Vaihtelua työelämään

En ottaisimielelläni vastaan, koska en pidä lentomatkustamisesta, en yhtään. Nuorempana sen esteenä oli lapset, mutta en kieltäytynyt silloinkaan. En hakisi enää töitä, joka edellyttää matkustelua ulkomaille.

Äkkiä kuulostaa aikaerouupumukselta, loputtomilta jonoilta, liialliselta työkuormalta ja alkavalta alkoholiongelmalta, ehkä vielä ennensikaiselta kuolemalta :D etsi joku muu sankaroimaan.

-harmiseikirj-

Headhunter on soittanut ja tarjonnut paikkaa Alankomaista (sinne jopa kävin alustavaa keskustelua, kunnes sanoin etten ole lähde). Headhunter on myös soittanut Sveitsistä ja tarjonnut apulaisprofessorin kasvupaikkaa eläkkeelle 5v päästä jäävän professorin rinnalle, sanoin ei. Noista en tosin voi olla varma, että yhteydenotto olisi johtanut työpaikkaan, jos olisin keskustellut pidemmälle. Ensimmäisestä tosin kysyivät mielenkiintoa minulta uudelleen 2 krt vuoden välein, mikä viittaa että olivat mahdollisesti kiinnostuneita. Olen myös saanut hyvät ja todelliset tarjoukset Ruotsista ja Tanskasta, mutta kieltäytynyt, Toiseen noista tein vuoden etänä ja vain kävin paikan päällä muutaman kerran.

Matkustustyötä en ottaisi, juurettomuus ja hotellielämä olisi karmeinta mahdollisinta elämää. Jos ei olisi lapsia, voisin lähteä vuodeksi hai pariksi ulkomaille. Lasten takia en lähde, heidän elämänsä on tärkeämpi. Voin hyvin matkustaa muutaman kertaa vuodessa, mutta ei työmatkoilla oikeasti maailmaa näe. Joskus kun matkustin enemmän piti lasten tuliaisetkin ostaa Suomesta etukäteen kun jo lähtiessä tiesi, että päivät venyisivät 9-23.30, eikä kauppaan pääse kuin korkeintaan lentokentällä.

Nykyisessä työssäni matkustan muutaman kerran vuodessa Euroopassa (lähinnä Puola, Saksa, Iso-Britannia, Ruotsi). En halua matkustaa yhtään enempää, mutta kyllä tämä tahti sopii minulle. Paljon voin tehdä etänä, mutta on kyllä hyvä tavata kollegoita myös kasvotusten.

Pidän siitä, että lähes jokainen työpäivä on erilainen, mutta juuri nyt työmäärä on liian suuri jopa minulle. Odotan tilanteen tasoittuvan ensi vuonna.👍

matkat tennareilla ympäri maapallon,, työnantajan kuuluu kustaa ne tuhanne adidkse jo reppuun jkotta menoksi...

En ottaisi vastaan, en halua olla niin kaukana erossa lapsistani minkään työn tai rahamäärän takia. Jos ei lähempää löydy töitä olen ilman.

Sinkkuna lapsettomana jopa voisin harkita tai parisuhteessakin lapsettomana. Voihan kumppaninkin mukaan ottaa, mutta lapsia en retuuttaisi ympäri maailmaa mukana. He tarvii jotain kiinteää.

En, sillä siinä on tarpeeksi, että olen välillä Helsingissä (ja toisinaan muuallakin) kouluttamassa.
Mutta vaikka nuo koulutushommat ovat vaativia ja asiakkaat johtavassa asemassa, niin silti kykyni ovat pahasti vajaakäytössä ja minun pitäisi löytää jokin taho jolle minusta olisi enemmän hyötyä. Niitä tahoja on havaintojeni mukaan tavattoman vähän ja varsinkin kun vain konsultoisin, enkä olisi firmassa töissä.

En ottaisi. Liian pitkä matka ja erossa perheestä liika stressaava.

Ei enää. Nähty jo.

Kukaan ei halua asua loputtomasti matkalaukussa vaan omassa pienessä punaisessa tuvassa. - illaksi kotiin!

Mun työni on jo nyt taatusti tarpeeksi vaihtelevaa ja ennakoimatonta ja joka päivä ratkotaan uudet ongelmat.

Ihan kotosuomesta löytyy ja kotonani saan asustaa.

xLiner

Moni ei siis halua olla mikään Sanna Marin, Sannalle ei lapsi ja perhe ole esteenä lounastaa Sharon Stonen kanssa Suomen konsulaatissa, tai olla Pariisin muotiviikoilla.
Sanna tulee kohta paksuksi tuolla elämäntyylillä:)

AV

Periaatteessa vastaan, että sehän riippuu täysin yksityiskohtista. Kuinka usein matkustetaan ja montako eri maata ja kuinka pitkät välimatkat jne. Tuollainen riippuisi täysin yksityiskohdista.

Käytännössä totean kuitenkin, että nykyisessä elämäntilanteessani tuollainen olisi mahdotonta. Joidenkin vuosien päästä kyllä, mutta tällä hetkellä lapseni on vielä liian pieni, yksinhuoltaja ei voi noin vain reissata, enkä lähtisi raahaamaan lasta ympäriinsä, vaikka se jotenkin olisikin mahdollista.

Mulla kun ei oo lapsia, niin voi ihan hyvin. Mutta vaan jossain sellasessa maassa missä on samanlainen kulttuuri niin kuin saksa tai ruotsi. Yhtään en pohjoiseen tai itään päin lähtisi, mutta onneksi siellä ei juuri mitään olekaan. Lentämällä en menisi mihinkään.

Jaa-a, voishan tuo kiinnostaa, mut mikä olis sellainen työ, jossa ei tarveis olla itse valokeilassa ja vois matkustaa 🤔 En mä pidemmän päälle ehkä jaksais, mut hetken, koska nyt ainakin kaipaan tosi isosti vaihtelua elämään.

Oikein en osaa kuvitella koneistusta useammassa eri maassa. Jotenkin kiertävä koneistaja kuulostaa vieraalle.

Jos ihan keikkatöistä puhutaan niin voisin lähteä mutta sitten pitäisi olla pidemmän aikaa. Lähtökohta min kolme kuukautta ja sopimus mallia 1+2 kk eli koeaika 1kk ja jos tuntuu hyvältä niin 2 kuukautta päälle. Toki senkin jälkeen voitaisiin jatkosta neuvotella mutta keskusteluun nostan mahdollisuuden siitä voisiko työnantaja taloudellisesti tukea jos lapseni tulisivat viikoksi käymään.
Maksimissaan kuusi peräkkäistä työpäivää jossa työaika ei saa ylittää 72 tuntia. Jos kuuden päivän jaksossa tunnit on 48-60 niin kolme vapaapäivää ja jos tunnit on 60-72 niin neljä päivää vapaata työjakson jälkeen.

Pohjana teollisuus tes ja ylläolevat paikallisesti sovittuna niin kyllähän sitä lähtisi ainakin testaamaan miten viihtyisi.
Samanlaista tuo koneistus on paikasta riippumatta. Samoilla fysiikan ja kemian totuuksilla lastu irtoaa meillä ja muualla. Haastetta voisi tulla siinä kun entinen työsuojeluvaltuutettu menee paikkaan jossa työ- ja työturvallisuuskulttuuri on erilaista kuin meillä.

Voisin ottaa työn vastaan, jos se olisi mielekästä ja muut etuudet toteutuisivat sopimusten mukaan. Voisihan sitä tehdä pari vuotta. Tosin, siihen hommaan ei kannata jymähtää loppuelämäksi, vaan samalla kannattaa katsastaa uusia mahdollisuuksia ja siirtyä eteenpäin.
Minua ei haittaa matkustelu, eikä ulkomailla asuminen, kunhan siitä saa järkevän korvauksen.
Siitä on jo jonkin verran kokemusta. 😊

Olen kuitenkin hyvin tarkka, mihin maihin suostuisin menemään ja mihinkä en. Tämä yksityiskohta täytyisi olla osana sopimusta, eikä siitä lipsuta.

Vieläkös yritykset maksavat hyvät päivärahat ulkomaan keikoista (palkan päälle)? Ennen niistä oli listat, joiden mukaan eri maista sai paremmat korvaukset.

Ulkomaan keikoissa on itsellä aina ollut motivaationa raha, kokemukset, verkostoituminen ja uudet tulevaisuuden mahdollisuudet, sekä aikaraja.

Elämässä saa minkä neuvottelee, harvoin saa minkä ansaitsee. 😃👍

Lähetin sulle pitkän selostuksen, lähes romaanin, ainakin novellin -> en vaan tiedä minne se lähti. Tuskin siinä mitään kiellettyä tuli kirjoitetuksi; mutt ei sitä ainakaan täällä ole julkaistu! Lyhyt vastaus on etten lähtisi; mulla on 3 vuotias tyttölapsi, joka ei osaa vielä suomenkieltäkään kunnolla! Vieras kieli siihen rinnalle, olisi epäsuotavaa!
Siks toiseksi mulla ei ole mitään sellaista erityistaitoa, josta muualla olisi jotain hyötyä.

Keskinkertaisuuksia maailma on pullollaan, niin enköhän pysy maassa jonka kielen ja tavat hallitsen parhainten.
trollikka

Nykytilanteessa en lähtis ulkomaille.

Kämppä pitäis olla mieluiten myyty, tai vuokralla luotettavalle taholle.

En todellakaan ottaisi vastaan, en edes keikkailua Suomessa. Työssäni on jo aivan riittävästi vaihtelua ja muutoksia, suoraan sanottuna liikaakin. Pari työmatkaa vuodessa, on siinäkin tekemistä 😎

- Sheena

Olen ollut töissä Malesiassa. En lähtisi enää.