Hei!
Olisin kysynyt teiltä jo synnyttäneiltä, että miten olette palautuneet synnytyksen jälkeen? Tarkoitan lähinnä vatsanseutua, rintoja ja alapäätä.
Varmaan jotain muutoksia kroppaan tulee, mutta millaisia ja miten niihin olette osanneet suhtautua?
Minua itseäni hieman pelottaa myös tällaiset asiat, koska minulla ei muutenkaan ole kovin hyvä itsetunto oman kroppani suhteen.
Olisin kysynyt teiltä jo synnyttäneiltä, että miten olette palautuneet synnytyksen jälkeen? Tarkoitan lähinnä vatsanseutua, rintoja ja alapäätä.
Varmaan jotain muutoksia kroppaan tulee, mutta millaisia ja miten niihin olette osanneet suhtautua?
Minua itseäni hieman pelottaa myös tällaiset asiat, koska minulla ei muutenkaan ole kovin hyvä itsetunto oman kroppani suhteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla oli myös huono itsetunto vartalostani, mutta tähän ikään (26) olen jo hyväksynyt, että se on mikä on. Minusta raskaus ja kaikki siihen liittyvät tutkimukset kuitenkin opettivat minua rakastamaan kehoani, enkä enää osaa sitä hävetä.
Olen synnyttänyt yhden lapsen. Vatsa on suht ennallaan, pari kiloa on vielä ylimääräistä verrattuna entiseen. Raskausarpia mulle ei tullut ollenkaan. Imetys on nyt loppumassa, rasvan pitäisi palautua rintoihin ajan kanssa, nyt ne tuntuvat melko tyhjiltä. Alapää parani synnytyksen jälkeen suht nopeasti, parissa viikossa pystyin istumaan kovillakin alustoilla. Muutamia tikkejä tuli, mutta muuten olen ennallaan.
Toteaisin vielä loppuun, että nämä kysymykset ovat varmaan kaikkien naisten mielessä. Oleellinen kysymys on kuitenkin se, miksi näitä ajattelemme??? Määrittelemmekö itsemme vain sellaisena kuin muut (yleensä miehet) meidät näkevät? Olemmeko olemassa vain miesten katseltavana?
En ole feministi, mutta olen sitä mieltä, että ihminen on nisäkäs ja nainen on luotu synnyttämään jälkeläisiä. Synnytysten tuomat muutokset kuuluvat elämään, eikä niitä kannattaisi kovin paljon pelätä. Henkistä kasvu kehon muutoksen toki vaativat, mutta sitähän se on koko elämä. Kasvua.
itse olen lihonnut vasta ekoina kuukausina kotona vauvan kanssa. Vaatteet siis menee kotiin lähtiessä päälle vielä hyvin..
Alapää on kondiksessa jälkitarkastukseen mennessä. Treenaan aina pissalla ollessani keskeyttämällä virtsan tulon useita kertoja jolloin alalantion lihakset saa harjoitusta. Sitten kun seksi joskus alka ahoukuttaa niin treenataan niitä muita lihaksia..
Tissithän on maitoisian niin loistossaan ettei rippikoulun jälkeen.. Kun imetys loppuu niin tilanne normalisoituu tai joillakinhan rupsahtaa pahastikkin. Liivien laatu taitaa olla aika ratkaiseva asia ja niiden käyttö. Tuki kun pitää tissin kasassa ja paikallaan..
Jos painoa on tullut niin vaarana on että jää sellainen löysä mahanahka. Siitä ei pääse eroon kuin leikkaamalla edes kova työ ei aina auta, mutta on yleisempää monen raskauden jälkeen. Tässäkin eri ominaisuuksia on paljon. Itselleni ei jäänyt, mutta parilal tutulla on kammottavat..
Voithan suhtautua asiaan niinkin kuin eräs ystäväni; katsokaa kun uusin kaikki kengät kun jalka isoni numerolla, mulle ei mee samat housut kun lantioni on levinnyt vaikka paino on laskenut kinkut ei vielä oo Lopezin mitoissa.. tätä rataa kun kuuntelee niin ei voi kuin nauraa. Jokainen muutos kehoss aon hänelle seikkailu uuteen maailmaan.
Nainen ei raskauden ja synnytyksen jälkeen ole samanlainen kuin ennen sitä. Se on vaan pakko hyväksyä, vaikka täytyy sanoa, että välilllä kyllä harmittaa nämä muutokset. Minulla kesti alapään paraneminen kauan, n. pari kuukautta kului ennenkuin istuin kunnolla. Kipuja on vieläkin, vuoden jälkeen, erityisesti yhdynnässä. Raskausarvet tuli, ja hämmästyttävää kyllä, eniten niitä tuli juuri synnytyksessä. Kannattaa rasvailla mahaa tosi paljon ennen synnytystä!
Suonikohjuja tuli myös, mahanahka roikkuu. En ole jaksanut pitää kunnosta tarpeeksi huolta vauvan syntymän jälkeen, vaikka etukäteen niin suunnittelinkin. Rinnat eivät paljon muuttuneet, mutta ovat kieltämättä ruvenneet hiukan roikkumaan.
Mutta siitä huolimatta, itsetuntoni, joka ennestään oli tosi huono, on nyt kohentunut! On ihanaa kun voi todeta itselleen, tai vaikka muillekin, että olen nyt äiti, ulkoisilla seikoilla ei ole niin väliä! Olen jopa oppinut menemään postilaatikolle tai lähikauppaan ilman meikkiä ja tukka likaisena, jota ennen en olisi voinut kuvitellakkaan. Ja ole huoleti, kunhan vauva syntyy, hän on niin ihana, että kaikki katsovat vain häntä :-)
että arvojärjestys muuttuu lapsen saatuaan. Oma ulkonäkö ja ihon sileys ja puntarin lukemat eivät hupskeikkaa olekaan enää ne tärkeimmät asiat asiat elämässä... Näinhän sen pitää ollakin! Nauttikaa lapsistanne ja äitiydestä .... :)
T: Kolmen äiti, ja 10 kiloa isompi kun ekaa tehdessä. Eikä paljon haittaa. Onpahan vauvalla pehmeämpi syli olla ja vieläkin jaksan käydä hölkkälenkeillä sillon tällön jos siltä tuntuu. Enää ei vaaka näytä 53 kg!
ole tullut muutoksia, ainakaan pahaan suuntaan. Kokolailla pari viikkoa synnytyksestä oli kilot tiessään ja alapää siinä kunnossa, että seksi maistui. Vatsanahan kiinteytymiseen meni hieman kauemmin kuin kilojen karistamiseen, mutta pidin tukisukkiksia koko talven joka ikinen päivä, jotta pysyi se maha littanana housuissa. Keväällä ei enää tukea tarvittu, vaan maha oli aivan entisellään.
Heti toisena päivänä synnytyksestä aloitin lantionpohjajumpan ja vatsalihaksiakin tein siitä asti, eli ihan itsellään, ei se vatsa ja alapää kuntoutuneet. Epparia ei tehty, joten repeämä parani luonnollisesti ja todella nopeasti. Kannattaa harkita sen kieltämistä siis, vaikka repeämä tulisikin sen sijaan. Se repeää luonnollisemmin kuitenkin.
Rinnat oli toki isot imetyksen alkuaikoina, loppuakohti (imetin vuoden) rinnat oli aika onnettomat rukkaset, mutta siitä ne on sitten normalisoituneet imetyksen loputtua. Raskausarpia ei tullut yhtään, joten mistään kehostani ei kyllä arvaa, että olen kahden lapsen äiti. Liikkunut olen kyllä aina heti synnytyksen jälkeen paljon, jotta pääsen takaisin kuntoon. Ei kannata tuudittautua siihen, että "sitten joskus", vaan heti on otettava itseään niskasta kiinni.
Synnytyksestä 6kk ja kaikki paikat ihan ennallaan. Masukin kapeni entiseen uomaansa suht nopeasti ja nyt olen aloittanut treenaamisen, niin pian olen kiinteämpi kuin koskaan :D
Eli ihan samalta näytän niin ylä kuin alapäästäkin, kuin ennen synnytystäkin.. ne nyt on niitä kauhukuvia mitä ihmiselle luodaan. Tai sitten jotkut tyypit syö koko raskausajan viiden ihmisen edestä ja päivittelee niin raskausarpiansa ja muitakin ja kun "raskauskilot" eli ruoalla hankitut läskit ei putoakaan yhtäkkiä.
raskausarpia voi tulla niillekin joilla raskaudessa on tullut vain välttämättömät kilot eli sen 6-12, eli ei tarvitse syödä yli niitä saadakseen- mutta tässä taas näytät oman tietämyksesi...Kudostyyppi vaikuttaa asiaan, jotkut yksinkertaisesti saa niitä ja jotkut ei: esim. itselleni tuli raskauden aikana melkein 18 kg (osa turvotusta- epältiin raskausmyrkytystä viimeinen kuukausi, silti en saanut yhtään raskausarpea.
Itsellä kävi niin, että muutoin elimistöstä (esim. vatsa) ei huomaa lapsia tehneensä, mutta kun alatiesynnytyksessä repeää peräreikään asti ja repi siinä samalla lihaksia, hermoja ja sisäelimiä niin turha kuvitellakaan että siitä enää miksikään palautuisi. Korjausleikkauksilla voi korjata sentään jotain.
Synnytyksessä voi toki olla joko käymättä sen kummemmin synnytyskanavalle, välilihalle yms. mutta todennäköisempää on, että ensisynnyttäjänä ja vielä toisenkin lapseen aikaan (nämä siis karkeita yleistyksiä) repeää limakalvoja, lihaksia ja hermoja ja paikat venyy ja valahtaa alaspäin. Toisen synnytyksen jälkeen kun elimistö on jo niin muuttunut, eivät yleensä uudet synnytykset enää tuo maata mullistavia muutoksia tullessaan.
Harhaluulo kuitenkin on jos kuvittelee elimistön ja nimenomaan alatiesynnytyksen jälkeen lantionseudun elinten palautuvan täysin ennalleen.
niin kuin on käynyt, mutta tosiasia on, ettei kaikkien kudos ole yhtä huonosti palautuvaa. Sain todellakin kunnon repeämän ja se parani kahdessa viikossa täysin. Välilihanleikkaushaava yleensä paranee aika hankalasti, koska se ei mukaile lihaksia. Luonnollinen repeämä paranee normaalisti ihan hyvin. Toisilla vain on epäedullinen kudostyyppi, kuten ehkä sinulla.
jos vain tietynlaiset kokemukset ovat sallittuja kertoa. Tämä kertomani on kuitenkin todellisuutta, jonka kanssa minä joudun elämään.
Sitä paitsi, voitko mennä vannomaan kysyjälle, etteivät hänen kudoksensa ole niin tiukkoja tai huonosti palautuvia ettei hänelle todella tule mitään vammoja?
Nuo kommenttini yleensä synnytyksistä pitävät paikkansa ainakin mikäli on lääkäreihin uskomista.
"Harhaluulo kuitenkin on jos kuvittelee elimistön ja nimenomaan alatiesynnytyksen jälkeen lantionseudun elinten palautuvan täysin ennalleen."
Miksihän naiset eivät tuota voi itselleen ja muille myöntää, vaikka asiahan on fakta? Ei kaikille (onneksi!) tarvitse tulla kohdunlaskeumaa tai virtsankarkailua että tuon tajuaa... Sanoohan sen järkikin, että jos n. 35cm päänympärystä tulee sieltä ulos, niin eivät ne lihakset ainakan entistä ehommat ole! Se on sitten asia erikseen, miten paljon tuolla nyt yleensäkään on kenenkään yksilön kohdalla merkitystä.
lähinnä halusin lieventää kommenttejasi, että on tavallisempaa... Ei se ole yhtään sen tavallisempaa kuin sekään, ettei mitään kummempaa tapahdu. Toisaalta, mitä vanhempia ensisynnyttäjät ovat, sen huonommin keskimäärin palaudutaan.
ole totta. Jos sinulle on käynyt niin, niin älä hyvä ihminen oleta, että kaikille muillekin on käynyt samalla tavalla. Toisaalta on totta, että nuoremmat selviävät synnytyksestä usein vanhempia paremmin. Tämäkin on kuitenkin yksilöllistä.
Ammatini puolesta olen asian kanssa tekemisissä, joten voit väittää mitä haluat. Antamani tieto on kuitenkin ihan virallista ja hyväksyttyä faktaa. Ja voihan tuota ihan normi järjellä pohtiakin...
ketään synnyttänyttä naista, jolla olisi ongelmia alapäänsä kanssa. Eihän ne missään terveydenhuollon piirissä käy värkkiään näyttämässä, miksi kävisivät. En ymmärrä katkeraa asennettasi, en ollenkaan. JOs me toiset olemme selvinneet ja palautuneet synnytyksestä hyvin, miksi sinun on sitä näin vaikea hyväksyä?
Elikkäs miulla on edelleen alapää kipee ja synnytyksestä on 4kk..episiotomiahaava ei oo parantunu,on ilmeisesti jääny jotenkii repsottaa eikä oo umpeutunu kokonaan..ens vkon maanantaina pitää mennä näyttää lääkärille ja kattovat sitte mitä sille pitää tehä,varmaan leikkaavat auki ja laittavat uudet tikit..seksin harrastamista ei voi edes kuvitella,että tässä tulee nyt sellanen mukava selibaattikausikin koettua:)joillakin parantuu repeämät ja haavat tosi nopeesti ja sit on taas tällasia tapauksia niiku mie ja on kuulemma viel tosi harvinaista et käy näin niiku miun tapauksessa..olkaa ilosia kenellä paikat paranee nopeesti eikä tarvii olla miljoonalla lääkärillä näyttelee alapäätä ku millon on tulehtunu ja sit koko haava ei ees parane.mut toivottavasti se nyt syksyyn mennes ois parantunu:)