Punkalaitumelaisuus ei ole mikään vetovoimatekijäjä

Onko niin, että todellisuuden valloitus menee vasta Punkalaitumen kohdalla kohti länsirannikon reheviä maita ja eläväistä atmosfääriä?

Minä kuvittelin, että se olisi jo lännepänä. Meillä täällä susirajalla eletään jo mustavalkoisessa maailmassa, missä kapiset ketut kävelee häntä koipien välissä ja ohdakepallot pyörii pitkin autioita katuja. Aikoinaan kukka-amppeleita kannatelleet ketjut koukkujen päissä tuulen viimasta lätkivät valotolppaa ja antavat tahdin jollekin melankoliselle päihtyneen partasuisen äijän katkokävelylle baarista kotiin.

Ainoita naispuoleisia ovat koko tienoilla vain naurulokit, jotka p.skovat miehen päälle, tämän kulkiessa katkokävelyään liian läheltä pesää. Mies jotain sadattelee ja jatkaa hoiperrustaan.

Mies pysähtyy pitämään erään talon seinää, alkaa nauramaan hysteerisesti...kohottaa nyrkin taivaisiin, nostaa keskisormen pystyyn ja huutaa: Oottakaapas vuan työ Huittisen nöösipojat! Kyllä se ee naarata teitäkkää kohtaan! Ja rupeaa hihitellen virtsamaan kadulle ja omille koivilleen....

Oodi Punkalaitumelle.

Juu, ei tämä länsirannikon peräkyläkään näytä mikään toiveiden ihmemaa olevan, oikeastaan minkään suhteen ja musta tuntuu että Huittistenkin kohdalla maine on suhteellisen ansaitsematonta. Isännän lippu liehumaan siihen 🙂 salkoon vaan maamerkiksi

Jännä.
Liitin Punkalaitumen nettisivut ja mode poisti ne.

Erityisesti nauratti kunnan kulttuurikierros. Aloittajan hätähuutoa on nyt helpompi ymmärtää.

Sääli käy niitä, jotka eivät koskaan poistu Punkalaitumelta.

Tuppukylän perunakellareissa sikiää persut ja kristityt.
Ei ole Punkalaidun ihmisen paikka asua.

Mikä estää aloittajaa käymästä muissa kunnissa panemassa?

Punkalaidun pääsee samaan sarjaan Mouhijärven ja Tuupovaaran kanssa.

xLiner