Miten te muut sinkkuihmiset vietätte viikonloppunne? Minun kaikki kaverini/tuttavani seurustelevat, joten en voi oikein pyytää heitä mihinkään viikonloppuisin. Eikö viikonloput ole vähän niin kuin parisuhteelle omistettuja? Ei siinä kuulemma voi jättää kumppaniaan yksin. Olenkin sitten ollut enimmäkseen vanhempieni luona kylässä ja joskus käynyt sukulaisia tervehtimässä. Muuten yksin. Kiva myös jos saa viikonloppuvuoron, niin tapaa ihmisiä töissä. Harrastuksissa myös on osa ryhmää, tosin siellä ei tule juteltua kenenkään kanssa. Kaupungilla ja kahvillakin näkee ihmisiä, joka helpottaa yksinäisyyttä, mutta viikonloppuisin näkee niin paljon pariskuntia ja kaveruksia, että tuntee itsensä jotenkin poikkeavaksi kun on yksin. Ei nuo seurustelevat ihmiset oikein ota yhteyttä, heillä on niin kiireinen elämä. On aina kutsuja jonne menevät, töitä, opintoja, matkoja tms. Tai sitten eivät näe poikaystäväänsä kuin viikonloppuisin, joten viikonloput ovat parisuhteelle pyhitettyjä. Harvemmin mikään pariskunta pyytää sinkkuystävää kolmanneksi pyöräksi, vaan tapailevat sitten muita pariskuntia. Miten te muut sinkut jaksatte yksinäistä elämäänne? Minusta tällainen epäsosiaalinen elämä vie puhtia ja innostusta kaikelta muultakin. Ei oikein jaksaisi opiskella kun ei ole motivaatiota ja yksinäiset hetkeni yritän suurimmaksi osaksi täyttää jollakin mieluisalla tekemisellä, kuten netissä pyörimisellä ja telkkarin katsomisella. Joka on turhanpäiväistä ja saa minut tuntemaan itseni saamattomaksi (ja sitähän olenkin). Miten te muut motivoitte itseänne tekemään jotakin hyödyllistä vaikka elämä on yksinäistä ja tylsää? Ehkä jos vaihtaisin alaa olisin motivoituneempi lukemaan. Mutta täytyyhän sitä ihmisiäkin tavata. Miten selvitä sinkkuelämästä kun ei miehestä ole tietoakaan? Tätä voi jatkua vielä vuosikaudet. Mahdollisesti en koskaan löydä mitään kumppania ja joudun elämään näin siihen asti kunnes hankin lapsia.
Viikonloput ym.
Yksinäinen sinkku
111376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
*VOIMAHALI* :)
Itekin voin sinkkuna sanoo, että joo ei aina tosiaan ole kiva olla yksin. Itselleni on onneks siunaantunu sen verran suuri kaveripiiri että yksinäistä hetkeä ei oikeestaan ole, jos en sitä halua. Mieti kuinka ihanaa on tehdä sellasia asioita, joita ei parisuhteessa voi tehdä, nauti omasta elämästäs ja mahdollisuuksista! Koska olen aivan varma että jonain päivänä kun sulla on perhe, sä kaipaat just näitä hetkiä ihan omien juttujesi kanssa ilman miestä tai lapsia pyörimässä ympärillä. Niin ainakin monet mun ystävät sanoo, joille perhettä on jo siunaantunut. Kun keskittyy itselleen tärkeisiin asioihin ja ihmisiin, ei tule liikaa vaivanneeksi päätään omalla sinkkuudellaan. Tärkeintä on ensin osata elää ittensä kanssa ennen kuin voi olla suhteessa. Itsekin pitkään seurustelleena voin kyllä sanoa, että sinkkuus on oikeastaan aika luksusta. Kun vaan osaa ottaa siitä ilon irti. :) Ja monet munkin kavereista seurustelee tahoillaan, mutta usein kutsuvat mut sitlti mukaan yhteisiin illanviettoihin. Eihän niihin aina viitsi edes lähteä, jos tietää ettei ole yhtään sinkkuja porukassa, mutta on ihanaa huomata että kaverit silti aina kutsuu mukaan. On aivan turha kuvitella että itessä on jotain vikaa, tai että on turha tai saamaton. Jos rupee olemaan tosi huono fiilis kannattaa jutella tuntemuksistaan hyvän ystävän (tai sitten ulkopuolisen ihmisen) kanssa. Sekin auttaa. Tärkeetä on ettei tee omasta sinkkuudestaan hirveetä möykkyä itselleen. Opiskelumotivaation nostamiseen auttaa esim. se, että palkitsee itsensä vaikka hyvästä suorituksesta uudella paidalla tai muulla vastaavalla. Silloin tietää oikeasti ansainneensa sen, mitä nyt ikinä mieli tekeekään. :) Toivottavasti oli jotain apua tästä. Koitahan jaksaa, kyllä se mies sieltä tulee vielä kun aika on kypsä. :)
ei poikkea juuri mitenkään arjesta, paitsi että on ehkä helpompi keskittyä tiettyihin töihin, kun puhelin ei soi virka-ajan ulkopuolella (eli pe 16:00 - ma 8:00). Ja kun jotain haluan tehdä, vuokrata filmin tai käydä leffassa tms, niin teen sen joka tapauksessa. Tänään menen Temppeliaukion kirkkoon itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin, kun sain kaksi vaparia, ja olisin kyllä tarvittaessa mennyt yksinkin mutta eräs ystävätär nyt sattui olemaan halukas lähtemään mukaan joten menemme kimpassa. La-iltana tulee käymään mies, jota olen nyt hieman toista kuukautta tapaillut, mutta pitkän ja hankalan välimatkan takia siis vasta silloin.
Oma poikani, muuten, viettää viikot opiskelupaikkakunnallaan tyttöystävänsä kanssa yhdessä asuen ja viikonloput he ovat erillään, koska tytön pitää matkustaa aina vanhemmilleen ja poikani lähtee siksi aikaa kavereilleen, isälleen, minun luokseni tai minne milloinkin. Eli ei kaikissa parisuhteissa ole vakio se, että viikonloput vietetään yhdessä.
En tee juuri mitään viikonloppuisin. Kaupat ja kirjastot ovat kiinni, joten uloskaan ei ole asiaa.
En saisi kyllä mitään hyödyllistä aikaan jos olisin työttömänä, viimeinen ja ainoa työttömyysjakso meni aika pitkälle juodessa ja kirjaston lukusalissa (ei yhtä aikaa ;D).
eiväthän kaupat ole kiinni viikonloppuisin, etenkään tähän aikaan vuodesta. Ja ainakin pääkaupunkiseudulla on pari kirjastoakin auki myös sunnuntaisin.
Mutta tuo on kyllä totta, että työttömyys olisi minullekin tosi paha paikka. Sillehän ei mitään voi, jos hommat loppuvat, mutta ainakin tällä hetkellä pidän itseni liikkeessä töiden lisäksi myös osallistumalla monenlaiseen järjestötoimintaan. Äärettömän tylsää kirjoitella muistioita palavereista ja tehdä sitä vieläpä ilman palkkaa, mutta henkisen kunnon kannalta se on hyväksi. Sitä paitsi mitään muuta kautta en ole tutustunut niin moniin uusiin ihmisiin kuin järjestötoiminnassa. Eli niille, joilla on haku päällä, suosittelen!
Erikoisliikkeet ovat ainakin sunnuntait kiinni, ja lauantaisin ovat yleensä jo kiinni siihen aikaan kun minä heräilen :P. Sunnuntaisin on auki vain pääkirjaston lehtilukusali.
Järjestötouhuja en ole koskaan ymmärtänyt, kokoukset ja palaverit on suunnilleen vastenmielisintä touhua mitä voisin vapaa-ajalleni keksiä.
ei tietenkään voi kiistellä, mutta tarkennan omaa viestiäni muistuttamalla siitä, että "järjestötoiminta" on toki paljon muutakin kuin kokouksissa istumista. Ehkä käytin väärää sanaa, olisi pitänyt puhua jossain *yhdistyksessä* toimimisesta, sellaisia voivat olla esim. maanpuolustuskerhot, VPK, SPR:n ensiapuryhmät, kymmenet/sadat eri urheiluseurat jne. Vain osa jäsenistä on kiinnostunut osallistumaan hallinnolliseen puoleen (itse masokistina istun niissä kokouksissa ja kirjoittelen pöytäkirjoja ja kiroan tyhmyyttäni, kun teen niin paljon ilmaista työtä, mutta se on taas oma juttunsa se)
Mistä sitten voi väitellä jos ei makuasioista? Tosiasioistako?
Hyvä pointti. Ehkä niistä makuasioista olisi kuitenkin parempi *keskustella* kuin väitellä/kiistellä :-)
Mä oon ollut aina vähän viikonloppuihminen. Lapsenakin oli nastaa saada nukkua myöhään ja duunata pari päivää ihan mitä itseä huvitti tehdä..eli tehdä vapaasti kaikenlaista. Sama on vielä nykyäänkin sinkkuna. Odotan innolla viikonloppuja. Perjantai-iltaa juhlistan sipseillä tai karkeilla ja vaikka hyvällä leffalla (tv:stä tai joskus vuokraamosta). Lauantaina on ihana herätä ilman kellonsoittoa ja miettiä, mitä huvittaisi tehdä..lenkille ulos vaiko vaikka kaupungille tekemään tarpeelliset ostokset. Lauantai-iltapäivä on sitä kuivinta eli tylsintä aikaa...ei vielä mitään lauantai-illan fiilistä missään eikä kaupungillakaan pyöri enää ketään. Illalla ehkä baariin kavereiden kanssa tai jos laiskotuttaa niin kotona vaan sitten. Jotain kasvonaamio- ja kasvojenkuorintahommaa yms. rentoutumista. Sunnuntaina alkaa ikävät fiilikset palata kun arki alkaa seuraavana päivänä. Ehkä saunon, pesen pyykkiä viikkoa varten, siivoan kämppää ja harrastan urheilua.
Viikonloppuisin ja juhlapyhisin on kivaa ja tekemistä löytyy. Arki-iltoina saattaa angsti iskeä joskus...ruokakaupassa pyörii perheitä ruokaostoksilla...ihmiset kiirehtivät töistä kotiin perheidensä kanssa syömään ja viemään lapsia harrastuksiin jne. Eli tekevät kaikkea sitä, jota minä en voi tehdä yhdenhengen taloudessani ja lapsettomana/perheettömänä naisena.
Yrtiä nauttia siitä anonyymina olelemista, kyllä jokus tulee aika, jolloin kaipaat myös yksityisyyttä..