Alkuliite iso-

Eiköhän isosiskolle ole yhtä käypä ja minun mielestäni parempikin muoto kuin isollesiskolle. Terveisin Isometsässä isoäidin mökkiä kyttäävä iso paha susi.

Mitä tarkoittaa iso- -etuliite esimerkiksi kemian kielessä: isopropanoli, iso-oktaani jne...

Sanassa "isomummi" ei alkuosa taivu. Sanassa "isosisko" voi alkuosa taipua tai olla taipumatta; taipumattomuus näyttäisi olevan selvästi yleisempää. Kirjoitit siis oikein, mutta isosiskon osalta vähemmistössä olevan tavan mukaan.

Taustalla on se, että alkuosalla on näissä eri merkitys. "Isosisko" tarkoittaa vanhempaa siskoa ja viittaa vanhemmuuteen konkreettisella, kokoa tarkoittavalla ilmauksella (vaikka isosisko ei aina olekaan isompi). "Isomummi" taas on vieraiden esikuvien mukaan muodostettu ilmaus. Tietysti jälkiosakin on vierasperäinen (< mormor), mutta tarkoitan tässä sitä, että "iso-" tällaisessa merkityksessä on merkityslaina (vrt. esim. saksan "Grossmutter" 'isoäiti'). Niinpä alkuosalla "iso-" ei miellettäne olevan selvää adjektiivista merkitystä vaan se on etuliitteen tapainen.

Ison-Britannian nimen moni taivuttaa normien vastaisesti, jopa hyvin virallisessa kielenkäytössä.

Suomalaisten sukunimien alussa ei osaa "Iso-" yleensä taivuteta yleiskielessä, ks.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielikello/sukunim.html

Murteissa saattaa alkuosa kuitenkin taipua, koska se rinnastetaan talon (tilan) nimeen. Tämän mukaisesti on tapana puhua Isontalon Antista - ainakin laulussa, joka muutenkin on hiukan murreväritteinen, ainakin alun perin (esim. kaharen = kahden, komian = komean).

Normaalissa asiatyylissä, jossa käytetään vieraiden mallien mukaan suomeen vakiinnutettua nimijärjestelmää, kirjoitetaan Antti Isotalosta, jos kyse on nykyajan henkilöstä. Ilmaus "Antti Isostatalosta" olisi periaatteessa sallittu, mutta käytännössä liian outo käytettäväksi.

ISO-standardeista ei ole apua, eikä edes SFS-standardeista, koska ainoa varsinaisesti suomen kielen kirjoittamista käsittelevä SFS-standardi on SFS 4175, ja se rajoittuu numeroiden ja (erikois- ja väli)merkkien kirjoittamiseen.

Muuten, kansainvälisen standardointijärjestön ISOn virallisen kannan mukaan "ISO" ei ole lyhenne vaan nimi, joka johtuu kreikan sanasta "eisos" (myöh. "isos") 'samanlainen'. Tässä on paitsi vähän keksityn oloista etymologiaa myös tuulahdus oikein ummehtunutta ilmaa, sillä modernissa maailmassa standardointi ei ole niinkään samanlaiseksi tekemistä kuin yhteensopiviksi tekemistä. Joka tapauksessa "eisos" on se sana, josta on peräisin monen sivistyssanan iso-alku (isobaari, isotooppi, isomorfinen jne.), joka ei tietenkään koskaan taivu.