Vastakohdat täydentävät

Ne samanlaiset piirteet, joita on tuo sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta sit ne eroavaisuudet tosiaan siinä ihmisessä varmaan just herättää sitä mielenkiintoa. On hyvä, et molempia ominaisuuksia on...koska kummassakin varmaan liika on liikaa..jos ollaan liian erilaisia, tai liian samanlaisia, niin se vaatii varmaan suhteelta silloin enemmän, kuin jos on kumpiakin piirteitä, eli jonkinlaista tasapainoa.

Koska teit tämän mullistavan havainnon?

Jotenkin musta tuntuu että toi itselle "sopivuus" on jotain niin umpikieroa pohjimmiltaan ettei sitä kannata alkaa analysoimaankaan.

Sikäli kun sukupuolet on jo erilaisia ja yhteensopivia kuitenkin (oikeasti, pohjimmiltaan :) - niin siinähän on jo sitä vastakohtaisuutta jo itsessään.

Liian samanlaiset ainakin lopulta riipii toisiaan pahasti. Se on varmaa.

Liian erilaiset ei kohtaakaan koska ei samaistu missään mielessä toisiinsa ja yhteisymmärrys ei ole mahdollista. Varmaa tämäkin.

se riippuu siitä, että hyväksyykö sen toisen erilaisuuden ja onko sitä valmis vastaanottamaan. Koska se erilaisuushan voi kiehtoa myös pelkästään siks, että aattelee vielä toisen tavoille(en) opettavansa ja sehän on ihan syvältä.

Yhteistä pitää tietysti olla, että edes suhdetta tulee harkinneeksi. Jos vastakohtaisuus on sitä, että mies on sottupossu ja minä siisti, niin ei kiitos.

Mikähän olisi sellainen hyvä vastakohtaisuus? Painotus sanalla vastakohtaisuus. Ei siis niin, että itse ei esim tiedä jotain ja toinen tietää, tai osaa.

Luultavimmin ennemmin tai myöhemmin tulee kärhämiä juuri erilaisuutenne vuoksi eikä siinä enää itkut auta. Vaikka kaikki riippuukin siitä missä asioissa olette erilaisia ja missä samanlaisia.