Pilkkusäännötkö turhia?

1. lausessa poliisipartion auto ajoi piikkimaton yli. 2. lausessa jokin muu auto.
??

Kielen sääntöjen mukaan olet tietysti oikeassa: virke "Toinen poliisipartio oli levittänyt Kajaanintielle piikkimaton, jonka yli auto ajoi, ja jatkoi matkaansa renkaat tyhjenneinä" on väärin pilkutettu ja vieläpä niin, että virkkeen merkitys on teoriassa aivan toinen kuin on tarkoitus. Tässä, kuten yleensäkin, asiasisältö yleensä ohjaa jäsentämään virkkeen oikein, vaikka pilkutus on väärin ja muodollisesti jopa toista jäsennystä merkitsevä.

Toisaalta perusongelma on se, että koko virke on rakennettu liian vaikeaksi. Se on kirjoittajalle liian vaikea pilkuttaa, mutta ennen muuta se on lukijalle liian vaikea lukea. Se on myös kömpelö ja epälooginenkin, koska se ilmaisee joka-lauseella ajallista järjestystä, vaikka sen pitäisi olla pääsanaansa kuvaava tai sen merkitystä rajaava relatiivilause.

Sujuvampi ilmaisu olisi:

"Toinen poliisipartio oli levittänyt Kajaanintielle piikkimaton. Auto ajoi maton yli mutta jatkoi matkaansa renkaat tyhjinä."

Ylimääräisenä bonushyötynä selvennyksestä on, että pilkutus ei ole ongelma. Jos joku haluaa, voi panna pilkun mutta-sanan edelle. Ymmärrettävyyteen saati merkitykseen se ei vaikuta.

Mitä suomen sanajärjestykseen tulee (joka olisi sopinut eri viestin aiheeksi), niin se ei suinkaan ole vapaa. Se vain ilmaisee vivahteita ja painotuksia pikemminkin kuin kieliopillisia perussuhteita tai lauseen perusmerkitystä. Lisäksi kaikki sanajärjestykset eivät suinkaan ole mielekkäitä. Yleensä muunneltavuus koskee ns. lausekkeiden keskinäistä järjestystä, ei sanojen yleensä.

Ajatellaanpa vaikkapa seuraavaa lausetta: "Vanhan poliisimiehen koira otti kiinni pakenevan rikollisen." Voimme järjestää sen lausekkeita eri järjestykseen, esimerkiksi "Pakenevan rikollisen otti kiinni vanhan poliisimiehen koira." Sen sijaan seuraavassa on jo merkitys ihan täysin muuttunut: "Vanhan rikollisen koira otti kiinni pakenevan poliisimiehen." Määritteitä ei siis sovi vaihdella.

Mainitsemasi esimerkki on tyyppiä, joka yleensä mainitaan suomen lauseopeissa havainnollistamaan, että suomessakin on kuin onkin tilanteita, joissa pelkkä sanajärjestys ilmaisee olennaisia kieliopillisia suhteita. Vaihtelussa "auto ajoi" ~ "ajoi auto" on kyse definiittisyyden ja tunnettuuden ilmaisemisesta sanajärjestyksellä. Esimerkiksi englannissa käytettäisiin vastaavassa tapauksessa artikkelia samaan tarkoitukseen (the car ~ a car).