Tää teksti sopii tälle palstalle niinku nenä päähän. Vois myös kysyä, että miksi näät sitä yhtä ja samaa tyyppiä joka tekstin takana. Kyse on ilmeisesti palstauskonnosta.
05.12.2008 19:57, päivitetty 05.12. 20:02
Ufojen näkeminen on suurelta osin uskontoa ja vain hyvin pieneltä osin jotakin muuta, todetaan Jaakko Närvän väitöskirjassa Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiöinä - Teoreettinen tutkimus, joka tarkastetaan Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa lauantaina 13. joulukuuta.
Väitöskirjassa todetaan, että uskontohistoriallisesti ufologia ja ufokokemukset selittyvät muun muassa kansanuskon modernina jatkumona.
Varsinkin ufokokemuksille voidaan Närvän mukaan esittää lukuisia ja huomattavia yhtäläisyyksiä kansanuskonnollisiin aineistoihin, esimerkiksi keijuperinteellisiin ja samanistisiin aineistoihin.
Ufohavaintoja voidaan selittää psykologisesti erilaisten virhetulkintakohteiden ja havaintopsykologisten tekijöiden yhteisvaikutuksilla. Voimakkaat ufokokemukset, kuten ufosieppaukset, selittyvät hallusinaatiolla, unihalvauksilla, fantasiointitaipumuksilla ja valemuistoilla.
Entä ryhmäkokemukset? Ne väitöskirjassa selitetään pienryhmäsuggestiolla sekä sosiaalisella paineella ja syyllisyydellä tarinan kuvitteellisuuden paljastamista kohtaan.
Närvän mukaan ufouskonnollisuus on kansainvälinen, laaja ja merkittävä ilmiö, joka voi antaa viitteitä esimerkiksi tulevaisuuden uskonnollisuudesta.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1623177
Miks näemme ufoja?
46
599
Vastaukset
- kello on vasta 20.45
voi jee
mitä sä joit? vahvistaa sosiaalinen paine... aika kaukaa lähdetty, mutta varsin hyvin perusteltu.. :D
Meidän pitänee tehdä cruisen tompat ja rakentaa kunnollinen bunkkeri... Ihan vaan kaiken varalta.kyllä mä ymmärrän, et ufoihin niin uskotaan, koska ihmisellä pitää olla jotain mihin se uskoo.
- JennieGiedeon
relaxed_eyes kirjoitti:
kyllä mä ymmärrän, et ufoihin niin uskotaan, koska ihmisellä pitää olla jotain mihin se uskoo.
ajateltu, että ihminen tarvitsee uskontoa, mutta tarkoitatko, että ufot vois korvata tavallaan uskon jumaluuteen?
JennieGiedeon kirjoitti:
ajateltu, että ihminen tarvitsee uskontoa, mutta tarkoitatko, että ufot vois korvata tavallaan uskon jumaluuteen?
ideaahan on käytetty jo tähtiportissa...
Ihminen tarttee jonku yliluonnollisen kaikkivoivan kiintopisteen elämälleen... Olkoon se sit scientologia tms. tai sit joku perinteikkäämpi uskonto.- JennieGiedeon
Frederico kirjoitti:
ideaahan on käytetty jo tähtiportissa...
Ihminen tarttee jonku yliluonnollisen kaikkivoivan kiintopisteen elämälleen... Olkoon se sit scientologia tms. tai sit joku perinteikkäämpi uskonto.kunhan se mihin uskoo on nimenomaan uskon asia, ei todistettavissa?
JennieGiedeon kirjoitti:
kunhan se mihin uskoo on nimenomaan uskon asia, ei todistettavissa?
Ihminen tarvitsee uskonnon ja jos sillä ei ole jo sopivaa, ni se kehittää sellaisen itse.
JennieGiedeon kirjoitti:
kunhan se mihin uskoo on nimenomaan uskon asia, ei todistettavissa?
Niinku kukkomies tuon asian esittää.. Tottakai ne jotka siihen uskoo, pyrkii todistamaan sen oikeeks ja sit se toinen vastapuoli ettii argumentteja sitä vastaan...
- JennieGiedeon
relaxed_eyes kirjoitti:
Ihminen tarvitsee uskonnon ja jos sillä ei ole jo sopivaa, ni se kehittää sellaisen itse.
varma uskonko oikein mihinkään, noh, ehkä itseeni, mutta siis mä haluaisin uskoa tosissani Jumalaan, mut en osaa, haluaisin uskoa ufoihin, aaveisiin jne, mutta kun aina tulee se reaktio että plääh. No kirkkoon instituutiona en usko lainkaan, enkä raamattuun, joten mä en edes tiedä mistä sitä uskoa lähtis etsimään. Kaipa se on jotain määrittelemätöntä, uskoa esim. syy-seuraussuhteisiin, mitä mulla on...
- JennieGiedeon
Frederico kirjoitti:
Niinku kukkomies tuon asian esittää.. Tottakai ne jotka siihen uskoo, pyrkii todistamaan sen oikeeks ja sit se toinen vastapuoli ettii argumentteja sitä vastaan...
raamittaa mihin uskoo? Mä en ainakaan helposti semmosta pysty tekemään...
JennieGiedeon kirjoitti:
varma uskonko oikein mihinkään, noh, ehkä itseeni, mutta siis mä haluaisin uskoa tosissani Jumalaan, mut en osaa, haluaisin uskoa ufoihin, aaveisiin jne, mutta kun aina tulee se reaktio että plääh. No kirkkoon instituutiona en usko lainkaan, enkä raamattuun, joten mä en edes tiedä mistä sitä uskoa lähtis etsimään. Kaipa se on jotain määrittelemätöntä, uskoa esim. syy-seuraussuhteisiin, mitä mulla on...
Nyt mä tiedän mitä sinä olet etsimässä.
Mun usko on liian monimutkainen yhtälö, että sitä jaksaisin, voisin, tai edes kerkeisin tässä yksselitteisesti selittää, mut osana mun uskontoon kuuluu itseensä ja luterilaisuuteen uskominen, kuulun kirkkoon, mut en esmes lausu uskontunnustusta. Jotta, en myöskään usko sillai mihinkään jumaliin, tai instituutioihin, vaan se on mun oma uskonto.JennieGiedeon kirjoitti:
raamittaa mihin uskoo? Mä en ainakaan helposti semmosta pysty tekemään...
Kumminki jossain vaiheessa törmää asiaan joka on vaan uskon juttuja
Eiks sulta kukaan oo ikinä kysyny "Uskotko että rakastan sinua?"
Meeppä siihen sanoo... "En usko ennen ku se voidaan todistaa tieteellisesti"- JennieGiedeon
Frederico kirjoitti:
Kumminki jossain vaiheessa törmää asiaan joka on vaan uskon juttuja
Eiks sulta kukaan oo ikinä kysyny "Uskotko että rakastan sinua?"
Meeppä siihen sanoo... "En usko ennen ku se voidaan todistaa tieteellisesti"siis uskon asioihin joita en voi varmasti tietää ja uskon asioiden tarkoitukseen, kai se on sitten mun uskonto...
JennieGiedeon kirjoitti:
siis uskon asioihin joita en voi varmasti tietää ja uskon asioiden tarkoitukseen, kai se on sitten mun uskonto...
Uskon asiat on aika jänniä juttuja... Ne on aika paljon sellasia tahdon-asioita
Jos sulle baarissa joku tuntematon ihminen osottaa jotain ihmistä ja sanoo "Se on ihan hulluna sinuun"
suhtaudut siihen asiaan aivan eri tavalla kun sen sanos sulle joku läheinen ystävä.
Aatteleppa jos oisit tuntenu matteuksen markuksen luukkaan ja johanneksen....
- JennieGiedeon
on vähän tylsää et kaikki selitetään noin tieteellisesti. Olis kiva kun jäis edes joku tulkinnanvara... Kaiken maailman pienryhmäsuggestioita.
kaiken tekee sitten se toinen, tuon artikkelin kumoava tieteellinen selitys.
(enkä laita sulle enää hymiöitä, niist nousee palstalla haloo)- JennieGiedeon
relaxed_eyes kirjoitti:
kaiken tekee sitten se toinen, tuon artikkelin kumoava tieteellinen selitys.
(enkä laita sulle enää hymiöitä, niist nousee palstalla haloo)Mut, vielä alkuperäiseen kysymykseen, siis eikös tuo ollut juuri se tieteellinen selitys?
JennieGiedeon kirjoitti:
Mut, vielä alkuperäiseen kysymykseen, siis eikös tuo ollut juuri se tieteellinen selitys?
Ei se ollu tiedettä, se oli vaan artikkeli jonkun väitöskirjasta. Jonkun joka uskoo lujasti omaan asiaansa.
- JennieGiedeon
relaxed_eyes kirjoitti:
Ei se ollu tiedettä, se oli vaan artikkeli jonkun väitöskirjasta. Jonkun joka uskoo lujasti omaan asiaansa.
voi tehdä harjoittamatta tiedettä? Enpä ole ennen kuullutkaan :D
JennieGiedeon kirjoitti:
voi tehdä harjoittamatta tiedettä? Enpä ole ennen kuullutkaan :D
jos ei kerran vastaväittäjä osaa paremmin kyseenalaistaa. Yhdenlainen selityshän se väitöskirjakin vaan on.
- JennieGiedeon
relaxed_eyes kirjoitti:
jos ei kerran vastaväittäjä osaa paremmin kyseenalaistaa. Yhdenlainen selityshän se väitöskirjakin vaan on.
tehdä jukelittomasti tutkimusta, eihän sitä hyväksytä tutkimukseksi, eikä varsinkaan väitöskirjaksi, ellei se täytä tiettyjä kriteereitä. Ja jos vastaväittäjä ei pysty kumoamaan, niin silloinhan se on tavallaan ainut tieteellinen selitys asialle ?!?!
JennieGiedeon kirjoitti:
tehdä jukelittomasti tutkimusta, eihän sitä hyväksytä tutkimukseksi, eikä varsinkaan väitöskirjaksi, ellei se täytä tiettyjä kriteereitä. Ja jos vastaväittäjä ei pysty kumoamaan, niin silloinhan se on tavallaan ainut tieteellinen selitys asialle ?!?!
annan periksi.
- JennieGiedeon
relaxed_eyes kirjoitti:
annan periksi.
mä meen nukkuun. Hyvää yötä!
Matkustaa sellaisessa avaruus-eetterissä että ne ovat psyykkisiä ilmiöitä joita näkevät vain jotkut ihmiset. Se ei ole fyysistä suoraa läsnäolemista vaan henkistä yhteyttä.
Toisin sanoen - ufoja näkee vain osa porukasta, ne joilla on se kyky/taipumus.
Tähän teoriaan viittaa sekin kun laskeskelee paljonko energiaa ja aikaa kuluu tähtienväliseen matkustamiseen. Mitä vähemmän massaa lähetetään sitä helpompi sen on saavuttaa kohde. Pelkkä "läsnäolo" - jos sen pystyy jotenkin formuloimaan - on energiatehokasta siirtää aika-avaruuden läpi toisessa päässä manifestoituvaksi ilmiöksi. Eli siis miksi mennä paikan päälle jos voi etä-sorkkia toisen aivoja kokemaan ufojen läsnäolon? Toiseen menee miljarditriljardi megawattituntia energiaa ja muutama aeoni, toiseen menee huomattavasti vähemmän koska tarvii vain manipuloida muutamaa hermosolua vastaanottajan ("Antennin") päässä aika-avaruusanomalian kautta jonka avaamiseen ei kulu läheskään niinpaljon energiaa.
Tässäpä järsittävää teorian ystäville ja muillekin hörhöille ;-)On helpompi laittaa kuvaviesti kaljasta ku viedä se kalja kaverille kouraan...
:D lopputulos on yleensä sama. JA samalla säästyy iso vaiva...
... Mut on eriasia näyttää kebab burgeri telkkarissa ku syödä kebab burgeri...- JennieGiedeon
paljon mielenkiintoisempi teoria. Tiedätkö, mä luulen että mussa vois olla potentiaalia tuollaiseksi, joka saa yhteyden :D
JennieGiedeon kirjoitti:
paljon mielenkiintoisempi teoria. Tiedätkö, mä luulen että mussa vois olla potentiaalia tuollaiseksi, joka saa yhteyden :D
*varaa jo pitkähihaista solkipaitaa Jennielle*
Frederico kirjoitti:
On helpompi laittaa kuvaviesti kaljasta ku viedä se kalja kaverille kouraan...
:D lopputulos on yleensä sama. JA samalla säästyy iso vaiva...
... Mut on eriasia näyttää kebab burgeri telkkarissa ku syödä kebab burgeri...Todistettavuus on asia erikseen.
Tästä on loistava leffa... Sellanen täti heitetään sellaiseen koneeseen pallossa jossa sen aivoihin istutetaan kokemus muutamassa sekunnissa. Se muistaa vaan käyneensä paikassa jossa se sai yhteyden muukalaisiin ja häntä opetettiin.
Koska se täti ei poistunut maapallolta mihinkään kukaan ei uskonut häneen. Se saattoi olla unikin, hallusinaatio.
Tai sitten kone toimi.
Tää on just se elusiivisuus joka näillä ilmiöillä on - ja tulkinnan väljyys. Koska ei ole opettajaa - ja kuulijakunta skeptistä - niin kokijan sanavalinnat voi olla leimaavia (ufo on hyvin leimaava sana) niin silloin kokemuksen "ydin" jää ymmärtämättä - mahdollisesti kaikilta osapuolilta.
Lisäksi koska tälläinen "antenni" pitäis olla hyvin herkkä persoona ja myös innostuva niin sellaiseksi luontevasti valikoituisi muutenkin aika vitun friikkejä tyyppejä.
Ironiahan tässä on se että jos teoria pitää paikkansa niin ne jotka sanoo että he keskustelee enkelien kanssa... todellakin saattaa tehdä niin. Se ei kuitenkaan tarkoita että he on tulkanneet noiden otusten sanoman oikein (tiedonsiirto virhe tai käsitevirhe vieraiden kulttuurien välillä) tai että ymmärtääkö täällä maapallollakaan ihmiset toisiaan :-P- JennieGiedeon
Kukkomies kirjoitti:
*varaa jo pitkähihaista solkipaitaa Jennielle*
haluat ;D
Kukkomies kirjoitti:
Todistettavuus on asia erikseen.
Tästä on loistava leffa... Sellanen täti heitetään sellaiseen koneeseen pallossa jossa sen aivoihin istutetaan kokemus muutamassa sekunnissa. Se muistaa vaan käyneensä paikassa jossa se sai yhteyden muukalaisiin ja häntä opetettiin.
Koska se täti ei poistunut maapallolta mihinkään kukaan ei uskonut häneen. Se saattoi olla unikin, hallusinaatio.
Tai sitten kone toimi.
Tää on just se elusiivisuus joka näillä ilmiöillä on - ja tulkinnan väljyys. Koska ei ole opettajaa - ja kuulijakunta skeptistä - niin kokijan sanavalinnat voi olla leimaavia (ufo on hyvin leimaava sana) niin silloin kokemuksen "ydin" jää ymmärtämättä - mahdollisesti kaikilta osapuolilta.
Lisäksi koska tälläinen "antenni" pitäis olla hyvin herkkä persoona ja myös innostuva niin sellaiseksi luontevasti valikoituisi muutenkin aika vitun friikkejä tyyppejä.
Ironiahan tässä on se että jos teoria pitää paikkansa niin ne jotka sanoo että he keskustelee enkelien kanssa... todellakin saattaa tehdä niin. Se ei kuitenkaan tarkoita että he on tulkanneet noiden otusten sanoman oikein (tiedonsiirto virhe tai käsitevirhe vieraiden kulttuurien välillä) tai että ymmärtääkö täällä maapallollakaan ihmiset toisiaan :-Ponnistuu todistamaan telepaattisen yhteyden toisiinsa kiistatta, niin sillon varmaan tääki asia nähdään ihan uudessa valossa.
- JennieGiedeon
Kukkomies kirjoitti:
Se oli refleksi :)
kerran kokeilla ja sitä mäkään en ole vielä koittanut...
Ihmisen perusluonteessa on tarve uskoa johonkin yliluonnolliseen. Minulta varmaan puuttuu joku palikka päästä, koska en moiseen pysty. Valitettavasti, koska väitetään uskovaisten olevan onnellisempia. Olipa kyseessä sitten salaliittoteoriat, ufot tai jumalat.
Tuohon puutteeseen myös silmien sulkeminen vaihtoehtoisilta selityksiltä?
Itse näen tieteen arkipäiväisenä ja pragmaattisena suhtautumisena yleensäkin lähes kaikkiin konkreettisiin ongelmiin. Sensijaan jo tarkastelemalla "itseä" tai "olemassaolemista" - existoivuutta - tai vaihtoehtoisesti kurkottamalla sinne tieteen reunoille - päästään asioiden ääreen jotka ovat nimenomaan uskon varassa roikkuvia edelleenkin.
Usko ja tiede ovat saman puun kaksi eriytynyttä oksaa. Minä en halua kieltää juuria, koska sitten kaatuu puukin. Ja missä on juuret - siellä voi olla versojakin - koska puu on sama - ja siksi se usko ja tiede kulkee rinta rinnan eikä kiistellen keskenään.
Itse hahmotan fantastisia mahdollisuuksia tieteen haarojen lomassa; siinä mitä tämä maailmankaikkeus voikaan olla myös tieteen määrittelemissä rajoissa - ilmiöiden raja-alueilla, vuorovaikutussuhteissa, tulkitsemattomassa kokonaiskuvassa joka on olevainen eikä "matemaattinen yleistys".
Otetaan esimerkki gravitaatiosta: Se on tieteellinen fakta. Hyvin todellinen voima kaikille niille jotka yrittävät hypätä katolta lentoon. Tunnemme paljon planeettoja, galakseja ja niiden massoja ja sijainteja toisiinsa. On mahdollista ampua satellitteja 0,1mm tarkkuudella kiertoradalle. Me tunnemme gravitaation hyvin tarkasti.
Mutta silti - vaikka tutkisimme tästä hetkestä lähtien 100 vuotta täydellä höyryllä tähtitaivasta, valjastaisimme kaikki tietokoneet laskemaan pisimmän mahdollisen vapaan reitin jollekin luotaimelle ja lähettäisimme sen matkaan - emme tietäisi minne se lopulta päätyy. Sen sanelee myös fysiikka - ja havainnoinnin ja laskemisen rajat. Mitä on niiden rajojen ulkopuolella? Mikä on vastaus? Sitä ei tiede voi antaa - koska se luotaimen reitti kasvaa mitä tarkemmaksi laskukaava ja tuntemus tulee.
Mihin se päätyy? Voimme laskea todennäköisyyden sille luultavasti. Silti se on uskon asia mitä sille tapahtuu loppujen lopuksi.
Tieteen haarojen ja yleistksien välissä on perkeleesti tyhjää tilaa. Aivan perkeleesti. Sinne mahtuu - oikein aseteltuna - kaikki hörhöily oikeastaan. Mutta se miten hörhöt asiansa esittävät on usein halpaa makkaraa eikä kelpaa minulle :-PKukkomies kirjoitti:
Tuohon puutteeseen myös silmien sulkeminen vaihtoehtoisilta selityksiltä?
Itse näen tieteen arkipäiväisenä ja pragmaattisena suhtautumisena yleensäkin lähes kaikkiin konkreettisiin ongelmiin. Sensijaan jo tarkastelemalla "itseä" tai "olemassaolemista" - existoivuutta - tai vaihtoehtoisesti kurkottamalla sinne tieteen reunoille - päästään asioiden ääreen jotka ovat nimenomaan uskon varassa roikkuvia edelleenkin.
Usko ja tiede ovat saman puun kaksi eriytynyttä oksaa. Minä en halua kieltää juuria, koska sitten kaatuu puukin. Ja missä on juuret - siellä voi olla versojakin - koska puu on sama - ja siksi se usko ja tiede kulkee rinta rinnan eikä kiistellen keskenään.
Itse hahmotan fantastisia mahdollisuuksia tieteen haarojen lomassa; siinä mitä tämä maailmankaikkeus voikaan olla myös tieteen määrittelemissä rajoissa - ilmiöiden raja-alueilla, vuorovaikutussuhteissa, tulkitsemattomassa kokonaiskuvassa joka on olevainen eikä "matemaattinen yleistys".
Otetaan esimerkki gravitaatiosta: Se on tieteellinen fakta. Hyvin todellinen voima kaikille niille jotka yrittävät hypätä katolta lentoon. Tunnemme paljon planeettoja, galakseja ja niiden massoja ja sijainteja toisiinsa. On mahdollista ampua satellitteja 0,1mm tarkkuudella kiertoradalle. Me tunnemme gravitaation hyvin tarkasti.
Mutta silti - vaikka tutkisimme tästä hetkestä lähtien 100 vuotta täydellä höyryllä tähtitaivasta, valjastaisimme kaikki tietokoneet laskemaan pisimmän mahdollisen vapaan reitin jollekin luotaimelle ja lähettäisimme sen matkaan - emme tietäisi minne se lopulta päätyy. Sen sanelee myös fysiikka - ja havainnoinnin ja laskemisen rajat. Mitä on niiden rajojen ulkopuolella? Mikä on vastaus? Sitä ei tiede voi antaa - koska se luotaimen reitti kasvaa mitä tarkemmaksi laskukaava ja tuntemus tulee.
Mihin se päätyy? Voimme laskea todennäköisyyden sille luultavasti. Silti se on uskon asia mitä sille tapahtuu loppujen lopuksi.
Tieteen haarojen ja yleistksien välissä on perkeleesti tyhjää tilaa. Aivan perkeleesti. Sinne mahtuu - oikein aseteltuna - kaikki hörhöily oikeastaan. Mutta se miten hörhöt asiansa esittävät on usein halpaa makkaraa eikä kelpaa minulle :-POsasit esittää ajatukseni paremmin kuin minä olisin itse kuuna päivänä. Kiitos siitä.
- JennieGiedeon
Kukkomies kirjoitti:
Tuohon puutteeseen myös silmien sulkeminen vaihtoehtoisilta selityksiltä?
Itse näen tieteen arkipäiväisenä ja pragmaattisena suhtautumisena yleensäkin lähes kaikkiin konkreettisiin ongelmiin. Sensijaan jo tarkastelemalla "itseä" tai "olemassaolemista" - existoivuutta - tai vaihtoehtoisesti kurkottamalla sinne tieteen reunoille - päästään asioiden ääreen jotka ovat nimenomaan uskon varassa roikkuvia edelleenkin.
Usko ja tiede ovat saman puun kaksi eriytynyttä oksaa. Minä en halua kieltää juuria, koska sitten kaatuu puukin. Ja missä on juuret - siellä voi olla versojakin - koska puu on sama - ja siksi se usko ja tiede kulkee rinta rinnan eikä kiistellen keskenään.
Itse hahmotan fantastisia mahdollisuuksia tieteen haarojen lomassa; siinä mitä tämä maailmankaikkeus voikaan olla myös tieteen määrittelemissä rajoissa - ilmiöiden raja-alueilla, vuorovaikutussuhteissa, tulkitsemattomassa kokonaiskuvassa joka on olevainen eikä "matemaattinen yleistys".
Otetaan esimerkki gravitaatiosta: Se on tieteellinen fakta. Hyvin todellinen voima kaikille niille jotka yrittävät hypätä katolta lentoon. Tunnemme paljon planeettoja, galakseja ja niiden massoja ja sijainteja toisiinsa. On mahdollista ampua satellitteja 0,1mm tarkkuudella kiertoradalle. Me tunnemme gravitaation hyvin tarkasti.
Mutta silti - vaikka tutkisimme tästä hetkestä lähtien 100 vuotta täydellä höyryllä tähtitaivasta, valjastaisimme kaikki tietokoneet laskemaan pisimmän mahdollisen vapaan reitin jollekin luotaimelle ja lähettäisimme sen matkaan - emme tietäisi minne se lopulta päätyy. Sen sanelee myös fysiikka - ja havainnoinnin ja laskemisen rajat. Mitä on niiden rajojen ulkopuolella? Mikä on vastaus? Sitä ei tiede voi antaa - koska se luotaimen reitti kasvaa mitä tarkemmaksi laskukaava ja tuntemus tulee.
Mihin se päätyy? Voimme laskea todennäköisyyden sille luultavasti. Silti se on uskon asia mitä sille tapahtuu loppujen lopuksi.
Tieteen haarojen ja yleistksien välissä on perkeleesti tyhjää tilaa. Aivan perkeleesti. Sinne mahtuu - oikein aseteltuna - kaikki hörhöily oikeastaan. Mutta se miten hörhöt asiansa esittävät on usein halpaa makkaraa eikä kelpaa minulle :-PMitäpä tuohon voi muuta sanoa... Mutta mulle tuli tuosta tekstistä mieleen se yks Dan Brownin kirja. Siis vaikka käsitteet ja jotkut tulkinnat siinä oli aika yliampuvia, niin tapa jolla Brown vertaili tiedettä ja uskontoa oli musta pitkälle samaa ajatusta tuon äskeisen tekstin kanssa. Se oli muistaakseni Enkelit ja Demonit.
Kukkomies kirjoitti:
Tuohon puutteeseen myös silmien sulkeminen vaihtoehtoisilta selityksiltä?
Itse näen tieteen arkipäiväisenä ja pragmaattisena suhtautumisena yleensäkin lähes kaikkiin konkreettisiin ongelmiin. Sensijaan jo tarkastelemalla "itseä" tai "olemassaolemista" - existoivuutta - tai vaihtoehtoisesti kurkottamalla sinne tieteen reunoille - päästään asioiden ääreen jotka ovat nimenomaan uskon varassa roikkuvia edelleenkin.
Usko ja tiede ovat saman puun kaksi eriytynyttä oksaa. Minä en halua kieltää juuria, koska sitten kaatuu puukin. Ja missä on juuret - siellä voi olla versojakin - koska puu on sama - ja siksi se usko ja tiede kulkee rinta rinnan eikä kiistellen keskenään.
Itse hahmotan fantastisia mahdollisuuksia tieteen haarojen lomassa; siinä mitä tämä maailmankaikkeus voikaan olla myös tieteen määrittelemissä rajoissa - ilmiöiden raja-alueilla, vuorovaikutussuhteissa, tulkitsemattomassa kokonaiskuvassa joka on olevainen eikä "matemaattinen yleistys".
Otetaan esimerkki gravitaatiosta: Se on tieteellinen fakta. Hyvin todellinen voima kaikille niille jotka yrittävät hypätä katolta lentoon. Tunnemme paljon planeettoja, galakseja ja niiden massoja ja sijainteja toisiinsa. On mahdollista ampua satellitteja 0,1mm tarkkuudella kiertoradalle. Me tunnemme gravitaation hyvin tarkasti.
Mutta silti - vaikka tutkisimme tästä hetkestä lähtien 100 vuotta täydellä höyryllä tähtitaivasta, valjastaisimme kaikki tietokoneet laskemaan pisimmän mahdollisen vapaan reitin jollekin luotaimelle ja lähettäisimme sen matkaan - emme tietäisi minne se lopulta päätyy. Sen sanelee myös fysiikka - ja havainnoinnin ja laskemisen rajat. Mitä on niiden rajojen ulkopuolella? Mikä on vastaus? Sitä ei tiede voi antaa - koska se luotaimen reitti kasvaa mitä tarkemmaksi laskukaava ja tuntemus tulee.
Mihin se päätyy? Voimme laskea todennäköisyyden sille luultavasti. Silti se on uskon asia mitä sille tapahtuu loppujen lopuksi.
Tieteen haarojen ja yleistksien välissä on perkeleesti tyhjää tilaa. Aivan perkeleesti. Sinne mahtuu - oikein aseteltuna - kaikki hörhöily oikeastaan. Mutta se miten hörhöt asiansa esittävät on usein halpaa makkaraa eikä kelpaa minulle :-Pfysiikkaa on fysiikka ja matematiikka on matematiikkaa, eikä kumpikaan valehtele eivätkä myöskään numerot koskaan jätä tulkinnanvaraa. Toleranssi on eri asia, joka pitää ottaa huomioon luotaimia avaruuteen lähetettäessä. Atlanttiinhan se helvetin hökötys menee, jos se edes osittain uskon varassa sinne radalle yritetään lähettää.
Tietty se hökötyksen lähettäminen vaatii uskoa. Nimitääin tiedemiesten uskoa itseensä, ettei uskoa voi sinänsä poissulkea kokonaan.- uk-ko
Kukkomies kirjoitti:
Tuohon puutteeseen myös silmien sulkeminen vaihtoehtoisilta selityksiltä?
Itse näen tieteen arkipäiväisenä ja pragmaattisena suhtautumisena yleensäkin lähes kaikkiin konkreettisiin ongelmiin. Sensijaan jo tarkastelemalla "itseä" tai "olemassaolemista" - existoivuutta - tai vaihtoehtoisesti kurkottamalla sinne tieteen reunoille - päästään asioiden ääreen jotka ovat nimenomaan uskon varassa roikkuvia edelleenkin.
Usko ja tiede ovat saman puun kaksi eriytynyttä oksaa. Minä en halua kieltää juuria, koska sitten kaatuu puukin. Ja missä on juuret - siellä voi olla versojakin - koska puu on sama - ja siksi se usko ja tiede kulkee rinta rinnan eikä kiistellen keskenään.
Itse hahmotan fantastisia mahdollisuuksia tieteen haarojen lomassa; siinä mitä tämä maailmankaikkeus voikaan olla myös tieteen määrittelemissä rajoissa - ilmiöiden raja-alueilla, vuorovaikutussuhteissa, tulkitsemattomassa kokonaiskuvassa joka on olevainen eikä "matemaattinen yleistys".
Otetaan esimerkki gravitaatiosta: Se on tieteellinen fakta. Hyvin todellinen voima kaikille niille jotka yrittävät hypätä katolta lentoon. Tunnemme paljon planeettoja, galakseja ja niiden massoja ja sijainteja toisiinsa. On mahdollista ampua satellitteja 0,1mm tarkkuudella kiertoradalle. Me tunnemme gravitaation hyvin tarkasti.
Mutta silti - vaikka tutkisimme tästä hetkestä lähtien 100 vuotta täydellä höyryllä tähtitaivasta, valjastaisimme kaikki tietokoneet laskemaan pisimmän mahdollisen vapaan reitin jollekin luotaimelle ja lähettäisimme sen matkaan - emme tietäisi minne se lopulta päätyy. Sen sanelee myös fysiikka - ja havainnoinnin ja laskemisen rajat. Mitä on niiden rajojen ulkopuolella? Mikä on vastaus? Sitä ei tiede voi antaa - koska se luotaimen reitti kasvaa mitä tarkemmaksi laskukaava ja tuntemus tulee.
Mihin se päätyy? Voimme laskea todennäköisyyden sille luultavasti. Silti se on uskon asia mitä sille tapahtuu loppujen lopuksi.
Tieteen haarojen ja yleistksien välissä on perkeleesti tyhjää tilaa. Aivan perkeleesti. Sinne mahtuu - oikein aseteltuna - kaikki hörhöily oikeastaan. Mutta se miten hörhöt asiansa esittävät on usein halpaa makkaraa eikä kelpaa minulle :-Pviimeisestä kappaleesta - niinhän asiat mielestäni juuri on. Tieteet ja niiden selitykset on varmaan tosia, mutta mitä sitten? Ne selittävät vain sen, mitä me tiedetään, mutta eivät kerro juuri mitään siitä mitä me ei tiedetä.
- partaveistä
tähän: yksinkertaisin selitys sille että niitä nähdään on se, että niitä on olemassa
- MMies
Massapsykoosin voimaa ei sovi aliarvostaa. Mutta entä tuhannet silminnäkijät?
http://www.youtube.com/watch?v=iKzzsM-__sg&feature=related
UFO tietenkin, koska selitystä ei vielä tiedetä. Mutsiis: jos ihminen on niin viisas, että lähettää muille planeetoille ja taivaankappaleille miehittämättömiä aluksia, niin miksi helvetissä sivilisaatioiden, joiden otuksutaan olevan kymmeniä tuhansia vuosia meitä edellä kehityksessä, oletettaisiin lähettävän maahan _miehitettyjä_ aluksia??joiden otuksutaan olevan kymmeniä tuhansia vuosia meitä edellä kehityksessä, oletettaisiin lähettävän maahan _miehitettyjä_ aluksia??
Helevetin hyvä kysymys.- MMies
relaxed_eyes kirjoitti:
joiden otuksutaan olevan kymmeniä tuhansia vuosia meitä edellä kehityksessä, oletettaisiin lähettävän maahan _miehitettyjä_ aluksia??
Helevetin hyvä kysymys.NE salaa meiltä jotain! Niiden joukkoon on sulauduttu; Obamakin on yksi Niistä. Tai sit ne on JO ollut täällä:
http://www.underwaterdiscovery.org/Sitemap/Project/CanopicRegion/Default.aspx
Hitto.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1221320
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä511259Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1221183- 1381013
- 100879
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten325814Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82714Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54636Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist49619Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64602