Subjunktiivi?

Kyllä siinä on konjunktiivi. Konjunktiivia käytetään eräissä sivulauseissa, jotka ovat alistettuja esimerkiksi toivomista ilmaiseville lauseille. Yksi tapaus on sellainen, jossa wish-verbille alisteisessa lauseessa esitetään toivomus, jonka toteutuminen on mahdotonta tai ainakin epätodennäköistä.

Suomen kielessä on vanhastaan käytetty tästä vieraiden kielten moduksesta nimitystä "konjunktiivi" (muun muassa siksi, että latinan kieliopissa on "coniunctivum"). Näin vielä ainakin Eino Miettisen "Englannin kieliopin" vuoden 1967 painoksessa. Nykyisin on lähinnä englannin vaikutuksesta ruvettu käyttämään myös nimitystä "subjunktiivi".

Tuo sana 'sermon' pani miettimään, josko se ja 'ceremony' olisivat jotenkin samaa juurta. Osaisiko kuka sanoa?

Mietityttipä sekin, onko sanalla 'mondial' merkitystä englannin kielessä, kun niinkin englantiin istuvalta vaikuttaa. En löytänyt. Ranskaa se kuitenkin näyttäisi olevan – 'maailmanlaajuinen', 'globaali' tms. Käytössä mm. Il cavallino rampanten eräänä mallinimenä. Ranskaksi kai maailma on 'le monde', kun taas saksan 'der Mond' on meistä etäämpänä. Naapurikansojen kielet eroavat toisistaan 380.000 kilometriä!

'Sermon' siis on 'saarna' englanniksi. 'Saarnaajaa' taas ei taida saada samasta juuresta, vaan yleisin sana lienee 'preacher'. Jos saarnaajalla on veli, niin pitäisikö uskoa hänen olevan 'predicant'? (Sanakirjani mukaan 'saarnaajaveli' = 'predicant'). Mitenkähän sisar – päästetäänkö vieläkään mondiaalisesti kaikkialla seremonioihin päästämään suustaan predikaatteja ja subjekteja 'in sermonizing tone'??

Piplian puolelle jos mennään, niin 'Saarnaajan kirja' lienee englanniksi 'Ecclesiastes'. Adjektiivi 'ecclesiastical' puolestaan merkinnee lähinnä 'kirkollista'.

Kirkoissa (ransk. église) niitä seremonioita varmaankin eniten pidetään, joissa saarnoja saa kuullakseen?