvollisuudentuntoa pitää paikkoja kunnossa. Jos vaikka tuosta mökistä hankkiutuisit eroon siinä lähtisi aika monta tuntia kalenteriin vapaaksi aikaa jolla voisit tehdä mitä vaan tai olla tekemättä jos ei huvita.
-harmiseikirj- Anonyymi kirjoitti:
Eikä tuo kuitenkin ole seurausta jostakin? Sullahan taitaa olla se mökki josta jossain taisit mainita että talkoillessa meni yötä myöten, eli juurikin omaisuuden tuottamaa velvollisuudentuntoa pitää paikkoja kunnossa. Jos vaikka tuosta mökistä hankkiutuisit eroon siinä lähtisi aika monta tuntia kalenteriin vapaaksi aikaa jolla voisit tehdä mitä vaan tai olla tekemättä jos ei huvita.
-harmiseikirj-Mökki aiheuttaa kyllä ajatuksia, mutta sen osalta olen nollannut tavoitteet jo aiemmin, pysyy pystyssä sen aikaa kun pysyy. Mökkitontin luonto sen sijaan on mielenkiintoni kohteena, se kaipaa jonkin verran ohjailua jotta mahdun sekaan, muuten se saa kyllä mielellään villiintyä kuten parhaaksi katsoo. Ja siinä se taannoinen yötä myötenkin meni, innostuin hoitamaan joitain asioita joiden kehittymissuuntaa olen seurannut useamman vuoden ja katsellut onko tarpeen muuttaa kehityssuuntia. Nyt tulin tulokseen että on ja tein ne sitten samantien poies.
Mökin tontilla muutenkin luonnonasioiden hoitaminen menee siten, että nurmenleikkuut on välttämättömiä jonkun kerran kesässä, muiden kasvien hoitamiset ovat pidemmän ajan seuraamisen tuloksia, eivät -isejä, kun se luonto yleensä hoitelee ne asiat itse sopivaan suuntaan ilman minun sotkeentumistani niihin. Välillä on tarpeen auttaa niiden suuntien ohjaamisessa sellaisiksi että molemmat mahdutaan samalle tontille, mutta ei sen enempää, muu olisi kovin turhaa.
- Anonyymi
Ei ole mitään pitää- tai täytyy tehdä asioita. Ota ihan rennosti vain, kyllä ne asiat lutviutuu.
En ole ensinkään samaa mieltä, monikin asia kopsahtaa kuin paska konsanaan tuulettimeen ellei mitään tee, vaan odottelee ne siitä lutviutuu. Tai no onhan sekin yhden asian lutviutumista kun tuuletin sen seinille sirottelee, mutta sitten on helposti viisi uutta -isiasiaa mielessä.
Meillä kuuluu isi koko ajan😅
- Anonyymi
Ihmisenä jolla on ollut aina pieniä lapsia tuo isi tulee päivittäin kymmeniä kertoja. Se tulee lapsen suusta, isi tehdäänkö sitä ja tätä. Lapsen kanssa myös TÄYTYY tehdä niitä perusjuttuja ilman -isi-muotoa.
Yksin ollessa on paljon helpompaa. Voi tehdä sitä mitä haluaa. On olemassa vain muutamia asioita mitkä eivät tule luonnostaan, ja silloin joskus ajattelee pitäisi.
Työelämän kiireessä noin voi joskus olla, pitää vain priorisoida tärkeysjärjestys jos aika ei riitä.
AV - Anonyymi
Joko olet oppinut uusimmat adjektiivit eli adjutantit menevät näin:
pieni, pienempi, suurin
värikäs, väritön, näkymätön.
' - Anonyymi
Kuinka kauan olet ollut sinkku?
Riippii siitä miten sen haluaa mielttää ja laskea. Joko tarkalleen 3 vuotta 6 viikkoa tai sitten noin 26 vuotta, ihan miten vain.
- Anonyymi
Äitisi on myöskin isi: Äit-Isi!
noniin on joo melodisiakin kappaleita eivät kaikki ole kuten tuo bassovetoinen The Red Room, mm. Annie and Dreams on melodinen kevyt rokki...
https://youtu.be/5gOg3H2gvkU
Siis tuollaista kaikki ei ole, mutta kun soitin joskus aikoinaan tuota kasettisoittimella, olin Volvon kyydissä, ja pistettiin soimaan tuo alkuversioita, ajoimme noin 140km/h 80km/h alueella, kuski sanoi: kuulostaa Hassisen Koneen tyyppiselle tämä, mutta ei heidän sävelmiään, saman tyyppoistä :D:D- Anonyymi
Sulla taitaa olla tavu ongelma.
Höh.. sä luot ihan itse tuota -isi asennetta. Kaikki lähtee sinusta itsestäsi.
Sä haalit täytettä kuin hamsteri jyviä poskeensa. Täyttääksesi tyhjiön. Tyhjiön jonka sinä itse pelkäät kohdata. Itsesi. Minuutesi.
Jos pysähdyt tyhjiön reunalle ja katselet ja kuuntelet sitä. Makustelet sitä. Lopulta kyllä huomaat, että sehän on niin rikas ja täynnä kaikkea.
Sä luot itsellesi asioita, tekemistä ja vastuuta. Kun oikeasti sun pitäisi pysähtyä ja opetella olemaan. Ihan vain olemaan.
Ja koska et osaa olla paikallasi, pysähdyksissä, niin poltat resurssejasi kiihtyvällä tahdilla. Ja sit törmäät -isi ongelmaan. Se on jo hälyttäva merkki väsymisestä.
Piiskaat itsesi loppuun.
Minulla oli nk. mustat vuodet, kun elin aikaa joka oli vaikeaa. Ajoin itseni aivan loppuun. Vain suoritin -isiä.
Mut hei.. se on asennoitumiskysymys. Tästähän minun piti sun kanssa jutella silloin kun olit täällä.Ai saateri... En tasan tarkkaan ole täysin samaa mieltä, no way, mutta on tuossa paljon mikä kiinnostaa ja mistä olisikin kiva jutustella. Mutta ehkä vain ohuessa drinkissä, ei sellaisessa kuin männä kerralla, se oli vähän liikaa monellakin tavalla.
Ja tosta minuudesta ja tyhjiöstä onkin syytä keskustella, sen osalta olet joko oikeassa tavoilla joita en vielä kykene käsittämään tai sitten totaalisen väärässä, mikä taas selittäisi sen miten olet monasti sanonut ettet oikein saa minusta otetta. Tuon osalta olen melko varma, ettei tässä muodossa esitettynä ole kuin joko tai, harmaa ei kuuluu vaihtoehtoihin.
Tuleepa mielenkiintoista lähiaikoina 😊randombypasser kirjoitti:
Ai saateri... En tasan tarkkaan ole täysin samaa mieltä, no way, mutta on tuossa paljon mikä kiinnostaa ja mistä olisikin kiva jutustella. Mutta ehkä vain ohuessa drinkissä, ei sellaisessa kuin männä kerralla, se oli vähän liikaa monellakin tavalla.
Ja tosta minuudesta ja tyhjiöstä onkin syytä keskustella, sen osalta olet joko oikeassa tavoilla joita en vielä kykene käsittämään tai sitten totaalisen väärässä, mikä taas selittäisi sen miten olet monasti sanonut ettet oikein saa minusta otetta. Tuon osalta olen melko varma, ettei tässä muodossa esitettynä ole kuin joko tai, harmaa ei kuuluu vaihtoehtoihin.
Tuleepa mielenkiintoista lähiaikoina 😊Niin. En saa otetta ehkä kun sinulla pöhisee koko ajan. Minä kun olen sellainen hidas hämäläinen. Mutta hei.. minulla ei ole mitään kiirettäkään .. rakas veljeni.. meillä on kaikki aika maailmassa.
Tulet joku kerta pelastamaan kanssani maailmaa. Ei kiirettä.. tässä varmaankin ainakin parikymmentä vuotta aikaa.. ennenkuin madot syö minut.
Nyt tarvinnee minun käydä jo yöpuulle. Hyvää yötä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. En saa otetta ehkä kun sinulla pöhisee koko ajan. Minä kun olen sellainen hidas hämäläinen. Mutta hei.. minulla ei ole mitään kiirettäkään .. rakas veljeni.. meillä on kaikki aika maailmassa.
Tulet joku kerta pelastamaan kanssani maailmaa. Ei kiirettä.. tässä varmaankin ainakin parikymmentä vuotta aikaa.. ennenkuin madot syö minut.
Nyt tarvinnee minun käydä jo yöpuulle. Hyvää yötä.Aaa, mutta kun minulla ei pöhise kaiken aikaa, vaan ainostaan mielelläni. Minä haluaisin olla ihan iisisti jossain metsässä tai kallioluodolla, mutta mielelleni se ei sovi, ei ole ikinä sopinut. Mutta siinä mulla on keskusteltavaa, opittavaa, joskin tiedän että mieleni haluaa hallita sitä oppimista, niin se menee sitten hitaamman kautta.
Hmmm, voi olla että ehditään aika piankin hiukan parantaa maailmaa, mutta siitä enemmän lähiaikoina kun asiat kirkastuvat.
Hyvät yöt siskoseni ❤️
Sama vika, mutta mä mietin niin, etten aseta tavoitteita enää niin. Tai jos asetan, ne on häilyviä ja etäällä.
Tässä maailmassa ei mikään tekemällä tuu valmiiks. Mutta parhaiten saa hajurakoa, kun vaihtaa maisemaa välillä. Hotsku jostain ja yksikin ilta jossain muualla kuin siellä, missä niitä pitä-isi hommia näkis. 😁- Anonyymi
Lomaillessa voi tulla tunne, pitä-isi päästä panemaan?
AV Anonyymi kirjoitti:
Lomaillessa voi tulla tunne, pitä-isi päästä panemaan?
AVToinen niksi on opetella ajattelemaan positiivisemmin. Vaikka näin:
Voin mennä panemaan. Saan mennä panemaan.
Tai että jää pieni epäilys suorituksesta, niinkuin sinulla, mutta tahtotila nähdään positiivisena: Haluaisin panemaan.Mullahan ei varsinaisesti tavoitteita olekaan, paitsi töissä, mutta ne on ns. ulkoa annettuja, puhtaasti työtehtäviä. Omassa elämässä ei niinkään, teen asioita kun niitä tarttee tehdä tehdä.
Mutta pää ei lopeta, se kelaa kaikenlaista kaiken aikaa ja taputtelee sinne juttuja konditionaalissa, olisi, pitäisi, kehittäisi, auttaisi, helpottaisi jne. Ja niitä tosiaan tulee liukuhihnalta, toi kupoli hiljenee hetkeksi vasta kun saa keskityttyä johonkin juuri sillä hetkellä todella kiinnostavaan tai kaataa sinne riittävästi olutta, kumpi vain tulee ensin.randombypasser kirjoitti:
Mullahan ei varsinaisesti tavoitteita olekaan, paitsi töissä, mutta ne on ns. ulkoa annettuja, puhtaasti työtehtäviä. Omassa elämässä ei niinkään, teen asioita kun niitä tarttee tehdä tehdä.
Mutta pää ei lopeta, se kelaa kaikenlaista kaiken aikaa ja taputtelee sinne juttuja konditionaalissa, olisi, pitäisi, kehittäisi, auttaisi, helpottaisi jne. Ja niitä tosiaan tulee liukuhihnalta, toi kupoli hiljenee hetkeksi vasta kun saa keskityttyä johonkin juuri sillä hetkellä todella kiinnostavaan tai kaataa sinne riittävästi olutta, kumpi vain tulee ensin.Tavallaan ymmärrän.
Oot haalinut kaikkea ja koitat hallita juttuja?
Minkä saat helpommaksi, homnaat kaksi ekstraa tilalle ja sit mitit niihin helpotusta ja kun keksit, hommaat taas uutta jotain....
Oletkohan törmäämässä ihmisen rajallisuuteen? 🤔Disseisback kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän.
Oot haalinut kaikkea ja koitat hallita juttuja?
Minkä saat helpommaksi, homnaat kaksi ekstraa tilalle ja sit mitit niihin helpotusta ja kun keksit, hommaat taas uutta jotain....
Oletkohan törmäämässä ihmisen rajallisuuteen? 🤔Hmmmm... En ole kyllä haalinut oikeastaan mitään. Mutta hallita juttuja... Se soittaa kelloja.
En hommaa ekstroja tai mitään sellaista, kyllä nämä tästä selviävät omia aikojaan, kun työasiat eivät sinällään ole se mielessä pyörivien ajatusten ongelmakaruselli.
Olen varmaan törmännyt ainakin tämän yksittäisen ihmisen rajallisuuteen jo monta kertaa viimeiset 25 tms. vuotta 😂randombypasser kirjoitti:
Hmmmm... En ole kyllä haalinut oikeastaan mitään. Mutta hallita juttuja... Se soittaa kelloja.
En hommaa ekstroja tai mitään sellaista, kyllä nämä tästä selviävät omia aikojaan, kun työasiat eivät sinällään ole se mielessä pyörivien ajatusten ongelmakaruselli.
Olen varmaan törmännyt ainakin tämän yksittäisen ihmisen rajallisuuteen jo monta kertaa viimeiset 25 tms. vuotta 😂No hallintaa on se, että miettii, että toi menee tuossa ajassa ja sit voin vielä tehdä tuon...ja se pitäisi-juttu tekee siitä pakon.
Disseisback kirjoitti:
No hallintaa on se, että miettii, että toi menee tuossa ajassa ja sit voin vielä tehdä tuon...ja se pitäisi-juttu tekee siitä pakon.
On kyllä ja on myös se kuinka mieli askartelee sen jonkin asian läpi niin, että prosessi on alusta loppuun mielikuvaharjoiteltu, puutteet ja mahdolliset virheet on havaittu jne. Silleen se toi pääni toimii töissäkin, ennen suoritetta nupoli on kävellyt koko jutun ainakin kertaalleen läpi etukäteen. Toki on siitä se etu, että kun menee sitten suorittamaan, niin ellei tule tuntemattomia yllätyksiä eteen, on itse toiminnot nopeita, tarkkoja ja tehokkaita, näyttää siltä kuin kone tikkaisi, mistä onkin tosiaan useamminkin mainittu, lähinnä kollegojen toimesta.
-isiä se ei ole, mutta jonkinlaista kontrollointia ehdottomasti on.randombypasser kirjoitti:
On kyllä ja on myös se kuinka mieli askartelee sen jonkin asian läpi niin, että prosessi on alusta loppuun mielikuvaharjoiteltu, puutteet ja mahdolliset virheet on havaittu jne. Silleen se toi pääni toimii töissäkin, ennen suoritetta nupoli on kävellyt koko jutun ainakin kertaalleen läpi etukäteen. Toki on siitä se etu, että kun menee sitten suorittamaan, niin ellei tule tuntemattomia yllätyksiä eteen, on itse toiminnot nopeita, tarkkoja ja tehokkaita, näyttää siltä kuin kone tikkaisi, mistä onkin tosiaan useamminkin mainittu, lähinnä kollegojen toimesta.
-isiä se ei ole, mutta jonkinlaista kontrollointia ehdottomasti on.Mä mietin töissäni kaiken kellon mukaan...aikataulutan asioita ja se saattaa mullakin lipsahdella siviiliin, mikä ei hyvä.
Töissä mä tiedän mitkä pitää aikataulun ja mitkä ei, osaan pelata varman päälle ja vetäsen väliin ennemmin löysää, kun odotan, että joku muu yllättää ja suoriutuu kuten haluaisin...
Mut itse...mähän tiedän itse speksit...se sama löysien luonti itselle ei tulekaan...joku kun maistuu p.skalle, se ei tule siihen aikaan ja missäs se löysä? Ei sitä ole, kun on itse uskonut mihin (muka) pystyy...
Vaikea selittää, mut pääsitkö jyvälle?Disseisback kirjoitti:
Mä mietin töissäni kaiken kellon mukaan...aikataulutan asioita ja se saattaa mullakin lipsahdella siviiliin, mikä ei hyvä.
Töissä mä tiedän mitkä pitää aikataulun ja mitkä ei, osaan pelata varman päälle ja vetäsen väliin ennemmin löysää, kun odotan, että joku muu yllättää ja suoriutuu kuten haluaisin...
Mut itse...mähän tiedän itse speksit...se sama löysien luonti itselle ei tulekaan...joku kun maistuu p.skalle, se ei tule siihen aikaan ja missäs se löysä? Ei sitä ole, kun on itse uskonut mihin (muka) pystyy...
Vaikea selittää, mut pääsitkö jyvälle?Kuulostaa hyvin tutulta kaikkinensa, luulisin olevani samalla sivulla. Meillä ei kello niin määrää, on paljon vapauksia sovitella asioita kunkin vuorokauden tunteihin, mutta mutta...
Ja sitten odotella jonkun toisen suoritetta, jos sitä nyt edes tulee, ainakaan sovitulla tavalla... Helpompi hoidella kaikki itse 😂randombypasser kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta kaikkinensa, luulisin olevani samalla sivulla. Meillä ei kello niin määrää, on paljon vapauksia sovitella asioita kunkin vuorokauden tunteihin, mutta mutta...
Ja sitten odotella jonkun toisen suoritetta, jos sitä nyt edes tulee, ainakaan sovitulla tavalla... Helpompi hoidella kaikki itse 😂No tuo itse kaikki pitää tehdä kuullostaa myös tutulta.
Se, että saat toisten aikataulut täsmäämään omiin, tuntuu turhalta energian kulutukselta, sit sitä vaan painattaa itse ja sitä sokeutuu sille, mitä yksin hoitaa...
Kun pysähtyy, näkee vain hommia, mitkä pitäisi hoitaa...
Mut mä oon koettanut priorisoida hommia. Vaikka joku ekstrahomms kiljuu tekijäänsä, niin välillä on siivottava kämppää, pestävä pyykkiä jne. Ne menee ohi. Töissä on käytävä (rahoitus koko touhulle) se menee ohi.
Sit minä. Senkin tarpeet menee kaiken ohi. Joskus pitää osata huilia. Ja se pitää hoitaa itse. Tempaista itsensä siitä hässäkästä välillä irti. Kokonaan. 😊
Muuten ei homma toimi yhtään. 😊
On samaa ongelmaa vähän joo. Pitäisi tehdä sitä sun tätä ja tuotakin. Kunhan muista-isi, saatika jaksa-isi. Välillä ei kiinnosta vittuakaan, niin annan olla sitten.
Tai ehkä oikeammin: välillä ei kiinnosta-isi vittuakaan, jota todella -isit ei pahemmin kiinnostakaan 😂
Mutta selvästi tiedät taudinkuvan, siinä like-minded. Koita oppia siitä pois jos mitenkään mahdollista 👍randombypasser kirjoitti:
Tai ehkä oikeammin: välillä ei kiinnosta-isi vittuakaan, jota todella -isit ei pahemmin kiinnostakaan 😂
Mutta selvästi tiedät taudinkuvan, siinä like-minded. Koita oppia siitä pois jos mitenkään mahdollista 👍Olen kyllä melko armollinen itselleni yleensä, vaikka välillä yritän liikaa eri asioiden suhteen… armollisuus näkyy lopulta siinä, että jos en oikeasti jaksa ja tuntuu että on liikaa, niin annan kyllä periksi.
Prinsessasi kirjoitti:
Olen kyllä melko armollinen itselleni yleensä, vaikka välillä yritän liikaa eri asioiden suhteen… armollisuus näkyy lopulta siinä, että jos en oikeasti jaksa ja tuntuu että on liikaa, niin annan kyllä periksi.
Toi on hyvä, opetella sitä armollisuutta, tänään tein jo kaiken tuon, niin SAAN hyvillä mielin jättää muut asiat toiselle päivälle. Sitä on itseklin tullut aiemmin opeteltua juuri siksi, että saan pääni hiljennettyä ja vain oltua itselleni. Toki ajatuskaruselli pyörii taustalla kaiken aikaa, mutta saan oltua menemättä kyytiin eikä se aiheuta edes harmitusta (enää), että jään paitsi niistä kyydeistä.
Haluaisin silti saada tuon karusellin kauko-ohjaimen käsiini, niin saisin kaiken sen hälyn vaimennettua myös, koska se on häiritsevää ja väsyttävää, pitää sitä loitolla jottei -isit loikkaa heti pinnalle ajatuksissa. Mutta ehkä jonain päivänä, hiljalleen...randombypasser kirjoitti:
Toi on hyvä, opetella sitä armollisuutta, tänään tein jo kaiken tuon, niin SAAN hyvillä mielin jättää muut asiat toiselle päivälle. Sitä on itseklin tullut aiemmin opeteltua juuri siksi, että saan pääni hiljennettyä ja vain oltua itselleni. Toki ajatuskaruselli pyörii taustalla kaiken aikaa, mutta saan oltua menemättä kyytiin eikä se aiheuta edes harmitusta (enää), että jään paitsi niistä kyydeistä.
Haluaisin silti saada tuon karusellin kauko-ohjaimen käsiini, niin saisin kaiken sen hälyn vaimennettua myös, koska se on häiritsevää ja väsyttävää, pitää sitä loitolla jottei -isit loikkaa heti pinnalle ajatuksissa. Mutta ehkä jonain päivänä, hiljalleen...Juuri niin😊👍🏻 olen nimittäin oppinut sen, että jos vaadin itseltäni liian paljon tai olen jopa kohtuuton, mulla menee tavallaan sukset ristiin itseni kanssa ja sitten alan vastustamaan kaikkea. Se voi tuntua siltä, kuin kiusaisi itseään vaan. Oman itsensä puolella kannattaa olla🫶🏻
Prinsessasi kirjoitti:
Juuri niin😊👍🏻 olen nimittäin oppinut sen, että jos vaadin itseltäni liian paljon tai olen jopa kohtuuton, mulla menee tavallaan sukset ristiin itseni kanssa ja sitten alan vastustamaan kaikkea. Se voi tuntua siltä, kuin kiusaisi itseään vaan. Oman itsensä puolella kannattaa olla🫶🏻
Hyvin kuvailtu... Mulla taitaakin olla aika pahasti sukset ristissä itteni kanssa, alkaa hiukan siltä kuulostelemaan tuota kuvaustasi pohtiessa. Täytyy antaa sen jäädä takaraivoon makusteltavaksi 😊
- Anonyymi
tätisi on myös isi eli tät-ISI.
Helppo juttu, konditionaalipäätteiset jutut vain verbeiksi, äidinkielen perusteita :)
Aina kun sanotaan että helppo juttu, poistan varmistuksen aseestani ja odotan seuraavaa lausetta. Nih 😉
randombypasser kirjoitti:
Aina kun sanotaan että helppo juttu, poistan varmistuksen aseestani ja odotan seuraavaa lausetta. Nih 😉
Tarkemmin tuumien taitaa itsellekin käydä niin...tosin mun rihla on kaksitoiminen, varmistinta ei ole ollenkaan, ensin viritetään ja sitten...kieliopillisesti pulma on kyllä helposti ratkottavissa :)
E-Lukka kirjoitti:
Tarkemmin tuumien taitaa itsellekin käydä niin...tosin mun rihla on kaksitoiminen, varmistinta ei ole ollenkaan, ensin viritetään ja sitten...kieliopillisesti pulma on kyllä helposti ratkottavissa :)
Niin, ne toisen vinkkelistä helpot jutut sinun(minun) ongelmiini on yleensä sellaisia, että kannattaa miettiä ainakin kahdesti ennen kuin menee kokeilemaan. Niin kyllä useimpien asioiden kohdalla muutenkin 😂
- Anonyymi
VoISIko ajattelumallia muuttaa tyyliin voin tehdä/saan tehdä tms. jos se yhtään ajatusta keventää 😉
Olen tuota yrittänyt usean vuoden ajan, mutta jokin siinä on ettei se toimi itselleni. Tai ei jokin, vaan minun päänihän se siinä esteenä on, mutten tiedä miten, miksi, enkä osaa ohittaa sitä siinä mielessä.
Tuo mitä nimimerkki Prinsessasi sanoi jossain edellä armollisuudesta on toiminut itselleni paremmin, etenkin kun muistin aikanaan joidenkin jo edesmenneiden ystävien lausumista sen olennaisimman: kullekin päivälle omat murheensa.
Miten mää nään tossa sun otsikossa et "veni vidi vici"
Mut pakkohan ei ole kui maksaa veroja ja kuolla (sitte aikanaan)
Tosin on mullaki niitä "pitäs sitä ja tätä ja tota" mitkä nyt ei välttämättä ihan toimivan arjen perusjuttuja ole,
Mut mää oon päättäny et hoidan ne ehkä sit syksyllä🤔Vähän muutti sitten otsikko merkitystään 😁
Verojakaan ei ole pakko, vain kuolema on välttämättömyys, syntymän pakollinen hinta.
EN ole päättänyt -isien osalta muuta kuin vaimentaa niiden äänet mielessäni, eiköhän niistä olennaisimmat hoidu aikanaan, ehkäpä juuri syksyllä. Tai joskus... 😂
Kirjoita ne ylös lapulle tai kalenteriin, että ne on sun hommiasi, niin kukaan muu ei sitten vahingossa hoida niitä, ennen kuin itse kerkiät. 😉 Hyväksi koettu 👍
Mulla on kalenterissa asioita muistissa, mutta aina tulee jotain muuta tai jotain tärkeämpää, kiireisempää. Laputtelusta luovuin pari vuotta sitten, hyödytöntä kun alkaa työpöytä tai jääkaappi olemaan tapetoitu niillä lapuilla. Ongelma on vilkas päänuppi 😂
Vähempi enää nykyään sillä olen erotellut nuo tulevat askareet kahteen koriin.
Ensimmäisessä on toistuvat asiat jotka mitä suurimmassa määrin on arjen pyörittämistä. Itsellä on vuorokierrosta johtuen 10 päivän kalenteri ja siihen olen hahmotellut milloin teen mitäkin kotitöitä ja samalla tavoin toimii harrasteiden kuten salilla käymisen kanssa.
Toisessa korissa on tällaiset projektiluontoiset asiat. Niissä aiemmin oli ongelmana päästä alkuun. Itselle auttoi kun pilkon sen pienempiin osiin. En esimerkiksi enää remontoi huonetta koska se tuntuu niin isolta hommalta että sen helposti siirtää. Itsellä on ajatuksena että huoneesta poistan vanhat tapetit. Sen jälkeen kalenterissa lukee vaikka kittaus ja niin edelleen. Kun palastelee "nämä pitäisi tehdä asiat" niin ne ovatkin pikkujuttuja ja aloitus on helpompaa.
Itse pesin tänään ikkunoita eikä oikein tahtonut käynnistyä vaikka olin se työlistaan merkinnyt. Usein itselläni auttaa kysymys; oletko koskaan jälkeenpäin harmitellut että tämä homma tuli tehtyä.En tunne sinua hyvin, vain alkuvuoden 3 kävelyn/kahvikupillisen verran. Silti tiedän, että se mitä Pirpana sanoo taitaa osua hyvin kohdilleen. En sano pahalla, samaa on osittain itsessänikin. Tosin olen jo sen oman konditionaalivaiheeni ylittänyt.
Toista ei voi neuvoa oikein, koska jokaisen on oma polkunsa löydettävä. Se mikä toimi itselleni tai Pirpanalle, ei välttämättä ole sinun ratkaisusi. Ajattelemisen aihetta se kuitenkin voi antaa!
Itselle suurin muutos oli omien lasten saaminen, vaikka muutokseen ei tarvitse ulkoista muutosta tietenkään. Ulkoinen muutos elämässä kuitenkin ehkä pakottaa helpommin muuttamaan sitä mitä muutenkin olisi pakko muuttaa. Ennen lapsia tein 12-16h työpäiviä (kokonaistyöaika eli 9kk*37.5h kääntyi 11kk*55h), tosin tuo oli palkallista opiskelua eli tein osittain sitä itselleni. Väitöskirjan kanssa kannattaa samaan aikaan myös rakentaa ok ja metsästä revitty puutarha piti saada parissa vuodessa kukkimaan ja kukoistamaan. Itseään eikä elämää tarvitse ajatella kun kantaa monta sataa kiloa tavaraa viikossa ja kärrää puoli kuutiota multaa.
Ensimmäinen syntyi keskosena. Elämä muuttui yhdessä yössä, kaikki mitä piti ennen tärkeänä ei enää merkinnyt juurikaan. Elämä kutistui perusasioihin ja se teki hyvää. Samaa kahvia joutui lämmittämään mikrossa kuusi kertaa ennen kuin sen sai juotua klo 19. Lapsi nukkui sängyssä/kärryssä 15min, mutta kantaen (sydämen sykkeessä) 2.5h. Sitten vauvaa kannettiin 18/7. Rakkaus kaikissa muodoissaan ja syvä aito läsnäolo, se tekee elämästä hyvää, ei se onko koti kiiltävä tai isi-lista suoritettu.
Xenan ehdotus työlistasta on hyvä. Asiat ei unohdu, kun ne on listalla. Ehdottaisin, että listalla on numerot esim. 1-5 prioriteetille lisäksi. 5-pakko tehdä nopeasti (vaikka sähkölaskun maksu), 4-ehtii tehdä viikossa, 3-kuukausissa, 2-vuosissa, 1-kun huvittaa. Vaikka lehtien haravointi syksyllä mökillä on oikeasti 1, lannoittavat maata ja jos jäävät maahan nurmikko lähtee keväällä vähän myöhemmin kasvamaan eli ruohon leikkuu alkaa vähän myöhemmin. Kun asiat saa listalle, ne ei enää vie aktiivista aikaa aivoissa.
Se mihin sinuna kiinnittäisin huomiota on läsnäoloon pysähtyminen ja armollisuus itsesi kohtaan. Joskus voi tuntua kun oma pää olisi kuin 1000 rpm pyörivä cd-levy, silloin pitää tietoisesti painaa jarrua ja pysähtyä ihmisen kohdalla. Katsoa silmiin, vaikka pysähtyminen voi myös sattua, koska samalla näkee oman haavoittuvaittuvaisuutensa ja tarvitsevuutensa. Ei niitä pääse karkuun, vaikka kuinka yrittää.
Ihminen tarvitsee läheisiä, ystäviä, tuttuja ja jos hyvin käy puolisoakin peiliksi itselleen. Joskus palaute on rakentavaa, joskus hyvää ja joskus sellaista mitä ei halua oikeastaan kuulla, Kaikkea tarvitaan, jotta kasvaa ihmisenä ja kehittyy onnellisemmaksi ihmiseksi. Silti itseään ruoskiva minuus ei ole hyvästä, ei tarvitse olla barbi, ken, Nokian tj kelvatakseen ihmisenä. Kaikki lähtee siitä, että on armollinen itseään kohtaan ja hiljentyy näkemään itsensä omana itsenään juuri niin kuin Pirpana ehdotti.
Yksi nuoruuden suhteen mies, joka oli elänyt traumaattisissa oloissa lapsuuden, sanoi ettei uskalla pysähtyä katsomaan silmiin, koska pelkää ettei siellä ole mitään. Ei uskalla luottaa ja avata itseään, koska oma kokemus on ettei ihmiset aina pettää. Hän silti teki sen, loppujen lopuksi itki sylissäni ja kertoi asioita, joita ei koskaan ollut kertonut kenellekään. Meidän tarina jäi 6 kuukauteen, koska hermostuin jumivaan suhteen alkuun. Koskaan en hänen luottamustaan pettänyt. Näen tuota herraa vielä joskus ammattiympyröissä ja lämpö silmissä kertoo kuitenkin sen, että itsensä avaus ja itseensä tutustuminen taisi tehdä silloin 20v sitten hyvää (emme keskustele muuta kuin moikkaa). Joskus ohitse kiitävä peilikin voi tehdä hyvää ja saada ihmisen itse katsomaan itsensä sisään. Ihminen tarvitsee toista, vaikka haluaISI olla vahva yksinään.Niin ja kiitos oikeasta syvemmästä keskustelusta palstalla. Sitä ei enää kovin usein täällä näy, kun palstan satunnaisesti avaa.
Nähdäkseni tunnet minut kyllä melko hyvin vähilläkin tapaamisilla. Syynä on se, että palstalta en jostain syystä tapaa kuin henkilöitä joilla on vähintääkin hyvä ihmistuntemus. IRL tilanne on eri, voin kohdata kaikenlaisia ihmisiä erikseen sovitusti, ennakkoimattomasti sama tietenkin, mutta se on itsestäänselvää, asioita tapahtuu halusi tai ei.
En varmaankaan ole avoin kirjanen, mutta kannet ja intro kertovat liiankin paljon sisällöstä, tarinasta, olkoonkin että ihan kaikki juonen käänteet eivät vain niistä paljastu 😁
Xenan työlista on minun osaltani kokeiltu, kuollut ja kuopattu, ei toimi ainakaan nykyisellään, parin vuoden päästä asia voi olla toisin. Pirpana lienee (taas) ärsyttävän oikeassa, mikä kuitenkin edellyttää sitä, että saan aikaa makustella sanomisiaan jotta voin hyväksyä ne, sitten ehkä jotain omaksuakin. Tosin osin siskoseni oli, jos ei varsin väärässä, niin sivuraiteella, mutta kun kaikki liittyy kaikkeen ja sanomiset palstalla ovat lopulta aika lyhyitä, tiivistelmiä ajatuksista, on syytä pitää korvat avoinna.
Itseni avaaminen toiselle ei ole ongelm,a, oikeastaan täysin päinvastoin, mutta jos ei tiedä itsestään kaikkea, on avaaminen helppoa sen osalta minkä tietää, ne asiat on kahlattu niin useasti läpi etsiessä sitä mitä ei vielä tiedä, vaikka tietää sen olevan olemassa.
Armollisuus itselle on asia jota opettelen edelleen ja loppuikäni.Citrinella kirjoitti:
Niin ja kiitos oikeasta syvemmästä keskustelusta palstalla. Sitä ei enää kovin usein täällä näy, kun palstan satunnaisesti avaa.
Kiitos ja olepa hyvä 😊
Vähemmällehän tuo on jäänyt kaikkinensa, enkä minäkään kovin usein saa mitään älykästä sanottavaa mieleeni, valitettavasti.randombypasser kirjoitti:
Nähdäkseni tunnet minut kyllä melko hyvin vähilläkin tapaamisilla. Syynä on se, että palstalta en jostain syystä tapaa kuin henkilöitä joilla on vähintääkin hyvä ihmistuntemus. IRL tilanne on eri, voin kohdata kaikenlaisia ihmisiä erikseen sovitusti, ennakkoimattomasti sama tietenkin, mutta se on itsestäänselvää, asioita tapahtuu halusi tai ei.
En varmaankaan ole avoin kirjanen, mutta kannet ja intro kertovat liiankin paljon sisällöstä, tarinasta, olkoonkin että ihan kaikki juonen käänteet eivät vain niistä paljastu 😁
Xenan työlista on minun osaltani kokeiltu, kuollut ja kuopattu, ei toimi ainakaan nykyisellään, parin vuoden päästä asia voi olla toisin. Pirpana lienee (taas) ärsyttävän oikeassa, mikä kuitenkin edellyttää sitä, että saan aikaa makustella sanomisiaan jotta voin hyväksyä ne, sitten ehkä jotain omaksuakin. Tosin osin siskoseni oli, jos ei varsin väärässä, niin sivuraiteella, mutta kun kaikki liittyy kaikkeen ja sanomiset palstalla ovat lopulta aika lyhyitä, tiivistelmiä ajatuksista, on syytä pitää korvat avoinna.
Itseni avaaminen toiselle ei ole ongelm,a, oikeastaan täysin päinvastoin, mutta jos ei tiedä itsestään kaikkea, on avaaminen helppoa sen osalta minkä tietää, ne asiat on kahlattu niin useasti läpi etsiessä sitä mitä ei vielä tiedä, vaikka tietää sen olevan olemassa.
Armollisuus itselle on asia jota opettelen edelleen ja loppuikäni.Armollisuuden opettelu ei ole helppoa, tiedän omasta kokemuksesta. Matka sinne on kuitenkin jo yhtä tärkeää kuin täydellisesti perille pääsy.
Olen avoimuudesta eri mieltä. Minua pidetään vaikka työelämässä hyvin avoimena, koska kerron paljon itsestäni. Kuitenkin ihmiset, joille oikeasti näytän syvimmän minäni on paljon harvemmassa. Kumpikin kerros minusta on toki aitoa minää, mutta sipulia kuoriessa esiin tulevat kaikkein sisemmät kerrokset vaatii luottamusta, syvempää ihmissuhdetta ja myös aikaa. Sisimmässä kerroksessa on esim. herkkyyteni ja oma tarvitsevuuteni ja osittain seksuaalisuuskin. Ehkä itse olen tietoisesti opetellut läheisissä ihmmissuhteissa näyttämään myös haavoittuvat kerrokset.
Itseensä tutustuminen on myös tietynlainen matka. Armollisuuteen kuuluu, ettei perillä tarvitse olla heti huomenna. Sekin ymmärtäminen on hyväksi ettei edes täydellinen ole täydellistä.
- Anonyymi
Oletko tehnyt sen mitä piti?
- Anonyymi
On kyllä, mutta en koe ongelmaksi. En usko, että voin koskaan päästä eroon asioista, jotka pitäisi tehdä, mutta kun ei hittojakaan kiinnosta. No elämässä nyt vaan on asioita, jotka ovat pakkopullaa.
- Anonyymi
Vaan kun ei kasaa elämäänsä yhtään mitään sellaista, jota ei oikeasti sinne halua, niin noita pakkopulla juttujakin kertyy vähemmän.
Luulen, että liian vauhdikas pääni on syyllinen tähän, asioita vain vyöryy mieleeni, kaikenlaisia asioita, velvollisuuksia, hyvä hoitaa, kiva nähdä, tuokin on kiinnostavaa jne. Se on välillä aika raskasta.
- Anonyymi
Olisit elänyt ajallasi. Nyt olet jälkijunassa. Hyväksy se ja nauti vanhenemisesta. 💩
- Anonyymi
Toisekseen ,tulit tänne nyt kokemaan 'isittömyyden'. Lienet isänä olemisen kokenut jo tiuhaan. Älkää vattu märiskö? Napatkaa onni siitä mitä teillä on älkääkä aina valittako! Onnellisuus ei löydy siitä mitä teillä ei ole vaan siitä mitä teillä on. Olkaa kiitollisia!💩
Mitähän sinä taas höpöttelet? Et tainnut ensinkään ymmärtää aloitustani, kun noin pöliset.
Anonyymi kirjoitti:
Toisekseen ,tulit tänne nyt kokemaan 'isittömyyden'. Lienet isänä olemisen kokenut jo tiuhaan. Älkää vattu märiskö? Napatkaa onni siitä mitä teillä on älkääkä aina valittako! Onnellisuus ei löydy siitä mitä teillä ei ole vaan siitä mitä teillä on. Olkaa kiitollisia!💩
Oletpa sinä taas katkeralla tuulella. Ja selvästi täysin pihalla aloitukseni ydinsanomasta. Mitä tulee kuvitteelliseen vanhemmuuteeni, niin jatka vain kuvitelmiasi, totuuden kanssa niillä ei näytä olevan mitään tekemistä edelleenkään.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Oletpa sinä taas katkeralla tuulella. Ja selvästi täysin pihalla aloitukseni ydinsanomasta. Mitä tulee kuvitteelliseen vanhemmuuteeni, niin jatka vain kuvitelmiasi, totuuden kanssa niillä ei näytä olevan mitään tekemistä edelleenkään.
En todellakaa ole katkera. Miksi moisesta syytät. Siksikö että olet itse? Sitä se vikinä yleensä on ja muiden syyttely. 💩
Anonyymi kirjoitti:
En todellakaa ole katkera. Miksi moisesta syytät. Siksikö että olet itse? Sitä se vikinä yleensä on ja muiden syyttely. 💩
Sinähän se sen syyttelyn ja vinoilun aloitit, niin katsele vain peiliin. Tosin olen huomannut, että kykysi ymmärtää luettua, edes itse kirjoittamaasi on jotenkin oudosti vinossa, koska voit haukkua jonkun ensin pataluhaksi ja hänen kysyessään että mitä helvettiä haukut siinä toisia, haukut hänet pystyyn siitä että hän kysyy moista.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Sinähän se sen syyttelyn ja vinoilun aloitit, niin katsele vain peiliin. Tosin olen huomannut, että kykysi ymmärtää luettua, edes itse kirjoittamaasi on jotenkin oudosti vinossa, koska voit haukkua jonkun ensin pataluhaksi ja hänen kysyessään että mitä helvettiä haukut siinä toisia, haukut hänet pystyyn siitä että hän kysyy moista.
Jospa menisit ja nukkuisit pääsi selväksi💩
Anonyymi kirjoitti:
Jospa menisit ja nukkuisit pääsi selväksi💩
Samaa voisin suositella sinulle. Olet sokea muiden elämille ja muiden elämien totuuksille, eikä siinä mitään, ei kaikkea tarvitsekaan havainnoida. Mutta sen lisäksi et hyväksy toisten totuuksia, vaan olet jatkuvasti määrittämässä sitä miten toisten tulisi elää. Tulisi elää sinun totuuksiesi mukaisesti, vaikket edezs tiedä toisesta muuta kuin jokusen palstalla lausutun sanasen. Esimerkiksi;
"Olisit elänyt ajallasi. Nyt olet jälkijunassa."
Et tiedä minusta oikeastaan mitään, et ainakaan mitään minkä voisit tietää olevan totta, olevan minä, olevan minun elämäni, koska et tunne minua ensinkään. Mutta silti katsot, että voit aivan hyvin kertoa minun tuhlanneen elämäni (Olisit elänyt ajallasi) sekä muistat samalla ohjeistaa miten olisi tullut elää (sinun totuutesi toisten elämälle).
Eikä tuo todellakaan ole ainutlaatuista, vaan teet sitä jatkuvasti, oikeastaan kaiken aikaa, etkä yleensä edes vaivaudu kommentoimaan niitä asioita mistä joku toinen tekee aloituksen, vaan siirryt suoraan toitottamaan omaa totuuttasi ainoana totuutena.
Ja siksi en pidä sinusta kirjoittajana. Ja se on aika maltillisesti sanottu.
- Anonyymi
En tiedä mikä johto mun päässä on vinksallaan, mutta mä en kauheasti tollaista pode. Mietin usein sitä kuinka ainutkertaista elämä on ja totta vieköön mitään pitäisi juttuja ei ole niin paljon kuin ihmiset luulee. Ja oon niin tyytyväinen että oon sen tajunnut jo varhaisessa vaiheessa. Kunhan omalla käytöksellään ei aiheuta pahaa muille niin ollaan jo pitkällä. Sehän on vaan priorisointia, siivoaako esim. eteisen tms. vai käyttääkö ajan mieluummin muuhun. Olisi tuhlausta käyttää elämä siihen että tekee asioita vaan koska pitäisi.
On ja iso -isi onkin. Prkl kun veetuttaa välillä mutta minkäpä sitä itselleen voi. Jos ei ala kasvamaan...
Sanoisin että tuo on vaativan persoonallisuuden itselleen saatanalliseksi elämäksi tekevää helvettiä. Sellaiselle, joka armotta piiskaa itseään suorituksiin, pyrkii täydellisyyteen, yrittää olla kaikkea ja kaikkialla.
Pitää vain tehdä rauha itsensä kanssa. Opetella antamaan itselleen anteeksi. Lopetettava "pakko" ajatukset koska ne eivät edes ole yleensä pakkoja. Liekö aina edes tärkeitäkään.
Tarpeeksi kun kokee ja uupuu, niin ehkä sitten oppii tämän. Alan olla siinä hilkulla. Mutta ei se -isi -ajatuksia poista, vaikka syyllisyys kevenisikin.Check, vaativa perseellisyys ainakin. Sen kunniamerkit onkin jo ansaittu, tosin vain parilla semidiagnoosilla "vahvat viitteet vaativaan persoonallisuuteen, olisi syytä tutkia tarkemmin". Tosin en jaksa kauheasti tavoitella täydellisyyttä enkä edes piiskata itseäni, mutta jokin osa päänupista haluaa pitää yllä listaa siitä miten voisin niitä asioita itselleni tehdä. Mokoma mulkkuhan se on, mutta ei sitä voi ilman seuraamuksia irtikään leikata.
Armollisuutta ja anteeksiantoa on opeteltu, voi veljet että onkin, mutta jokin osa on vielä piilossa. Voin aivan hyvin olla tekemättä edes perusjuttuja viikkotolkulla eikä harmita, kunhan "ihmettelen" miksei kukaan jaksa vielä paperiroskia paperiroskikseen vaikka ne leviävät astiastaan pitkin eteistä ja niin edelleen.
Ei poista uupuminen -isi -ajatuksia ei, sen tiedän kun uuvuttukin on. Mutta sen siitä oppii, että voi uupua eikä se ole lainkaan huono asia, ei tee kenestäkään huonompaa tai heikompaa, se on vain stoppi ja hyvä sellainen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj232366- 1031394
- 541194
- 1171094
Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r711054KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.251034Jos olisin
Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p57997Voi kun pian voisi varmuudella sanoa
mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(53946Luotathan?
Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na31940Minun on niin vaikeaa uskoa, että
todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.55928