On ennenkin täällä tätä aihetta puitu, mutta moniko on vielä samaa mieltä kun silloin, jos osallistui silloin? Että järkisyyt riittää toimivaan parisuhteeseen?
Tunteet on toissijaiset tai jopa turhat? Jotkut on pariutuneetkin ehkä niitten kommenttien jälkeen, niin vieläkö riitti järkisyyt vai pitikö hommata tunteetkin?
Järkisyistä parisuhteessa?
109
318
Vastaukset 109
- Anonyymi00001
Minusta tämäkään asia ei ole noin mustavalkoinen (eihän minusta mikään ole 😁).
Järkisyiden pitää olla kohdillaan, jotta suhteella on mitään mahdollisuutta toimia. Niiden lisäksi pitää kuitenkin olla myös niitä tunteita. Ei kukaan muutoin niitä toisen k.päisiä hetkiä jaksa. Täytyy kuitenkin sanoa heti perään, että kyllä mä tunnen sellaisiakin ihmisiä, joille ihan ne pelkät järkisyyt riittävät. En sanoisi heidän olevan tunteettomia, mutta pikemmin ne tuntee ovat heille toissijaisia tai listan hännillä esim. mukavuuteen ja käytännöllisyyteen nähden.
Jos taas mietin ihan itseäni, niin jos ne järkisyyt ovat kohdillaan, niin tunteet seuraavat minulla kyllä perässä. Sekin lienee iso tekijä, että mitä ne itse kenenkin järkisyyt ovat. Tuossakin on varmasti iso hajonta.Juu ei mustavalkoisella mennäkkään, saa käyttää värejä. Mietin vaan, että itse en kyllä jaksaisi ketään vuosia pelkillä järkisyillä katsella.
Ihmisissä on niin paljon vaikka ja mitä ongelmallista, että pakko on tuntea rakkauttakin sietääkseen ja jaksaakseen.Tökstöksnöö kirjoitti:
Juu ei mustavalkoisella mennäkkään, saa käyttää värejä. Mietin vaan, että itse en kyllä jaksaisi ketään vuosia pelkillä järkisyillä katsella.
Ihmisissä on niin paljon vaikka ja mitä ongelmallista, että pakko on tuntea rakkauttakin sietääkseen ja jaksaakseen.Mukavuus ja käytännöllisyys eli rusinat pullastako?
Tökstöksnöö kirjoitti:
Juu ei mustavalkoisella mennäkkään, saa käyttää värejä. Mietin vaan, että itse en kyllä jaksaisi ketään vuosia pelkillä järkisyillä katsella.
Ihmisissä on niin paljon vaikka ja mitä ongelmallista, että pakko on tuntea rakkauttakin sietääkseen ja jaksaakseen.Tai mä en tiiä miks ihmeessä mä ottaisin kumppaniksi jonkun järkisyistä, kun ja jos voisin saada ihmisen jota rakastankin.
- Anonyymi00002
Tökstöksnöö kirjoitti:
Juu ei mustavalkoisella mennäkkään, saa käyttää värejä. Mietin vaan, että itse en kyllä jaksaisi ketään vuosia pelkillä järkisyillä katsella.
Ihmisissä on niin paljon vaikka ja mitä ongelmallista, että pakko on tuntea rakkauttakin sietääkseen ja jaksaakseen.Koska olen jo ollut kauan kestäneessä parisuhteessa, en enää koskaan halua uutta suhdetta kenenkään kanssa! Aivan liikaan on ongelmallisia ihmisiä ja yhtäkään sellaista en elämääni koskaan halua! Pidän yksin olemisesta ja siitä, ettei kukaan häiritse elämääni millään tavalla! Saan liikkua yksin ja tehdä mitä itse haluan! Eikä kukaan tule vaatimaan minulta mitään!
Anonyymi00002 kirjoitti:
Koska olen jo ollut kauan kestäneessä parisuhteessa, en enää koskaan halua uutta suhdetta kenenkään kanssa! Aivan liikaan on ongelmallisia ihmisiä ja yhtäkään sellaista en elämääni koskaan halua! Pidän yksin olemisesta ja siitä, ettei kukaan häiritse elämääni millään tavalla! Saan liikkua yksin ja tehdä mitä itse haluan! Eikä kukaan tule vaatimaan minulta mitään!
Ymmärrän, oma suhteeni ei ole millään tapaa kamala muttei myöskään välttämättömän tuntuinen. Kumpikin pärjäisi ihan hyvin yksinkin ja kaverina jopa paremminkin. Vuodet yhdistää ja erottaakin.
Enää ei ole sellaista romanttisuuden tarvetta kummallakaan. Eikä haikeutta, kun toinen on poissa.
En itsekkään ole enää romantikko, se puoli minussa on elänyt tiensä päähän. Kun rakastan, rakastan aika neutraalisti nykyään. Joko en jaksa tai en kaipaa volyymiä.- Anonyymi00003
Tökstöksnöö kirjoitti:
Ymmärrän, oma suhteeni ei ole millään tapaa kamala muttei myöskään välttämättömän tuntuinen. Kumpikin pärjäisi ihan hyvin yksinkin ja kaverina jopa paremminkin. Vuodet yhdistää ja erottaakin.
Enää ei ole sellaista romanttisuuden tarvetta kummallakaan. Eikä haikeutta, kun toinen on poissa.
En itsekkään ole enää romantikko, se puoli minussa on elänyt tiensä päähän. Kun rakastan, rakastan aika neutraalisti nykyään. Joko en jaksa tai en kaipaa volyymiä.Ei minulla ole kaverinkaan tarvetta, koska elämässäni on jo kavereita, eli omat lapseni!
- Anonyymi00005
Olen tuosta samaa mieltä. Jos ei tyyppi ole vastenmielinen vaan sopisi vaikka kaveriksi niin silloin toimii parisuhdekin järjellä. Kokemusta on, saatiin paljon aikaan.
- Anonyymi00006
Tökstöksnöö kirjoitti:
Tai mä en tiiä miks ihmeessä mä ottaisin kumppaniksi jonkun järkisyistä, kun ja jos voisin saada ihmisen jota rakastankin.
Sitten sinulla on ihannetilanne, Onnea vaan rakkaussuhteellesi. Mutta meillä kaikilla ei ole. Voi rakastua sellaiseen jonka kanssa ei vaan yhteinen elämä pelitä.
Anonyymi00003 kirjoitti:
Ei minulla ole kaverinkaan tarvetta, koska elämässäni on jo kavereita, eli omat lapseni!
No ei ole mullakaan. En silti karkuunkaan juokse mukavia ihmisiä. Annetaan tilaisuus edes vuoropuheeseen.
Totuus on etten voi lapsissanikaan roikkua, heidän elämä kuljettaa heitä minne kuljettaa, minä vanhenen, heikkenen ja kykenen aina vaan vähempään vuosien edetessä. En halua olla kellekkään taakka.Anonyymi00006 kirjoitti:
Sitten sinulla on ihannetilanne, Onnea vaan rakkaussuhteellesi. Mutta meillä kaikilla ei ole. Voi rakastua sellaiseen jonka kanssa ei vaan yhteinen elämä pelitä.
Sitten olen mielummin yksin.
- Anonyymi00007
Anonyymi00005 kirjoitti:
Olen tuosta samaa mieltä. Jos ei tyyppi ole vastenmielinen vaan sopisi vaikka kaveriksi niin silloin toimii parisuhdekin järjellä. Kokemusta on, saatiin paljon aikaan.
Minä en halua kaveriparisuhdettakaan kenenkään kanssa! Menettäisin oman rauhan ja sen ettei kukaan vaadi minulta mitään!
- Anonyymi00008
Tökstöksnöö kirjoitti:
Mukavuus ja käytännöllisyys eli rusinat pullastako?
En minä tiedä näkevätkö he ne rusinoina, vain koko pullana. Mä tunnen monta ihmistä, jotka ovat täysin tyytyväisiä, kun arki rullaa suht mukavasti. He eivät kaipaa mitään muuta. Oli se sitten se monotoninen työ, joka jatkuu toisteisena päivästä toiseen tai parisuhde, jossa jollotellaan kädenlämpöisesti eteenpäin.
Anonyymi00008 kirjoitti:
En minä tiedä näkevätkö he ne rusinoina, vain koko pullana. Mä tunnen monta ihmistä, jotka ovat täysin tyytyväisiä, kun arki rullaa suht mukavasti. He eivät kaipaa mitään muuta. Oli se sitten se monotoninen työ, joka jatkuu toisteisena päivästä toiseen tai parisuhde, jossa jollotellaan kädenlämpöisesti eteenpäin.
Okei. Tuntuu vaan oudolta, jos ei tunnesyitä ole ollenkaan. Sittenhän se voi olla melkeen kuka vaan jonka kanssa alkaa leikkiä kotia.
- Anonyymi00011
Anonyymi00008 kirjoitti:
En minä tiedä näkevätkö he ne rusinoina, vain koko pullana. Mä tunnen monta ihmistä, jotka ovat täysin tyytyväisiä, kun arki rullaa suht mukavasti. He eivät kaipaa mitään muuta. Oli se sitten se monotoninen työ, joka jatkuu toisteisena päivästä toiseen tai parisuhde, jossa jollotellaan kädenlämpöisesti eteenpäin.
Esimerkiksi mun eksäni on aikalailla juuri tuollainen. Hän kaipaa elämäänsä vain vapautta draamoista, rauhallista eloa ja töitä. Tuosta yhtälöstä jäivät uupumaan ne työt ja siksi emme ole enää yhdessä. Se oli ja on edelleen jollaine tasolla asia, johon mun on vaikea tietää miten suhtautua. Hän ei kuitenkaan ole mitenkään kylmä tai väliinpitämätön ihminen, vaan aikalailla välittävin ja huomioonottavaisin mies, jonka tunnen. Kai se jotain erityispiirteisyyttä ainakin hänellä on.
- Anonyymi00012
Tökstöksnöö kirjoitti:
Okei. Tuntuu vaan oudolta, jos ei tunnesyitä ole ollenkaan. Sittenhän se voi olla melkeen kuka vaan jonka kanssa alkaa leikkiä kotia.
Niin no ... jos nyt vaikka tuota eksääni, jonka nyt tuossa alla mainitsin, ajattelen, niin ei hän ole parisuhteessa. Ei ole edes mitään viritystä ollut sitten sen kun erosimme. Eivät ole järkisyyt ja tarpeet täyttyneet, niin hän sitten tekee vain niitä töitä.
- Anonyymi00013
Anonyymi00005 kirjoitti:
Olen tuosta samaa mieltä. Jos ei tyyppi ole vastenmielinen vaan sopisi vaikka kaveriksi niin silloin toimii parisuhdekin järjellä. Kokemusta on, saatiin paljon aikaan.
Minua ei kiinnosta järkiparisuhdekaan!
Anonyymi00012 kirjoitti:
Niin no ... jos nyt vaikka tuota eksääni, jonka nyt tuossa alla mainitsin, ajattelen, niin ei hän ole parisuhteessa. Ei ole edes mitään viritystä ollut sitten sen kun erosimme. Eivät ole järkisyyt ja tarpeet täyttyneet, niin hän sitten tekee vain niitä töitä.
Joo-o, itse en edes harkitsisi suhdetta kehenkään joka ei saa mun sydäntä värähtämään. Niin järkeviä syitä ei oo keksittykkään. Mä kun kai oonkin suhteessa vain ja ainostaan siksi, että tunnen rakkautta. Kaiken muun saa itekkin itelleni tarjottua, mutten vastatunteita, hellyyttä.
Tökstöksnöö kirjoitti:
Joo-o, itse en edes harkitsisi suhdetta kehenkään joka ei saa mun sydäntä värähtämään. Niin järkeviä syitä ei oo keksittykkään. Mä kun kai oonkin suhteessa vain ja ainostaan siksi, että tunnen rakkautta. Kaiken muun saa itekkin itelleni tarjottua, mutten vastatunteita, hellyyttä.
Siis jos ei ole annettavana tunnetta mulle, en mä muutakaan tarvi ja huoli. Niin hyvin vaikea ymmärtää järkisyillä yksinomaan suhteeseen ryhtyjiä. Ei kai yksin nyt niin pelottavaa ole olla?
- Anonyymi00017
Tökstöksnöö kirjoitti:
Joo-o, itse en edes harkitsisi suhdetta kehenkään joka ei saa mun sydäntä värähtämään. Niin järkeviä syitä ei oo keksittykkään. Mä kun kai oonkin suhteessa vain ja ainostaan siksi, että tunnen rakkautta. Kaiken muun saa itekkin itelleni tarjottua, mutten vastatunteita, hellyyttä.
Ei kyse ole siitä. Kyllä mä tiedän, että värähti kunnolla molempiin suuntiin. Ne ovat vain ne järkiasiat, tässä tapauksessa nyt se työ, joka painaa enemmän hänelle. Ja siis kun mä tunnen hänen elämäntilanteensa, niin järkitasolla tajuan sen kyllä. Enkä mä nyt voi sitä huononakaan ominaisuutena pitää, ettei toinen suostu mun siivelläni elämään. Se ominaisuus on minusta ihan hyvä ominaisuus miehessä ja naisessakin. Juuri näistä syistä, kuten totesin, niin mun on edelleen vähän vaikea tietää miten mä tuohon suhtautuisin.
- Anonyymi00018
Tökstöksnöö kirjoitti:
Siis jos ei ole annettavana tunnetta mulle, en mä muutakaan tarvi ja huoli. Niin hyvin vaikea ymmärtää järkisyillä yksinomaan suhteeseen ryhtyjiä. Ei kai yksin nyt niin pelottavaa ole olla?
Tämä onkin siinä mielessä vähän käänteinen tilanne ... ollaan ns. järkisyillä yksin, vaikka olisi voitu olla tunteen kera yhdessäkin. Kuten jo pariin kertaan totesin, niin en minäkään sitä järkeilyä ymmärrä. 😂
Anonyymi00017 kirjoitti:
Ei kyse ole siitä. Kyllä mä tiedän, että värähti kunnolla molempiin suuntiin. Ne ovat vain ne järkiasiat, tässä tapauksessa nyt se työ, joka painaa enemmän hänelle. Ja siis kun mä tunnen hänen elämäntilanteensa, niin järkitasolla tajuan sen kyllä. Enkä mä nyt voi sitä huononakaan ominaisuutena pitää, ettei toinen suostu mun siivelläni elämään. Se ominaisuus on minusta ihan hyvä ominaisuus miehessä ja naisessakin. Juuri näistä syistä, kuten totesin, niin mun on edelleen vähän vaikea tietää miten mä tuohon suhtautuisin.
Okei, ymmärsin edellisen vähän väärin. Luulin ettei mitään ❤️ ollut, että töks vaan yhteen. 😅
Joo, se siivellä eläminen onkin kaikista paskinta mitä voi olla, vaikka kuinka olus se järkisyykin kuten ettei töitä ole saanu ja lapset on ollu mun vastuulla kasvattaa ja hoitaa a:sta ö:hön. Puolison työt ei olis antanu yhtään myöden hoidella lapsia. Piti mummo hälyyttää hätiin kun opiskelin ja kävin töissä, sitten muksut oli kipeenä. Muuten aina minä joka hoitaa....- Anonyymi00047
Tökstöksnöö kirjoitti:
Juu ei mustavalkoisella mennäkkään, saa käyttää värejä. Mietin vaan, että itse en kyllä jaksaisi ketään vuosia pelkillä järkisyillä katsella.
Ihmisissä on niin paljon vaikka ja mitä ongelmallista, että pakko on tuntea rakkauttakin sietääkseen ja jaksaakseen.Järkisyyt voivat olla mitä vain jopa taloudelliset. Hyöty-/ haitta- ajattelun kautta. Hyvä diili voi synnyttää luottamuksenkin parin välille. Hyvä diili hyödyntää molempia jne. -sivusta.
- Anonyymi00048
Tökstöksnöö kirjoitti:
Juu ei mustavalkoisella mennäkkään, saa käyttää värejä. Mietin vaan, että itse en kyllä jaksaisi ketään vuosia pelkillä järkisyillä katsella.
Ihmisissä on niin paljon vaikka ja mitä ongelmallista, että pakko on tuntea rakkauttakin sietääkseen ja jaksaakseen.Oot gubbe jonkun naisen kuvan laittanut höpöhöpöprofiiliisi tällä kertaa
- Anonyymi00049
Tökstöksnöö kirjoitti:
Okei, ymmärsin edellisen vähän väärin. Luulin ettei mitään ❤️ ollut, että töks vaan yhteen. 😅
Joo, se siivellä eläminen onkin kaikista paskinta mitä voi olla, vaikka kuinka olus se järkisyykin kuten ettei töitä ole saanu ja lapset on ollu mun vastuulla kasvattaa ja hoitaa a:sta ö:hön. Puolison työt ei olis antanu yhtään myöden hoidella lapsia. Piti mummo hälyyttää hätiin kun opiskelin ja kävin töissä, sitten muksut oli kipeenä. Muuten aina minä joka hoitaa....Mikä mies on tämä fiksaatio esittää perheenäitejä netissä?
- Anonyymi00004
En muista olenko osallistunut joskus 20 vuotta sitten, mutta edelleen olen järkisuhteen kannattaja ja edelleen sellaisessa.
Tunteet ei ole turhia tai toissijaisia, mutta pikkuvanha ihminen tiesi jo 23 vuotiaana, ettei kuitenkaan koskaan tule rakastumaan kehenkään, joten parisuhteen on parasta perustua järkeen ja materiaalisiin etuihin jos sellaiseen aikoo.
Jos tuolloin 23-vuotiaana olisin jäänyt haaveilemaan romanttisesta rakkaussuhteesta, niin siellähän istuisin yksiössäni/kaksiossani edelleen haaveilemassa, tai jopa lopettanut senkin, täysin kyynistyneenä.
Nyt on sentään naituna iso omakotitalo ja mettää, varaa vähän harrastaakin.
Muistan että palstalla oli tuolloin (15-20 vuotta sitten) romanttisia rakkaushaaveilijoita enimmäkseen.- Anonyymi00014
Ootko sääki huora. Mua sanottiin täällä huoraksi kun sanoin etten ottanut viimeiseksi tyhjätaskua. Asia jota olen vähiten elämässäni katunut.
Onnittelut viisaasta valinnasta. - Anonyymi00021
Anonyymi00014 kirjoitti:
Ootko sääki huora. Mua sanottiin täällä huoraksi kun sanoin etten ottanut viimeiseksi tyhjätaskua. Asia jota olen vähiten elämässäni katunut.
Onnittelut viisaasta valinnasta.Joo, olen miespuolinen huora ja nain vanhaa rahaa sekä järkimuijan.
- Anonyymi00050
Anonyymi00021 kirjoitti:
Joo, olen miespuolinen huora ja nain vanhaa rahaa sekä järkimuijan.
Epäilemättä olisit jos kysyntä ja tarjonta kohtais, aapeeäijä
Lähtisin siitä, että tunne ja järki eivät ole jotain toistensa vastavoimia vaan pikemminkin osin toisistaan riippumattomia asioita. Järjen käytössä voi kuitenkin huomioida tunteensa eikä niitä kannata ohittaa. Jos jokin asia ei tunnu hyvältä tai oikealta, niin sellainen järjen käyttö on vajavaista joka ei tuota huomioi. Toisaalta jos tunne johdattaisi johonkin täysin järjettömään, niin on itsetutkiskelun ja odottelun paikka. Tunteet voivat tulla ja mennä. Pitkäaikaisia ratkaisuja ei ehkä kannata tehdä hetken mielijohteesta.
- Anonyymi00009
En ole tehnyt ratkaisuja hetken mielijohteesta vaan sen perusteella, että olen kokenut elämäni olevan hyvää juuri sellaisena, kuin olen elänyt eroni jälkeen! Ja siihen elämään en enää koskaan halua yhtäkään uutta ihmistä! Saan tehdä kaiken juuri niin kuin itse haluan ja asunto on ihanan pieni ja helppo siivottava!
- Anonyymi00010
Vähän samoilla linjoilla, etteivät tunne ja järki ole mitään vastavoimia. Itselläni ei voi oikein edes niitä tunteita olla, jollei se järkikin siinä hommassa mukana ole. En ole koskaan ollut mitenkään "korviani myöten" rakastunut ja vaaleanpunaisissa höttöpilvissä leijaillut. En ylipäänsä edes ihastu nopeasti, eli ne järkisyytkin ehtii kyllä havaita, ennen kun pääsee toiseen ihastumaan.
Toki, mutta seksikin ihmisen kanssa johon ei ole tunteita olisi kuin hernekeittoa ilman herneitä?
Tökstöksnöö kirjoitti:
Toki, mutta seksikin ihmisen kanssa johon ei ole tunteita olisi kuin hernekeittoa ilman herneitä?
Mites sitten avioliitti, missä luvataan rakastaa myltä ja vasta diipa daapaa, kun ei rakasta, niin onko se valakaan validi?
Tökstöksnöö kirjoitti:
Mites sitten avioliitti, missä luvataan rakastaa myltä ja vasta diipa daapaa, kun ei rakasta, niin onko se valakaan validi?
Koko suvun edessä sanon rakastavani, mutten oikeasti tunne mitään muuta kuin kiitollisuutta rahasta ja seurasta. 😅
Jotenkin kornia.Tökstöksnöö kirjoitti:
Koko suvun edessä sanon rakastavani, mutten oikeasti tunne mitään muuta kuin kiitollisuutta rahasta ja seurasta. 😅
Jotenkin kornia.Eikös ihan tarkkaan ottaen kysytä "tahdotko?". Vähän tulkintakysymys. Eihän kukaan mikään ennustaja ole. Mutta lupaus velvoittaisi ettei luovuta ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
- Anonyymi00027
scrg kirjoitti:
Eikös ihan tarkkaan ottaen kysytä "tahdotko?". Vähän tulkintakysymys. Eihän kukaan mikään ennustaja ole. Mutta lupaus velvoittaisi ettei luovuta ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
Niinhän siinä taidetan kysyä, että tahdotko rakastaa. Kai sitä järkisysitäkin voi tahtoa?
scrg kirjoitti:
Eikös ihan tarkkaan ottaen kysytä "tahdotko?". Vähän tulkintakysymys. Eihän kukaan mikään ennustaja ole. Mutta lupaus velvoittaisi ettei luovuta ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
En minä muista miten se meni. En edes maistraatin vihkihöpinää, sekin meni kokonaan ohi omissa vihkiäisissäni aikoinaan.
Ehkä se on parin asia ja vihkikaavankin saa kaiketi valitakin.Tökstöksnöö kirjoitti:
En minä muista miten se meni. En edes maistraatin vihkihöpinää, sekin meni kokonaan ohi omissa vihkiäisissäni aikoinaan.
Ehkä se on parin asia ja vihkikaavankin saa kaiketi valitakin.Se neni ohi kun keskityin kuuntelemaan, milloin kysytään tahdotko. 😅
Että osaan vastata omalla vuorollani ja juu taidan tahtoa. 4 vuotta tahdoin, sitten tahdoinkin jo erota. Että sen pituinen sekin avioliitto sitten.
- Anonyymi00015
Hahhahhahaa sorry, mut hupaisat ilmeesi naurattaa 😁
Kiva jos ne ilahduttaa, musta toi nyrpeä nokka sopii jotenkin tänne, äääh tylsää, äääh emmä tykkää, äääh ootte vähän faljuja, ääh ei mua kiinnosta jne. 😄
- Anonyymi00033
Tökstöksnöö kirjoitti:
Kiva jos ne ilahduttaa, musta toi nyrpeä nokka sopii jotenkin tänne, äääh tylsää, äääh emmä tykkää, äääh ootte vähän faljuja, ääh ei mua kiinnosta jne. 😄
Juuh, piristää palstan yleisilmettä 😂
- Anonyymi00016
Tunteita on monenlaisia. Jos tässä tarkoitetaan nyt rakastumisen jatkuvaa tunnetta niin eihän sitä käsittääkseni jatku loputtomiin. Voi kuitenkin tuntea kiintymystä ja syvää ystävyyttä. Ne ovat tärkeitä asioita ja yhdistettynä turvallisuuden tunteeseen riittävät pitämään suhteen voimassa.
Itse en ole ollut missään vaiheessa huippurakastunut kumppaniini. Arvostan häntä, viihdyn hänen kanssaan ja kaikki häneen liittyvä on minulle tärkeää.Ei ne tunteet iäti sellaisina säily, sen tiedän minäkin. Mutta eikö ollenkaan tule tunteuta joissa käy rakkaus, miten ihana oletkaan. Eikä muuta nää?
Tökstöksnöö kirjoitti:
Ei ne tunteet iäti sellaisina säily, sen tiedän minäkin. Mutta eikö ollenkaan tule tunteuta joissa käy rakkaus, miten ihana oletkaan. Eikä muuta nää?
Mietin vaan kun itse huomaan kyynistyväni mitä tulee rakkauteen parisuhteessa. Jää se kiintymys ja turvallisuus, niin onko sitten nuo ihmiset valmiiksi kyynisiä jotka ei ikinä rakastu?
- Anonyymi00019
Tökstöksnöö kirjoitti:
Ei ne tunteet iäti sellaisina säily, sen tiedän minäkin. Mutta eikö ollenkaan tule tunteuta joissa käy rakkaus, miten ihana oletkaan. Eikä muuta nää?
Kyllä ne voi säilyä kymmenienkin vuosien ajan, mutta se vaatii molempien puolisoiden keskustelutaitoa ja toisen huomioon ottamista!
Anonyymi00019 kirjoitti:
Kyllä ne voi säilyä kymmenienkin vuosien ajan, mutta se vaatii molempien puolisoiden keskustelutaitoa ja toisen huomioon ottamista!
Voi ollakin. Ihmiset vaan tuntuu uupuvan pitkässä juoksussa kaikkeen ylläpitävään.
- Anonyymi00024
Tökstöksnöö kirjoitti:
Ei ne tunteet iäti sellaisina säily, sen tiedän minäkin. Mutta eikö ollenkaan tule tunteuta joissa käy rakkaus, miten ihana oletkaan. Eikä muuta nää?
Ei ole koskaan ollut sellaista suurta hullaantumista. Olen ollut joskus syvästi ihastunut, joten tiedän, miltä se tuntuu. Kumppanini on kuitenkin maailman parhain ja ihanin ihminen. Muut asiat kuten: arvostus, luottamus, kunnollisuus, tunnollisuus, hauska huumori, välittäminen, huolehtiminen, ja se, että haluaa minua edelleen satasella saavat minut rakastamaan häntä.
-2026-08-18 16:45:4— Anonyymi00024 kirjoitti:
Ei ole koskaan ollut sellaista suurta hullaantumista. Olen ollut joskus syvästi ihastunut, joten tiedän, miltä se tuntuu. Kumppanini on kuitenkin maailman parhain ja ihanin ihminen. Muut asiat kuten: arvostus, luottamus, kunnollisuus, tunnollisuus, hauska huumori, välittäminen, huolehtiminen, ja se, että haluaa minua edelleen satasella saavat minut rakastamaan häntä.
-2026-08-18 16:45:4—Siinä tapauksessa olen onnellinen puolestasi ja pahoittelen yksinkertaisuuttani, tämä asia on sellainen etten opi ellen kysele. 😊
- Anonyymi00026
Tökstöksnöö kirjoitti:
Mietin vaan kun itse huomaan kyynistyväni mitä tulee rakkauteen parisuhteessa. Jää se kiintymys ja turvallisuus, niin onko sitten nuo ihmiset valmiiksi kyynisiä jotka ei ikinä rakastu?
En osaa vastata tähän. Olen kyyninen, mutta pystyn tuntemaan erilaisia tunteita tilanteesta riippuen. Tiedän, ettei kumppanini ole täydellinen match made minulle, mutta ei se haittaa. Hänet minä valitsin ja hänessä pysyn.
-2026-08-18 16:45:41- - Anonyymi00029
Tökstöksnöö kirjoitti:
Voi ollakin. Ihmiset vaan tuntuu uupuvan pitkässä juoksussa kaikkeen ylläpitävään.
Minä en olisi uupunut, jos lasteni isä olisi osannut puhua parisuhteessa olevista ongelmista! Yksin ei vain voi muuttaa mitään sellaista, joka olisi hyväksi molemmille!
- Anonyymi00031
Tökstöksnöö kirjoitti:
Siinä tapauksessa olen onnellinen puolestasi ja pahoittelen yksinkertaisuuttani, tämä asia on sellainen etten opi ellen kysele. 😊
Ei haittaa yhtään ☺️
-2026-08-18 16:45:41
- Anonyymi00020
Järkisyyt eivät todellakaan riitä yoimivaan parisuhteeseen. Kos riittäisivät olisin jo sortunut mentaliteettiin, että kaipa täytyy tyytyä siihen mitä sattuu saamaan.
Edelleenkin kaikki tutustumiset Kannelmäessä ovat kieltolistalla ynnä muut yhteenyhyttämiset. Mihin minä tarvitsen heitä, jotka ainoastaan pyytävät tupakkaa ja tulta ja möllöttävät hiljaisuudessa? En mihinkään.- Anonyymi00023
Tökstöksnöö kirjoitti:
Eli toistaiseksi ei ole näköpiirissä tunteen tuojaa?
Tunne syntyy itsessä, joten ei kukaan tuo tunnetta.
Ei ole näköpiirissä. Palstan, treffipalstojen tai appien välityksellä on suostu tutustumaan ja Kannelmäessä satunnaiset kohtaamiset ovat ehdoton ei.
Muutoinkin ykkösfokus on nyt työllistyminen ja opinnot, joten kaikki yhteenyhyttelijät saavat puolestani häippästä. Kannelmäki työllistymisalueena on myös ehdottomasti pannassa. - Anonyymi00025
Anonyymi00023 kirjoitti:
Tunne syntyy itsessä, joten ei kukaan tuo tunnetta.
Ei ole näköpiirissä. Palstan, treffipalstojen tai appien välityksellä on suostu tutustumaan ja Kannelmäessä satunnaiset kohtaamiset ovat ehdoton ei.
Muutoinkin ykkösfokus on nyt työllistyminen ja opinnot, joten kaikki yhteenyhyttelijät saavat puolestani häippästä. Kannelmäki työllistymisalueena on myös ehdottomasti pannassa.Plus jokainen, joka haluaisi minun vain olevan, boi myöskin häippästä. Tai, jos puoliso haluaisi etten tee töitä ja möllöttelen vaan, niin hänellä on paree olla siinä määrin varakkuutta, että kustantaa harrastuksia jokaiselle päivälle ja maksaa kaikki muutkin kustannukset.
Eli työnhaku ja palkka ovat nyt etusijalla, ajankuluttelusuhteisiin olosuhteiden pakosta, sijaan. Anonyymi00023 kirjoitti:
Tunne syntyy itsessä, joten ei kukaan tuo tunnetta.
Ei ole näköpiirissä. Palstan, treffipalstojen tai appien välityksellä on suostu tutustumaan ja Kannelmäessä satunnaiset kohtaamiset ovat ehdoton ei.
Muutoinkin ykkösfokus on nyt työllistyminen ja opinnot, joten kaikki yhteenyhyttelijät saavat puolestani häippästä. Kannelmäki työllistymisalueena on myös ehdottomasti pannassa.Asia selvä. Toivotan onnea työllistymiseen ja opintoihin. Eihän sitä tiedä mitä siellä vastaan tulee. 🙂👍
- Anonyymi00028
Tökstöksnöö kirjoitti:
Asia selvä. Toivotan onnea työllistymiseen ja opintoihin. Eihän sitä tiedä mitä siellä vastaan tulee. 🙂👍
Kiitos.
Myös jo parisuhteessa olevat tai sivusuhdetta etsivät ohitan sujuvasti. - Anonyymi00034
Anonyymi00028 kirjoitti:
Kiitos.
Myös jo parisuhteessa olevat tai sivusuhdetta etsivät ohitan sujuvasti.Nuorempi mies on käsittääkseni jo suhteessa!
- Anonyymi00037
Anonyymi00034 kirjoitti:
Nuorempi mies on käsittääkseni jo suhteessa!
Kuka hemmetin nuorempi mies?
En minä itseäni huomattavasti vanhempaakaan huoli.
Toisaalta välillä on kyllä fiilis, että olkoot suhteessa tai eivät, mutta jos saan onnen suhteen rikkoitumisen kautta niin parempi vaihtoehto sekin on, kuin tyytyminen. Etenkin, kun he joita minulle kantsussa yritetään lykätä, ovat kaikkea muuta kuin heitä joihin rakastuisi saatika, joita kohtaan tuntisin intohimoa.
Sivusuhteena oleminen ei kiinnosta eikä se draamailu, joka suhteen särkymisestä syntyisi.
Btv tarottulkitsijoiden termit, kuten nuorempi mies ja vanhempi mies eivät hetkauta. Olen survonut kyseiset spiritualismi huuhaat roskiksen perukoille.
- Anonyymi00022
Järkisyyt eivät riitä parisuhteen toimivuuteen, mutta riittävät parisuhteesta kieltäytymiseen.
Eli vaikka olisikin tunteita niin on olemassa järkiperusteita, jotka ohittavat tunteet. - Anonyymi00030
En muista tuota keskustelua, mutta jos olen tuohon osallistunut, niin lienen vastannut kuin nytkin, että järkisyyt eivät riitä parisuhteeseen. Näin siis omalla kohdallani, muut tekee mitä lystää.
Tarvitsen tunteen, jotta voin olla parisuhteessa. Jäytäisi aivan liikaa sellainen, että mies olisi kanssani esim vain sen takia, että on edullisempaa asua kun kulut saa puolitettua.
AletheiasJoo, sinusta huokuukin sekä se vahvojen tunteiden tarve, mutta myös ne järkiperäiset syyt. Ettei mies voi olla kuka tahansa casanovakaan. 😄
- Anonyymi00036
Tökstöksnöö kirjoitti:
Joo, sinusta huokuukin sekä se vahvojen tunteiden tarve, mutta myös ne järkiperäiset syyt. Ettei mies voi olla kuka tahansa casanovakaan. 😄
Ei todellakaan käy mikään Casanova 😅
Ja olet oikeassa, että myös järkisyyt vaikuttaa eli en juokse pelkkien tunteiden perässä pohtimatta lainkaan esim käytännön asioita, mutta en näe sellaista parisuhdetta itselleni, jossa ei olisi aito tunne se päällimmäinen asia. Olen kuitenkin toivoton romantikko sydämeltäni 😄
Aletheias - Anonyymi00044
Anonyymi00036 kirjoitti:
Ei todellakaan käy mikään Casanova 😅
Ja olet oikeassa, että myös järkisyyt vaikuttaa eli en juokse pelkkien tunteiden perässä pohtimatta lainkaan esim käytännön asioita, mutta en näe sellaista parisuhdetta itselleni, jossa ei olisi aito tunne se päällimmäinen asia. Olen kuitenkin toivoton romantikko sydämeltäni 😄
AletheiasKunhan se kaulatatuoitu 197cm pitkä jännämies tulee vastaan ja sanoo että lähde mukaan, niin lähdet, etkä mieti yhtään.
- Anonyymi00045
Anonyymi00044 kirjoitti:
Kunhan se kaulatatuoitu 197cm pitkä jännämies tulee vastaan ja sanoo että lähde mukaan, niin lähdet, etkä mieti yhtään.
Heh, edellinen tapailemani mies oli juurikin 197 cm 😄 Hän ei kyllä ollut kaulatatuoitu eikä jännämies.
Mutta ei, en lähde miehen mukaan vain sen takia, että hän on pitkä, tatuoitu jännämies. Niin typerä sanakin tuo jännämies.
Aletheias - Anonyymi00051
Anonyymi00045 kirjoitti:
Heh, edellinen tapailemani mies oli juurikin 197 cm 😄 Hän ei kyllä ollut kaulatatuoitu eikä jännämies.
Mutta ei, en lähde miehen mukaan vain sen takia, että hän on pitkä, tatuoitu jännämies. Niin typerä sanakin tuo jännämies.
AletheiasNo älä ihmeessä aapeeäijä
- Anonyymi00032
Minusta tästä puuttuu nyt määritelmä niille järkisyille. Siis se mitä jarkisyiksi lasketaan. Ovat järkisyyt vain taloutta ja rahaa tmv? Vai lasketaanko järkisyihin vaikka se, että toisen seurassa on hyvä olla ja arvot ovat samanlaiset ja elämäntavatkin sopivat yhteen jne?
Jälkimmäisessä tilanteessa voisin itse hyvin kallistua siihen, että järkisyyt riittäävät mainiosti. Ensinnäkin ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla ja arvot kohtaavat jne. voi olla varsin vaikeaa löytää. Toisekseen ei se rakkaus ainakaan minulla riitä suhdetta kasassa pitämään, jollei toisen kanssa ole hyvä olla ja arvot kohtaa jne. Ja kolmannekseen jos toisen kanssa on hyvä olla, arvot kohtaavat jne. niin kyllä minulla ne tunteetkin siihen mukaan tulevat, vaikkei mitään salamarakastumista alunperin olisikaan.Hyvä pointti, jätin ne järkisyyt tarkoituksella kunkin vastaajan määriteltäväksi. Rajasin vain tuntee vs. järkisyyt.
Itse olen mennyt suhteisiini tunteilla. Siksi olen varmasti pettynytkin lähes joka kerta, enemmän ja vähemmän. Nyt viimeisin suhde on tuonut järkisyytkin mukaan. Koska lapset.- Anonyymi00035
Samoja mielipiteitä itselläkin.
Tosin jos on sopiva tyyppi ja sen kanssa kaikki toimii, se tunne kyllä tulee väkisin.
Ainoa ehkä tosiaan on se, miten tuollaiseen tilanteeseen oikein noin päin pääsisikään?
- Anonyymi00038
Jonkun vuoksihan sitä parisuhteessa ollaan miksei sitten järkisyystä.
- Anonyymi00039
Järkisyyt: Isot tissit, kapea vyötärö, iso takapuoli.
Mutta sitten tulee niitä tunteita mukaan pakostikin, joten ei ne olekaan järkisyitä enää silloin?? - Anonyymi00040
Jos järkisyihin lasketaan esimerkiksi se, että kummallakin on samansuuntaiset toiveet elämäntavasta, arvot kohtaavat tai ainakin yhteiseen elämään vaikuttavat arvot, kumpikin ymmärtää toisensa rakkaudenkielen ja keskusteluyhteys on avoin ja kumpikin tulee kuulluksi ja nähdyksi itsenään, niin silloin suhteelle on jo vahva pohja.
Edellämainitut eivät tosin takaa romanttista rakkautta ja seksuaalista kemiaa, jotka erottavat rakkaus/parisuhteen ystävyyssuhteesta.
Eli en ehkä lähtisi parisuhteeseen, jossa on "vain" ystävyydenväreitä, mutta seksuaalinen kipinä yksistään ei riitä pysyvän suhteen perustaksi.
Molempi parempi."Eli en ehkä lähtisi parisuhteeseen, jossa on "vain" ystävyydenväreitä, mutta seksuaalinen kipinä yksistään ei riitä pysyvän suhteen perustaksi."
Tätä makustelin pidemmän aikaa, ei varmasti moni muukaan. Itse en ehkä lähtis enää parisuhteeseen, koska miehiin en tunne mitään vetoa ja naisiin on mahdoton tutustua ilman jotain sisko höpinää. Ja en halua olla sisko.
Niinpä jäis vaihtoehdoksi olla yksin. Eikä se ole huono, eipähän rasitu sydän kun ei tunteile. 😄👍
Mutta ymmärrän enemmistö kokee varmaan kuten sinä.- Anonyymi00043
Tökstöksnöö kirjoitti:
"Eli en ehkä lähtisi parisuhteeseen, jossa on "vain" ystävyydenväreitä, mutta seksuaalinen kipinä yksistään ei riitä pysyvän suhteen perustaksi."
Tätä makustelin pidemmän aikaa, ei varmasti moni muukaan. Itse en ehkä lähtis enää parisuhteeseen, koska miehiin en tunne mitään vetoa ja naisiin on mahdoton tutustua ilman jotain sisko höpinää. Ja en halua olla sisko.
Niinpä jäis vaihtoehdoksi olla yksin. Eikä se ole huono, eipähän rasitu sydän kun ei tunteile. 😄👍
Mutta ymmärrän enemmistö kokee varmaan kuten sinä.Minä taasen en ole koskaan tuntenut vetoa naisia kohtaan vaan miehet on se juttu.
En ole myöskään ystävyys/kaverisuhteissa kokenut, että olisi vaadittu siskoutta tms. Romanttisten naissuhteiden siskousvastimuksista minulla ei sattuneesta syystä ole kokemusta.
Siskoudesta ei ole kokemusta sukulaisuussuhteenakaan, mutten toisaalta ole kaivannutkaan. Kaipa kaverit lapsuudessa riittivät täyttämään kyseisen slotin.
Niin ei taida rasittua sydän, jos ei tunteile, MUTTA harvemmin tunteitaan täysin pystyy määräilemään vaikka välillä järki iskisikin jarrut pohjaan. Anonyymi00043 kirjoitti:
Minä taasen en ole koskaan tuntenut vetoa naisia kohtaan vaan miehet on se juttu.
En ole myöskään ystävyys/kaverisuhteissa kokenut, että olisi vaadittu siskoutta tms. Romanttisten naissuhteiden siskousvastimuksista minulla ei sattuneesta syystä ole kokemusta.
Siskoudesta ei ole kokemusta sukulaisuussuhteenakaan, mutten toisaalta ole kaivannutkaan. Kaipa kaverit lapsuudessa riittivät täyttämään kyseisen slotin.
Niin ei taida rasittua sydän, jos ei tunteile, MUTTA harvemmin tunteitaan täysin pystyy määräilemään vaikka välillä järki iskisikin jarrut pohjaan.Ehkäpä minun kohdalla sitten naisvaistot aistii jotain muuta energiaa ja se sisko on se suojamuuri tai vinkki, en ole sulle muuta kuin "sisko". Koska usein törmään siihen, että naiset rakentaa mun kanssa sen siskomuurin väliin, niin jotainhan ne aistii erilaista minusta?
Tökstöksnöö kirjoitti:
Ehkäpä minun kohdalla sitten naisvaistot aistii jotain muuta energiaa ja se sisko on se suojamuuri tai vinkki, en ole sulle muuta kuin "sisko". Koska usein törmään siihen, että naiset rakentaa mun kanssa sen siskomuurin väliin, niin jotainhan ne aistii erilaista minusta?
Ei kai sitä sisko henkeä tarvita, jos toinen nainen tuntuu neutraalilta ihan kuten mulle miehet tuntuu veljiltä. Ei miltään seksuaalienergiseltä tai kiinnostavalta veljenä enempää. Ehkä se energia austitaan ja siltä suojaudutaan?
No kyllä aika paljon pystyy itse määräämään paljonko päästää ns. ovesta sisään. Ja eipä niitä naisia ole kuin kourallinen joihin vetoa ees tuntisin. Sekin on psyykkistä vetoa ihan ensimmäisenä.Tökstöksnöö kirjoitti:
Ei kai sitä sisko henkeä tarvita, jos toinen nainen tuntuu neutraalilta ihan kuten mulle miehet tuntuu veljiltä. Ei miltään seksuaalienergiseltä tai kiinnostavalta veljenä enempää. Ehkä se energia austitaan ja siltä suojaudutaan?
No kyllä aika paljon pystyy itse määräämään paljonko päästää ns. ovesta sisään. Ja eipä niitä naisia ole kuin kourallinen joihin vetoa ees tuntisin. Sekin on psyykkistä vetoa ihan ensimmäisenä.Tai sitä sisko henkeä voi juuri olla automaattisesti, kun ei kiinnosta muutoin, muttei sitä aleta manaamaan jollei aisti jotain muun vaaraa.
Senkin eron huomaa milloin toiselle tulee "hätä", pitää alkaa äkkiä puolustusmuureja nostattamaan ja silloin on täytynyt jotain aistia sellaista mitä neutraalina ei edes huomaa.Tökstöksnöö kirjoitti:
Tai sitä sisko henkeä voi juuri olla automaattisesti, kun ei kiinnosta muutoin, muttei sitä aleta manaamaan jollei aisti jotain muun vaaraa.
Senkin eron huomaa milloin toiselle tulee "hätä", pitää alkaa äkkiä puolustusmuureja nostattamaan ja silloin on täytynyt jotain aistia sellaista mitä neutraalina ei edes huomaa.Joko se on sitä, että ei halua sinne tunnealueelle toista syystä tai toisesta tai pelottaa ylipäänsä kohdata jotain saman sukupuolen epämääräistä "mies energiaa".
Mut joo kunhan mietin. Ainahan mä. 😅- Anonyymi00052
Anonyymi00043 kirjoitti:
Minä taasen en ole koskaan tuntenut vetoa naisia kohtaan vaan miehet on se juttu.
En ole myöskään ystävyys/kaverisuhteissa kokenut, että olisi vaadittu siskoutta tms. Romanttisten naissuhteiden siskousvastimuksista minulla ei sattuneesta syystä ole kokemusta.
Siskoudesta ei ole kokemusta sukulaisuussuhteenakaan, mutten toisaalta ole kaivannutkaan. Kaipa kaverit lapsuudessa riittivät täyttämään kyseisen slotin.
Niin ei taida rasittua sydän, jos ei tunteile, MUTTA harvemmin tunteitaan täysin pystyy määräilemään vaikka välillä järki iskisikin jarrut pohjaan."Romanttisten naissuhteiden siskousvastimuksista minulla ei sattuneesta syystä ole kokemusta." No miten ihmeessä se nyt gubbe näin on?
Anonyymi00052 kirjoitti:
"Romanttisten naissuhteiden siskousvastimuksista minulla ei sattuneesta syystä ole kokemusta." No miten ihmeessä se nyt gubbe näin on?
Käsittääkseni eivät ihan siskoksina toisiinsa suhtaudu. Lepakot siis. Ois kyllä mahoton tuntea vetoa omaan siskoon. Se tunnemaailma on jo ihan tyystin erilainen. Ja miten toisen näkee.
- Anonyymi00055
Tökstöksnöö kirjoitti:
Käsittääkseni eivät ihan siskoksina toisiinsa suhtaudu. Lepakot siis. Ois kyllä mahoton tuntea vetoa omaan siskoon. Se tunnemaailma on jo ihan tyystin erilainen. Ja miten toisen näkee.
Kohdallani ei siis ole kokemusta siskousilmiöstä romanttisiin naissuhteisiin liittyen, koska en ole koskaan tuntenut vetoa naisia kohtaan vaan miehiä.
Onnekseni ei ole tarvinnut kokea olevani myöskään yksi jätkistä, koska kyseinen rooli ei tunnu omalta, vaan useimmiten saan miesten seurassa kokea olevani feminiininen tai asiallisen kollegaalinen tms. Anonyymi00055 kirjoitti:
Kohdallani ei siis ole kokemusta siskousilmiöstä romanttisiin naissuhteisiin liittyen, koska en ole koskaan tuntenut vetoa naisia kohtaan vaan miehiä.
Onnekseni ei ole tarvinnut kokea olevani myöskään yksi jätkistä, koska kyseinen rooli ei tunnu omalta, vaan useimmiten saan miesten seurassa kokea olevani feminiininen tai asiallisen kollegaalinen tms.Mulle taas on jotenkin luontevaa kokea olevani miesten seurassa, yksi heistä sillä erotuksella että omaan naisen kehon. Ei vaivaa mitenkään, kun naisten seurassa en oikeen tiiä aina miten siinä pitäis olla, semmonen irtonainen olo.
Tökstöksnöö kirjoitti:
Mulle taas on jotenkin luontevaa kokea olevani miesten seurassa, yksi heistä sillä erotuksella että omaan naisen kehon. Ei vaivaa mitenkään, kun naisten seurassa en oikeen tiiä aina miten siinä pitäis olla, semmonen irtonainen olo.
Mä en ihastuessani naiseen tunne itseäni edes naiseksi. Tiedän olevani nainen, mutten tunne olevani. Ja se että tiedän olevani onkin just se mikä mut jähmettää ja vain se. Kun en koe asiaa lesbo vinkkelistä ittekseni. Yhtään. Mutta fysiikkani taas sitä huutaa olemassa olollaan. Eli pää ja keho ei kohtaa, siksi jäädyn. Enkä tee mitään.
Tökstöksnöö kirjoitti:
Mä en ihastuessani naiseen tunne itseäni edes naiseksi. Tiedän olevani nainen, mutten tunne olevani. Ja se että tiedän olevani onkin just se mikä mut jähmettää ja vain se. Kun en koe asiaa lesbo vinkkelistä ittekseni. Yhtään. Mutta fysiikkani taas sitä huutaa olemassa olollaan. Eli pää ja keho ei kohtaa, siksi jäädyn. Enkä tee mitään.
Mä koen sen täysin heterona, ne tunteet ja halut naista kihtaan. Mutta mun kehoni ei täydennä sitä tunnetta, joten ei mitään itua ryhtyä mihinkään väärillä työkaluilla. Tunteetkin voi sammuttaa sen myötä ja vetää oven kii perässä.
Tää se onkin vaikee ihmisten sisäistää paitsi transsukupuolisten päissä tää aukee yleensä heti.- Anonyymi00056
Tökstöksnöö kirjoitti:
Joko se on sitä, että ei halua sinne tunnealueelle toista syystä tai toisesta tai pelottaa ylipäänsä kohdata jotain saman sukupuolen epämääräistä "mies energiaa".
Mut joo kunhan mietin. Ainahan mä. 😅Sen mitä olen toisinaan kohdannut irl voimakkaan maskuliinienergian omaavia naisia, niin eipä ole oikeastaan tullut mieleen suhtautua poikkeavammin, kuin muutoinkaan.
Toisaalta onhan kaikissa feminiinistä ja maskuliinisia energiaa, jos mennään energiatasolle, mutta on asia erikseen kumpi puoli on korostununeempi ja voimakkaampi.
Eniten itseäni hämmentää, jos minut yritetään laittaa selkeästi maskuliinisen energian rooliin, kuten hakea tukea ja turvaa tai suojelijaa tai kovuutta. Tai etenkin, jos nainen hakee minusta kyseisiä ominaisuuksia tai suhtautuu minuun niin, kuin minä suhtautuisin mieheen. Niissä tilanteissa liikun todellakin epämukavuusalueellani. Tökstöksnöö kirjoitti:
Mä koen sen täysin heterona, ne tunteet ja halut naista kihtaan. Mutta mun kehoni ei täydennä sitä tunnetta, joten ei mitään itua ryhtyä mihinkään väärillä työkaluilla. Tunteetkin voi sammuttaa sen myötä ja vetää oven kii perässä.
Tää se onkin vaikee ihmisten sisäistää paitsi transsukupuolisten päissä tää aukee yleensä heti.Sä oot niin kun heteromies on, sulta vaan puuttuu se työkalu eli miehen keho mikä mieheksi tekee ja saa miehenä sut toteutumaan.
Tökstöksnöö kirjoitti:
Sä oot niin kun heteromies on, sulta vaan puuttuu se työkalu eli miehen keho mikä mieheksi tekee ja saa miehenä sut toteutumaan.
Ja kun on naisen keho ja työkalut toteutua kehollisena naisena, niin se on vaan pitäny hyödyntää kehon ehdoilla itsensä ihmisenä. Mutta aseksuaalisuus lienee sen seurausta sitten myös.
Tulee tunteet, muttei haluja. Selkee?Tökstöksnöö kirjoitti:
Ja kun on naisen keho ja työkalut toteutua kehollisena naisena, niin se on vaan pitäny hyödyntää kehon ehdoilla itsensä ihmisenä. Mutta aseksuaalisuus lienee sen seurausta sitten myös.
Tulee tunteet, muttei haluja. Selkee?Ja rakastun ehkä siks sisimpäänkin, enkä niinkään kehoon kun tää homma ei mee mulla suoraviivaisesti kehon mukaan.
Anonyymi00056 kirjoitti:
Sen mitä olen toisinaan kohdannut irl voimakkaan maskuliinienergian omaavia naisia, niin eipä ole oikeastaan tullut mieleen suhtautua poikkeavammin, kuin muutoinkaan.
Toisaalta onhan kaikissa feminiinistä ja maskuliinisia energiaa, jos mennään energiatasolle, mutta on asia erikseen kumpi puoli on korostununeempi ja voimakkaampi.
Eniten itseäni hämmentää, jos minut yritetään laittaa selkeästi maskuliinisen energian rooliin, kuten hakea tukea ja turvaa tai suojelijaa tai kovuutta. Tai etenkin, jos nainen hakee minusta kyseisiä ominaisuuksia tai suhtautuu minuun niin, kuin minä suhtautuisin mieheen. Niissä tilanteissa liikun todellakin epämukavuusalueellani.Luulen, että moni liikkuu silloin cis ihmisenä epämukavuusalueillaan. Ihan kuten me liikutaan, kun meidät nähdään vaan kehon mukaan.
Tökstöksnöö kirjoitti:
Luulen, että moni liikkuu silloin cis ihmisenä epämukavuusalueillaan. Ihan kuten me liikutaan, kun meidät nähdään vaan kehon mukaan.
Toi oma naiskuva, avatarkin ärsyttää mua itteäni ihan helvetisti. Mutta se on siinä koska en voi kieltää anatomiaani naisena.
Koitan vaan kestää sen mikä muille on ihan helppoa. Kun on nainen.Anonyymi00056 kirjoitti:
Sen mitä olen toisinaan kohdannut irl voimakkaan maskuliinienergian omaavia naisia, niin eipä ole oikeastaan tullut mieleen suhtautua poikkeavammin, kuin muutoinkaan.
Toisaalta onhan kaikissa feminiinistä ja maskuliinisia energiaa, jos mennään energiatasolle, mutta on asia erikseen kumpi puoli on korostununeempi ja voimakkaampi.
Eniten itseäni hämmentää, jos minut yritetään laittaa selkeästi maskuliinisen energian rooliin, kuten hakea tukea ja turvaa tai suojelijaa tai kovuutta. Tai etenkin, jos nainen hakee minusta kyseisiä ominaisuuksia tai suhtautuu minuun niin, kuin minä suhtautuisin mieheen. Niissä tilanteissa liikun todellakin epämukavuusalueellani."Eniten itseäni hämmentää, jos minut yritetään laittaa selkeästi maskuliinisen energian rooliin, kuten hakea tukea ja turvaa tai suojelijaa tai kovuutta. Tai etenkin, jos nainen hakee minusta kyseisiä ominaisuuksia tai suhtautuu minuun niin, kuin minä suhtautuisin mieheen. Niissä tilanteissa liikun todellakin epämukavuusalueellani."
Ymmärrän, minua taas päinvastoin vituttaa jos joku ei ymmärrä, etten mä kaipaa noita mieheltä enkä naiselta, ne on jo mussa itsessäni. En mä halua enkä osaa heittäytyä tytösti kenenkään käsivarsille auta mua.- Anonyymi00057
Tökstöksnöö kirjoitti:
"Eniten itseäni hämmentää, jos minut yritetään laittaa selkeästi maskuliinisen energian rooliin, kuten hakea tukea ja turvaa tai suojelijaa tai kovuutta. Tai etenkin, jos nainen hakee minusta kyseisiä ominaisuuksia tai suhtautuu minuun niin, kuin minä suhtautuisin mieheen. Niissä tilanteissa liikun todellakin epämukavuusalueellani."
Ymmärrän, minua taas päinvastoin vituttaa jos joku ei ymmärrä, etten mä kaipaa noita mieheltä enkä naiselta, ne on jo mussa itsessäni. En mä halua enkä osaa heittäytyä tytösti kenenkään käsivarsille auta mua.Minä kyllä toisinaan heittäytyisin mieluusti miehen käsivarsille, jos on kyse suhteesta. Useimmiten vastaus on kuitenkin: pärjää ite. Usein saatan tahtomattani sabotoida miehen kokemusta tarpeellisuudestaan, koska en odottele, että puolestani tehtäisiin tai autettaisiin.
Ammatillisesti ja työn puolesta, minussa on vahvasti piirre pärjäämisestä ja apua on todella hankala ottaa vastaan.
Poikkeuksia löytyy, mutta silloin on kyllä kyse hyvin harvinaisesta ja luottamusta herättävästä persoonasta, jonka tietotaitoa ja ulosantia arvostan ja, josta huokuu vaikutelma, että hän aidosti pyrkii toteuttamaan sen mitä on tarkoituskin.
Esimerkkinä vaikkapa taiteellinen visio, jolloin hän tarjoaa keinoja, jolla vision saa toteutettua tai ehdottaa parempaa ja toimivampaa ratkaisua. Tavallaan siis tajuaa sen mitä ajan takaa ja ymmärtää ajatuskieppini ja jutun ytimen eikä "vain tee". Pitkälti kyse on luottamuksesta ja yhteisymmärryksestä. Erikoista sinänsä, että kyseiset saattavat toteutua vaikkei muutoin olisikaan syvempää yhteisymmärrystä. - Anonyymi00058
Tökstöksnöö kirjoitti:
Luulen, että moni liikkuu silloin cis ihmisenä epämukavuusalueillaan. Ihan kuten me liikutaan, kun meidät nähdään vaan kehon mukaan.
En minä kyseenalaista kenenkään kokemusta identiteetistään tai vastaavasti ristiriitaa, joka syntyy silloin, jos sisäinen identiteetti ei kohtaa ulkoisen kanssa.
Sen kylläkin kyseenalaistan, miksi usein seksuaalivähemmistöjjen edustajilla on tarve hyökkiä minua kohtaan, koska en minä ole vastustanutt heidän oikeuksiaan ja vapauttaan toteuttaa seksuaalisuuttaan saatika vapauttaan elää identiteettinsä mukaisesti.
Ei mitään hajua, että olenko osallistunut viimeksi, mutta maailmankuva muuttuu koko ajan, kun aika kuluu. Perispalikat ei kuitenkaan muutu. Ei tunnekylmää parisuhdetta, kiitos.
- Anonyymi00041
Perspalikat on tosi tärkeät suhteen kannalta.
Anonyymi00041 kirjoitti:
Perspalikat on tosi tärkeät suhteen kannalta.
Haha, joo. Huomasin itsekin virheen (tai no eihän se tavallaan virhe ollut). 😄
- Anonyymi00042
Mu5tasydän kirjoitti:
Haha, joo. Huomasin itsekin virheen (tai no eihän se tavallaan virhe ollut). 😄
No mutta tottahan se on. Mitä isommat ja pyöreämmät, sitä parempi parisuhde.
Jos nyt oikein muistan, niin on ainakin 4 vuotta aikaa ellei 5:kin siitä pulinaketjusta. 😅👍
Saatan kyllä muistaa väärinkin. 🤔
- Anonyymi00046
Ei riitä naiselle pitkällä aikavälillä mies pystyy olla helposti kun toinen antaa luvalla käydä vieraissa lopputuloksena kuinka tehdään naisista helposti pettäjiä miksi mies pyytää mielummin luvan noissa tapauksissa koska järkisyistä olevissa liitoissa ei yhteistä seksielämää ole
Niinno, helposti tulee mieleen et jos tunteita ei ole tai ne on kliinisiä järkisyitä, niin toisesta on silloin hyvin helppo luopuakin. Mikään tunneside kun ei sido ja se on helvetin kylmää se.
Tökstöksnöö kirjoitti:
Niinno, helposti tulee mieleen et jos tunteita ei ole tai ne on kliinisiä järkisyitä, niin toisesta on silloin hyvin helppo luopuakin. Mikään tunneside kun ei sido ja se on helvetin kylmää se.
Ikään kuin robotti robotin kanssa.
- Anonyymi00054
Ainoa järkisyy on hyötysyy.
En tykkää.
VilmaNo jollain asteella kyllä. Sitä mä mietin, että millä tavalla sitä on sitten vaan kaverisuhteessa, kun ne tunteet puuttuu. Ei se seksikään muuta ole kun kaveriseksiä. Ilman tunteita.
Tökstöksnöö kirjoitti:
No jollain asteella kyllä. Sitä mä mietin, että millä tavalla sitä on sitten vaan kaverisuhteessa, kun ne tunteet puuttuu. Ei se seksikään muuta ole kun kaveriseksiä. Ilman tunteita.
Joidenkin mielestä seksi tekee parisuhteen. Minusta taas vasta tunteet tekee parisuhteen. Muita kohtaan ei tunne samoin, kun rakastettuaan. Oli seksiä tai ei.
Tökstöksnöö kirjoitti:
Joidenkin mielestä seksi tekee parisuhteen. Minusta taas vasta tunteet tekee parisuhteen. Muita kohtaan ei tunne samoin, kun rakastettuaan. Oli seksiä tai ei.
Muutenhan kaikki irtosuhteetkin seksisuhteet olis parisuhteita, jos seksi on se mikä tekee parisuhteen.
Eikä tunteet. Mulla tunteet tekee suhteen ja myös sen että haluan seksiä ihmisen kanssa jota kohtaan ne tunteet on kasvanut niin, että haluan hänet parikseni. Jakamaan elämää, ilot ja surut, tunteet ja seksin. Muut on jotain muuta turhempaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 981211
Salaisuudet paljastuu
Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku87834Poliisi pamputti Variskankaalla
Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella31764- 66683
Karita Tykkä mennyt kihloihin.
Onnittelu kuuluu hänelle ja tulevalle aviopuolisolleen.93616- 31593
- 18548
S-ryhmän ihmisoikeuslinja ei kestä omaa hankintaketjuaan
S-ryhmän Israel-boikotin suurin uskottavuusongelma löytyy yllättävän läheltä, SOK:n omien tuotemerkkien hankintaketjuist15541Haavoittuvuutesi on aseista riisuvaa
Harmi, etten voi osoittaa sinulle tunteita. Hyvää yötä miehelle. Naiselta43513- 10466