Tuota noin.. Haluaisin tässä purkaa omia tuntemuksiani ja toisten kokemuksia otetaan avoimin mielin vastaan...Elikkäs...
Valmistuin hoito-alalta jokunen aika sitten ja nyt jo tiedän ettei se ala ole minulle sopiva.. En jaksa ammatin vastuullisuutta.. Enkä alaa jolla naiset puukottavat toisiaan selkään ja puhuvat toisistaan pahaa..
Haluaisinkin opiskella uuden ammatin muttako tuntuu välillä että olen jo liian "vanha".. Sitten vielä kaikki jaksavat ihmetellä miksi vaihdan alaa kun hoitotyötä olis niin paljon tarjolla jne.. Muttako ei jaksa sitä.. Onko muita joille on käynyt näin? Miten olette asian ratkaisseet? Kaikki kokemukset otetaan vastaan..
Ammatin vaihto
Kahden lapsen äiti
15
3274
Vastaukset
- virheen
mulla oli hyvä ammatti, mutta koin sen raskaaksi. ajattelin vaihtaa alaa nimenomaan hoitoalalle. ensimmäisen opintovuoden aikana koin, että voi hitto mitä oon menny tekemään. aivan väärän ratkaisun. ammatti sinällänsä jo raskas puhumattakaan mainitsemistasi muista asioista. Lopetin rohkeasti ja lähdin kouluttautumaan eteenpäin vanhaan ammattiin ja tuntuu hyvälle!
Sitä ei ole koskaan liian vanha opiskelemaan uutta lisää tms. itse olen jo reilu kolmekymppinen. pitää vain ajatella, että mitä sitä koko loppuelämänsä haluaa tehdä, kun eläkeikäkin nousee kokoajan.- Rose_
Mulla on ihan samanlaiset fiilikset tuon hoitoalan suhteen kuin aloittajalla. Huhhuh, työ (liian) vastuullista minulle ja voi hyvänen aika sitä piruilua ja kyräilyä toistensa selän takana, sekä yleistä ärtymystä ja tiuskintaa (väsymyksestäkö lie johtuvaa vai ihan vaan naisvaltaisesta alasta vai mistä -harjoittelukokemuksia nämä). Olen vielä alan opiskelija, mutta nyt tuntuu että alkaa riittää. En viihdy alalla ja persoonallisuuteni ei siihen sovi.
Mietinkin tässä, että ilmoittaudun poissaolevaksi siihen saakka kunnes saan uuden koulupaikan. Haaveissa siintää ihan erilaset urasuunnitelmat ja -haaveet. Pelottaa vaan tuo "itsensä irtinykäisy" tuolta koulumaailmasta, mitä jos en saakaan toivomaani koulupaikkaa. Olenko jo liian vanha aloittamaan opiskelun taas alusta?
Toisaalta miksi kiduttaa itseään jossain sellaisessa, mistä itse ei pidä. Päälimmäisenä mulla kuitenkin on halu olla onnellinen ja tehdä juuri sitä minkä itse kokee mielekkääksi. - 2 lapsen äiti
Rose_ kirjoitti:
Mulla on ihan samanlaiset fiilikset tuon hoitoalan suhteen kuin aloittajalla. Huhhuh, työ (liian) vastuullista minulle ja voi hyvänen aika sitä piruilua ja kyräilyä toistensa selän takana, sekä yleistä ärtymystä ja tiuskintaa (väsymyksestäkö lie johtuvaa vai ihan vaan naisvaltaisesta alasta vai mistä -harjoittelukokemuksia nämä). Olen vielä alan opiskelija, mutta nyt tuntuu että alkaa riittää. En viihdy alalla ja persoonallisuuteni ei siihen sovi.
Mietinkin tässä, että ilmoittaudun poissaolevaksi siihen saakka kunnes saan uuden koulupaikan. Haaveissa siintää ihan erilaset urasuunnitelmat ja -haaveet. Pelottaa vaan tuo "itsensä irtinykäisy" tuolta koulumaailmasta, mitä jos en saakaan toivomaani koulupaikkaa. Olenko jo liian vanha aloittamaan opiskelun taas alusta?
Toisaalta miksi kiduttaa itseään jossain sellaisessa, mistä itse ei pidä. Päälimmäisenä mulla kuitenkin on halu olla onnellinen ja tehdä juuri sitä minkä itse kokee mielekkääksi.itse olen kanssa jättänyt vieraaksi kokemani alan kesken ja etsiytynyt ihan muulle alalle.Monet hoitsut sortuu siihen ajatteluun että kärsimys kasvattaa kirkkaimman kruunun mutta aivan turhaa se on itseensä väkisin ajaa loppuun.Elettävänä on vaan tää yksi elämä ja itseämme varten, joten miksi kitkuttaa vastenmielisessä hommassa.Ihminen ei oo missään vaiheessa liian vanha opetteleen uutta hommaa itelleen.Tsemppiä sulle minkä tien nyt valitsetkin..kyllä ihminen saa nauttia myös työstään!
- Alkup.
Rose_ kirjoitti:
Mulla on ihan samanlaiset fiilikset tuon hoitoalan suhteen kuin aloittajalla. Huhhuh, työ (liian) vastuullista minulle ja voi hyvänen aika sitä piruilua ja kyräilyä toistensa selän takana, sekä yleistä ärtymystä ja tiuskintaa (väsymyksestäkö lie johtuvaa vai ihan vaan naisvaltaisesta alasta vai mistä -harjoittelukokemuksia nämä). Olen vielä alan opiskelija, mutta nyt tuntuu että alkaa riittää. En viihdy alalla ja persoonallisuuteni ei siihen sovi.
Mietinkin tässä, että ilmoittaudun poissaolevaksi siihen saakka kunnes saan uuden koulupaikan. Haaveissa siintää ihan erilaset urasuunnitelmat ja -haaveet. Pelottaa vaan tuo "itsensä irtinykäisy" tuolta koulumaailmasta, mitä jos en saakaan toivomaani koulupaikkaa. Olenko jo liian vanha aloittamaan opiskelun taas alusta?
Toisaalta miksi kiduttaa itseään jossain sellaisessa, mistä itse ei pidä. Päälimmäisenä mulla kuitenkin on halu olla onnellinen ja tehdä juuri sitä minkä itse kokee mielekkääksi.Hei vaan sulle..
Minkä ikäinen olet? Itse lähempänä kolmekymppiä alan olemaan.. Ihana lukea että muillakin on samanlaisia ajatuksia..
Tosiaan valmistuin itse S-hoitajaksi ja pian jäinkin äitiyslomalle. Opiskeluaikana tein keikkatöitä ja opiskelijana sai aina "kakkaa" niskaan.. Aina kun oli jonkun vakkarin kanssa vuorossa, se puhui toisesta pahaa ja kun oli sitten tämän kanssa vuorossa se puhui siitä toisesta pahaa..
Sitten sitä hehkutetaan että omia ajatuksia pitää viedä työpaikalle.. Noh kun suusi avasit niin heti sanotaan että meillä on aina näin tehty ja tehdään nytkin.. Piintyneitä tapoja.. Ja heti ne pelkää että mitäs tuo vasta töihin tullut/opiskelija rupeaa täällä pätemään.. Ja sit jos et sano mitään niin oot mitään saamaton hissukka.. Ainakin on ruennu tuntumaan tältä..
Ehkä sitä itse aloitti väärässä työpaikassa tuon alan hommat kun sai kauhean kammon koko hommaa kohtaan .. Mene ja tiedä..
Nyt olen vielä kotona n. 1½vuotta kun toista lastani odotan ja sit lähden opiskelemaan.. Mies on kyllä aivan ihana ja kannustaa hakemaan sitä omaa alaa.. Itseäni välillä ressaa kun mies "joutuu" maksamaan kaiken kun itse etsin itseäni, vaikkei se miestä haittaakaan..
Kiitos ihanasta kommentista.. Tuntuu välillä että on ihan yksin ajatustensa kanssa.. Mies kyllä kuuntelee mutta hän pitää työstään eikä se ole sama asia.. Siis että ymmärtäisi täysin..
- 3 lapsen äiti
heissan1
olen 3 lapsen 30v äiti ja valmistuin keväällä uudelle alalle. Vaihdoin totaalisesti toiseen laitaan.
Opiskelu kannattaa vielä ja mahdollisuus alalle mikä kiinnostaa , kannattaa.
Sain heti alan töitä, eikä tarvinut olla päivääkään työttömänä.
Aikuisopiskelu on siitä kiva juttu, että se on joustavaa ja into lukea minulla oli ihan erilainen kuin nuorisoasteella.
Perheen ja opiskelun pystyy sovittamaan yhteen kun vain tahtoa on.- ------
Mistä alasta vaihdoit ja mihin?
- ammattia hoitoalalla
Hoitoala on laaja ja työtä monenlaista. Itse opiskelin sairaanhoitajaksi, mutta olen vaihtanut ajan kuluessa takaisin päin vanhaan ammattiini. Olin vanhamuotoinen lastenhoitaja kahdenkymmenen vuoden takaa ja nyt toimin lastenohjaajana. Palkka ei ole paljon sairaanhoitajaa huonompi ja päivätyö, suhteellisen itsenäistä mukavaa työtä ja viihdyn paremmin kuin sairaanhoitajana. Toiminnanohjaajaksi ja askartelunohjaajaksi olen myös haeskellut. Olen toiminut myöskin vastaavana ohjaajana kaksi vuotta eräässä projektityössä.
- sama
Ja jos olisin nuorempi (50v) lähtisin heti opiskelemaan luokanopettajaksi ja käsityönopettajaksi.
- 45v
sama kirjoitti:
Ja jos olisin nuorempi (50v) lähtisin heti opiskelemaan luokanopettajaksi ja käsityönopettajaksi.
ja mietin täällä koko ajan, josko lähtisin opiskelemaan luokanopeksi. Aineopinnot kasv.tieteestä ajattelin aloitta nyt syksyllä. Olen toimistoalalla ja ei jaksa enää kiinnostaa. Kasv.puoli on kiinnostanut aina. Mitä mieltä olette? Kannattaako?
- edellinen
45v kirjoitti:
ja mietin täällä koko ajan, josko lähtisin opiskelemaan luokanopeksi. Aineopinnot kasv.tieteestä ajattelin aloitta nyt syksyllä. Olen toimistoalalla ja ei jaksa enää kiinnostaa. Kasv.puoli on kiinnostanut aina. Mitä mieltä olette? Kannattaako?
Mikäs siinä, kannatan ajatusta. Mikä sen helpompaa kun menet johonkin aikuisoppilaitokseen sitten opettamaan toimistotöitä.
- oppeli
Eli olen ihan vastaavassa tilanteessa. Olen kanssa sairanhoitaja ja minulla on vakipaikkakin mut en ole tehty tähän hommaan. Saan vastuulisuudesta hirveitä paineita!! Oon aatellu et palan loppuun näissä hommissa...
Mitä olet ajatellut opiskella? - titta
Itse olen sosiaalityon ja opetuksen ammattilainen, talla hetkella ulkomailla toissa mutta palaan parin viikon paasta Suomeen. Ongelmana on(ko?) se, etta olen ns. korkeasti koulutettu, mutta haluaisin kovasti vaihtaa ammattia ja alkaa opiskella puutarha-alaa. Mitenkahan tallaiseen suhtaudutaan tyokkarissa ja onkohan minun tapauksessani mahdollista opiskella ilman opintolainan ottamista? Elaako opintorahalla taman paivan Suomessa, mikali puolisokin on tyoton?
- kannattaa lukea
Googleta koulutusrahasto.
tai yritä tästä: www.kuolutusrahasto.fi
Siellä on asiaa aikuisopintorahasta ja kaavakkeita.
Myös joidenkin ammattiliittojen kautta voi saada koulutuspäivärahaa jos olet liitossa kannattaa katsoa oman liiton nettisivuilta.
Samoin työvoimatoimistosta voi saada päivärahaa opiskelujen aikana, riippuu työnhakusuunnitelmasta työkkärivirkailiasta yms. Kaikille sitä ei anneta, mutta en ymmärrä niiden perusteita.
Sinun tapauksessasi voisit mennä sitten opettamaan puutarhan hoitoa, tai työhön sellaisiin toimintakeskuksiin, missä ohjataan puutarhahoidolla. ( löytyy esim. Naantalista. Sellaisista toimintaterapiaa tuottavista paikoista voi tiedustella esim.kaupunkien mielenterveys palveluista )
Jos osaat perustella koulutuksesi tarpeellisuuden itsellesi voit saada käydä koulu "työttömyyskurssina". Siis samat päivärahat kuin niissä kursseissa.
Mieti tarkkaan perustelusi ja onnea yritykseen! - Alkup.
Niin hei.. On se niin mukava lukea ettei itse ole ainut joka pähkäilee tälläisten asioiden kanssa.. Siis ammatinvaihto-aikeiden.. Ja sit vielä kun lähtee ihan eri alalle.. Mutta minkäs teet kun ei hoitotyö jaksa innostaa varsinkaan pidemmän päälle..
- eläköön kollegiaalisuus
Minä olen vaihtamassa hoitoalalle. Olen niinsanotusti korkeastikoulutettu. Kyllästyin aikaisempaan työhöni ja halu tehdä jotain merkityksellistä kasvoi vuosien mittaan.
Nyt olen toista vuotta opiskellut terveydenhoitajaksi ja todella pettynyt naisvaltaisen alan ala-arvoiseen työkavereiden kohteluun. Itse olen saanut jatkuvasti selitellä syitä alanvaihtoon ja ennakkoluulot voi todella aistia. Juoruilua, selkään puukotusta ja täysin asiatonta käyttäytymistä. Kollegiaalisuus tuntuu lähinnä vitsiltä. Tämän tasoiset ihmiset hoitavat toisia ihmisiä....
Olen jo nyt varma, että en tule tekemään päivääkään töitä sairaalassa isossa naislaumassa. Tätyy vain luottaa siihen, että muutakin työtä löytyy. Enää en viitsi peräytyä ja itse työ kiinnostaa edelleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692733
- 632674
- 681792
- 241627
- 201550
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91490- 151392
- 481247
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81207