Kumpi on oikea genetiivimuoto persoonapronomini ne:stä? Vaihtelen sanoja "niiden" ja "niitten".
Entä "keiden" ja "keitten" (perusmuoto:kuka)?
Entä "keiden" ja "keitten" (perusmuoto:kuka)?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kumpikin muoto on oikein. Makuasia kumpaako käytät.
>Entä "keiden" ja "keitten" (perusmuoto:kuka)?
Kumpi vain.
--
Että näin on, mutta suomen kielessähän on kielioppi yleensä hyvin tarkka, eikä hyväksytä kuin yksi muoto. Murteet ovat sitten erikseen. Ruotsinkieliset eivät osaa koskaan päättää, vierasperäiset sanat taivutetaan. Radiollakin heillä on monta eri taivutusta.
Jompikumpi k.o. muodoista on tietysti vanhempi kuin toinen, mutta kumpi?
>Että näin on, mutta suomen kielessähän on kielioppi
>yleensä hyvin tarkka, eikä hyväksytä kuin yksi muoto.
Kielioppi ei käske eikä kiellä ketään eikä mitään: se on vain kuvaus siitä, miten kieltä käytetään.
Ne jotka "eivät hyväksy kuin yhden muodon", ovat tavallisesti vain [puutteellisesti kieltä-tuntevia] "opettajia", joiden kielitajuun on jostain kumman syystä päässyt luutumaan käsitys jostakin aina vain yhdestä oikeasta tavasta ilmaista asioita.
>Jompikumpi k.o. muodoista on tietysti vanhempi
>kuin toinen, mutta kumpi?
Vaikea sanoa, onko asia näin. Saattavat toki olla yhtä vanhoja molemmat. Toinen on vahva-asteinen ja toinen heikkoasteinen muoto.
Päässäni on 30:n vuoden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen hataria muistoja oppikoulun suomenkielen opetuksesta.
Jos tiedän jonkun linkin, jossa asiasta kerrotaan lisää, olen kiitollinen. Kumpi on vahva/heikko muoto?
Näiden (tai näitten) asioiden takia ei kannata yöuntaan menettää. Monikon genetiivi vain on suomen kielessä monimuotoinen. Puhtaasta makuasiasta ei ole kyse, vaan lauseyhteys vaikuttaa siihen, kumpi (tai yleisessä tapauksessa mikä) monikon genetiivin muodoista on parempi. Lyhyempi on yleensä suositumpi.
Kyse ei ole astevaihtelusta ainakaan sanan normaalissa merkityksessä, vaan kummassakin muodossa vartalona on ne-pronominin epäsäännöllisesti muodostuva monikkovartalo nii-. Siinä ei ole mitään klusiilia eikä siten astevaihteluakaan. Nykykielen kannalta vartaloon yksinkertaisesti liittyy pääte -den tai -tten.
"Iso suomen kielioppi" mainitsee s. 110, että -den ja -tten ovat ns. vapaassa vaihtelussa ja että asiaproosassa -den on selvästi yleisempi kuiten -tten. (Yleisyyssuhde on erään tutkimuksen mukaan noin 97 : 3.) Puhutussa kielessä tilanne saattaa olla toinen*), mutta tämä riippuu murteesta ja puhujasta.
*) Kenties siksi, että d-äänne ei kuulu useimpien murteiden äänteistöön. Kun tarjolla on toinen vaihtoehto, se valitaan. "Niitten" ei vaikuta sen enempää murteelliselta kuin kirjakieliseltäkään, kun taas "niiren", "niien" jne. olisivat murteellisa, "niiden" vähän teennäisen oloinen. Tämä oli omaa spekulaatiotani.
Niiden ja keiden se pitää olla. Niitten ja keitten on jotain vääntöä.