Isännän kuolema

Harry Potter asui suuressa ja mahtavassa Sikalassa. Hän omisti ainoastaan rähjäisen ja kuluneen rievun joka haisi todella pahalle. Harrylla ei ollut ystäviä, ainoastaan todella rikas ja ilkeämielinen Tehtaanpatruuna joka oli hänen pomonsa nimeltään Dobby. Harry vihasi Dobbya koko sydämestään ja olisi mieluummin nähnyt tämän kuolleena kuin elävänä läskikasana.
Eräänä päivänä Dobbyn serkku Ron Weasley saapui vierailulle. Ron oli kitsas kitupiikki jonka kerrottiin harjoittaneen orjakauppaa nuoruudessaan. Tästä seikasta huolimatta Harry rakastui oitis. Hän olisi valmiina iskemään tämän punatukkaisen hurmurin.
"Sir Dobby." Aloitti Ron. " Miten olette voineet? Olen kuullut että aikoisitte avioliittoon. Miten on, onko tämä totta?" Dobby mietti hetken ja vastasi: " Kyllä,kuten tiedätte minulla on valtava omaisuus jonka joudun jättämään siirtyessäni ikuisuuteen. Siksi minun on saatava poikalapsi sillä tytöt ovat saamattomia vätyksiä." Harry joka kuunteli uteliaana tätä keskustelua oven takana järkyttyi niin pahanpäiväisesti tästä rasistisesta lausunnosta että unohti kello viiden teensä -joka sisälsi kuumaa maitoa- kokonaan.
Seuraavana päivänä Harryn pilkkoessa puita liiterissä hän kuuli laukauksen päärakennuksesta ja juoksi rinteen poikki taloa kohti: " Siis mitä helvettiä täällä tapahtuu." Hän mietti rynnätessään ovesta sisään. Avattuaan ruokasalin oven hän järkyttyi pahanpäiväisesti: Dobby makasi kuolleena lattialla Ronin seisoessa vieressä järkyttyneenä. Harry otti seinältä isäntänsä entisen revoverin ja kuljetti ihastuksensa poliisikamarille.
Parin päivän Kuluttua paikalle saapui tarkastaja S.Kalkaros joka oli asemastaan huolimatta piirikunnan tyhmin mies. Hän piti ilmeisenä että tutkimuksia oli turha jatkaa sillä kukaan muu kuin Sir Ron ei olisi voinut murhata Herra Dobbya. Mutta sitten hän keksi Harryn ja halusi kuulustella tätä: " Murhasitko Dobbyn?" Oli hänen ainoa kysymyksensä. Ennen kuin Harry ehti vastata häntä jo kuljetettiin Lontooseen tarkempiin tukimuksiin.
Myöhemmin Baker Street 221 B:ssä istuimme mukavasti tuolissamme sanomalehteensä uppoutunut Voldemort ja minä, tohtori Lipetit.
"Lipetit." Sanoi Voldemort jäykästi. "Nähtävästi tänne pyrkii joku hätääntynyt neitonen." Totesi Voldemort katsottuaan ikkunaan. Yhtäkkiä ovesta ryntäsi sisään todella hämmästyttävän kaunis neito. " Olen Cho Chang. Ystäväni ja eräs Herra on pidätettynä epäiltynä isäntämme murhasta." Kerrottuaan kaiken Voldemort sanoi: "Lähdetään Lipetit ja Chang. Hetkeäkään ei ole hukattavana."