Parasta antiikkia on vanha ystävä!
Vaimitä oot mieltä?
Ystävä saattaa pitää läheisemmät välit kuin sukulaiset tai perheenjäsenet, ystävyys saattaa kestää läpi elämän.
Ystävyyden filosinfonia
31
97
Vastaukset 31
- Anonyymi00001
Näin on!
Harmi , että vanhemmiten on vaikeampi löytää uusia ystäviä. - Anonyymi00002
Itseensä joskus suhtautuu aika ankarasti.
Kannattaisi itseensäkin suhtautua niin kuin hyvään ystävään.Mulle Poikani sanoi, että "Äiti, sä et pysty päättää toisten puolesta" - niin totta kuin tuo onkin, usein en pysty ees päättää itseni puolesta, vaikka tiedän mitä mieltä olisinkin. ystävyydestä ja itsestäni, itserakkaudesta ja itsetunnostani.
Ystävyys on jotenkin niin jaloa. että esim 40. ja 50. vuoden ystävyydet on jo melkoista - "antiikkia,antiikkia" - mutt toisaalta jo menneiden tai olevien ystävien kanssa vietetyt pienetkin hetket ovat hyvin merkityksellisiä, vaikka en itseäni osaisikaan rakastaa.- Anonyymi00003
Mummunen kirjoitti:
Mulle Poikani sanoi, että "Äiti, sä et pysty päättää toisten puolesta" - niin totta kuin tuo onkin, usein en pysty ees päättää itseni puolesta, vaikka tiedän mitä mieltä olisinkin. ystävyydestä ja itsestäni, itserakkaudesta ja itsetunnostani.
Ystävyys on jotenkin niin jaloa. että esim 40. ja 50. vuoden ystävyydet on jo melkoista - "antiikkia,antiikkia" - mutt toisaalta jo menneiden tai olevien ystävien kanssa vietetyt pienetkin hetket ovat hyvin merkityksellisiä, vaikka en itseäni osaisikaan rakastaa.Joillakin kaikki suhteet katkeavat esimerkiksi pitkien välimatkojen vuoksi, maanvaihdon yhteydessä - varsinkin silloin, kun ainoa viestintäkeino oli vain kirje.
- Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Joillakin kaikki suhteet katkeavat esimerkiksi pitkien välimatkojen vuoksi, maanvaihdon yhteydessä - varsinkin silloin, kun ainoa viestintäkeino oli vain kirje.
Netti on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, puhumattakaan whatsappista valokuvineen yhteydenpitokeinona.
- Anonyymi00005
Mun kokemus on että jokainen ystävyyssuhde kylmenee ja katkeaa 20-25 vuotta kestettyään. Esim. Vanhempien ja lasten välinen. Siinä ajassa on jo imetty kuiviin toisen talous ja henki sekä sielu. Tuossa ajassa jokainen ihminen muuttuu aivan toiseksi persoonaksi mutta se ei auta. Muistelen vain millainen henkilö oli tavatessa ensi kertaa. Se muutos nimittäin mikä tapahtuu on muuttumista minun kaltaiseksi eikä siinä ole mitään uutta tutustumisen arvoista. Itsensä jo tuntee vuosien takaa. Kun kaveri alkaa muistuttaa personaltaan sua niin tilanne vain pahenee. Et nimittäin ole koskaan ollut tyytyväinen omaan persoonaasi ja tunnet sen heikkoudet.
Parasta on muistot ystävyyden alkuajoilta. Kun kumpikin yhä oli oma persoona omaperäinen ja raikas. Eikä mitään sekoittumista ollut tapahtunut.- Anonyymi00006
Tunnistan tunteen mistä puhut, mutta olen myös huomannut, että miten käsittämättömiä ovat ikäkymmenet!
Oma ajattelukin muuttuu ilman mitään logiikkaa - ei voi kuin hämmästellä!
Olisi kiva, jos olisi mahdollista avata enemmän omia kokemuksia aiheisiin - esimerkiksi, että miten tärkeä nuorena olisi ymmärtää, ettei edessä ole parisuhteessakaan vain mukavaa ja kivaa, vaan lopulta jompi kumpi hoitaa sen toisen hautaan, ja toivottavasti lämmöllä ja rakkaudella, vaikka muutuuttu onkin.
Ja kun mennään vakavasti yhteen, myös tähän tulevaisuuteen pitäisi varautua. - Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
Tunnistan tunteen mistä puhut, mutta olen myös huomannut, että miten käsittämättömiä ovat ikäkymmenet!
Oma ajattelukin muuttuu ilman mitään logiikkaa - ei voi kuin hämmästellä!
Olisi kiva, jos olisi mahdollista avata enemmän omia kokemuksia aiheisiin - esimerkiksi, että miten tärkeä nuorena olisi ymmärtää, ettei edessä ole parisuhteessakaan vain mukavaa ja kivaa, vaan lopulta jompi kumpi hoitaa sen toisen hautaan, ja toivottavasti lämmöllä ja rakkaudella, vaikka muutuuttu onkin.
Ja kun mennään vakavasti yhteen, myös tähän tulevaisuuteen pitäisi varautua.Se paras ystävä ja ainoa tuki ja turva siellä loppumetreillä on kuitenkin se oma kaikista läheisin henkilö - useimiten puoliso.
- Anonyymi00008
Anonyymi00007 kirjoitti:
Se paras ystävä ja ainoa tuki ja turva siellä loppumetreillä on kuitenkin se oma kaikista läheisin henkilö - useimiten puoliso.
Vanhemmat ovat jo kuolleet, ja lapsetkin menneet menojaan jo ajat sitten omaan elämäänsä.
- Anonyymi00009
Anonyymi00008 kirjoitti:
Vanhemmat ovat jo kuolleet, ja lapsetkin menneet menojaan jo ajat sitten omaan elämäänsä.
Olen jäävi sanomaan ystävyyssuhteista mitään, mutta kovin vaikeaan elämään ne eivät mahdu, olen sellaisen seurustelun kokenut enemmän ajanvietteenä - ehkä muilla on muita kokemuksia, esimerkiksi avusta, tuesta ja auttamisesta.
- Anonyymi00010
Anonyymi00009 kirjoitti:
Olen jäävi sanomaan ystävyyssuhteista mitään, mutta kovin vaikeaan elämään ne eivät mahdu, olen sellaisen seurustelun kokenut enemmän ajanvietteenä - ehkä muilla on muita kokemuksia, esimerkiksi avusta, tuesta ja auttamisesta.
Eikä tämä tarkoita, ettei sellaisia ystäviä olisi, vaan itselle avun vastaanottaminen on ääretttömän vaikeaa.
- Anonyymi00011
Anonyymi00010 kirjoitti:
Eikä tämä tarkoita, ettei sellaisia ystäviä olisi, vaan itselle avun vastaanottaminen on ääretttömän vaikeaa.
Yksi outo ikään liittyvä ongelma on vanhetessa, sentimentalisuus, en tiedä tapahtuukohan kaikille, mutta tulee aina vain herkemmäksi - ei kestä yhtään väkivaltauutisia, ei onnettomuuksia, ei pahuutta. Ja jos kuulee kadulla lapsenkin itkevän, oma sydänkin murtuu itkuun. Ja käsite 2-vuotiaan uhmaiästä on kuin pois pyyhitty.
Minut voisi oikein hyvin tilata ihan kenen tahansa - suomalaisten muinaisen tavanmukaisesti - hautajaisiin itkijänaiseksi.
Oletteko kuulleet tällaisesta perinteestä? - Anonyymi00012
Anonyymi00011 kirjoitti:
Yksi outo ikään liittyvä ongelma on vanhetessa, sentimentalisuus, en tiedä tapahtuukohan kaikille, mutta tulee aina vain herkemmäksi - ei kestä yhtään väkivaltauutisia, ei onnettomuuksia, ei pahuutta. Ja jos kuulee kadulla lapsenkin itkevän, oma sydänkin murtuu itkuun. Ja käsite 2-vuotiaan uhmaiästä on kuin pois pyyhitty.
Minut voisi oikein hyvin tilata ihan kenen tahansa - suomalaisten muinaisen tavanmukaisesti - hautajaisiin itkijänaiseksi.
Oletteko kuulleet tällaisesta perinteestä?Tarkistin tekoälyltä arvioita sanalle 'sentamentaalisuus' - se on kuulemma tunteen turmelemista, oli eräs arvio. Hilpeää. Kyllä se tulee, kuulkaa, ihan sydämen pohjasta, vaikka onkin täysin järjetöntä, heh.
- Anonyymi00013
Anonyymi00012 kirjoitti:
Tarkistin tekoälyltä arvioita sanalle 'sentamentaalisuus' - se on kuulemma tunteen turmelemista, oli eräs arvio. Hilpeää. Kyllä se tulee, kuulkaa, ihan sydämen pohjasta, vaikka onkin täysin järjetöntä, heh.
Ihan pakko kertoa tarina - hän on tämä 'kummitteleva dementikko', josta kerroin.
En ollut edes kovin vanha itsekään silloin, kun löysin hänet sydäntä särkevästi itkemässä keittiön pöydän ääressä, nojaten päätä käsien varassa lähellä pöydän pintaa.
Itku oli niin raastavaa, hillitöntä, että olin välittömästi varma, että jotakin peruuttamattoman karmeaa on täytynyt tapahtua!
Kun sain hänet rauhoittumaan sen verran, että hän pystyi edes jotenkin puhumaan - hän vielä nyyhkyttäen kertoi, mutta kun Afrikassa ei ole tarpeeksi kaivoja! - Anonyymi00014
Anonyymi00013 kirjoitti:
Ihan pakko kertoa tarina - hän on tämä 'kummitteleva dementikko', josta kerroin.
En ollut edes kovin vanha itsekään silloin, kun löysin hänet sydäntä särkevästi itkemässä keittiön pöydän ääressä, nojaten päätä käsien varassa lähellä pöydän pintaa.
Itku oli niin raastavaa, hillitöntä, että olin välittömästi varma, että jotakin peruuttamattoman karmeaa on täytynyt tapahtua!
Kun sain hänet rauhoittumaan sen verran, että hän pystyi edes jotenkin puhumaan - hän vielä nyyhkyttäen kertoi, mutta kun Afrikassa ei ole tarpeeksi kaivoja!No, mitä tekee nuorempi minä silloin?! Toteaa: "Ei omat murheet enää riitä?" Ja näinhän se on.
Anonyymi00007 kirjoitti:
Se paras ystävä ja ainoa tuki ja turva siellä loppumetreillä on kuitenkin se oma kaikista läheisin henkilö - useimiten puoliso.
Tää on parasta kun puoliso on paras ystävä! 💗
Anonyymi00011 kirjoitti:
Yksi outo ikään liittyvä ongelma on vanhetessa, sentimentalisuus, en tiedä tapahtuukohan kaikille, mutta tulee aina vain herkemmäksi - ei kestä yhtään väkivaltauutisia, ei onnettomuuksia, ei pahuutta. Ja jos kuulee kadulla lapsenkin itkevän, oma sydänkin murtuu itkuun. Ja käsite 2-vuotiaan uhmaiästä on kuin pois pyyhitty.
Minut voisi oikein hyvin tilata ihan kenen tahansa - suomalaisten muinaisen tavanmukaisesti - hautajaisiin itkijänaiseksi.
Oletteko kuulleet tällaisesta perinteestä?Kyllä itkijänaiset on tuttu käsite :)
- Anonyymi00015
Mummunen kirjoitti:
Kyllä itkijänaiset on tuttu käsite :)
Kiva, että joku tietää.
Entä vanhan kansan verenseisauttajat? Heitähän edelleenkin toimii Pohjanmaalla muutama, mutta tänä sairaala-aikanahan heidän tarve ei ole niin akuutti kuin muinoin oli, ja olisikin kiva tietää heidän tämän päivän toiminnasta, että ovatko apuna esimerkiksi sairaaloissa verettömissä leikkauksissa?! - Anonyymi00016
Anonyymi00015 kirjoitti:
Kiva, että joku tietää.
Entä vanhan kansan verenseisauttajat? Heitähän edelleenkin toimii Pohjanmaalla muutama, mutta tänä sairaala-aikanahan heidän tarve ei ole niin akuutti kuin muinoin oli, ja olisikin kiva tietää heidän tämän päivän toiminnasta, että ovatko apuna esimerkiksi sairaaloissa verettömissä leikkauksissa?!Omasta suvustanikin löytyy vanhan kansan verenseisauttaja, kuten myös tietäjä, jolta kuulemma "Helsingin herrat" kävivät utelemassa tulevia - tarkoittanee politiikkaa ja sen tason päättäjiä.
- Anonyymi00017
Raskas päivä, yksi elämini raskaimmista. No, yleisesti ottaen ympärillämme on ankeutta, koko ajan kaikille ja aina. On muitakin ystäviä ja ystäväfilosofiaan kuin ihmiset. Kerronpa siitä.
En osaa oikein sanoa, en muista, että miten se vain ajautui syliini. Katsoi niin nätisti silmiin, oli niin orpo ja turvaton ja hyvin sairas, ehkä neljä viikkoa.
Sanoin, minä otan sen, hoidan sen, osaan hoitaa. Ja ellei onnistu, ei voi mitään. Kukaan ei tiedä, mistä se oli tullut, kuka alun perin oli sen edes löytänyt ja mistä. Tarina ei ole Suomesta.
Se asui villasukassani tikittävän herätyskellon korvalla, kuin emon sydämmen lyöntejä kuunnellen. Ensimmäiset 8 tuntia oli vaikeimmat, sitten antibioottihoito alkoi vaikuttamaan, ja ensimmäisen kerran ruoka pysyi sisällä. Se selvisi!
No, mutta mikä se oli?
En minäkään tiennyt, se vain istui ja tuijotti - mutta kissaeläimeltä se näytti, mutta ei toiminut kuin kissa, ei leikkinyt, ei naukunut, mutta osasi latkia lautaselta sillä oli turkki ja häntä sekä korvat.
se oli neljän kuukauden ikäisenä pienen koiran kokoinen, niin että eläinlääkäri, joka ei uskaltanut koskea siihen, luuli sitä 3 vuotiaaksi.
Oli nimittäin tarkoitus antaa kissan pennulle penturokotukset.
Ei tullut mitään, vaikka kuinka vakuutin, että se on todella suloinen pikkukisu - paitsi edelleen vain istui ja tuijotti, eikä koskaan naukunut. Se ilmaisi itseään käymällä hampailla nilkkaan kiinni.
Se oli eläinlääkärin vaihto. Seuraava kerta eteni rokotukseen asti, sen jälkeen, kun eläinlääkäri oli todennut, että minulla on pantteri, ja vakuuttelujeni jälkeen uskalsi koskea. Se näytti pantterilta, mutta kyllä minä tiesin, ettei se pantteri ole, mutta en edelleenkään tiennyt mikä se on.
Seuraava vihje tuli paikallisilta asukkailta, kun kissa istui kuljetuslaatikossa, ja nämä iloisena hihkaisivat, ai sinullakin tuo Arikkalainen kissa, niin minun tutullanikin. Nyt oli maanosa selvillä. Ja edelleen se vain istui ja tuijotti. Tuttava totesi, että okenko varma ettei se ole kehitysvammainen, En tietenkään ollut, kun en edes tiennyt mikä se on. Sitten kahteen eri tilanteessa sattui, ai sinullakin on tuo tuijottava kissa, mistä selvisi, että on todella yleisedti paikallisilla tiedossa jokin tälläinen.
Kun se oli vuoden ikäinen, minä joka olin aina luullut tietäväni kaiken kissoista, nostin kädet pystyyn - ehkä en pärjääkään sen kanssa, ehkä se todella onkin vaarallinen?!- Anonyymi00018
Sitten aloin miettiä. Miksi se vain tuijottaa, miksi se ei ota mitään kontaktia, mikä on vikana. Monet vieraat sen intensiivinen tuijotus oli jo ajanut tiehensä.
Päädyin siihen, että se on autisti, ja katselee maailmaa kuin me katselemme television kuvaruutua - se ei ymmärtä olevansa osa sitä minkä se näkee. - Anonyymi00019
Anonyymi00018 kirjoitti:
Sitten aloin miettiä. Miksi se vain tuijottaa, miksi se ei ota mitään kontaktia, mikä on vikana. Monet vieraat sen intensiivinen tuijotus oli jo ajanut tiehensä.
Päädyin siihen, että se on autisti, ja katselee maailmaa kuin me katselemme television kuvaruutua - se ei ymmärtä olevansa osa sitä minkä se näkee.Aloitin kuukausien aivojumpan puhuen, silittäen ja hokien: MINÄ NÄEN SINUT!!!
Sitten eräänä päivänä se pieni hämmästynyt valo syttyi sen silmiin, kuin epävarmuutena. Tiesin heti, että olin onnistunut!!! Olin oikeassa! Olin oikeassa!
Loppu oli sitten nopeaa historiaa ja välittömästi looppuivat myös nilkkaan puremiset.
Ensi kosketukset olivat arkoja, tunnustelevia, ja sen puheeseen asti meni varmasti nelisen vuotta, mutta otti jo hyvin eläinyhteisössä paikkansa.
Rosoisen pinnan alta kuoriutui lopulta maailman rakastettavin ja empaattisin eläin, mitä vain voi löytyä, jonka erikoisesta empattisuudesta olin yhteydessä myös yliopiston eläinempatian tutkijaan, mutta kerron siitä, kun ehdin. - Anonyymi00020
Anonyymi00019 kirjoitti:
Aloitin kuukausien aivojumpan puhuen, silittäen ja hokien: MINÄ NÄEN SINUT!!!
Sitten eräänä päivänä se pieni hämmästynyt valo syttyi sen silmiin, kuin epävarmuutena. Tiesin heti, että olin onnistunut!!! Olin oikeassa! Olin oikeassa!
Loppu oli sitten nopeaa historiaa ja välittömästi looppuivat myös nilkkaan puremiset.
Ensi kosketukset olivat arkoja, tunnustelevia, ja sen puheeseen asti meni varmasti nelisen vuotta, mutta otti jo hyvin eläinyhteisössä paikkansa.
Rosoisen pinnan alta kuoriutui lopulta maailman rakastettavin ja empaattisin eläin, mitä vain voi löytyä, jonka erikoisesta empattisuudesta olin yhteydessä myös yliopiston eläinempatian tutkijaan, mutta kerron siitä, kun ehdin.Jos siis haluatte kuulla, kun ei liity ihmisiin.
- Anonyymi00021
Anonyymi00020 kirjoitti:
Jos siis haluatte kuulla, kun ei liity ihmisiin.
Tänä päivänä siis tiedän, että mistä kissaeläimestä on kyse, joten kysyin tekoälyltä, että miksi se vain istuu ja tuijottaa.
Tuntui, että oli tuttu ajatus ja vastasi, että se tekee sitä tuntitolkulla, koska sen on vaanittava saalista.
Kun ehdotin, että se on autismia, tuli tiukka vastaus takaisin, että vain ihminen voi olla autistinen ei eläin, ja koska tuli heti perään pitkä litania liki uhkauksia, ettei sitä missään nimessä saa pitää lemmikkikinä, niin en paljastanut mitään muuta kuin, että ihan kaverin puolesta vain kyselin.
Olen täysin eri mieltä - mutta ehkä tilaa voidaan kutsua joksikin muuksikin kuin autismiksi, en tiedä. - Anonyymi00022
Anonyymi00021 kirjoitti:
Tänä päivänä siis tiedän, että mistä kissaeläimestä on kyse, joten kysyin tekoälyltä, että miksi se vain istuu ja tuijottaa.
Tuntui, että oli tuttu ajatus ja vastasi, että se tekee sitä tuntitolkulla, koska sen on vaanittava saalista.
Kun ehdotin, että se on autismia, tuli tiukka vastaus takaisin, että vain ihminen voi olla autistinen ei eläin, ja koska tuli heti perään pitkä litania liki uhkauksia, ettei sitä missään nimessä saa pitää lemmikkikinä, niin en paljastanut mitään muuta kuin, että ihan kaverin puolesta vain kyselin.
Olen täysin eri mieltä - mutta ehkä tilaa voidaan kutsua joksikin muuksikin kuin autismiksi, en tiedä.Suomessa nyt ei mitään leijonia tai panttereita voi pitää lemmikkeinä, ja muuallakin usein on oltava usean sukupolven rekisterikirjat lemmikkeinä, ennen kuin se on mahdollista.
Puhumani tapaus ei ole 'alkuperäinen', vaan sekoittunut jo kotikissaan, joten sen villieläimen tuntomerkit eivät ole niin selvät kuin alkuperäisellä, mutta näemmä paikalliset eläinlääkärit tunnistivat, mistä oli kyse, ja luonne näemme oli säilynyt
Kyllä karisi kuvitelmat, että kissa kuin kissa, ei se nyt ihan niinkään mene. - Anonyymi00023
Anonyymi00022 kirjoitti:
Suomessa nyt ei mitään leijonia tai panttereita voi pitää lemmikkeinä, ja muuallakin usein on oltava usean sukupolven rekisterikirjat lemmikkeinä, ennen kuin se on mahdollista.
Puhumani tapaus ei ole 'alkuperäinen', vaan sekoittunut jo kotikissaan, joten sen villieläimen tuntomerkit eivät ole niin selvät kuin alkuperäisellä, mutta näemmä paikalliset eläinlääkärit tunnistivat, mistä oli kyse, ja luonne näemme oli säilynyt
Kyllä karisi kuvitelmat, että kissa kuin kissa, ei se nyt ihan niinkään mene.Oli yllättävää, kun tämä minun tapaukseni heräsi väittämästäni autismista, sen tärkeimmäksi asiaksi muodostui puhe, että sille puhuttiin.
Se kuunteli haltioitineena sylissä istuen pitkiäkin tarinoita, vaikka saduista, kuin olisi muka ymmärtänyt. Se oppi myös esineiden nimiä, kuten koirat.
Ja lopulta se oppi ääntelemään kissaäänellä selvää 'puhetta', mutta niin, että se ilmaisi sillä myös tunteen.
Tämä oli minusta jo kummallista. Ihmisestä sanotaan, ettei ihmisellä ole tunteita ollenkaan, ellei niitä lapsena opeteta jo nimeämään.
Miten sitten autistisella - entisellä - eläinolennolla olisi.
Ja ne eivät nyt liittyneet saalistamiseen, vaan se pystyy käymään pitkiäkin vuoropuheluita ääntelemällä, olettaa ilmeisesti ihmisen ymmärtävän mitä kertoo, heh. Ja olen tietysti ymmärtävinäni.
IItse siis myös kerton sille, jos tapahtuu jotakin yllättävää, että mistä on kyse - pitääkö pelätä ja paeta, tai sen, ettei ole mitään hätää tai vaaraa. Ja oletan sen ymmärtävän. - Anonyymi00024
Anonyymi00022 kirjoitti:
Suomessa nyt ei mitään leijonia tai panttereita voi pitää lemmikkeinä, ja muuallakin usein on oltava usean sukupolven rekisterikirjat lemmikkeinä, ennen kuin se on mahdollista.
Puhumani tapaus ei ole 'alkuperäinen', vaan sekoittunut jo kotikissaan, joten sen villieläimen tuntomerkit eivät ole niin selvät kuin alkuperäisellä, mutta näemmä paikalliset eläinlääkärit tunnistivat, mistä oli kyse, ja luonne näemme oli säilynyt
Kyllä karisi kuvitelmat, että kissa kuin kissa, ei se nyt ihan niinkään mene.Tuosta empatiasta - eläintutkija kertoi, että mitä lähempänä villiä luontoa eläin on, se on sitä empaattisempi. Lemmikkeinä muuttuvat sukupolvissa sitten itsekkäiksi.
Ville-eläimet elävät laumoina, missä saman lauman jäsen voi olla jopa saaliseläin ja saalistaja, mutta kuuluvat samaan ryhmää, jossa kaikki puolustavat, hoitavat ja huolehtivat toisistaa.
Näin eläintutkija selitti kissan outoa koiran pelastamisyritystä, joka ylitti lajirajankin. - Anonyymi00025
Anonyymi00024 kirjoitti:
Tuosta empatiasta - eläintutkija kertoi, että mitä lähempänä villiä luontoa eläin on, se on sitä empaattisempi. Lemmikkeinä muuttuvat sukupolvissa sitten itsekkäiksi.
Ville-eläimet elävät laumoina, missä saman lauman jäsen voi olla jopa saaliseläin ja saalistaja, mutta kuuluvat samaan ryhmää, jossa kaikki puolustavat, hoitavat ja huolehtivat toisistaa.
Näin eläintutkija selitti kissan outoa koiran pelastamisyritystä, joka ylitti lajirajankin.No nyt katosi jonnekin tarina, kun kissa ryhtyi pelastamaan melkoisella vimmalla koiran henkeä, kun tämän päässä oli leikkauksen jälkeen muovitötterö, luullen sen aiheuttavan koiralle pahaa, mihin tämä empatiatarina liittyi.
- Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
No nyt katosi jonnekin tarina, kun kissa ryhtyi pelastamaan melkoisella vimmalla koiran henkeä, kun tämän päässä oli leikkauksen jälkeen muovitötterö, luullen sen aiheuttavan koiralle pahaa, mihin tämä empatiatarina liittyi.
No, se alkupeäinen rotu on Servaalin kissa Afrikasta, jonka jälkeläisestä on kyse.
- Anonyymi00027
Anonyymi00026 kirjoitti:
No, se alkupeäinen rotu on Servaalin kissa Afrikasta, jonka jälkeläisestä on kyse.
Nämä täplät, jos katsotte kuvahaualla, oli nyt se eläinlääkärin sanoma pantterijuttu.
- Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
Nämä täplät, jos katsotte kuvahaualla, oli nyt se eläinlääkärin sanoma pantterijuttu.
Ja kun servaali risteytyy eurooppalaisen kissan kanssa, syntyy Savannah, ja siitä on kyse - hyvin jo tutun näköisestä kissasta, joten ei heti neliviikkoisesta huomaa, että jotain outoa olisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 981211
Salaisuudet paljastuu
Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku88843Poliisi pamputti Variskankaalla
Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella31774- 66683
Karita Tykkä mennyt kihloihin.
Onnittelu kuuluu hänelle ja tulevalle aviopuolisolleen.93616- 31603
- 18558
S-ryhmän ihmisoikeuslinja ei kestä omaa hankintaketjuaan
S-ryhmän Israel-boikotin suurin uskottavuusongelma löytyy yllättävän läheltä, SOK:n omien tuotemerkkien hankintaketjuist15541Haavoittuvuutesi on aseista riisuvaa
Harmi, etten voi osoittaa sinulle tunteita. Hyvää yötä miehelle. Naiselta43513- 10466