Titus Hjelm ja väitöskirja

Lehdestä luettua:

...

"Suomalainen media nosti saatananpalvonnan koko kansan tietoisuuteen nuorten sos. ongelmana 1990- luvulla.....
....Saatananpalvonnan, median ja suomalaisen yhteiskunnan kolmiyhteyttä tutkii tänään Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan teologian maisteri Titus Hjelm...
Hjelm kuvailee uutisissa vallitsevaksi muodostuneita tapoja käsittää saatananpalvonta ja tapaa jonka seurauksena juuri tietyt tulkinnat saivat ensisijaisen aseman ilmiön kuvaajina.
- Media loi omalta osaltaan saatananpalvonnan todellisuutta, kun ilmiö nähtiin ensisijaisesti nuorten ongelmakäyttäytymisenä. Mitä kauempana ilmiö on ihmisen arkikokemuksesta, sitä enemmän hän luottaa siihen, mitä media sanoo, kertoo Hjelm. Kun lehdissä kerrottiin "saatananpalvojien" harrastuksista, saattoi moni vanhempi huolestua turhaan lapsestaan, joka pukeutui mustiin, kuunteli hevimusiikkia, ja harrasti roolipelejä.

Asiantuntijoiden rajattu näkökulma

Varsinkin hautakivien kaatelu on yhdistetty mediassa usein saatananpalvontaan. Ilmiön yleistyessä media alkoi myös etsiä vastausta kysymykseen "miksi". 1990- luvulla ilmiöstä ei ollut vielä tehty akateemista tutkimusta, joten monesti media löysi vastauksen sanavalmiilta henkilöltä, jolla oli usein herätyskristillinen tausta. Nämä asiantuntijat tulkitsivat nuorien toimintaa omien uskonnollisten linssiensä läpi, joiden kautta nähtynä hautausmaavandalismi selittyy saatananpalvonnalla. Tämän jälkeen niin sanotun rikosaaltodynamiikan mukaisesti hautausmaavandalismi tulkittiin yhä herkemmin merkiksi saatananpalvonnasta.
Media ei osannut tunnistaa eniten käyttämiensä asiantuntijoiden uskonnollisia taustoja. Näin se samalla sulki pitkäksi aikaa pois vaihtoehtoiset tavat ymmärtää ilmiötä ja nuoria saatananpalvontakeskustelun takana.
- Tuskin kovin moni toimittaja soittaisi maahanmuuttokeskustelussa rasistille skinheadille ja kysyisi mielipidettä asiassa ja pitäisi tätä ensisijaisena lähteenä asiassa, vertaa Hjelm.
Hjelm tulkitsee saatananpalvontailmiön koostuneen kolmenlaisesta toiminnasta. Ensinnäkin ovat nuoret, joilla todella on jonkinlainen saatananpalvontaeetos esim. hautausmaavandalismin taustalla.
Toiseksi ovat ns. näennäissaatananpalvojat, joiden toiminta on lähtökohdiltaan nuoruuteen kuuluvaa rajojen koettelua. Kolmas ryhmä ovat niin sanotut urasaatananpalvojat joiden poikkeavaa identiteettiä vahvistaa ulkoapäin tapahtuva identifiointi poikkeavaksi. Tällöin alun perin aatteeton rajojen koettelu aletaan poikkeavuusleiman myötä liittää nuorten parissa yhä vahvemmin saatananpalvontaan. Tällaisissa tapauksissa saatananpalvontauutisoinnista tulee eräänlainen itseään toteuttava ennustus."

...

Täytyypä sanoa että hienoa kun Hjelm meni kys. väitöskirjansa tekemään ja saadaan näin hiukan todenmukaisempaa ja järkevämpää näkökulmaa asiaan.

Kuvaavaa on se, että esim. Riku Rinteen Syvyyden kuilusta- kirjaa (jota on myös jaettu ilmaiseksi ala-asteikäisillekin kouluissa) käyttivät myös viranomaistahot lähes ainoana tietolähteenään (niin uskomatonta kuin se onkin) valistaessaan ihmisiä saatananpalvonnasta. Huolimatta siitä, että kirjassa yksityiskohtaisesti kerrottujen sadististen rikosten (joihin kuuului mm. 8-kk ikäisen vauvan sadistinen rituaailmurha Tukholmassa, paloittelumurhia yms. yms) todenperäisyyttä ei kaiketi ole ikinä selvitetty, eikä niistä ole tehty edes rikosilmoituksia. Kirjan päähenkilökin, joka kys. asiat itse väitti kokeneensa, on kadonnut kummasti kuvioista muutamaan vuoden "evankelioimisen" jälkeen.

On uskomatonta kuinka mikä tahansa tarina niellään sinisilmäisesti totena, jos se on painettu kirjaksi, ja höystetty sensaatiomaisella, tunteisiin vetoavalla "mainonnalla". Olisikin mielenkiintoista tietää millainen merkitys tällä Rinteen, Päivi Niemen ja kumppaneiden koulutyöllä on ollut saatananpalvontailmiön nostattamisessa suomeen 90- luvulla. Rinne ja kumppanit juoksivat (ja juoksevat kaiketi edelleen) kouluissa kiertämässä "sanomansa" kanssa, jossa saatananpalvonta näytteli ainakin 90- luvun alkupuolella hyvin suurta roolia. He "varoittavat" lapsia saatananpalvonnasta. Siis aiheesta, jonka jokainen vähänkin ajatteleva ihminen tietää vain lietsovan _mielenkiintoa_ kys. aiheeseen keskenkasvuisissa nuorissa, jotka etsivät jännitystä elämäänsä, ja jotka eivät parempaakaan sisältöä elämäänsä löydä.

Voisi siis sanoa, että monet monet mustiin pukeutuvat, raskaampaa metallia kuuntelevat nuoret ovat olleen aikojen saatossa hyvin suuri uskonnon uhrien joukko. He ovat saaneet kärsiä uskovaisten, sekä uskonnollisten kiihkoilijoiden heihin ja heidän elämäntyyliinsä kohdistuvasta ennakkoluulojen lietsonnasta, ja sen seurauksista siinä miten muu yhteiskunta heihin suhtautuu.

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vaitokset.nsf/0/b031d1e5e90f986dc22570110045ffef?OpenDocument