Kuolemanpelosta

Äitini sairastui äkillisesti vilustumisen jälkeen ankaraan tulehdussairauteen.
Menimme tätini kanssa katsomaan äitiä sairaalaan. Ihan säikähdin hänen kuntoaan.

-Pelkäätkö sinä Aino kuolla?, kysyi tätini suoraan.
-En minä pelkää, sanoi äiti hyvin levollisesti.

Ankara tauti kuihdutti 65v äidin muutamassa päivässä.

Olen pohtinut, työstänyt kuolemanajatusta ehkä epätavallisen paljon.
Ilmeisesti lähestyvän 'lähtemisen' työstäminen toimii ikäänkuin siedätyshoitona.

Kun näkee viikoittain nuorempien ihmisten poistuvan, sitä ajattelee; mikäpä se siinä:
kukapa se ikäänsä kauemmin elää.

11

1379

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ettet aiemmin miettinyt

      Niinpä. Eihän kukaan elä ikuisesti. 65 vuotta on jo aika paljon elettyä elämää. Onko se nykyaikaa ettei elämän rajallisuutta oteta huomioon ja sitten ihmetellään kun aika loppui. Kanssa ihmisten huomiointi ja läheisten kanssa yhteyden pito on tärkeää iästä huolimatta. Emme tiedä päiviemme määrää, mutta se, että elimme "täysillä" on tärkeää!

    • satu40

      luulen että aika harva oikeasti pelkää omaa kuolemaansa.
      (Toki sellaisiakin on)

      Läheistensä poismeno , etenkin lasten, puolison, sisarusten ja lastenlasten, sen sijaan on pelon ja surun paikka.

      • capt. cöpenick

        Kunei mitään iankaikkisen näkyvää näytä jäävän näkösälle kun noutaja tulee.
        Esim Sahara jää ehkä metsittämättä, kehitysmaiden puhdasjuomavesihuolto jotenkin vaan piimii ja piimii...


      • Ahdistus seuraa

        minua jatkuvasti. Kun aina vaan tutkitaan ja tutkitaan...pelkään, että löytyy jotain vakavaa ja että miten kestän sen. Kadehdin ihmisiä, jotka ottavat elämän vastaan sellaisena, kuin se tulee...miten pääsisin edes sinnepäin? Olen aikuinen ihminen ja "jokin" pelottaa - ja luon itse koko ajan lisää pelkoja...Siis olen heikko ihminen - minussa ei ole suuruutta, että pystyssä päin osaisin ottaa vastaan sen, minkä päivä tuo.


      • capt. cöpenick
        Ahdistus seuraa kirjoitti:

        minua jatkuvasti. Kun aina vaan tutkitaan ja tutkitaan...pelkään, että löytyy jotain vakavaa ja että miten kestän sen. Kadehdin ihmisiä, jotka ottavat elämän vastaan sellaisena, kuin se tulee...miten pääsisin edes sinnepäin? Olen aikuinen ihminen ja "jokin" pelottaa - ja luon itse koko ajan lisää pelkoja...Siis olen heikko ihminen - minussa ei ole suuruutta, että pystyssä päin osaisin ottaa vastaan sen, minkä päivä tuo.

        Lapsi ei vielä voi käsittää, että kaikkien on kerran kuoltava.
        Kun se aikanaan selviää, se on ensimmäinen iso kynnys. Lapset tästä kyselevät.

        Pelonaiheita löytyy jokaisen osalle.
        Elämänvaiheet tuovat niitä jokaisen kestettäviksi.
        Vanhemmat huolehtivat ja pelkäävät lastensa puolesta.
        On myös epämääräistä ahdistusta ilman syytä ja kohdetta.
        Nämäkin pitäis oppia kanavoimaan ilman medikalisoitumista, lääkehoitoa.

        Eilenillalla viimeksi tuli vastaan tällainen 'burnoutilaisille' ominainen tyhjän tunteen alue.
        Tuhosin sen meditaatiolla ennen nukkumaanmenoa. Eli. Mentaaliset keinot auttavat.


    • Kerrot profiilisivullasi

      iäksesi 69 vuotta - miten ääitisi voi olla sinua nuorempi...? Vai onko tuo 69 vuotta sinun "tapasi" ilmaista ikäsi...?

      • Karjalan heili

        kuinka kauan on aikaa hänen äitinsä kuolemasta???


      • capt. cöpenick

        On 1905. Toinen lapsistaan, pikkusisareni on menehtynyt alle 1v:n ikäisenä.


      • mukaan
        Karjalan heili kirjoitti:

        kuinka kauan on aikaa hänen äitinsä kuolemasta???

        Aloittajan äiti kuoli 1970 jos kerran oli s.1905 ja kuoli 65 vuotiaana sellaisen käsityksen saa kun lukee aloittajan kirjoitusta. Sen mukaan aikaa on kulunut 37 vuotta hänen äitinsä kuolemasta.


      • capt. cöpenick
        mukaan kirjoitti:

        Aloittajan äiti kuoli 1970 jos kerran oli s.1905 ja kuoli 65 vuotiaana sellaisen käsityksen saa kun lukee aloittajan kirjoitusta. Sen mukaan aikaa on kulunut 37 vuotta hänen äitinsä kuolemasta.

        Kuolintodistuksen mukaan äitini menehtyi syksyllä v.1973. Hän oli kuollessaan 68v.


      • capt. cöpenick

        Väestörekisterikirjojen mukaan syntymästäni tulee v. 2008 kuluneeksi 70v.
        Oman arvioni mukaan psykologinen ikäni on parhaimmillaan 14v. tasolla.
        Tähän löytyy tautiluokituksen mukainen syynsä. Nämä vauriot eivät ole korjattavissa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka tai ketkä tappo eilen?

      Kenet ja miksi?
      Varkaus
      35
      1906
    2. Arvostele kaivattusi

      ulkonäköä, asteikolla 1-10. Perustelut myös 🧢
      Ikävä
      49
      836
    3. Mitä teet mies?

      Oletko jonkun naisen kanssa? 😞
      Ikävä
      82
      819
    4. Kuka varasti Sisun rahat

      Kun lukee Sisun pöytäkirjaa, niin kuka on se, joka on varastanut Sisun rahat?!
      Sysmä
      7
      691
    5. Miten sulla on niin kaunis

      Ääni. Sellainen rauhoittavan vangitseva, jolloin aika kuin hidastuu. Ihmettelen sua vielä aika paljon. Lähes joka aamu t
      Ikävä
      35
      681
    6. Ajattelen sinua

      vain. Ihoasi vasten ihoani, huuliasi huulillani, sormiasi vartalollani... Olen katkera elämälle siitä että se antoi sinu
      Ikävä
      27
      590
    7. Mikä sai sinut ajattelemaan mies...

      Ettet riittäisi minulle?😔
      Ikävä
      60
      509
    8. Miten murun juhannus meni

      ❤️🤗 Muistithan olla kiltisti 😁😘
      Ikävä
      44
      459
    9. Porukkaa ku pipoa

      Olipas iloinen yllätys kun kiertelin ja kaartekin autolla koko päivän pitkin ähtäriä joka paikassa väkeä, leirintäalueel
      Ähtäri
      28
      449
    10. Luulet olevasi pidetty

      Luulet olevasi pidetty ihminen ja tärkeä monille. Oikeasti et ole! Kukaan EI oikeasti sinua jeesaa, kun tarvitset olkap
      Ikävä
      74
      412
    Aihe