Pienoistarinoita.

luotsasin kaikkeni tuohon kalevalaan...heh..

Aikana jolloin TIETOKONEITA ei oltu vielä keksitty, prinssi rohkea istui VALKOISEN hevosensa SATULAAN povessaan kaunis SINISIMPUKAN kuori neidolle lahjoitettavaksi. AURINKO antoi lähtevän prinssin ajatuksiin valonsäteitään ja kuvan neidosta Juhannusaattona häähuntuun puettuna.

*huh huh*

Aamu aurinko kimmeltää taivaanrannalla. Satuloin hevosen, lähteäkseni katsomaan, saanko auringon säteen kiinni. Rannalle tullessani aurinko ei antanut säteitään kiinni, vain sinisimpukoiden kuoret olivan valkoisella hiekkarannalla. En uskaltanut koskettaa sinisimpukan kuoria, vaan menin kotiin ja kirjoitin näkemäni muistiin, tietokoneelle, jokaisen luettavaksi.

Hups, siinähän se, tarina aamusta ja elämän autereisuudesta.

Teksti TIETOKONEEN ruudulla

*Lähtisitkö aluksi vaikka syömään?*

Ehdottamani Menu:

AURINKOsalaatti
SINISIMPUKKAkeitto
LampaanSATULA

Jälkiruoaksi Hellyyttä ja Hyviä Tapoja

LÄHTÖaika valittavissasi.
Jos vastat kyllä, kuljettajani noutaa Sinut VALKOISELLA kantticupeellani.
Onhan Sinulla tilaa kukkamerelle?

Se Salaisin

Nyt kyllä täytyy repäistä itsensä TIETOKONEELTA. Pakollinen kauppaanLÄHTÖ on edessä, Kaapissa ei ole kahvinmuruakaan, SINISIMPUKOISTA puhumattakaan.

Ihanaa, ulkona paistaa AURINKO! Hyppään VALKOISEN polkupyöräni SATULAAN ja alan polkea kohti kirkonkylää. Onneksi nykyään on kaupat auki sunnuntaisinkin. ;)))

AURINKO on jo laskenut ajat sitten, LÄHTÖ Karibialle on aamulla klo 8. Istuudun TIETOKONEEN SATULAtuolille ja laitan virrat päälle. Ruutu muuttuu VALKOISEKSI. Haen viimehetken tietoja reissukohteestai. Olen aina halunnut nähdä SINISIMPUKAN aidossa ympäristössä ja nettitiedoilla kuvittelen löytäväni parhaat sukelluspaikat.

Huikaisevan sininen äärettomyys,
meren suolainen tuoksu.

Ylhäällä ja alhaalla.

Suitset höyhenenkeveinä kädessä,
hiekkaa varpaiden välissä.

Lämmin puhallus hyväilee niskaa.

Valkoinen silkinpehmeä karva,
vangittu vapaus odottaa.

Olen sinisimpukka.

Lähtö,
matkalla ei minnekkään.

Satula narahtaa ja olemme yhtä,
tanssivin askelin pitkin vesirajaa.

Aurinko,
varjosta valoon.

Todellisuus.
Sinisenä hohtava ruutu,
koneen lämmin henkäys,
sormet hyväillen näppäimistöä ja
jyskyttävä päänsärky.

Elossa ja Kuollut.

Huomenta:)

Kusti käveli kiukkuisin askelin maantietä pitkin ja pöly säesti tuprahdellen miehen ajatuksia.
Aurinko sai hien valumaan ja valkoisen paidan kainaloita koristivat laajenevat hikiläikät.

"Saamarin akat", Kusti tupisi ja roiskautti syljen pientareelle.

Kustia nolotti ja ajatusten palatessa taaksepäin, puna syveni miehen kasvoilla entisestään.

Elma oli kiehtonut miehen mieltä jo pitkään.Rehevä, nauravainen nainen.Kusti oli autellut Elmaa pikkuaskareissa jo vuosikausia.Elma oli vilkutellut silmää ja keitellyt välillä pirtissä pullakahvit.

Lopulta Kusti oli rohkaissut mielensä.Olihan Elman merkit olleet selviä jo pitkään.Juhannustanssit olisi oiva hetki aloittaa yhteinen taival.
Elman pyörän satula piti vaihtaa ja samalla reissulla Kustista piti tulla onnellinen ja akallinen mies.

Kusti oli marssinut pirttiin ja kaivanut taskustaan sinisimpukan, kalleimman aarteensa.Se jouti jo pois, kohta Kustilla olisi jotain vieläkin rakkaampaa.

Pirtti oli tyhjä ja kammarista kuului Elman heleää hyräilyä."Päivää", Kusti koetti estää ääntään värisemästä.
Oi Elma, kamarin ovensuussa seisoi Elma hymyillen
, poskilla tyttömäinen puna.

Sanattomana Kusti ojensi simpukkaa, katse nauliintuneena Elman syvänsinisiin silmiin.
Elma siirtyi askeleen eteenpäin ja naisen taakse ilmestyi jykevä hahmo.

"Mitä perrr...", Kusti sopersi, kului hetki ja Kusti ymmärsi.
"Nyt tuli lähtö", kiukku valtasi miehen, simpukka katosi taskuun ja Kusti pyörähti ovesta pihamaalle.

"Kaikenlaisia kravattisonneja", Kusti potkaisi kiveä kiukkuisesti.Tokihan hän oli Anteron, kulmakunnan seminologin tunnistanut.
Käsi hapui taskusta tupakkimassia, osui simpukkaan.
Aurinko kimalteli sinisessä kuoressa, kun simpukka matkasi ohrapeltoon.

Ilman akkaa Kusti ei aikonut päiviään päättää.Heti huomenna linja-autolla kaupunkiin ostamaan se mööpeli, tietokone.

Kusti tapaili vihellellen sävelmää ja nyökytteli tyytyväisenä.

Tarina ajalta kauan ennen TIETOKONE aikaa.

Kesäinen ilta hämärtyi, AURINKO heitti hyvästiksi viimeisiä säteitään häviten lopulta näkymättömiin kaukaisten nummien taakse. Nojasin valkean koivun runkoon ja odotin. Odotin ja kuuntelin. Lempeän tuulen huminan ja joen läheisen kosken pauhinan yli kuulin viimein rantapolulta lähestyvän kavion kopseen. Hymyilin, hän tulee, kaipaus ja jälleen näkemisen riemu melkein salpasi hengityksen. Hämärässä erotin lähestyvän hahmon, mies pysäytti hevosen, hyppäsi SATULASTA ja saman tien olin jo vahvojen käsivarsien syleilyssä. Olen niin kaivanut sinua mies kuiskasi ja tunsin huulillani kiihkeän suudelman, aika pysähtyi oli vain tämä hetki jonka toivoin jatkuvan tästä ikuisuuteen. Kuu oli jo nousut taivaalle himmeästi valaisten ja syventäen varjoja joen rannalla. Tunsin kuumat kyyneleeni poskillani, tiesin että jälleen LÄHTÖ ja ero olisi edessä. Kas tässä, mies otti esille pienen VALKOISEN kankaisen liinan, aukaisi sen ja painoi käteeni SINISIMPUKAN kuoren, siihen oli kaiverrettu sanat, rakastan sinua. Mies katseli kasvojani hämärässä, käsi siveli hellästi kyynelten kastelemaa poskeani, älä itke rakkaani tulenhan taas, suudelma otsalle ja hän oli poissa, kavioiden kopseen hävitessä tuulen huminaan ja läheisen kosken pauhuun.

AURINKO paitoi tosi kuumasti.Pian olisi LÄHTÖ lasten kanssa uimaan,mutta kun en millään malttaisi jättää tuota TIETOKONETTA ja kaffeepalstaa...No,käväsen ipanoiden kanssa vähän rannalla,ehkä itsekkin saisin vähän väriä tähän koroppaan,kun olen kuin valkoinen kalkkuna...niin, ja eihän sitä tiedä,vaikka löytäisin sieltä ihanan sinisimpukan...:)

(plääh...hävettää ny laittaa tää sinne ku äkkiä rustasin, mut eihän mua kukaan näe..:DD )

AURINKO porottaa taas siniseltä taivaalta... tai näkyyhän muutama VALKOINEN pilvenhattarakin siellä, jos tarkemmin katsoo.
Kohta LÄHDEN nostamaan pyörän SATULAA vähän ylemmäksi, että on helpompi polkea. Voisi pyöräillä tuonne meren rantaan käveleskemään ,ja jopa kuvitella löytävänsä sieltä SINISIMPUKAN kuorenkin :=))))
TIETOKONEEN ääressä en ainkaan tätä päivää aio istua. Se on varma!

Hyvää kesäpäivän jatkoa :=)))

Vanha mies avasi karhean köyden, kääri sen kiepiksi toiseen käteensä ja astui veneeseen. Meri oli peilityyni. Vanhus istuutui, asetti airot hankaimiin ja alkoi soutaa verkkaisesti. Vene liukui kuten veneentekijän veneen kuuluukin; merta hellästi avaten ja kunnioittaen.

Mies katseli loittonevaa rantaa ja veneensä tekemiään väreitä. Tuntui rikokselta rikkoa tyyni pinta. Nouseva aurinko korosti kasvojen syviä uurteita. Hänen vanha, satulakattoinen mökkinsä erottui mustana siluettina. Lapsuuden uimapaikka oli nyt rehevää lepikkoa, sinisimpukka veljineen kadonnut rantakivistä ja hiekkapohjan vallannut upottava muta.

Mies souti pois saarten suojista. Meri avautui miehen takana suurena. Uloimman saaren kaislikosta lipui valkoinen joutsen veneen vierelle. Mies huokaisi ja jatkoi rauhallista souteluaan yhä kauemmas avomerelle ylvästä lintua katsellen. Pikimustat silmät kohtasivat vanhuksen siniharmaat.
-Tulit sitten saatille.., mies sanoi hiljaa, hymyili sitten ja nosti vettä tiputtavat airot veneen sisäpuolelle.

Satulakattoisen mökin tuvassa hurisi vanha tietokone. Koppurasormisen vanhuksen oli helpompaa kirjoittaa sillä kuin kynällä. Näytöllä oli lyhyt viesti.
"Lähtö tuli, hyvä oli elämä. Hyvillä mielin kohtaan Tuonelan joutsenen. Terveisin Kalle.
p.s. Veneen saapi löytäjä pitää."

Hänen VALKOINEN SATULA,
tiukka SINISIMPUKKA
kuperakumpuinen AURINKO.

Taon tarkasti kuin TIETOKONE
kunnes tulee LÄHTÖ
siemenille suvilento.