Uusi Elämä Vanhurskaudessa (Room 6:15-23)

"Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?"
(Room 6:15)

Vastaus on sama tyrmistyminen
kuin ensimmäiselläkin kerralla.

"Pois se!"
(Room 6:15)

Tuo jatkokysymys on sellainen,
että se vesittää kaiken sen,
mitä Paavali oli vastannut
ensimmäiseen kysymykseen.

Kun syntikysymyksen ratkaisu
oli se, että
me olemme kuolleet sille,
niin emme kai enää uudelleen
ala palvelemaan sitä.

"Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,
sen palvelijoita te olette,
jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita,
kuolemaksi,
tahi
kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?"
(Room 6:16)

Kun me kerran olemme
tulleet nimenomaan
vanhurskauden palvelijoiksi,
niin kuinka me palvelisimme syntiä.

"Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte
synnin palvelijoita,
nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi
sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet
vanhurskauden palvelijoiksi!"
(Room 6:17-18)

Paavali joutuu oikein
vääntämään rautalangasta.

"Minä puhun ihmisten tavalla
teidän lihanne heikkouden tähden.
Sillä niinkuin te
ennen annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden
palvelijoiksi laittomuuteen,
niin
antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen."
(Room 6:19)

Miten ihmeessä synnistä vapautettu
voisi haluta takaisin
oikein lupaa kysyen,
että kai minä sentään saan
synnin kanssakin seurustella.

"Sillä kun olitte
synnin palvelijoita,
niin te olitte
vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän
te siitä silloin saitte?
Sen,
jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne
pyhitys,
ja sen loppu on
iankaikkinen elämä."
(Room 6:20-22)

Tietenkin me haluamme
olla vapaat synnistä
eikä suinkaan vapaat vanhurskaudesta.

"Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 6:23)

Israel oli Joosuan johdolla
päässyt Jumalan lupaamaan maahan
pois Egyptin orjuudesta.

Ja sitten Jeesuksen kaima Joosua
ohjeistaa Jumalan kansaa
Uuteen elämään Jumalan maassa.

Ensimmäiseksi on
tehtävä parannus eli
selvä pesäero entiseen.

"Niin peljätkää nyt Herraa,
palvelkaa häntä
nuhteettomasti ja uskollisesti
ja poistakaa ne jumalat,
joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran
ja Egyptissä,
ja palvelkaa Herraa."

Kysymys on totisesta ratkaisusta.

"Mutta jos pidätte
pahana palvella Herraa,
niin valitkaa tänä päivänä,
ketä tahdotte palvella,
niitäkö jumalia,
joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran,
vai amorilaisten jumalia,
niiden,
joiden maassa te asutte."

Joosuan (Jeesuksen)
perhekunta palvelee Herraa.

"Mutta minä
ja minun perheeni palvelemme Herraa."

Ja kansa teki ratkaisun
vastaten Paavalimaiseen tyyliin:

"Silloin kansa vastasi ja sanoi:
'Pois se,
että me hylkäisimme Herran
ja palvelisimme muita jumalia!
Sillä Herra on meidän Jumalamme,
hän,
joka johdatti meidät
ja meidän isämme
pois Egyptin maasta,
orjuuden pesästä,
ja joka teki meidän silmiemme edessä
suuret tunnusteot
ja aina varjeli meitä sillä tiellä,
jota me vaelsimme,
ja kaikkien niiden kansojen keskellä,
joiden kautta me kuljimme.
Ja Herra karkoitti
meidän tieltämme kaikki ne kansat,
myös amorilaiset,
jotka asuivat tässä maassa.
Sentähden me palvelemme Herraa,
sillä hän on meidän Jumalamme'."

(Joos 24:15-18)

Me olemme Kristuksessa.
Ja elämme
Hänen Vanhurskaudessaan.

Mutta tosiasia on,
että me olemme koko
maailisen vaelluksemme ajan
taistelukentällä.

Tai oikeammin minä itse
olen se taistelukenttä.

Ja niin oli Jumalan maakin
taistelukenttä ja on edelleen.

Uskovalla on edessään
Uusi Elämä ... taisteluissa

Eipä sullakaan ole mitään vartijaa sydämesi ovella ole; annat tulla kaikki ja siinä järjestykessä kuin mieleesi juolahtaa.
Toki puhut jumalasta mikä on kiintoisa aihe kumminkin. Ikävä kyllä liian rönsyilevää kirjoitus