Olisikohan jollain tietoa venäläisten sotavankien oloista Suomessa talvisodan/jatkosodan ajalta?Lähinnä tarkoitan niitä,jotka olivat tuolloin töissä esimerkiksi maatiloilla.Kuinka heitä on kohdeltu,onko heitä kadonnut tms.?Onko olemassa jonkinlaista nimilistaa näistä vangeista?
Sukutilallamme on vankeja ollut töissä,mutta isäni ei oikein muista asiasta mitään,koska on silloin ollut niin pieni,joten en häneltä voi kysyä.
Sukutilallamme on vankeja ollut töissä,mutta isäni ei oikein muista asiasta mitään,koska on silloin ollut niin pieni,joten en häneltä voi kysyä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Isäni kertoi kylällä parissa isommassa talossa olleen sotavankeja maatöissä. Vangit eivät olleet yölläkään lukkojen takana ja söivät talonväen kanssa samassa pöydässä. Viralliset määräykset ruuan ja muun suhteen olivat tiukat, mutta mitä nälkiintyneillä miehillä raskaissa toissä tekee. Sodan päätyttyä koitti vangeille lähtö kotiin, mutta ainakin vanhimmalla miehellä oli tippa silmässä ja hän naputti sormella otsaan tarkoittaen kohtaloaan kotimaassa.
Eli sotavankeja on yleisesti ottaen kohdeltu lähes perheenjäseninä maataloissa?Ei pidetty mitenkään vihollisina?(Vaikka vihollisiahan he kuitenkin tavallaan olivat)
Myös isäni muistaa sen verran,että heillä asuneet sotavangit söivät perheen kanssa samassa pöydässä ja välit heihin olivat suht lämpimät.Ja että he eivät olisi halunneet palata kotimaahansa,koska siellä heitä todennäköisesti odotti kuolema.
Olisi mielenkiintoista tietää,onko sotavankeja,jotka olisivat saaneet vielä sodan loputtua elää normaalia elämää.Tai yleensäkin,että miten sotavangeille on lopulta käynyt.Vaan eipä taida mitään listaa olla olemassa...
Kyllä niitä sotavankeja vaan kuitenkin pääsi hengestään Suomessakin läjäpäin.
http://www.helsinki.fi/~hylikang/varjopuo.htm
Noista asioista jo olinkin aika tietoinen.Ja oli sen verran pitkä teksti,etten ihan kaikkea jaksanut lukea,joten saattoi jäädä jotain tärkeää huomaamatta.
Erityisesti minua kiinnostaisi tietää,onko esim. ollut tapauksia,että sotavanki on yrittänyt paeta maatilalta tms.Kuulostaa kyllä aika kaukaa haetulta,mutta eihän se ihan mahdottouus olisi.
Mikään poikkeustapaus kertomani ei ollut. Poikkeustapauksina voitaneen ehkä pitää liutaa sotavankien suomalaisnaisille tekemiä lapsia. Maataloustöihin pääsivät luonnollisesti yhteistyökykyisiksi todetut vangit.
Valitettavasti hengestään pääsi moni sotavanki. Jotkut eivät lopettaneet vihollisuuksia vankinakaan ja sellainen peli ei pitkään vetele. Varmasti monta ikävää tarinaa löytyisi, mutta sellaista se on sota. Käsittääkseni olosuhteet huomioon ottaen kohtelu on kuitenkin ollut varsin inhimillistä.
Minulla on jossakin vanhoilla VHS-kaseteilla parikin ohjelmaa, jossa entiset sotavangit kertovat oloistaan suomessa.
Kokonaisselvitys Suomessa olleista kuolleista sotavangeista 1939-1944 ja asian taustatekijöistä: Lars Westerlund: Sotavankien ja siviili-internoitujen sodanaikainen kuolleisuus Suomessa (SKS, 2009, 446s.)
Tutkittu on siis varsin perusteellisesti tätäkin asiaa. Neukkula ei sensijaan ole ollut halukas kertoilemaan Suomesta palautettujen useimmiten karua kohtaloa.
Eikä muistakaan maista sinne palautettujen.
Vastaavasti Neuvostoliiton saamien suomalaisten sotavankien enimmäkseen karua kohtaloa selvittää kokonaisesityksenä: Dmitri Frolov: Sotavankina Neuvostoliitossa - Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana (huom: ja usein pitkään sodan jälkeenkin) (SKS, 2004, 332s.).
Eloisammin ja nimien kanssa asiaa selvittää: Teuvo Alava - Dmitri Frolov - Reijo Nikkilä: Rukiver! - Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa (Edita, 2003, 477s.)
Henkilökohtaisempia muistelmakirjoja on runsaasti.
” Kyllä niitä sotavankeja vaan kuitenkin pääsi hengestään Suomessakin läjäpäin.”
Prosentuaalisesti paljon suurempi osa venäläisiä sotavankeja selvisi Suomessa kolmen vuoden sotavankeudesta kuin suomalaisia selvisi Neuvostoliitossa vaikka heidän keskimääräinen vankeusaikansa oli paljon lyhyempi.
Venäläisten vankien kohtaloa vaikeuttivielä se, että kun heidät palautettiin kotimaahan niin Neuvostoliitossa katsottiin heidän rikkoneen sotilasvalansa ja osa heistäkiikutettiin taas vankileirille ja pidettiin vapauduttuaankin yhä’epäilyttävänä kansalaisena’!
Meillä kotona Vimpelissä oli kaksi sotavankia töissä jatkosodan aikana.
Meillä oli ruokapöydässä aina lähes kaksitoista henkeä ja jo sodasta kotiin palannut isäni istui pöydän päässä ja sitten häne oikealla puolellaan Vasili(isäntärenki) ja toisena kultahampainen Dimitri.
Vangit asuivat saunarakennuksen eteisessä johon he rakensivat takan ja jossa he nukkuivat. Heillä oli oma kessumaa jossa he kasvattivat tupakkaansa ja käärivät tupakat ohuisiin venäjänkielisiin raamatunlehtiin. Toisia kirjoja he lukivat.
Vasili kirjoitti omaan raamattuunsa osoitteensa ja pyysi kirjoittamaan heille kotia „sitten kun ajat ovat muuttuneet,että hän on ollut Suomessa vankina“.
Kirjoitin hänen osoitteeseensa vuonna 1968 ja hänen perheensä kertoi että Vasili pääsi sisäisestä vankeudesta lomalle ja hyvät ihmiset antoivat hänen jäädä kotiinsa vaimonsa ja kahden tyttärensä hoiviin. Hän eli kotonaan ennen kuolemaansa kaksi vuotta.Kotonaan Vasili oli piirtänyt talostamme kuvia ja kertonut perheenjäsenistämme. Hän oli sanonut kotonaan useasti että Suomi ja vankinaolo meillä oli hänelle kuin taivas.Oli ruokaa ja rauha.
Kerran hän itki katkerasti ja se oli se päivä jolloin sodassa 2.8.1944 kaatunut veljeni haudattiin .Se oli elokuussa 1944.
Olin kaksitoistavuotiaana serkkuni kanssa vartijana kun Vasili meni illalla uimaan jokeen ja peseytymään. Hän otti aina kahden litran asiallisen kirnupiimää mukaansa ja kokonaisen reikäleivän sekä voita ja silavaa.Peseytymisen jälkeen hän silitteli auringonpaisteessa jo lihonutta mahaansa ja söi iltaeväitään. Vasili oli meille lapsille kuin isä ikään ja hän komensi hevosvarsaamme viheltelemällä.Isäni tarjoutui viemään Vasilin Ruotsiin ennen vankienluovutusta koska monet heistä pelkäsivät tulevansa ammutuiksi Venäjälle palattuaan.
Vasilin tytär on naimisissa tätänykyä Saksassa ja olen ollut heidän kanssaan kirjeenvaihdossa.
Vasilin vaimo eli lähes satavuotiaaksi onnellisena siitä että sai vielä nähdä miehensä sodan jälkeen vaikeiden venäjällä koettujen vankilavuosien jälkeen.,
Kiitos lämpimästä ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Oli oikein mukava lukea ja aina kiva kuulla näitä inhimillisiä tarinoita vaikeilta vuosilta.
Olen lukenut muutamia kirjoja venäläisitä sotavangeista Suomessa. Asiasta on tehty tutkimuksiakin. Katsohan kirjastosta muutama opus historiaosastolta.
Vangit olivat työssä enimmäkseen teollisuudessa, satamissa, metsätöissä, mutta myös maatiloilla.
Maatiloilla heitä ilmeisesti kohdeltiin yleensä aivan hyvin. Ruokaa oli enimmäkseen kohtalaisesti. Myöhemmin sotilashallinnon määräyksestä vankien kohtelua tarkistettiin. Ns: liiallinen veljeily vankien kanssa kiellettiin ja mm. ruoka-annosmääräyksiä kehotettiin noudattamaan tarkemmin.
Jossain vaiheessa vankien käyttöä maatiloilla vähennettiin, työtä oli enemmän teollisuudessa ja valtion itsensä hankkeissa. Vankeja karkasi jonkin verran, mutta ei kovin paljon kuitenkaan. Vankeja kuoli ja teloitettiin melkoisesti, se ei ole oikein kaunis sivu historiassamme.
Tuossa on pari linkkiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vankisurmat
http://kronos.narc.fi/index.html
Oli yleistä että taloissa oli ns. luottovankeja. Miehet kun oli sodassa niin maataloustyöt jäi naisten vastuulle.Eihän niistä töistä oikein tullut mitään ellei olisi ollut venäläisiä vankeja. Heitä pidettiin kuin talon renkeinä.Heidät puettiin hyvin ja syötettiin. Taisipa siinä romanssikin alkaa. Vangit kyllä tiesivät että heitä odottaa kotimaassa kuolemantuomio. Stalin tapatti kaikki sotavangit...isänmaan pettureina.
"Stalin tapatti kaikki sotavangit."
Eipä liioitella. Kuten herra Rintalan kirjoituksestakin ilmenee, ei kotiin palaavia vankeja todellakaan tapettu silmät kiiluen vaan välillä myös inhimillisyys voitti ja kotiin kävi miehen tie.
Ei NL mikään hirviövaltio ollut. Ei edes Stalinin aikana.
>> Ei NL mikään hirviövaltio ollut. Ei edes Stalinin aikana.
Eihän toki. Palanneet tai palautetut sotavangit pantiin gulagiin, josta heidät Stalinin kuoltua vapautettiin, tai siis vielä hengissä oleva viidesosa. Neukkulaan palanneiden vankien kuolleisuus OMILLA leireillä oli siis VAIN 80%, mikä on osoitus suuresta humaanisuudesta. Saksalaisten vankeina olevista puna-armeijalaisista taas kuoli PERÄTI 60%, mikä puolestaan todistaa natsien ylivertaisesta pahuudesta.
VAIN 80%.. Huh?
Krivosheevin mukaan vankeudesta palasi 1 836 562 henkeä.
Niistä 233 400 lähti leiriin uudestaan siis 12,7 % enimmäkseen upsereja.
Kuolleusuus Gulagissa on tutkittu monesti ja se oli SODAN JÄLKEEN
45 -5,95%
46-2,2%
47- 3,59%
sitten kuolleisuus aleni.
Mistä " Vain 80%"?
Ei se mikään herkkua ollut, mutta ei setään sellaista kun väität. Mistä tiedot?
Osa Suomesta palautetuista sotavangeista heitettiin välittömästi rintamalle Saksaa vastaan. Pääsivät sillä tapaa "palauttamaan kunniansa", joskin suuri osa tietysti kaatui taisteluissa. Tuskin niihin helpoimpiin paikkoihin pääsivätkään.
Aleksandr Solzenitsynin "Vankileirien saaristosta". Luin sen yli 20 vuotta sitten, mutta eräs mieleenjääneistä kohdista oli tuo joka 5. sotavangin selviäminen hengissä Stalinin kaudesta. En muista lukua tai sivua ja teoshan on myös täynnä pitkiä alaviitteitä.
Nuo prosenttisi saattavat sinällaan olla oikeita, mutta ne koskevat tarkkaan ottaen vain Neuvostoliitossa sijainneille leireille rekisteröityjä vankeja. Ne jättävät huomiotta esimerkiksi:
- vangitsemisen, kuulustelujen ja kuljetusten aikana kuolleet
- N-liiton ulkopuoliset leirit (esim. Saksassa ja Puolassa)
- leireiltä huonokuntoisina vapautetut, muutaman viikon tai kuukauden sisällä kuolleet (normaali NKVD:n menetelmä)
Lisäksi lukusi koskevat kokonaiskuolleisuutta, Saksan tai N-liiton sotavankien kuolleisuus ei tuosta selviä. Esimerkiksi saksalaiset arvioivat vuonna 1945 puna-armeijalle antautuneista sotilaistaan joka neljännen saaneen surmansa (siis kuolleisuus huomattavasti yli tuon 6%).
"Eipä liioitella. Kuten herra Rintalan kirjoituksestakin ilmenee, ei kotiin palaavia vankeja todellakaan tapettu silmät kiiluen vaan välillä myös inhimillisyys voitti ja kotiin kävi miehen tie.
Ei NL mikään hirviövaltio ollut. Ei edes Stalinin aikana. "
Nyt puhut vastoin parempaa tietoasi eli kyllä Stalinin Neuvostoliitto OLI hirviövaltio!
Ensiksi hieman lukuja:
Suomalaiset saivat jatkosodan aikana 64.000 sotavankia. Heitä palautettiin 44.000, joten kuolleisuusprosentti oli 31,25%. Suurin osa menehtyi vankileireillä suurena nälkätalvena 1941/42 niukan ravinnon aiheuttamiin tauteihin. Jatkossa luottovangit pääsivät maataloihin töihin, jolloin heidän kohdaltaan olot kohenivat.
Syksyllä 1944 sotavangit palautettiin, mutta olet kyllä siinä väärässä, että 'kotiin olisi käynyt tie'. Stalin katsoi JOKAISEN vangin petturiksi ja vankivaunut jatkoivat samaa vauhtia pohjoisille vankileireille. Ei heitä yleensä teloitettu, mutta ei ne vankileirit mitään lepoleirejä olleet eikä niistä kaikki suinkaan kotiinsa palaneet.
Lopuksi mainittakoon vielä vertailun vuoksi, että suomalaisia jäi Jatkosodassa vangiksi 3.400 ja heitä palautettiin 2.000, joten kuolleisuusprosentti oli 41,18 %.
Tammikuussa syntynyt 1945
Minä olen syntynyt tammikuun alusta 1945 ja kun olin noin 18 vuotias niin sain "kyläläisiltä"tietää että minä olen venäläisen sotavangin poika toiset huhut taas kertoivat että minun isä on saksalainen. kysyin kyllä tätä äidiltäni mutta hän ei ruvennut kertomaan mitään. Minua kiinnostaisi tietää missä näitä sotavankeja oli , . ja oliko näillä saksalaisia vartioita.
nimerkki: pohjoiskarjalasta
Kaikkia kuolleita sotavankeja ei kummallakaan puolella tapettu, sillä aika suuri osa oli jo vangiksi otettaessa haavoittunut, ja kun siihen aikaan ei antibiootteja ollut, lienee heidän haavoittumisensa johdosta kuoleisuutensa ainakin samaa luokkaa, kuin omien haavoittuneiden.
Aina mainitaan taudit, nälkä ja teloitukset, mutta haavoittuneiden osuus kuolleista jätetään käytännöllisesti katsoen aina pois. Määrä ei kuitenkaan liene vähäinen.
Kyllä puna-armeijalla oli tapana systemaattisesti tappaa ainakin ne haavoittuneet, jotka eivät pystyneet itse kävelemään. Poikkeuksena upseerivangit, joiden ottamisesta sai palkkion.
》Krivosheevin mukaan《
Tuon ukon satuihin ei ole paljonkaan uskomista... vielä kun hän olisi arponut Talvisodassa kuolleiden venäläisten määrän suunnilleenkaan järkeviin lukemiin.
Joo, meidänkin sukutilalla oli venäläinen sotavanki paikallisena renkinä.
Mummolta olen sitten hänestä kysynyt ja oli kuulemma mukava nuorehko mies ja nimi oli joku Aleksei, eikä mikään fanaatikko niinkuin ennakkoon olivat pelänneet.
Oli ne vuodet kun renkinä toimi kuin perheenjäsen ja istui ruokapöydässä muun perheen kanssa.
Sodan päätyttyä palautettiin takaisin Neuvostoihin, eikä sen jälkeen ole miehestä kuulunut mitään. Vähän pahaa pelkään, että teloitettiin tai ainakin vankilaan heitettiin.
Muistoksi ja kiitokseksi tämä istutti ennen lähtöä rauduskoivun talon pihapiiriin. Nykypäivänä se on todella komea puu ja toivottavasti kestää vielä pitkään.
Isäni kotona oli sotavanki jatkosodan aikana. Hänellä oli kaikki samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla talon asukkailla.
Minkäänlaista karkaamista tai moitittavaa ei ollut.
Vanki tiesi miten hänelle tulee käymään NL kun palauttaminen tuli pakolliseksi.
Vangin silmäkulmassa oli kyynel, samoin talonväellä.
Setänin GR. kertoi sopineen yhteydenpidosta, mutta maailman pahuus ei sitä koskaan suonut.
Kokkolassa 20.11.2016
Ossi Ruusila sotaorpo
Kaarinassa (tarkempaa paikkaa kertomatta) oli myös pari "sotavankia". Heitä kohdeltiin samoin kuin muitakin. He auttoivat peltotöissä ja olivat osa yhteisöä. Toki ikkunoissa oli kalterit, mutta ovet olivat aina auki. Kun he joutuivat palaamaan maahansa, he itkivät samoin kuin muu väkikin. Täällä kuulemma epäiltiin että he joutuivat Siperiaan, koska heistä ei kuultu enää mitään. Heistä on säilynyt kuviakin muistona. Kerrotaan että rakkauttakin oli ilmassa...
Ja vankileireille pettureina päätyivät todellakin kaikki palautetttut Puna-armeijan vangit. Ainoa vangiksi saatu kenraali ei selvinnyt edes niin vähällä vaan hänet teloitettiin heti rajan takana!
》suomalaisia+jäi+Jatkosodassa+vangiksi+3.400+ja+heitä+palautettiin+2.000,+joten+kuolleisuusprosentti+oli+41,18+%.《
Suomessa vartijat ampuivat yli 1 000 sotavankia, 20 000 kuoli nälkään ja sairauksiin. Jatkosodan loppupuolella armeija lopetti suojeluskuntalaisten palkkaamisen vartijoiksi koska sodan loppu alkoi olla lähellä ja monilla suojeluskuntalaisilla oli tapana ampua ja hakata vankeja kun ne oli niitä "ryssiä". Armeijan johto tiesi että sodan jälkeen rikolliset joutuvat tuomiolle tekemisistään. Näin myös tapahtui.
Suomalaiset+saivat+jatkosodan+aikana+64.000+sotavankia.+Heitä+palautettiin+44.000,+joten+kuolleisuusprosentti+oli+31,25%.+Suurin+osa+menehtyi+vankileireillä+suurena+nälkätalvena+1941/42+niukan+ravinnon+aiheuttamiin+tauteihin.+Jatkossa+luottovangit+pääsivät+maataloihin+töihin,+jolloin+heidän+kohdaltaan+olot+kohenivat.
Suomessa uskottiin, että palautetuille kävi Neuvostoliitossa huonosti, ja moni vankikin pelkäsi näin. Stalinin päiväkäsky 270:n mukaan vangiksi jäänyt puna-armeijan sotilas oli pyrittävä tuhoamaan ja perheenjäseniltä oli riistettävä valtion tuki.
Todellisuudessa vain pieni vähemmistö teloitettiin. Neuvostoliiton asiakirjojen mukaan 58 prosenttia vangeista kotiutui vapaina kansalaisina ja 19 prosenttia määrättiin uudestaan asepalvelukseen.
Ja vankeuteen ei päätynyt ketään, niikö? Miksi jätit kesken?
Palautettujen joukossa oli myös yksi kenraali. Muistatko, että miten hänelle kävi?
Suvun maatitalla 2 herraa töissä olivat ko perheen jäseniä samasta pöydästä söivät lasten kaa kalassa kävivät ei minkäänlaiseen vartiointiin ollu tarvetta.
Parasta heille tarjottiin ja saunassa pestiin selkä sekä rikottiin tanssikieltoa.
Japanilaiset+huolehtivat+brittiläisistä+sotavangeista+esimerkillisesti,+ja+kuolleisuus+olikin+alhaisempi,+kuin+suomalaisten+ylläpitämillä+Neuvostoliiton+sotilaiden+sotavankileireillä.+Japanilaisten+leireillä+kuoli+ainoastaan+24,8+%+brittisotavangeista.