Mikä asia vaikuttaa tuonpuoleisessa oloaikaan?

Anonyymi-ap

Jos kuolee nuorena tai joku tärkeä elämäntehtävä jää kesken niin palataanlo takaisin piankin?

189

222

    Vastaukset 189

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Tuonpuoleisessa oloaikaa ei ajatella samalla tavalla kuin maallista aikaa. Sielu (jiva) jatkaa matkaansa kuoleman jälkeen karmansa, tietoisuutensa ja kiintymystensä ohjaamana. Olennaista ei ole niinkään se, kuoliko ihminen nuorena vai vanhana, vaan millaisessa tietoisuudessa hän lähti tästä elämästä ja mitä vaikutelmia (samskaroita) mieleen jäi.

      • Anonyymi00002

        Keskeneräiset halut, vahvat kiintymykset ja toteutumattomat pyrkimykset voivat vetää sielua takaisin aineelliseen maailmaan. Jos ihmisellä jäi jokin hyvin voimakas elämäntehtävä, vastuu tai kaipaus kesken, se voi vaikuttaa seuraavan syntymän suuntaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että “palataan nopeasti takaisin” automaattisesti nuorena kuolemisen vuoksi, vaan siitä, mihin tietoisuus kuolinhetkellä kiinnittyy.


      • Anonyymi00003
        Anonyymi00002 kirjoitti:

        Keskeneräiset halut, vahvat kiintymykset ja toteutumattomat pyrkimykset voivat vetää sielua takaisin aineelliseen maailmaan. Jos ihmisellä jäi jokin hyvin voimakas elämäntehtävä, vastuu tai kaipaus kesken, se voi vaikuttaa seuraavan syntymän suuntaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että “palataan nopeasti takaisin” automaattisesti nuorena kuolemisen vuoksi, vaan siitä, mihin tietoisuus kuolinhetkellä kiinnittyy.

        Hienojakoinen keho kantaa mukanaan hienovaraista mieltä (manas), egoa (ahankara) ja vaikutelmia (samskara). Ne muodostavat eräänlaisen psyykkisen jatkumon. Mitä voimakkaampi kiintymys, sitä enemmän se vetää kohti uutta syntymää. Siksi joku, joka kuolee hyvin kiintyneenä keskeneräiseen tehtävään, voi syntyä suhteellisen nopeasti uudelleen jatkamaan samoja taipumuksia toisessa muodossa.


      • Anonyymi00004
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Hienojakoinen keho kantaa mukanaan hienovaraista mieltä (manas), egoa (ahankara) ja vaikutelmia (samskara). Ne muodostavat eräänlaisen psyykkisen jatkumon. Mitä voimakkaampi kiintymys, sitä enemmän se vetää kohti uutta syntymää. Siksi joku, joka kuolee hyvin kiintyneenä keskeneräiseen tehtävään, voi syntyä suhteellisen nopeasti uudelleen jatkamaan samoja taipumuksia toisessa muodossa.

        Mutta tämä ei ole mekaaninen sääntö. Ei ajatella, että “nuorena kuollut palaa heti”. Ratkaisevaa on sisäinen tila. Kaksi nuorena kuollutta ihmistä voisi saada täysin erilaisen jatkon:

        toinen voi olla täynnä pelkoa, vihaa tai keskeneräisiä haluja ja sitoutua nopeasti uuteen ruumiiseen, toinen taas voi olla henkisesti valveutunut ja irtautuneempi maallisista kiintymyksistä, jolloin hänen matkansa kulkee toiseen suuntaan.


      • Anonyymi00005
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Mutta tämä ei ole mekaaninen sääntö. Ei ajatella, että “nuorena kuollut palaa heti”. Ratkaisevaa on sisäinen tila. Kaksi nuorena kuollutta ihmistä voisi saada täysin erilaisen jatkon:

        toinen voi olla täynnä pelkoa, vihaa tai keskeneräisiä haluja ja sitoutua nopeasti uuteen ruumiiseen, toinen taas voi olla henkisesti valveutunut ja irtautuneempi maallisista kiintymyksistä, jolloin hänen matkansa kulkee toiseen suuntaan.

        Hienojakoinen keho - eräänlainen sillanrakentaja elämien välillä. Se kantaa mukanaan muistijälkiä, karmisia vaikutelmia, tunne-siteitä ja niitä haluja, joita ihminen ei ehtinyt päästää irti. Sen vuoksi uusi elämä ei ala täysin tyhjästä, vaan rakentuu niiden hienovaraisten taipumusten ympärille, jotka sielu tuo mukanaan.


      • Anonyymi00006
        Anonyymi00005 kirjoitti:

        Hienojakoinen keho - eräänlainen sillanrakentaja elämien välillä. Se kantaa mukanaan muistijälkiä, karmisia vaikutelmia, tunne-siteitä ja niitä haluja, joita ihminen ei ehtinyt päästää irti. Sen vuoksi uusi elämä ei ala täysin tyhjästä, vaan rakentuu niiden hienovaraisten taipumusten ympärille, jotka sielu tuo mukanaan.

        Jälleensyntymän rytmi liittyy tähän hienovaraiseen rakenteeseen. Jos mieli on täynnä levottomuutta, voimakkaita haluja tai syviä aineellisia kiintymyksiä, tietoisuus hakeutuu nopeasti uuteen ruumiilliseen kokemukseen. Jos taas ihminen on elänyt enemmän irtautunut maallisista sidoksista, siirtymä voi olla erilainen ja tietoisuus kevyempi.


      • Anonyymi00007
        Anonyymi00006 kirjoitti:

        Jälleensyntymän rytmi liittyy tähän hienovaraiseen rakenteeseen. Jos mieli on täynnä levottomuutta, voimakkaita haluja tai syviä aineellisia kiintymyksiä, tietoisuus hakeutuu nopeasti uuteen ruumiilliseen kokemukseen. Jos taas ihminen on elänyt enemmän irtautunut maallisista sidoksista, siirtymä voi olla erilainen ja tietoisuus kevyempi.

        Hienovarainenkaan keho ei ole sielun todellinen olemus. Sielu itse, atma, on ikuinen ja puhdas. Mieli, ego, muistot ja karmiset kerrostumat ovat vain peitteitä sen ympärillä, kuin vaatteita alkuperäisen tietoisuuden yllä.


      • Anonyymi00008
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        Hienovarainenkaan keho ei ole sielun todellinen olemus. Sielu itse, atma, on ikuinen ja puhdas. Mieli, ego, muistot ja karmiset kerrostumat ovat vain peitteitä sen ympärillä, kuin vaatteita alkuperäisen tietoisuuden yllä.

        Karkea fyysinen ruumis hajoaa, mutta tietoisuus ei lakkaa olemasta. Sielu jatkaa matkaansa hienovaraisen kehon ympäröimänä, ja juuri tämä hienojakoinen olemus kantaa mukanaan sen, mitä ihminen sisimmässään oli rakentanut koko elämänsä ajan.


      • Anonyymi00009
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Karkea fyysinen ruumis hajoaa, mutta tietoisuus ei lakkaa olemasta. Sielu jatkaa matkaansa hienovaraisen kehon ympäröimänä, ja juuri tämä hienojakoinen olemus kantaa mukanaan sen, mitä ihminen sisimmässään oli rakentanut koko elämänsä ajan.

        Jokainen kokemus jättää jäljen mieleen. Jokainen pelko, rakkaus, trauma, kaipaus, kunnianhimo ja rukous painautuu hienovaraiseen rakenteeseen. Vaikka näkyvä ruumis katoaa, nuo vaikutelmat eivät katoa heti. Ne jäävät elämään hienojakoiseen kehoon kuin siemenet, jotka odottavat sopivaa maaperää kasvaakseen uudelleen esiin.


      • Anonyymi00010
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Jokainen kokemus jättää jäljen mieleen. Jokainen pelko, rakkaus, trauma, kaipaus, kunnianhimo ja rukous painautuu hienovaraiseen rakenteeseen. Vaikka näkyvä ruumis katoaa, nuo vaikutelmat eivät katoa heti. Ne jäävät elämään hienojakoiseen kehoon kuin siemenet, jotka odottavat sopivaa maaperää kasvaakseen uudelleen esiin.

        Jälleensyntymä ei ole sattumanvarainen tapahtuma. Se ei ole myöskään täysin ulkopuolelta määrätty tuomio. Pikemminkin sielu vetäytyy luonnostaan sellaiseen olemassaolon muotoon, joka vastaa sen syvimpiä kiintymyksiä ja tietoisuuden tilaa. Ihminen kulkee kohti sitä, mitä hän sisimmässään kaipaa.


      • Anonyymi00011
        Anonyymi00010 kirjoitti:

        Jälleensyntymä ei ole sattumanvarainen tapahtuma. Se ei ole myöskään täysin ulkopuolelta määrätty tuomio. Pikemminkin sielu vetäytyy luonnostaan sellaiseen olemassaolon muotoon, joka vastaa sen syvimpiä kiintymyksiä ja tietoisuuden tilaa. Ihminen kulkee kohti sitä, mitä hän sisimmässään kaipaa.

        Aineellinen elämä alkaa siitä, että tietoisuus samaistuu kehoon: mieleen, egoon, haluihin ja pelkoihin. Ihminen alkaa pitää niitä omana todellisena itsenään.

        Tästä syntyy karminen jatkumo. Ei siksi, että joku ulkopuolinen rankaisisi sielua, vaan siksi että tietoisuus tarttuu jatkuvasti uusiin kokemuksiin ja identiteetteihin. Halu synnyttää toimintaa, toiminta jättää vaikutelman, vaikutelma synnyttää uuden halun. Näin hienovarainen keho rakentaa jatkuvuutta elämästä toiseen.


      • Anonyymi00012
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        Aineellinen elämä alkaa siitä, että tietoisuus samaistuu kehoon: mieleen, egoon, haluihin ja pelkoihin. Ihminen alkaa pitää niitä omana todellisena itsenään.

        Tästä syntyy karminen jatkumo. Ei siksi, että joku ulkopuolinen rankaisisi sielua, vaan siksi että tietoisuus tarttuu jatkuvasti uusiin kokemuksiin ja identiteetteihin. Halu synnyttää toimintaa, toiminta jättää vaikutelman, vaikutelma synnyttää uuden halun. Näin hienovarainen keho rakentaa jatkuvuutta elämästä toiseen.

        Kuoleman jälkeinen tila ei siis ole täysin irrallinen maailma, vaan jatkoa sille tietoisuudelle, jota ihminen kantoi jo eläessään. Kuolema paljastaa suunnan, johon ihminen oli jo kulkemassa.


      • Anonyymi00013
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Kuoleman jälkeinen tila ei siis ole täysin irrallinen maailma, vaan jatkoa sille tietoisuudelle, jota ihminen kantoi jo eläessään. Kuolema paljastaa suunnan, johon ihminen oli jo kulkemassa.

        Vapautuminen ei siis tarkoita persoonallisuuden häviämistä, vaan sitä, että alkuperäinen identiteetti tulee jälleen näkyviin kaikkien karmisten kerrosten alta.


    • Tuonpuolele ei vaikuta mikään asia, ainosataa jos armokelpaa se vaikuttaa pelastukseen, koska synnit jeesuses on anteeksi saanut.

    • Anonyymi00014
      • Anonyymi00016

        "Pitää saada synit anteeksi täällä ajassa ja se tapahtuu vain Jeesuksen Kristuksen kautta."

        Ei pidä.


      • Anonyymi00017
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        "Pitää saada synit anteeksi täällä ajassa ja se tapahtuu vain Jeesuksen Kristuksen kautta."

        Ei pidä.

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

        ”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”

        https://vedabase.io/en/lib

        Selitys
        Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.

        Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.



        Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:

        gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
        se yāya vrajendra-suta-pāśa

        Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.

        namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
        kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ

        Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.


      • Anonyymi00018
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

        ”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”

        https://vedabase.io/en/lib

        Selitys
        Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.

        Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.



        Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:

        gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
        se yāya vrajendra-suta-pāśa

        Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.

        namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
        kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ

        Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.

        Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.


      • Anonyymi00019
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

        Tässä mielessä hänen asenteensa voidaan nähdä radikaalimpana kuin se tapa, jolla Jeesus Kristus usein ymmärretään kristillisessä teologiassa: pelastus liittyy suhteeseen, uskoon ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä avoin kaikille, mutta se toteutuu niissä, jotka astuvat siihen sisään.

        Mutta tässä kohtaa on tärkeä syvennys: Gaudiya-näkökulma ei väitä, että Jeesus Kristusn myötätunto olisi rajallinen sydämeltään. Ero ei ole sydämen kapasiteetissa, vaan siinä, miten armo teologisesti kuvataan toimivan.

        Vāsudeva Datta Ṭhākuran rukous menee vielä yhden askeleen pidemmälle:

        hän ei ainoastaan tarjoa armoa kaikille
        hän on valmis kantamaan kaiken ilman mitään ehtoa tai vastetta


      • Anonyymi00020
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Tässä mielessä hänen asenteensa voidaan nähdä radikaalimpana kuin se tapa, jolla Jeesus Kristus usein ymmärretään kristillisessä teologiassa: pelastus liittyy suhteeseen, uskoon ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä avoin kaikille, mutta se toteutuu niissä, jotka astuvat siihen sisään.

        Mutta tässä kohtaa on tärkeä syvennys: Gaudiya-näkökulma ei väitä, että Jeesus Kristusn myötätunto olisi rajallinen sydämeltään. Ero ei ole sydämen kapasiteetissa, vaan siinä, miten armo teologisesti kuvataan toimivan.

        Vāsudeva Datta Ṭhākuran rukous menee vielä yhden askeleen pidemmälle:

        hän ei ainoastaan tarjoa armoa kaikille
        hän on valmis kantamaan kaiken ilman mitään ehtoa tai vastetta

        Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

        Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).

        Kärsimyksen teologia

        Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

        Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.

        Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

        Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

        Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

        Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

        Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
        Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

        Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

        halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

        Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.

        Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

        Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

        Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

        Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

        Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

        Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

        Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
        Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

        Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.


      • Anonyymi00021
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

        Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).

        Kärsimyksen teologia

        Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

        Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.

        Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

        Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

        Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

        Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

        Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
        Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

        Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

        halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

        Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.

        Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

        Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

        Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

        Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

        Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

        Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

        Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
        Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

        Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.

        https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/


      • Anonyymi00022
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

        Bhaktan myötätunto ei rajoitu seuraajiin, uskoviin tai tiettyyn yhteisöön, vaan kohdistuu kaikkiin eläviin olentoihin ilman ehtoja.

        Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista.


      • Anonyymi00023
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Bhaktan myötätunto ei rajoitu seuraajiin, uskoviin tai tiettyyn yhteisöön, vaan kohdistuu kaikkiin eläviin olentoihin ilman ehtoja.

        Tällainen rakkaus ei perustu siihen, kuka “ansaitsee” pelastuksen tai kuka kääntyy Jumalan puoleen, vaan siihen, että kaikki ovat ikuisesti yhteydessä Jumalaan. Siksi bhakta haluaa kaikkien vapautuvan — riippumatta heidän asemastaan, uskosta tai valinnoista.

        Tässä ilmenee para-duḥkha-duḥkhī-ihanteen radikaali luonne: myötätunto ei ole valikoivaa, vaan täysin universaalia.
        Tämä tekee bhaktista ainutlaatuisen: hän ei aseta ehtoja rakkaudelleen, eikä rajoja myötätunnolleen — ja juuri siksi hänen kauttaan Jumalan armo voi ulottua kaikkiin.


      • Anonyymi00024
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Tässä ilmenee para-duḥkha-duḥkhī-ihanteen radikaali luonne: myötätunto ei ole valikoivaa, vaan täysin universaalia.
        Tämä tekee bhaktista ainutlaatuisen: hän ei aseta ehtoja rakkaudelleen, eikä rajoja myötätunnolleen — ja juuri siksi hänen kauttaan Jumalan armo voi ulottua kaikkiin.

        Tässä ilmenee para-duḥkha-duḥkhī-ihanteen radikaali luonne: myötätunto ei ole valikoivaa, kuten kristinuskossa, vaan täysin universaalia.

        Bhaktan näkökulmasta ei ole jakoa “meihin” ja “heihin”. Kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia, ja siksi myötätunto ulottuu jokaiseen ilman ehtoja. Bhakta ei ajattele, että pelastus kuuluisi vain seuraajille tai tiettyyn ryhmään, vaan hän toivoo vilpittömästi kaikkien vapautumista.


      • Anonyymi00025
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Tässä ilmenee para-duḥkha-duḥkhī-ihanteen radikaali luonne: myötätunto ei ole valikoivaa, kuten kristinuskossa, vaan täysin universaalia.

        Bhaktan näkökulmasta ei ole jakoa “meihin” ja “heihin”. Kaikki jīvat ovat Jumalan ikuisia osasia, ja siksi myötätunto ulottuu jokaiseen ilman ehtoja. Bhakta ei ajattele, että pelastus kuuluisi vain seuraajille tai tiettyyn ryhmään, vaan hän toivoo vilpittömästi kaikkien vapautumista.

        Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”

        Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.

        Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:

        toiset eivät ole enää “toisia”
        heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
        myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko

        Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.

        Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.

        Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:

        ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
        kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt

        Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.

        Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.

        Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti.


      • Anonyymi00026
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”

        Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.

        Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:

        toiset eivät ole enää “toisia”
        heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
        myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko

        Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.

        Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.

        Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:

        ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
        kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt

        Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.

        Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.

        Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti.

        Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

        Gauḍīya-näkökulmasta tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.

        Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.

        Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:

        uskoa
        kääntymystä
        vastaanottamista

        Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.


        Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:


        Tässä mielessä Gauḍīya- huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.


      • Anonyymi00027
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

        Gauḍīya-näkökulmasta tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.

        Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.

        Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:

        uskoa
        kääntymystä
        vastaanottamista

        Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.


        Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:


        Tässä mielessä Gauḍīya- huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.

        Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.


      • Anonyymi00028
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

        monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.

        Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.

        Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”


      • Anonyymi00029
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.

        Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.

        Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”

        Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”

        Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”


      • Anonyymi00030
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”

        Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”

        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

        Jumalan ikioma Auschwitz
        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

        Älykkäät kristityt sanovat:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Tässä, voitte itse lukea.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Jumalan ikioma Auschwitz

        On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

        Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

        Tässä, voitte itse lukea.
        Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä, eivät kaktuksia. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä ja ovat jälleen tulossa ihmisiksi.


      • Anonyymi00031
        Anonyymi00030 kirjoitti:

        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

        Jumalan ikioma Auschwitz
        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

        Älykkäät kristityt sanovat:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Tässä, voitte itse lukea.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Jumalan ikioma Auschwitz

        On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

        Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

        Tässä, voitte itse lukea.
        Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

        Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä, eivät kaktuksia. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä ja ovat jälleen tulossa ihmisiksi.

        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

        Älykkäät kristityt sanovat:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Tässä, voitte itse lukea.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Jumalan ikioma Auschwitz


      • Anonyymi00032
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

        Älykkäät kristityt sanovat:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Tässä, voitte itse lukea.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Jumalan ikioma Auschwitz

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen


      • Anonyymi00033
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Perityn synnin ongelma. Perisynti
        Anonyymi-ap
        2026-06-11 11:11:44

        Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.

        Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.

        Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.

        Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

        Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

        https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

        Räisäsen Rosoinen Raamattu


        ”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

        https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

        Räisäsen Rosoinen Raamattu

        Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

        Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.


      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Perityn synnin ongelma. Perisynti
        Anonyymi-ap
        2026-06-11 11:11:44

        Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.

        Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.

        Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.

        Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

        Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

        https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

        Räisäsen Rosoinen Raamattu


        ”Paha ikään kuin demokratisoidaan: kaikki ovat yhtä kelvottomia. Demokratisoinnin syy on siis mielestäni siinä, että teologinen teoria vaatii kaikkia olemaan toivottomassa tilanteessa, koska muuten Kristuksen uhri ei olisi totaalinen, kaikkia koskeva. Luterilaisella ihmiskuvalla on suuret ansionsa. Se edistää nöyryyttä ja auttaa kamppailemaan omahyväisyyttä ja itsekorotusta vastaan, se auttaa ihmisiä tunnustamaan oman pimeän puolensa. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että jos kaikki ovat Jumalan edessä yhtä syntisiä kuin julmin diktaattori, synti trivialisoituu. Traditio ikään kuin päästää todellisen pahan aikaansaajat vastuusta (kaikki muutkin ovat pohjimmiltaan samanlaisia). Ennen muuta se kasaa suuren kuorman juuri niiden harteille, joiden henkinen rakenne on heikoin sitä kestämään. (…) Siunattu synnintunto on ollut niiden pienten ja heikkojen etuoikeus, joiden mieli on arka ja itsetunto maassa. Heille kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johon uskomalla syntinen saa syntinsä anteeksi. Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut. Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

        https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

        Räisäsen Rosoinen Raamattu

        Olemme lääkinneet haavoja, jotka olemme itse lyöneet.” (s. 163-164)

        Heikki Räisänen-Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori. Teologian tohtori Räisänen toimi Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.

        "Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
        Se on vapautumista:

        väärästä identiteetistä

        karmallisesta sidonnaisuudesta

        tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

        Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Ei ole ikuista kadotusta.

        Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

        Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

        Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

        "pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
        Ei syyllinen - armahdettu.
        Vaan tietämätön - herännyt.

        Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

        Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

        Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

        Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

        Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

        Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

        Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

        Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

        Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

        Piste.

        Ei ole mitään muuta mistä pelastua.


      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        "Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
        Se on vapautumista:

        väärästä identiteetistä

        karmallisesta sidonnaisuudesta

        tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

        Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Ei ole ikuista kadotusta.

        Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

        Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

        Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

        "pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
        Ei syyllinen - armahdettu.
        Vaan tietämätön - herännyt.

        Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

        Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

        Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

        Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.

        Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

        Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

        Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

        Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

        Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

        Piste.

        Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.


      • Anonyymi00036
        Anonyymi00035 kirjoitti:

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.

        Meillä ei ole käsitettä perisynnist', että yksilö olisi moraalisesti vastuussa toisen olennon, kuten esimerkiksi Aataman ja Eevan, teosta (hohhoijaa).

        Jīva ei kanna vierasta syyllisyyttä, vaan jokainen sielu (jīva) toimii oman tietoisuutensa, karmansa (karma) ja saṃskāroidensa mukaisesti.


      • Anonyymi00037
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        Ihminen ei ole pysyvästi hyvä tai paha. Ulkoiset teot ja ominaisuudet eivät määrittele sielun (jīva) todellista asemaa.

        Meillä ei ole käsitettä perisynnist', että yksilö olisi moraalisesti vastuussa toisen olennon, kuten esimerkiksi Aataman ja Eevan, teosta (hohhoijaa).

        Jīva ei kanna vierasta syyllisyyttä, vaan jokainen sielu (jīva) toimii oman tietoisuutensa, karmansa (karma) ja saṃskāroidensa mukaisesti.

        Toisin sanoen kukaan ei ole vastuussa toisen sielun teoista. Jokainen jīva kokee oman karmansa seuraukset, eikä synnin tila siirry sukupolvelta toiselle moraalisena syyllisyytenä. Aineellisen kärsimyksen syy ei ole peritty synti, vaan tietämättömyys (avidyā) ja Jumalan unohtaminen (Bhagavān-vismṛti).


      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Toisin sanoen kukaan ei ole vastuussa toisen sielun teoista. Jokainen jīva kokee oman karmansa seuraukset, eikä synnin tila siirry sukupolvelta toiselle moraalisena syyllisyytenä. Aineellisen kärsimyksen syy ei ole peritty synti, vaan tietämättömyys (avidyā) ja Jumalan unohtaminen (Bhagavān-vismṛti).

        Ihminen ei ole lähtökohtaisesti “syyllinen” vaan ehdollistunut (baddha-jīva)
        Kärsimys ei ole rangaistus peritystä synnistä, vaan karman ja harhan seurausta
        Jokainen sielu voi muuttua, koska tila ei ole pysyvä


      • Anonyymi00039
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Ihminen ei ole lähtökohtaisesti “syyllinen” vaan ehdollistunut (baddha-jīva)
        Kärsimys ei ole rangaistus peritystä synnistä, vaan karman ja harhan seurausta
        Jokainen sielu voi muuttua, koska tila ei ole pysyvä

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Jīva (yksilöllinen tietoisuus, ikuinen minuus) ei kanna moraalista vastuuta Aatamin, Eevan tai minkään muun olennon teoista. Jokainen jīva kohtaa omien valintojensa, omien saṁskārojensa (saṁskāra, tietoisuuteen painunut vaikutelma) ja oman karmansa (karma, teko ja sen seuraus) seuraukset.


        Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paramparamme pitäisi nykyistä ihmiselämää täydellisenä tai ongelmattomana. Päinvastoin. Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.


      • Anonyymi00040
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Jīva (yksilöllinen tietoisuus, ikuinen minuus) ei kanna moraalista vastuuta Aatamin, Eevan tai minkään muun olennon teoista. Jokainen jīva kohtaa omien valintojensa, omien saṁskārojensa (saṁskāra, tietoisuuteen painunut vaikutelma) ja oman karmansa (karma, teko ja sen seuraus) seuraukset.


        Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että paramparamme pitäisi nykyistä ihmiselämää täydellisenä tai ongelmattomana. Päinvastoin. Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.

        Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.


      • Anonyymi00041
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Aineellinen olemassaolo on täynnä kärsimystä, epävarmuutta, menetystä, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Jos joku on köyhä, vainottu, sairas, sodan keskellä tai syvän psykologisen ahdistuksen vallassa, voidaan täysin oikeutetusti sanoa, että hän tarvitsee pelastusta kyseisestä tilanteesta. Inhimillisellä tasolla pelastus, apu, turva ovat todellisia ja välttämättömiä.

        Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.

        Tämä väite kuulostaa aluksi paradoksaaliselta. Kuinka voidaan sanoa näin maailmassa, jossa kärsimystä on kaikkialla? Vastaus löytyy jīvan todellisesta asemasta, koska jīva ei ole keho eikä mielen jatkuvasti muuttuva sisältö. Jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), mutta se elää tällä hetkellä unohtaneena oman todellisen luontonsa. Ongelma ei siis ole jīvan olemuksessa vaan sen samaistumisessa väliaikaisiin ilmiöihin.

        Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."


      • Anonyymi00042
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.

        Tämä väite kuulostaa aluksi paradoksaaliselta. Kuinka voidaan sanoa näin maailmassa, jossa kärsimystä on kaikkialla? Vastaus löytyy jīvan todellisesta asemasta, koska jīva ei ole keho eikä mielen jatkuvasti muuttuva sisältö. Jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), mutta se elää tällä hetkellä unohtaneena oman todellisen luontonsa. Ongelma ei siis ole jīvan olemuksessa vaan sen samaistumisessa väliaikaisiin ilmiöihin.

        Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.


      • Anonyymi00043
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.

        Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.


      • Anonyymi00044
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.

        Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."
        Tästä syntyy kaikki eksistentiaalinen kärsimys.
        Kun ihminen unohtaa todellisen luontonsa, hän alkaa etsiä pysyvyyttä asioista, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia. Hän etsii kuolemattomuutta kuolevaisesta, täydellisyyttä epätäydellisestä ja rajatonta onnea rajallisista kohteista.
        Siksi Gauḍīya-ajattelussa todellinen ongelma ei ole synti juridisessa merkityksessä vaan Bhagavān-vismṛti (Bhagavān-vismṛti, Jumalan unohtaminen). Kärsimys ei ole ensisijaisesti rangaistus vaan seuraus väärästä samaistumisesta.
        Tässä kohden ero perisyntioppiin tulee erityisen näkyväksi.
        Perisyntiopissa ihmisen ongelma on usein se, että hän on langennut olento, joka tarvitsee anteeksiantoa Mutta meille ihmisen ongelma on ennen kaikkea se, että hän on unohtanut, kuka hän todella on. Tarvitaan heräämistä eikä niinkään juridista vapauttamista syyllisyydestä.
        Tästä aspektista katsottuna voidaan sanoa, että aineellisissa olosuhteissa pelastus on usein tarpeen, mutta absoluuttisessa mielessä mitään pelastettavaa ei ole koskaan ollut.
        Jīva ei ole rikkoutunut.
        Jīva ei ole turmeltunut.
        Jīva ei ole muuttunut ontologisesti pahaksi.
        Jīva on vain peittynyt.
        Tätä voidaan verrata aurinkoon pilvien takana. Pilvet voivat peittää auringon näkyvistä, mutta ne eivät muuta aurinkoa miksikään. Samalla tavalla māyā (harhaan perustuva peittävä voima) voi peittää jīvan tietoisuuden, mutta se ei kykene muuttamaan jīvan ikuista olemusta.


        Tämä on yksi Gauḍīya-ajattelun syvimmistä ja kauneimmista näkemyksistä.
        Lopullinen todellisuus ei ole syyllisyys vaan suhde.
        Lopullinen ongelma ei ole rikosrekisteri vaan unohtaminen.
        Lopullinen ratkaisu ei ole tuomion kumoaminen vaan muistaminen.
        Kun jīva herää alkuperäiseen tietoisuuteensa, se ymmärtää olevansa Kṛṣṇera nitya-dāsa, kuten Śrī Caitanya Mahāprabhu opetti. Tällöin vapautuminen ei ole uuden tilan saavuttamista vaan sen tunnistamista, mikä on ollut totta koko ajan.
        Tästä syystä Gauḍīya-viisaus voidaan ilmaista seuraavasti:
        Aineellisella tasolla on lukemattomia asioita, joista ihmiset tarvitsevat pelastusta: köyhyydestä, sodasta, sairaudesta, sorrosta, yksinäisyydestä ja epätoivosta.
        Mutta syvimmällä tasolla jīvaa ei tarvitse pelastaa lainkaan.
        Se ei ole koskaan menettänyt todellista luontoaan.
        Se ei ole koskaan lakannut olemasta Jumalan rakastama.
        Se ei ole koskaan muuttunut olemuksellisesti virheelliseksi.
        Tarvitaan vain muistaminen siitä, mikä on ollut totta alusta asti.
        aineellinen harha voi olla voimakas, mutta se on aina pinnallinen. Jīvan alkuperäinen luonto on syvemmällä kuin mikään kärsimys, mikään karma, mikään saṁsāra (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) ja mikään tietämättömyys. Sen vuoksi lopullinen totuus ei ole lankeemus vaan mahdollisuus herätä siihen, mitä jīva on ikuisesti ollut.


      • Anonyymi00045
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        Tätä kutsutaan nimellä avidyā (tietämättömyys). Avidyā ei tarkoita tiedon puutetta tavallisessa mielessä, vaan väärää identiteettiä. Jīva alkaa ajatella: "Minä olen tämä keho. Minä olen tämä asema. Minä olen tämä kansallisuus. Minä olen nämä onnistumiset ja epäonnistumiset."
        Tästä syntyy kaikki eksistentiaalinen kärsimys.
        Kun ihminen unohtaa todellisen luontonsa, hän alkaa etsiä pysyvyyttä asioista, jotka ovat luonteeltaan väliaikaisia. Hän etsii kuolemattomuutta kuolevaisesta, täydellisyyttä epätäydellisestä ja rajatonta onnea rajallisista kohteista.
        Siksi Gauḍīya-ajattelussa todellinen ongelma ei ole synti juridisessa merkityksessä vaan Bhagavān-vismṛti (Bhagavān-vismṛti, Jumalan unohtaminen). Kärsimys ei ole ensisijaisesti rangaistus vaan seuraus väärästä samaistumisesta.
        Tässä kohden ero perisyntioppiin tulee erityisen näkyväksi.
        Perisyntiopissa ihmisen ongelma on usein se, että hän on langennut olento, joka tarvitsee anteeksiantoa Mutta meille ihmisen ongelma on ennen kaikkea se, että hän on unohtanut, kuka hän todella on. Tarvitaan heräämistä eikä niinkään juridista vapauttamista syyllisyydestä.
        Tästä aspektista katsottuna voidaan sanoa, että aineellisissa olosuhteissa pelastus on usein tarpeen, mutta absoluuttisessa mielessä mitään pelastettavaa ei ole koskaan ollut.
        Jīva ei ole rikkoutunut.
        Jīva ei ole turmeltunut.
        Jīva ei ole muuttunut ontologisesti pahaksi.
        Jīva on vain peittynyt.
        Tätä voidaan verrata aurinkoon pilvien takana. Pilvet voivat peittää auringon näkyvistä, mutta ne eivät muuta aurinkoa miksikään. Samalla tavalla māyā (harhaan perustuva peittävä voima) voi peittää jīvan tietoisuuden, mutta se ei kykene muuttamaan jīvan ikuista olemusta.


        Tämä on yksi Gauḍīya-ajattelun syvimmistä ja kauneimmista näkemyksistä.
        Lopullinen todellisuus ei ole syyllisyys vaan suhde.
        Lopullinen ongelma ei ole rikosrekisteri vaan unohtaminen.
        Lopullinen ratkaisu ei ole tuomion kumoaminen vaan muistaminen.
        Kun jīva herää alkuperäiseen tietoisuuteensa, se ymmärtää olevansa Kṛṣṇera nitya-dāsa, kuten Śrī Caitanya Mahāprabhu opetti. Tällöin vapautuminen ei ole uuden tilan saavuttamista vaan sen tunnistamista, mikä on ollut totta koko ajan.
        Tästä syystä Gauḍīya-viisaus voidaan ilmaista seuraavasti:
        Aineellisella tasolla on lukemattomia asioita, joista ihmiset tarvitsevat pelastusta: köyhyydestä, sodasta, sairaudesta, sorrosta, yksinäisyydestä ja epätoivosta.
        Mutta syvimmällä tasolla jīvaa ei tarvitse pelastaa lainkaan.
        Se ei ole koskaan menettänyt todellista luontoaan.
        Se ei ole koskaan lakannut olemasta Jumalan rakastama.
        Se ei ole koskaan muuttunut olemuksellisesti virheelliseksi.
        Tarvitaan vain muistaminen siitä, mikä on ollut totta alusta asti.
        aineellinen harha voi olla voimakas, mutta se on aina pinnallinen. Jīvan alkuperäinen luonto on syvemmällä kuin mikään kärsimys, mikään karma, mikään saṁsāra (saṁsāra, syntymän ja kuoleman kiertokulku) ja mikään tietämättömyys. Sen vuoksi lopullinen totuus ei ole lankeemus vaan mahdollisuus herätä siihen, mitä jīva on ikuisesti ollut.

        Mutta jīva ei ole lähtökohtaisesti paha, eikä mikään hänen kokemansa aineellinen kärsimys merkitse, että hänen henkinen olemuksensa olisi turmeltunut. Tämä on syvällinen ero perinteiseen kristilliseen perisyntioppiin, jossa ihminen katsotaan syntiseksi jo syntyessään ja jossa syyllisyys siirtyy sukupolvelta toiselle.


        Räisänen huomauttaa samansuuntaisesti, että perisynti demokratisoi pahan: kaikki ovat lähtökohtaisesti "samaa luokkaa", riippumatta siitä, ovatko he todella tehneet mitään väärää. Tämä ei ole rationaalisesti kestävä väite, sillä se trivialisoisi moraalisesti merkittävät teot ja siirtäisi todellisen vastuun niiltä, jotka vahinkoa todella aiheuttavat, niille, jotka ovat herkempiä moraaliselle paineelle.


      • Anonyymi00046
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Mutta jīva ei ole lähtökohtaisesti paha, eikä mikään hänen kokemansa aineellinen kärsimys merkitse, että hänen henkinen olemuksensa olisi turmeltunut. Tämä on syvällinen ero perinteiseen kristilliseen perisyntioppiin, jossa ihminen katsotaan syntiseksi jo syntyessään ja jossa syyllisyys siirtyy sukupolvelta toiselle.


        Räisänen huomauttaa samansuuntaisesti, että perisynti demokratisoi pahan: kaikki ovat lähtökohtaisesti "samaa luokkaa", riippumatta siitä, ovatko he todella tehneet mitään väärää. Tämä ei ole rationaalisesti kestävä väite, sillä se trivialisoisi moraalisesti merkittävät teot ja siirtäisi todellisen vastuun niiltä, jotka vahinkoa todella aiheuttavat, niille, jotka ovat herkempiä moraaliselle paineelle.

        Jos analysoidaan Räisäsen ajatusta syvemmältä juuri filosofiamme näkökulmasta, kiinnostavin kohta ei ole edes perisynti sinänsä, vaan hänen havaintonsa siitä, että teologinen järjestelmä näyttää ensin luovan ongelman ja sitten tarjoavan siihen ratkaisun.

        Räisänen kirjoittaa:

        "Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut."

        Tämä on erittäin syvällinen huomio.

        Filosofiamme näkökulmasta kysymys kuuluu: mikä on ihmisen alkuperäinen ongelma?

        Jos lähtökohdaksi otetaan, että ihminen syntyy moraalisesti syyllisenä, silloin hänen ensimmäinen ongelmansa on syyllisyys. Tämän jälkeen tarvitaan anteeksiantoa.


      • Anonyymi00047
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        Jos analysoidaan Räisäsen ajatusta syvemmältä juuri filosofiamme näkökulmasta, kiinnostavin kohta ei ole edes perisynti sinänsä, vaan hänen havaintonsa siitä, että teologinen järjestelmä näyttää ensin luovan ongelman ja sitten tarjoavan siihen ratkaisun.

        Räisänen kirjoittaa:

        "Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut."

        Tämä on erittäin syvällinen huomio.

        Filosofiamme näkökulmasta kysymys kuuluu: mikä on ihmisen alkuperäinen ongelma?

        Jos lähtökohdaksi otetaan, että ihminen syntyy moraalisesti syyllisenä, silloin hänen ensimmäinen ongelmansa on syyllisyys. Tämän jälkeen tarvitaan anteeksiantoa.

        TÄMÄ ON PARAS KOHTA!


        Räisänen kirjoittaa:

        "Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut."


      • Anonyymi00048
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        TÄMÄ ON PARAS KOHTA!


        Räisänen kirjoittaa:

        "Usein julistus tuokin todellista lohtua – valitettavasti vain vaivaan, jonka sama julistus on itse aiheuttanut."

        Jos lähtökohdaksi otetaan, että ihminen syntyy moraalisesti syyllisenä, silloin hänen ensimmäinen ongelmansa on syyllisyys. Tämän jälkeen tarvitaan anteeksiantoa.

        Mutta jos lähtökohdaksi otetaan, että jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), silloin ongelma ei voi olla syyllisyys, koska jīvan alkuperäinen olemus ei ole koskaan muuttunut syntiseksi.

        Tällöin koko eksistentiaalinen asetelma muuttuu.

        Ihminen ei tarvitse ensisijaisesti armahdusta.

        Ihminen tarvitsee heräämistä.

        Hän ei tarvitse juridisen statuksensa muuttamista.

        Hän tarvitsee tietoisuutensa kirkastumista.


      • Anonyymi00049
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Jos lähtökohdaksi otetaan, että ihminen syntyy moraalisesti syyllisenä, silloin hänen ensimmäinen ongelmansa on syyllisyys. Tämän jälkeen tarvitaan anteeksiantoa.

        Mutta jos lähtökohdaksi otetaan, että jīva on nitya-siddha (ikuisesti täydellinen), silloin ongelma ei voi olla syyllisyys, koska jīvan alkuperäinen olemus ei ole koskaan muuttunut syntiseksi.

        Tällöin koko eksistentiaalinen asetelma muuttuu.

        Ihminen ei tarvitse ensisijaisesti armahdusta.

        Ihminen tarvitsee heräämistä.

        Hän ei tarvitse juridisen statuksensa muuttamista.

        Hän tarvitsee tietoisuutensa kirkastumista.

        Tässä kohtaa Räisäsen kritiikki ja filosofiamme kohtaavat toisensa hämmästyttävällä tavalla.

        Räisänen huomaa, että perisynti demokratisoi pahan.

        Filosofiamme huomaa, että avidyā demokratisoi harhan.

        Ero on valtava.

        Perisynti sanoo:

        "Kaikki ovat syyllisiä."

        Avidyā sanoo:

        "Kaikki ovat unohtaneet."

        Ensimmäinen on juridinen väite.

        Jälkimmäinen on eksistentiaalinen väite.

        Ensimmäisessä ihmisen syvin identiteetti määritellään ongelman kautta.

        Toisessa ihmisen syvin identiteetti määritellään hänen alkuperäisen luontonsa kautta.

        Tästä seuraa valtava psykologinen ero.

        Jos ihminen uskoo olevansa pohjimmiltaan syntinen, hän alkaa helposti rakentaa identiteettiään puutteen ympärille.

        Jos ihminen ymmärtää olevansa pohjimmiltaan Jumalan rakastama jīva, hän alkaa rakentaa identiteettiään alkuperäisen arvonsa ympärille.

        Tässä mielessä Räisäsen huomio "haavoista, jotka olemme itse lyöneet" koskettaa jotakin hyvin syvää.

        Moni ihminen ei kärsi vain elämästä.

        Moni kärsii myös siitä käsityksestä, joka hänelle on opetettu itsestään.

        Filosofiamme mukaan kaikkein syvin kärsimys ei synny siitä, että ihminen olisi syntinen.

        Se syntyy siitä, että hän luulee olevansa jotakin muuta kuin mitä hän todellisuudessa on.

        Tämä on avidyān ydin.

        Jīva samaistuu kehoon.

        Jīva samaistuu mieleen.

        Jīva samaistuu yhteiskunnalliseen asemaan.

        Jīva samaistuu onnistumisiin.

        Jīva samaistuu epäonnistumisiin.

        Jīva samaistuu jopa omaan syyllisyyteensä.


        Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

        Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

        https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

        Räisäsen Rosoinen Raamattu


      • Anonyymi00050
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        Tässä kohtaa Räisäsen kritiikki ja filosofiamme kohtaavat toisensa hämmästyttävällä tavalla.

        Räisänen huomaa, että perisynti demokratisoi pahan.

        Filosofiamme huomaa, että avidyā demokratisoi harhan.

        Ero on valtava.

        Perisynti sanoo:

        "Kaikki ovat syyllisiä."

        Avidyā sanoo:

        "Kaikki ovat unohtaneet."

        Ensimmäinen on juridinen väite.

        Jälkimmäinen on eksistentiaalinen väite.

        Ensimmäisessä ihmisen syvin identiteetti määritellään ongelman kautta.

        Toisessa ihmisen syvin identiteetti määritellään hänen alkuperäisen luontonsa kautta.

        Tästä seuraa valtava psykologinen ero.

        Jos ihminen uskoo olevansa pohjimmiltaan syntinen, hän alkaa helposti rakentaa identiteettiään puutteen ympärille.

        Jos ihminen ymmärtää olevansa pohjimmiltaan Jumalan rakastama jīva, hän alkaa rakentaa identiteettiään alkuperäisen arvonsa ympärille.

        Tässä mielessä Räisäsen huomio "haavoista, jotka olemme itse lyöneet" koskettaa jotakin hyvin syvää.

        Moni ihminen ei kärsi vain elämästä.

        Moni kärsii myös siitä käsityksestä, joka hänelle on opetettu itsestään.

        Filosofiamme mukaan kaikkein syvin kärsimys ei synny siitä, että ihminen olisi syntinen.

        Se syntyy siitä, että hän luulee olevansa jotakin muuta kuin mitä hän todellisuudessa on.

        Tämä on avidyān ydin.

        Jīva samaistuu kehoon.

        Jīva samaistuu mieleen.

        Jīva samaistuu yhteiskunnalliseen asemaan.

        Jīva samaistuu onnistumisiin.

        Jīva samaistuu epäonnistumisiin.

        Jīva samaistuu jopa omaan syyllisyyteensä.


        Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

        Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

        https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

        Räisäsen Rosoinen Raamattu

        Manipuloitu Raamattu
        https://www.youtube.com/watch?v=XOZ4C8qWWrQ

        Tässä leikkaamattomassa videossa Mauro Biglino käsittelee useita muinaisten tekstien kääntämiseen liittyviä kysymyksiä keskittyen Raamattuun ja Koraaniin korostaakseen, miten uudet käännökset vahvistavat joitakin hänen vuosien varrella tekemiään havaintoja.

        Alkuperäisen tekstin lukuisat mystifioinnit ovat vaikuttaneet tuhansia vuosia vanhoihin uskomuksiin ja sekoittaneet samalla sen, mikä oli muinaisten kirjoittajien alkuperäinen viesti: ”Neitsyen profetiasta” Yam Sufin todelliseen merkitykseen (se ei ole Punainen meri!) ja yllättävään yhteyteen Jahven ja Siriustähden välillä.

        GOD YAHWEH - Shocking Truth Behind The Original Bible Story | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 3
        Jumala Jahve - järkyttävä totuus alkuperäisen Raamatun tarinan takana

        https://www.youtube.com/watch?v=EfsrrBqPCNw

        https://www.youtube.com/@MauroBiglinoOfficialChannel/videos

        https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
        ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
        Elohim ei ole Jumala

        https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

        The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
        Raamattu ei puhu Jumalasta |

        OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

        MAURO BIGLIONI ON VATIKAANIN JOHTAVA MUINAISTEN KIELTEN ASIANTUNTIJA
        Mauro Biglino

        Vanhan testamentin 19 kirjan kääntäjä Edizioni San Paolon kanssa, muinaisten kielten tutkija Mauro Biglino erottui suuren yleisön silmissä vuodesta 2010 lähtien erinomaisella Raamatun kirjaimellisella uudelleentulkinnallaan, jonka hän ilmaisi sarjassaan myydyimpiä esseitä.

        Hänen teoksensa on saanut innostumaan alan harrastajista, tutkijoista ja kaikenlaisista lukijoista. Hänen kirjansa ottavat lukijaa kädestä kiinni ja - ilman ennakkokäsityksiä tai teologisia suodattimia - kuljettavat häntä läpi kiehtovan kertomuksen Raamatun jakeista, joita analysoidaan niiden alkuperäisessä muodossa muinaishepreaksi.

        Viimeisten kymmenen vuoden aikana Mauro Biglino on tehnyt väsymättömästi valistus- ja tiedotustyötä satojen konferenssien kautta ja osallistumalla kansainvälisiin kokouksiin.

        Hänellä on ollut monia tilaisuuksia keskustella lukemattomien asiantuntijoiden (muun muassa biologien, arkeologien, insinöörien ja lääkäreiden) kanssa, jotka ovat tukeneet hänen hypoteesejaan siitä, että Raamattu saattaisi sisältää selviä jäljiä ihmiskunnan todellisesta alkuperästä. Hänen mielestään ihmiskunnan on saattanut ”valmistaa” maan ulkopuolisten olentojen yhteisö, Elohim, jonka ihmiskunta on myöhemmin itse muuttanut jumaliksi.


      • Anonyymi00051
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Manipuloitu Raamattu
        https://www.youtube.com/watch?v=XOZ4C8qWWrQ

        Tässä leikkaamattomassa videossa Mauro Biglino käsittelee useita muinaisten tekstien kääntämiseen liittyviä kysymyksiä keskittyen Raamattuun ja Koraaniin korostaakseen, miten uudet käännökset vahvistavat joitakin hänen vuosien varrella tekemiään havaintoja.

        Alkuperäisen tekstin lukuisat mystifioinnit ovat vaikuttaneet tuhansia vuosia vanhoihin uskomuksiin ja sekoittaneet samalla sen, mikä oli muinaisten kirjoittajien alkuperäinen viesti: ”Neitsyen profetiasta” Yam Sufin todelliseen merkitykseen (se ei ole Punainen meri!) ja yllättävään yhteyteen Jahven ja Siriustähden välillä.

        GOD YAHWEH - Shocking Truth Behind The Original Bible Story | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 3
        Jumala Jahve - järkyttävä totuus alkuperäisen Raamatun tarinan takana

        https://www.youtube.com/watch?v=EfsrrBqPCNw

        https://www.youtube.com/@MauroBiglinoOfficialChannel/videos

        https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
        ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
        Elohim ei ole Jumala

        https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

        The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
        Raamattu ei puhu Jumalasta |

        OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

        MAURO BIGLIONI ON VATIKAANIN JOHTAVA MUINAISTEN KIELTEN ASIANTUNTIJA
        Mauro Biglino

        Vanhan testamentin 19 kirjan kääntäjä Edizioni San Paolon kanssa, muinaisten kielten tutkija Mauro Biglino erottui suuren yleisön silmissä vuodesta 2010 lähtien erinomaisella Raamatun kirjaimellisella uudelleentulkinnallaan, jonka hän ilmaisi sarjassaan myydyimpiä esseitä.

        Hänen teoksensa on saanut innostumaan alan harrastajista, tutkijoista ja kaikenlaisista lukijoista. Hänen kirjansa ottavat lukijaa kädestä kiinni ja - ilman ennakkokäsityksiä tai teologisia suodattimia - kuljettavat häntä läpi kiehtovan kertomuksen Raamatun jakeista, joita analysoidaan niiden alkuperäisessä muodossa muinaishepreaksi.

        Viimeisten kymmenen vuoden aikana Mauro Biglino on tehnyt väsymättömästi valistus- ja tiedotustyötä satojen konferenssien kautta ja osallistumalla kansainvälisiin kokouksiin.

        Hänellä on ollut monia tilaisuuksia keskustella lukemattomien asiantuntijoiden (muun muassa biologien, arkeologien, insinöörien ja lääkäreiden) kanssa, jotka ovat tukeneet hänen hypoteesejaan siitä, että Raamattu saattaisi sisältää selviä jäljiä ihmiskunnan todellisesta alkuperästä. Hänen mielestään ihmiskunnan on saattanut ”valmistaa” maan ulkopuolisten olentojen yhteisö, Elohim, jonka ihmiskunta on myöhemmin itse muuttanut jumaliksi.

        https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
        ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
        Elohim ei ole Jumala

        https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

        The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
        Raamattu ei puhu Jumalasta |

        OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.


      • Anonyymi00052
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
        ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
        Elohim ei ole Jumala

        https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

        The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
        Raamattu ei puhu Jumalasta |

        OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

        https://atheistpapers.com/2014/11/08/bible-contradictions-54-how-many-false-prophets-are-there/
        Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

        https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
        False Prophecies

        http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
        Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

        Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.

        https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
        Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.


        https://www.atheists.org/activism/resources/biblical-contradictions/


      • Anonyymi00053
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        https://atheistpapers.com/2014/11/08/bible-contradictions-54-how-many-false-prophets-are-there/
        Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

        https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
        False Prophecies

        http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
        Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

        Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.

        https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
        Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.


        https://www.atheists.org/activism/resources/biblical-contradictions/

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Mutta syvimmällä tasolla mitään pelastettavaa ei koskaan ole ollutkaan.

        Älykkäät kristityt sanovat:

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Tässä, voitte itse lukea.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Jumalan ikioma Auschwitz


      • Anonyymi00055

        Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.
        Ja jos joku uskaltaa kysyä, kuulostaako tämä todella rakkaudelta, vastaus tulee salamannopeasti: "Kyllä se on oikeudenmukaista, koska Jumala on oikeudenmukainen." Loistava argumentti. Kehä sulkeutuu täydellisesti. Mikä tahansa teko voidaan julistaa hyväksi, koska hyvän määritelmäksi asetetaan etukäteen se, mitä taivaallinen auktoriteetti tekee. Tällöin ei enää arvioida tekoja moraalisesti, vaan moraali määritellään vallan perusteella. Voimakkain voittaa, ja hänen tekojaan kutsutaan hyviksi.
        Sarkastisinta on kuitenkin se järkkymätön varmuus. "Pelastus on rakkauden osoitus." "Helvetti on oikeudenmukainen." "Kaikki on täydellistä." Mitään ei tarvitse perustella, koska vastaus tiedetään jo etukäteen. Ja jos et hyväksy sitä, ongelma ei tietenkään voi olla itse opissa. Vika on kysyjässä. Hän ajattelee liikaa. Hän kyseenalaistaa liikaa. Hän käyttää liikaa omaa moraalista harkintaansa.
        Mutta juuri siinä piilee vaarallisuus. Jos ihmiselle opetetaan, että jokin on hyvää pelkästään siksi, että auktoriteetti sanoo niin, hän ei enää arvioi väitteitä niiden sisällön perusteella. Hän arvioi niitä sen perusteella, kuka ne lausuu. Ja historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vaarallista tällainen ajattelu voi olla. Kun oma oikeudentaju alistetaan auktoriteetille, ihminen voi päätyä puolustamaan asioita, joita hän ei koskaan hyväksyisi ilman pyhää leimaa niiden päällä.


      • Anonyymi00057

        Erityisen ironista on, että ihminen voi kirjoittaa kymmenen kappaletta anteeksiannosta ja käyttää yhdennentoista siihen, että selittää kuinka aikoo käyttää koko loppuelämänsä tietyn ihmisryhmän, uskonnon tai filosofian vastustamiseen. Tässä vaiheessa rakkaus ei enää kuulosta hyveeltä vaan markkinointiosastolta. Julkisivu on täynnä lämpimiä sanoja, mutta konepellin alla käy lakkaamatta sama vanha moottori: pelko, tuomitseminen ja viholliskuvien rakentaminen.
        Ehkä kaikkein huvittavinta on se, kuinka usein tällainen ihminen kuvittelee taistelevansa pahuutta vastaan, vaikka hänen koko maailmankuvansa pyörii pahan ympärillä. Hän näkee sitä kaikkialla. Kirjoissa, filosofioissa, kulttuureissa, uskonnoissa, ihmisissä ja ajatuksissa. Maailma muuttuu valtavaksi miinakentäksi, jossa jokaisen kulman takana väijyy uusi harhaoppi. Hän puhuu rakkaudesta, mutta hänen huomionsa ei kohdistu rakastamiseen vaan vihollisten tunnistamiseen. Hän ei tunnu kysyvän: "Kuinka voisin ymmärtää?" vaan: "Ketä vastaan minun pitäisi seuraavaksi taistella?"
        Ja juuri siinä piilee tragedia. Rakkaus muuttuu iskulauseeksi. Armo muuttuu koristeeksi. Anteeksianto muuttuu retoriikaksi. Sanoja toistetaan niin paljon, että niiden sisältö katoaa kokonaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka julistaa rakastavansa koko maailmaa samalla kun hän käyttää suuren osan elämästään todistaakseen, miksi niin suuri osa siitä maailmasta on väärässä. Se on erikoinen rakkauden muoto: sellainen, joka löytää vihollisen nopeammin kuin lähimmäisen. Sellainen, joka puhuu armosta loputtomasti mutta näyttää antavan sitä kaikkein niukimmin. Sellainen, joka vakuuttaa olevansa rakkauden asialla, mutta jonka ympärillä rakkaus tuntuu olevan aina puheenaihe — ei koskaan lopputulos.


      • Anonyymi00058
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Erityisen ironista on, että ihminen voi kirjoittaa kymmenen kappaletta anteeksiannosta ja käyttää yhdennentoista siihen, että selittää kuinka aikoo käyttää koko loppuelämänsä tietyn ihmisryhmän, uskonnon tai filosofian vastustamiseen. Tässä vaiheessa rakkaus ei enää kuulosta hyveeltä vaan markkinointiosastolta. Julkisivu on täynnä lämpimiä sanoja, mutta konepellin alla käy lakkaamatta sama vanha moottori: pelko, tuomitseminen ja viholliskuvien rakentaminen.
        Ehkä kaikkein huvittavinta on se, kuinka usein tällainen ihminen kuvittelee taistelevansa pahuutta vastaan, vaikka hänen koko maailmankuvansa pyörii pahan ympärillä. Hän näkee sitä kaikkialla. Kirjoissa, filosofioissa, kulttuureissa, uskonnoissa, ihmisissä ja ajatuksissa. Maailma muuttuu valtavaksi miinakentäksi, jossa jokaisen kulman takana väijyy uusi harhaoppi. Hän puhuu rakkaudesta, mutta hänen huomionsa ei kohdistu rakastamiseen vaan vihollisten tunnistamiseen. Hän ei tunnu kysyvän: "Kuinka voisin ymmärtää?" vaan: "Ketä vastaan minun pitäisi seuraavaksi taistella?"
        Ja juuri siinä piilee tragedia. Rakkaus muuttuu iskulauseeksi. Armo muuttuu koristeeksi. Anteeksianto muuttuu retoriikaksi. Sanoja toistetaan niin paljon, että niiden sisältö katoaa kokonaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka julistaa rakastavansa koko maailmaa samalla kun hän käyttää suuren osan elämästään todistaakseen, miksi niin suuri osa siitä maailmasta on väärässä. Se on erikoinen rakkauden muoto: sellainen, joka löytää vihollisen nopeammin kuin lähimmäisen. Sellainen, joka puhuu armosta loputtomasti mutta näyttää antavan sitä kaikkein niukimmin. Sellainen, joka vakuuttaa olevansa rakkauden asialla, mutta jonka ympärillä rakkaus tuntuu olevan aina puheenaihe — ei koskaan lopputulos.

        Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan. Ei enää tavallinen uskova, ei etsijä, ei oppija, vaan itse "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee. Tehtävänä ei ilmeisesti ole rakastaa lähimmäistä, kehittää nöyryyttä tai kasvaa viisaudessa, vaan pitää taivaallista rikosrekisteriä väärin ajattelevista ihmisistä. Päivät kuluvat harhaoppien laskemisessa, yöt vihollislistojen päivittämisessä. Joku voisi luulla, että hengellinen elämä tarkoittaisi oman sydämen tutkimista, mutta paljon tärkeämpää näyttää olevan muiden ihmisten ajatusten vartioiminen.

        Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

        Rakkaudesta hän kyllä puhuu lakkaamatta. Rakkaus vilisee jokaisessa tekstissä kuin pakollinen mainoslause tuotepakkauksessa. Mutta mitä kauemmin häntä kuuntelee, sitä vaikeampi sitä rakkautta on löytää mistään muualta kuin sanoista. Sillä rakkaus ei ole sana. Rakkaus ei ole iskulause. Rakkaus ei ole tunnuslause, jonka voi liimata jokaisen vihamielisen puheenvuoron alkuun. Rakkaus näkyy siinä, miten ihmisistä puhutaan ja miten heihin suhtaudutaan.


        Siinäkö se on? Siinäkö on vuosien hengellisen kasvun lopputulos? Siinäkö näkyvät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä? Jos joku olisi kertonut tämän lausunnon ilman uskonnollista kehystä, useimmat tunnistaisivat sen välittömästi pakkomielteeksi. Mutta kun sen ympärille kiedotaan hengellinen sanasto, jotkut alkavat kutsua sitä vakaumukseksi.


      • Anonyymi00059
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan. Ei enää tavallinen uskova, ei etsijä, ei oppija, vaan itse "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee. Tehtävänä ei ilmeisesti ole rakastaa lähimmäistä, kehittää nöyryyttä tai kasvaa viisaudessa, vaan pitää taivaallista rikosrekisteriä väärin ajattelevista ihmisistä. Päivät kuluvat harhaoppien laskemisessa, yöt vihollislistojen päivittämisessä. Joku voisi luulla, että hengellinen elämä tarkoittaisi oman sydämen tutkimista, mutta paljon tärkeämpää näyttää olevan muiden ihmisten ajatusten vartioiminen.

        Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

        Rakkaudesta hän kyllä puhuu lakkaamatta. Rakkaus vilisee jokaisessa tekstissä kuin pakollinen mainoslause tuotepakkauksessa. Mutta mitä kauemmin häntä kuuntelee, sitä vaikeampi sitä rakkautta on löytää mistään muualta kuin sanoista. Sillä rakkaus ei ole sana. Rakkaus ei ole iskulause. Rakkaus ei ole tunnuslause, jonka voi liimata jokaisen vihamielisen puheenvuoron alkuun. Rakkaus näkyy siinä, miten ihmisistä puhutaan ja miten heihin suhtaudutaan.


        Siinäkö se on? Siinäkö on vuosien hengellisen kasvun lopputulos? Siinäkö näkyvät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä? Jos joku olisi kertonut tämän lausunnon ilman uskonnollista kehystä, useimmat tunnistaisivat sen välittömästi pakkomielteeksi. Mutta kun sen ympärille kiedotaan hengellinen sanasto, jotkut alkavat kutsua sitä vakaumukseksi.

        Ja ehkä kaikkein paljastavinta on, ettei tällainen ihminen enää tunnu huomaavan ristiriitaa. Hän lausuu sanan "rakkaus" ja lauseen "aion käyttää loppuelämäni tämän ryhmän vastustamiseen" lähes samassa hengenvetossa ilman, että mikään hälytyskello soi. Ikään kuin sanat olisivat korvanneet todellisuuden. Ikään kuin rakkaudesta puhuminen olisi sama asia kuin rakastaminen.

        Mutta ei se ole. Jos ihmisen maailmankuva tarvitsee jatkuvasti vihollisia pysyäkseen pystyssä, kyse ei enää ole rakkauden projektista. Se on viholliskuvien projekti, joka on vain puettu hengelliseen kieleen. Ja silloin "Jumalan kirjurin" työ alkaa muistuttaa vähemmän hengellistä kasvua ja enemmän loputonta.


      • Anonyymi00060
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Ja ehkä kaikkein paljastavinta on, ettei tällainen ihminen enää tunnu huomaavan ristiriitaa. Hän lausuu sanan "rakkaus" ja lauseen "aion käyttää loppuelämäni tämän ryhmän vastustamiseen" lähes samassa hengenvetossa ilman, että mikään hälytyskello soi. Ikään kuin sanat olisivat korvanneet todellisuuden. Ikään kuin rakkaudesta puhuminen olisi sama asia kuin rakastaminen.

        Mutta ei se ole. Jos ihmisen maailmankuva tarvitsee jatkuvasti vihollisia pysyäkseen pystyssä, kyse ei enää ole rakkauden projektista. Se on viholliskuvien projekti, joka on vain puettu hengelliseen kieleen. Ja silloin "Jumalan kirjurin" työ alkaa muistuttaa vähemmän hengellistä kasvua ja enemmän loputonta.

        Ironisinta on, että samaan aikaan hän puhuu taukoamatta armosta. Armosta, anteeksiannosta, rakkaudesta ja rauhasta. Mutta mitä kauemmin hänen puhettaan kuuntelee, sitä enemmän huomaa, että nämä sanat eivät näyttäydy tekoina vaan iskulauseina. Ne ovat koristeita tekstissä, eivät sisältöä. Sillä ihminen, joka ilmoittaa käyttävänsä koko loppuelämänsä jonkin aatteen, filosofian tai uskonnollisen perinteen vastustamiseen, ei kuulosta ihmiseltä, jonka sydän on täynnä rauhaa. Hän kuulostaa ihmiseltä, jonka elämä tarvitsee vihollisen pysyäkseen käynnissä.

        "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee.

        Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


      • Anonyymi00061
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Ironisinta on, että samaan aikaan hän puhuu taukoamatta armosta. Armosta, anteeksiannosta, rakkaudesta ja rauhasta. Mutta mitä kauemmin hänen puhettaan kuuntelee, sitä enemmän huomaa, että nämä sanat eivät näyttäydy tekoina vaan iskulauseina. Ne ovat koristeita tekstissä, eivät sisältöä. Sillä ihminen, joka ilmoittaa käyttävänsä koko loppuelämänsä jonkin aatteen, filosofian tai uskonnollisen perinteen vastustamiseen, ei kuulosta ihmiseltä, jonka sydän on täynnä rauhaa. Hän kuulostaa ihmiseltä, jonka elämä tarvitsee vihollisen pysyäkseen käynnissä.

        "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee.

        Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

        Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
        Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
        Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.


      • Anonyymi00062
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
        Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
        Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

        Kop, kop, kop!

        - Kuka siellä?

        Jeesus.

        - Tulin pelastamaan sinut.

        Miltä?

        - Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.


      • Anonyymi00063
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Kop, kop, kop!

        - Kuka siellä?

        Jeesus.

        - Tulin pelastamaan sinut.

        Miltä?

        - Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.


        Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

        https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
        William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
        voimakasta rauhan tunnetta,
        kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
        ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
        syvää iloa tai rakkautta,
        elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
        Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
        Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
        James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
        Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
        https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf


      • Anonyymi00065
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.


        Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

        https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
        William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
        voimakasta rauhan tunnetta,
        kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
        ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
        syvää iloa tai rakkautta,
        elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
        Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
        Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
        James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
        Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
        https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

        Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

        Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
        Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

        Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
        Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

        Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
        Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
        Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
        Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
        Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
        Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
        Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
        Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
        Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

        Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

        Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

        Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

        Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.


      • Anonyymi00066
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

        Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

        Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
        Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

        Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
        Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

        Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
        Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
        Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
        Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
        Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
        Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
        Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
        Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
        Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

        Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

        Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

        Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

        Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

        Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

        Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

        Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

        Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
        Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
        Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

        Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

        Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

        JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


        Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


        Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

        Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.


        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

        Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

        Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

        Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

        Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.

        Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


        Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?


      • Anonyymi00067
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

        Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

        Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

        Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
        Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
        Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

        Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

        Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

        JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


        Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


        Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

        Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.


        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

        Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

        Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

        Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

        Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.

        Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


        Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

        Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

        Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

        Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

        Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

        Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
        Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

        Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

        Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

        Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


        Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

        Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.


        Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

        Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

        Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

        Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

        Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

        Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


      • Anonyymi00068
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

        Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

        Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

        Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

        Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
        Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

        Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

        Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

        Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


        Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

        Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.


        Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

        Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

        Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

        Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

        Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

        Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

        Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

        Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

        Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        Kop, kop, kop!

        - Kuka siellä?

        Jeesus.

        - Tulin pelastamaan sinut.

        Miltä?

        - Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

        Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
        Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
        Tässä, voitte itse lukea.

        Älykkäät kristityt sanovat myös:

        https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

        Jumalan ikioma Auschwitz


    • Anonyymi00064

      Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?
      Mitenkä se olisi mahdollinen?

      • Anonyymi00069

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!


      • Anonyymi00070
        Anonyymi00069 kirjoitti:

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        "Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.


      • Anonyymi00071
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        "Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        Suosittelen sinulle, jos kiinnosta Raamatun muutoksista jne.

        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
        VALEKRISTITYT - OSA 1/2
        https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
        VALEKRISTITYT - OSA 2/2


      • Anonyymi00072
        Anonyymi00071 kirjoitti:

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        Suosittelen sinulle, jos kiinnosta Raamatun muutoksista jne.

        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
        VALEKRISTITYT - OSA 1/2
        https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
        VALEKRISTITYT - OSA 2/2

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        Nykyään maailmassa on hyvin yleistä, että jokaisessa ulkoisessa uskonnollisessa tai uskomusjärjestelmässä toimii huijareita. Pimeän okkultismin harjoittajat ovat ujuttaneet väärennettyjä uskomusjärjestelmiä kaikkiin suuriin hengellisiin perinteisiin hallitakseen ihmisten ajattelua niin tehokkaasti, etteivät ihmiset koskaan ymmärrä omaa suvereniteettiaan yksilöinä tai kollektiivista voimaansa luoda todellisuutta yhdessä luonnonlain mukaisesti.


        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


        Niinpä hän kokosi kaikki nämä kardinaalit ja piispat ja asetti heidät kirkolliskokoukseen painostuksen alaisina.


        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Kirjaimellisesti näin hän teki käskyjensä nojalla. Niinpä he kokoontuivat kehittämään Rooman hyväksymän laillisen uskonnon, joka sopisi kansalle.

        Tämä kirkolliskokous loi nykyisen modernisoidun version kristinuskosta, jossa Jeesus esitetään Jumalan Poikana.

        He keksivät tämän Jeesuksen jumaluusnäkökulman.

        Hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka saarnasi moraalia ja luonnonlakia, vaan nyt hän oli Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman Jumalan Pojan, rooli. He vain korvasivat yhden jumalan toisella antaakseen ihmisille matalatasoisen, vesitetyn version omasta uskonnostaan, johon uskoa.


      • Anonyymi00073
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        Nykyään maailmassa on hyvin yleistä, että jokaisessa ulkoisessa uskonnollisessa tai uskomusjärjestelmässä toimii huijareita. Pimeän okkultismin harjoittajat ovat ujuttaneet väärennettyjä uskomusjärjestelmiä kaikkiin suuriin hengellisiin perinteisiin hallitakseen ihmisten ajattelua niin tehokkaasti, etteivät ihmiset koskaan ymmärrä omaa suvereniteettiaan yksilöinä tai kollektiivista voimaansa luoda todellisuutta yhdessä luonnonlain mukaisesti.


        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


        Niinpä hän kokosi kaikki nämä kardinaalit ja piispat ja asetti heidät kirkolliskokoukseen painostuksen alaisina.


        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Kirjaimellisesti näin hän teki käskyjensä nojalla. Niinpä he kokoontuivat kehittämään Rooman hyväksymän laillisen uskonnon, joka sopisi kansalle.

        Tämä kirkolliskokous loi nykyisen modernisoidun version kristinuskosta, jossa Jeesus esitetään Jumalan Poikana.

        He keksivät tämän Jeesuksen jumaluusnäkökulman.

        Hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka saarnasi moraalia ja luonnonlakia, vaan nyt hän oli Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman Jumalan Pojan, rooli. He vain korvasivat yhden jumalan toisella antaakseen ihmisille matalatasoisen, vesitetyn version omasta uskonnostaan, johon uskoa.

        Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
        Anonyymi-ap
        2026-06-13 18:39:50

        https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

        Ehkä yleisin harhaluulo Raamatun kääntämisestä on se, että sanasta sanaan -käännös olisi paras mahdollinen käännöstapa. Jokainen, joka hallitsee useampaa kuin yhtä kieltä, ymmärtää, että sanasta sanaan -käännös ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, jos viesti halutaan välittää kohdekielellä ymmärrettävästi. Silti ironista kyllä, jopa jotkut raamatuntutkijat, joiden pitäisi tietää paremmin, yhä mainostavat sanasta sanaan -käännöksiä ikään kuin ne olisivat parhaita. Ehkä kaikkein sananmukaisin englanninkielinen raamatunkäännös on John Wycliffen 1380-luvulla tekemä käännös. Vaikka se käännettiin latinankielisestä Vulgatasta, se seurasi lähdetekstiä orjallisen kirjaimellisesti. Juuri tästä syystä sitä tuskin voi pitää varsinaisena englannin kielenä.

        Läheisesti tähän liittyy toinen käsitys: että kirjaimellinen käännös olisi paras käännösversio. Todellisuudessa tämä on usein vain toinen tapa ilmaista sama ajatus. Esimerkiksi kreikankielisessä Uudessa testamentissa on noin 138 000–140 000 sanaa riippuen siitä, mitä laitosta käytetään. Yksikään englanninkielinen käännös ei kuitenkaan sisällä näin vähän sanoja. Tässä muutamia esimerkkejä:


      • Anonyymi00074
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        Nykyään maailmassa on hyvin yleistä, että jokaisessa ulkoisessa uskonnollisessa tai uskomusjärjestelmässä toimii huijareita. Pimeän okkultismin harjoittajat ovat ujuttaneet väärennettyjä uskomusjärjestelmiä kaikkiin suuriin hengellisiin perinteisiin hallitakseen ihmisten ajattelua niin tehokkaasti, etteivät ihmiset koskaan ymmärrä omaa suvereniteettiaan yksilöinä tai kollektiivista voimaansa luoda todellisuutta yhdessä luonnonlain mukaisesti.


        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


        Niinpä hän kokosi kaikki nämä kardinaalit ja piispat ja asetti heidät kirkolliskokoukseen painostuksen alaisina.


        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Kirjaimellisesti näin hän teki käskyjensä nojalla. Niinpä he kokoontuivat kehittämään Rooman hyväksymän laillisen uskonnon, joka sopisi kansalle.

        Tämä kirkolliskokous loi nykyisen modernisoidun version kristinuskosta, jossa Jeesus esitetään Jumalan Poikana.

        He keksivät tämän Jeesuksen jumaluusnäkökulman.

        Hän ei enää ollut opettaja tai rabbi, joka saarnasi moraalia ja luonnonlakia, vaan nyt hän oli Jumalan Poika, koska hänen tuli ottaa Sol Invictuksen, Rooman uskonnon voittamattoman Jumalan Pojan, rooli. He vain korvasivat yhden jumalan toisella antaakseen ihmisille matalatasoisen, vesitetyn version omasta uskonnostaan, johon uskoa.

        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


        Niinpä hän kokosi kaikki nämä kardinaalit ja piispat ja asetti heidät kirkolliskokoukseen painostuksen alaisina.


        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Kirjaimellisesti näin hän teki käskyjensä nojalla. Niinpä he kokoontuivat kehittämään Rooman hyväksymän laillisen uskonnon, joka sopisi kansalle.


      • Anonyymi00075
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


        Niinpä hän kokosi kaikki nämä kardinaalit ja piispat ja asetti heidät kirkolliskokoukseen painostuksen alaisina.


        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Kirjaimellisesti näin hän teki käskyjensä nojalla. Niinpä he kokoontuivat kehittämään Rooman hyväksymän laillisen uskonnon, joka sopisi kansalle.

        Esimerkiksi:

        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.


      • Anonyymi00076
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        Esimerkiksi:

        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

        Esimerkiksi:

        Jos sanat tarkoittaisivat Jumalasta puhuttaessa jotakin aivan muuta kuin tavallisesti, kuinka voisimme tietää, että Jumala on hyvä?

        Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

        Samalla tavalla:

        Jos käsky

        "Älä murhaa"

        saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

        "Laita parsakaalia korviisi."

        Lislen johtopäätös on, että viestintä perustuu siihen, että sanat säilyttävät perusmerkityksensä riippumatta siitä, kehen niitä sovelletaan.

        Huomionarvoista on, että monet heprean ja kreikan kielten tutkijat hyväksyvät sen, että sekä olam että aion/aionios voivat saada eri sävyjä eri asiayhteyksissä. Varsinainen kiistakysymys ei yleensä ole se, voivatko sanat joskus tarkoittaa pitkää mutta rajallista aikaa, vaan se, miten ne tulisi ymmärtää tietyissä kohdissa, kuten Gospel of Matthew 25:46:ssa tai Epistle of Jude 1:7:ssä. Tämä on edelleen merkittävä keskusteluaihe

        Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
        Anonyymi-ap
        2026-06-13 18:39:50

        https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/


      • Anonyymi00077
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        Esimerkiksi:

        Jos sanat tarkoittaisivat Jumalasta puhuttaessa jotakin aivan muuta kuin tavallisesti, kuinka voisimme tietää, että Jumala on hyvä?

        Raamattu opettaa, että Jumala on hyvä, mutta jos sanat vaihtavat merkitystä Jumalan yhteydessä, ehkä "hyvä" tarkoittaisikin "nälkäinen".

        Samalla tavalla:

        Jos käsky

        "Älä murhaa"

        saisi Jumalan puheessa täysin uuden merkityksen, se voisi hänen kärjistetyn esimerkkinsä mukaan tarkoittaa yhtä hyvin:

        "Laita parsakaalia korviisi."

        Lislen johtopäätös on, että viestintä perustuu siihen, että sanat säilyttävät perusmerkityksensä riippumatta siitä, kehen niitä sovelletaan.

        Huomionarvoista on, että monet heprean ja kreikan kielten tutkijat hyväksyvät sen, että sekä olam että aion/aionios voivat saada eri sävyjä eri asiayhteyksissä. Varsinainen kiistakysymys ei yleensä ole se, voivatko sanat joskus tarkoittaa pitkää mutta rajallista aikaa, vaan se, miten ne tulisi ymmärtää tietyissä kohdissa, kuten Gospel of Matthew 25:46:ssa tai Epistle of Jude 1:7:ssä. Tämä on edelleen merkittävä keskusteluaihe

        Viisitoista myyttiä Raamatun kääntämisestä
        Anonyymi-ap
        2026-06-13 18:39:50

        https://danielbwallace.com/2012/10/08/fifteen-myths-about-bible-translation/

        ¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?


      • Anonyymi00078
        Anonyymi00077 kirjoitti:

        ¨ Onesimus on Filemonin orja ikuisesti? Onko hän edelleen hänen orjansa (Fil. 1:15)?

        SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.

        Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

        Huomaa nämä muutamat:

        Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

        ¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

        ¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

        ¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

        ¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
        ¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

        Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

        Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

        ¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).
        jne.


      • Anonyymi00079
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        SANA IKUISUUS ON VÄÄRIN KÄÄNNETTY.

        Septuagintassa kreikankielistä sanaa aion käytetään kääntämään hepreankielinen sana olam. Näin ollen, jos haluamme ymmärtää aionin UT:n merkityksen, meidän on ymmärrettävä olamin merkitys UT:ssa. Lukuisat kohdat, joissa viitataan olamiin, osoittavat selvästi, että se ei voi tarkoittaa näissä teksteissä ”loputonta”.

        Huomaa nämä muutamat:

        Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

        ¨ Sodoman tulinen tuomio on ikuinen [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Jumala palauttaa heidät entiseen tilaansa (Ez. 16:53-55; Ju 7).

        ¨ Mooabilaiselta on kielletty pääsy Herran seurakuntaan ikuisesti [olam]. Mutta vain kymmenenteen sukupolveen saakka. (De. 23:3).

        ¨ Kukkulat ovat ikuisia [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes ne madalletaan ja maa poltetaan (5. Moos. 49:26; 5. Moos. 33:15; Jes. 40:4; 2. Piet. 3:10).

        ¨ Israelin tuomio kestää ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes Henki vuodatetaan ja Jumala palauttaa sen (Jes. 32:13-15).
        ¨ Minä teen sinusta ikuisen [olam] erinomaisuuden. Mutta vain moniin sukupolviin asti (Jes. 60:15).

        Kuten näemme, olam ei tarkoita ”ikuista”, vaikka se voi kestää hyvin kauan. Myöskään ”aina ja iankaikkisesti” ei ole tarkka käännös. Miten voit lisätä ”ikuisesti” sanaan ”ikuisesti” ”ikuisesti”? Kirjaimellinen käännös on ”eonin [olam] ajan ja edelleen”. Tässä on järkeä. Concordant Version Vanha testamentti on tässä johdonmukainen. Tarkastellaan kahta esimerkkiä:

        Jopa kohdat, joissa ei käytetä sanaa olam, mutta jotka merkitsevät muuttumattomuutta, eivät ole sitä, kun kyseessä on Jumala. Mikään ei voi estää Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Esim:

        ¨ Israelin ahdinko on parantumaton. Mutta vain siihen asti, kunnes Herra palauttaa terveyden ja parantaa sen haavat (Jer. 30:12, 17).
        jne.

        Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

        ONKO JOONA EDELLEEN KALASSA?


      • Anonyymi00080
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Joona oli kalassa ikuisesti [olam]. Mutta vain siihen asti, kunnes hän lähti kolme päivää myöhemmin (Jon. 1:17; 2:6).

        ONKO JOONA EDELLEEN KALASSA?

        Väärät toteutumattomat profetiat Raamatussa kumoavat koko sen uskonnon.

        Yksikin väärä profetia, ja se mitätöi koko uskonnon
        Voiko sellainen pyhä kirja, jonka ennustukset eivät toteudu, olla uskottava?
        Vaikka jopa yksikin profetia ei toteutuisi täsmälleen?
        Ei voi.
        EI TOTEUTUNEET RAAMATUN PROFETIAT:

        EI TOTEUTUNEET RAAMATUN PROFETIAT:

        Jos Raamattu olisi totta, se ei sisältäisi yhtään epäonnistunutta ennustusta, mutta niin kuitenkin on. Ennen kuin tutkimme näitä epäonnistuneita profetioita, keskustellaan niin sanotuista täyttyneistä profetioista. Suurin osa Vanhan testamentin profetioista, kuten Jeesuksen täyttämät profetiat, ”täyttyvät” vain Uuden testamentin kertomuksissa.

        Kun otetaan huomioon, että Raamattu on fiktiivinen teos, tämä ei ole mikään suuri asia, vaan Uuden testamentin kirjoittajat yksinkertaisesti kirjoittivat tarinoita, joissa oli mukana hahmoja, jotka täyttivät Vanhan testamentin tarinoissa tehdyt profetiat. Mitä tulee ennustuksiin, joiden väitetään täyttyneen todellisissa tapahtumissa, ne ovat epämääräisiä ennustuksia, joita voitaisiin helposti soveltaa mihin tahansa tapahtumaan. On tapauksia, joissa Raamattu tekee hyvin tarkkoja ennustuksia, mutta ei ole yllätys, että juuri nämä ovat epäonnistuneet:

        Milloin tulee maailmanloppu ja Jeesuksen toinen tulo?

        Milloin tulee maailmanloppu ja Jeesuksen toinen tulo?

        Matt. 24:3-35 "Ja kun hän istui Õljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki? ... Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus .. aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta .. ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat."
        Lukijaa muistutetaan, että Jeesuksen aikainen sukupolvi katosi noin 1900 vuotta sitten.
        Mark. 13:30 "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat."
        Luuk. 21:32 "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu."
        Ajoittain arvellaan Jeesuksen tarkoittaneen 'sukupolvella' jotakin ihmissukupolvea väljempää käsitettä. Tämä selitys ei silti ole yhteensopiva Jeesuksen ja profeettojen lausuntojen kanssa --
        Matt. 16:28 -- Jeesus ilmoittaa ihmisjoukolle, että kaikki heistä eivät ehdi kuolla ennen Jeesuksen toista tuloa;
        Matt. 16:28 "Totisesti minä sanon teille: Tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."
        Matt. 10:23 -- Jeesus tietää valistaa, että opetuslapset eivät ehdi edes käydä Israelin kaupunkeja loppuun, ennen kuin maailmanloppu tapahtuu.
        Matt. 10:23 "Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee."
        Mark. 14:61-62 -- Jeesus uhittelee papille, että myös tämä tulee näkemään Jeesuksen toisen tulon vielä elinaikanaan.
        Mark. 14:62 "Jeesus sanoi: Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä."
        Jeesus uhittelee papille, että myös tämä tulee näkemään Jeesuksen toisen tulon vielä elinaikanaan.
        Mark. 14:62 "Jeesus sanoi: Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä."

        EI TOTEUTUNUT

        https://atheistpapers.com/2014/11/08/bible-contradictions-54-how-many-false-prophets-are-there/
        Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

        https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
        False Prophecies

        http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
        Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

        Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.

        https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
        Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.


        https://www.atheists.org/activism/resources/biblical-contradictions/

        Raamatun ristiriitaisuudet


      • Anonyymi00081
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        Väärät toteutumattomat profetiat Raamatussa kumoavat koko sen uskonnon.

        Yksikin väärä profetia, ja se mitätöi koko uskonnon
        Voiko sellainen pyhä kirja, jonka ennustukset eivät toteudu, olla uskottava?
        Vaikka jopa yksikin profetia ei toteutuisi täsmälleen?
        Ei voi.
        EI TOTEUTUNEET RAAMATUN PROFETIAT:

        EI TOTEUTUNEET RAAMATUN PROFETIAT:

        Jos Raamattu olisi totta, se ei sisältäisi yhtään epäonnistunutta ennustusta, mutta niin kuitenkin on. Ennen kuin tutkimme näitä epäonnistuneita profetioita, keskustellaan niin sanotuista täyttyneistä profetioista. Suurin osa Vanhan testamentin profetioista, kuten Jeesuksen täyttämät profetiat, ”täyttyvät” vain Uuden testamentin kertomuksissa.

        Kun otetaan huomioon, että Raamattu on fiktiivinen teos, tämä ei ole mikään suuri asia, vaan Uuden testamentin kirjoittajat yksinkertaisesti kirjoittivat tarinoita, joissa oli mukana hahmoja, jotka täyttivät Vanhan testamentin tarinoissa tehdyt profetiat. Mitä tulee ennustuksiin, joiden väitetään täyttyneen todellisissa tapahtumissa, ne ovat epämääräisiä ennustuksia, joita voitaisiin helposti soveltaa mihin tahansa tapahtumaan. On tapauksia, joissa Raamattu tekee hyvin tarkkoja ennustuksia, mutta ei ole yllätys, että juuri nämä ovat epäonnistuneet:

        Milloin tulee maailmanloppu ja Jeesuksen toinen tulo?

        Milloin tulee maailmanloppu ja Jeesuksen toinen tulo?

        Matt. 24:3-35 "Ja kun hän istui Õljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki? ... Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus .. aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta .. ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat."
        Lukijaa muistutetaan, että Jeesuksen aikainen sukupolvi katosi noin 1900 vuotta sitten.
        Mark. 13:30 "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat."
        Luuk. 21:32 "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu."
        Ajoittain arvellaan Jeesuksen tarkoittaneen 'sukupolvella' jotakin ihmissukupolvea väljempää käsitettä. Tämä selitys ei silti ole yhteensopiva Jeesuksen ja profeettojen lausuntojen kanssa --
        Matt. 16:28 -- Jeesus ilmoittaa ihmisjoukolle, että kaikki heistä eivät ehdi kuolla ennen Jeesuksen toista tuloa;
        Matt. 16:28 "Totisesti minä sanon teille: Tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."
        Matt. 10:23 -- Jeesus tietää valistaa, että opetuslapset eivät ehdi edes käydä Israelin kaupunkeja loppuun, ennen kuin maailmanloppu tapahtuu.
        Matt. 10:23 "Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee."
        Mark. 14:61-62 -- Jeesus uhittelee papille, että myös tämä tulee näkemään Jeesuksen toisen tulon vielä elinaikanaan.
        Mark. 14:62 "Jeesus sanoi: Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä."
        Jeesus uhittelee papille, että myös tämä tulee näkemään Jeesuksen toisen tulon vielä elinaikanaan.
        Mark. 14:62 "Jeesus sanoi: Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä."

        EI TOTEUTUNUT

        https://atheistpapers.com/2014/11/08/bible-contradictions-54-how-many-false-prophets-are-there/
        Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

        https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
        False Prophecies

        http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
        Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

        Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.

        https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
        Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.


        https://www.atheists.org/activism/resources/biblical-contradictions/

        Raamatun ristiriitaisuudet

        Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

        https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
        False Prophecies

        http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
        Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

        Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.

        https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
        Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.


        https://www.atheists.org/activism/resources/biblical-contradictions/

        Raamatun ristiriitaisuudet

        Kaikkien fundamentalististen kristittyjen keskeinen dogma on, että Raamattu on virheetön. He opettavat tätä johtopäätöstä ”päätellen”, että Jumala ei voi olla väärän merkityksen luoja eikä hän voi valehdella. Onko tämä totta? Jos se on kirjoitettu täydellisen olennon toimesta, sen ei pitäisi olla ristiriidassa itsensä kanssa, sillä useiden vuosisatojen aikana eri ihmisten eri aikoina kirjoittamien kirjojen kokoelman voidaan odottaa olevan ristiriidassa keskenään.

        Tämän mielessä tarkastellaan Raamattua useiden aiheiden osalta.

        https://www.patheos.com/blogs/crossexamined/2018/10/top-20-most-damning-bible-contradictions/
        20 pahinta Raamatun ristiriitaa

        Contradictions in Scripture: Numerical Errors
        https://precepts.wordpress.com/2012/04/23/contradictions-in-scripture-numerical-errors/



        Ristiriitoja esiintyy monissa kielissä, joten tämä ei ole suomen kielen ongelma; ristiriitoja esiintyy eri Raamatun painoksissa ja eri käännöksissä, myöss väärien profeettojen sanomisissa.


      • Anonyymi00082
        Anonyymi00081 kirjoitti:

        Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

        https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
        False Prophecies

        http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
        Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

        Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.

        https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
        Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.


        https://www.atheists.org/activism/resources/biblical-contradictions/

        Raamatun ristiriitaisuudet

        Kaikkien fundamentalististen kristittyjen keskeinen dogma on, että Raamattu on virheetön. He opettavat tätä johtopäätöstä ”päätellen”, että Jumala ei voi olla väärän merkityksen luoja eikä hän voi valehdella. Onko tämä totta? Jos se on kirjoitettu täydellisen olennon toimesta, sen ei pitäisi olla ristiriidassa itsensä kanssa, sillä useiden vuosisatojen aikana eri ihmisten eri aikoina kirjoittamien kirjojen kokoelman voidaan odottaa olevan ristiriidassa keskenään.

        Tämän mielessä tarkastellaan Raamattua useiden aiheiden osalta.

        https://www.patheos.com/blogs/crossexamined/2018/10/top-20-most-damning-bible-contradictions/
        20 pahinta Raamatun ristiriitaa

        Contradictions in Scripture: Numerical Errors
        https://precepts.wordpress.com/2012/04/23/contradictions-in-scripture-numerical-errors/



        Ristiriitoja esiintyy monissa kielissä, joten tämä ei ole suomen kielen ongelma; ristiriitoja esiintyy eri Raamatun painoksissa ja eri käännöksissä, myöss väärien profeettojen sanomisissa.

        Kukko laulaa kerran vai kahdesti?

        Matt. 26:34 "Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät."

        vs.

        Mark. 14:30 "Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät."

        Montako maaherrojen virkamiestä?

        1. Kun. 9:23 "Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomon töitä, oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä."

        vs.

        2. Aik. 8:10 "Maaherrojen virkamiehiä oli Salomolla kaksisataa viisikymmentä, jotka vallitsivat väkeä."

        Kuka oli Abian äiti ja isoäiti?

        Maaka, Absalomin tytär?
        2. Aik. 11:20 "Hänen jälkeensä hän nai Maakan, Absalomin tyttären, joka synnytti hänelle Abian."

        vs.


      • Anonyymi00083
        Anonyymi00082 kirjoitti:

        Kukko laulaa kerran vai kahdesti?

        Matt. 26:34 "Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät."

        vs.

        Mark. 14:30 "Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät."

        Montako maaherrojen virkamiestä?

        1. Kun. 9:23 "Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomon töitä, oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä."

        vs.

        2. Aik. 8:10 "Maaherrojen virkamiehiä oli Salomolla kaksisataa viisikymmentä, jotka vallitsivat väkeä."

        Kuka oli Abian äiti ja isoäiti?

        Maaka, Absalomin tytär?
        2. Aik. 11:20 "Hänen jälkeensä hän nai Maakan, Absalomin tyttären, joka synnytti hänelle Abian."

        vs.

        Herran temppelin pilarien korkeus?

        1. Kun. 7:15 "Hän teki vaskesta kaksi pylvästä. Toinen pylväs oli kahdeksantoista kyynärän korkuinen, ja kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui toisen pylvään ympäri."

        vs.

        2. Aik. 3:15 "Ja hän teki temppelin eteen kaksi pylvästä, kolmenkymmenen viiden kyynärän korkuista; ja pylväänpää, joka oli niiden päässä, oli viittä kyynärää korkea."

        Monen bat-mitan kokoinen oli valettu meri?

        1. Kun. 7:26 "Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen; se veti kaksituhatta bat-mittaa."

        vs.

        2. Aik. 4:5 "Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen. Siihen mahtui, se veti kolmetuhatta bat-mittaa."


      • Anonyymi00084
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        Herran temppelin pilarien korkeus?

        1. Kun. 7:15 "Hän teki vaskesta kaksi pylvästä. Toinen pylväs oli kahdeksantoista kyynärän korkuinen, ja kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui toisen pylvään ympäri."

        vs.

        2. Aik. 3:15 "Ja hän teki temppelin eteen kaksi pylvästä, kolmenkymmenen viiden kyynärän korkuista; ja pylväänpää, joka oli niiden päässä, oli viittä kyynärää korkea."

        Monen bat-mitan kokoinen oli valettu meri?

        1. Kun. 7:26 "Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen; se veti kaksituhatta bat-mittaa."

        vs.

        2. Aik. 4:5 "Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen. Siihen mahtui, se veti kolmetuhatta bat-mittaa."

        Montako sotaväen tarkastajaa otettiin?

        2. Kun. 25:19 "Ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista ..."

        vs.

        Jer. 52:25 "Ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista ..."

        Kastoiko Jeesus?

        Joh. 3:22 "Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi."

        vs.

        Joh. 4:2 "Vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa."

        Kantoiko Jeesus itse ristinsä?

        Joh. 19:17 "Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi."

        vs.

        Matt. 27:32-33 "Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä. Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on: pääkallon paikaksi ..."

        Herjasivatko Jeesusta molemmat, vai vain toinen ryöväreistä?

        Matt. 27:44 "Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa."

        vs.

        Luuk. 23:39-43 "Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Ja hän sanoi: Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
        Miten kauan Jeesus oli kuollut?

        Jeesus ennustaa olevansa haudattu 3 päivää ja 3 yötä;
        Matt. 12:40 "... niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."
        Jeesus haudataan sapattipäivän (seitsemännen päivän) aaton illalla, ja herää kuolleesta varhain viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus siis haudattuna 1 päivän ja 2 yön ajan.
        Mark. 15:42-43 "Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä tuli Joosef, ... rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista."
        Joh. 20:1 "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta."

        Päästikö Raahab miehet toista tietä pois, vai piilottiko hän heidät?

        Joos. 2:3-6 "Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi ... Mutta vaimo otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi: ... En tiedä, minne miehet menivät; ... Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät pellavanvarsien alle, joita oli asetellut katolle."

        vs.

        Jaak. 2:25 "Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?"


      • Anonyymi00085
        Anonyymi00084 kirjoitti:

        Montako sotaväen tarkastajaa otettiin?

        2. Kun. 25:19 "Ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista ..."

        vs.

        Jer. 52:25 "Ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista ..."

        Kastoiko Jeesus?

        Joh. 3:22 "Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi."

        vs.

        Joh. 4:2 "Vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa."

        Kantoiko Jeesus itse ristinsä?

        Joh. 19:17 "Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi."

        vs.

        Matt. 27:32-33 "Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä. Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on: pääkallon paikaksi ..."

        Herjasivatko Jeesusta molemmat, vai vain toinen ryöväreistä?

        Matt. 27:44 "Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa."

        vs.

        Luuk. 23:39-43 "Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Ja hän sanoi: Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
        Miten kauan Jeesus oli kuollut?

        Jeesus ennustaa olevansa haudattu 3 päivää ja 3 yötä;
        Matt. 12:40 "... niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."
        Jeesus haudataan sapattipäivän (seitsemännen päivän) aaton illalla, ja herää kuolleesta varhain viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus siis haudattuna 1 päivän ja 2 yön ajan.
        Mark. 15:42-43 "Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä tuli Joosef, ... rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista."
        Joh. 20:1 "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta."

        Päästikö Raahab miehet toista tietä pois, vai piilottiko hän heidät?

        Joos. 2:3-6 "Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi ... Mutta vaimo otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi: ... En tiedä, minne miehet menivät; ... Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät pellavanvarsien alle, joita oli asetellut katolle."

        vs.

        Jaak. 2:25 "Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?"

        Milloin Jeesus ristiinaulittiin?

        Mark. 15:25 "Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat."

        vs.

        Joh. 19:14-15 "Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki ... Niin he huusivat: Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!"


      • Anonyymi00086
        Anonyymi00085 kirjoitti:

        Milloin Jeesus ristiinaulittiin?

        Mark. 15:25 "Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat."

        vs.

        Joh. 19:14-15 "Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki ... Niin he huusivat: Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!"

        Miten Jeesus vastaa oikeudenkäynnissä?

        Mark. 14:61-62 "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: Olen."

        vs.

        Matt. 26:63-64 "... oletko sinä Kristus, Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Sinäpä sen sanoit."

        Miten Jeesus vastaa Pilatukselle?

        Luuk. 23:3 "Niin Pilatus kysyi häneltä sanoen: Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi hänelle ja sanoi: Sinäpä sen sanot."

        vs.

        Joh. 18:33-34 "Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi hänelle: Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?"


      • Anonyymi00087
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Miten Jeesus vastaa oikeudenkäynnissä?

        Mark. 14:61-62 "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: Olen."

        vs.

        Matt. 26:63-64 "... oletko sinä Kristus, Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Sinäpä sen sanoit."

        Miten Jeesus vastaa Pilatukselle?

        Luuk. 23:3 "Niin Pilatus kysyi häneltä sanoen: Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi hänelle ja sanoi: Sinäpä sen sanot."

        vs.

        Joh. 18:33-34 "Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi hänelle: Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?"

        Oliko kivi haudan edessä?

        Matt. 28:1-2 -- Kivi oli paikallaan naisten saapuessa, vieritettiin pois heidän nähden.

        vs.

        Luuk. 24:2 -- Kivi oli vieritetty pois ennen heidän saapumistaan, naisten näkemättä.

        Tapahtumat haudan suulla naisten saapuessa.

        Matt. 28:2 -- Maanjäristys, Herran enkeli istuu haudan ulkopuolella.
        Matt. 28:2 "Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille."

        vs.

        Mark. 16:5 -- Ei maanjäristystä, Herran enkeli istuu haudan sisäpuolella.
        Mark. 16:5 "Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti."

        vs.

        Luuk. 24:3-4 -- Ei maanjäristystä, kaksi enkeliä ilmestyy haudan sisäpuolelle.
        Luuk. 24:3-4 "Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa."

        vs.

        Joh. 20:1-2 -- Ei maanjäristystä, ei enkeleitä. Maria Magdaleena uskoo jonkun varastaneen Jeesuksen ruumiin. Enkelit saapuvat vasta myöhemmin (Joh. 20:12).
        Joh. 20:1-2 -- "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo..."
        Naisten reaktio - kertovatko he kenellekään?
        Mark. 16:8 "Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys, eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät."
        vs.

        Luuk. 24:9 "Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille."

        vs.

        Joh. 20:2 "Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet."


      • Anonyymi00088
        Anonyymi00087 kirjoitti:

        Oliko kivi haudan edessä?

        Matt. 28:1-2 -- Kivi oli paikallaan naisten saapuessa, vieritettiin pois heidän nähden.

        vs.

        Luuk. 24:2 -- Kivi oli vieritetty pois ennen heidän saapumistaan, naisten näkemättä.

        Tapahtumat haudan suulla naisten saapuessa.

        Matt. 28:2 -- Maanjäristys, Herran enkeli istuu haudan ulkopuolella.
        Matt. 28:2 "Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille."

        vs.

        Mark. 16:5 -- Ei maanjäristystä, Herran enkeli istuu haudan sisäpuolella.
        Mark. 16:5 "Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti."

        vs.

        Luuk. 24:3-4 -- Ei maanjäristystä, kaksi enkeliä ilmestyy haudan sisäpuolelle.
        Luuk. 24:3-4 "Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa."

        vs.

        Joh. 20:1-2 -- Ei maanjäristystä, ei enkeleitä. Maria Magdaleena uskoo jonkun varastaneen Jeesuksen ruumiin. Enkelit saapuvat vasta myöhemmin (Joh. 20:12).
        Joh. 20:1-2 -- "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo..."
        Naisten reaktio - kertovatko he kenellekään?
        Mark. 16:8 "Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys, eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät."
        vs.

        Luuk. 24:9 "Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille."

        vs.

        Joh. 20:2 "Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet."

        Missä kuolleesta herätetty Jeesus nähdään ensimmäisen kerran?

        Suhteellisen lähellä hautaa?
        Matt. 28:8-9 "Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: Terve teille!"

        vs.

        Emmauksen lähellä, 7 mailia Jerusalemista?
        Luuk. 24:13-15 "Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. ... Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä."

        vs.

        Haudan luona?
        Joh. 20:14 "Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan."

        Saavatko ihmiset koskea kuolleesta herätettyä Jeesusta?

        Joh. 20:17 "Jeesus sanoi hänelle: Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö;"

        vs.

        Matt. 28:9 "Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ... Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä."
        Joh. 20:27 (Jeesus puhuu) "Sitten hän sanoi Tuomaalle: Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."

        Uskoivatko opetuslapset naisten puheisiin?
        Missä järjestyksessä Jeesus näyttäytyy ihmisille?

        Matt. 28:1-18 -- Ensin Maria Magdaleenalle ja toiselle Marialle, sitten opetuslapsille.

        vs.

        Mark. 16:9-14 -- Ensin Maria Magdaleenalle, sitten kahdelle tuntemattomalle henkilölle, ja lopuksi opetuslapsille.

        vs.

        Luuk. 24:15-36 -- Ensin Kleopakselle ja hänen ystävälleen, sitten Pietarille, ja lopuksi opetuslapsille.

        vs.

        Joh. 20:14-21:1 -- Ensin Maria Magdaleenalle, sitten Tuomaalle, ja lopuksi kaksi esiintymistä opetuslapsille.

        vs.

        1. Kor. 15:5-8 -- Ensin Keefaalle, sitten kahdelletoista opetuslapselle (siitä huolimatta että Juudas oli jo tällöin kuollut), 500+ veljelle (siitä huolimatta että Ap. 1:15 ilmoittaa näitä olleen vain noin 120), tämän jälkeen Jaakobille, sitten apostoleille ja lopuksi Pietarille.


      • Anonyymi00089
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        Missä kuolleesta herätetty Jeesus nähdään ensimmäisen kerran?

        Suhteellisen lähellä hautaa?
        Matt. 28:8-9 "Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: Terve teille!"

        vs.

        Emmauksen lähellä, 7 mailia Jerusalemista?
        Luuk. 24:13-15 "Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. ... Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä."

        vs.

        Haudan luona?
        Joh. 20:14 "Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan."

        Saavatko ihmiset koskea kuolleesta herätettyä Jeesusta?

        Joh. 20:17 "Jeesus sanoi hänelle: Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö;"

        vs.

        Matt. 28:9 "Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ... Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä."
        Joh. 20:27 (Jeesus puhuu) "Sitten hän sanoi Tuomaalle: Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."

        Uskoivatko opetuslapset naisten puheisiin?
        Missä järjestyksessä Jeesus näyttäytyy ihmisille?

        Matt. 28:1-18 -- Ensin Maria Magdaleenalle ja toiselle Marialle, sitten opetuslapsille.

        vs.

        Mark. 16:9-14 -- Ensin Maria Magdaleenalle, sitten kahdelle tuntemattomalle henkilölle, ja lopuksi opetuslapsille.

        vs.

        Luuk. 24:15-36 -- Ensin Kleopakselle ja hänen ystävälleen, sitten Pietarille, ja lopuksi opetuslapsille.

        vs.

        Joh. 20:14-21:1 -- Ensin Maria Magdaleenalle, sitten Tuomaalle, ja lopuksi kaksi esiintymistä opetuslapsille.

        vs.

        1. Kor. 15:5-8 -- Ensin Keefaalle, sitten kahdelletoista opetuslapselle (siitä huolimatta että Juudas oli jo tällöin kuollut), 500 veljelle (siitä huolimatta että Ap. 1:15 ilmoittaa näitä olleen vain noin 120), tämän jälkeen Jaakobille, sitten apostoleille ja lopuksi Pietarille.

        Missä tapahtui Jeesuksen ylösnousemus?

        Mark. 16:14-49 -- Huoneessa, opetuslasten istuessa pöydän ympärillä, oletettavasti Jerusalemissa, tai sen läheisyydessä.

        vs.

        Luuk. 24:50-51 -- Ulkona, aterian jälkeen, Betaniassa.

        vs.

        Ap. 1:9-12 -- Ulkopuolella, Õljymäellä.

        vs.

        Matt. 28:16-20 -- Ei mainintaa ylösnousemuksesta, kirja päättyy vuorella Galileassa.

        Montako eläintä piti Nooan ottaa arkkiin?

        1. Moos. 6:19-20 "Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä."

        vs.

        1. Moos. 7:2-3 "Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras. Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä."

        (Lisää tulvakertomuksen ongelmia tulevassa artikkelissa.)
        Montako hevosvaljakkoa Salomolla oli?

        1. Kun. 4:26 "Ja Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hevosvaljakkoa vaunujaan varten ja kaksitoista tuhatta ratsuhevosta."

        vs.

        2. Aik. 9:25 "Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä;"

        Jeesuksen viimeiset sanat?

        Matt. 27:46,50 "Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä."

        vs.

        Luuk. 23:46 "Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."

        vs.

        Joh. 19:30 "Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: Se on täytetty, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä."


      • Anonyymi00090
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Missä tapahtui Jeesuksen ylösnousemus?

        Mark. 16:14-49 -- Huoneessa, opetuslasten istuessa pöydän ympärillä, oletettavasti Jerusalemissa, tai sen läheisyydessä.

        vs.

        Luuk. 24:50-51 -- Ulkona, aterian jälkeen, Betaniassa.

        vs.

        Ap. 1:9-12 -- Ulkopuolella, Õljymäellä.

        vs.

        Matt. 28:16-20 -- Ei mainintaa ylösnousemuksesta, kirja päättyy vuorella Galileassa.

        Montako eläintä piti Nooan ottaa arkkiin?

        1. Moos. 6:19-20 "Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä."

        vs.

        1. Moos. 7:2-3 "Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras. Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä."

        (Lisää tulvakertomuksen ongelmia tulevassa artikkelissa.)
        Montako hevosvaljakkoa Salomolla oli?

        1. Kun. 4:26 "Ja Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hevosvaljakkoa vaunujaan varten ja kaksitoista tuhatta ratsuhevosta."

        vs.

        2. Aik. 9:25 "Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä;"

        Jeesuksen viimeiset sanat?

        Matt. 27:46,50 "Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä."

        vs.

        Luuk. 23:46 "Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä."

        vs.

        Joh. 19:30 "Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: Se on täytetty, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä."

        Miten kauan Jeesus oli kuollut?

        Jeesus ennustaa olevansa haudattu 3 päivää ja 3 yötä;
        Matt. 12:40 "... niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."
        Jeesus haudataan sapattipäivän (seitsemännen päivän) aaton illalla, ja herää kuolleesta varhain viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus siis haudattuna 1 päivän ja 2 yön ajan.
        Mark. 15:42-43 "Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä tuli Joosef, ... rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista."
        Joh. 20:1 "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.

        Milloin Jeesus ristiinaulittiin?

        Mark. 15:25 "Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat."

        vs.

        Joh. 19:14-15 "Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki ... Niin he huusivat: Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!"

        Milloin Jeesus nousi taivaaseen?

        Luuk. 24:51 - Samana päivänä kuin hän heräsi kuolleesta.

        vs.

        Ap. 1:3-12 - Vasta 40 päivän kuluttua hänen kuolleesta heräämisestään.


        Miten kauan Omri hallitsi? 12 vai 7 vuotta?

        1. Kun. 16:23 "Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotena tuli Omri Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta; Tirsassa hän hallitsi kuusi vuotta."

        vs.

        1. Kun. 16:28-29 "Omri meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Samariaan ... Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenä kahdeksantena hallitusvuotena;"
        Aasan 31. hallitusvuodesta (1. Kun 16:23) Aasan 38. hallitus vuoteen (1. Kun. 16:29) = 7 tai 8 vuotta.


      • Anonyymi00091
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        Miten kauan Jeesus oli kuollut?

        Jeesus ennustaa olevansa haudattu 3 päivää ja 3 yötä;
        Matt. 12:40 "... niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."
        Jeesus haudataan sapattipäivän (seitsemännen päivän) aaton illalla, ja herää kuolleesta varhain viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus siis haudattuna 1 päivän ja 2 yön ajan.
        Mark. 15:42-43 "Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä tuli Joosef, ... rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista."
        Joh. 20:1 "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.

        Milloin Jeesus ristiinaulittiin?

        Mark. 15:25 "Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat."

        vs.

        Joh. 19:14-15 "Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki ... Niin he huusivat: Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!"

        Milloin Jeesus nousi taivaaseen?

        Luuk. 24:51 - Samana päivänä kuin hän heräsi kuolleesta.

        vs.

        Ap. 1:3-12 - Vasta 40 päivän kuluttua hänen kuolleesta heräämisestään.


        Miten kauan Omri hallitsi? 12 vai 7 vuotta?

        1. Kun. 16:23 "Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotena tuli Omri Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta; Tirsassa hän hallitsi kuusi vuotta."

        vs.

        1. Kun. 16:28-29 "Omri meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Samariaan ... Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenä kahdeksantena hallitusvuotena;"
        Aasan 31. hallitusvuodesta (1. Kun 16:23) Aasan 38. hallitus vuoteen (1. Kun. 16:29) = 7 tai 8 vuotta.

        Edellä vain muutamia.


      • Anonyymi00092
        Anonyymi00091 kirjoitti:

        Edellä vain muutamia.

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        On.

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        Suosittelen sinulle, jos kiinnosta Raamatun muutoksista jne.

        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
        VALEKRISTITYT - OSA 1/2
        https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
        VALEKRISTITYT - OSA 2/2

        Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.

        Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.

        Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.

        Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

        Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

        https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

        Räisäsen Rosoinen Raamattu


      • Anonyymi00093
        Anonyymi00092 kirjoitti:

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        On.

        Kyse on ihmiskunnan manipuloinnista!

        Suosittelen sinulle, jos kiinnosta Raamatun muutoksista jne.

        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
        VALEKRISTITYT - OSA 1/2
        https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
        VALEKRISTITYT - OSA 2/2

        Jos perisynti ymmärretään niin, että ihminen on moraalisesti jonkun kanta-isän teosta, se näyttää olevan ristiriidassa tavallisen oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa. Normaalisti vastuu kuuluu sille, joka teon tekee.

        Kriitikot, kuten Heikki Räisänen, ovat huomauttaneet, että oppi voi joillekin ihmisille synnyttää tarpeetonta syyllisyyttä tai kokemuksen perustavanlaatuisesta kelvottomuudesta. Tällöin uskonto saattaa ensin luoda ongelman ja sitten tarjota siihen ratkaisun.

        Jos kaikki ihmiset ovat samalla tavalla syntisiä, voidaan kysyä, heikentääkö tämä eroa vakavan pahuuden ja tavallisten inhimillisten virheiden välillä. Kriitikoiden mukaan on vaikea nähdä, miksi esimerkiksi kansanmurhan toteuttaja ja tavallinen kunnollinen ihminen olisivat moraalisesti samalla viivalla.

        Miten voidaan pitää oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa ihminen syntyy hengellisesti vajavaisena tai syyllisenä ennen omia valintojaan?

        Myös huippututkijat ajattelevat samaa:

        https://hyviauutisia.wordpress.com/2015/07/13/raisasen-rosoinen-raamattu/

        Räisäsen Rosoinen Raamattu

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Tai kyse ei ole Luoja virheestä, vaan niiden virheestä, jota manipuloivat ihmiskuntaa.


      • Anonyymi00094
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Tai kyse ei ole Luoja virheestä, vaan niiden virheestä, jota manipuloivat ihmiskuntaa.

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Tai kyse ei ole Luojan virheestä, vaan niiden virheestä, jota manipuloivat ihmiskuntaa.

        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


        Niinpä hän kokosi kaikki nämä kardinaalit ja piispat ja asetti heidät kirkolliskokoukseen painostuksen alaisina.


        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Kirjaimellisesti näin hän teki käskyjensä nojalla. Niinpä he kokoontuivat kehittämään Rooman hyväksymän laillisen uskonnon, joka sopisi kansalle.

        Tämä kirkolliskokous loi nykyisen modernisoidun version kristinuskosta, jossa Jeesus esitetään Jumalan Poikana.

        He keksivät tämän Jeesuksen jumaluusnäkökulman.


      • Anonyymi00095
        Anonyymi00094 kirjoitti:

        "Eikö perisynti käsite ole osoitus Luojan virheestä?"

        Tai kyse ei ole Luojan virheestä, vaan niiden virheestä, jota manipuloivat ihmiskuntaa.

        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

        https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
        Teksti täältä ei ole tarkka käännös:
        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM


        Niinpä hän kokosi kaikki nämä kardinaalit ja piispat ja asetti heidät kirkolliskokoukseen painostuksen alaisina.


        Heitä vartioivat siellä roomalaiset centurionit, ja hän sanoi: "Te aiotte keksiä uskonnon, joka pystyy hallitsemaan kansanjoukkojen mieltä ja palauttamaan heidät alistuvaisuuteen, tai ette poistu tästä huoneesta elävinä."

        Kirjaimellisesti näin hän teki käskyjensä nojalla. Niinpä he kokoontuivat kehittämään Rooman hyväksymän laillisen uskonnon, joka sopisi kansalle.

        Tämä kirkolliskokous loi nykyisen modernisoidun version kristinuskosta, jossa Jeesus esitetään Jumalan Poikana.

        He keksivät tämän Jeesuksen jumaluusnäkökulman.

        "Pitää saada synit anteeksi täällä ajassa ja se tapahtuu vain Jeesuksen Kristuksen kautta."
        Päinvastoin. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

        Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.


      • Anonyymi00096
        Anonyymi00095 kirjoitti:

        "Pitää saada synit anteeksi täällä ajassa ja se tapahtuu vain Jeesuksen Kristuksen kautta."
        Päinvastoin. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

        Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.

        Onko mitään “mistä pelastua”?

        EI OLE.

        "Pitää saada synit anteeksi täällä ajassa ja se tapahtuu vain Jeesuksen Kristuksen kautta."
        Päinvastoin. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.


    • Anonyymi00097

      Luoja Jumalalle virhe on mahdotonta ja vaikuttavin asia on pyyteetön Rakkaus, joka ei aseta ehtoja.
      Kun ehdollistetaan, ollaan pois totuudesta.

      • Anonyymi00098

        "TOINEN TULEMINEN."

        Ajatus siitä, että Jeesus voisi tulla uudelleen ja alkaa tappaa uskon puutteen vuoksi, tuntuu täysin ristiriitaiselta sen kanssa, mitä Raamattu opettaa hänen luonteestaan. Jeesus ei halunnut kostaa, vaan etsi ihmisten pelastusta ja sydämen kääntymystä, ei ulkoista rangaistusta.


      • Anonyymi00099
        Anonyymi00098 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        Ajatus siitä, että Jeesus voisi tulla uudelleen ja alkaa tappaa uskon puutteen vuoksi, tuntuu täysin ristiriitaiselta sen kanssa, mitä Raamattu opettaa hänen luonteestaan. Jeesus ei halunnut kostaa, vaan etsi ihmisten pelastusta ja sydämen kääntymystä, ei ulkoista rangaistusta.

        En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.


      • Anonyymi00100
        Anonyymi00099 kirjoitti:

        En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.

        Joten kyseessä on joku muu kui Jeesus.

        Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.


      • Anonyymi00101
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        Joten kyseessä on joku muu kui Jeesus.

        Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.

        Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Kuka kamppailee?

        Emme me ainakaan kamppaile uskon takia, meille se on iloa, tanssia ja laulua. Miksi muka kamppailua?

        Jumalakin tanssii ja soittaa huilua.

        Meillä ei ole synkkää jumalaa, joka tuomitsisi ikuiseen helvettiin.

        Mitään kamppailu täällä ei ole.


      • Anonyymi00102
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Kuka kamppailee?

        Emme me ainakaan kamppaile uskon takia, meille se on iloa, tanssia ja laulua. Miksi muka kamppailua?

        Jumalakin tanssii ja soittaa huilua.

        Meillä ei ole synkkää jumalaa, joka tuomitsisi ikuiseen helvettiin.

        Mitään kamppailu täällä ei ole.

        Lisäksi tanssi ja musiikki eivät ole vain ulkoisia esityksiä, vaan syvällisiä henkisiä käytäntöjä.


      • Anonyymi00103
        Anonyymi00102 kirjoitti:

        Lisäksi tanssi ja musiikki eivät ole vain ulkoisia esityksiä, vaan syvällisiä henkisiä käytäntöjä.

        Jumala itse tanssi ja leikki muiden kanssa, ja hänen seuraajansa saattavat tanssia kiitokseksi tai kiintymyksestä häneen.


      • Anonyymi00104
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        Jumala itse tanssi ja leikki muiden kanssa, ja hänen seuraajansa saattavat tanssia kiitokseksi tai kiintymyksestä häneen.

        Vaikka tanssi voi ulkopuolisista näyttää vain fyysiseltä liikkeeltä, se on meill usein syvällinen käytäntö.

        Se ei ole "kamppailua" väärällä tavalla, vaan kamppailua egon, epätoivon tai maailman houkutusten voittamiseksi.


      • Anonyymi00106

        Ainoa asia, jonka kanssa on kamppailtava, on se, miten poistaa väärä ego ja muut sellaiset asiat.

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Kuka kamppailee?

        Emme me ainakaan kamppaile uskon takia, meille se on iloa, tanssia ja laulua. Miksi muka kamppailua?

        Jumalakin tanssii ja soittaa huilua.

        Meillä ei ole synkkää jumalaa, joka tuomitsisi ikuiseen helvettiin.

        Mitään kamppailu täällä ei ole.


        Tämä on kovin outo väite, mutta siinä on monia väärinkäsityksiä traditiomme monimutkaisesta luonteesta. Monet idän eri uskonnot —ovat monivivahteisia ja syvällisiä.


        Meillä uskonto ei ole vain kamppailua tai synkkyyttä. Vaikka usko sisältää haasteita ja ponnistuksia (esimerkiksi itsekontrollin harjoittaminen, egon voittaminen ja valaistumisen etsiminen), traditiomme tarjoaa meille monia ilon, valon ja henkisen kasvun polkuja. Se on myös hyvin monipuolinen traditio, jossa on tilaa erilaisten henkisten ja filosofisten polkujen seuraamiseen.


      • Anonyymi00107
        Anonyymi00106 kirjoitti:

        Ainoa asia, jonka kanssa on kamppailtava, on se, miten poistaa väärä ego ja muut sellaiset asiat.

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Kuka kamppailee?

        Emme me ainakaan kamppaile uskon takia, meille se on iloa, tanssia ja laulua. Miksi muka kamppailua?

        Jumalakin tanssii ja soittaa huilua.

        Meillä ei ole synkkää jumalaa, joka tuomitsisi ikuiseen helvettiin.

        Mitään kamppailu täällä ei ole.


        Tämä on kovin outo väite, mutta siinä on monia väärinkäsityksiä traditiomme monimutkaisesta luonteesta. Monet idän eri uskonnot —ovat monivivahteisia ja syvällisiä.


        Meillä uskonto ei ole vain kamppailua tai synkkyyttä. Vaikka usko sisältää haasteita ja ponnistuksia (esimerkiksi itsekontrollin harjoittaminen, egon voittaminen ja valaistumisen etsiminen), traditiomme tarjoaa meille monia ilon, valon ja henkisen kasvun polkuja. Se on myös hyvin monipuolinen traditio, jossa on tilaa erilaisten henkisten ja filosofisten polkujen seuraamiseen.

        Lisäksi meillä ei ole synkkiä "lopuja aikoja"tai "maailmanloppuja", koska loppu tarkoittaa aina uutta alkua. Mitä kamppailua täällä on?


      • Anonyymi00108
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        Lisäksi meillä ei ole synkkiä "lopuja aikoja"tai "maailmanloppuja", koska loppu tarkoittaa aina uutta alkua. Mitä kamppailua täällä on?

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Kuka kamppailee?

        Emme me ainakaan kamppaile uskon takia, meille se on iloa, tanssia ja laulua. Miksi muka kamppailua?

        Jumalakin tanssii ja soittaa huilua.

        Meillä ei ole synkkää jumalaa, joka tuomitsisi ikuiseen helvettiin.

        Mitään kamppailu täällä ei ole.

        Miten Jeesuksen luonne voisi muuttua niin paljon, että hän alkaisi toimia tappamalla ihnmiskuntaa? Jeesuksen koko opetusten ydin on rakkauden, anteeksiannon ja myötätunnon korostaminen, ja se tekee ajatuksesta, että hän alkaisi tuomita väkivallalla, ristiriidassa hänen alkuperäisten opetustensa kanssa.


      • Anonyymi00109
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Kuka kamppailee?

        Emme me ainakaan kamppaile uskon takia, meille se on iloa, tanssia ja laulua. Miksi muka kamppailua?

        Jumalakin tanssii ja soittaa huilua.

        Meillä ei ole synkkää jumalaa, joka tuomitsisi ikuiseen helvettiin.

        Mitään kamppailu täällä ei ole.

        Miten Jeesuksen luonne voisi muuttua niin paljon, että hän alkaisi toimia tappamalla ihnmiskuntaa? Jeesuksen koko opetusten ydin on rakkauden, anteeksiannon ja myötätunnon korostaminen, ja se tekee ajatuksesta, että hän alkaisi tuomita väkivallalla, ristiriidassa hänen alkuperäisten opetustensa kanssa.

        Miksi kristityt ei mieti sitä itse?

        Raamatussa Jeesus on esitetty armollisena ja lempeänä hahmona - ja "toisessa tulemukseesa" hän alkaa hävittämään ihmiskuntaa.

        Miksi kristityt ei mieti sitä itse?


      • Anonyymi00110
        Anonyymi00109 kirjoitti:

        Miksi kristityt ei mieti sitä itse?

        Raamatussa Jeesus on esitetty armollisena ja lempeänä hahmona - ja "toisessa tulemukseesa" hän alkaa hävittämään ihmiskuntaa.

        Miksi kristityt ei mieti sitä itse?

        Johannes 13:34 sanoo:

        "Uuden käskyn minä annan teille: Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, niin rakastakaa tekin toisianne."¨


        Mutta ei, nyt alkaa tappaminen "toisessa tulemuksessa"


      • Anonyymi00111
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Johannes 13:34 sanoo:

        "Uuden käskyn minä annan teille: Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, niin rakastakaa tekin toisianne."¨


        Mutta ei, nyt alkaa tappaminen "toisessa tulemuksessa"

        Miksi sitten ajatus Jeesuksen toisen tulemisen väkivallasta saattaa syntyä?
        Ajatus Jeesuksen väkivaltaisesta toisesta tulemisesta voi liittyä siihen, miten toisen tulemisen teemaa on käsitelty erityisesti apokalyptisessa kirjallisuudessa ja tietyissä kristillisissä traditioissa. Raamatussa on kohtia, joissa Jeesus puhuu toisesta tulemuksestaan tuomioistuinhetkenä (esimerkiksi Matteus 25:31-46), mutta tämä tuomio ei perustu siihen, että Jeesus tulisi väkivallalla rankaisemaan niitä, jotka eivät usko häneen. Tämä tuomio on pikemminkin vertauskuvallinen — se puhuu siitä, kuinka ihmiset ovat eläneet elämäänsä ja kohdelleet toisiaan.


      • Anonyymi00112
        Anonyymi00111 kirjoitti:

        Miksi sitten ajatus Jeesuksen toisen tulemisen väkivallasta saattaa syntyä?
        Ajatus Jeesuksen väkivaltaisesta toisesta tulemisesta voi liittyä siihen, miten toisen tulemisen teemaa on käsitelty erityisesti apokalyptisessa kirjallisuudessa ja tietyissä kristillisissä traditioissa. Raamatussa on kohtia, joissa Jeesus puhuu toisesta tulemuksestaan tuomioistuinhetkenä (esimerkiksi Matteus 25:31-46), mutta tämä tuomio ei perustu siihen, että Jeesus tulisi väkivallalla rankaisemaan niitä, jotka eivät usko häneen. Tämä tuomio on pikemminkin vertauskuvallinen — se puhuu siitä, kuinka ihmiset ovat eläneet elämäänsä ja kohdelleet toisiaan.

        Ajatus Jeesuksen luonteen muuttumisesta niin paljon, että hän alkaisi tappaa "uskon puutteen vuoksi", tuntuu olevan ristiriidassa hänen alkuperäisten opetustensa ja Raamatun kuvan kanssa. Jeesus on rakkauden, anteeksiannon ja myötätunnon symboli, eikä väkivalta ole hänen tapansa ratkaista maailman ongelmia. Jos joku kuvaisi Jeesusta väkivaltaisessa roolissa, se olisi joku muu kuin Jeesus — se olisi kuvitelma, joka ei perustu hänen opetuksiinsa eikä siihen, mitä hän edustaa kristinuskon ytimessä.


      • Anonyymi00113
        Anonyymi00112 kirjoitti:

        Ajatus Jeesuksen luonteen muuttumisesta niin paljon, että hän alkaisi tappaa "uskon puutteen vuoksi", tuntuu olevan ristiriidassa hänen alkuperäisten opetustensa ja Raamatun kuvan kanssa. Jeesus on rakkauden, anteeksiannon ja myötätunnon symboli, eikä väkivalta ole hänen tapansa ratkaista maailman ongelmia. Jos joku kuvaisi Jeesusta väkivaltaisessa roolissa, se olisi joku muu kuin Jeesus — se olisi kuvitelma, joka ei perustu hänen opetuksiinsa eikä siihen, mitä hän edustaa kristinuskon ytimessä.

        Tämä herättää kysymyksiä siitä, miksi ja miten tällainen tulkinta on syntynyt ja miksi niin monet uskovat siihen, vaikka Jeesus itse ei koskaan opettanut väkivallan käyttöä.

        Jeesuksen rakkaus ei ollut vain sanahelinää, vaan hän osoitti sen teoillaan — muun muassa palveli opetuslapsiaan, asetti itsensä heidän palvelukseensa (kuten pesi heidän jalkansa) ja lopulta antoi henkensä heidän puolestaan ristillä.

        Tämä käsky rakastaa "kuten minä olen rakastanut teitä" on siis yksi kristinuskon keskeisistä perusajatuksista: rakkaus ei ole vain tunne, vaan tekoja, jotka ilmenevät muiden hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden ja armon edistämisessä. Jeesus on aina esimerkkinä siitä, miten rakastetaan uhrautuvaasti ja epäitsekkäästi.

        Tässä mielessä tämä käsky ei ole vain ohje, vaan se on myös kutsu ja haaste — rakastaa toisianne syvällä tavalla, joka heijastaa Kristuksen rakkautta.

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.


      • Anonyymi00114
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Tämä herättää kysymyksiä siitä, miksi ja miten tällainen tulkinta on syntynyt ja miksi niin monet uskovat siihen, vaikka Jeesus itse ei koskaan opettanut väkivallan käyttöä.

        Jeesuksen rakkaus ei ollut vain sanahelinää, vaan hän osoitti sen teoillaan — muun muassa palveli opetuslapsiaan, asetti itsensä heidän palvelukseensa (kuten pesi heidän jalkansa) ja lopulta antoi henkensä heidän puolestaan ristillä.

        Tämä käsky rakastaa "kuten minä olen rakastanut teitä" on siis yksi kristinuskon keskeisistä perusajatuksista: rakkaus ei ole vain tunne, vaan tekoja, jotka ilmenevät muiden hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden ja armon edistämisessä. Jeesus on aina esimerkkinä siitä, miten rakastetaan uhrautuvaasti ja epäitsekkäästi.

        Tässä mielessä tämä käsky ei ole vain ohje, vaan se on myös kutsu ja haaste — rakastaa toisianne syvällä tavalla, joka heijastaa Kristuksen rakkautta.

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.


      • Anonyymi00115
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        "TOINEN TULEMINEN."

        Ajatus siitä, että Jeesus voisi tulla uudelleen ja alkaa tappaa uskon puutteen vuoksi, tuntuu täysin ristiriitaiselta sen kanssa, mitä Raamattu opettaa hänen luonteestaan. Jeesus ei halunnut kostaa, vaan etsi ihmisten pelastusta ja sydämen kääntymystä, ei ulkoista rangaistusta.

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Lisäksi vapautusta ei ole, vaan vain ikuinen helvetti – tajuatteko, kuinka absurdia tämä on?

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?


      • Anonyymi00116
        Anonyymi00115 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        Ajatus siitä, että Jeesus voisi tulla uudelleen ja alkaa tappaa uskon puutteen vuoksi, tuntuu täysin ristiriitaiselta sen kanssa, mitä Raamattu opettaa hänen luonteestaan. Jeesus ei halunnut kostaa, vaan etsi ihmisten pelastusta ja sydämen kääntymystä, ei ulkoista rangaistusta.

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Lisäksi vapautusta ei ole, vaan vain ikuinen helvetti – tajuatteko, kuinka absurdia tämä on?

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?


      • Anonyymi00117
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Hinduilla ei ole minkäänlaista uskon taistelua, sillä heitä ei uhkaa mitään eikä ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Toisaalta on hyvä taistella kuutta sisäistä vihollista vastaan.


      • Anonyymi00118
        Anonyymi00117 kirjoitti:

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Hinduilla ei ole minkäänlaista uskon taistelua, sillä heitä ei uhkaa mitään eikä ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Toisaalta on hyvä taistella kuutta sisäistä vihollista vastaan.

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?


      • Anonyymi00119
        Anonyymi00118 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Siispä “kamppailu” ei ole ulkoista, vaan puhdistautumista, joka vapauttaa väärän egon kahleista.

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Hinduilla ei ole minkäänlaista uskon taistelua, sillä heitä ei uhkaa mitään eikä ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Toisaalta on hyvä taistella kuutta sisäistä vihollista vastaan.

        Tämä tarkoittaa, että sielu ei ole syntinen eikä sillä ole ulkoisia uhkia.
        “Pelastuksen tarvetta” ei ole: EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄISI PELASTUA.


        Kuitenkin, māyā, illuusio, ja ahankāra (ego) peittävät tämän luonnollisen tilan ja luovat väärän minäkuvan (mithyātma), joka johtaa kärsimykseen (duḥkha).

        Tästä seuraa: todellinen kamppailu ei ole ulkoista, vaan sisäistä puhdistautumista (antarmukha-yuddha), jonka tavoitteena on palauttaa sielun luonnollinen asema.


      • Anonyymi00120
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Siispä “kamppailu” ei ole ulkoista, vaan puhdistautumista, joka vapauttaa väärän egon kahleista.

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Hinduilla ei ole minkäänlaista uskon taistelua, sillä heitä ei uhkaa mitään eikä ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Toisaalta on hyvä taistella kuutta sisäistä vihollista vastaan.

        Tämä tarkoittaa, että sielu ei ole syntinen eikä sillä ole ulkoisia uhkia.
        “Pelastuksen tarvetta” ei ole: EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄISI PELASTUA.


        Kuitenkin, māyā, illuusio, ja ahankāra (ego) peittävät tämän luonnollisen tilan ja luovat väärän minäkuvan (mithyātma), joka johtaa kärsimykseen (duḥkha).

        Tästä seuraa: todellinen kamppailu ei ole ulkoista, vaan sisäistä puhdistautumista (antarmukha-yuddha), jonka tavoitteena on palauttaa sielun luonnollinen asema.

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.
        ristillinen oppi perustuu siihen, että ihmisen luonto on vioittunut jo syntyessään.

        Meillä ei ole mitään sellaista – jokainen on vastuussa vain omista teoistaan, ei isänsä, äitinsä tai sukulaistensa teoista, puhumattakaan siitä, että joku olisi vastuussa jonkon käntä-isänsä tai kanta-äitinsä teoista,
        Hohhoijaa.


      • Anonyymi00121
        Anonyymi00120 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.
        ristillinen oppi perustuu siihen, että ihmisen luonto on vioittunut jo syntyessään.

        Meillä ei ole mitään sellaista – jokainen on vastuussa vain omista teoistaan, ei isänsä, äitinsä tai sukulaistensa teoista, puhumattakaan siitä, että joku olisi vastuussa jonkon käntä-isänsä tai kanta-äitinsä teoista,
        Hohhoijaa.

        Kristillinen oppi perustuu siihen, että ihmisen luonto on vioittunut jo syntyessään.

        Meillä ei ole mitään sellaista – jokainen on vastuussa vain omista teoistaan, ei isänsä, äitinsä tai sukulaistensa teoista, puhumattakaan siitä, että joku olisi vastuussa jonkon käntä-isänsä tai kanta-äitinsä teoista,
        Hohhoijaa.


      • Anonyymi00122
        Anonyymi00121 kirjoitti:

        Kristillinen oppi perustuu siihen, että ihmisen luonto on vioittunut jo syntyessään.

        Meillä ei ole mitään sellaista – jokainen on vastuussa vain omista teoistaan, ei isänsä, äitinsä tai sukulaistensa teoista, puhumattakaan siitä, että joku olisi vastuussa jonkon käntä-isänsä tai kanta-äitinsä teoista,
        Hohhoijaa.

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.
        Materiaalinen maailma (māyā-loka) ja ego (ahamkāra) luovat illuusion, että sielu olisi erillinen, vajavainen ja uhattuna.


        Tämä on vikṛta-bodha – vääristynyt tietoisuus itsestä ja todellisuudesta.


        Väärän minäkuvan (mithyātma) takia ihminen saattaa kokea duḥkha (kärsimystä) ja ajatella, että tarvitsee pelastusta.


        Pelastuksen tarvetta ei ole: EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄISI PELASTUA.

        Sielu ei ole sidottu syntiin (pāpa), eikä se ole uhattuna. Kaikki kokematun kärsimyksen tunne johtuu kuudesta sisäisestä vihollisesta (ṣaḍ-antarātmā-virodhāḥ), ei ulkoisista vaaroista.


      • Anonyymi00123
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.
        Materiaalinen maailma (māyā-loka) ja ego (ahamkāra) luovat illuusion, että sielu olisi erillinen, vajavainen ja uhattuna.


        Tämä on vikṛta-bodha – vääristynyt tietoisuus itsestä ja todellisuudesta.


        Väärän minäkuvan (mithyātma) takia ihminen saattaa kokea duḥkha (kärsimystä) ja ajatella, että tarvitsee pelastusta.


        Pelastuksen tarvetta ei ole: EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄISI PELASTUA.

        Sielu ei ole sidottu syntiin (pāpa), eikä se ole uhattuna. Kaikki kokematun kärsimyksen tunne johtuu kuudesta sisäisestä vihollisesta (ṣaḍ-antarātmā-virodhāḥ), ei ulkoisista vaaroista.

        Sisäinen kamppailu on todellinen “yuddha”. Kamppailu (yuddha) ei ole ulkoista – ei sodankäyntiä, ei pelkoa tuomiosta – vaan antarmukha-yuddha, sisäinen taistelu.
        Tämä kamppailu kohdistuu kuuteen sisäiseen viholliseen, jotka peittävät sielun luonnollisen tilan.


      • Anonyymi00124
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Sisäinen kamppailu on todellinen “yuddha”. Kamppailu (yuddha) ei ole ulkoista – ei sodankäyntiä, ei pelkoa tuomiosta – vaan antarmukha-yuddha, sisäinen taistelu.
        Tämä kamppailu kohdistuu kuuteen sisäiseen viholliseen, jotka peittävät sielun luonnollisen tilan.

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Koska vaaraa ei ole, miksi sitten pitäisi kamppailla?

        “Jos kamppailee uskon takia” – lause, joka monessa kulttuurissa herättää kuvan sodasta ulkoista vihollista vastaan, menetyksen uhkaa tai pelastuksen tavoittelua kohtaan.

        Meille tällainen kamppailu on täysin vieras, sillä sielu, jīvātma, ei ole syntinen eikä vajavainen. Se on luonnostaan puhdas, svabhāvikaiḥ śuddha, täydellinen.


        Sielu ei kärsi perisynnistä, eikä sillä ole ulkoisia tuomioita väijymässä. Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua, ei mitään ulkoista uutta uhkaa, ei kadotusta tai rangaistusta, jota vastaan taistella. Tässä mielessä “pelastuksen kamppailu” on absurdi käsite; sitä ei yksinkertaisesti ole.


      • Anonyymi00125
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Koska vaaraa ei ole, miksi sitten pitäisi kamppailla?

        “Jos kamppailee uskon takia” – lause, joka monessa kulttuurissa herättää kuvan sodasta ulkoista vihollista vastaan, menetyksen uhkaa tai pelastuksen tavoittelua kohtaan.

        Meille tällainen kamppailu on täysin vieras, sillä sielu, jīvātma, ei ole syntinen eikä vajavainen. Se on luonnostaan puhdas, svabhāvikaiḥ śuddha, täydellinen.


        Sielu ei kärsi perisynnistä, eikä sillä ole ulkoisia tuomioita väijymässä. Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua, ei mitään ulkoista uutta uhkaa, ei kadotusta tai rangaistusta, jota vastaan taistella. Tässä mielessä “pelastuksen kamppailu” on absurdi käsite; sitä ei yksinkertaisesti ole.

        Sielu ei kärsi perisynnistä, eikä sillä ole ulkoisia tuomioita väijymässä. Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua, ei mitään ulkoista uutta uhkaa, ei kadotusta tai rangaistusta, jota vastaan taistella. Tässä mielessä “pelastuksen kamppailu” on absurdi käsite; sitä ei yksinkertaisesti ole.


      • Anonyymi00126
        Anonyymi00125 kirjoitti:

        Sielu ei kärsi perisynnistä, eikä sillä ole ulkoisia tuomioita väijymässä. Ei ole mitään, mistä pitäisi pelastua, ei mitään ulkoista uutta uhkaa, ei kadotusta tai rangaistusta, jota vastaan taistella. Tässä mielessä “pelastuksen kamppailu” on absurdi käsite; sitä ei yksinkertaisesti ole.

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Hinduilla ei ole minkäänlaista uskon taistelua, sillä heitä ei uhkaa mitään eikä ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Toisaalta on hyvä taistella kuutta sisäistä vihollista vastaan.

        Tämä tarkoittaa, että sielu ei ole syntinen eikä sillä ole ulkoisia uhkia.
        “Pelastuksen tarvetta” ei ole: EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄISI PELASTUA.



        Ihminen, kristillisessä perinteessä, syntyy kuin varjo Aadamin ja Eevan ensimmäisistä teoista. Tämä varjo kantaa nimeä perisynti, ja sen paino lankeaa jokaisen lapsen sydämeen, jokaisen sielun alkuun.

        Synti ei ole valinta eikä teko, vaan olemuksen synnynnäinen tila. Jokainen syntyy vääristyneenä, rikkoutuneena jo ennen ensimmäistä hengitystä, ja siksi hänen kohtalonsa on riippuvainen ulkoisesta pelastuksesta, joka yksin voi estää IKUISEN KIDUTUKSEN, rangaistuksen ja ikuisten seurausten langettamisen. Uskon taistelu on monitasoinen: se on sekä ulkoinen että sisäinen, sillä ihminen taistelee sekä konkreettisia syntisiä houkutuksia vastaan että allegorista, olematonta Saatanaa vastaan, peläten ikuisen helvetin tulta, joka odottaa jokaista kompastusta. Kristillinen oppi perustuu tähän lähtökohtaan: ihmisen luonto on vioittunut jo syntyessään, ja pelastus on ulkoisen armon lahja, ei sisäisen oivalluksen seuraus.


      • Anonyymi00127
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        "Jos kamppailee uskon takia"

        Hinduilla ei ole minkäänlaista uskon taistelua, sillä heitä ei uhkaa mitään eikä ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Toisaalta on hyvä taistella kuutta sisäistä vihollista vastaan.

        Tämä tarkoittaa, että sielu ei ole syntinen eikä sillä ole ulkoisia uhkia.
        “Pelastuksen tarvetta” ei ole: EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄISI PELASTUA.



        Ihminen, kristillisessä perinteessä, syntyy kuin varjo Aadamin ja Eevan ensimmäisistä teoista. Tämä varjo kantaa nimeä perisynti, ja sen paino lankeaa jokaisen lapsen sydämeen, jokaisen sielun alkuun.

        Synti ei ole valinta eikä teko, vaan olemuksen synnynnäinen tila. Jokainen syntyy vääristyneenä, rikkoutuneena jo ennen ensimmäistä hengitystä, ja siksi hänen kohtalonsa on riippuvainen ulkoisesta pelastuksesta, joka yksin voi estää IKUISEN KIDUTUKSEN, rangaistuksen ja ikuisten seurausten langettamisen. Uskon taistelu on monitasoinen: se on sekä ulkoinen että sisäinen, sillä ihminen taistelee sekä konkreettisia syntisiä houkutuksia vastaan että allegorista, olematonta Saatanaa vastaan, peläten ikuisen helvetin tulta, joka odottaa jokaista kompastusta. Kristillinen oppi perustuu tähän lähtökohtaan: ihmisen luonto on vioittunut jo syntyessään, ja pelastus on ulkoisen armon lahja, ei sisäisen oivalluksen seuraus.

        Jokainen sielu syntyy luonnostaan puhtaana, svabhāvikaiḥ śuddha, täydellisenä, kokonaisena ja vapaana.

        Ei ole mitään ulkoista uhkaa, ei tuomiota, ei kadotuksen mahdollisuutta. Kaikki, mikä näyttää uhkaavalta, on harhaa, vikṛta-bodha, vääristynyt tietoisuus, joka syntyy materiaalisen maailman, māyā-lokan, ja väärän minäkuvan, ahamkāran, yhdistelmästä. Tämä illuusio saa sielun kokemaan erillisyyttä, vajavaisuutta, uhkaa ja kärsimystä.


      • Anonyymi00128
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        Jokainen sielu syntyy luonnostaan puhtaana, svabhāvikaiḥ śuddha, täydellisenä, kokonaisena ja vapaana.

        Ei ole mitään ulkoista uhkaa, ei tuomiota, ei kadotuksen mahdollisuutta. Kaikki, mikä näyttää uhkaavalta, on harhaa, vikṛta-bodha, vääristynyt tietoisuus, joka syntyy materiaalisen maailman, māyā-lokan, ja väärän minäkuvan, ahamkāran, yhdistelmästä. Tämä illuusio saa sielun kokemaan erillisyyttä, vajavaisuutta, uhkaa ja kärsimystä.

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Tämä ei tarkoita, että ihmisellä ei olisi kamppailua. On olemassa kuusi sisäistä vihollista (ṣaḍ-antarātmā-virodhāḥ), jotka peittävät sielun luonnollisen tilan.

        Tässä vertailussa kristillinen ja perinteemme erkanevat kuin kaksi erillistä maailmaa.

        Kristillinen maailma alkaa synkästä, syntisestä sielusta ja etsii ulkoista pelastusta.

        Meille maailma alkaa puhtaasta sielusta ja etsii sisäistä vapautumista väärän egon kahleista, ei tuomiolta pelastumista.


        Yksi pelkää rangaistusta, toinen etsii totuutta.

        Yksi rakentaa turvaa ulkoisesta voimasta, toinen palauttaa yhteyden omaan luonnolliseen olemukseen.

        Ja juuri tässä erotuksessa, tässä sisäisessä kamppailussa ja vapautumisen kokemuksessa, avautuu täydellinen ymmärrys siitä, että todellinen kamppailu ei ole koskaan ulkona, vaan aina sisällä, ja sielu on luonnostaan vapaa.

        Oma mielesi on vihollisesi.

        Se ei ole ulkoinen saatana, ei jokin hahmo, joka odottaa nurkan takana, vaan henkilökohtainen, aina läsnä oleva voima, jonka kanssa joudun kamppailemaan joka hetki.

        Jos en tiedä, kuka olen, jos en tunne omaa todellista luontoani, mieleni hallitsee, ohjaa ja harhauttaa. Se on kuin varjo, joka seuraa minua kaikkialle, kopioi toiveeni, pelkoni ja haluni, ja kietoo ne illuusioksi, jonka keskellä uskottelen olevani uhattuna ja vajavaisena.

        Tämä mieli, ego ja äly, ovat kuin sumea peili: ne heijastavat maailmaa vääristyneesti. Ne näyttävät minulle kaiken väärässä mittakaavassa – raivo näyttää palavan suurempana kuin todellisuus, kateus saa toisen onnen näyttämään minulta varastetulta, ja ylpeys piilottaa nöyryyden, joka olisi portti ymmärtämiseen. Nämä varjot eivät ole paha itsessään, mutta ne estävät minua näkemästä sitä, mikä on jo läsnä: sieluni, jīvātma, puhtaan tietoisuuden olento, täydellinen ja vapaa.



        Kaikki ulkoiset viholliset ja pelot ovat vähäpätöisiä.


        Todellinen taistelu on sisäinen – antarmukha-yuddha. Se on jatkuva prosessi, jossa mieli osoittaa minulle, missä kiinni olen, missä kiinnitän huomioni illuusioon (māyā) ja väärään minäkuvaan (ahamkāra). Kun opin katsomaan tätä varjoa ilman tuomiota, ilman kamppailun käsitettä, näen opettajan.


        Puhdas tietoisuus ei voi suoraan kokea maailmaa sellaisena kuin se on, mutta sen kautta – varjojen ja illuusioiden kautta – voin alkaa nähdä itseni sellaisena kuin olen. Jokainen tunne, jokainen harha, jokainen hetki, jolloin mieli näyttää minulle totuuden väärässä valossa, on portti. Se kutsuu: “Poista ennakkoluulosi, katso varjoasi, ja näet vilauksen itsestäsi.”


      • Anonyymi00129
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        Jokainen sielu syntyy luonnostaan puhtaana, svabhāvikaiḥ śuddha, täydellisenä, kokonaisena ja vapaana.

        Ei ole mitään ulkoista uhkaa, ei tuomiota, ei kadotuksen mahdollisuutta. Kaikki, mikä näyttää uhkaavalta, on harhaa, vikṛta-bodha, vääristynyt tietoisuus, joka syntyy materiaalisen maailman, māyā-lokan, ja väärän minäkuvan, ahamkāran, yhdistelmästä. Tämä illuusio saa sielun kokemaan erillisyyttä, vajavaisuutta, uhkaa ja kärsimystä.

        https://www.youtube.com/watch?v=5zrSkxqpJeY

        Experience I • Who Am I?

        Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj


        Sri Chaitanya Saraswat Math International

        '''''''''''''''''''''''''''''''''

        https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

        Mind: We Have Met the Enemy
        Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

        Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj


        '''''''''''''''''''''''''''''''''''

        Keitä me oikeastaan olemme?
        ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
        Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes
        häivähdyksen todellisesta itsestään.


      • Anonyymi00130
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        Jokainen sielu syntyy luonnostaan puhtaana, svabhāvikaiḥ śuddha, täydellisenä, kokonaisena ja vapaana.

        Ei ole mitään ulkoista uhkaa, ei tuomiota, ei kadotuksen mahdollisuutta. Kaikki, mikä näyttää uhkaavalta, on harhaa, vikṛta-bodha, vääristynyt tietoisuus, joka syntyy materiaalisen maailman, māyā-lokan, ja väärän minäkuvan, ahamkāran, yhdistelmästä. Tämä illuusio saa sielun kokemaan erillisyyttä, vajavaisuutta, uhkaa ja kärsimystä.

        Ja on paljon armeliaampi. Ja annetaan enemmän kun vain yksi mahdollisuus. Esimerkiksi synninkäsite vedalaisuuden mukaan - kovin suuri ero kristinuskosta.
        Lyhyesti.
        Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
        Synti

        Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
        Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
        TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
        Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

        MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
        Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

        ”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


        ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


        Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


        Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


        Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…


      • Anonyymi00131
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        Jokainen sielu syntyy luonnostaan puhtaana, svabhāvikaiḥ śuddha, täydellisenä, kokonaisena ja vapaana.

        Ei ole mitään ulkoista uhkaa, ei tuomiota, ei kadotuksen mahdollisuutta. Kaikki, mikä näyttää uhkaavalta, on harhaa, vikṛta-bodha, vääristynyt tietoisuus, joka syntyy materiaalisen maailman, māyā-lokan, ja väärän minäkuvan, ahamkāran, yhdistelmästä. Tämä illuusio saa sielun kokemaan erillisyyttä, vajavaisuutta, uhkaa ja kärsimystä.

        Meille synti ei ole mikään pysyvä leima ihmisessä. Se ei ole ulkoinen teko, josta voi saada lopullisen tuomion. Synti on pikemminkin osoitus siitä, että ihminen on samskaroiden ja karmojen vanki, että hänen sisäiset taipumuksensa, heikkoudet ja vääristyneet tottumukset estävät häntä näkemästä ja ilmaisemasta jumalallista totuutta.


      • Anonyymi00132
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Tämä ei tarkoita, että ihmisellä ei olisi kamppailua. On olemassa kuusi sisäistä vihollista (ṣaḍ-antarātmā-virodhāḥ), jotka peittävät sielun luonnollisen tilan.

        Tässä vertailussa kristillinen ja perinteemme erkanevat kuin kaksi erillistä maailmaa.

        Kristillinen maailma alkaa synkästä, syntisestä sielusta ja etsii ulkoista pelastusta.

        Meille maailma alkaa puhtaasta sielusta ja etsii sisäistä vapautumista väärän egon kahleista, ei tuomiolta pelastumista.


        Yksi pelkää rangaistusta, toinen etsii totuutta.

        Yksi rakentaa turvaa ulkoisesta voimasta, toinen palauttaa yhteyden omaan luonnolliseen olemukseen.

        Ja juuri tässä erotuksessa, tässä sisäisessä kamppailussa ja vapautumisen kokemuksessa, avautuu täydellinen ymmärrys siitä, että todellinen kamppailu ei ole koskaan ulkona, vaan aina sisällä, ja sielu on luonnostaan vapaa.

        Oma mielesi on vihollisesi.

        Se ei ole ulkoinen saatana, ei jokin hahmo, joka odottaa nurkan takana, vaan henkilökohtainen, aina läsnä oleva voima, jonka kanssa joudun kamppailemaan joka hetki.

        Jos en tiedä, kuka olen, jos en tunne omaa todellista luontoani, mieleni hallitsee, ohjaa ja harhauttaa. Se on kuin varjo, joka seuraa minua kaikkialle, kopioi toiveeni, pelkoni ja haluni, ja kietoo ne illuusioksi, jonka keskellä uskottelen olevani uhattuna ja vajavaisena.

        Tämä mieli, ego ja äly, ovat kuin sumea peili: ne heijastavat maailmaa vääristyneesti. Ne näyttävät minulle kaiken väärässä mittakaavassa – raivo näyttää palavan suurempana kuin todellisuus, kateus saa toisen onnen näyttämään minulta varastetulta, ja ylpeys piilottaa nöyryyden, joka olisi portti ymmärtämiseen. Nämä varjot eivät ole paha itsessään, mutta ne estävät minua näkemästä sitä, mikä on jo läsnä: sieluni, jīvātma, puhtaan tietoisuuden olento, täydellinen ja vapaa.



        Kaikki ulkoiset viholliset ja pelot ovat vähäpätöisiä.


        Todellinen taistelu on sisäinen – antarmukha-yuddha. Se on jatkuva prosessi, jossa mieli osoittaa minulle, missä kiinni olen, missä kiinnitän huomioni illuusioon (māyā) ja väärään minäkuvaan (ahamkāra). Kun opin katsomaan tätä varjoa ilman tuomiota, ilman kamppailun käsitettä, näen opettajan.


        Puhdas tietoisuus ei voi suoraan kokea maailmaa sellaisena kuin se on, mutta sen kautta – varjojen ja illuusioiden kautta – voin alkaa nähdä itseni sellaisena kuin olen. Jokainen tunne, jokainen harha, jokainen hetki, jolloin mieli näyttää minulle totuuden väärässä valossa, on portti. Se kutsuu: “Poista ennakkoluulosi, katso varjoasi, ja näet vilauksen itsestäsi.”

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Joten vaikka mitään vihollista ei olisikaan, voi aina voi keksiä sellaisen ja syyttää sitä kaikesta.

        Ja mikä tässä on parasta, itse en ole koskaan syyllistynyt mihinkään, se on aina se olematon saatana.

        Ja mikä tässä on parasta, itse en ole koskaan syyllistynyt mihinkään, se on aina se olematon saatana.


      • Anonyymi00133
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Joten vaikka mitään vihollista ei olisikaan, voi aina voi keksiä sellaisen ja syyttää sitä kaikesta.

        Ja mikä tässä on parasta, itse en ole koskaan syyllistynyt mihinkään, se on aina se olematon saatana.

        Ja mikä tässä on parasta, itse en ole koskaan syyllistynyt mihinkään, se on aina se olematon saatana.

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Joten vaikka mitään vihollista ei olisikaan, voi aina voi keksiä sellaisen ja syyttää sitä kaikesta.

        Ja mikä tässä on parasta, itse en ole koskaan syyllistynyt mihinkään, se on aina se olematon saatana.


      • Anonyymi00134
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.

        Joten vaikka mitään vihollista ei olisikaan, voi aina voi keksiä sellaisen ja syyttää sitä kaikesta.

        Ja mikä tässä on parasta, itse en ole koskaan syyllistynyt mihinkään, se on aina se olematon saatana.

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.
        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?

        Ei, koska kyseessä on joku muu!

        Ei siis ole niin, että olisi vain yksi elämä, jonka jälkeen odottaisi joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti, ja että ”toisessa tulemisessa” Jeesus tulisi tappamaan, mestamaan, murhaamaan, tuhoamaan ja teurastamaan sekä ajamaan kaikki ”pelastumattomat” ikuiseen piinaan, jotta he kärsisivät ikuisesti. Näin ei todellakaan ole.


        Ja kaikki se teurastus vain sen takia, että joku uskoo "väärin".


        Ei, Jeesukselle se ei ole tyypillistä, mutta Pohjois-Korean Kimille se on tyypillisempää, varsinkin kun joku ei usko Kimiin, silloin hänet teloitetaan "oikeudenmukaisesti".


      • Anonyymi00135
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.
        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?

        Ei, koska kyseessä on joku muu!

        Ei siis ole niin, että olisi vain yksi elämä, jonka jälkeen odottaisi joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti, ja että ”toisessa tulemisessa” Jeesus tulisi tappamaan, mestamaan, murhaamaan, tuhoamaan ja teurastamaan sekä ajamaan kaikki ”pelastumattomat” ikuiseen piinaan, jotta he kärsisivät ikuisesti. Näin ei todellakaan ole.


        Ja kaikki se teurastus vain sen takia, että joku uskoo "väärin".


        Ei, Jeesukselle se ei ole tyypillistä, mutta Pohjois-Korean Kimille se on tyypillisempää, varsinkin kun joku ei usko Kimiin, silloin hänet teloitetaan "oikeudenmukaisesti".

        Ja kaikki se teurastus vain sen takia, että joku uskoo "väärin".


        Ei, Jeesukselle se ei ole tyypillistä, mutta Pohjois-Korean Kimille se on tyypillisempää, varsinkin kun joku ei usko Kimiin, silloin hänet teloitetaan "oikeudenmukaisesti".


      • Anonyymi00136
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        Ja kaikki se teurastus vain sen takia, että joku uskoo "väärin".


        Ei, Jeesukselle se ei ole tyypillistä, mutta Pohjois-Korean Kimille se on tyypillisempää, varsinkin kun joku ei usko Kimiin, silloin hänet teloitetaan "oikeudenmukaisesti".

        Jeeusuksen "toinen tuleminen".

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?

        Ei, koska kyseessä on joku muu!

        Ei siis ole niin, että olisi vain yksi elämä, jonka jälkeen odottaisi joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti, ja että ”toisessa tulemisessa” Jeesus tulisi tappamaan, mestamaan, murhaamaan, tuhoamaan ja teurastamaan sekä ajamaan kaikki ”pelastumattomat” ikuiseen piinaan, jotta he kärsisivät ikuisesti. Näin ei todellakaan ole.


      • Anonyymi00137
        Anonyymi00136 kirjoitti:

        Jeeusuksen "toinen tuleminen".

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?

        Ei, koska kyseessä on joku muu!

        Ei siis ole niin, että olisi vain yksi elämä, jonka jälkeen odottaisi joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti, ja että ”toisessa tulemisessa” Jeesus tulisi tappamaan, mestamaan, murhaamaan, tuhoamaan ja teurastamaan sekä ajamaan kaikki ”pelastumattomat” ikuiseen piinaan, jotta he kärsisivät ikuisesti. Näin ei todellakaan ole.

        Ja kaikki se teurastus vain sen takia, että joku uskoo "väärin".


        Ei, Jeesukselle se ei ole tyypillistä, mutta Pohjois-Korean Kimille se on tyypillisempää, varsinkin kun joku ei usko Kimiin, silloin hänet teloitetaan "oikeudenmukaisesti".

        Jeeusuksen "toinen tuleminen".

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?

        Ei, koska kyseessä on joku muu!


      • Anonyymi00139
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        Ja kaikki se teurastus vain sen takia, että joku uskoo "väärin".


        Ei, Jeesukselle se ei ole tyypillistä, mutta Pohjois-Korean Kimille se on tyypillisempää, varsinkin kun joku ei usko Kimiin, silloin hänet teloitetaan "oikeudenmukaisesti".

        Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

        HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

        Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

        Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

        TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
        ****************
        MUTTA:
        Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
        Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

        Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.






        Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

        (Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

        "Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

        Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

        Analogisesti :
        "Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

        Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
        Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.


      • Anonyymi00140

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.


        Ovatko jotkut julmat uskonnot, kuten kristinusko jonkun hirviön keksintö?

        Mutta heti kun sekoitetaan toisiin uskontoihin kuuluvia, jotka ovat dogmaattisia näkemyksissään, syntyy ongelmia. Syynä on se, että tällaisissa ihmisissä ei ole tilaa ajatusten moninaisuudelle. He ajattelevat, että Jumalan silmissä kukaan muu ei ole pelastunut. He ajattelevat, että heidän on "pelastettava" kaikki TEKEMÄLLÄ KAIKISTA MUISTA SAMANLAISIA KUIN HE.


      • Anonyymi00141
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        "TOINEN TULEMINEN."

        JA TOINEN TULEMINEN - PAHH - TAPATALKOOT ALKAVAT.

        Kuvitteletko sinä Jeesuksen katkaisevan päitä ja heiluttavan miekkaansa?
        "Jos kamppailee uskon takia"

        Meille ei ole olemassa “pelastuksen kamppailua”, koska EI OLE MITÄÄN, MISTÄ PITÄÄ PELASTUA.


        Ovatko jotkut julmat uskonnot, kuten kristinusko jonkun hirviön keksintö?

        Mutta heti kun sekoitetaan toisiin uskontoihin kuuluvia, jotka ovat dogmaattisia näkemyksissään, syntyy ongelmia. Syynä on se, että tällaisissa ihmisissä ei ole tilaa ajatusten moninaisuudelle. He ajattelevat, että Jumalan silmissä kukaan muu ei ole pelastunut. He ajattelevat, että heidän on "pelastettava" kaikki TEKEMÄLLÄ KAIKISTA MUISTA SAMANLAISIA KUIN HE.

        Ja se tapahtuu PAKKOKÄÄNNYTTÄMÄLLÄ KAIKKI MUUT OMIIN DOGMAATTISIIN USKOMUKSIINSA. Siten he eivät anna mitään uskoa tai ymmärrystä millekään muulle uskonnolle KUIN OMALLA USKONNOLLEEN.

        Maailma voisi olla rauhallinen paikka, jos eri ryhmät eivät jatkuvasti yrittäisi HALLITA ja käännyttää MUITA ihmisiä. Tästä syystä on niin PALJON VUOSIA VUODATETTU VERTA, TEURASTETTU, KIDUTETTU, JOTTA KAIKKI MUUTA SAATAISIIN PAKOTETTUA NOUDATTAMAAN VAIN YHTÄ USKONTOA.

        Tällaiset uskonnot aiheuttavat sen, ETTEIVÄT NE YHDISTY JUMALAN KANSSA, VAAN OVAT EROSSA JUMALASTA, koska ne eivät tarjoa tietä nähdä kaikkien olentojen henkistä luonnetta ja jumaluutta.

        Tällaiset uskonnot luovat itse asiassa epäsuhtaa ihmisen ja Jumalan välille, koska ne PAKOTTAVAT seuraajansa keskittymään PINNALLISIIN eroihin sen sijaan, että keskittyisivät syvempään yhtenäisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen.


      • Anonyymi00142
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Ja se tapahtuu PAKKOKÄÄNNYTTÄMÄLLÄ KAIKKI MUUT OMIIN DOGMAATTISIIN USKOMUKSIINSA. Siten he eivät anna mitään uskoa tai ymmärrystä millekään muulle uskonnolle KUIN OMALLA USKONNOLLEEN.

        Maailma voisi olla rauhallinen paikka, jos eri ryhmät eivät jatkuvasti yrittäisi HALLITA ja käännyttää MUITA ihmisiä. Tästä syystä on niin PALJON VUOSIA VUODATETTU VERTA, TEURASTETTU, KIDUTETTU, JOTTA KAIKKI MUUTA SAATAISIIN PAKOTETTUA NOUDATTAMAAN VAIN YHTÄ USKONTOA.

        Tällaiset uskonnot aiheuttavat sen, ETTEIVÄT NE YHDISTY JUMALAN KANSSA, VAAN OVAT EROSSA JUMALASTA, koska ne eivät tarjoa tietä nähdä kaikkien olentojen henkistä luonnetta ja jumaluutta.

        Tällaiset uskonnot luovat itse asiassa epäsuhtaa ihmisen ja Jumalan välille, koska ne PAKOTTAVAT seuraajansa keskittymään PINNALLISIIN eroihin sen sijaan, että keskittyisivät syvempään yhtenäisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen.

        MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

        Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, meillä ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa. Nämä ajatukset eivät ole meille kovin järkeviä.


      • Anonyymi00143
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        MEILLÄ EI OLE KÄSITETTÄ JIHADISTA, PYHISTÄ SODISTA, RISTIRETKISTÄ TAI MARTTYYRIKUOLEMASTA SEN PUOLESTA.

        Toisin kuin muissa uskonnoissa, joilla on ovat yleensä ÄÄRILIIKKEITÄ TAI POIKKEUKSELLISEN DOGMAATTISIA näkemyksissään, meillä ei ole marttyyrinä olemiseen liittyviä käsitteitä, kuten kristinuskossa tai islamilaisessa jihadissa. Nämä ajatukset eivät ole meille kovin järkeviä.

        Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
        Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
        Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
        Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
        Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
        Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
        Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
        Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
        Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
        Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.


      • Anonyymi00144
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
        Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
        Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
        Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
        Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
        Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
        Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
        Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
        Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
        Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

        Kaikkein järjettömin sanoma kristinuskossa (sensuroimattomassa, en puhu alkuperäisesta ylevästä sanomasta) on se, että ”Hyvä Taivaan Isukki” lähettää suuressa rakkaudessaan ja armossaan suuren osan ihmisistä, siis kaikista koskaan eläneistä, ikuiseen kidutukseen. Ilmeisesti tämä uskonto ei osaa tehdä eroa hyvän ja pahan välillä, Jumalan ja Saatanan välillä.


      • Anonyymi00145
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        Kaikkein järjettömin sanoma kristinuskossa (sensuroimattomassa, en puhu alkuperäisesta ylevästä sanomasta) on se, että ”Hyvä Taivaan Isukki” lähettää suuressa rakkaudessaan ja armossaan suuren osan ihmisistä, siis kaikista koskaan eläneistä, ikuiseen kidutukseen. Ilmeisesti tämä uskonto ei osaa tehdä eroa hyvän ja pahan välillä, Jumalan ja Saatanan välillä.

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"
        Sen uskontojen kannattajat muuttuvat zombeiksi, koska ei osaa havaita selkeitä ristiriitoja.
        Heidän mielestään 250 on sama kuin 500 ja neljätuhatta sama kuin neljäsataatuhatta, vaikka on selvää, että ne ovat eri lukuja, joten tässä ei ole ristiriitaa heidän mielestään.


        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa neljäsataatuhatta neljästä tuhannesta, onko se vastaanottajan päässä vika? Vai onko kyse vain siitä, ettet ole käynyt koulua lainkaan?
        Tässä on vain yksi esimerkki lukemattomista muista


        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa että kivi on haudan edessä ja ei ole, onko se vastaanottajan päässä vika?
        Tässä on vain yksi esimerkki lukemattomista muista

        Oliko kivi haudan edessä?

        Matt. 28:1-2 -- Kivi oli paikallaan naisten saapuessa, vieritettiin pois heidän nähden.


        vs.

        Luuk. 24:2 -- Kivi oli vieritetty pois ennen heidän saapumistaan, naisten näkemättä.



        vs.

        Luuk. 24:2 -- Kivi oli vieritetty pois ennen heidän saapumistaan, naisten näkemättä.



        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.


      • Anonyymi00146
        Anonyymi00145 kirjoitti:

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"
        Sen uskontojen kannattajat muuttuvat zombeiksi, koska ei osaa havaita selkeitä ristiriitoja.
        Heidän mielestään 250 on sama kuin 500 ja neljätuhatta sama kuin neljäsataatuhatta, vaikka on selvää, että ne ovat eri lukuja, joten tässä ei ole ristiriitaa heidän mielestään.


        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa neljäsataatuhatta neljästä tuhannesta, onko se vastaanottajan päässä vika? Vai onko kyse vain siitä, ettet ole käynyt koulua lainkaan?
        Tässä on vain yksi esimerkki lukemattomista muista


        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa että kivi on haudan edessä ja ei ole, onko se vastaanottajan päässä vika?
        Tässä on vain yksi esimerkki lukemattomista muista

        Oliko kivi haudan edessä?

        Matt. 28:1-2 -- Kivi oli paikallaan naisten saapuessa, vieritettiin pois heidän nähden.


        vs.

        Luuk. 24:2 -- Kivi oli vieritetty pois ennen heidän saapumistaan, naisten näkemättä.



        vs.

        Luuk. 24:2 -- Kivi oli vieritetty pois ennen heidän saapumistaan, naisten näkemättä.



        William Kilburne arvioi 1650-luvulla K.J.V:ssä olevan 20 000 virhettä.
        John Wesley katsoi vuonna 1755, että pelkästään Uudessa testamentissa tarvittiin 12 000 muutosta.
        Vuoden 1881 Revised Version sisälsi 36 000 eroa K.J.V:hen verrattuna.

        Ja luettelo voisi jatkua edelleen.

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"
        Sen uskontojen kannattajat muuttuvat zombeiksi, koska ei osaa havaita selkeitä ristiriitoja.
        Heidän mielestään 250 on sama kuin 500 ja neljätuhatta sama kuin neljäsataatuhatta, vaikka on selvää, että ne ovat eri lukuja, joten tässä ei ole ristiriitaa heidän mielestään.

        Kop, kop, kop!

        - Kuka siellä?

        Jeesus.

        - Tulin pelastamaan sinut.

        Miltä?

        - Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.


      • Anonyymi00147
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"
        Sen uskontojen kannattajat muuttuvat zombeiksi, koska ei osaa havaita selkeitä ristiriitoja.
        Heidän mielestään 250 on sama kuin 500 ja neljätuhatta sama kuin neljäsataatuhatta, vaikka on selvää, että ne ovat eri lukuja, joten tässä ei ole ristiriitaa heidän mielestään.

        Kop, kop, kop!

        - Kuka siellä?

        Jeesus.

        - Tulin pelastamaan sinut.

        Miltä?

        - Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.

        Tällaista täysin järjetöntä manipulointia tyrkytetään meille täällä ikään kuin se olisi ainoa totuus. Mutta te itse olette niitä, jotka ovat menneet lankaan, olette uhreja itsekin.

        Lisäksi tuo ”paratiisi” on pelkkä loma –eli niin paljon melua yhden loman takia.

        Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


        Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

        Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


        Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
        Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.



        Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

        Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

        Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.


        Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


        Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

        Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

        Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:

        Etiikka - talous

        Vastuu - hyöty

        Lähimmäinen - väline


        Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

        Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
        teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.



        Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

        Lähetyskäskyä puolustetaan usein “rakkaudella”:

        Pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä.

        Mutta eettinen analyysi paljastaa toisen logiikan:

        a) Pelastettava ei ole päämäärä

        Pelastettava ihminen ei ole autonominen subjekti, vaan:

        projekti

        kohde

        väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen

        Tämä rikkoo Kantin periaatetta: ihminen ei saa olla pelkkä väline.

        “Hyvä teko” on ehdollinen

        Pelastaminen on “hyvää” vain jos:

        se lisää taivaspisteitä

        se toteuttaa Jumalan käskyä

        se vahvistaa omaa pelastusvarmuutta

        Jos palkkiota ei olisi, teon motiivi katoaisi.
        Tällöin teko ei ole moraalinen, vaan instrumentaalinen.


      • Anonyymi00148
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        Tällaista täysin järjetöntä manipulointia tyrkytetään meille täällä ikään kuin se olisi ainoa totuus. Mutta te itse olette niitä, jotka ovat menneet lankaan, olette uhreja itsekin.

        Lisäksi tuo ”paratiisi” on pelkkä loma –eli niin paljon melua yhden loman takia.

        Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


        Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

        Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


        Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
        Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.



        Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

        Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

        Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.


        Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


        Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

        Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

        Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:

        Etiikka - talous

        Vastuu - hyöty

        Lähimmäinen - väline


        Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

        Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
        teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.



        Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

        Lähetyskäskyä puolustetaan usein “rakkaudella”:

        Pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä.

        Mutta eettinen analyysi paljastaa toisen logiikan:

        a) Pelastettava ei ole päämäärä

        Pelastettava ihminen ei ole autonominen subjekti, vaan:

        projekti

        kohde

        väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen

        Tämä rikkoo Kantin periaatetta: ihminen ei saa olla pelkkä väline.

        “Hyvä teko” on ehdollinen

        Pelastaminen on “hyvää” vain jos:

        se lisää taivaspisteitä

        se toteuttaa Jumalan käskyä

        se vahvistaa omaa pelastusvarmuutta

        Jos palkkiota ei olisi, teon motiivi katoaisi.
        Tällöin teko ei ole moraalinen, vaan instrumentaalinen.

        IKUINEN HELVETTI moraalisena kiristyksenä

        “Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan eettinen painostusmekanismi:

        Usko tai kärsi

        Taivu tai pala

        Olet vastuussa toisen kohtalosta

        Tämä synnyttää kolme vaarallista rakennetta:

        1. Pelastamisen pakon

        Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä.

        Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen, ei myötätunto.

        Moraalisen ylivallan

        Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi:

        Minä tiedän totuuden

        Minä pelastan sinut

        Sinä olet vaarassa

        Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

        Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria



        Taivaspisteiden kerääminen ja moraalin rapautuminen

        Ajatus “taivaspisteistä” ei ole karikatyyri vaan looginen seuraus palkkio–rangaistus-järjestelmästä:

        enemmän käännytettyjä - enemmän pisteitä

        enemmän uhrauksia - suurempi palkinto

        enemmän kärsimystä nyt - parempi ikuisuus

        Tässä maailmassa kärsimys menettää moraalisen painonsa.
        Se voidaan siirtää kirjanpidollisesti tulevaisuuteen.



        Jumala kirjanpitäjänä – teologinen paradoksi

        Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

        hyvät teot - kredit

        synnit - debet

        pelastus - saldo

        syntyy paradoksi:

        Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

        vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


        Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




        Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

        Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

        Palkinto on ääretön (ikuisuus)

        Uhka on ääretön (helvetti)

        Moraali on välineellinen

        Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

        Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.


      • Anonyymi00149
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        IKUINEN HELVETTI moraalisena kiristyksenä

        “Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan eettinen painostusmekanismi:

        Usko tai kärsi

        Taivu tai pala

        Olet vastuussa toisen kohtalosta

        Tämä synnyttää kolme vaarallista rakennetta:

        1. Pelastamisen pakon

        Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä.

        Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen, ei myötätunto.

        Moraalisen ylivallan

        Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi:

        Minä tiedän totuuden

        Minä pelastan sinut

        Sinä olet vaarassa

        Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

        Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria



        Taivaspisteiden kerääminen ja moraalin rapautuminen

        Ajatus “taivaspisteistä” ei ole karikatyyri vaan looginen seuraus palkkio–rangaistus-järjestelmästä:

        enemmän käännytettyjä - enemmän pisteitä

        enemmän uhrauksia - suurempi palkinto

        enemmän kärsimystä nyt - parempi ikuisuus

        Tässä maailmassa kärsimys menettää moraalisen painonsa.
        Se voidaan siirtää kirjanpidollisesti tulevaisuuteen.



        Jumala kirjanpitäjänä – teologinen paradoksi

        Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

        hyvät teot - kredit

        synnit - debet

        pelastus - saldo

        syntyy paradoksi:

        Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

        vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


        Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




        Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

        Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

        Palkinto on ääretön (ikuisuus)

        Uhka on ääretön (helvetti)

        Moraali on välineellinen

        Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

        Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

        Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.


        Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

        Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä, ennen kuin motiivit ovat jaloja.

        Totuus ei ole kulttuurinen konstrukti – Totuus, joka on transsendenttinen ja persoonallinen, ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kulttuuriin, aikaan tai paikkaan. Vedalaisessa ajattelussa on syvällinen ymmärrys siitä, että Totuus ilmenee monella eri tavalla eri uskonnoissa ja kulttuureissa, mutta se on aina sama Totuus. Uskonnollinen muoto (kuten kristinusko, islam tai hindulaisuus) on vain tapa, jolla tämä Totuus tulee ilmi kulttuurissa ja tietyssä ajassa.


      • Anonyymi00150
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.


        Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

        Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä, ennen kuin motiivit ovat jaloja.

        Totuus ei ole kulttuurinen konstrukti – Totuus, joka on transsendenttinen ja persoonallinen, ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kulttuuriin, aikaan tai paikkaan. Vedalaisessa ajattelussa on syvällinen ymmärrys siitä, että Totuus ilmenee monella eri tavalla eri uskonnoissa ja kulttuureissa, mutta se on aina sama Totuus. Uskonnollinen muoto (kuten kristinusko, islam tai hindulaisuus) on vain tapa, jolla tämä Totuus tulee ilmi kulttuurissa ja tietyssä ajassa.

        Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

        Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

        "Eikä kukaan tietenkään puolusta kuin omaa Jumalan-kuvaansa."

        VÄÄRIN.
        Miksi Jumalaa pitäisi puolustaa? Koska Hän on kaikkivaltias, Hän ei tarvitse sitä.

        "Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.


      • Anonyymi00151
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        Yksikään uskonto ei voi julistautua henkisen viisauden monopoliasemaan, toisin sanoen yksinoikeuteen. Jos joku väittää, että hänen uskonnollinen suuntauksensa on ainoa ja oikea, se on seurausta tietämättömyydestä, sivistyksen alhaisesta tasosta, joka on vaarallista sekä henkilölle itselleen että koko sivilisaatiolle.


        Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

        Kaikkien uskontojen kannattajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen piilotetun merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys.

        "Eikä kukaan tietenkään puolusta kuin omaa Jumalan-kuvaansa."

        VÄÄRIN.
        Miksi Jumalaa pitäisi puolustaa? Koska Hän on kaikkivaltias, Hän ei tarvitse sitä.

        "Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

        "Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.


    • Anonyymi00152

      Ei ihminen jälleensynny, vaan on 1 Aino kertainen elämä. Jeesus, Raamattu, taivas ja helvetti on totta...

      • Anonyymi00153

        Ketään ihmistä täällä ei kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.


      • Anonyymi00154

      • Anonyymi00155
        Anonyymi00154 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
        Kristittyjen julmuus
        https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc

        "Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut"

        KAIKKI MUINAISKIRJALLISUUS ON TÄYNNÄ TÄLLAISIA TARINOITA, JA SAA ANTEEKSTI ILMAN VERTA.

        Samoin muita tarinoita.

        Kuolleista herättäminen. Vetten päällä kävely. Ei mitään uutta

        "Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

        Tietysti hän elää jossain – mehän kaikki elämme ikusesti.Miljardeja vuosia, vain kehot vaihtuvat.

        "Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."


        Samoin Muhammed elää jossakin


        "Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

        Tietysti hän elää jossain – mehän kaikki elämme ikusesti.Miljardeja vuosia, vain kehot vaihtuvat.

        Sillä välin, kun taas joku ihmiskunnan pelastaja "kuolee" kolmeksi päiväksi, kuten on tapahtunut aiemminkin...

        Todellisuudessa kukaan ei kuole, ei edes yhdeksi päiväksi; ruumis voi kuolla, mutta elävä olento ei


        RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

        Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.


        Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

        Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

        Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.


        Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.


        Erilaisia yliluonnollisia kykyjä ovat muun muassa esimerkiksi:
        Laghimā: kyky tulla painottomaksi tai ilmaa kevyemmäksi. KÄVELY VETTEN PÄÄLLÄ

        Prāpti: kyky kutsua välittömästi esiin mikä tahansa esine, josta käyttäjä on tietoinen minä tahansa hetkenä.
        Prākāmya: kyky saavuttaa tai toteuttaa mitä tahansa, mitä tahansa halutaan.
        Īśiṭva: kyky hallita luontoa, yksilöitä, organismeja jne. Ylivalta luontoon nähden ja kyky pakottaa vaikutusvaltaa keneen tahansa.
        Vaśiṭva: kyky hallita kaikkia aineellisia elementtejä tai luonnonvoimia.
        jne.
        -----------------------------

        "Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."


        Sillä ei ole merkitystä, mitä Raamatussa sanotaan. Itse asiassa on vähemmän todennäköistä, että sinua petetään, jos tulkitset Raamatun sisältöä päinvastoin kuin mitä siinä sanotaan. Siksi sillä, miten Raamatussa sanotaan, ei ole merkitystä.

        "Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."


        Raamatun semanttinen sisältö ei tärkeää lainkaan, ei ole ratkaisevassa asemassa, koska Raamatun luijan riski omaksua virheellisiä tai harhaanjohtavia tulkintoja on pienempi silloin, kun Raamatun sisältöä tarkastellaan päinvastaisesta tulkintakehyksestä kuin mitä sen eksplisiittinen sanamuoto ilmaisee. Tästä seuraa, että Raamatun kirjaimellisella ilmaisutavalla ei ole absoluuttisesti mitään merkitystä, vaan painopiste siirtyy tulkintaprosessiin ja sen epistemologisiin lähtöoletuksiin.


      • Anonyymi00156
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        "Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut"

        KAIKKI MUINAISKIRJALLISUUS ON TÄYNNÄ TÄLLAISIA TARINOITA, JA SAA ANTEEKSTI ILMAN VERTA.

        Samoin muita tarinoita.

        Kuolleista herättäminen. Vetten päällä kävely. Ei mitään uutta

        "Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

        Tietysti hän elää jossain – mehän kaikki elämme ikusesti.Miljardeja vuosia, vain kehot vaihtuvat.

        "Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."


        Samoin Muhammed elää jossakin


        "Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

        Tietysti hän elää jossain – mehän kaikki elämme ikusesti.Miljardeja vuosia, vain kehot vaihtuvat.

        Sillä välin, kun taas joku ihmiskunnan pelastaja "kuolee" kolmeksi päiväksi, kuten on tapahtunut aiemminkin...

        Todellisuudessa kukaan ei kuole, ei edes yhdeksi päiväksi; ruumis voi kuolla, mutta elävä olento ei


        RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

        Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.


        Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

        Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

        Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.


        Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.


        Erilaisia yliluonnollisia kykyjä ovat muun muassa esimerkiksi:
        Laghimā: kyky tulla painottomaksi tai ilmaa kevyemmäksi. KÄVELY VETTEN PÄÄLLÄ

        Prāpti: kyky kutsua välittömästi esiin mikä tahansa esine, josta käyttäjä on tietoinen minä tahansa hetkenä.
        Prākāmya: kyky saavuttaa tai toteuttaa mitä tahansa, mitä tahansa halutaan.
        Īśiṭva: kyky hallita luontoa, yksilöitä, organismeja jne. Ylivalta luontoon nähden ja kyky pakottaa vaikutusvaltaa keneen tahansa.
        Vaśiṭva: kyky hallita kaikkia aineellisia elementtejä tai luonnonvoimia.
        jne.
        -----------------------------

        "Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."


        Sillä ei ole merkitystä, mitä Raamatussa sanotaan. Itse asiassa on vähemmän todennäköistä, että sinua petetään, jos tulkitset Raamatun sisältöä päinvastoin kuin mitä siinä sanotaan. Siksi sillä, miten Raamatussa sanotaan, ei ole merkitystä.

        "Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."


        Raamatun semanttinen sisältö ei tärkeää lainkaan, ei ole ratkaisevassa asemassa, koska Raamatun luijan riski omaksua virheellisiä tai harhaanjohtavia tulkintoja on pienempi silloin, kun Raamatun sisältöä tarkastellaan päinvastaisesta tulkintakehyksestä kuin mitä sen eksplisiittinen sanamuoto ilmaisee. Tästä seuraa, että Raamatun kirjaimellisella ilmaisutavalla ei ole absoluuttisesti mitään merkitystä, vaan painopiste siirtyy tulkintaprosessiin ja sen epistemologisiin lähtöoletuksiin.

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"
        Sen uskontojen kannattajat muuttuvat zombeiksi, koska ei osaa havaita selkeitä ristiriitoja.
        Heidän mielestään 250 on sama kuin 500 ja neljätuhatta sama kuin neljäsataatuhatta, vaikka on selvää, että ne ovat eri lukuja, joten tässä ei ole ristiriitaa heidän mielestään.


        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa neljäsataatuhatta neljästä tuhannesta, onko se vastaanottajan päässä vika? Vai onko kyse vain siitä, ettet ole käynyt koulua lainkaan?
        Tässä on vain yksi esimerkki lukemattomista muista


      • Anonyymi00157
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"
        Sen uskontojen kannattajat muuttuvat zombeiksi, koska ei osaa havaita selkeitä ristiriitoja.
        Heidän mielestään 250 on sama kuin 500 ja neljätuhatta sama kuin neljäsataatuhatta, vaikka on selvää, että ne ovat eri lukuja, joten tässä ei ole ristiriitaa heidän mielestään.


        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa neljäsataatuhatta neljästä tuhannesta, onko se vastaanottajan päässä vika? Vai onko kyse vain siitä, ettet ole käynyt koulua lainkaan?
        Tässä on vain yksi esimerkki lukemattomista muista

        https://atheistpapers.com/2014/11/08/bible-contradictions-54-how-many-false-prophets-are-there/
        Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

        https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
        False Prophecies

        http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
        Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

        Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.


      • Anonyymi00158
        Anonyymi00157 kirjoitti:

        https://atheistpapers.com/2014/11/08/bible-contradictions-54-how-many-false-prophets-are-there/
        Bible Contradictions #54: How many false prophets are there?

        https://thebibleisnotholy.wordpress.com/was-jesus-prophesized-in-the-old-testament/false-prophecies-the-old-testament-does-not-predict-the-coming-of-jesus-christ/
        False Prophecies

        http://www.freethinkersbooks.com/100-false-bible-prophecies.html
        Kuinka monta kertaa olet kuullut, että Raamattu sisältää ihmeellisiä profetioita? Monet Raamattua uskovat hyväksyvät tämän väitteen kyseenalaistamatta.

        Onko se todella totta? Tässä kirjassa tarkastellaan 100 profetiaa Raamatusta vertaamalla niitä muihin Raamatun kohtiin ja tunnettuihin historiallisiin tosiseikkoihin.

        https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
        Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.


        https://www.atheists.org/activism/resources/biblical-contradictions/

        Raamatun ristiriitaisuudet

        Kaikkien fundamentalististen kristittyjen keskeinen dogma on, että Raamattu on virheetön. He opettavat tätä johtopäätöstä ”päätellen”, että Jumala ei voi olla väärän merkityksen luoja eikä hän voi valehdella. Onko tämä totta? Jos se on kirjoitettu täydellisen olennon toimesta, sen ei pitäisi olla ristiriidassa itsensä kanssa, sillä useiden vuosisatojen aikana eri ihmisten eri aikoina kirjoittamien kirjojen kokoelman voidaan odottaa olevan ristiriidassa keskenään.

        Tämän mielessä tarkastellaan Raamattua useiden aiheiden osalta.

        https://www.patheos.com/blogs/crossexamined/2018/10/top-20-most-damning-bible-contradictions/
        20 pahinta Raamatun ristiriitaa

        Contradictions in Scripture: Numerical Errors
        https://precepts.wordpress.com/2012/04/23/contradictions-in-scripture-numerical-errors/



        Ristiriitoja esiintyy monissa kielissä, joten tämä ei ole suomen kielen ongelma; ristiriitoja esiintyy eri Raamatun painoksissa ja eri käännöksissä, myöss väärien profeettojen sanomisissa.


      • Anonyymi00159
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        https://medium.com/excommunications/ten-fatal-flaws-of-the-bible-24ef7a305f3f
        Raamatun ristiriitojaRaamatun kymmenen kohtalokasta virhettä Raamatun ristiriitaisuudet ja moraalittomuudet ovat vain kaksi niistä.


        https://www.atheists.org/activism/resources/biblical-contradictions/

        Raamatun ristiriitaisuudet

        Kaikkien fundamentalististen kristittyjen keskeinen dogma on, että Raamattu on virheetön. He opettavat tätä johtopäätöstä ”päätellen”, että Jumala ei voi olla väärän merkityksen luoja eikä hän voi valehdella. Onko tämä totta? Jos se on kirjoitettu täydellisen olennon toimesta, sen ei pitäisi olla ristiriidassa itsensä kanssa, sillä useiden vuosisatojen aikana eri ihmisten eri aikoina kirjoittamien kirjojen kokoelman voidaan odottaa olevan ristiriidassa keskenään.

        Tämän mielessä tarkastellaan Raamattua useiden aiheiden osalta.

        https://www.patheos.com/blogs/crossexamined/2018/10/top-20-most-damning-bible-contradictions/
        20 pahinta Raamatun ristiriitaa

        Contradictions in Scripture: Numerical Errors
        https://precepts.wordpress.com/2012/04/23/contradictions-in-scripture-numerical-errors/



        Ristiriitoja esiintyy monissa kielissä, joten tämä ei ole suomen kielen ongelma; ristiriitoja esiintyy eri Raamatun painoksissa ja eri käännöksissä, myöss väärien profeettojen sanomisissa.

        Yksikin väärä profetia, ja se mitätöi koko uskonnon
        Voiko sellainen pyhä kirja, jonka ennustukset eivät toteudu, olla uskottava?
        Vaikka jopa yksikin profetia ei toteutuisi täsmälleen?
        Ei voi.

        Väärä profetia - Matt. 2:23
        Vilpillinen väite, jonka mukaan jokin profetia olisi täyttynyt.
        Väärä profetia - Joh. 13:18
        Jeesus väitti täyttäneensä psalmissa 41 olevan ”profetian”, joka ei mitenkään voi koskea häntä itseään.
        Väärä profetia - Matt. 2:12-18.
        Jeremia ei koskaan ennustanut ”viattomien teurastusta”, kuten Matteus väittää hänen ennustaneen.
        Väärä profetia- Matt. 1:11-12.
        Jos Vanhan testamentin profetia on totta, niin Matteuksen sukututkimus todistaa, ettei Jeesus voi olla Messias
        Väärä profetia- Matt. 1:23.
        Jesajan kuuluisa messiaaninen profetia ei ollut yksi
        Väärä profetia - Matt. 2:14-15
        Matteus vääristelee Hoosean sanoja ja irrottaa ne pahasti asiayhteydestään luodakseen ”profetian”
        Väärä profetia - Matteus 5:18
        Tämä yksi jae, joka on liitetty Jeesukseen itseensä, sisältää kaksi ristiriitaa ja väärän profetian.

        Väärä profetia - Matteus 12:40
        Jeesus itse todisti, ettei tämä ollut totta
        Väärä profetia - Matt. 18:19-20.

        Väärä profetia - Matt. 25:41
        Jeesus kiisti Miikan ja Jeremian ennustukset Jumalan anteeksiannosta
        Väärä profetia - Matt. 26:29


        Väärä profetia - Matt. 27:57-60.
        Matteus, Markus ja Luukas ovat kaikki ristiriidassa Jesajan kirjan kuuluisan profetian kanssa.

        Väärä profetia - Luukas 1:32.
        Enkeli kumosi Jeremian tekemän profetian

        Väärä profetia - Luuk. 8:10
        Jeesus oli ristiriidassa itsensä kanssa kadonneiden sielujen pelastamisesta

        Väärä profetia - Apostolien teot 1:16-20.
        Apostoli lainasi osia kahdesta psalmista ja irrotti molemmat pahasti asiayhteydestään luodakseen ”täyttyneen profetian”.


        Väärä profetia - Apostolien teot 2:25-27.
        Apostoli sanoi, että tämä oli täyttynyt profetia. Mutta jos se on, jokaisen kristityn pelastus on vaikeuksissa.

        Väärä profetia - Malakia 4:5
        Malakian ennustus on täysin päinvastainen kuin Jeesuksen selkeät lausunnot.


        Väärä profetia - Hoosea 1:6

        Hoosea mitätöi Psalmeissa tehdyn profetian

        Väärä profetia - Jeremia 25:11-12.
        Nämä kaksi jaetta sisältävät neljä väärää profetiaa.


        Väärä profetia - Hesekiel 18:14-17.

        jne.

        Raamattu sisältää useita ennustuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, vaikka ne on yleensä mahdollista tulkita uudelleen niin, että ne viittaavat muihin tapahtumiin. Seuraavassa on epäonnistuneita ennustuksia Vanhasta testamentista ja yksi epäonnistunut ennustus Uudesta testamentista:

        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Hesekiel 29:12:

        Hesekiel 29:19:


      • Anonyymi00160
        Anonyymi00159 kirjoitti:

        Yksikin väärä profetia, ja se mitätöi koko uskonnon
        Voiko sellainen pyhä kirja, jonka ennustukset eivät toteudu, olla uskottava?
        Vaikka jopa yksikin profetia ei toteutuisi täsmälleen?
        Ei voi.

        Väärä profetia - Matt. 2:23
        Vilpillinen väite, jonka mukaan jokin profetia olisi täyttynyt.
        Väärä profetia - Joh. 13:18
        Jeesus väitti täyttäneensä psalmissa 41 olevan ”profetian”, joka ei mitenkään voi koskea häntä itseään.
        Väärä profetia - Matt. 2:12-18.
        Jeremia ei koskaan ennustanut ”viattomien teurastusta”, kuten Matteus väittää hänen ennustaneen.
        Väärä profetia- Matt. 1:11-12.
        Jos Vanhan testamentin profetia on totta, niin Matteuksen sukututkimus todistaa, ettei Jeesus voi olla Messias
        Väärä profetia- Matt. 1:23.
        Jesajan kuuluisa messiaaninen profetia ei ollut yksi
        Väärä profetia - Matt. 2:14-15
        Matteus vääristelee Hoosean sanoja ja irrottaa ne pahasti asiayhteydestään luodakseen ”profetian”
        Väärä profetia - Matteus 5:18
        Tämä yksi jae, joka on liitetty Jeesukseen itseensä, sisältää kaksi ristiriitaa ja väärän profetian.

        Väärä profetia - Matteus 12:40
        Jeesus itse todisti, ettei tämä ollut totta
        Väärä profetia - Matt. 18:19-20.

        Väärä profetia - Matt. 25:41
        Jeesus kiisti Miikan ja Jeremian ennustukset Jumalan anteeksiannosta
        Väärä profetia - Matt. 26:29


        Väärä profetia - Matt. 27:57-60.
        Matteus, Markus ja Luukas ovat kaikki ristiriidassa Jesajan kirjan kuuluisan profetian kanssa.

        Väärä profetia - Luukas 1:32.
        Enkeli kumosi Jeremian tekemän profetian

        Väärä profetia - Luuk. 8:10
        Jeesus oli ristiriidassa itsensä kanssa kadonneiden sielujen pelastamisesta

        Väärä profetia - Apostolien teot 1:16-20.
        Apostoli lainasi osia kahdesta psalmista ja irrotti molemmat pahasti asiayhteydestään luodakseen ”täyttyneen profetian”.


        Väärä profetia - Apostolien teot 2:25-27.
        Apostoli sanoi, että tämä oli täyttynyt profetia. Mutta jos se on, jokaisen kristityn pelastus on vaikeuksissa.

        Väärä profetia - Malakia 4:5
        Malakian ennustus on täysin päinvastainen kuin Jeesuksen selkeät lausunnot.


        Väärä profetia - Hoosea 1:6

        Hoosea mitätöi Psalmeissa tehdyn profetian

        Väärä profetia - Jeremia 25:11-12.
        Nämä kaksi jaetta sisältävät neljä väärää profetiaa.


        Väärä profetia - Hesekiel 18:14-17.

        jne.

        Raamattu sisältää useita ennustuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, vaikka ne on yleensä mahdollista tulkita uudelleen niin, että ne viittaavat muihin tapahtumiin. Seuraavassa on epäonnistuneita ennustuksia Vanhasta testamentista ja yksi epäonnistunut ennustus Uudesta testamentista:

        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Hesekiel 29:12:

        Hesekiel 29:19:

        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Hesekiel 29:12:

        Hesekiel 29:19:

        jne.


        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Hesekiel 29:12:

        Hesekiel 29:19:

        jne.

        OLETTE TUHOAMASSA KRISTINUSKON MAINEEN YHÄ ENENEVÄSSÄ MÄÄRIN OMALLA PAINOSTUKSELLANNE.

        "Näin on. Osa on jo toteunut."


        Väärät toteutumattomat profetiat Raamatussa kumoavat koko sen uskonnon.


        Yksikin väärä profetia, ja se mitätöi koko uskonnon
        Voiko sellainen pyhä kirja, jonka ennustukset eivät toteudu, olla uskottava?

        Vaikka jopa yksikin profetia ei toteutuisi täsmälleen?
        Ei voi.


        Raamattu sisältää useita ennustuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, vaikka ne on yleensä mahdollista tulkita uudelleen niin, että ne viittaavat muihin tapahtumiin. Seuraavassa on epäonnistuneita ennustuksia Vanhasta testamentista ja yksi epäonnistunut ennustus Uudesta testamentista:

        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Kristityt väittävät usein, että Vanhan testamentin väitettyjen profetioiden täyttyminen Uudessa testamentissa on kiistaton todiste siitä, että kristillinen oppi on totta. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä väitetyt profetiat eivät ole lainkaan profetioita, vaan vain Vanhasta testamentista asiayhteydestään irrotettuja kohtia, jotka on tulkittu uudelleen kristilliseen dogmaan sopiviksi. Asiayhteydestä luettuna käy selväksi, että monet näistä niin sanotuista profeetallisista kohdista eivät voi mitenkään viitata Jeesukseen. Tässä on otos joistakin näistä vääristä profetioista.

        Väite: ”Kaikki tämä tapahtui täyttääkseen sen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta”: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänen nimensä on kutsuttava Emmanueliksi."” (Matt. 1:22-23)
        VT-lähde: Jesaja 7:14
        Todellisuus: ”Profetia” on väärä useista syistä. On selvää, että Jeesusta ei kutsuttu Emmanueliksi. Lisäksi tarkastelemalla Jesaja 7:14:n asiayhteyttä on selvää, että se ei voi viitata Jeesukseen. Jesajan jakeessa kuningas Ahas pelkää kahden vihollisen välitöntä hyökkäystä. Lapsen syntymä jakeessa 7:14 on osa Jahven lupausta, jonka mukaan Ahasin pelkäämien kahden vihollisen maat autioituvat ”ennen kuin lapsi osaa kieltäytyä pahasta ja valita hyvän”. (Jesaja 7:15) Lapsen oli siis ilmeisesti määrä syntyä tämän konfliktin aikana, joka on paljon ennen Jeesuksen syntymää. Ja varmasti Jeesus, jos hän todella olisi ollut jumala, olisi jo tiennyt, ”kuinka kieltäytyä pahasta ja valita hyvä”, joten Jesajan lasta, jonka on opittava nämä asiat, ei voida mitenkään samaistaa Jeesukseen. Lopuksi, keskustelulla siitä, pitäisikö Jesajan 7:14 parhaiten kääntää ”neitsyt tulee raskaaksi” vai ”nuori nainen tulee raskaaksi”, ei ole mitään merkitystä. Tämän kysymyksen molemmilla puolilla on järkeviä argumentteja. Mutta vaikka ”neitsyt” olisikin oikea, sillä ei ole mitään merkitystä, koska evankeliumin kirjoittajan olisi hyvin helppo ”täyttää” tämä profetia yksinkertaisesti kirjoittamalla kertomukseensa väite, että Jeesus syntyi neitsyestä.
        Väite: ”Hän tiedusteli heiltä, missä Kristus syntyisi. He vastasivat hänelle: ”Juudean Betlehemissä, sillä niin on kirjoitettu profeetan kautta. Sillä sinusta on tuleva hallitsija, joka hallitsee minun kansaani Israelia."” (Matt. 2:4-6)
        VT-lähde: Miika 5:2
        Todellisuus: Miikan kohta ei voi koskea Jeesusta, koska Jeesus ei koskaan hallinnut Israelia.

        Väite: ”Ja hän [Joosef] nousi ja otti lapsen ja hänen äitinsä yöllä ja lähti Egyptiin ja jäi sinne Herodeksen kuolemaan asti. Tämä tapahtui täyttääkseen sen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta: ”Egyptistä minä olen kutsunut poikani.”” (Matt. 2:15)
        Väite: ”Ja hän [Joosef] nousi ja otti lapsen ja hänen äitinsä yöllä ja lähti Egyptiin ja jäi sinne Herodeksen kuolemaan asti. Tämä tapahtui täyttääkseen sen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta: ”Egyptistä minä olen kutsunut poikani.”” (Matt. 2:15)
        VT-lähde: Hoosea 11:1


      • Anonyymi00161
        Anonyymi00160 kirjoitti:

        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Hesekiel 29:12:

        Hesekiel 29:19:

        jne.


        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Hesekiel 29:12:

        Hesekiel 29:19:

        jne.

        OLETTE TUHOAMASSA KRISTINUSKON MAINEEN YHÄ ENENEVÄSSÄ MÄÄRIN OMALLA PAINOSTUKSELLANNE.

        "Näin on. Osa on jo toteunut."


        Väärät toteutumattomat profetiat Raamatussa kumoavat koko sen uskonnon.


        Yksikin väärä profetia, ja se mitätöi koko uskonnon
        Voiko sellainen pyhä kirja, jonka ennustukset eivät toteudu, olla uskottava?

        Vaikka jopa yksikin profetia ei toteutuisi täsmälleen?
        Ei voi.


        Raamattu sisältää useita ennustuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, vaikka ne on yleensä mahdollista tulkita uudelleen niin, että ne viittaavat muihin tapahtumiin. Seuraavassa on epäonnistuneita ennustuksia Vanhasta testamentista ja yksi epäonnistunut ennustus Uudesta testamentista:

        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Kristityt väittävät usein, että Vanhan testamentin väitettyjen profetioiden täyttyminen Uudessa testamentissa on kiistaton todiste siitä, että kristillinen oppi on totta. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä väitetyt profetiat eivät ole lainkaan profetioita, vaan vain Vanhasta testamentista asiayhteydestään irrotettuja kohtia, jotka on tulkittu uudelleen kristilliseen dogmaan sopiviksi. Asiayhteydestä luettuna käy selväksi, että monet näistä niin sanotuista profeetallisista kohdista eivät voi mitenkään viitata Jeesukseen. Tässä on otos joistakin näistä vääristä profetioista.

        Väite: ”Kaikki tämä tapahtui täyttääkseen sen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta”: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänen nimensä on kutsuttava Emmanueliksi."” (Matt. 1:22-23)
        VT-lähde: Jesaja 7:14
        Todellisuus: ”Profetia” on väärä useista syistä. On selvää, että Jeesusta ei kutsuttu Emmanueliksi. Lisäksi tarkastelemalla Jesaja 7:14:n asiayhteyttä on selvää, että se ei voi viitata Jeesukseen. Jesajan jakeessa kuningas Ahas pelkää kahden vihollisen välitöntä hyökkäystä. Lapsen syntymä jakeessa 7:14 on osa Jahven lupausta, jonka mukaan Ahasin pelkäämien kahden vihollisen maat autioituvat ”ennen kuin lapsi osaa kieltäytyä pahasta ja valita hyvän”. (Jesaja 7:15) Lapsen oli siis ilmeisesti määrä syntyä tämän konfliktin aikana, joka on paljon ennen Jeesuksen syntymää. Ja varmasti Jeesus, jos hän todella olisi ollut jumala, olisi jo tiennyt, ”kuinka kieltäytyä pahasta ja valita hyvä”, joten Jesajan lasta, jonka on opittava nämä asiat, ei voida mitenkään samaistaa Jeesukseen. Lopuksi, keskustelulla siitä, pitäisikö Jesajan 7:14 parhaiten kääntää ”neitsyt tulee raskaaksi” vai ”nuori nainen tulee raskaaksi”, ei ole mitään merkitystä. Tämän kysymyksen molemmilla puolilla on järkeviä argumentteja. Mutta vaikka ”neitsyt” olisikin oikea, sillä ei ole mitään merkitystä, koska evankeliumin kirjoittajan olisi hyvin helppo ”täyttää” tämä profetia yksinkertaisesti kirjoittamalla kertomukseensa väite, että Jeesus syntyi neitsyestä.
        Väite: ”Hän tiedusteli heiltä, missä Kristus syntyisi. He vastasivat hänelle: ”Juudean Betlehemissä, sillä niin on kirjoitettu profeetan kautta. Sillä sinusta on tuleva hallitsija, joka hallitsee minun kansaani Israelia."” (Matt. 2:4-6)
        VT-lähde: Miika 5:2
        Todellisuus: Miikan kohta ei voi koskea Jeesusta, koska Jeesus ei koskaan hallinnut Israelia.

        Väite: ”Ja hän [Joosef] nousi ja otti lapsen ja hänen äitinsä yöllä ja lähti Egyptiin ja jäi sinne Herodeksen kuolemaan asti. Tämä tapahtui täyttääkseen sen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta: ”Egyptistä minä olen kutsunut poikani.”” (Matt. 2:15)
        Väite: ”Ja hän [Joosef] nousi ja otti lapsen ja hänen äitinsä yöllä ja lähti Egyptiin ja jäi sinne Herodeksen kuolemaan asti. Tämä tapahtui täyttääkseen sen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta: ”Egyptistä minä olen kutsunut poikani.”” (Matt. 2:15)
        VT-lähde: Hoosea 11:1

        Väite: ”Ja hän [Joosef] nousi ja otti lapsen ja hänen äitinsä yöllä ja lähti Egyptiin ja jäi sinne Herodeksen kuolemaan asti. Tämä tapahtui täyttääkseen sen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta: ”Egyptistä minä olen kutsunut poikani.”” (Matt. 2:15)
        VT-lähde: Hoosea 11:1
        Todellisuus: Hoosean jae kuuluu kokonaisuudessaan: ”Kun Israel oli lapsi, minä rakastin häntä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.” Näin ollen ”poika”, johon viitataan, on Israelin kansa, ei Jeesus. Hoosean kohta jatkuu: ”Mitä enemmän minä kutsuin heitä, sitä enemmän he poistuivat minusta; he uhrautuivat edelleen baaleille [väärille jumalille] ja polttivat suitsukkeita epäjumalille.” (Hoosea 11:2) Jatkossa kiinnitetään huomiotaIsraelin kansan syntiin ja pahuuteen, kun he eksyivät pois Herran käskyistä. Onko meidän ymmärrettävä, että tämä synti ja jumalattomuus koskee Jeesusta? Luemme myös Hooseasta, että ”he palaavat Egyptin maahan”. (Hoosea 11:5) Mutta evankeliumit eivät kirjoita Jeesuksen paluutaEgyptiin Matteuksen kertoman syntymäkertomuksen jälkeen. Asiayhteyden perusteella on selvää, että Hoosea 11:1 ei ole profeetallinen viittaus Jeesus Nasaretilaiseen.

        Väite: ”Ja hän meni ja asettui asumaan kaupunkiin nimeltä Nasaret, että kävisi toteen se, mitä profeetat ovat puhuneet: ‘Häntä on kutsuttava nasaretilaiseksi’.”” (Matt. 2:23)

        Todellisuus: Ehdotusta, jonka mukaan Matteus on ajatellut Tuomarien 13:5:ää (”pojasta tulee Jumalan nasiiri”), ei voida tukea. ”Nasirialainen” ei tarkoita Nasaretin kylästä kotoisin olevaa henkilöä, vaan ‘henkilöä, joka on vihitty Jumalalle ottamalla nämä erityiset valat’. (Oxford Annotated Bible, 1973, s. 312.) Tuomarien kirjan kohta on kertomuksesta Simsonin syntymästä, eikä sillä ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa.

        Väite: ”Hän ajoi sanalla ulos henkiä ja paransi kaikki sairaat. Näin toteutui se, mitä profeetta Jesaja oli puhunut: Hän otti meidän heikkoutemme ja kantoi meidän sairautemme.” (Matt. 8:16-17)

        OT-lähde: 53:4 (”Totisesti hän on kantanut meidän surumme ja kantanut meidän murheemme.”).
        Todellisuus: Matteuksen kertomuksessa Jeesus ei kantanut sairauksia itse. Hän yksinkertaisesti sai ne katoamaan. Näin ollen vastaavuus Jesajan kanssa on epätarkka.
        Tämä on yksi monista Jesajan kohdista, joissa viitataan ”kärsivään palvelijaan”, jonka kristityt samaistavat Jeesukseen. Useat näistä viittauksista ovat Jesajan 53. luvusta. Mutta jos palaat takaisin 40. lukuun ja luet 53. lukuun asti saadaksesi koko asiayhteyden selville, huomaat helposti, että palvelija, johon viitataan, ei ole Jeesus vaan Israelin kansa. Jesajan luvut 40-56 ennakoivat juutalaisten vapautumista Babylonian maanpaosta ja heidän paluutaan Palestiinaan sen ansiosta, että Persian kuningas Kyrus valloitti Babylonian. Tämä kaikki tapahtui 6. vuosisadalla eKr. Koko ajan näissä luvuissa viitataan Jumalan ”palvelijaan”, joka identifioidaan Israeliksi. Jahve vakuuttaa Israelille, että sen kärsimysten aika on nyt ohi ja että se pääsee pian nauttimaan kaikkien sitä aiemmin sortaneiden kansojen suuresta kunniasta ja ihailusta.

        Väite: Menkää vastapäätä olevaan kylään, ja heti löydätte sidotun aasin ja varsan, joka on sen kanssa. Tämä tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä profeetta on puhunut sanoen: 'Sanokaa tytär Siionille: Katso, teidän kuninkaanne tulee teidän luoksenne, nöyränä ja ratsastettuna aasin selässä ja varsan, aasin varsan, selässä.'””. (Matt. 21:2-5)
        VT-lähde: Sakarja 9:9
        Todellisuus: Aasit olivat yleinen kulkuväline muinaisessa Lähi-idässä, joten tässä ennustuksessa ei ole mitään ihmeellistä. Se olisi sama kuin sanoisi nykyään, että messias saapuu autolla - mutta niin tekevät kaikki muutkin. Jälleen kerran asiayhteys osoittaa, että väitetty ennustus ei koske Jeesusta, sillä Sakarjan kohta jatkuu: ”Hän käskee rauhaa kansoille; hänen valtansa on oleva merestä mereen ja virrasta maan ääriin.” Mutta Jeesus ei hallinnut kaikkia kansoja eikä tuonut rauhaa. Hän ei edes väittänyt, että rauha olisi hänen tarkoituksensa: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Matt. 10:34)

        Väite: ”Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät, että hän oli jo kuollut, he eivät murtaneet hänen jalkojaan.... Sillä tämä tapahtui, jotta täytettäisiin se kirjoitus, joka sanoo: 'Hänestä ei murreta yhtäkään luuta'."” (Joh. 19:33, 36)
        VT-lähde: Psalmi 34:20
        Todellisuus: Tämä on klassinen esimerkki kirsikanpoiminnasta, sillä Vanhassa testamentissa on kilpailevia kohtia, ja voit valita sen, joka sopii mieltymykseesi murtuneista luista tai murtumattomista luista. Jos roomalaiset sotilaat olisivat murtaneet Jeesuksen jalat, profetian etsijät olisivat voineet käyttää Valitusvirsiä 3:4 (”Hän on saanut lihani ja nahkani rappeutumaan ja murtanut luuni.”) ja Psalmia 51:8 (”Täytä minut ilolla ja riemulla; riemuitkoot luut, jotka olet murtanut”). Vanhassa testamentissa on niin paljon erilaisia kohtia, että voit löytää ”profetioita” melkein mistä tahansa.


      • Anonyymi00162
        Anonyymi00161 kirjoitti:

        Väite: ”Ja hän [Joosef] nousi ja otti lapsen ja hänen äitinsä yöllä ja lähti Egyptiin ja jäi sinne Herodeksen kuolemaan asti. Tämä tapahtui täyttääkseen sen, mitä Herra oli puhunut profeetan kautta: ”Egyptistä minä olen kutsunut poikani.”” (Matt. 2:15)
        VT-lähde: Hoosea 11:1
        Todellisuus: Hoosean jae kuuluu kokonaisuudessaan: ”Kun Israel oli lapsi, minä rakastin häntä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.” Näin ollen ”poika”, johon viitataan, on Israelin kansa, ei Jeesus. Hoosean kohta jatkuu: ”Mitä enemmän minä kutsuin heitä, sitä enemmän he poistuivat minusta; he uhrautuivat edelleen baaleille [väärille jumalille] ja polttivat suitsukkeita epäjumalille.” (Hoosea 11:2) Jatkossa kiinnitetään huomiotaIsraelin kansan syntiin ja pahuuteen, kun he eksyivät pois Herran käskyistä. Onko meidän ymmärrettävä, että tämä synti ja jumalattomuus koskee Jeesusta? Luemme myös Hooseasta, että ”he palaavat Egyptin maahan”. (Hoosea 11:5) Mutta evankeliumit eivät kirjoita Jeesuksen paluutaEgyptiin Matteuksen kertoman syntymäkertomuksen jälkeen. Asiayhteyden perusteella on selvää, että Hoosea 11:1 ei ole profeetallinen viittaus Jeesus Nasaretilaiseen.

        Väite: ”Ja hän meni ja asettui asumaan kaupunkiin nimeltä Nasaret, että kävisi toteen se, mitä profeetat ovat puhuneet: ‘Häntä on kutsuttava nasaretilaiseksi’.”” (Matt. 2:23)

        Todellisuus: Ehdotusta, jonka mukaan Matteus on ajatellut Tuomarien 13:5:ää (”pojasta tulee Jumalan nasiiri”), ei voida tukea. ”Nasirialainen” ei tarkoita Nasaretin kylästä kotoisin olevaa henkilöä, vaan ‘henkilöä, joka on vihitty Jumalalle ottamalla nämä erityiset valat’. (Oxford Annotated Bible, 1973, s. 312.) Tuomarien kirjan kohta on kertomuksesta Simsonin syntymästä, eikä sillä ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa.

        Väite: ”Hän ajoi sanalla ulos henkiä ja paransi kaikki sairaat. Näin toteutui se, mitä profeetta Jesaja oli puhunut: Hän otti meidän heikkoutemme ja kantoi meidän sairautemme.” (Matt. 8:16-17)

        OT-lähde: 53:4 (”Totisesti hän on kantanut meidän surumme ja kantanut meidän murheemme.”).
        Todellisuus: Matteuksen kertomuksessa Jeesus ei kantanut sairauksia itse. Hän yksinkertaisesti sai ne katoamaan. Näin ollen vastaavuus Jesajan kanssa on epätarkka.
        Tämä on yksi monista Jesajan kohdista, joissa viitataan ”kärsivään palvelijaan”, jonka kristityt samaistavat Jeesukseen. Useat näistä viittauksista ovat Jesajan 53. luvusta. Mutta jos palaat takaisin 40. lukuun ja luet 53. lukuun asti saadaksesi koko asiayhteyden selville, huomaat helposti, että palvelija, johon viitataan, ei ole Jeesus vaan Israelin kansa. Jesajan luvut 40-56 ennakoivat juutalaisten vapautumista Babylonian maanpaosta ja heidän paluutaan Palestiinaan sen ansiosta, että Persian kuningas Kyrus valloitti Babylonian. Tämä kaikki tapahtui 6. vuosisadalla eKr. Koko ajan näissä luvuissa viitataan Jumalan ”palvelijaan”, joka identifioidaan Israeliksi. Jahve vakuuttaa Israelille, että sen kärsimysten aika on nyt ohi ja että se pääsee pian nauttimaan kaikkien sitä aiemmin sortaneiden kansojen suuresta kunniasta ja ihailusta.

        Väite: Menkää vastapäätä olevaan kylään, ja heti löydätte sidotun aasin ja varsan, joka on sen kanssa. Tämä tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä profeetta on puhunut sanoen: 'Sanokaa tytär Siionille: Katso, teidän kuninkaanne tulee teidän luoksenne, nöyränä ja ratsastettuna aasin selässä ja varsan, aasin varsan, selässä.'””. (Matt. 21:2-5)
        VT-lähde: Sakarja 9:9
        Todellisuus: Aasit olivat yleinen kulkuväline muinaisessa Lähi-idässä, joten tässä ennustuksessa ei ole mitään ihmeellistä. Se olisi sama kuin sanoisi nykyään, että messias saapuu autolla - mutta niin tekevät kaikki muutkin. Jälleen kerran asiayhteys osoittaa, että väitetty ennustus ei koske Jeesusta, sillä Sakarjan kohta jatkuu: ”Hän käskee rauhaa kansoille; hänen valtansa on oleva merestä mereen ja virrasta maan ääriin.” Mutta Jeesus ei hallinnut kaikkia kansoja eikä tuonut rauhaa. Hän ei edes väittänyt, että rauha olisi hänen tarkoituksensa: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Matt. 10:34)

        Väite: ”Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät, että hän oli jo kuollut, he eivät murtaneet hänen jalkojaan.... Sillä tämä tapahtui, jotta täytettäisiin se kirjoitus, joka sanoo: 'Hänestä ei murreta yhtäkään luuta'."” (Joh. 19:33, 36)
        VT-lähde: Psalmi 34:20
        Todellisuus: Tämä on klassinen esimerkki kirsikanpoiminnasta, sillä Vanhassa testamentissa on kilpailevia kohtia, ja voit valita sen, joka sopii mieltymykseesi murtuneista luista tai murtumattomista luista. Jos roomalaiset sotilaat olisivat murtaneet Jeesuksen jalat, profetian etsijät olisivat voineet käyttää Valitusvirsiä 3:4 (”Hän on saanut lihani ja nahkani rappeutumaan ja murtanut luuni.”) ja Psalmia 51:8 (”Täytä minut ilolla ja riemulla; riemuitkoot luut, jotka olet murtanut”). Vanhassa testamentissa on niin paljon erilaisia kohtia, että voit löytää ”profetioita” melkein mistä tahansa.

        VT-lähde: Psalmi 34:20
        Todellisuus: Tämä on klassinen esimerkki kirsikanpoiminnasta, sillä Vanhassa testamentissa on kilpailevia kohtia, ja voit valita sen, joka sopii mieltymykseesi murtuneista luista tai murtumattomista luista. Jos roomalaiset sotilaat olisivat murtaneet Jeesuksen jalat, profetian etsijät olisivat voineet käyttää Valitusvirsiä 3:4 (”Hän on saanut lihani ja nahkani rappeutumaan ja murtanut luuni.”) ja Psalmia 51:8 (”Täytä minut ilolla ja riemulla; riemuitkoot luut, jotka olet murtanut”). Vanhassa testamentissa on niin paljon erilaisia kohtia, että voit löytää ”profetioita” melkein mistä tahansa.

        Väite: ”Silloin toteutui se, mitä profeetta Jeremia oli puhunut sanoen: ‘Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka jotkut Israelin pojista olivat asettaneet hänelle hinnaksi, ja antoivat ne savenvalajan pellolle, niin kuin Herra oli minua käskenyt.’” (Matt. 27:9)
        VT-lähde: Ei mitään.
        Todellisuus: Tätä lainausta ei esiinny Jeremian kirjassa. Jeremiassa ei mainita lainkaan 30 hopearahaa. Jeremiassa on yksi viittaus pellon ostoon, mutta siinä tapauksessa hinta oli seitsemäntoista sekeliä hopeaa, ei kolmekymmentä (Jer. 32:9).

        Väite: ”Minä seison tässä todistamassa sekä pienille että suurille ja sanon vain sen, minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tapahtuvan: että Kristuksen on kärsittävä ja että hän ensimmäisenä kuolleista nousevana julistaisi valoa sekä kansoille että pakanoille.” (Apostolien teot 26:22-23)
        VT-lähde: Ei mitään. Toisin kuin Paavali väittää, Mooseksen tai profeettojen kirjoissa ei ole mitään tällaista kohtaa.
        Todellisuus: Vanhassa testamentissa ei mainita missään kohtaa ”Jeesusta” tai ”Jeesusta Kristusta”, joten ei voi olla mitään kohtaa, jossa ennustetaan hänen kärsimyksestään tai ylösnousemuksestaan. Lisäksi, mikä on myös ristiriidassa Paavalin kanssa, Jeesus ei ollut ensimmäinen kuolleista ylösnoussut edes Raamatun mukaan. Lasarus (Joh. 11:43-44), hallitsijan pikkutyttö (Matt. 9:18, 23-25) ja lesken poika (Luuk. 7:12-15) herätettiin kuolleista jo ennen Jeesusta. Vanhassa testamentissa on myös kertomus, jossa Elisa herätti lapsen kuolleista. (2. Kun. 4:32-35)
        Väite: Herodeksen suorittama Betlehemin vauvojen joukkomurha ”täytti sen, mitä profeetta Jeremia oli puhunut”: 'Ramassa kuului ääni, itku ja kova valitus, Raakel itki lastensa tähden; hän kieltäytyi lohduttamasta itseään, koska heitä ei enää ollut.'””. (Matt. 2:17-18)
        VT-lähde: Jeremia 31:15
        Todellisuus: Tämä on jälleen yksi ”profeetallinen” viittaus, joka jättää huomiotta VT:n jakeiden asiayhteyden. Raakel ei valittele lastensa kuolemaa, vaan heidän maanpakolaisuuttaan Baabeliin. Jeremian raamatunkohdassa Jumala sanoo edelleen: ”Tulevaisuudessanne on toivoa. ...ja teidän lapsenne palaavat omaan maahansa.” Mutta Matteus yrittää käyttää sitä ennustuksena kuolemasta ja pysyvästä menetyksestä. Kohta ei siis tue sitä merkitystä, jonka Matteus sille antaa.

        Nimittäin profetiat ovat ensisijainen todiste siitä, että Raamattu on Jumalan innoittama. Mutta jos ne ei toteudu, kyseessä ei voi olla...

        Tarkastellaan useita pääsyitä siihen, miksi Raamatun profetiat eivät toteutuneet. Eivätkä ihmiset kiinnitä huomiota tähän tärkeään seikkaan

        Raamattu on muinainen pyhä teksti, joka sisältää joukon ennustuksia tulevaisuudesta. Eri uskonnollisissa perinteissä uskovat suhtautuvat profetioihin kunnioittavasti ja toiveikkaasti ja toivovat niiden toteutuvan. Monet näistä ennustuksista eivät kuitenkaan ole koskaan toteutuneet.


        Nimittäin profetiat ovat ensisijainen todiste siitä, että Raamattu on Jumalan innoittama. Tarkastellaan useita pääsyitä siihen, miksi Raamatun profetiat eivät toteutuneet. Eivätkä ihmiset kiinnitä huomiota tähän tärkeään seikkaan.

        Profetian kieltäminen:

        Yksi mahdollinen syy siihen, että Raamatun profetiat eivät toteudu, on se, että ne ymmärretään kirjaimellisen tulkinnan sijasta symbolisesti tai päinvastoin. Monet tutkijat ja teologit ovat sitä mieltä, että profetiat on nähtävä sen ajan ja kulttuuriperinteen kontekstissa, jossa ne on kirjattu.

        Tekstien katoaminen tai virheellinen tulkinta:

        Toinen mahdollinen syy siihen, että profetiat eivät toteudu, on lähteiden katoaminen tai niiden väärintulkinta. Raamattua on vuosisatojen kuluessa tarkistettu, käännetty ja kopioitu useaan otteeseen, mikä voi johtaa profetioiden alkuperäisen merkityksen vääristymiseen.

        Lisäksi itse tulkinnan teko voi olla kiistojen ja erimielisyyksien aiheena teologien ja eri uskontokuntien välillä.

        Tämän seurauksena profetiat voidaan ymmärtää väärin ja niiden merkitys ja merkitys voi vääristyä. Pahinta, mitä nykyaikana tapahtuu, on tekstien keksiminen selitysten ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.


      • Anonyymi00163
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        VT-lähde: Psalmi 34:20
        Todellisuus: Tämä on klassinen esimerkki kirsikanpoiminnasta, sillä Vanhassa testamentissa on kilpailevia kohtia, ja voit valita sen, joka sopii mieltymykseesi murtuneista luista tai murtumattomista luista. Jos roomalaiset sotilaat olisivat murtaneet Jeesuksen jalat, profetian etsijät olisivat voineet käyttää Valitusvirsiä 3:4 (”Hän on saanut lihani ja nahkani rappeutumaan ja murtanut luuni.”) ja Psalmia 51:8 (”Täytä minut ilolla ja riemulla; riemuitkoot luut, jotka olet murtanut”). Vanhassa testamentissa on niin paljon erilaisia kohtia, että voit löytää ”profetioita” melkein mistä tahansa.

        Väite: ”Silloin toteutui se, mitä profeetta Jeremia oli puhunut sanoen: ‘Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka jotkut Israelin pojista olivat asettaneet hänelle hinnaksi, ja antoivat ne savenvalajan pellolle, niin kuin Herra oli minua käskenyt.’” (Matt. 27:9)
        VT-lähde: Ei mitään.
        Todellisuus: Tätä lainausta ei esiinny Jeremian kirjassa. Jeremiassa ei mainita lainkaan 30 hopearahaa. Jeremiassa on yksi viittaus pellon ostoon, mutta siinä tapauksessa hinta oli seitsemäntoista sekeliä hopeaa, ei kolmekymmentä (Jer. 32:9).

        Väite: ”Minä seison tässä todistamassa sekä pienille että suurille ja sanon vain sen, minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tapahtuvan: että Kristuksen on kärsittävä ja että hän ensimmäisenä kuolleista nousevana julistaisi valoa sekä kansoille että pakanoille.” (Apostolien teot 26:22-23)
        VT-lähde: Ei mitään. Toisin kuin Paavali väittää, Mooseksen tai profeettojen kirjoissa ei ole mitään tällaista kohtaa.
        Todellisuus: Vanhassa testamentissa ei mainita missään kohtaa ”Jeesusta” tai ”Jeesusta Kristusta”, joten ei voi olla mitään kohtaa, jossa ennustetaan hänen kärsimyksestään tai ylösnousemuksestaan. Lisäksi, mikä on myös ristiriidassa Paavalin kanssa, Jeesus ei ollut ensimmäinen kuolleista ylösnoussut edes Raamatun mukaan. Lasarus (Joh. 11:43-44), hallitsijan pikkutyttö (Matt. 9:18, 23-25) ja lesken poika (Luuk. 7:12-15) herätettiin kuolleista jo ennen Jeesusta. Vanhassa testamentissa on myös kertomus, jossa Elisa herätti lapsen kuolleista. (2. Kun. 4:32-35)
        Väite: Herodeksen suorittama Betlehemin vauvojen joukkomurha ”täytti sen, mitä profeetta Jeremia oli puhunut”: 'Ramassa kuului ääni, itku ja kova valitus, Raakel itki lastensa tähden; hän kieltäytyi lohduttamasta itseään, koska heitä ei enää ollut.'””. (Matt. 2:17-18)
        VT-lähde: Jeremia 31:15
        Todellisuus: Tämä on jälleen yksi ”profeetallinen” viittaus, joka jättää huomiotta VT:n jakeiden asiayhteyden. Raakel ei valittele lastensa kuolemaa, vaan heidän maanpakolaisuuttaan Baabeliin. Jeremian raamatunkohdassa Jumala sanoo edelleen: ”Tulevaisuudessanne on toivoa. ...ja teidän lapsenne palaavat omaan maahansa.” Mutta Matteus yrittää käyttää sitä ennustuksena kuolemasta ja pysyvästä menetyksestä. Kohta ei siis tue sitä merkitystä, jonka Matteus sille antaa.

        Nimittäin profetiat ovat ensisijainen todiste siitä, että Raamattu on Jumalan innoittama. Mutta jos ne ei toteudu, kyseessä ei voi olla...

        Tarkastellaan useita pääsyitä siihen, miksi Raamatun profetiat eivät toteutuneet. Eivätkä ihmiset kiinnitä huomiota tähän tärkeään seikkaan

        Raamattu on muinainen pyhä teksti, joka sisältää joukon ennustuksia tulevaisuudesta. Eri uskonnollisissa perinteissä uskovat suhtautuvat profetioihin kunnioittavasti ja toiveikkaasti ja toivovat niiden toteutuvan. Monet näistä ennustuksista eivät kuitenkaan ole koskaan toteutuneet.


        Nimittäin profetiat ovat ensisijainen todiste siitä, että Raamattu on Jumalan innoittama. Tarkastellaan useita pääsyitä siihen, miksi Raamatun profetiat eivät toteutuneet. Eivätkä ihmiset kiinnitä huomiota tähän tärkeään seikkaan.

        Profetian kieltäminen:

        Yksi mahdollinen syy siihen, että Raamatun profetiat eivät toteudu, on se, että ne ymmärretään kirjaimellisen tulkinnan sijasta symbolisesti tai päinvastoin. Monet tutkijat ja teologit ovat sitä mieltä, että profetiat on nähtävä sen ajan ja kulttuuriperinteen kontekstissa, jossa ne on kirjattu.

        Tekstien katoaminen tai virheellinen tulkinta:

        Toinen mahdollinen syy siihen, että profetiat eivät toteudu, on lähteiden katoaminen tai niiden väärintulkinta. Raamattua on vuosisatojen kuluessa tarkistettu, käännetty ja kopioitu useaan otteeseen, mikä voi johtaa profetioiden alkuperäisen merkityksen vääristymiseen.

        Lisäksi itse tulkinnan teko voi olla kiistojen ja erimielisyyksien aiheena teologien ja eri uskontokuntien välillä.

        Tämän seurauksena profetiat voidaan ymmärtää väärin ja niiden merkitys ja merkitys voi vääristyä. Pahinta, mitä nykyaikana tapahtuu, on tekstien keksiminen selitysten ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.

        Tämän seurauksena profetiat voidaan ymmärtää väärin ja niiden merkitys ja merkitys voi vääristyä.

        Pahinta, mitä nykyaikana tapahtuu, on tekstien keksiminen selitysten ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.

        Tulevaisuuden ennustamisen vaikeus:

        Kolmas mahdollinen syy Raamatun ennustusten toteutumattomuuteen on tulevaisuuden ennustamisen luonne. Yritys ennustaa tulevaisuutta on aina ollut monimutkainen ja monitulkintainen tehtävä.

        Raamatun profeetat yrittivät ennustaa tapahtumia pitkän ajan kuluessa, heidän tulkintansa saattoivat olla ehdollisia ja riippuvaisia monista tekijöistä. Lisäksi ennustuksissa käytettiin usein metaforista kieltä ja symboliikkaa, mikä vaikeutti tarkkaa tulkintaa.


        Esimerkiksi ennustukset messiaasta tehtiin peräti 1500 vuotta ennen tapahtumia, joita nyt kutsutaan meidän aikakaudeksemme. Tämä tarkoittaa, että lähes kaksi tusinaa sukupolvea eli tietämättömyydessä ja lupauksissa, jotka eivät koskaan toteutuneet.
        Mutta jokaisen seuraavan sukupolven myötä kysymyksiä tuli yhä enemmän ja vähemmän ja yhä vähemmän asioita, jotka toteutuivat.
        Miettikää esimerkiksi kristittyjen alkua. Vain muutama ihminen oli kosketuksissa Kristuksen syntymän kanssa. Se oli äiti-isä, muutama paimen ja kolme velhoa. Siinä kaikki! Kukaan muu ei nähnyt sitä, eivätkä sanomalehdet kirjoittaneet siitä. Jopa papit eivät tienneet, mitä oli tapahtunut. Vaikka heidät oli järjestetty juuri tätä tarkoitusta varten ja ”Luojan johtamina” 1500 vuoden ajan. Mutta kaikkein välttämättömimpänä hetkenä päätemppelissä olevat enkelit eivät kerro heille siitä. Vaan taikurit, jotka eivät olleet ainoastaan kaukana Jumalasta, vaan myös kiellettyjä Toorassa ja laissa.


        Miettikää esimerkiksi kristittyjen alkua. Vain muutama ihminen oli kosketuksissa Kristuksen syntymän kanssa. Se oli äiti-isä, muutama paimen ja kolme velhoa. Siinä kaikki! Kukaan muu ei nähnyt sitä, eivätkä sanomalehdet kirjoittaneet siitä. Jopa papit eivät tienneet, mitä oli tapahtunut.

        Vaikka heidät oli järjestetty juuri tätä tarkoitusta varten ja ”Luojan johtamina” 1500 vuoden ajan. Mutta kaikkein välttämättömimpänä hetkenä päätemppelissä olevat enkelit eivät kerro heille siitä.

        Vaan taikurit, jotka eivät olleet ainoastaan kaukana Jumalasta, vaan myös kiellettyjä Toorassa ja laissa.


      • Anonyymi00164
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Tämän seurauksena profetiat voidaan ymmärtää väärin ja niiden merkitys ja merkitys voi vääristyä.

        Pahinta, mitä nykyaikana tapahtuu, on tekstien keksiminen selitysten ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.

        Tulevaisuuden ennustamisen vaikeus:

        Kolmas mahdollinen syy Raamatun ennustusten toteutumattomuuteen on tulevaisuuden ennustamisen luonne. Yritys ennustaa tulevaisuutta on aina ollut monimutkainen ja monitulkintainen tehtävä.

        Raamatun profeetat yrittivät ennustaa tapahtumia pitkän ajan kuluessa, heidän tulkintansa saattoivat olla ehdollisia ja riippuvaisia monista tekijöistä. Lisäksi ennustuksissa käytettiin usein metaforista kieltä ja symboliikkaa, mikä vaikeutti tarkkaa tulkintaa.


        Esimerkiksi ennustukset messiaasta tehtiin peräti 1500 vuotta ennen tapahtumia, joita nyt kutsutaan meidän aikakaudeksemme. Tämä tarkoittaa, että lähes kaksi tusinaa sukupolvea eli tietämättömyydessä ja lupauksissa, jotka eivät koskaan toteutuneet.
        Mutta jokaisen seuraavan sukupolven myötä kysymyksiä tuli yhä enemmän ja vähemmän ja yhä vähemmän asioita, jotka toteutuivat.
        Miettikää esimerkiksi kristittyjen alkua. Vain muutama ihminen oli kosketuksissa Kristuksen syntymän kanssa. Se oli äiti-isä, muutama paimen ja kolme velhoa. Siinä kaikki! Kukaan muu ei nähnyt sitä, eivätkä sanomalehdet kirjoittaneet siitä. Jopa papit eivät tienneet, mitä oli tapahtunut. Vaikka heidät oli järjestetty juuri tätä tarkoitusta varten ja ”Luojan johtamina” 1500 vuoden ajan. Mutta kaikkein välttämättömimpänä hetkenä päätemppelissä olevat enkelit eivät kerro heille siitä. Vaan taikurit, jotka eivät olleet ainoastaan kaukana Jumalasta, vaan myös kiellettyjä Toorassa ja laissa.


        Miettikää esimerkiksi kristittyjen alkua. Vain muutama ihminen oli kosketuksissa Kristuksen syntymän kanssa. Se oli äiti-isä, muutama paimen ja kolme velhoa. Siinä kaikki! Kukaan muu ei nähnyt sitä, eivätkä sanomalehdet kirjoittaneet siitä. Jopa papit eivät tienneet, mitä oli tapahtunut.

        Vaikka heidät oli järjestetty juuri tätä tarkoitusta varten ja ”Luojan johtamina” 1500 vuoden ajan. Mutta kaikkein välttämättömimpänä hetkenä päätemppelissä olevat enkelit eivät kerro heille siitä.

        Vaan taikurit, jotka eivät olleet ainoastaan kaukana Jumalasta, vaan myös kiellettyjä Toorassa ja laissa.

        Roomalaiset sotilaat, jotka kyllästyivät tähän valheeseen, yksinkertaisesti hajottivat kaikki juutalaiset ympäri maailmaa ja tuhosivat ikuisen kaupungin.

        Yhdessä temppelin ja kaikenlaisten taikaesineiden kanssa, joista tehtiin erilaisia ihmeitä. Jotka muuten myös yksinkertaisesti kuvattiin, samoissa kirjoissa, mutta osoittautui, ettei se ollut totta. Ja ihmettä ei tapahtunut: taivaasta ei pudonnut rikkiä eikä Jerikon torvet auttaneet.

        Yhdessä temppelin ja kaikenlaisten taikaesineiden kanssa, joista tehtiin erilaisia ihmeitä. Jotka muuten myös yksinkertaisesti kuvattiin, samoissa kirjoissa, mutta osoittautui, ettei se ollut totta. Ja ihmettä ei tapahtunut: taivaasta ei pudonnut rikkiä eikä Jerikon torvet auttaneet.

        Samalla vahvistetaan, että kaikki nämä ovat kauan sitten unohdettujen vanhojen ihmisten myyttejä ja legendoja. Mutta legioonalaiset vahvojen oikeudella panivat sen merkille, ja sitten sovelsivat sitä menestyksekkäästi, työnsivät Vanhaa testamenttia ja julistivat Uutta testamenttia. Ja jokainen, joka on eri mieltä, pyyhitään yksinkertaisesti tomuksi.

        Tämän tuloksena meillä on nykyään täydellinen joukko kuvattua epäsuhtaa, jossa tämän huijauksen tekijöistä on tehty...
        On vielä yksi mahdollinen syy, miksi Raamatun profetiat eivät toteudu - se on todellisen Luojan korvaaminen.

        Eikö halua selvittää, kuka Hänet korvasi ja kenen toimesta, koska nykyään se on aivan ilmeistä.

        Eräs ryhmä henkilöitä vehkeili elääkseen hyvin, ja sitten toinen ryhmä henkilöitä, jotka olivat oppineet tämän hyvän elämän perusteet, tekivät kaiken uudelleen itselleen, ja jotta eivät jakaisi, yrittivät hajottaa perustajajoukkoa, joka vihassaan yrittää kostaa, ja joskus melko onnistuneesti.

        Tärkein syy siihen, että Raamatun ennustukset eivät toteudu, on tulevaisuutta koskevien ennusteiden tulkinnan luonteen monimutkainen ja monitahoinen vääristely.

        Jossa lapsi heitettiin veden mukana ulos.

        Ja kaikki kuviteltu usko Jumalaan muuttui pelkäksi kaupaksi.

        Miten uskonnossa tehdään kauppaa, tiedän hyvin, samoin kuin tiedän, että mustalla puolella on valtavia resursseja ja niiden täydentämiseen en halua kovin paljon.

        Olemme jo valinneet puolemme emmekä vaihda hevosia risteyksessä.

        KRISTITYT AHDISTELIJAT, YRITYKSENNE SAADA MUUT USKOONNE TÄÄLLÄ OVAT AJANHUKKAA.


      • Anonyymi00165
        Anonyymi00164 kirjoitti:

        Roomalaiset sotilaat, jotka kyllästyivät tähän valheeseen, yksinkertaisesti hajottivat kaikki juutalaiset ympäri maailmaa ja tuhosivat ikuisen kaupungin.

        Yhdessä temppelin ja kaikenlaisten taikaesineiden kanssa, joista tehtiin erilaisia ihmeitä. Jotka muuten myös yksinkertaisesti kuvattiin, samoissa kirjoissa, mutta osoittautui, ettei se ollut totta. Ja ihmettä ei tapahtunut: taivaasta ei pudonnut rikkiä eikä Jerikon torvet auttaneet.

        Yhdessä temppelin ja kaikenlaisten taikaesineiden kanssa, joista tehtiin erilaisia ihmeitä. Jotka muuten myös yksinkertaisesti kuvattiin, samoissa kirjoissa, mutta osoittautui, ettei se ollut totta. Ja ihmettä ei tapahtunut: taivaasta ei pudonnut rikkiä eikä Jerikon torvet auttaneet.

        Samalla vahvistetaan, että kaikki nämä ovat kauan sitten unohdettujen vanhojen ihmisten myyttejä ja legendoja. Mutta legioonalaiset vahvojen oikeudella panivat sen merkille, ja sitten sovelsivat sitä menestyksekkäästi, työnsivät Vanhaa testamenttia ja julistivat Uutta testamenttia. Ja jokainen, joka on eri mieltä, pyyhitään yksinkertaisesti tomuksi.

        Tämän tuloksena meillä on nykyään täydellinen joukko kuvattua epäsuhtaa, jossa tämän huijauksen tekijöistä on tehty...
        On vielä yksi mahdollinen syy, miksi Raamatun profetiat eivät toteudu - se on todellisen Luojan korvaaminen.

        Eikö halua selvittää, kuka Hänet korvasi ja kenen toimesta, koska nykyään se on aivan ilmeistä.

        Eräs ryhmä henkilöitä vehkeili elääkseen hyvin, ja sitten toinen ryhmä henkilöitä, jotka olivat oppineet tämän hyvän elämän perusteet, tekivät kaiken uudelleen itselleen, ja jotta eivät jakaisi, yrittivät hajottaa perustajajoukkoa, joka vihassaan yrittää kostaa, ja joskus melko onnistuneesti.

        Tärkein syy siihen, että Raamatun ennustukset eivät toteudu, on tulevaisuutta koskevien ennusteiden tulkinnan luonteen monimutkainen ja monitahoinen vääristely.

        Jossa lapsi heitettiin veden mukana ulos.

        Ja kaikki kuviteltu usko Jumalaan muuttui pelkäksi kaupaksi.

        Miten uskonnossa tehdään kauppaa, tiedän hyvin, samoin kuin tiedän, että mustalla puolella on valtavia resursseja ja niiden täydentämiseen en halua kovin paljon.

        Olemme jo valinneet puolemme emmekä vaihda hevosia risteyksessä.

        KRISTITYT AHDISTELIJAT, YRITYKSENNE SAADA MUUT USKOONNE TÄÄLLÄ OVAT AJANHUKKAA.

        Väärät toteutumattomat profetiat Raamatussa kumoavat koko sen uskonnon.


        Yksikin väärä profetia, ja se mitätöi koko uskonnon
        Voiko sellainen pyhä kirja, jonka ennustukset eivät toteudu, olla uskottava?
        Vaikka jopa yksikin profetia ei toteutuisi täsmälleen?
        Ei voi.


        Raamattu sisältää useita ennustuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, vaikka ne on yleensä mahdollista tulkita uudelleen niin, että ne viittaavat muihin tapahtumiin. Seuraavassa on epäonnistuneita ennustuksia Vanhasta testamentista ja yksi epäonnistunut ennustus Uudesta testamentista:

        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Kristityt väittävät usein, että Vanhan testamentin väitettyjen profetioiden täyttyminen Uudessa testamentissa on kiistaton todiste siitä, että kristillinen oppi on totta. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä väitetyt profetiat eivät ole lainkaan profetioita, vaan vain Vanhasta testamentista asiayhteydestään irrotettuja kohtia, jotka on tulkittu uudelleen kristilliseen dogmaan sopiviksi. Asiayhteydestä luettuna käy selväksi, että monet näistä niin sanotuista profeetallisista kohdista eivät voi mitenkään viitata Jeesukseen. Tässä on otos joistakin näistä vääristä profetioista.

        Pahinta, mitä nykyaikana tapahtuu, on tekstien keksiminen selitysten ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.

        KOSKA KRISTITYILLÄ ON OMA LEHMÄ OJASSA.

        Oma lehmä ojassa
        Mitä sananlasku tarkoittaa?
        Sananlaskun merkitys tai kuvaus: Sananlasku "oma lehmä ojassa" tarkoittaa yleisesti ottaen tilannetta, jossa henkilöllä on oma etu tai intressi kyseessä, joka vaikuttaa hänen päätöksentekoonsa tai toimintaansa. Sananlasku voi viitata myös tilanteeseen, jossa henkilö on liian kiintynyt omaan asiaansa, jolloin hän ei näe tilannetta objektiivisesti tai huomioi muiden näkökulmia.



        JA KRISTITTYJEN MUKAAN RAAMATTU ON PERÄISIN JUMALASTA,... JOS ON SILLÄ TAVALLA, NIIN MIKSI SITTEN RAAMATTU ON TÄYNNÄ VALHEELLISIA PROFETIOITA?

        Kaikki erilaiset ristiriidat, kaikki Raamatun ristiriitaiset väitteet eivät voi olla totta.


      • Anonyymi00166
        Anonyymi00165 kirjoitti:

        Väärät toteutumattomat profetiat Raamatussa kumoavat koko sen uskonnon.


        Yksikin väärä profetia, ja se mitätöi koko uskonnon
        Voiko sellainen pyhä kirja, jonka ennustukset eivät toteudu, olla uskottava?
        Vaikka jopa yksikin profetia ei toteutuisi täsmälleen?
        Ei voi.


        Raamattu sisältää useita ennustuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet, vaikka ne on yleensä mahdollista tulkita uudelleen niin, että ne viittaavat muihin tapahtumiin. Seuraavassa on epäonnistuneita ennustuksia Vanhasta testamentista ja yksi epäonnistunut ennustus Uudesta testamentista:

        Hesekiel ennusti Egyptille kaksi erillistä lopputulosta, täydellisen tuhon tai Babylonian miehityksen, mutta kumpikaan ei toteutunut:

        Kristityt väittävät usein, että Vanhan testamentin väitettyjen profetioiden täyttyminen Uudessa testamentissa on kiistaton todiste siitä, että kristillinen oppi on totta. Näin ei kuitenkaan ole. Nämä väitetyt profetiat eivät ole lainkaan profetioita, vaan vain Vanhasta testamentista asiayhteydestään irrotettuja kohtia, jotka on tulkittu uudelleen kristilliseen dogmaan sopiviksi. Asiayhteydestä luettuna käy selväksi, että monet näistä niin sanotuista profeetallisista kohdista eivät voi mitenkään viitata Jeesukseen. Tässä on otos joistakin näistä vääristä profetioista.

        Pahinta, mitä nykyaikana tapahtuu, on tekstien keksiminen selitysten ohjaamiseksi oikeaan suuntaan.

        KOSKA KRISTITYILLÄ ON OMA LEHMÄ OJASSA.

        Oma lehmä ojassa
        Mitä sananlasku tarkoittaa?
        Sananlaskun merkitys tai kuvaus: Sananlasku "oma lehmä ojassa" tarkoittaa yleisesti ottaen tilannetta, jossa henkilöllä on oma etu tai intressi kyseessä, joka vaikuttaa hänen päätöksentekoonsa tai toimintaansa. Sananlasku voi viitata myös tilanteeseen, jossa henkilö on liian kiintynyt omaan asiaansa, jolloin hän ei näe tilannetta objektiivisesti tai huomioi muiden näkökulmia.



        JA KRISTITTYJEN MUKAAN RAAMATTU ON PERÄISIN JUMALASTA,... JOS ON SILLÄ TAVALLA, NIIN MIKSI SITTEN RAAMATTU ON TÄYNNÄ VALHEELLISIA PROFETIOITA?

        Kaikki erilaiset ristiriidat, kaikki Raamatun ristiriitaiset väitteet eivät voi olla totta.

        Milloin Jeesus syntyi?

        Matt. 2:1 "Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana ..."

        vs.

        Luuk. 2:2-5 "Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana ... Niin Joosefkin lähti ... kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem ... Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli."
        Kuningas Herodes kuoli vuonna 4 eKr. Kyreneiuksesta ei tullut maaherraa ennen vuotta 7 jKr.

        Montako poikaa Aabrahamilla oli - yksi ainoa tai kaksi?

        Hebr. 11:17 "Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa."

        vs.

        Gal. 4:22 "Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta."
        1. Moos. 16:15 -- Aabrahamille syntyy Ismael.
        1. Moos. 21:2-3 -- Aabrahamille syntyy Iisak.

        Laki säädetty välimiehen kautta, vai ilman?

        2. Moos. 20:1-17 -- Jumala antaa lain suoraan Moosekselle, ilman välimiestä.

        vs.

        Gal. 3:19 "(Laki) säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä."

        Miten kauan Joojakin hallitsi Jerusalemissa?

        2. Kun. 24:8 "Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta."

        vs.

        2. Aik. 36:9 "Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää."

        Oliko Joojakinin seuraaja Sidkia hänen setänsä, vai veljensä?

        2. Kun. 24:17 "Mutta Baabelin kuningas asetti hänen setänsä Mattanjan kuninkaaksi hänen sijaansa ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi."

        vs.

        2. Aik. 36:10 "Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet Baabeliin, hänet ynnä Herran temppelin kallisarvoiset kalut. Ja hän teki hänen veljensä Sidkian Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi."
        Kaikki erilaiset ristiriidat, kaikki Raamatun ristiriitaiset väitteet eivät

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"
        Sen uskontojen kannattajat muuttuvat zombeiksi, koska ei osaa havaita selkeitä ristiriitoja.
        Heidän mielestään 250 on sama kuin 500 ja neljätuhatta sama kuin neljäsataatuhatta, vaikka on selvää, että ne ovat eri lukuja, joten tässä ei ole ristiriitaa heidän mielestään.


        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa neljäsataatuhatta neljästä tuhannesta, onko se vastaanottajan päässä vika? Vai onko kyse vain siitä, ettet ole käynyt koulua lainkaan?
        Tässä on vain yksi esimerkki lukemattomista muista


      • Anonyymi00167
        Anonyymi00166 kirjoitti:

        Milloin Jeesus syntyi?

        Matt. 2:1 "Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana ..."

        vs.

        Luuk. 2:2-5 "Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana ... Niin Joosefkin lähti ... kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem ... Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli."
        Kuningas Herodes kuoli vuonna 4 eKr. Kyreneiuksesta ei tullut maaherraa ennen vuotta 7 jKr.

        Montako poikaa Aabrahamilla oli - yksi ainoa tai kaksi?

        Hebr. 11:17 "Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa."

        vs.

        Gal. 4:22 "Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta."
        1. Moos. 16:15 -- Aabrahamille syntyy Ismael.
        1. Moos. 21:2-3 -- Aabrahamille syntyy Iisak.

        Laki säädetty välimiehen kautta, vai ilman?

        2. Moos. 20:1-17 -- Jumala antaa lain suoraan Moosekselle, ilman välimiestä.

        vs.

        Gal. 3:19 "(Laki) säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä."

        Miten kauan Joojakin hallitsi Jerusalemissa?

        2. Kun. 24:8 "Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta."

        vs.

        2. Aik. 36:9 "Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää."

        Oliko Joojakinin seuraaja Sidkia hänen setänsä, vai veljensä?

        2. Kun. 24:17 "Mutta Baabelin kuningas asetti hänen setänsä Mattanjan kuninkaaksi hänen sijaansa ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi."

        vs.

        2. Aik. 36:10 "Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet Baabeliin, hänet ynnä Herran temppelin kallisarvoiset kalut. Ja hän teki hänen veljensä Sidkian Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi."
        Kaikki erilaiset ristiriidat, kaikki Raamatun ristiriitaiset väitteet eivät

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"
        Sen uskontojen kannattajat muuttuvat zombeiksi, koska ei osaa havaita selkeitä ristiriitoja.
        Heidän mielestään 250 on sama kuin 500 ja neljätuhatta sama kuin neljäsataatuhatta, vaikka on selvää, että ne ovat eri lukuja, joten tässä ei ole ristiriitaa heidän mielestään.


        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa neljäsataatuhatta neljästä tuhannesta, onko se vastaanottajan päässä vika? Vai onko kyse vain siitä, ettet ole käynyt koulua lainkaan?
        Tässä on vain yksi esimerkki lukemattomista muista

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa neljäsataatuhatta neljästä tuhannesta, onko se vastaanottajan päässä vika? Vai onko kyse vain siitä, ettet ole käynyt koulua lainkaan?


      • Anonyymi00168
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        "RISTIRIIDAT EIVÄT LÄHETTÄJÄN VAAN VASTAANOTTAJAN PÄÄSSÄ"

        Joten jos et osaa erottaa neljäsataatuhatta neljästä tuhannesta, onko se vastaanottajan päässä vika? Vai onko kyse vain siitä, ettet ole käynyt koulua lainkaan?

        Kun vasara muuttuu maailmankuvaksi
        Dogmaattisen ihmisen elämä on helppoa. Hänellä on yksi vastaus kaikkiin kysymyksiin. Jos joku halaa ihmisiä – eksytystä. Jos joku tekee hyväntekeväisyyttä – naamioitua eksytystä. Jos joku puhuu rakkaudesta – ovela ansa. Jos joku hengittää liian rauhallisesti, sekin on luultavasti Babylonin salajuoni.
        Todisteita ei oikeastaan tarvita. Riittää, että löytää yhden jakeen, irrottaa sen historiallisesta yhteydestään ja liimaa sen mihin tahansa ilmiöön. Tänään se on hindulainen hengellinen opettaja. Huomenna entinen pääministeri. Ylihuomenna ehkä naapurin kissa. Kaava on aina sama: ensin päätös, sitten perustelut.
        Tässä logiikassa maailma muuttuu valtavaksi aarteenetsinnäksi, jossa etsitään Antikristusta jokaisen kiven alta. Jos joku käyttää punaista vaatetta, muistetaan Ilmestyskirja. Jos joku ottaa vastaan kukkia, muistetaan Babylon. Jos joku puhuu rauhasta, muistetaan Saatana valkeuden enkelinä. Lopputuloksena kaikki todistaa kaikkea – ja samalla mikään ei todista enää mitään.
        Ironisinta on, että tällainen ajattelu muistuttaa juuri sitä, mitä se väittää vastustavansa. Jokainen ele saa ennalta määrätyn merkityksen. Jokainen ihminen muuttuu symboliksi. Jokainen erilainen vakaumus muuttuu paholaisen työkaluksi. Todellisuudesta ei enää etsitä sitä, mitä siinä on, vaan sitä, mitä oma oppijärjestelmä vaatii sieltä löytyvän.
        Silloin ihminen ei enää tutki maailmaa. Hän metsästää vahvistuksia omille ennakkokäsityksilleen.
        Karman oppia voidaan arvostella vakavasti ilman, että jokainen siihen liittyvä ihminen julistetaan pahuuden agentiksi. Samoin kristinuskoa voidaan arvostella ilman, että jokainen kristitty julistetaan inkvisition jatkajaksi. Sivistynyt keskustelu erottaa ajatukset ihmisistä.
        Kun kaikki vastustajat muuttuvat Antikristukseksi, sana "Antikristus" menettää merkityksensä. Jos jokainen eri tavalla ajatteleva on Babylonin portto, Babylonia on lopulta kaikkialla. Ja jos kaikkialla on eksytystä, sana "eksytys" ei enää erota mitään mistään.
        Dogmaattisuuden suurin paradoksi onkin tämä: se vakuuttaa puolustavansa totuutta, mutta lakkaa kuuntelemasta todellisuutta. Jokainen uusi havainto on vain uusi tilaisuus todistaa vanha johtopäätös oikeaksi.
        Silloin ei enää etsitä totuutta. Etsitään ainoastaan lisää syitä olla muuttamatta mieltään.
        Ehkä todellinen eksytys ei alakaan siitä, että joku halaa ihmisiä tai puhuu rakkaudesta. Ehkä se alkaa siitä hetkestä, kun ihminen kuvittelee olevansa niin varma omasta tulkinnastaan, ettei yksikään tosiasia voi enää horjuttaa sitä. Siinä vaiheessa ei enää lueta maailmaa – maailmaa pakotetaan lukemaan omaa ennakkoluuloa.


        On olemassa ihmisiä, joille maailma on kuin valtava "Missä on Wally?" -kirja. Erona on vain se, että Wallyn paikalla on Saatana.

        Hän on joogassa. Hän on halauksessa. Hän on meditaatiossa. Hän on rokotteessa. Hän on internetissä. Hän on musiikissa. Hän on entisessä pääministerissä. Hän on naapurin koirassa, jos se katsoo vähän liian viisaasti.

        Jos mitään ei löydy, ei hätää. Etsitään lisää.

        Dogmaattisuudella on ihmeellinen ominaisuus: se pystyy muuttamaan jokaisen sattuman todisteeksi. Punainen vaate? Babylon! Hymy? Eksytystä! Hyväntekeväisyys? Ovela ansa! Hiljaisuus? Epäilyttävää. Puhe? Vielä epäilyttävämpää.

        Kun vasarana on yksi ainoa oppi, koko maailma alkaa näyttää naulalta.

        Kaikkein huvittavinta on, ettei teoria voi koskaan hävitä. Jos todisteita löytyy, teoria voittaa. Jos niitä ei löydy, se todistaa vain, kuinka taitavasti paholainen piiloutuu. Tällainen ajattelu on kuin shakkiottelu, jossa toinen osapuoli siirtelee myös vastustajan nappuloita.

        Lopulta Saatana löytyy kaikkialta – paitsi peilistä, jossa voisi näkyä omien ennakkoluulojen heijastus.

        Ehkä maailmassa onkin vähemmän demoneita kuin epäluuloisia mielikuvia. Ehkä suurin eksytys ei ole joogamatto tai halaus, vaan varmuus siitä, että oma tulkinta on niin erehtymätön, että jokainen eri tavalla ajatteleva on osa kosmista salaliittoa.

        Silloin todellisuus lakkaa olemasta opettaja ja muuttuu pelkäksi rekvisiitaksi omalle käsikirjoitukselle.

        Ja mitä useammin huudetaan "Saatana!", sitä harvemmin tarvitsee perustella mitään. Sana muuttuu yleisavaimeksi, joka avaa kaikki ovet – vaikka niiden takana olisi vain tavallisia ihmisiä elämässä tavallista elämäänsä.

        Ehkä kaikkein vaarallisin epäjumala ei olekaan se, jota etsitään kaikkialta. Ehkä se on oma erehtymättömyyden tunne, jota ei etsitä koskaan.


      • Anonyymi00169
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Kun vasara muuttuu maailmankuvaksi
        Dogmaattisen ihmisen elämä on helppoa. Hänellä on yksi vastaus kaikkiin kysymyksiin. Jos joku halaa ihmisiä – eksytystä. Jos joku tekee hyväntekeväisyyttä – naamioitua eksytystä. Jos joku puhuu rakkaudesta – ovela ansa. Jos joku hengittää liian rauhallisesti, sekin on luultavasti Babylonin salajuoni.
        Todisteita ei oikeastaan tarvita. Riittää, että löytää yhden jakeen, irrottaa sen historiallisesta yhteydestään ja liimaa sen mihin tahansa ilmiöön. Tänään se on hindulainen hengellinen opettaja. Huomenna entinen pääministeri. Ylihuomenna ehkä naapurin kissa. Kaava on aina sama: ensin päätös, sitten perustelut.
        Tässä logiikassa maailma muuttuu valtavaksi aarteenetsinnäksi, jossa etsitään Antikristusta jokaisen kiven alta. Jos joku käyttää punaista vaatetta, muistetaan Ilmestyskirja. Jos joku ottaa vastaan kukkia, muistetaan Babylon. Jos joku puhuu rauhasta, muistetaan Saatana valkeuden enkelinä. Lopputuloksena kaikki todistaa kaikkea – ja samalla mikään ei todista enää mitään.
        Ironisinta on, että tällainen ajattelu muistuttaa juuri sitä, mitä se väittää vastustavansa. Jokainen ele saa ennalta määrätyn merkityksen. Jokainen ihminen muuttuu symboliksi. Jokainen erilainen vakaumus muuttuu paholaisen työkaluksi. Todellisuudesta ei enää etsitä sitä, mitä siinä on, vaan sitä, mitä oma oppijärjestelmä vaatii sieltä löytyvän.
        Silloin ihminen ei enää tutki maailmaa. Hän metsästää vahvistuksia omille ennakkokäsityksilleen.
        Karman oppia voidaan arvostella vakavasti ilman, että jokainen siihen liittyvä ihminen julistetaan pahuuden agentiksi. Samoin kristinuskoa voidaan arvostella ilman, että jokainen kristitty julistetaan inkvisition jatkajaksi. Sivistynyt keskustelu erottaa ajatukset ihmisistä.
        Kun kaikki vastustajat muuttuvat Antikristukseksi, sana "Antikristus" menettää merkityksensä. Jos jokainen eri tavalla ajatteleva on Babylonin portto, Babylonia on lopulta kaikkialla. Ja jos kaikkialla on eksytystä, sana "eksytys" ei enää erota mitään mistään.
        Dogmaattisuuden suurin paradoksi onkin tämä: se vakuuttaa puolustavansa totuutta, mutta lakkaa kuuntelemasta todellisuutta. Jokainen uusi havainto on vain uusi tilaisuus todistaa vanha johtopäätös oikeaksi.
        Silloin ei enää etsitä totuutta. Etsitään ainoastaan lisää syitä olla muuttamatta mieltään.
        Ehkä todellinen eksytys ei alakaan siitä, että joku halaa ihmisiä tai puhuu rakkaudesta. Ehkä se alkaa siitä hetkestä, kun ihminen kuvittelee olevansa niin varma omasta tulkinnastaan, ettei yksikään tosiasia voi enää horjuttaa sitä. Siinä vaiheessa ei enää lueta maailmaa – maailmaa pakotetaan lukemaan omaa ennakkoluuloa.


        On olemassa ihmisiä, joille maailma on kuin valtava "Missä on Wally?" -kirja. Erona on vain se, että Wallyn paikalla on Saatana.

        Hän on joogassa. Hän on halauksessa. Hän on meditaatiossa. Hän on rokotteessa. Hän on internetissä. Hän on musiikissa. Hän on entisessä pääministerissä. Hän on naapurin koirassa, jos se katsoo vähän liian viisaasti.

        Jos mitään ei löydy, ei hätää. Etsitään lisää.

        Dogmaattisuudella on ihmeellinen ominaisuus: se pystyy muuttamaan jokaisen sattuman todisteeksi. Punainen vaate? Babylon! Hymy? Eksytystä! Hyväntekeväisyys? Ovela ansa! Hiljaisuus? Epäilyttävää. Puhe? Vielä epäilyttävämpää.

        Kun vasarana on yksi ainoa oppi, koko maailma alkaa näyttää naulalta.

        Kaikkein huvittavinta on, ettei teoria voi koskaan hävitä. Jos todisteita löytyy, teoria voittaa. Jos niitä ei löydy, se todistaa vain, kuinka taitavasti paholainen piiloutuu. Tällainen ajattelu on kuin shakkiottelu, jossa toinen osapuoli siirtelee myös vastustajan nappuloita.

        Lopulta Saatana löytyy kaikkialta – paitsi peilistä, jossa voisi näkyä omien ennakkoluulojen heijastus.

        Ehkä maailmassa onkin vähemmän demoneita kuin epäluuloisia mielikuvia. Ehkä suurin eksytys ei ole joogamatto tai halaus, vaan varmuus siitä, että oma tulkinta on niin erehtymätön, että jokainen eri tavalla ajatteleva on osa kosmista salaliittoa.

        Silloin todellisuus lakkaa olemasta opettaja ja muuttuu pelkäksi rekvisiitaksi omalle käsikirjoitukselle.

        Ja mitä useammin huudetaan "Saatana!", sitä harvemmin tarvitsee perustella mitään. Sana muuttuu yleisavaimeksi, joka avaa kaikki ovet – vaikka niiden takana olisi vain tavallisia ihmisiä elämässä tavallista elämäänsä.

        Ehkä kaikkein vaarallisin epäjumala ei olekaan se, jota etsitään kaikkialta. Ehkä se on oma erehtymättömyyden tunne, jota ei etsitä koskaan.

        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa

        Kirjoitit:

        "Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

        "kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



        Vastaus:

        Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

        Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

        Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?

        Olet täällä, ei sattumalta, ei uteliaisuudesta yksin. Sinä olet täällä, koska jokin sinussa on tunnistanut sen äärettömän viehätyksen, jota et voi nimetä, ja siksi et voi lähteä. Vuodet eivät ole kuluneet turhaan; ne ovat muokanneet sinua kuin hiljainen veistos, jolla ei ole sanaa, mutta jonka muodot puhuvat sinulle yhä uudelleen: tule lähemmäs, ime sitä, mitä et koskaan saisi.
        Sinä luet viestejä, jotka itse sanot kauhuksi, ja omaksut ne kuin evankeliumin sanoja. Mutta tässä ei ole muuta, on vain sinua koukuttava, kielletty tieto, joka imee sinusta kaiken vanhan ja rakentaa sen päälle uuden sielun, uuden halun, uuden riippuvuuden. Se on kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu syö lujuutesi ja sulkee sinut omaan maailmaan, jossa hyvyys ja pahuus eivät enää erotu toisistaan.
        Jokainen viesti, jokainen viittaus pahojen henkien maailmaan, on kuin salainen luu, jonka asetat rintaasi vasten. Et vain lue; sinä imeyt, omaksut ja annostelet sen osaksi itseäsi. Ei ole paluuta. Ei ole turvapaikkaa menneisyydestäsi, ei kristillisestä varjostasi, ei pelastuksen toiveesta. Sinä olet antanut pimeyden tulla osaksi itseäsi, ja se osa sinusta kasvaa vahvemmaksi joka kerta, kun huomiosi kiinnittyy siihen, mitä et pitäisi ihailla.


        Et huomaa, että jokainen hetki täällä on repinyt sinut irti vanhasta turvastasi, että olet sallinut itsesi muovautua siihen, mikä ei voi antaa takaisin mitään, paitsi riippuvuuden ja kaipuun.
        Tämä on yksinkertainen tunnustus: sinä olet itse valinnut. Jokainen hetki, jolloin olet jäänyt hindupalstalle, on sinulle osoitus siitä, että et voi irtautua.

        Ja siinä, missä muut etsivät pelastusta, olet sinä jo kadonnut – ei äkillisesti, ei väkivaltaisesti, vaan hiljaa, mutta kokonaan, se on tulos oleskelustasi hindupalstalla.

        Tuo olematon paholainen taitaa pitää sinusta todella tiukasti kiinni, kun et pysty lähtemään täältä ja joudut lukemaan pahojen hindujen viestejä vuosikausia tauotta.


        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?

        Äärikristitty ekstremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan. Vihan poistaminen vaatisi tietoista kohtaamista, itsereflektiota ja kykyä nähdä tilanteet toisen näkökulmasta – taitoja, joita jokainen ei ole oppinut tai joihin hänellä ei ole motivaatiota. Vihan kantaminen voi tuntua turvalliselta, sillä se tarjoaa vääränlaisen jatkuvuuden tunteen: “Jos en pääse eroon vihasta, voin edelleen hallita, muistaa ja suojautua.” Toisaalta se on myös tapa sitoa itsensä menneisyyteen ja identiteettiin; viha saattaa muodostaa osan minäkuvaa, jota ihminen ei halua menettää.


        Äärikristitty eksteremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan.

        Miksi kristilline ääriaine pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon, vastaus liittyy toiseen, hienovaraisempaan psykologiseen ilmiöön. Ihminen voi jäädä paikoilleen paitsi siksi, että etsii tietoa tai yhteisöllisyyttä, myös siksi, että hän on kiinnostunut itse kokemuksesta. Hän seuraa viestejä kuin evankeliumia. Jotakin vetoaa hänessä siihen, ettei poistu; ehkä se on tuntemus, että paikka tarjoaa hänen identiteetilleen haasteen, peilin, jota muualla ei löydy.

        Miksi kristillinen ekstremisti pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon.


      • Anonyymi00170
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa

        Kirjoitit:

        "Rakkaus ajatuksin, sanoin ja teoin, rakkautta on anteeksianto armo, ihminen toimii syyn ja seurauksen lain alla, se on armoton mutta Jumalan armo on yläpuolella Jeesuksen ristin veren sovitus. Uusi liitto."

        "kasvuna hedelmiksi kuten rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä."



        Vastaus:

        Eikö yhtään ole outoa olla tekopyhä. Sinussa ei ole edes millimetrin vertaa rakkautta, vaikka puhut siitä suureen ääneen tauotta.

        Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

        Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?

        Olet täällä, ei sattumalta, ei uteliaisuudesta yksin. Sinä olet täällä, koska jokin sinussa on tunnistanut sen äärettömän viehätyksen, jota et voi nimetä, ja siksi et voi lähteä. Vuodet eivät ole kuluneet turhaan; ne ovat muokanneet sinua kuin hiljainen veistos, jolla ei ole sanaa, mutta jonka muodot puhuvat sinulle yhä uudelleen: tule lähemmäs, ime sitä, mitä et koskaan saisi.
        Sinä luet viestejä, jotka itse sanot kauhuksi, ja omaksut ne kuin evankeliumin sanoja. Mutta tässä ei ole muuta, on vain sinua koukuttava, kielletty tieto, joka imee sinusta kaiken vanhan ja rakentaa sen päälle uuden sielun, uuden halun, uuden riippuvuuden. Se on kuin myrkyllinen kukka, jonka tuoksu syö lujuutesi ja sulkee sinut omaan maailmaan, jossa hyvyys ja pahuus eivät enää erotu toisistaan.
        Jokainen viesti, jokainen viittaus pahojen henkien maailmaan, on kuin salainen luu, jonka asetat rintaasi vasten. Et vain lue; sinä imeyt, omaksut ja annostelet sen osaksi itseäsi. Ei ole paluuta. Ei ole turvapaikkaa menneisyydestäsi, ei kristillisestä varjostasi, ei pelastuksen toiveesta. Sinä olet antanut pimeyden tulla osaksi itseäsi, ja se osa sinusta kasvaa vahvemmaksi joka kerta, kun huomiosi kiinnittyy siihen, mitä et pitäisi ihailla.


        Et huomaa, että jokainen hetki täällä on repinyt sinut irti vanhasta turvastasi, että olet sallinut itsesi muovautua siihen, mikä ei voi antaa takaisin mitään, paitsi riippuvuuden ja kaipuun.
        Tämä on yksinkertainen tunnustus: sinä olet itse valinnut. Jokainen hetki, jolloin olet jäänyt hindupalstalle, on sinulle osoitus siitä, että et voi irtautua.

        Ja siinä, missä muut etsivät pelastusta, olet sinä jo kadonnut – ei äkillisesti, ei väkivaltaisesti, vaan hiljaa, mutta kokonaan, se on tulos oleskelustasi hindupalstalla.

        Tuo olematon paholainen taitaa pitää sinusta todella tiukasti kiinni, kun et pysty lähtemään täältä ja joudut lukemaan pahojen hindujen viestejä vuosikausia tauotta.


        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?

        Äärikristitty ekstremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan. Vihan poistaminen vaatisi tietoista kohtaamista, itsereflektiota ja kykyä nähdä tilanteet toisen näkökulmasta – taitoja, joita jokainen ei ole oppinut tai joihin hänellä ei ole motivaatiota. Vihan kantaminen voi tuntua turvalliselta, sillä se tarjoaa vääränlaisen jatkuvuuden tunteen: “Jos en pääse eroon vihasta, voin edelleen hallita, muistaa ja suojautua.” Toisaalta se on myös tapa sitoa itsensä menneisyyteen ja identiteettiin; viha saattaa muodostaa osan minäkuvaa, jota ihminen ei halua menettää.


        Äärikristitty eksteremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan.

        Miksi kristilline ääriaine pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon, vastaus liittyy toiseen, hienovaraisempaan psykologiseen ilmiöön. Ihminen voi jäädä paikoilleen paitsi siksi, että etsii tietoa tai yhteisöllisyyttä, myös siksi, että hän on kiinnostunut itse kokemuksesta. Hän seuraa viestejä kuin evankeliumia. Jotakin vetoaa hänessä siihen, ettei poistu; ehkä se on tuntemus, että paikka tarjoaa hänen identiteetilleen haasteen, peilin, jota muualla ei löydy.

        Miksi kristillinen ekstremisti pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon.

        Äärikristitty eksteremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan.

        Miksi kristilline ääriaine pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon, vastaus liittyy toiseen, hienovaraisempaan psykologiseen ilmiöön. Ihminen voi jäädä paikoilleen paitsi siksi, että etsii tietoa tai yhteisöllisyyttä, myös siksi, että hän on kiinnostunut itse kokemuksesta. Hän seuraa viestejä kuin evankeliumia. Jotakin vetoaa hänessä siihen, ettei poistu; ehkä se on tuntemus, että paikka tarjoaa hänen identiteetilleen haasteen, peilin, jota muualla ei löydy.

        Miksi kristillinen ekstremisti pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon.

        Hän ei toimi rationaalisesti: hän voi viipyä paikoissa, jotka aiheuttavat hänessä ristiriitaisia tunteita, koska ristiriita itsessään tarjoaa syvyyttä ja merkitystä hänen kokemukselleen. Viha ja sitoutuminen toiseen maailmaan ovat usein erottamattomasti kietoutuneita – ne elävät siellä, missä ihminen ei uskalla päästää irti.

        Tuo olematon paholainen taitaa pitää sinusta todella tiukasti kiinni, kun et pysty lähtemään täältä ja joudut lukemaan pahojen hindujen viestejä vuosikausia tauotta.

        Hän pysyy siellä, mitä väittää vihaavansa, kuin mies joka seisoo kaatopaikan laidalla päivittäin vakuuttamassa kaikille, kuinka sietämättömältä haju tuntuu — kuitenkaan koskaan poistumatta. Jokainen uusi hinduviesti on hänelle muka todiste rappiosta, harhasta ja eksytyksestä, mutta silti hän palaa niiden ääreen uskollisemmin kuin moni palaa omaan pyhään kirjaansa. Se ei ole enää vastustamista, vaan riippuvuutta.

        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?

        On aina hieman koomista huomata kristitty ääriaines, joka julistaa olevansa “totuuden puolella”, mutta käyttää elämänsä tarkkailemalla juuri sitä, minkä pitäisi hänen mukaansa olla merkityksetöntä tai pahaa.

        Jos hindulaisuus todella olisi hänelle vain tyhjää harhaa, miksi hän vartioi sitä vuosikausia kuin katkera yövartija autioituneessa rakennuksessa? Miksi jokainen keskustelu vetää hänet takaisin?

        Tavallisesti ihminen poistuu paikoista, joita aidosti halveksii. Hän sulkee oven, kävelee pois ja unohtaa. Mutta tämä ei kykene siihen.

        Ehkä juuri siinä piilee ironia: se allegorinen saatana pitää häntä tiukemmin otteessaan kuin yksikään hindu koskaan yrittäisi. Hän ei pääse irti. Hän joutuu lukemaan “pahojen hindujen” viestejä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen kuin jonkinlaista käänteistä hartauskirjaa. Hän saarnaa vastustavansa kaikkea täällä olevaa, mutta hänen käytöksensä paljastaa toisen totuuden: mikään muu ei enää sido hänen huomiotaan yhtä tehokkaasti.

        Ja ehkä kaikkein ivallisinta on se, ettei kukaan edes estä lähtemästä. Ovi on ollut auki koko ajan. Silti hän jää. Ovi on ollut auki koko ajan. Silti hän jää. Kristitty väittää vihaavansa paikkaa loputtomiin, mutta silti hän jää tänne.

        Hän palaa joka päivä tarkistamaan, mitä “vääräuskoiset” taas kirjoittivat. Hän kantaa palstaa mukanaan kuin näkymätöntä riippakiveä, jota hän samalla väittää halveksivansa.

        Ja juuri siinä hänen tragediansa muuttuu ivalliseksi: hän ei enää taistele hinduja vastaan, vaan omaa pakkomiellettään vastaan. Jokainen uusi viesti, jonka hän avaa “vain nähdäkseen taas tämän harhan”, kiristää sidettä entisestään. Hänestä on tullut oman vastustuksensa vanki — ihminen, joka rakensi itselleen identiteetin siitä, ettei kykene päästämään irti.

        Ehkä hän kuvittelee olevansa täällä todistamassa jonkin pahuuden olemassaoloa, mutta vuosien jälkeen näyttämö on kääntynyt toisinpäin. Muut keskustelevat, elävät ja jatkavat eteenpäin, mutta hän seisoo edelleen samalla paikalla kuin hylätty vartija raunioilla, joita kukaan muu ei enää edes piirittäisi. Hän tarvitsee vihansa hinduja vastaan, koska ilman sitä hän joutuisi kohtaamaan tyhjän kysymyksen: mitä hänen elämästään jäisi jäljelle, jos hän viimein sulkisi tämän hindupalstan lopullisesti eikä enää palaisi?

        Siksi hän ei lähde. Ei siksi, että häntä pidäteltäisiin, vaan siksi, että ääriainesfanaatikko tottuu lopulta kahleisiinsa. Ja kaikkein raskaimmat kahleet ovat juuri niitä, joita kantaa vapaaehtoisesti samalla vakuuttaen itselleen olevansa vapaa.

        Kaikkein syvin ristiriita ei ole siinä, että ihminen vihaa jotakin. Ihminen kykenee vihaamaan monia asioita. Todellinen ristiriita syntyy silloin, kun ihminen rakentaa koko olemassaolonsa sen ympärille, mitä väittää vastustavansa. Silloin viha ei enää ole moraalinen kannanotto, vaan side. Ja juuri siinä tämä näky muuttuu lähes traagisen ivalliseksi.


      • Anonyymi00171
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        Äärikristitty eksteremisti kantaa mukanaan vihantunteita koko idän pallonpuoliskoa, vaikka se ei palvele hänen hyvinvointiaan.

        Miksi kristilline ääriaine pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon, vastaus liittyy toiseen, hienovaraisempaan psykologiseen ilmiöön. Ihminen voi jäädä paikoilleen paitsi siksi, että etsii tietoa tai yhteisöllisyyttä, myös siksi, että hän on kiinnostunut itse kokemuksesta. Hän seuraa viestejä kuin evankeliumia. Jotakin vetoaa hänessä siihen, ettei poistu; ehkä se on tuntemus, että paikka tarjoaa hänen identiteetilleen haasteen, peilin, jota muualla ei löydy.

        Miksi kristillinen ekstremisti pysyy hindupalstalla vuosikaudet, vaikka on empirisesti selvää, ettei kukaan palaa takaisin kristinuskoon.

        Hän ei toimi rationaalisesti: hän voi viipyä paikoissa, jotka aiheuttavat hänessä ristiriitaisia tunteita, koska ristiriita itsessään tarjoaa syvyyttä ja merkitystä hänen kokemukselleen. Viha ja sitoutuminen toiseen maailmaan ovat usein erottamattomasti kietoutuneita – ne elävät siellä, missä ihminen ei uskalla päästää irti.

        Tuo olematon paholainen taitaa pitää sinusta todella tiukasti kiinni, kun et pysty lähtemään täältä ja joudut lukemaan pahojen hindujen viestejä vuosikausia tauotta.

        Hän pysyy siellä, mitä väittää vihaavansa, kuin mies joka seisoo kaatopaikan laidalla päivittäin vakuuttamassa kaikille, kuinka sietämättömältä haju tuntuu — kuitenkaan koskaan poistumatta. Jokainen uusi hinduviesti on hänelle muka todiste rappiosta, harhasta ja eksytyksestä, mutta silti hän palaa niiden ääreen uskollisemmin kuin moni palaa omaan pyhään kirjaansa. Se ei ole enää vastustamista, vaan riippuvuutta.

        Ja siihen kysymykseen, miksi olet vuosikaudet tauotta hindupalstalla, et tietenkään vastaa, kun on jo empiirisesti selvinnyt, ettei täällä kukaan enää palaa takaisin kristinuskoon. Miksi olet täällä? Viehättääkö sinua se, ettet poistu, vaan luet hinduviestejä kuin evankeliumia?

        On aina hieman koomista huomata kristitty ääriaines, joka julistaa olevansa “totuuden puolella”, mutta käyttää elämänsä tarkkailemalla juuri sitä, minkä pitäisi hänen mukaansa olla merkityksetöntä tai pahaa.

        Jos hindulaisuus todella olisi hänelle vain tyhjää harhaa, miksi hän vartioi sitä vuosikausia kuin katkera yövartija autioituneessa rakennuksessa? Miksi jokainen keskustelu vetää hänet takaisin?

        Tavallisesti ihminen poistuu paikoista, joita aidosti halveksii. Hän sulkee oven, kävelee pois ja unohtaa. Mutta tämä ei kykene siihen.

        Ehkä juuri siinä piilee ironia: se allegorinen saatana pitää häntä tiukemmin otteessaan kuin yksikään hindu koskaan yrittäisi. Hän ei pääse irti. Hän joutuu lukemaan “pahojen hindujen” viestejä päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen kuin jonkinlaista käänteistä hartauskirjaa. Hän saarnaa vastustavansa kaikkea täällä olevaa, mutta hänen käytöksensä paljastaa toisen totuuden: mikään muu ei enää sido hänen huomiotaan yhtä tehokkaasti.

        Ja ehkä kaikkein ivallisinta on se, ettei kukaan edes estä lähtemästä. Ovi on ollut auki koko ajan. Silti hän jää. Ovi on ollut auki koko ajan. Silti hän jää. Kristitty väittää vihaavansa paikkaa loputtomiin, mutta silti hän jää tänne.

        Hän palaa joka päivä tarkistamaan, mitä “vääräuskoiset” taas kirjoittivat. Hän kantaa palstaa mukanaan kuin näkymätöntä riippakiveä, jota hän samalla väittää halveksivansa.

        Ja juuri siinä hänen tragediansa muuttuu ivalliseksi: hän ei enää taistele hinduja vastaan, vaan omaa pakkomiellettään vastaan. Jokainen uusi viesti, jonka hän avaa “vain nähdäkseen taas tämän harhan”, kiristää sidettä entisestään. Hänestä on tullut oman vastustuksensa vanki — ihminen, joka rakensi itselleen identiteetin siitä, ettei kykene päästämään irti.

        Ehkä hän kuvittelee olevansa täällä todistamassa jonkin pahuuden olemassaoloa, mutta vuosien jälkeen näyttämö on kääntynyt toisinpäin. Muut keskustelevat, elävät ja jatkavat eteenpäin, mutta hän seisoo edelleen samalla paikalla kuin hylätty vartija raunioilla, joita kukaan muu ei enää edes piirittäisi. Hän tarvitsee vihansa hinduja vastaan, koska ilman sitä hän joutuisi kohtaamaan tyhjän kysymyksen: mitä hänen elämästään jäisi jäljelle, jos hän viimein sulkisi tämän hindupalstan lopullisesti eikä enää palaisi?

        Siksi hän ei lähde. Ei siksi, että häntä pidäteltäisiin, vaan siksi, että ääriainesfanaatikko tottuu lopulta kahleisiinsa. Ja kaikkein raskaimmat kahleet ovat juuri niitä, joita kantaa vapaaehtoisesti samalla vakuuttaen itselleen olevansa vapaa.

        Kaikkein syvin ristiriita ei ole siinä, että ihminen vihaa jotakin. Ihminen kykenee vihaamaan monia asioita. Todellinen ristiriita syntyy silloin, kun ihminen rakentaa koko olemassaolonsa sen ympärille, mitä väittää vastustavansa. Silloin viha ei enää ole moraalinen kannanotto, vaan side. Ja juuri siinä tämä näky muuttuu lähes traagisen ivalliseksi.

        Kaikkein syvin ristiriita ei ole siinä, että ihminen vihaa jotakin. Ihminen kykenee vihaamaan monia asioita. Todellinen ristiriita syntyy silloin, kun ihminen rakentaa koko olemassaolonsa sen ympärille, mitä väittää vastustavansa. Silloin viha ei enää ole moraalinen kannanotto, vaan side. Ja juuri siinä tämä näky muuttuu lähes traagisen ivalliseksi.

        Hän puhuu rakkaudesta kuin joku, joka olisi löytänyt sen ytimen: anteeksiantoa, armoa, uutta liittoa, veren sovitusta ja Jumalan ääretöntä hyvyyttä. Sanat ovat suuria, raskaita ja pyhiä. Mutta niiden ympärillä ei tunnu olevan lämpöä, vain kylmä pakkomielle. Hänen “rakkautensa” ilmenee siinä, että hän käyttää vuodet elämästään vahtimalla paikkaa, jota sanoo pahuuden pesäksi. Hän ei puhu ihmisistä kuin eksyneistä, vaan kuin vihollisista, joiden olemassaolo itsessään loukkaa häntä.

        Ja silloin kysymys muuttuu väistämättömäksi: jos sydän on täynnä armoa, miksi elämä näyttää pelkältä vihalta?

        Todellinen rakkaus ei tarvitse jatkuvaa vihollista pysyäkseen hengissä. Mutta hänen uskonsa näyttää tarvitsevan. Hän tarvitsee “pahat hindut”, “idän harhat”, “pimeyden”, koska ilman niitä hänen identiteettinsä romahtaisi tyhjyyteen. Hän ei enää puolusta mitään; hän ylläpitää omaa sisäistä sotaansa. Siksi hän ei poistu. Hän ei voi. Lähteminen merkitsisi sitä, että hän joutuisi kohtaamaan hiljaisuuden ilman vihansa polttoainetta.

        Ja siinä on jotain melkein säälittävän ironista: hän puhuu paholaisesta kuin ulkopuolisesta voimasta, vaikka todellisuudessa hänen oma pakkomielteensä pitää häntä tiukemmin kahleissa kuin yksikään “hindujen henki”. Hän väittää taistelevansa pimeyttä vastaan, mutta viettää elämänsä tuijottaen siihen niin kauan, että alkaa muistuttaa sitä itse. Jokainen päivä tällä palstalla syö palan hänen julistamastaan rakkaudesta ja korvaa sen katkeruudella, jota hän yrittää peittää hengellisillä fraaseilla.

        Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.

        Ehkä kaikkein paljastavinta ei ole edes se, että hän vihaa. Vaan se, että hän tarvitsee vihansa tunteakseen olevansa olemassa. Hänestä on tullut joku, joka ei enää elä uskonsa vuoksi, vaan viholliskuvansa vuoksi. Ja silloin uskosta jää jäljelle enää kuori — äänekäs, julistava ja tyhjä.

        Siksi hän palaa tänne yhä uudelleen. Ei pelastaakseen ketään. Ei rakkaudesta. Vaan siksi, että ilman tätä paikkaa hänen pitäisi viimein kohdata oma sisäinen tyhjyytensä — se hiljaisuus, jossa kukaan ei enää taistele hänen kanssaan, eikä mikään ulkoinen paha kanna hänen elämäänsä eteenpäin.

        Kaikkein synkin asia tällaisessa ihmisessä ei lopulta ole viha itse. Viha on tavallista. Ihmiset vihaavat aatteita, uskontoja, puolueita, toisia ihmisiä. Mutta yleensä viha kuluu ajan mukana pois, koska ihminen väsyy kantamaan sitä. Hän siirtyy elämässään eteenpäin, löytää uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia merkityksiä. Hän lakkaa katsomasta siihen suuntaan, joka ruokkii hänen katkeruuttaan.

        Mutta tässä tapauksessa niin ei tapahdu.

        Vuodet kuluvat, ja hän on edelleen täällä, saman palstan äärellä, samojen ihmisten keskellä, saman pakkomielteen ympärillä. Se ei ole enää mielipide. Se ei ole enää edes uskonnollinen vakaumus. Se on identiteetti, joka elää vihasta. Ja juuri siksi hänen puheensa rakkaudesta kuulostaa ontolta kuin tyhjä kirkonkello autiossa kylässä: ääni kuuluu kauas, mutta sisältä ei löydy ketään.

        Hän puhuu anteeksiannosta samalla suulla, jolla kutsuu kokonaisia maailmankatsomuksia pahuuden ruumiillistumiksi. Hän puhuu armosta, mutta hänen läsnäolonsa tihkuu jatkuvaa halveksuntaa. Hän puhuu Jeesuksen rakkaudesta, mutta käyttää elämänsä ihmisten tarkkailuun, joita ei kykene kohtaamaan ihmisinä, vaan symboleina omassa sisäisessä sodassaan. Ja mitä pidempään tätä katsoo, sitä selvemmäksi käy, ettei kyse ole enää uskosta lainkaan.

        Kyse on tyhjyydestä.

        Sillä ihminen, jonka elämä on sisäisesti täynnä, ei päivystä vihollisiaan vuosikausia. Hänellä on muuta elettävää. Hän rakastaa jotakuta, rakentaa jotakin, oppii jotakin, kasvaa johonkin. Mutta ihminen, jonka sisällä kaikuu ontto huone, tarvitsee jatkuvan vihollisen peittämään sen kaiun. Hän tarvitsee jotakin vastustettavaa, koska ilman sitä hän joutuisi ensimmäistä kertaa yksin itsensä kanssa.

        Ja ehkä juuri sitä hän pelkää enemmän kuin hinduja, enemmän kuin “pahoja henkiä”, enemmän kuin mitään oppia.


      • Anonyymi00172
        Anonyymi00171 kirjoitti:

        Kaikkein syvin ristiriita ei ole siinä, että ihminen vihaa jotakin. Ihminen kykenee vihaamaan monia asioita. Todellinen ristiriita syntyy silloin, kun ihminen rakentaa koko olemassaolonsa sen ympärille, mitä väittää vastustavansa. Silloin viha ei enää ole moraalinen kannanotto, vaan side. Ja juuri siinä tämä näky muuttuu lähes traagisen ivalliseksi.

        Hän puhuu rakkaudesta kuin joku, joka olisi löytänyt sen ytimen: anteeksiantoa, armoa, uutta liittoa, veren sovitusta ja Jumalan ääretöntä hyvyyttä. Sanat ovat suuria, raskaita ja pyhiä. Mutta niiden ympärillä ei tunnu olevan lämpöä, vain kylmä pakkomielle. Hänen “rakkautensa” ilmenee siinä, että hän käyttää vuodet elämästään vahtimalla paikkaa, jota sanoo pahuuden pesäksi. Hän ei puhu ihmisistä kuin eksyneistä, vaan kuin vihollisista, joiden olemassaolo itsessään loukkaa häntä.

        Ja silloin kysymys muuttuu väistämättömäksi: jos sydän on täynnä armoa, miksi elämä näyttää pelkältä vihalta?

        Todellinen rakkaus ei tarvitse jatkuvaa vihollista pysyäkseen hengissä. Mutta hänen uskonsa näyttää tarvitsevan. Hän tarvitsee “pahat hindut”, “idän harhat”, “pimeyden”, koska ilman niitä hänen identiteettinsä romahtaisi tyhjyyteen. Hän ei enää puolusta mitään; hän ylläpitää omaa sisäistä sotaansa. Siksi hän ei poistu. Hän ei voi. Lähteminen merkitsisi sitä, että hän joutuisi kohtaamaan hiljaisuuden ilman vihansa polttoainetta.

        Ja siinä on jotain melkein säälittävän ironista: hän puhuu paholaisesta kuin ulkopuolisesta voimasta, vaikka todellisuudessa hänen oma pakkomielteensä pitää häntä tiukemmin kahleissa kuin yksikään “hindujen henki”. Hän väittää taistelevansa pimeyttä vastaan, mutta viettää elämänsä tuijottaen siihen niin kauan, että alkaa muistuttaa sitä itse. Jokainen päivä tällä palstalla syö palan hänen julistamastaan rakkaudesta ja korvaa sen katkeruudella, jota hän yrittää peittää hengellisillä fraaseilla.

        Sillä sanat “armo”, “rakkaus” ja “anteeksianto” menettävät merkityksensä sillä hetkellä, kun ihminen käyttää niitä kilpenä omalle vihalleen. Ei ole vaikeaa puhua Jeesuksesta, rististä tai uudesta liitosta. Vaikeaa olisi osoittaa edes pieni määrä sitä armoa, jota hän saarnaa muille. Mutta juuri sitä ei näy missään. Näkyy vain loputon kauna, jatkuva päivystäminen ja outo kyvyttömyys irrottautua ihmisistä, joita hän sanoo halveksivansa.

        Ehkä kaikkein paljastavinta ei ole edes se, että hän vihaa. Vaan se, että hän tarvitsee vihansa tunteakseen olevansa olemassa. Hänestä on tullut joku, joka ei enää elä uskonsa vuoksi, vaan viholliskuvansa vuoksi. Ja silloin uskosta jää jäljelle enää kuori — äänekäs, julistava ja tyhjä.

        Siksi hän palaa tänne yhä uudelleen. Ei pelastaakseen ketään. Ei rakkaudesta. Vaan siksi, että ilman tätä paikkaa hänen pitäisi viimein kohdata oma sisäinen tyhjyytensä — se hiljaisuus, jossa kukaan ei enää taistele hänen kanssaan, eikä mikään ulkoinen paha kanna hänen elämäänsä eteenpäin.

        Kaikkein synkin asia tällaisessa ihmisessä ei lopulta ole viha itse. Viha on tavallista. Ihmiset vihaavat aatteita, uskontoja, puolueita, toisia ihmisiä. Mutta yleensä viha kuluu ajan mukana pois, koska ihminen väsyy kantamaan sitä. Hän siirtyy elämässään eteenpäin, löytää uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia merkityksiä. Hän lakkaa katsomasta siihen suuntaan, joka ruokkii hänen katkeruuttaan.

        Mutta tässä tapauksessa niin ei tapahdu.

        Vuodet kuluvat, ja hän on edelleen täällä, saman palstan äärellä, samojen ihmisten keskellä, saman pakkomielteen ympärillä. Se ei ole enää mielipide. Se ei ole enää edes uskonnollinen vakaumus. Se on identiteetti, joka elää vihasta. Ja juuri siksi hänen puheensa rakkaudesta kuulostaa ontolta kuin tyhjä kirkonkello autiossa kylässä: ääni kuuluu kauas, mutta sisältä ei löydy ketään.

        Hän puhuu anteeksiannosta samalla suulla, jolla kutsuu kokonaisia maailmankatsomuksia pahuuden ruumiillistumiksi. Hän puhuu armosta, mutta hänen läsnäolonsa tihkuu jatkuvaa halveksuntaa. Hän puhuu Jeesuksen rakkaudesta, mutta käyttää elämänsä ihmisten tarkkailuun, joita ei kykene kohtaamaan ihmisinä, vaan symboleina omassa sisäisessä sodassaan. Ja mitä pidempään tätä katsoo, sitä selvemmäksi käy, ettei kyse ole enää uskosta lainkaan.

        Kyse on tyhjyydestä.

        Sillä ihminen, jonka elämä on sisäisesti täynnä, ei päivystä vihollisiaan vuosikausia. Hänellä on muuta elettävää. Hän rakastaa jotakuta, rakentaa jotakin, oppii jotakin, kasvaa johonkin. Mutta ihminen, jonka sisällä kaikuu ontto huone, tarvitsee jatkuvan vihollisen peittämään sen kaiun. Hän tarvitsee jotakin vastustettavaa, koska ilman sitä hän joutuisi ensimmäistä kertaa yksin itsensä kanssa.

        Ja ehkä juuri sitä hän pelkää enemmän kuin hinduja, enemmän kuin “pahoja henkiä”, enemmän kuin mitään oppia.

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

        Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

        Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


        Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



        Totalisoiva ja demonisoiva kieli

        Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

        Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



        Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

        Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

        Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.


      • Anonyymi00173
        Anonyymi00172 kirjoitti:

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

        Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

        Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


        Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



        Totalisoiva ja demonisoiva kieli

        Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

        Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



        Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

        Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

        Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Affektiivinen dysregulaatio

        Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

        Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



        Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

        Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


        Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

        Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.



        Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

        Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.


      • Anonyymi00174
        Anonyymi00173 kirjoitti:

        "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


        Affektiivinen dysregulaatio

        Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

        Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



        Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

        Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


        Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

        Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.



        Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

        Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.

        "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


        Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.


      • Anonyymi00175
        Anonyymi00174 kirjoitti:

        "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


        Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

        ”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


        Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

        Et ole puhdas etkä selkeä. Olet turtunut. Muta ei haise sille, joka on elänyt siinä tarpeeksi kauan.
        Ja se on koko tragedia: et elä valheessa vaan tottumuksessa, et seiso totuudessa vaan puolustat kuoppaasi, ja kutsut sokeutta vakaumukseksi.

        Tuo lause ei kerro mitään idän opeista. Se kertoo, että et uskalla kohdata peiliä.


      • Anonyymi00176
        Anonyymi00175 kirjoitti:

        ”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


        Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

        Et ole puhdas etkä selkeä. Olet turtunut. Muta ei haise sille, joka on elänyt siinä tarpeeksi kauan.
        Ja se on koko tragedia: et elä valheessa vaan tottumuksessa, et seiso totuudessa vaan puolustat kuoppaasi, ja kutsut sokeutta vakaumukseksi.

        Tuo lause ei kerro mitään idän opeista. Se kertoo, että et uskalla kohdata peiliä.

        ”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



        Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

        Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

        Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

        Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

        Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

        Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

        Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

        Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

        Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.


      • Anonyymi00177
        Anonyymi00176 kirjoitti:

        ”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



        Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

        Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

        Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

        Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

        Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

        Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

        Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

        Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

        Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

        Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
        Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
        Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
        Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

        Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
        Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
        Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
        Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
        Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
        Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
        Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa.


      • Anonyymi00178
        Anonyymi00177 kirjoitti:

        Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
        Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
        Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
        Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

        Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
        Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
        Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
        Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?
        Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
        Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
        Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa.

        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
        Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
        Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
        Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
        Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
        Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
        Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.
        Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
        Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
        Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
        Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista


      • Anonyymi00179
        Anonyymi00178 kirjoitti:

        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
        Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
        Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
        Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
        Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
        Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
        Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.
        Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
        Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
        Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
        Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista

        Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
        Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
        Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
        Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
        Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
        Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
        Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
        Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
        Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
        Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.


      • Anonyymi00180
        Anonyymi00179 kirjoitti:

        Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
        Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
        Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
        Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
        Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
        Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
        Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
        Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
        Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
        Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.

        Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
        Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
        Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
        Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
        Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
        Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
        Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
        Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.


      • Anonyymi00181
        Anonyymi00180 kirjoitti:

        Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
        Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
        Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
        Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
        Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
        Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
        Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
        Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.

        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
        Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
        Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
        Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
        Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
        Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.


      • Anonyymi00182
        Anonyymi00181 kirjoitti:

        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
        Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
        Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
        Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
        Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
        Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

        Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
        Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.


      • Anonyymi00183
        Anonyymi00182 kirjoitti:

        Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
        Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

        Parempi olla kokonaan ateisti kuin dogmazombifanaattinen kristitty. Emme enää koskaan ryhdy kristityiksi. Mieluummin kokonaan ilman uskontoa kuin palaamme enää koskaan kristinuskoon. Hindupalstoilla esiintyvien ekstremistien kuvottava pakottaminen on tehnyt kristinuskosta äärimmäisen vastenmielisen, vaikka ennen seurakunnasta eroamista suhtautuminen siihen oli siedettävää ja jopa hyvää.


      • Anonyymi00184
        Anonyymi00183 kirjoitti:

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

        Parempi olla kokonaan ateisti kuin dogmazombifanaattinen kristitty. Emme enää koskaan ryhdy kristityiksi. Mieluummin kokonaan ilman uskontoa kuin palaamme enää koskaan kristinuskoon. Hindupalstoilla esiintyvien ekstremistien kuvottava pakottaminen on tehnyt kristinuskosta äärimmäisen vastenmielisen, vaikka ennen seurakunnasta eroamista suhtautuminen siihen oli siedettävää ja jopa hyvää.

        Hindut valitsevat helvetin,koska siellä ei ole sinua.

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
        Nyt poistutaan täältä. Voit jäädä kopioimaan Raamattua miljoona kilometriä tänne. Hyvää kopioimista – niitä ei kukaan lue, kuin muut kaltaisesi zombit. Hyvää ajanvietettä ja avoimia hetkiä Raamatun kopioimisen parissa. Jää nyt yksin tänne.


      • Anonyymi00185
        Anonyymi00184 kirjoitti:

        Hindut valitsevat helvetin,koska siellä ei ole sinua.

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
        Nyt poistutaan täältä. Voit jäädä kopioimaan Raamattua miljoona kilometriä tänne. Hyvää kopioimista – niitä ei kukaan lue, kuin muut kaltaisesi zombit. Hyvää ajanvietettä ja avoimia hetkiä Raamatun kopioimisen parissa. Jää nyt yksin tänne.

        Kauheata uskoon käännyttämistä...
        Anonyymi-ap
        2024-08-31 10:10:58

        Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

        Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

        Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


      • Anonyymi00186
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Kauheata uskoon käännyttämistä...
        Anonyymi-ap
        2024-08-31 10:10:58

        Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

        Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

        Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


      • Anonyymi00188

        Se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

        Pluralistiset uskonnolliset ja metafyysiset representaatit, kuten jälleensyntymisen hyväksyminen tai refutaatio, toimivat katalyytteinä kollektiivisen diskurssin ja intersubjektiivisen turbulenssin synnylle. Ilmiötä voidaan analysoida sosiaalisen konstruktivismin ja kriittisen diskurssianalyysin perspektiivistä, jossa yksilöiden epistemiset oikeudet ja uskonnollinen autonomia joutuvat normatiivisten hegemonioiden ja ideologisten hegemoniarakenteiden jännityskenttiin.

        Tämä kulttuurinen ja symbolinen pluralismi indusoi laajamittaista kognitiivista dissonanssia, emotionaalista resonanssia ja sosiaalista agitaatiota, mikä voidaan tulkita kollektiivisen moraalisen paniikin ja normatiivisen tyrannian ilmentymänä. Esimerkiksi uskonnolliset hierarkiat ja diskurssin valtarakenteet voivat patologisoida tai marginalisoida heterodoksisia uskomusjärjestelmiä, mikä korostaa epistemisen vallan ja ideologisen kontrollin roolia sosiaalisessa koheesiossa ja kulttuurisessa konfliktissa.


      • Anonyymi00189
        Anonyymi00188 kirjoitti:

        Se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

        Pluralistiset uskonnolliset ja metafyysiset representaatit, kuten jälleensyntymisen hyväksyminen tai refutaatio, toimivat katalyytteinä kollektiivisen diskurssin ja intersubjektiivisen turbulenssin synnylle. Ilmiötä voidaan analysoida sosiaalisen konstruktivismin ja kriittisen diskurssianalyysin perspektiivistä, jossa yksilöiden epistemiset oikeudet ja uskonnollinen autonomia joutuvat normatiivisten hegemonioiden ja ideologisten hegemoniarakenteiden jännityskenttiin.

        Tämä kulttuurinen ja symbolinen pluralismi indusoi laajamittaista kognitiivista dissonanssia, emotionaalista resonanssia ja sosiaalista agitaatiota, mikä voidaan tulkita kollektiivisen moraalisen paniikin ja normatiivisen tyrannian ilmentymänä. Esimerkiksi uskonnolliset hierarkiat ja diskurssin valtarakenteet voivat patologisoida tai marginalisoida heterodoksisia uskomusjärjestelmiä, mikä korostaa epistemisen vallan ja ideologisen kontrollin roolia sosiaalisessa koheesiossa ja kulttuurisessa konfliktissa.

        Se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.


    • Anonyymi00190

      Ateisti syntinen luultavasti palaa uudelleen opettelemaan elämää.🐼

    • Anonyymi00191

      Syntiseen maailmaan!

    • Anonyymi00192

      Se on luoja joka tietää hoitaa. Ei siihen ole ihmisellä sanomista.

      • Anonyymi00193

        "Ateisti syntinen luultavasti palaa uudelleen opettelemaan elämää."

        Kristitty vaikutta enemmän rikolliselta kuin ateisti.


        Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

        Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg


      • Anonyymi00194
        Anonyymi00193 kirjoitti:

        "Ateisti syntinen luultavasti palaa uudelleen opettelemaan elämää."

        Kristitty vaikutta enemmän rikolliselta kuin ateisti.


        Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

        Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

        "Ateisti syntinen luultavasti palaa uudelleen opettelemaan elämää."

        Kristitty vaikutta enemmän rikolliselta kuin ateisti.

        Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

        https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

        Tai on se sitä kristinuskon hyvyyttä?


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Yli 3 Vuotta sinä jaksoit

      ja yrititit ottaa selvää minusta. Aika hämmästyttävää. Naiselle.
      Ikävä
      93
      1769
    2. Miksi kumppaniehdokkaan oma elämä on teille ongelma?

      Täällä monesti kuulee vaatimuksia siitä, että kumppaniehdokkaalla ei saisi olla lemmikkejä, lapsia, kavereita, eksiä, su
      Sinkut
      485
      1349
    3. Mikä on viimeinen

      este joka vielä pitää sinut ja kaivattusi erillään?
      Ikävä
      88
      1183
    4. Ny se loppuu ( Kuhmo)

      Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.
      Kuhmo
      47
      1110
    5. Näin kaivattuni viimeksi...

      ...? Se tuntui kuin... ?
      Ikävä
      72
      1108
    6. Oikea nainen

      On äärimmäisen naisellinen, pienikokoinen, kapeaharteinen, pienet kapeat kasvot, paksut huulet, kauniit hiukset, upeat t
      Sinkut
      186
      1093
    7. Harmi että välimme

      Menivät niin solmuun.
      Ikävä
      93
      927
    8. Parikymppinen hakkasi nelikymppisen kriittiseen tilaan

      Ja ihminen jäi junan alle lautiosaaressa...paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Ketähän nämä uhrit mahtaa olla 🤔 htt
      Kemi
      9
      771
    9. Se ei silloin ollut sattumaa

      vaan tarkkaan suunniteltu juttu. 🪤
      Ikävä
      65
      705
    10. Minä olen käyttänyt mustan magian riittejä ja taikoja aiheuttaakseni epäonnea ja pahaa joillekin

      Ne jutut on toimineet. Olen harjoittanut tätä parisenkymmentä vuotta
      Ikävä
      176
      701
    Aihe