Henkilön sukuinimi on Löppönen-ter Weele.
Mistä moinen?
En usko kirjoitusvirheeseen, koska nimi on useassa paikassa tuossa muodossa.
Tuntuu kuin 'Löppöseen' olisi liitetty 'ter Weele'
Eli, onko liitos tehty välimerkillisesti täysin oikein?
(HUOM: nimi Löppönen on tässä yhteydessä muutettu toisesta nen-päätteisestä suomalaisesta sukunimestä)
Mistä moinen?
En usko kirjoitusvirheeseen, koska nimi on useassa paikassa tuossa muodossa.
Tuntuu kuin 'Löppöseen' olisi liitetty 'ter Weele'
Eli, onko liitos tehty välimerkillisesti täysin oikein?
(HUOM: nimi Löppönen on tässä yhteydessä muutettu toisesta nen-päätteisestä suomalaisesta sukunimestä)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun neiti Ykkönen avioituu herra Kakkosen kanssa, hän voi ottaa sukunimekseen Ykkönen-Kakkonen. Tällaiset tapaukset eivät kai ole edes harvinaisia?
Jos neiti Löppönen avioituisi herra von Klerckerin tai herra af Enehjelmin kanssa, olisivat sukunimet Löppönen-von Klercker tai Löppönen-af Enehjelm nähdäkseni yhtä lailla mahdollisia. Ihmettelisitkö niitä?
Miksi ei sitten Löppönen-ter Weele olisi mahdollinen?
Sukunimi ter Weele vaikuttaa hollantilaisperäiseltä.
Kiitos vastauksesta.
Ja vastaus kysymykseesi. Kyllä ihmettelisin Löppönen-von Klerckerinkin kirjoitusasua ja haluaisin varmistaa sen oikeinkirjoituksen.
Hankalia kysymyksiä, eikä nimilaki määrittele kirjoitusasua. Itse asiassa nimilain mukaan ei kyse ole yhdistelmänimen ottamisesta, vaan kahden sukunimen käytöstä yhdessä. On hyvin vakiintunut tapa, että nimet kirjoitetaan tällöin niin, että niiden välissä on yhdysmerkki. Mutta jos toinen nimistä on kaksiosainen, ei käytännöstä eikä nimilaista oikein saa osviittaa.
Jos kuitenkin kahden sukunimen käyttö yhdessä tulkitaan yhdyssanaksi, jossa on yhdysmerkki, niin kielen yleisten normien mukaan kirjoitusasu olisi "Löppönen- ter Weele", ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.4.html#sanal
Tulos on omituinen, joten mieleen saattaa tulla, että kirjoitetaan ilman mitään välimerkkejä, vain sukunimet peräkkäin: "Löppönen ter Weele".
Aina vaan vaikeampaa.
"Niitä kannattaa välttää melkein mihin hintaan hyvänsä", kertoi tuo linkkisi. Mutta sukunimen käyttöä kun on melko vaikea välttää...
Ongelmalta tietysti vältyttäisiin, jos naimisissa olevat käyttäisivät vain yhtä nimeä. :-)
Välitin ongelman kielitoimiston pähkäiltäväksi, ja tähänkin asiaan otettaneen kantaa Kielikellon merkkiaiheisessa teemanumerossa lähiaikoina. Ikävä vain, että asiassa ei taida olla kovin hyviä vaihtoehtoja. "Löppönen ter Weele" olisi muuten sopiva, mutta se ei vastaisi nimiyhdistelmien yleistä kirjoitusasua (Löppönen-Pöppönen).
Miltäpäs kuulostaisi, jos valmiiksi kaksiosaista sukunimeä kantava naisihminen saisi puolisokseen vaikkapa seuraavanlaisen sukunimen haltijan ja päättäisi koettaa, josko rekisteriviranomainen suostuisi hyväksymään sukunimeksi koko rimpsun yhteen köytettynä?
http://www.fraunberg-ylisuvanto.com/
http://www.helsinki.fi/kalenteri/hy/tapahtuma/200303/200303221200_7364.html
Naimisiinmenosta kun on puhe – se suomen kielen kuuluisa vokaali-ihmesana HÄÄYÖAIE! Sehän oli saksaksi: "an - auf - hinter - in - neben - über - unter - vor -zwischen".
Mitenkähän mahtaisi nimiviranomainen suhtautua sukunimeen, joka muodostuisi yhdistämällä kaksi valittua vaikka seuraavaisista, ennestään yhdistämättömistä (sic!) sukunimistä:
Timonen-Nissi, Uusi-Illikainen, Marttila-Tornio, Pintamo-Kenttälä, Oinas-Panuma,...
Tuon von und zun olen tarkistanut aiemmin!
Ja vokaali-ihmesanan pistän pykälällä paremmaksi: RIIUUYÖAIE.