..hoitoa kannattaa tehdä?
Milloin kannattaa luovuttaa?
Sanooko lääkärit milloin homma on toivotonta?
Vai pitääkö se itse päättää?
Minulle on tehty kolme isompaa hoitoa ja kaksi PAS:ia. Tulos oli tasan nolla.
Kuinka monta koeputki tai mikrohedelmöitys..
Hanskat tiskiin
10
6467
Vastaukset
- ivf
Meillä menossa kolmas ja viimeinen ivf hoito! Piinailut menossa, tosin ensimmäiset sellaiset, kun aikaisemmin ei päästy ees punktioon asti.
Pahalta näyttää, vuoto näyttää alkavan...
Julkisella olemme ja lääkäri oli sitä mieltä että tämä on viimeinen hoitomme. Ei ole järkeä jatkaa koska en vastaa lainkaa noihin hormoneihin. Viimeisessä pistosannokset 450iu:ta ja tuloksen yksi munasolu!
Eikös julkisellakin ole tuo kolme kertaa yleensä rajana. Tosin tapaukset ovat niin erilaisia että poikkeuksia varmasti löytyy. Tiedän yhden ihmisen jolle tehtiin kuusi hoitoa julkisella ja viimeisestä tärppäsi!
Yksityisellä varmaan saa kyllä enmmänkin jos vain haluaa, se että onko siinä järkeä onkin toinen juttu. Meillä tämän jälkeen ainakin täytyy lyödä nuo hanskat tiskiin ja alettava katsoa tulevaisuuteen toisin silmin... - minä vain
Olen miettinyt samaa ja toivoisin, että mahdollisimman moni vastaa kysymykseesi!
Itsellä takana yksi IVF, josta munasoluja saatiin myös pakkaseen. Nyt on siirretty yhteensä 6 munasolua (4 kertaa), eikä yksikään alkio ole edes kiinnittynyt.
Vielä olisi kerta, sitten pitäisi alkaa koko ruljanssai alusta. Kannttaako?
Sinänsä kannattaa, että tämä lapsettomuus on ollut todella meille kriisi. Mies ei pysty ajattelemaankaan adoptiota, vaan "oma lapsi on kaikki kaikessa". Eli jos nyt luovutan, niin samalla luovun myös avioliitostani. Mutta kun stressi on korkealla, niin en usko sen auttavan hoitojenkaan suhteen.
Liian vaikeaa. Onko ketään samassa tilanteessa?- Skeptinen
Mies ei halua adoptoida. Olemme keskustelleet asian niin, että jatkamme hoitoja jos siltä tuntuu, muuten jäämme sitten lapsettomaksi pariskunnaksi. Avioero ei ole mukana vaihtoehtona! Miksi ihmeessä te eroatte jos jäätte lapsettomiksi, eikö kuitenkin olisi mukavampaa olla kahdestaan kuin yksin?
- outoa
Skeptinen kirjoitti:
Mies ei halua adoptoida. Olemme keskustelleet asian niin, että jatkamme hoitoja jos siltä tuntuu, muuten jäämme sitten lapsettomaksi pariskunnaksi. Avioero ei ole mukana vaihtoehtona! Miksi ihmeessä te eroatte jos jäätte lapsettomiksi, eikö kuitenkin olisi mukavampaa olla kahdestaan kuin yksin?
Samaa mieltä kuin Skeptinen. Vaikka lapsettomuuden syy olisikin löytynyt toisesta, ei silti voi sanoa, että toinen varmasti saisi lapsen jonkun muun kanssa. Toisaalta jos teillä on takana vasta yksi ivf, niin kyllähän vielä kannattaa yrittää. Ainakin kannattaa jutella asiasta lääkärin kanssa. Esim. vasta-aineet yms. tekijät kannattaa ehkä määrittää. Ivf-hoidoissa onnistusmis-% on kuitenkin vain n. 30% kerta, mutta todennäköisyys säilyy lähes samana jopa 5 erillistä hoitoa. Minä en miettisi eroa, vaan enemmänkin elämää kahdestaan, jos parisuhde muuten on hyvä.
- yhä lapseton
outoa kirjoitti:
Samaa mieltä kuin Skeptinen. Vaikka lapsettomuuden syy olisikin löytynyt toisesta, ei silti voi sanoa, että toinen varmasti saisi lapsen jonkun muun kanssa. Toisaalta jos teillä on takana vasta yksi ivf, niin kyllähän vielä kannattaa yrittää. Ainakin kannattaa jutella asiasta lääkärin kanssa. Esim. vasta-aineet yms. tekijät kannattaa ehkä määrittää. Ivf-hoidoissa onnistusmis-% on kuitenkin vain n. 30% kerta, mutta todennäköisyys säilyy lähes samana jopa 5 erillistä hoitoa. Minä en miettisi eroa, vaan enemmänkin elämää kahdestaan, jos parisuhde muuten on hyvä.
Tietääkseni todennäköisyys tulla raskaaksi "keinotekoisesti" on nykyisin hyvin lähellä "luonnollista" tilannetta. Kannattaa aina muistaa, että luonnollisessa naisen hormonikierrossa mahdollisuus tulla raskaaksi on noin 25% luokkaa. Eli voidaan huoletta sanoa useimpien parien joutuvan odottelemaan 2-7 kuukautta ennen raskauden ilmenemistä. Jokaisen tuttavapiirissä on tietysti pareja, joilla tärppäsi heti eka kierrosta, mutta nämä ihmiset PUHUVAT asiasta! Pitkään lasta odotelleet/lapsettomat harvemmin ovat yhtä avoimia.
Tietysti näissä hoidoissa on myös kyse yksilöllisestä hoidettavien tilanteesta. Jollakin on enemmän mahdollisuuksia, jollakin toisella vähemmän. Jos lääkärin sanomiset epäilyttävät, niin kannattaa EHDOTTOMASTI kysyä toinenkin ammattilaisen mielipide asiasta!
Luin itse hoitoihin lähtiessäni naisesta, jolla kai vasta 18. alkionsiirto toi tullessaan toivotun raskauden ja terveen lapsen. En kuitenkaan osaa kaikille tätä tietä suositella - kannattaa tosiaan kuunnella useampi kuin yksi ammattilaisen mielipide ja harkita asiaa sitten yhdessä puolison kanssa.
Meillä lääkäri oli hyvin optimistinen ja on yhä. Hoidot vain jotenkin tympäisivät.. Kolme alkionsiirtoa takana, toki esim. 1 niistä ei ollut mitenkään ideaaleissa olosuhteissa.. Silti: tämä on henkisesti raskasta hommaa. Itselläni ainakin auttoi psyykelääkityksen (=masennuslääke) aloittaminen. Jaksoi alkaa ajatella elämää muutenkin kuin vain lisääntymisen kannalta. Nykyisin uskon lapsettomien parien elävän ihan yhtä täyttä elämää kuin "lapsellisetkin". Kautta aikojen on ollut lapsettomia ihmisiä, se ei ole mikään anomalia. Jotkut ovat tilan valinneet itse, toiset ovat siihen joutuneet tahtomattaan. Elämällä on tasan se merkitys, jonka SINÄ sille itse annat. :) Näin ajattelen minä. - hoidot
Kannattaa ottaa n.vuoden "loma", pitää täysin taukoa hoidoista ja unohtaa asia...
Mielestäni n.3kertaa on hyvä kokeilla IVF:ää, sen jälkeen jättää asia (Luomuraskaus voi yllättää jos pääsee stressikierteestä)ja ehkä ajan kanssa alkaa olla kypsä sijaislapselle tai adoptiolapsellekin. Meillä 2 tuloksetonta IVF:ää (hyperstimuloin mol.kerroilla,joten en halunnut jatkaa)
- Haiku
...tämä ei tietenkään toimi kaikille, mutta minua auttoi selkeän "sotasuunnitelman teko".
Päätimme, että jatkamme hoito tietyn ajan (meidän tapauksessa 2-vuotta) ja kun deadline tulee vastaan, siirrymme viivana adoptiojonoon.
Näin tiedän, että tämä rääkki loppuu joskus, ja heikon hetken tullen voin vaan purra hammasta, ja päättää sinnitella lopetuspäivään saakka, koska olen niin päättänyt.
Olemme jo etukäteen suunnitelleet, että aiomme tehdä siitä päivästä "iloisen", tilaamme silloin adoptiomateriaalit, ja alamme etsiä isompaa asuntoa rauhallisemmalta paikalta. Tottakai surutyö on myös tehtävä, pidämme myös muistotilaisuuden lapselle jota emme koskaan saaneet.
Tiedän kyllä, että elämä voi heitellä, ja suunnitelma saattaa muuttua. Mutta sitä mietitään sitten... - luovuta
meillä tehtiin lapsettomuushoitoja kaikkiaan viisi vuotta ja aina tulos oli huono.kertaakaan en tullut raskaaksi.lopulta vaihdoimme klinikkaa(olimme siis koko ajan yksityisellä)ja samalla ivf hoito muuttui hieman.eka hoito toisella klinikalla ei tuottanut tulosta ja päätimme,että yksi hoito vielä kokeillaan ja jos sekään ei onnistu,niin sitten saa olla.oli niin turhauttavaa ku kummassakaan meissä ei ollut mitään vikaa vaan olimme niin sanottu selittämätön lapsettomuus-tapaus.ja kuinka ollakkaa hoidosta saatiin yksi hyvä munasolu,se siirrettiin ja raskaus lähti käyntiin.koko raskausaika oli täysin oireeton,olo oli mitä mainioin.lapsi syntyi viikolla 39 sektiolla(perätilan takia).nyt poika tuhisee tuossa vieressä ja en voi muuta kuin ihmetellä ja ihailla.niin kauan yritettiin ja lopulta onnistutiin ja lapsi noin täydellinen : )
Haluan tällä kirjoituksellani valaa uskoa kaikkiin,ÄLKÄÄ LUOVUTTAKO! joskus niitä ihmeitä tapahtuu,näin kävi meille.- Haiku
Niin, nämä on juuri näitä "ihmeitä" joita tapahtuu, mutta HARVOIN! Tottakai jokaisella on kerrottavanaan joku kaltaisesi tapaus, minunkin yksi kaveri oli on/off hoidoissa yli kymmenen vuotta, ja sai lopulta lapsen. Mutta varmasti 99% tapauksista, joissa hoitoja jatketaan vaan vuosia ja vuosia (lääkärien mielipiteistä huolimatta) tulos ei siitä mihinkään muutu. Mutta eipä siitä kukaan tule keskustelupalstoilla tai etenkään sukujuhlissa/ lehtijutuissa julistamaan, kuinka he vaan jaksoivat ja jaksoivat jatkaa hoitoja vaikka kuinka näytti huonolta, ja huonosti sitten kävikin...
Itselleni mainitsemani 2 vuotta on ehdoton maksimi. Silloin olemme yrittäneet saada lasta yli 3 vuotta. Kolmessa vuodessa saisimme jo adoptiolapsen. Viidessä varmasti!
Ja vieressä tuhiseva adoptiolapsi tulisi olemaan meille aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin biologinen olisi ollut...
Hoitojen lopettaminen on tosiaan jokaisen oma päätös, joka tulisi tehdä sen hetkisten tietojen ja tunteiden perusteella, puolison kanssa neuvotellen... eikä jatkaa hampaat irvessä, katkerana, elämän halu kadonneena, ja vain siksi, että "se yksikin sai lapsen sadan vuoden yrittämisen jälkeen"
- Neulatyyny82
Mulla on menossa 3. icsi, ja tämä saa luvan jäädä viimeiseksi. Kaksi tuoresiirtoa tehty, molemmista negaa, passiin ei ole koskaan päästy kun alkiot eivät ole sulatuksen jälkeen jatkaneet jakautumistaan.
Mulle on nyt tämän kolmannen hoidon aikana tullut tunne, että tämä saa jäädä viimeiseksi. Kyllä sen sitten itse tietää milloin on aika luovuttaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa1185141Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen332802- 352651
Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺302438Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭221710- 1181637
En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä101580Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle231314Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli101188- 961187